perjantai 29. toukokuuta 2015

Jo on matokuuri tuo hallitusohjelma

Meikäläinen eilen otti asiaksi lukea koko 36 sivua hallitusohjelmaa. Kuten on ennenkin tullut kerrottua, suhtaudun varsin skeptisesti tuohon porukkaan joka nyt on valtaan äänestetty. Eikä se skeptisyys ainakaan nyt vähentynyt ohjelman lukemalla ja kuuntelemalla ajankohtaisohjelmista puoluejohtajien haastatteluja muutaman.

Sitä ihmettelin, kun alkuun Sipilä puhui prosessikaavioistaan ja iteroinneistaan, post-it-lapuistaan ja avokonttoreistaan, että miksi kansa keskustelupalstoilla hurrasi: jee, nyt tapahtuu jotain, uusia tuulia ja tehokasta. Minä taas ajattelin: pelkkää kokoustekniikkaa, ei kiinnosta. Merkitystä on päätösten sisällöllä eikä tuollaisella prosessinäpertelyllä. Itse asiassa tehokkuus voi olla huonokin juttu jos asioita ajetaan tehokkaasti, mutta väärään suuntaan.

Ohjelman erityisen epäilyttäviä kohtia


Kyllähän tuo melkoiselta tavallisen kansalaisen kyykytykseltä paljolti kuulostaa. Työttömiin isketään taas, mm. tiukentamalla työn vastaanottovelvollisuutta ja lisäämällä velvoitetta osallistua "aktivointitoimenpiteisiin" (=pakkotyöhön). Ansiosidonnainenkin saattaa lyhentyä. Ilmeisesti taustalla on maailmankuva, jossa työttömät ovat työttömiä velttouttaan, ja siksi ratkaisu työttömyyteen on lisätä pakkoja ottaa vastaan työtä. OIKEAA työtä jonka palkalla elää ei toki ole useimmille tarjolla, joten laitetaan leikki- ja orjatöihin.

Tavallisia palkansaajia kiusaamaankin on tehty monia källejä. Vuorotteluvapaan ehdot saattavat tiukentua tai koko systeemi poistua. Tämä on outoa, koska jos meillä kerran on paljon työttömiä joiden pitäisi päästä edes tilapäisesti kiinni työn syrjään, eikö olisi järkevää pitää voimassa vuorotteluvapaa? Koeaikoja pidennetään ja "joustavoitetaan takaisinottovelvoitetta irtisanomistilanteessa". Just joo. Itseäni kun on YT:iden aikaan jo ennestään korvennut se kuinka härskisti työnantajat haistattavat pitkät takaisinottovelvoitteelle jo nyt. Ammattiliittoja kiristetään hyväksymään paskamainen yhteiskuntasopimus uhkaamalla 1,5 miljardin lisäkiristyksillä jos ei sopimusta synny.

Lapsia kiusataan isontamalla jo ennestään usein levottomia päiväkotiryhmiä ja koululuokkia, sekä laittamalla jokaiseen koulupäivään tunti liikuntaa. Viime mainittua ajatellessa itsellä hampaat kiristyy ahdistuksesta, kun ajattelen minkälainen painajainen tuo olisi ollut itselleni lapsena, kömpelönä ja erityisesti liikuntatunneilla kiusattuna lapsena... Opiskelijoilta vähennetään opintotukikuukausia ja poistetaan opintotuen indeksi. Vaikeutetaan toisen tutkinnon opiskelua, mikä on sinänsä hassua, että juuri nyt työttömyyden takia monen olisi pakko hankkia aikuisiällä uusi tutkinto, jos vanhan ammatin alalta ei löydy töitä. Koulutuksesta leikataan kaikkiaan 600 miljoonaa, missä kohtaa kannattaa muistaa sekä Stubbin että Sipilän ennen vaaleja tekemä #koulutuslupaus



Autoilun kustannusten suhteen suositaan varakkaita, joilla on varaa ostaa uusia autoja. Uuden auton ostamisessa auton hinnan vero-osuus pienenee. Sen sijaan auton käyttö tulee kalliimmaksi, joten se jonka on pakko ajaa työmatkoja mutta ei ole varaa uuteen autoon, saa pelkät tappiot, ei hyötyjä. Kirjastopalvelut eivät myöskään kohta enää ole kunnallisia velvoitteita joita on tarjottava ilmaiseksi - eihän köyhät kirjoja ja sivistystäkään tarvitse kai. Lääkkeiden omavastuu nousee, sairaspäivärahaa heikennetään. 

