tiistai 30. huhtikuuta 2013

Vappuaatto yksikseen - taukoa dieetistä, juomia

Vappuaatto. Monen yksinäisen ihmisen pelkäämä juhla, jolloin korostuu se jos ei ole kavereita, puolisoa tai ketään jonka kanssa lähteä juhlimaan, ravintoloihin tai baareihin, piknikille tai minnekään. Minulla on tämä tilanne, ollut jo monta vuotta. Nuorempana varmaan olisin kokenut ajatuksen yksinäisestä vapusta kotona erittäin ahdistavaksi, mutta nyt ajatus tuntuu lähinnä neutraalilta. Vähän kyllä hävetti töissä, kun parikin kollegaa kyseli vappusuunnitelmista, ja tyhmänrehellisenä sanoin suoraan: "jotain juotavaa varmaan ostan, ja ihan kotosalla ne sitten juon..." Porukoilla siellä oli paljon kaikenlaisia vappusuunnitelmia, oli ohjelmaa illalle ja huomiselle, brunssia Ullanlinnanmäellä ja pöytävarauksia hyvien ravintoloiden vappukattauksiin. Ehkä se jollain tapaa on surullinen ajatus että minä sen sijaan istun tietokoneen ääressä, kirjoitan blogiin ja juon keskikaljaa. Mutta vain lievästi surullinen. Ja ehdottomasti enemmän surullinen ajatus asiasta kuulevien ulkopuolisten kuin minun itseni mielestä.

Terassikeli - olut kylmempää kuin ulkoilma!


Varsinkin koska tosiaan juon tänään sitä kaljaa. Päätin jo tuossa viikonloppuna, että kyllä aion sallia isoimpina juhlapyhinä kuten vappu, juhannus ja uusivuosi itselleni vähän isomman alkoholin ottamisen. Ei se varmaan laihdutusta kaada jos on jokunen päivä vuodessa jona kalorinsaanti on vaikka 5000 kcal per päivä. Perjantain punnituksessa varmaan kyllä näkyy "mielenkiintoinen" lukema, mutta jos niin käy täytyy hokea itselleen "pääosa tästä on vain turvotusta, vain turvotusta" ;-)

Korkkasin juuri ensimmäisen oluista, joita odottaa juojaansa yhteensä 8. Grillaan makkaraa omalla terassillani vaaleanpunaisessa Lucifer-pallogrillissäni ja päälle mussutan munkkeja. Nekin ostin valmiina, koska tänään aion juopotella enkä kokata! Illemmalla tulee telkkarista jalkapallon herkkusieniliigan (vai oliko se Mestarien liiga, se Champions League) ottelu Real Madrid - Dortmund joka on pakko katsoa. Vaikka taitaakin olla todennäköisintä että minun suosikki Real Madrid ei tällä kertaa voita. Sen jälkeen voisi vaikka pelata tietokoneella ja hoilottaa naapureiden piinaksi karaokeklassikoita kuten "Aikuinen nainen" suurella paatoksella. Ei tämä nyt oikeastaan niin huonolta vapulta kuulosta, vaikka yksikseni sitä vietänkin!

Ja lopulta jostain vanhasta tekstarista lainattu wapputervehdys, terweydeksenne!

Lehdessä luki:  Sisäisen rauhan löytääkseen ihmisen on saatettava päätökseen kaikki keskeneräinen, jonka on aloittanut. "Olen tänään vihdoin saanut tyhjennetyksi ginipullon, puolillaan lojuneen punkun ja kaksi valkkaria. 2 avattua karkkipussia, 2 pakettia Buranaa, vajaan laatikollisen suklaata, 1/2 l jäätelöä ja vajaan korillisen olutta. Theillä ei ole pieninthä aavishtusthakaan siithä, kuinka hhyvältä minustha nyt tuntuu!" 

Hauskaa Wappua!


sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Työstressi, laihduttajan vihollinen numero 1 (ainakin minun)

Viikon painonpudotus


Ensin hyvät uutiset eli taas pudonnut viikossa 0,6 kiloa painoa :) Paino on siis nyt enää 70.8 kg ja painoindeksi 26. Päältä muutosta ei vielä näe, mutta tietyt housut on jo käyneet vyötäröltä sen verran löysiksi, että vyötä tarvitsee etteivät roiku puolitangossa. Eli hyvin on mennyt ja sama nautinnollinen arki viinilasillisineen ja jälkiruokaherkkuineen on jatkunut kuin ennenkin. Tällä viikolla kuitenkin tuli vastaan ensimmäista kertaa dieettini aikana sekä alkoholin käytön vähentämisen että laihdutuksen suuri vihollinen, nimittäin:

Työstressi!


