torstai 28. marraskuuta 2013

Nainen ei ilmeisesti ole sopivan ikäinen työelämään koskaan

Laihdutusrintamalla menee tasaisesti, ei suurempia lankeemuksia vaikka pimeän syksyn aiheuttama lisääntynyt ruokahalu tuppaakin kasvatamaan annoskokoja. Mutta toiveissa olisi että pitkästä aikaa olisi vähän paino laskenut jo, siltä ainakin tuntuu...

... joten otsikon asiaan!


Tänään olen pohtinut naisen osaa työelämässä, kun tuntuu ettei nainen ole oikeassa iässä koskaan. Mietintäni kirvoitti työpaikkaruokalassa sivukorvalla kuulemani keskustelu. Kaksi siististi pukeutunutta arviolta kolmikymppistä miestä, ilmeisesti jonkin tason päälliköitä, alkoivat puhua rekrytoinneista ja siitä kuinka vaikeaa on löytää sopivia osaajia tiimeihin. Jossain vaiheessa toinen kertoi illmeisesti huvittavana tapauksena, että yksi hakija oli ollut nelivitonen "ämmä". Asia tuntui miehiä naurattavan suorastaan, ja toinen siinä kommentoi jotain "joo ei kyllä meidän dynaamiseen nuoreen tiimiin sovi mikään vaihdevuosivaivainen kiukkuinen ämmä, eikä kyllä näissä hommissa enää oikein muutenkaan - mies voisi juuri ja juuri mennä tuossa iässä mutta nainen- hah hah haa" (onpa huvittavaa). Intoutuivat siinä sitten kuvittelemaan mitä tapahtuisi jos moisen "ämmän" palkkaisi, kuinka se sitten kuumissa aalloissaan kiukuttelisi vaan ja leikkisi äitiä tiimin nuorille miehille (jotka jo tietenkin nuoren ikänsä sekä omistamiensa pallien takia ovat luovia superlahjakkuuksia, toisin kuin kalkkikset ämmät). Mitään uuttahan tuon ikäinen nainen ei enää opi, joten äkkiä siitä tulisi painolasti osaamisenkin suhteen kun kehitys kehittyy.

Taisi siinä naama vähän ärsyyntymisestä punaiseksi muuttua kuunnellessa, itse samaan ikäluokkaan kuuluvana kuitenkin. Jos olisin tuntenut tyypit ja ollut samassa pöytäseurassa, olisin kommentoinutkin, mutta ei sitä viereisestä pöydästä viitsi huudella joten täytyi vain niellä kiukkunsa hiljaa. On se vaan niin pirun kummallista, että kun nainen on alle 35, jotkut työnantajat pelkäävät aivan kauheasti että raskaaksi se hankkiutuu kumminkin. Tai jos sillä on jo lapsia, niin ihan varmaan se joutuu olemaan vähän väliä pois töistä sairaiden lasten hoitamisen tai ties minkä koulun vanhempainvarttien takia. Miespuolisia lasten vanhempia nämä pelot eivät selvästikään koske. Joten alle 35-vuotias nainen on vähän toissijainen hakija helposti.

Kommentti ikäsyrjinnälle!
Toisaalta sitten "nelikymppinen ämmä" taas menee helposti tuohon luokkaan kuin sivusta kuulemassani keskustelussa: ei sellaista jämähtänyttä vaihdevuosivaivaista kurppaa oikein enää viitsi palkata jos vaihtoehtojakin on. Eihän se käy kovin hyvin enää miestyöntekijöiden päivää hymyllään ja flirttaavilla jutuillaan piristäväksi söpöksi maskotiksikaan, semmoinen jo vähän rypistyvä täti-ihminen! Eikä välttämättä edes suostu "poikien" kahvinkeittäjäksi ja apulikaksi jos on ihan muihin tehtäviin palkattu. Kerta kaikkiaan ikävä otus siis!