Tuntuu että tässä nyt vähän väärä porukka joutuu kantamaan suurimman vastuun maan talousongelmista. Sipilä voitti varmasti paljon ääniä sillä, että ennen vaaleja sanoi, että vahvojen ja hyväosaisten on kannettava entistä suurempi vastuu. Mutta ei tämä nyt kyllä oikein siltä minusta vaikuta. Vielä hallitusohjelman julkaisuhaastattelussakin Sipilä niin sanoi että nämä leikkaukset kohdistuvat ihan kaikkiin. Ei pidä paikkaansa. Esim. itseni kaltaisiin melko hyvätuloisiin, jotka eivät tarvitse yhteiskunnan kustantamia palveluita, ne eivät kohdistu. Egoistisesti ajatellen kai pitäisi olla tyytyväinen, mutta sen verran vasemmistolainen olen arvomaailmaltani että ajattelen että tämä on väärin.

Edistääköhän edes mitenkään työllisyyttä ja maan toipumista lamasta

Se tässä eniten ihmetyttää, että on vähän vaikea hahmottaa, millä tavalla nämä muutokset hyödyttäisivät maan nousemista lamasta muuta kuin kustannussäästöjen verran. Osa säästöistäkin on sellaisia että saattavat kostautua kalliisti myöhemmin, kuten nuo koulutuksesta tinkimiset. Ja monien ihmisten hyvinvointia tässä ja nyt ne huonontavat välittömästi voimaan astuessaan, mutta on kai jo höperön romanttista kuvitella että sillä olisi päättäjille mitään merkitystä.

Oli siellä hallitusohjelmassa sentään yksi hauskuuttava huumorikohta:

"Sallitaan hevosen lannan käyttö energiatuotannossa".
Suomi nousuun hevosen paskaa polttamalla. Tämä on aivan varmasti merkittävä asia :D

* Lisäys 2.6.2015: Linkitän tähän vielä Paavo Arhinmäen (Vas.) ryhmäpuheenvuoron aiheesta. Tuo aika hyvin esiin sen miksi tuntuu että meidät on petetty siihen nähden mitä luvattiin: linkki

tiistai 26. toukokuuta 2015

Tajusin, että olen oikeastaan aika tyytyväinen siihen ettei minulla ole lapsia

Luojan kiitos ei meillä!
Ja se on hyvä niin, koska olisin joka tapauksessa liian vanha niitä saamaan ;) Eikä mulla edelleenkään ole mitään lapsia vastaan, mutta olen "jälkikääntymässä" kohtaloani surkuttelevasta lapsettomasta
vanhastapiiasta vähitellen osaani ihan tyytyväiseksi lapsettomaksi vanhaksipiiaksi.

Minähän aina nuorempana pidin automaationa että naimisiin sitä varmaan jossain vaiheessa tulee mentyä ja lapsi tai pari saatua, niinhän kaikki tekevät. Mutta kun ei niin käynytkään, meinasi neljänkympin lähestyessä iskeä kova ahdistus siitä että elämäni biologinen tarkoitus, lisääntyminen, uhkaa jäädä täyttymättä. Mikä siis olisi elämäni tarkoitus, kun en ole mitään muutakaan merkittävää tehnyt, minä pohdin ja ahdistuin.

Mutta nyt viime aikoina olen tajunnut että lapsettomuudellani on niin paljon hyviä puolia oma luonteeni huomioon ottaen, että en haluaisi vaihtaa toisenlaiseen osaan. Itselleni tärkeitä hyviä puolia ovat ainakin:

  • Tietynlainen riippumattomuus yhteiskunnasta. Lapsi sitoo monenlaisiin yhteiskunnallisiin instituutioihin kuten neuvolat, päiväkodit ja koulut. Yhteiskunta myös valvoo sitä miten ihmiset lapsiaan hoitavat, ja hyvä niin toisaalta, koska lapset ovat puolustuskyvyttömiä ja on kaikenlaisia ihmisiä. Itse olen kuitenkin niin riippumaton ja erakko luonne, että minua ahdistaisi joutuminen pakolla tekemisiin tuollaisten instituutioiden kanssa. 
  • Ei pakkososiaalisuutta, jota väkisinkin tulisi esimerkiksi lapsen tai lasten koulujen ja harrastusten, tai pelkästään leikkipuistokäyntien myötä. Voin kuvitella minut, juron ja small talkia inhoavan akan, jossain leikkipuistossa äreän näköisenä toivomassa ettei kukaan vaan puhu mulle jos ei ole ihan oikeaa asiaa :D Ja toisaalta tuntemassa samaan aikaan ahdistusta siitä, että taidan antaa juroudellani lapselle huonoa mallia.
  • Oikeus renttuiluun. Jos minua huvittaa vetää kesälomalla neljän viikon deekis, niin sen kun vedän. Siitä kärsii vain oma elimistö, ei kukaan toinen ihminen. Koirakin kun vain tykkää kun emäntä on kännissä mukavan rento ja leikkisä eikä niin tylsä kuin yleensä. Lapsen kanssa ei rento renttuilu oikein onnistuisi. 
  • Pelon ja huolen puute. Olen usein miettinyt mikä siinä on, että minä en ollenkaan pelkää esimerkiksi työttömyyttä, sairautta tai edes kuolemaa. Suuri syy siihen on lapsettomuuteni. Minun ei tarvitse huolehtia kenenkään toisen pärjäämisestä kuin omastani. Työttömänäkin sinkku aina jotenkin pärjää, kun jonkinlainen hyvinvointivaltio on vielä pystyssä. Jos olisi elätettävänä lapsi, huoli olisi suurempi. Ja varsinkin huoli oman terveyden tai jopa hengen menetyksestä - miten lapsi sitten pärjäisi jos minulle kävisi jotain? Nyt ajattelen rennosti, että olisin valmis lähtemään vaikka tänään, enkä murehdi mitään etukäteen. 
  • Hiljaisuus ja rauha kotona. Ai että minä rakastan hiljaisuutta. Joskus kun olen asunut miehen kanssa, on ahdistanut toisesta aikuisestakin syntyvät äänet. Esim. toisen tapa pitää telkkaria taustaäänenä, vaikkei edes katso sitä tai tapa höpöttää liikaa, kun minä kaipaisin hiljaisuutta kuulla edes omat ajatukseni. Kuinkahan kauan menisi että meikäläinen olisi lataamokunnossa, jos minun pitäisi asua parin kiljuvan ja leluja patteriin hakkaavan leikki-ikäisen kanssa :D
  • Paljon aikaa vain olla ja ajatella. Ainakin pienet lapset sitovat aika paljon käytännön hommiin joita pitää tehdä kotona ja muuallakin. Minä olen epäkäytännöllinen ihminen, sellainen oleskelija ja pohdiskelija enemmän kuin tekijä. On suurta ylellisyyttä saada työpäivän jälkeen vaikka köllöttää vaan sohvalla vihanneksena tuntikaupalla, jos siltä tuntuu.
Että kai minä lopulta sitten olen sellainen VELA eli vapaaehtoisesti lapseton, vaikken ikinä tietoisesti ajatellutkaan etten lapsia halua. 