Työni on yleensäkin vaativaa ja kiireistä, mutta aina välillä tulee kausia jolloin stressiä on tavallista enemmän. Tällä viikolla ensimmäistä kertaa dieetilläni iski töissä hätätilanne, jossa suurasiakas ilmoitti pikaista ratkaisua vaativasta ongelmasta. Minun työtäni on ratkaista sellaisia ongelmia. Kuten tavallista, onnistuin kiihdyttämään itseni työpäivän aikana sitä selvittäessäni melkoiseen hermostolliseen ylikiihtymystilaan. Kun työpäivä oli ohi, olin edelleen niin hermostunut ja ylikierroksilla että autossakin raivosin hidastelijoille - kun olin koko päivän hoputtanut psyykkisesti itseäni tekemään nopeammin, tehokkaammin, selvittämään NYT tämä juttu, PAKKO saada tänään tehtyä, niin vaikea siitä oli laskeutua muun maailman verkkaisenoloiseen tahtiin. Sen lisäksi päässä pyöri huolet että oliko keksimäni ratkaisu nyt varmasti riittävä, vai onko oletettavissa jatkossa ongelmia. Ikuisena pessimistinä kuvittelin jo paitsi sen että olisin tehnyt vakavan virheen, myös siitä seuraavat otsikot lehdissä (joihin sentään en joutuisi minä omalla nimelläni vaan työnantajani, mutta ei sekään mukavaa olisi), pomon haukut, asiakkaan haukut, potkut, nälän ja köyhyyden, häpeän (joo, mulla on "vähän" taipumusta teatraalisuuteen, oikeasti kuvittelin itseni kerjäämässä että saisin nälkääni ruokaa)...

Ja näiden ajatusten myötä tuli mieleen, että mun on pakko ostaa sixpack kaljaa ja juoda se. Että vain sillä tavalla saan taas hermoni rauhoitettua ja työasioiden mielessä pyörimisen poikki. Ajaessani autolla kohti kauppaa, kuvittelin jo miten miellyttävä raukea välinpitämättömyys mistään korvaisi stressitilan, kun joisin kolmatta tai neljättä puolen litran tölkkiäni... Kauppaan asti päästyäni onneksi olin taas muistanut dieettini, ja sen että mikään ei todellakaan muutu jos aion sallia itseni juoda aina kun vähän stressaa. Silti pyörittelin Pint -kokoista tölkkiä kaljaa pitkään käsissäni, miettien että voisin minä kai yhden juoda. Tajusin kuitenkin myös sen että mielialani oli erittäin altis sille että joisin enemmän kuin sen yhden. Onnistuin jättämään tölkin ostamatta, lähinnä tosin sen takia että tiesin että kotona on korkkaamaton punaviinipullo, ja ajattelin että jos olo ei tästä rauhoitu voin juoda sen. Tällä kertaa illallakin tahdonvoima kesti, ja join vain yhden lasin päivällisen kanssa siitä punkkupullosta. Se yksikin mukavasti rauhoitti hermoja, ilman isomman "lääkitysannoksen" lihottavia sivuvaikutuksia. 

Kuitenkin, oli *todella* lähellä etten ostanut ja juonut sixpackiä kaljaa tai sitä koko punaviinipulloa. Ja tämä oli vain yhden päivän stressitilanne. Työssäni on välillä myös kausia, jolloin projektien vaiheiden myötä tuollainen stressitila jatkuu viikkoja, joskus jopa kuukausia. Silloin en yleensä saa oikein edes nukuttua, koska työasioiden mielessä pyörimistä ei tahdo saada poikki yölläkään, tai heräilen yöllä unesta huomaten että olen unessakin ratkonut työhön liittyviä ongelmia. Silloin olen myös kärsimätön, ärtyisä ja himoitsen rasvaista, makeaa ja alkoholia. Alkoholia olen ihan suorastaan hermolääkkeeksi käyttänyt noissa tilanteissa, nyt sen tajuan kun tuossa lyhyessä stressissäkin tuli himo tasata hermopaine juomalla. Kyllä siinä haastetta tulee olemaan pysyä raittiina ja ahmimatta sitten kun oikeasti tulee "sen pitää olla valmis eilen" tyyppinen projekti jossa painetta tulee niin esimieheltä, asiakkailta kuin varsinkin omasta perfektionistisesta ja pessimismiiin ja epävarmuuteen taipuvaisesta päästänikin.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Vaatekaapin kevätkatastrofi: olen paitsi läski, myös homssuinen