Tuntuu että melkoisia ennakkoluuloja on naisista vanhemmiten, ja paljon aikaisemmassa iässä kuin miehistä.
Kunnan ja valtion hommista pääosin tuollainen räikeä ikäsyrjintä taitaa sentään puuttua, mutta yksityisillä on meno kyllä melko mielenkiintoista. Itsekin olen katsellut mahdollisuutta tehdä jotain muutoksia myös työelämäni suhteen, esim. lähteä ulkomaille töihin - aiheuttaakohan myös minun hakemukseni vastaanottavassa päässä samanlaisia hauskoja hetkiä kuin sen "nelivitosen ämmän" hakemus jonka viereisen pöydän mies oli suureksi huvitukseksiin vastaanottanut :-\

11 kommenttia:

  1. loistavaa jälleen kerran :). ilolla olen seurannut blogiasi jo jonkun aikaa ja niin vaan samoja mielipiteitä löytyy, kaljamahaiset ladyt ry ihan selvästi :).

    VastaaPoista
  2. Hauta odottaa myös kuvailemiasi kolmikymppisiä miehiä - mitä varhemmin sen tajuaisivat, sen helpommalla pääsisivät.

    Ikäistävät käytännöt kohdistuvat nimenomaan naisiin, joiden vanhenemiseen liitetään paljon puistattavia stereotypioita. Ja vielä ihmetellään, kun työurat eivät pitene.

    Itse olen jo varsin "ikääntynyt", mutta en koskaan ole esimerkiksi halunnut leikkiä äitiä nuoremmille työtovereille. Todella outo ajatus. Ja vaihdevuosista ei itselläni kyllä ollut tietoakaan nelivitosena.

    Mieti nyt muuten sitten tuollaisilla älynlahjoilla varustettuja ennakkoluulokimppuja deittikumppaneina. Ei kai ihme, jos kuonakasa voi kaatua päälle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, huvittaa kuunnella tuollaisia juttuja, kun on tyypeillä ihan kummallinen käsitys että joku nelivitonen on jo raihnainen toinen jalka haudassa oleva, ja varmaan dementiastakin kärsivä kehäraakki. Tulevat "pojat" varmaan aikanaan huomaamaan itsekin, kunhan siihen ikään ehtivät, että eipä sitä vielä vanhalta tunnukaan eikä kyky oppia uutta tai mitkään muutkaan kyvyt ole vielä mihinkään heikentyneet. Ehtivätpä vaan tehdä vahinkoa lapsellisella suhtautumisellaan, jos ovat esimiesasemassa nuorena, jolloin heillä on noita ennakkoluuloja...

      Tuo itseänikin huvitti tuo äidin leikkiminen, että muka keski-ikäinen nainen valvoisi jotain työpöytien siisteyksiä ja valittaisi niistä tms. Heh, itseäni ei ainakaan kiinnosta. Mun oma työpöytä on täynnä paperikasoja sekä energiajuomatölkkejä. Lisäksi olen varmaan tiimin pahin roisien juttujen puhuja. En ollenkaan vastaa kuvaa tiukkiksesta tätistä joka valvoo että pojat on kiltisti. Jopa keski-ikäiset naiset on ihan omia persooniaan eivätkä muutu stereotyyppiklooneiksi täytettyään 40, mikä voi olla joillekin yllättävää :D

      Poista
  3. Voi ristus...täällä yksi yli viisikymppinen nainen ja kyllä se täällä julkisella puolellakin on niin, että poika, joka tulee suoraan koulusta menee suhahtaen useamman palkkaluokan mun ohi. Ja olen kyllä ajatellut, että työpaikan vaihto ei ehkä tule naisihmisellä enää kysymykseen, miehenä se vielä olisi mahdollista. Apulikaksi yritetään laittaa vielä tämän ikäistäkin, mutta toisaalta.. nykyään fiksummat nuoremmat miehet kyllä näkee vanhemmankin naisen naisena, ei äitinä, ehkä siinä asiassa asenteet ovat muuttumassa.
    Viereisen pöydän miehet on säälittäviä ja rajoittuneita tapauksia, jotka tulevat vielä yllättymään, kun ei maailma olekaan sellainen miksi sen kuvittelevat.
    Voiko noin rajoittuneet ihmiset olla hyviä työntekijöitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, voiko tuollaisella rajoittuneisuudella, itsekeskeisyydellä ja omahyväisyydellä olla mitenkään hyvä työntekijä? Kirjoitin aiemmin tuon 28.11. klo 13.39 kommentin ja jäin oikein miettimään näin karkeita asenteita.