torstai 21. toukokuuta 2015

Testissä Anton & Anton ruokakassi

Viime viikolla oli taas töissä sen verran stressaavaa että jopa ajatus siitä että täytyisi jaksaa miettiä mitä laittaa ruoaksi ja käydä ostoksilla, tuntui uuvuttavalta.

Väsyneissä tunnelmissa kahvitauolla nettiä surffatessani törmäsin kauppahalli24.fi mainosbanneriin, joka mainosti valmiiksi suunniteltuja ruokakasseja jotka voisi tilata kotiovelle toimitettuna. Kassit sisältäisivät kaikki 2 hengen 3 päivän aterioihin tarvittavat aineet ihan perusaineita (suola, pippuri, öljy) lukuun ottamatta, ja mukana tulisi ohjeet niistä tehtäviin ruokiin. Täydellistä! Voisin siis jättää kaupassakäynnin väliin ja vain aivottomasti seurata valmiita reseptejä ruokaa laittaessani.

Pieni pettymys oli se, että jos tilaan maanantaina, saan sen kassin vasta seuraavana tiistaina. Eli ei ollut apua akuuttiin ruoanlaiton ajatteluhaluttomuuteen, mutta pistin tilaukseen silti. Tänä tiistaina sitten tuli kassi. Sieltä nettikaupasta sai valita 2 tunnin tarkkuudella kellonajan milloin tuovat sen kotiin. Minä otin klo 19-21 koska silloin olen koiralenkiltä jo kotona. Klo 19.30 tuli kassi. Minun tilaamaani oli kahden hengen 3 päivän ruokakassi, josta minulle siis riittää 6 päiväksi kun sinkkuna syön, samaa ruokaa 2 päivää peräkkäin. Vegekasseja ei valitettavasti saa kuin 4 hengen versiona joten sitä ei meikäläinen voi oikein kokeilla. Ehtisivät aineet pilaantua ennen kuin sinkku saa käytettyä.

Kuvan mukainen lasti paljastui paperikassista. Yllättävän laadukkaita aineita siinä oli, paljon luomutuotteitakin. Jopa luomukaritsan jauhelihaa, ja myös Feta- ja parmesanjuustot hyvin laadukkaita ja luomua.


Mukana oli reseptivihkonen, joka sisälsi suomeksi ja ruotsiksi ohjeet 3 päivän aterioihin: Vihanneksilla täytetyt munakoisot ja fetajuustosalaatti, lohikeitto sekä lammaspyörykät tomaattikastikkeessa ja keitetty bulgur. Olen tähän mennessä laittanut kahta noista ruoista, ja ohjeet on olleet helppoja seurata ja valmistuneet noin puolessa tunnissa.



Heti tiistaina tein niitä lammaspyöryköitä. Poikkesin ohjeesta siinä että maustoin vähän chilillä myös ja ruskistin pullat pannulla ennen tomaattikastikkeeseen laittoa, vaikka ohjeessa ei käsketty niin tehdä. Minusta ne on kivamman näköisiä vaan niin, eivätkä hajoa helposti kypsyessään. Todella hyviä olivat, eikä ihme kun pullat ovat oikein luomukaritsan lihasta ja hyviä luomutomaatteja ja basilikaa kastikkeessa.