Kevät tulee lopultakin ja päätin pakata vaatehuoneesta talvivaatteet laatikoihin ja ottaa esille keväiset ja kesäiset vaatteet. Tässä prosessissa havahduin tosiasiaan, että niin kauan kuin olen ollut ylipainoinen, ja se on jo 7-8 vuotta, olen todellakin laiminlyönyt omaa ulkonäköäni ja vaatetustani muutenkin. Olen joskus vitsaillut itsekin siitä etten viitsi maksaa vaatteista paljoa, koska joka tapauksessa ne näyttää päällä valaan ympärille käärityiltä lainapeitteiltä. Tavallaan olen myös pitänyt kunnia-asiana sitä että en ole pinnallinen, en ole sellainen nainen joka on pakkomielteinen jostain ihokarvoista tai hampaiden keltaisuudesta tai rypyistä tai jenkkakahvoista, saati siitä että laukut on oikeaa merkkiä.

Mutta kyllä tämä aika karua nähtävää on mitä minun vaatekaappini sisältää. Se yleensäkin sisältää mitään aika vähän, ja se mitä siellä on, on halpaa, huonolaatuista ja sen näköistäkin. Minulla ei olisi taloudellista pakkoa pukeutua näin huonosti, sekään ei ole selitys. Työni on itsenäistä asiantuntijatyötä, eikä siinä ole pakko pukeutua erityisen hyvin, mutta eipä nämä mun löydöt kyllä keski-ikäistä ylipainoista naista kaunista. Esittelyssä parhaat tai pahimmat palat siis!

Ensimmäiseksi laukut, jotka ovat varmasti juuri sellaisia mitä ihminen odottaisi löytävänsä keski-ikäisen, keskivertoa enemmän tienaavan akateemisesti koulutetun naisen vaatevarastosta. Tadaa - violetti varmaan 15 vuotta vanha Adidaksen reppu ja erittäin halpa Prismasta ostettu kankainen käsilaukku. On se hieno joo, siinä on ihan kultaprinttejä ;-)

Housuja omistan peräti kolmet mitkä mahtuu päälle. Yhdet niistä on verkkarinhousut ja kahdet tavalliset mustat housut, ostopaikat ylelliset KappAhl (isojen tyttöjen mallisto) ja Prisma. Kätevää, kun toiset perushousut on pesussa, toiset voi olla duunissa päällä! Kun verkkarihousut on pesussa on pieni ongelma, täytyy lenkkeillä koiran kanssa työhousuissa.  Nytkin on toiset mustat housut ryppyiset kun piti näin tehdä.





Kesäpaidoissa löytyykin sitten kaikkia sateenkaaren värejä, mutta sama halpa ja huonolaatuinen linja jatkuu. Nämäkin on kaikki jotain tavaratalon alennuskorin rättejä. Mutta löytyi sieltä yksi mekkokin, tietysti kaapumainen ja jostain halvalla etelänmatkalta ostettu. Senkin käyttö on jäänyt vähemmälle koska mekot on viime vuosina olleet epämiellyttäviä päällä, kun tukevat reidet hankautuvat yläosistaan rikki paljaana hameen alla kun kävelee.















Kauhugallerian paras osa on kuitenkin vielä edessä: edustava otos alusvaatehyllyltä. Alusvaatteita, joita isoäitikin voisi käyttää ja tuntea olonsa mukavaksi. Kyllä huomaa että minulla ei ole ollut aikomusta riisuutua vastakkaisen sukupuolen nähden eikä yleensäkään ihmisten nähden viime vuosina! Myös kengät on järkevää ja mukavaa taattua mummojen terveyskenkälinjaa.