      Tuollaisten asenteiden kitkemisessä olisi firman henkilöstöhallinnolla työtä. Itseään kunnioittavassa firmasa pitäisi kyllä olla ikäohjelma ja tavoitteena tukea eri-ikäisten työssäkäyntiä. Tasapainoisessa organisaatiossa on kaikenikäisiä työntekijöitä, joilla kaikilla on omat vahvuutensa.

      Vai onko tällainen tutkittu tieto todella vain tutkimuksen ja lausumien tasolla? Ovatko asenteet pohjimmiltaan juuri tuollaiset kuin noilla kolmikymppisillä.

      Ja miten hemmetissä ne työurat pitenisivät, jos jo nelivitonen nainen on täydellisen naurettava tapaus? Miten hänen oletetaan elättävän itsensä "loput" 20 vuotta?

      Poista
    2. Ikäohjelmat ja eri-ikäisten työssäkäynnin tukeminen, hienoja juttuja joiden pitäisi yleistyä yrityksissä... Omalla alallani vaan on valtavasti nuoruuden ja dynaamisuuden ihailua, pienet firmat varsinkin on nuorten miesten täysin kansoittamia "kaverikerhoja" joissa iltaisinkin sama porukka käy pubissa ja pelaa pelikonsoleilla yhdessä, joten sinne ei välttämättä esim. väärää sukupuolta tai ikää oleva sekaan istu.

      Nämä isommat firmat, jollaisessa olen itsekin töissä, on sentään vähän inhimillisempiä yleensä myös naisia ja vanhempia työntekijöitä kohtaan - riittää että hoitaa työnsä hyvin eikä tarvitse lisäksi olla 20-30 v jätkien kaveri vapaa-ajalla. Mutta vaikka kun on jo talossa sisällä, saa vanhempikin tehdä työnsä rauhassa, niin näköjään rekrytoinneissa noita ennakkoluuloja esiintyy kuitenkin. Ja kun viime YT:itä muistelen, ei tietämistäni pois joutuneista yksikään ollut allle 50 v...

      Koko työurien pidentämispuheet kyllä ärsyttää ja naurattaa yhtä aikaa, kun samaan aikaan kun pitäisi pidentää työuria, toisaalta koko ajan syrjitään vanhempia työntekijöitä jopa jo neljästäkympistä alkaen ja viimeistään viidestäkympistä - ja sen lisäksi vielä työtä ei ole kaikille ja nuoriakin on työttöminä suurin määrin. Eli yli kuusvitoset vaan vaikka vasten tahtoaan työuraa jatkamaan, ja blokkaamaan nuorilta pääsy työelämään. Ja kun tosiaan niistä vanhemmistakaan tosiaan moni ei enää saa töitä, joten tarkoittaa korvauksilla oloa ja huonoa eläkettä jatkossa.

      Ärsyttävää kyllä, että varsinkin mahdollisuudet työpaikkojen vaihtoon alkavat vanhemmiten käydä heikoiksi, ja täytyisi ilmeisesti jo neljässäkympissä alkaa katsoa itselleen "eläkevirkaa", sillä perusteella että missä todennäköisiimmin saisi olla seuraavat 25 vuotta ilman että saa kenkää (koska uutta työtä on niin vaikea saada).

      Poista
    3. Minä kun olen erittäin miesvaltaisella alalla, nuorempana olen tosissaan joutunut taistelemaan tuota apulikaksi joutumista vastaan. Jopa esimiehet on olleet laittamassa minua "yksinkertaisempiin" hommiin, vähän poikia avustelemaan, tekemään mitä pojat käskee. Ja helposti minulle on mitä ilmeisimmin sukupuolen takia yritetty nakittaa kaikenlaista työnkuvaani kuulumatonta kuten kokoustarjottavien tilaamista, sihteerinä toimimista tms. Olen pysynyt tiukkana näissä asioissa, vaikka varmasti sen takia minulla onkin joidenkin silmissä hankalan ämmän maine.