Eilen söin vielä tiistaisia pyöryköitä, mutta tänään etäpäivänä laitoin sitten munakoisot ja fetajuustosalaatin. Tosi maukasta oli tämäkin parmesanilla gratinoitu ruoka.


Viikonlopulle on sitten vielä lohikeittoa.


Kassin hinta oli 45 euroa. Ei minusta mitenkään kohtuuton 6 päivän päivällisistä. Noista aineista jää yli vielä myöhemmin käytettäviksi ainakin bulguria ja porkkanoita sekä tuoretta basilikaa ja tilliä.

Sen verran paljon innostuin että tuli tilattua ensi viikonkin versio, joka sisältää:

  • Kampelafileet, keitetty parsa, ruotsalainen uusi peruna ja limeaioli
  • Caesarsalaatti kanalla ja pekonilla
  • Kesäkurpitsakeitto vuohenjuustolla.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Kampaamoiden kalliit hiustenhoitoaineet ei vaan mulla toimi

Viime kerralla kampaajalla käydessä tuli pitkästä aikaa sorruttua ostamaan kampaamon kovan
33 euron hoitoaine
hintaista shampoota ja hiustenhoitoainetta. Yleensähän pesen hiukset saippualla ja laitan hoidoksi kerran viikossa vettä johon on sekoitettu etikkaa, mutta kampaajan saarna siitä kuinka hiuksia kasvattaessa ainakin hyvät tuotteet on välttämättömiä, sai sortumaan parinkympin shampooseen ja 33 euron hoitoainepurkkiin. Olin luopunut teollisista shampoista koska ne ei mulla mielestäni ole koskaan hyvin toimineet, mutta ehkäpä niissäkin on tapahtunut tuotekehitystä, ajattelin.

Omituisen suorat hiukset ilman suoristusta
Nyt alkaa olla purkit käytetty loppuun, ja täytyy sanoa että olen tyytyväinen että loppuvat. Nuo on tehneet hiuksilleni jotain hyvin kummallista. Normaalisti mun hiukset menee luonnostaan laineille, jos jätän kuivumaan pesun jälkeen ilman kampaamista tai harjaamista. Mutta vähitellen noiden kampaamon tuotteiden käytön aikana kaikki laineisuus on poistunut hiuksista ja niistä on tullut piikkisuorat, ja ylettömän liukkaat, niin ettei mikään solki tai hiuslenkkikään tahdo pysyä liukumatta alas.

Omituisin ongelma on aika luonnoton muovinen kiilto hiuksissa, mikä ilmeisesti on hoitoaineessa olevien silikonien aikaansaamaa. Tuo kiilto on ihan erinäköistä kuin normaalisti hiuksissa oleva kiilto. Piikkisuoruus ja silikonikiilto tekee harmaatkin vielä normaalia enemmän näkyviksi, äyh. Kai sitä kohta väripurkkiin pitäisi tarttua jo ennen kuin näytän tosissani mummolta harmaideni kanssa.

Mutta nyt kyllä palaa meikäläinen taas kampaajien kauhistelemien tapojen pariin ja alkaa pestä hiuksia saippualla. Käsitellyille hiuksille saippuapesu varmasti olisi aika paha, luulen että jos silloin kun nuorena blondasin, olisin yrittänyt sitä, olisi lopputulos ollut hirvittävä takkupesäke, mutta silloinkin tuntui että halvat marketin aineet olivat yhtä hyviä kuin kalliimmat kampaamon. Sitä kusetetuksi tulemisen tunnetta kun olet ostanut kampaajalta vuosia jotain Redkenin ökykalliita aineita, sitten "hädässä" (=opiskelijan akuutissa kassakriisissä) ostat jotain marketin Pantenea ja kas kummaa, se toimiikin vähintään yhtä hyvin... Mutta kaikki muut paitsi saippuat tuntuu jotenkin "lässäyttävän" hiuksia mulla ainakin, enkä tahdo hennot vauvahiukset -efektiä.
Tällä kertaa testissä tällaista vakion eli
Oliva-oliiviöljysaippuan vaihteluksi.




torstai 14. toukokuuta 2015

Nokkoslettuja tulisella täytteellä

Taas on villivihannesten kausi alkanut, ja minä olen aloitellut sitä poimimalla koiralenkeillä ketunleipiä suolaiseksi kirpeydeksi salaattiin tai kalan kanssa, ja nyt eilen nokkosia. Ne on nyt juuri kätevän kokoisia ettei tarvi käyttää pelkkiä lehtiä vaan voi käyttää koko kasvin. Yleensä nokkosista tehdään miedon makuisia ruokia kuten keittoa tai piirakkaa (minäkin laitoin aiemman vuoden postauksessa vähän erilaisen, maidottoman nokkoskeiton ohjeen joka täällä), mutta nyt teki mieli jotain tulista, joten päätin kokeilla miten sopisi nokkosletut ja meksikolaistyyliin maustettu täyte. Hyvää siitä tuli. Tässä ohje josta tulee 4-6 lettua riippuen siitä kuinka ohuita tekee.