Seuraava projekti tässä laihdutuksen sujuessa muuten kitkattomasti onkin, että minun täytyy alkaa miettiä uusien vaatteiden hankkimista. Ensin varmaan ostan laukkuja, kenkiä ja asusteita, koska yritän laihtua enkä viitsi käyttää rahaa vaatteisiin jotka toivottavasti vaikka puolen vuoden päästä ovat aivan liian isoja. En usko että minusta siltikään tulee kadehdittua muotibloggaajaa jonka kalliita ostoksia ihmiset ihmettelee, mutta toivoisin että sentään Prisman alennuskori -linjalta pykälän ylöspäin laatu- ja hintatasossa uskaltautuisin!

lauantai 20. huhtikuuta 2013

2. viikon tulos: -0,6 kg - ja pizzapäivä

Hyvin menee laihtumisen puolesta edelleen. Eilen aamuna oli punnitus ja paino oli pudonnut 71.4 kiloon, eli -0,6 kg viime viikosta, ja peräti 2,1 kg kokonaisuudessaan alusta asti. Nälkää ei ole ollut eikä heikotuksia tai muuta, hyvä olo. Hieman tuota viime viesteissä kuvattua kyllästymistä iltaisin kun en ole kaljoitellut, mutta ei mitään suurta tahtojen taistelua juomahimoakaan vastaan tai mitään. Laitan tähän listan siitä mitä olen viimeisen viikon aikana syönyt, kun tuli erästä keskustelupalstaa varten Kiloklubin päiväkirjasta sellainen kerättyä, kun joku kysyi ruokalistaesimerkkejä kun kerroin laihduttavani niin että yritän syödä noin 1500 kcal päivä. Osassa arkipäiviä ei ole tullut ihan täyteenkään tavoite, ja silti ei mitään näläntunteita.


Perjantai 12.4. (kokonaiskalorit 1444 kcal)
Aamu: Latte, banaani: 189 kcal
Lounas: Uunimakkara, perunasose, salaattisekoitus kastikkeella: 560 kcal
Päivällinen: Kesäkurpitsa-hernekeitto, 2 leipäviipaletta, lasi punaviiniä, omena, 3 palaa suklaata: 694 kcal

Lauantai 13.4. (kokonaiskalorit 1692 kcal)
Aamu: Banaani, cappuccino täysmaitoon: 189 kcal
Lounas: Kananmuna-salamisalaatti, viipale crusta-leipää, appelsiini: 438 kcal
Päivällinen: Parsarisottoa, kylmäsavulohta, lasi valkoviiniä: 853 kcal + illalla vielä iso keskiolut 212 kcal

Sunnuntai 14.4. (kokonaiskalorit 1424 kcal)
Aamiainen ja Lounas sama kuin la, tosin lounaalla 2 leipäviipaletta
Päivällinen: Hunajamarinoitua broilerinkoipea, lohkoperunoita, uunivihanneksia, lasi viiniä, omena: 700 kcal

Maanantai 15.4. (kokonaiskalorit 1345 kcal)
Aamu: latte täysmaitoon + omena 147 kcal
Lounas: Trooppiset broilerpihvit ja riisiä, salaatteja kastikkeella, vadelmariisiä: 573 kcal
Päivällinen: Tomaatti-mozzarellakeitto, 2 siivua leipää, mandariini, lasi viiniä: 625 kcal

Tiistai 16.4. (kokonaiskalorit 1333 kcal)
Aamu: Cappuccino  ja mandariini: 121 kcal
Lounas: Janssonin kiusausta, keitetty punajuuri, salaatteja kastikkeella, vadelmamoussea: 416 kcal
Päivällinen: Tomaatti-mozzarellakeitto, 2 viipaletta leipää, lasi viiniä, 100 g boysenmarjoja, 4 palaa tummaa suklaata: 796 kcal

Keskiviikko 17.4. (kokonaiskalorit 1408 kcal)
Aamu: Latte & banaani; 189 kcal
Lounas: Kalapyöryköitä 5 kpl, 2 keitettyä perunaa, salaatteja kastikkeella, munakastiketta, omena, 1 suklaakonvehti: 540 kcal
Päivällinen: Juusto-rypälesalaatti, 2 leipäviipaletta, lasi viiniä: 679 kcal

Torstai 18.4. (kokonaiskalorit 1403 kcal)
Aamu: Latte ja banaani 189 kcal
Lounas: Tonnikala-kasviswrap, guacamolea, salaatteja kastikkeella, omena, 2 suklaakonvehtia, 535 kcal
Päivällinen: sama kuin keskiviikkona, 679 kcal