      Ja olen saanut, samassa talossa jo 12 vuotta olleena, taisteltua itselleni aseman jossa saan ihan oikeasti tehdä asiantuntijatöitä itsenäisesti. Jollain asiakkailla tosin on "tyttöä" kohtaan ennakkoluuloja silti, esim. hiljattain kerroin palaverissa hommista joita aion tehdä seuraavaksi, niin noin kuusikymppinen mies katsoi minua kuin pikku lasta, ja kysyi: "ihan itsekö aiot tehdä nämä", ilmeisesti olettaen että minä olen vain joku kokousedustaja/sihteeri, en työn toteuttaja. Huoh.

      Poista
  4. Ja vaihdevuosista puheenollen... ei ne miesten ruumiintoiminnot sen ylevämpiä ole.

    VastaaPoista
  5. Lienen juuri se 45+, jonka hakemukselle naureskeltiin... Ei hienot saavutukset yli 20 vuoden uralla tunnu juuri nyt olevan lainkaan eduksi, päinvastoin. Täytynee leikata puolet pois CV:stä. Toisaalta. Vaikka tämä ilmiö on täysin väärin, vaikuttaa siltä, että yleinen ja laaja keskustelu "ikääntyvien ihmisten tarpeiden huomioon ottamisesta työelämässä" lyö pahasti molemmille poskille. Kun keskustelu on täynnä ongelmia, joissa näitä "ikääntyviä" työntekijöitä pitäisi tukea, lieneekö tuo ihme, että vilpittöminkin rekrytoija havahtuu huomaamaan nuo "valtaisat riskit", joita jo käytönjälkiä kauniiseen päähänsä saaneella 45+ hakijalla mahdollisesti on. Tuntuu, että koko keskustelu työurien pidentämisestä on kääntänyt työmarkkinat entistä enemmän vain <40 v. pelikentäksi. En usko, että 50+ työntekijä tarvitsee sen enempää tukea kuin 30+. Tavallisessa työelämässä. Todellisuudessa se saattaapi ollakin juuri päinvastoin. Vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa minäkin olen miettinyt, että tuo puhe kaikista tukitoimenpiteistä itse asiassa voi helposti kääntyä pahastikin juuri sitä ikäryhmää vastaan, jonka työllisyyttä olisi tarkoitus tukea. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että useimmissa ammateissa, ainakaan näissä kevyissä konttoritöissä, 50+ ei tarvitse mitään sen ihmeempää tukea kuin nuoremmatkaan. Ja puhe tuen tarpeesta todellakin saattaa pelottaa työnantajia, sehän antaa suoraan kuvan että nämä ovat vajaakykyisiä työntekijöitä, joilta ei voi odottaa samaa panosta kuin nuoremmilta, ja joille voi päinvastoin joutua järjestämään erityistä huomiota!

      Fyysisesti raskaissa töissä ja esim. vuorotöissä voisi toki olla hyvä, jos ihmisen niin halutessa iän myötä olisi mahdollisuus siirtyä niihin vähemmän raskaisiin hommiin toimenkuvan sisällä. Mutta vain niin halutessa, ei silti voisi olettaa että jokainen tietyn iän ylittänyt haluaa esim. toimistoon tai ei enää voi tehdä yövuoroja niin paljon vaikkapa.

      Kokeneissa työntekijöissä tuntuu myös olevan potentiaalisille työnantajille se ikävä vika, että he haluavat työstään kunnollista palkkaakin. Omalta alaltani minulla on ainakin tunne, että kokemusta ei arvosteta suhteessa siihen, paljonko kokenut pyytää enemmän palkkaa kuin nuori vastavalmistunut. Palkkapyyntöero kun voi olla tyyliin 2500 € / kk vs. 5500 € / kk. Rekrytessä sitä ollaan optimistisia ja ajatellaan, että kyllä se nuori äkkiä oppii, ja niin se perustyön oppiikin, mutta laajempien kokonaisuuksien hallinta kyllä vaatii sitä kokemusta jota ei arvosteta, ja ne nuoret yleensä joutuvat tekemään monia monia kalliita virheitä ja oppimaan kantapään kautta asioita ennen kuin tulevat niiden vanhempien veroisiksi senioritason asiantuntijoiksi...

      Poista