Taikina:
1 dl hienonnettua ryöpättyä nokkosta (tai pinaattikin käy)
1/2 dl hienonnettua persiljaa
noin 3 dl vehnäjauhoja
4-5 dl vettä
1 muna
suolaa, öljyä 

Aluksi kannattaa sekoittaa taikina jotta jauhot ehtii vähän turvota sillä aikaa kun tekee täytteen. Sekoitetaan vaan tasaiseksi lusikasta vielä valuvaksi löysäksi taikinaksi. Jos tulee paakkuja, ne saa vaikka sauvasekoittimella pois.

Täyte:

3 dl kypsiä kidneypapuja
2 dl keitettyä riisiä
2 dl maissia (pakaste käy)
2 tomaattia tai puoli tölkkiä tomaattimurskaa
1 sipuli
suolaa, cayennepippuria, korianteria

Sipuli suikaloidaan ja haudutetaan sitä öljyssä pannulla. Täytteen muut aineet lisätään ja annetaan hautua viitisen minuuttia sekoitellen.


Sitten vaan paistetaan taikinasta ohukaisia, ja levitetään niille täytettä ja pyöritetään rullalle. Jos haluaa niin päälle voi laittaa vaikka vihanneksia, tulista salsakastiketta tai ranskankermaa tai smetanaa.




maanantai 11. toukokuuta 2015

Aina on joku tekosyy sortua laihdutuskuurilta: nyt jääkiekon MM-kisat

En ole niin valtavan aktiivinen jääkiekon seuraaja, mutta MM-kisoja tulee kyllä katsottua. Ja tässä taas uusi syy miksi tehokasta laihduttamista pitää siirtää aikaan "joskus myöhemmin". Eihän se nyt ole oikein sama asia fiilistellä vaikka Leijonien Venäjä-maaottelua huomenna kädessä joku ankea yrttiteemuki tai sokeriton cola kuin kunnon pint ohrapirtelöä. Lauantaina tuli taas ihan pikkuisen vaan kaadettua sixpacki Karhuja jännittävän Slovakia-pelin kaveriksi. Täytyihän sitä jo hermojännitystäkin jollain helpottaa, kun olin pistänyt satasen vetoa Suomen voiton puolesta ja alkuun näytti että nyt ei tule mitään Leijonien pelistä, hyökkäykset ihme pitkien toivotaan, toivotaan -kiekkojen lätkimistä jonnekin epämääräisesti toisen maalin suuntaan. Mutta Suomi pelasti päiväni ja sain juoda voitolle, sen sijaan että olisin juonut tappiovitutuksen torjuntaan (kumpikin on kyllä hyvä tekosyy).

Jotenkin vaan oluen kanssa matseihin eläytyy niin paljon syvemmin. Jos en joisi, todennäköisesti
istuisin rauhallisesti sohvalla ja seuraisin peliä vähän väliä muita asioita ajatellen sivusilmällä. Ainakin jos ei koko ajan tapahtuisi kauheasti, ajatus harhautuisi muualle. iPadiinkin helposti tarttuu ja alkaa samalla surffata netissä, kun pitkästyttää.

Fiilis jos Suomesta tulee maailmanmestari!
Minä tosin tyydyn örisemään alasti yksin kotonani :D
Mutta kun saa juoda kaljaa, matsista tulee ihan erilainen kokemus. Sitä ei malta edes jännitykseltä paikallaan istua vaan pitää ravata edes takaisin huonetta, välillä hyppiä ja pomppia ja mesota ääneen telkkarin ääressä. Ja matsin jälkeen on niin kierroksilla ettei nukkumaan pysty tunteihin. Sitä tuntee todella elävänsä ja kokeneensa jotain hienoa. Pahus kun samalla tavalla ei osaa kokea ilman kaljaa, kun siinä kaljassa on niin julmetusti kaloreita!

Mutta huomennahan on ihan pakko muutama tölkki ostaa, varmaan Karjalaa (Karjala takaisin tölkki kerrallaan!) kun ihan vanhaa vihollista Venäjää vastaan pelataan!

perjantai 8. toukokuuta 2015

Uusi hallitus: Perskusta kokkareilla

Ei ole valitettavasti mun keksimä tämä mainio lause vaan se tuli aamulla twitterissä Riku Rantalan tililtä:

Niinhän se meni, mitä vaali-iltana sanoin: perskusta pukkasi. Mutta kokkareista! Ripulia silti.
Tässä voipi olla että tulee melko kylmä meno vähäosaiselle ja keskituloisellekin, ellei sitten talous ala Suomesta riippumattomista syistä euroopanlaajuisesti nousta lamasta.