Tänään sitten taas herkkupäivä ja kotitekoinen pizza ja pieni olut on päivän herkut. Kotitekoinen, pitkään kohotettu pizza (ohje) on paljon parempaa kuin tyypillinen kebab-pizzerian tuotos, ja lisäksi kalorit on pizzaksi aika kohtuulliset - kirjasin tekemäni Margheritan kaikki aineet Kiloklubin oma resepti-palveluun ja sain tiedoksi että koko lautasen täyttävässä pizzassani oli vain 809 kcal!


torstai 18. huhtikuuta 2013

Minä ja alkoholi, osa 2: elämätön elämä

Tässä kun olen laihdutuksen takia ollut ilman alkoholin suurkulutusta, ja nauttinut vain yhden lasin ruokaviiniä päivässä, on alkanut tulla erikoisia tuntemuksia. Olen alkanut epäillä, että olen luultavasti tuhlannut elämäni parhaat vuodet turhanpäiväiseen tissutteluun, ja mikä vielä pahempaa - en ehkä tiedä juuri yhtään millainen ihminen on Plussapallo ilman suurkulutusta. Olen alkanut pelätä, että hyvin erilainen kuin suurkulutuksen kanssa!

Kohta 1, Elämän tuhlaaminen

Olen 39-vuotias, ja en ole tosissani koskaan edes miettinyt, haluaisinko esimerkiksi miehen ja lapsia. Nämä ovat useimpien elämässä aika keskeisiä kysymyksiä, joista tehdään jossain vaiheessa päätöksiä. Ne päätökset voivat toki muuttua, vapaaehtoisesti lapseton voi saada kolmevitosena vauvakuumeen tai aina parisuhteissa elänyt voi päättää haluta elää itsekseen. Mutta useimmat sentään tekee JOTAIN päätöksiä, tietävät mitä kullakin hetkellä haluavat. Minä en ole tehnyt mitään päätöksiä. Olen vain elänyt vuodesta toiseen ajelehtien. Kunnes nyt olen havahtunut siihen, että alkaa jo lapsentekoikä ainakin olla vähän niinkuin ohi.

Tätä on esiintynyt muissakin asioissa. Olen esimerkiksi ollut valmistumisestani lähtien töissä samassa paikassa, vaikka en edes ole suurinta osaa ajasta viihtynyt siellä. Ajoittain olen aktiivisesti vihannut työtäni ja työtovereitani ja yhdessä vaiheessa olin jopa työpaikkakiusattu. Mutta mitäpä siitä: jos ahdistaa niin siihenhän löytyy kaupan hyllyltä nestemäinen keskiolueksi kutsuttu mielialalääke, jonka avulla saa voimaa kestää. Sen avulla tulee mukavan välinpitämätön olo, sellainen että lusin tämän kahdeksan tuntia, niin sitten saan taas palkkioni, ne ihanat kylmät oluet. Niiden takia 8 tuntia kestää vaikka päällään seisten. Jotenkin mieleeni ei ole missään vaiheessa juolahtanut se ilmeisin vaihtoehto jota useimmat muut varmasti ensimmäisinä miettisivät: että jospa vaihtaisi työpaikkaa, tai jopa koko alaa jos siltä tuntuu! Ei, minä olen mennyt omassa putkessani eteenpäin, maristen ja ahdistukseen kaljaa kitaten, ihan kuin joku jumalallinen voima olisi määrännyt että työn kuuluu (ainakin minulle) olla vittumaista ja minun osani on vain jotenkin sitä kestää. En ole edes miettinyt vaihtoehtoa että aktiivisesti toimimalla voisin tehdä työstä vähemmän vittumaista.

Iltani ja viikonloppuni ja juhlapyhäni olen viettänyt kotona yksikseni kaljaa juoden, telkkaria katsoen ja tietokoneella pelaten, siinä sivussa tissutellen. Minusta se on ollut mukavaa elämää, en ole kaivannut mitään lisää - mutta kun siitä yhtälöstä ottaa kaljan pois, niin yllättäen sellainen elämä onkin alkanut tuntua - niin, tyhjältä ja pitkästyttävältä.

Kohta 2, Kuka minä olen jos en juo?

Minulla on ollut monenlaisia oletuksia itsestäni. Kaksi keskeisintä niistä on ollut että olen erakkoluonne ja melko aseksuaalinen. Nyt minulle on alkanut tulla epäilys, että olen ollut sitä vain siksi, että alkoholi on korvannut minulle ihmissuhteet, seksin ja kaiken muun sellaisen mistä "normaalit", tai siis ei liikaa juovat, ihmiset saavat elämäänsä tyydytyksen tunnetta ja sisältöä. Keskikalja on ollut minulle puoliso, lapset, ystävät ja harrastus, ja kun tarpeeksi tissuttelee, kroppa jotenkin unohtaa seksinkaipuunkin, sitä on jotenkin niin vähän energiaa kaiken tissuttelun ja sen takia huonosti nukuttujen öiden takia ettei seksiä edes muista. 

