perjantai 18. marraskuuta 2016

Kerrankin trendi minun makuuni: hyggeily

Aika vähän medioita seuraan, mutta aamulla autoradiosta kuulin puhetta hyggeilystä. Kyseessä on Tanskasta peräisin oleva elämän pienistä asioista nautiskelemisen filosofia, Jotkut on tämän blogin kommenteissakin ihmetelleet, että eikö minun elämäni ole kovin sisällötöntä, kun en tee muuta kuin työtä ja olen yksin kotona. Mutta ei, ei se ole, koska minä -näköjään trendikkäästi- hyggeilen illat ja viikonloput pitkät! Tässä esimerkkejä ihmisten hyggeilystä, lainauksia ylle linkitetystä jutusta:

Himmennän valaistuksen, nojaudun sängyllä isoon untuvatyynyyn, pujahdan kahden paksun peiton alle ja laitan Gilmoren tytöt pyörimään. Hyggeilyn maksimoinniksi otan vielä suklaata suuhun ja koiran kainaloon. Ai että!

Haen hesekupongilla 2 isoa mega-ateriaa, paprikamajoneesilla, ja syön ne yksin kotona katsoen Youtubesta videoita.

Minä kääriydyn kissan kanssa lämpöhuopaan ja puhun sille pehmeitä. Otan kaamoksen aikana muutenkin aika paljon mallia laiskanlötkeästä kissastani, poissa on valoisan ajan terhakka temmellys

Minäkin nautin ihan valtavasti tuon kaltaisista olemattoman pienistä asioista. Suloinen lämpö lämpöhuovan alla kun ulkona sataa lunta. Sokeritoukka kipittämässä kylpyhuoneen kaakeleilla: ei tulisi mieleenkään liiskata, vaan tunnen sitä kohtaan syvää sympatiaa. Hyvä ruoka ja viini. Lauantaiaamun raukeus kun unet on jo nukuttu, mutta oi ihanaa kun ei ole silti pakko kömpiä ulos peittojen alta vielä tunteihin jos ei huvita. Joskus ilo pelkästä olemassa olemisen ja elinvoiman tunteesta, ilman mitään ihmeempää syytä. Toisinaan tekee mieli pomppia tasajalkaa kuin pikkulapset vain siitä ilosta että on edelleen elossa ja terve ja voi. Pessimistinä en koskaan pidä sellaisia asioita itsestäänselvinä, vaan oletan että voin kuolla tai sairastua koska vaan, samoin läheiseni, ja olen positiivisesti yllättynyt jokaisesta aamusta kun niin ei olekaan käynyt ainakaan tänään.




 
 

perjantai 11. marraskuuta 2016

Trump USA:n presidentiksi ja meikäläisen paino 76 kiloon

Että nautin, kun Donald Trump voitti vaalit kaikesta Pravdan (Helsingin Sanomat) ja vastaavien valtamedioiden panettelusta huolimatta. Itsekin olisin äänestänyt Trumpia, vaikka luulen että moni ei sitä arvaisi kaltaisestani vasemmistolais-vihertävästä piipertäjästä. Minusta vaan ihan politiikan ulkopuolelta tuleva tyyppi, joka sanoo suoraan mitä ajattelee, oli kuin raikas tuulahdus Clintonin peri-poliitikkomaisuuteen verrattuna. Ja naisten vikittelyt ja pepulle taputtelut otan vaan huumorilla. Itse olisin nuorempana ollut moisesta vaan imarreltu ja usein minua harmitti, ettei edes baareissa känniset koskaan hipelöineet minua, kuten kauniimmille ystäville tehtiin. Pienempi paha pepulle taputtelu, kuin se että ilmoittaa että haluaisi pommittaa dronella Julian Assangen pois häiritsemästä...

Luulen tosin että Trump on vähemmän suorapuheinen ja hauska kun presidentin viran arki koittaa. Epäilen, että huomaa aika pian että hänellä itsellään ei olekaan kauheasti valtaa rakentaa muuria Meksikon rajalla, laittaa kaupparajoituksia tms, ja muuttuu ihan tavalliseksi presidentiksi, joka ei saa ihmeemmin aikaan hyvää jos ei pahaakaan.

Se paino :(

Stressikauden päätteeksi uskalsin vasta eilen käydä vaa'alla. No, olihan se 76,4 kiloa se paino taas :( Eli kuukaudessa lähes 3 kg lisää. Ei ole kyllä ihme, kun tuli elettyä karkilla, munariisipasteijoilla, kaljalla, Batteryllä ja kotiin tilattavilla pizzoilla kuukausi. 

En jaksa edes ottaa mitään ryhtiliikettä ja alkaa tosissani laihduttaa - en vaan jaksa eikä minusta ole siihen. Opettelen tässä vaan taas tavalliseen elämään jossa syödään ihan jotain ruokaa eikä vaan kaikkea naposteltavia ja pikaruokia, ja jossa jopa vettä voi juoda, eikä aina vaan energiajuomaa tai keskikaljaa :D Eiköhän sillä muutama kilo lähde ajan kanssa.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Nyt se on ohi, projektihulluus

Viimeiset päivät taas olleet ihan järkyttäviä. Tänään oli meidän projektin deadline, jolloin asiakas
päättää että mennäänkö tuotantokäyttöön vai ei. Toissapäivänä vasta aloitettiin tietoturva-auditointi, ja siinä löytyi muutama auditoijan kriittiseksi määrittelemä virhe, jotka asiakas vaati korjaamaan. Tämä nakki tietysti kosahti allekirjoittaneelle, joten viimeiset päivät on ollut aamujen, päivien ja iltojen harrastukset selvät :D

Mutta taistelin sen kanssa, koska kamalinta mitä olisi voinut tapahtua olisi, että tuotantoonmenoa olisi lykätty. Se olisi tarkoittanut että sama puurtaminen jatkuu ja jatkuu, ja lisäksi asiakas keksii uusia ominaisuuksia joita olisi nyt kiva toteuttaa kun kerran aikaa on lisää. Minä halusin tästä eroon, vaikka se maksaisi sen etten voi nukkua viimeisinä päivinä minuuttiakaan.

Ja nyt se on ohi 

Huh mikä helpotus kun päädyttiin siihen että voidaan mennä tuotantoon nykyisellä versiolla. Nyt ei enää tarvitse vähään aikaan tehdä iltaisin kotona töitä eikä muutenkaan elää jatkuvassa pelossa ja ahdistuksessa. Mahtaa se olla outo tunne :D

Vaa'allekin pitäisi uskaltautua, mikä on pelottavaa, koska olen elänyt suurelta osin hermoja rauhoittavalla keskikaljan tissutelulla, energiajuomalla ja karkilla. Mutta mietin huomenna sitä sitten.

Kaljoittelu ei tosin taida innostaa hetkeen noin nautintoaineena, koska tällä hetkellä kalja on mun päässä assosioitunut lähinnä rauhoittavaksi lääkkeeksi jota käytetään äärimmäisissä stressitilanteissa, kun aivot on niin ylikierroksilla että eivät enää pysty keskittymään ilman jotain rauhoittavaa. Oluen hajusta ja oluttölkin näkemisestäkin tulee mieleen stressi ja ahdistus, ei mitään kivaa. No, valitettavasti tämä ei taida koskea muita alkoholijuomia kyllä, ne maistuu edelleenkin ;)