Kepulit jo sanansyöntipuuhissa


Kepulit ovat aloittaneet vaalipuheidensa syömisen esimerkillisen reipasta tahtia. Itse en ole koskaan ko. puoluetta sympatiseerannut, se on mulle aina ollut tunkkaisen maalaiskonservatismin ja kuntavirkakähminnän pesäke nro 1. Parin vuosikymmenen takaa jo muistoissa on lause: "Kepu pettää aina". Mutta silti en odottanut että ihan näin nopeasti alkaisivat todellista karvaansa näyttää.

Esimerkiksi nämä talouden leikkaukset. Katsoin vaalienalusviikolla keskustelun, jossa puolueiden puheenjohtajat esittelivät kantojaan asiaan. Keskusta esitti kohtuu maltillista linjaa 2 miljardin leikkaustavoitteineen ja tuomitsivat Kokoomuksen 6 miljardin leikkaustavoitteet aivan kohtuuttomina. Mutta nyt kun yhteiskuntasopimuksesta neuvoteltiin, kävikin ilmi että Sipilän ja Keskustan mielestä pitäisi leikata 10 miljardia (lähde) !

Tavallisen työntekijän kyykyttämisyritykset ovat myös jo alkaneet työajan pidennystavoitteiden esittämisellä. Ei voinut tulla Keskustallekaan yllätyksenä, että ehkäpä ammattiliitot ja palkansaajat eivät suostu käytännössä palkanalennukseen (samalla palkalla enemmän työtä) varsinkaan kun missään ei ole esitetty uskottavia laskelmia tällaisen toimenpiteen oikeista tuottavuushyödyistä kansantaloudellisella taholla (yksittäinen yrittäjä siitä varmasti voi hyötyä saada, mutta eri asia hyödyttääkö se esim. työllisyyttä tai valtion saamia verotuloja on eri asia).

Onneksi järkyttävä yhteiskuntasopimus pidennettyine koeaikoineen ja työaikoineen sentään torpattiin. Nyt täytyisi vaan kansan pysyä tiukkana eikä olla suomalaisille tyypillisesti kaikkeen kiltisti alistuvia lampaita. Jos oikeasti ei uskota että kipeät toimet edes auttaa, niin sitten on tehtävä kaikki tarvittava ettei sellaisia toimia saateta voimaan. Yleislakko, mielenosoitukset, mitä vaan. Perskusta kokkareilla -jengiltä voi oikeasti odottaa toimia jotka ehkä saavat jopa lauhkeat suomalaiset lopulta barrikadeille. Tai sitten ei, eihän suomalaisia erityisemmin muilta leikkaaminen haittaa, jos itse saa pitää keskiluokkaisen elintasonsa.

torstai 7. toukokuuta 2015

Ravitsemusterapeutilla käyty: kokeilemaan osapaastoa 8 tunnin syömisikkunalla

Pelkäsin vähän haukkuja, koska kahden edellisestä käynnistä vierähtäneen kuukauden painonpudotus on jäänyt kahteen kiloon. Sekin on saavutettu vähän epämiellyttävällä tempoilulla, jossa syöpöttelyt on vaihdelleet katumus-salaatti/keittopäivien kanssa. Oli vähän masentunut mieliala että näinhän sitä on palattu vanhaan, ja ei tämä koskaan tule onnistumaan. Näillä mietteillä menin klo 9.30 vastaanotolle.

2 kg 2 kuukaudessa - ihan ok


Eka yllätys oli, että pieni painonpudotus oli ihan ok. Laihduin sen ensimmäisen kuukauden aikana niin paljon, että kokonaispainonpudotukseni on 5,4 kg (3 kuukaudessa) mikä on ihan hyvä rauhallinen tahti. Oma pessimistisyyteen taipuvainen mieleni oli jo ajatellut että 250 g viikossa, eli surkea olematon painonpudotus, ei tule mitään (ehkä parempi luovuttaa)!

Juteltiin ruoasta addiktiona

Kerroin kummallisesta taipumuksestani päätyä ahmimaan ruokia, joita en edes pidä kulinaristisina elämyksinä, kuten teollisia lihapiirakoita. Ravitsemusterapeutti kertoi, että tuollaiset ruoat joissa on runsaasti sekä rasvaa että hiilihydraattia ovat monelle hyvin addiktoivia, ja että minun pitäisi alkaa ajatella lankeemusruokiani ja juomiani vähän varovaisemmin, tiedostaen sen että minulla on niihin addiktio ja jos otan yhden, ihan taatusti tulee himo ottaa lisää. Täyskieltäymys ei silti kuulemma ole ainoa vaihtoehto, ei kaljan eikä lihapiirakoidenkaan suhteen, koska suuri osa ihmisistä pystyy addiktionsa tiedostaneena torjumaan addiktion aiheuttaman mässäystä tai juopottelua jatkamaan kehottavan sisäisen puheen, tiedostamaan että himottaa mutta sanomaan himolle EI.Voin jatkaa opetteluprosessiani kohtuuteen jos haluan (ja haluan), tarkkaillen enemmän ajatuksiani kun addiktio puhuu ja houkuttelee. Sitten toki jos ei mitään oppimista ala tapahtua niin voi olla että täyskieltäymys joistain ruoista tai juomista on ainoa vaihtoehto, mutta vielä ei tarvitse luovuttaa. 