Nyt kun en ole juopotellut, ensimmäinen huomio on ollut, että minä en taidakaan viihtyä yksin kovin hyvin ilman viinaa. Minua ovat vaivannneet jonkin verran pitkästyneisyyden ja yksinäisyyden tunteet. Jopa suru siitä että elämässäni on niin vähän sisältöä. Lisäksi outoa kyllä olen alkanut katsella miehiä "sillä silmällä", ja nähnyt jopa seksiaiheisia unia. Eihän minun pitänyt seksistä olla kiinnostunut ollenkaan vaan synnynnäinen korpi- tai tässä tapauksessa cityerakko, joka tulee täydellisesti seesteisen tyytyväisenä toimeen ihan yksin? Muutenkin, olen pitänyt itseäni hyvin rentona, jopa flegmaattisena ja passiivisena luonteena, mutta viimeisen viikon ajan olen ollut koko ajan jotenkin kierroksilla, kuin ladattu täyteen energiaa. Ja muistan, että juuri sellainen olin nuorena, ennen juomisen aloittamista, pikemminkin kiihkeä ja tulinen ja aikaansaava kuin vetämätön "mitä välii..." ja "emmänytjaksa" -lötkö. Minä kun luulin että ikääntyminen on vienyt sellainen energisyyden ja terän minusta jo ajat sitten, mutta oliko se sittenkin vain alkoholin liikakäyttö?

... ja mitä tällaisesta seuraa?

Ei olutta kaljamahaisille leideille!
Keski-iän villityskö, jossa muutan koko elämäni? Vai masennus sen tosiasian edessä että olen jo pian 40 ja liian vanha toteuttamaan monia tai ainakaan kaikkia haaveitani? Toisaalta en vielä edes oikein tiedä mitä ne haaveet olisivat, tällä hetkellä tiedän vain, että en ole kovin tyytyväinen nykyiseen, että siitä puuttuu jotain. 

Helpointa olisi ryömiä takaisin pulloon, ja elää elämänsä kohtuullisen tyytyväisenä; jonkun verran ylipainoisena ja kemiallisesti laimennettuna versiona itsestä, mutta kumminkin ihan pääosin onnellisena. Mutta minä olen nyt päättänyt kuitenkin sen, että teen tämän laihdutusprojektini loppuun, ja katson millaisia ajatuksia sinä aikana seuraa, mitä haaveita herää. Voi olla, että sitten kun olen tavoitteessani, totean etten jaksa lähteä tavoittelemaan mitään eikä tavoite ollut kaljattomuuden arvoista. Tai sitten ei, ja tosiaan repäisen jonkun hullun villityksen jossa teen jotain radikaalia kuten muutan ulkomaille tai hankin miehen ja iltatähden tai jotain. Saa nähdä mitä tapahtuu, en tiedä yhtään itsekään :)

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Minä ja alkoholi, lyhyt historia

On tässä tullut pohdittua viime päivinä sitä, että miten olen päätynyt tilanteeseen, jossa olen ollut alkoholin suurkuluttaja ainakin 10 vuotta, silti vaikka selvästi en ole kovin riippuvainen edes vieläkään, koska vain yhden viinilasin nauttiminen päivässä ei ole nyt ollut mitenkään erityisen vaikeaa, kun olen dieetillä näin tehnyt.

Aloitin juomisurani aika tavalliseen tapaan noin 15-vuotiaana luokkabileissä. Sain kaverilta puolet
omenaviinipullosta, ja tulin siitä niin känniin, että sammuin bilekämpän lattialle. Kun heräsin, maisema pyöri silmissä ja oksetti. Totesin, että onpa inhottava aine, miksihän ihmiset sitä juo? Mutta vähitellen opin ottamaan kohtuullisempaa tahtia, niin että en sammunut jo alkuillasta vaan tuli vain hauska olo. Koko kouluajan koulukiusatulle ja erilaisuuden tunteesta kärsineelle se oli vapauttavaa, että humalassa luokkakaverit eivät pelottaneet, vaan olo tuntui vahvalta ja hyvältä. Mutta tuossa iässä en vielä kovin paljoa pystynyt juomaan, kun ei vanhemmat sellaista hyväksyneet ja viinan saantitilaisuudetkin olivat harvassa.

Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Aika pian tapasin miehen, josta tuli seurustelukumppanini 4 vuodeksi. Mies oli todella kova bilettäjä ja baareissa istuja. Minä rakastuneena olin onnellinen kun sain olla seurassa, vaikka se tarkoittikin että istuttiin valomerkkiin asti yhdessä keskikaljakuppilassa vetämässä olutta. Alkuun en kestänyt viinaa juuri lainkaan, jo 4 isoa tuoppia teki sen että seuraavana aamuna oli pää vessanpöntössä ja vannoin ikuista raittiutta. Mutta vähitellen, 3-4 känni-illan viikkotahdilla, toleranssi kasvoi, niin että illassa saattoi mennä ihan miehekkäitä määriä kaljaa, 10-12 isoa tuopillista. Eikä aamulla silti välttämättä vaivannut kuin pieni Buranalla lähtevä päänsärky ja hieman tokkurainen olo. Vähitellen kuitenkin kyllästyin siihen, ettei parisuhde edennyt mihinkään, siihen että 4 vuoden seurustelun jälkeen emme olleet koskaan olleet yhtäkään iltaa tai yötä yhdessä selvinpäin. Ja kun puhuin tästä miehelle, vastaus oli että miksi ihmeessä tarvitsisi, mitä järkeä siinä on? Siitä tuli sitten ero. Minä opiskelin opintoni loppuun ja lähdin töihin. Alkoholinkäyttö väheni sen myötä merkittävästi. Join silloin tällöin kännit, mutta baareissa en käynyt lainkaan enkä vielä tissutellutkaan.

31-vuotiaana tapasin seuraavan seurustelukumppanini, joka osoittautui myös kovaksi viinamäen mieheksi. Minulla alkoi taas yökerho-, baari- ja nyt myös kotona tissutteluelämä. Mies muutti luokseni, ja piti huolen että jääkaapissa oli aina runsaasti keskikaljaa. Sieltä sitä molemmat vedettiin vähän väliä, edes huomaamatta oikein paljonko niitä kului. Ei kumpaakaan kiinnostanutkaan. Työmme hoisimme hyvin ja muusta ei väliä, terveysvalistus suurkulutuksen haitoista tuntui älyttömältä turhalta jäkätykseltä. Lihoin suhteen aikana noin 50 kilosta 65 kiloon, ihan alkoholinkäytön ansiosta. Mies alkoi valittaa läskeistäni ja epäkiihottavasta ulkomuodostani, ja lopulta jätti minut huomattavasti nuoremman ja hoikemman naisen takia.
Plussapallonkin tyypillinen kalsarikänni-ilta ;-)

Siitä sitten alkoi sinkkuelämä, ja tissuttelu jäi päälle. En käynyt enää baareissa enkä juhlimassa, mutta keskikaljaa oli jääkaapissa ja sitä tuli jokunen otettua joka ilta. Lisäksi yleensä kerran viikossa, joskus kaksikin, viikonloppuna vähän reilummat kalsarikännit. En minä ole koskaan ollut niitä jotka juo johonkin syvään ahdistukseen tai muuhun syvälliseen syyhyn. Minä olen ollut pelkkä laiskuri, joka olen löytänyt maailman helpoimman tavan saada itselleen hyvä olo: aivokemiaa etanolilla manipuloimalla. Ei tarvitse urheilla, ei tarvitse löytää elämän miestä, ei tarvitse hankkia lapsia, ei tarvitse saavuttaa uralla mitään, ei tarvitse opetella uusia taitoja että tuntisi saavutuksen ja onnistumisen tunteita: sen kun korkkaa tölkin kaljaa, ja toisen, ja kolmannen, ja arki-ilta on täynnä seesteistä onnellisuuden tunnetta. Eikä alkoholi koskaan petä, se ei ole jonain päivänä vittumaisella tuulella kuten elämän mies voisi olla, siinä ei tule vastaan raskaita vaiheita kuten uusien asioiden opettelussa voi tulla, sitä ei tarvitse ottaa sen enempää huomioon. Sen kun juo, ja mukava nousuhumala tulee aina, 100% varmuudella.