Sain luvan osapaastoon 8 tunnin syömisikkunalla

Valitin sitä että kaipaisin jotain vaihtelua, jotain mikä antaisi toivoa nopeammasta laihtumisesta. Ajatukset VLCD-kuureista oli heti EI, koska olen niitä ennenkin monta kertaa kokeillut ilman pysyvää apua. Mutta koska en välitä syödä aamulla luonnostani, niin sain luvan kokeilla osapaastoa, jossa syödään vain 8 tunnin aikana vuorokaudessa. Koe-eläimillä tällainen tapa syödä on johtanut siihen että eläin ei liho samoilla kaloreilla kuin toinen lajitoveri, jolle kalorimäärä annostellaan tasaisemmin vuorokauden ympäri. Ihmisillä vaikutus ei kuulemma käytännössä ole näin suoraviivainen, osalla ihmisistä nopeuttaa laihtumista ja osalla ei. Mutta tämä ei ollut asiantuntijan mielestä tuomittava hörhödieetti ja saan siis kokeilla miten lähtee menemään. Aion syödä klo 13 ja klo 21 kuten ennenkin, jätän vaan pois aamupalan ja siinä se. Juhannuksen jälkeisellä viikolla sitten seuraava tapaaminen ja katsotaan miten on mennyt.

Vaikka välillä on tuntunut että mitä minä enää tuolla käyn, kun ne itse ravitsemusasiat jo tiedän, niin kyllä tuntuu että nytkin taas sain uutta intoa jatkaa, olla lyömättä hanskoja tiskiin hitaan laihtumisen ja sortumisten takia. 

Käynnin jälkeen ja etäpäivän kunniaksi oli sentään pakko mässätä itsetehdyllä kinkku-herkkusieni-oliivipizzalla. 








tiistai 5. toukokuuta 2015

Kevät ja oman talon ja puutarhan ikävä

Meikäläinen oli jo opiskelijana erilainen nuori. Siinä missä muut opiskelijat miettivät uraansa ja hauskanpitoa jossain isossa kaupungissa, tai sitten pariutumista ja perheen perustamista, minä kaipasin maalle mökkiin, omaan rauhaan. Ymmärsin kyllä että jollain itsensä pitää elättääkin, kun ei ole riittävästi taitoja yksin selvitä pohjoisen karussa luonnossa ihan korpierakkona, tai esim. Linkolan tyylisenä pitkälti omavaraisesti elävänä kalastajana. Mutta ehkä löytäisin jostain riittävän läheltä työpaikkoja, mutta riittävän rauhallisesta paikasta, itselleni pienen talon jonne koirineni muuttaa!

Valmistuttuani yliopistosta ja saatuani Turusta töitä laitoin heti toimeksi, vanhempieni kauhuksi, ja ostin itselleni "punaisen tuvan ja perunamaan", noin 15 kilometrin päästä työpaikastani. Ihmetteli ne muut seudun asukkaatkin, kun joku nuori sinkkunainen sinne tulee asumaan, vanhusten ja perheiden ja maajussien sekaan. Eräskin jaksoi aina koiralenkillä tavattaessa päivitellä, että "tommonen nuori plikka, ja yksin ostaa talon, en ole tuommoista ennen kuullut!"


Plussiksen pieni söpö tölli, auto ja piharakennus (kaikki sävy sävyyn tietysti!) talvella


Mutta ai että minä nautin siitä torpastani ja siihen liittyvistä puuhista. 60-neliöinen pikkutalo lämpisi ainoastaan niin että poltti varaavaa takkaa. Vesi tuli sentään sisälle asti eikä tarvinnut kaivosta kantaa. Kesällä riitti ruohikkoa ajeltavaksi -kaava-alueen ulkopuolella tontit oli isoja- ja talvella lumitöitä huhkittavaksi että autolla pääsi pihalta tielle asti. Koirat nauttivat ihan hulluna kaikesta, isosta aidatusta pihasta jota sai vahtia ja myös siitä että välillä syksyisin taloon tuli hiiriä, joita rottakoiraksi jalostetut westiet tykkäävät jahdata. Vanhassa talossa oli myös erityinen tunnelma, sellainen jotenkin pysähtynyt maalaistalon rauha. Vanhempani aina sanoivat että se hatara torppa pitäisi laittaa sileäksi ja rakentaa joku edullinen Älvsby-talo vaikka tilalle, moderni ja lämmin ja mukava, mutta minusta idea oli järjetön: ei sellaisessa ollut minusta sen enempää tunnelmaa kuin kaupunkiasunnossakaan.

Se mistä en nauttinut, ja millä aina lohdutan itseäni kun keväisin ja kesäisin oman talon ja puutarhan
Koiranpenikka vastaan pihaharja
ikävä iskee, oli talvi. Kun pakkasta oli 20 astetta, oli hankala saada täyspäiväisen työssäkäynnin ohessa poltettua takkaa riittävästi että kämppä olisi pysynyt mitenkään lämpimänä. Tosin hyvin sitä karaistui, usein herätessäni makkarissa oli 13 astetta eikä minua se häirinnyt yhtään. Puutarhastakaan ei ollut iloa talvella, kun kaikki oli lumen alla ja oli liian kylmä että muutenkaan viitsisi ulkona olla jos ei ole pakko. Ja sitten vielä se, kun taloni ohi menevän tien aurasi sen päässä asuva maajussi, joka ei viitsinyt sitä kovin aikaisin tehdä, vaan sitten kun jaksoi. Tämä aiheutti joskus vähän töihinpääsemisen hankaluuksia lumisateisten öiden jälkeen, kun Citikka C3:ni ei ollut mikään varsinainen maasturi jolla menisi pienten kinostenkin läpi. Näitä tässä taas muistellaan ja yritetään uskotella itselle että koska tässä maassa puolet vuodesta on kylmää aikaa, niin kaupunkiasunto on kuitenkin hyvä ja mukava ratkaisu, vaikka sitten tunnelma onkin huonompi ja omassa pikku puutarhassaankin on kuin näyteikkunassa vastapäisestä kerrostalosta ja ohikulkevalta pihatieltä katsella...

Miksi sitten luovuin pienestä paratiisistani jossa pääosin viihdyin erittäin hyvin? Rakkauden ja miehen takia tietysti... Mies jaksoi loputtomiin piirittää ja hinkua että muutan Helsinkiin, mitä ajatusta inhosin, vaikka mieheen olin hulluna. Lopulta sitten sain täältä töitäkin ja muutin. Sen tarinan loppu sitten oli sellainen että ei kestänyt kuin 3 päivää muutostani, kun mies jo ilmoitti että hän ei olekaan valmis mihinkään yhdessä asumiseen ja saisin äkkiä kerätä kamani ja häipyä omaan asuntoon. Sitten vielä jonkun aikaa on-off seurustelua ja loppu. Mutta minulla oli jo työ täällä, ja asuntokin kaupunkialueeksi lähes siedettävältä Eko-Viikin alueelta, joten tänne jäin. Vaikka vieläkin joka kevät aina kaipailenkin oman puutarhan heräämisen seuraamista ja puutarhafirmojen esitteiden innokasta selaamista, että mitä laittaisin tänä vuonna, mitä talon takana olevaan hyötypuutarhaan ja mitä koristepuutarhaan.

Koira kyttäämässä sammakoita pihalammen tienoilta







sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Syön vauvan purkkiruokaa maustekaappiprojektin nimissä

Viime päivinä meikäläinen on urheasti syönyt aamupalaksi yli 4 kk ikäisille vauvoille tarkoitettua Pilttiä. Ei muuten käy kateeksi vauvoja: vaikka paketissa lukee että tuote ei sisällä kuin mangoa, vettä ja sakeuttamisainetta, ja meikäläinen tykkää mangosta kovasti, niin ei se kyllä mitään herkkua ole. En tiedä onko se mango kypsennettyä tai jotenkin muuten käsiteltyä, koska siinä ei ole mitään mangon raikkautta tai kirpeyttä vaan sellainen tympeähkö tunkkainen maku vain. Mutta kyllä sen alas saa "pakon edessä".

Hieno sotku
Syy Pilttien puputtamiseen on kyllästyminen maustekaapin sekavaan tilaan. Aika usein tulee ostettua mausteita lähikaupasta, jossa niitä ei ole saatavilla lasipurkeissa vaan pusseissa. Ne pussit on rumia maustehyllyllä, mikä ei vielä niin kovin paha ole koska mulla on sellainen maustekaappi jossa on ovi edessä, mutta pahempi juttu on se, että aina kun ottaa jotain maustetta, pari muuta pussia tipahtaa alas, ja pahimmassa tapauksessa niistä purkautuu mausteita liesituulettimen kuvun ja hellan päälle, kun useimmat pusseista eivät ole edes uudelleensuljettavia.

Nyt olisi ajatuksena tyhjentää riittävästi Pilttejä, jotta voisin askarrella paskarrella niistä käytännöllisemmät ja nätimmät maustepurkit joihin tyhjentää pussimausteita. Tarkoitus olisi lähinnä maalata niiden kannet jollain vähän Piltin punavalkoruudullista rauhallisemmalla värillä, ehkä mustalla tai tummansinisellä, ja sitten tehdä jonkinlaiset etiketit niihin. En ole vielä päättänyt teenkö ne tulostamalla, käsin kirjoittamalla vai miten. Mietin sitten kunhan saan pari "six-packia" pilttejä tyhjäksi *yök* :D

Näistä tulee isona maustepurkkeja