Eikä siitä nyt minulle niin valtavia haittojakaan ole ollut. Paitsi läski. Mutta en ole koskaan ollut töissä kännissä, en ole ollut koskaan pois töistä viinan takia, en ole ajanut humalassa, ainoat harkitsemattomat kännitekoni on ehkä muutama typerä nettikauppatilaus joita en olisi selvinpäin tehnyt. Terveyskään ei ole vielä osoittanut reistailun merkkejä. Mitä nyt naama on vähän mervitapolamaisen pöhöttynyt, minkä voi myös laittaa ihan vaan ikääntymisen piikkiin. Mutta on sillä oikeastaan yksi vakavampikin seuraus, ja se on ELÄMÄTÖN ELÄMÄ. Mutta se onkin sitten ihan oman blogiviestin aihe, jonain toisena päivänä...

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Herkkupäivä: risottoa ja olutta

Hyvin mennyt viikko takana ja nyt on luvallinen päivä jolloin saan antautua kohtuudella entisille paheilleni. Olut nyt on itsestäänselvä minkä halusin ottaa mukaan. Lisäksi päätin näin kevään kunniaksi tehdä parsarisottoa, ja herkkupäivän kunniaksi voita ja juustoa säästämättä. En oikeastaan haluakaan tuon tyyppisiä ruokia tehdä lainkaan minään tympeinä kevytversioina vaan teen sitten kunnollisen kun teen. Huolimatta risoton hurjahkoista kaloriesta, 738 kcal isossa lautasellisessa jonka söin, olisi päivän yhteiskilokalorit jääneet 1480 kcal:iin ilman palkkio-oluttani josta tuli 212 kcal lisää, siis koko päivä 1692 kcal. Ihan kohtuulliset herkkupäivän kalorit :) Laitoin päivän ruokien ohjeet ja risotoista myös muita lempirisottojani tuonne ohjepuolelle. Tässä päivän ruoat kuvin ja kalorisisällöin:

Aamu: Cappuccino täysmaitoon, banaani: 189 kcal
Lounas: Muna-salamisalaatti pinjansiemenillä, leipäviipale, appelsiini: 438 kcal

Päivällinen: Parsarisottoa kunnon lautasellinen, lasi valkoviiniä, kylmäsavulohta: 853 kcal


Ja loppuillasta kylmä olut ja jalkapallon tuijotusta. Mulla on kyllä tosi naiselliset harrastukset, tietokonepelit, penkkiurheilu erityisesti jalkapallon ja jääkiekon katselu lähinnä, ja kirjoistakin tulee luettua paljolti dekkareita. Mä olen varmaan teinipoika vangittuna keski-ikäisen naisen kroppaan, aargh ;-)




perjantai 12. huhtikuuta 2013

Ekan viikon tulos - 1,2 kg!

Aamulla eka punnitus. Päätin ottaa perjantain punnituspäiväksi, arkipäivä ennen viikonloppua tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Lauantaihan on minun valitsemani "kohtuudella entisiä paheitani"-päivä joten ennen sitä on hyvä tietää mikä on tilanne, että onko varaa syödä/juoda herkkua vähän reilummin vai täytyykö pitää tosi pieninä annoksina, tyyliin 1 olut.

Tänä aamuna siis klo 7 kömmin aamu-unisena vaa'alle odottaen ehkä noin puolen kilon pudotusta. En ole mitenkään repsahdellut vaan syönyt aika tarkkaan sen noin 1500 kcal päivässä, joten tiesin että pudotusta varmaan tulee, mutta en myöskään ole tuntenut nälkää enkä ollut ääridieetillä, joten ajattelin että painonpudotus varmaan on aika pieni, mikä on minulle ok. Olen juonut siis joka päivä lasin viiniä, syönyt kahtena päivänä päivällisen jälkiruoaksi suklaata ja kerran työpaikan ruokalan makean jälkkärin lounaalla, olen syönyt pastaa ja valkoista leipää enkä ole oliiviöljyn kanssa läträyksessäkään säästänyt. Kaikki asioita joista on iltapäivälehdissä ollut kohujuttuja Jutan ja muiden sanomisista tyyliin "Laihduttaja, jätä tämä pois" (alkoholi), "Tämä estää monen laihtumisen" (herkut). Kun siis vaaka näytti tasan 72.0 kg, meinasin alkuun, että ei voi olla. Ehkä se vaaka on jotenkin huonosti matonkulman päällä tai jotain? Siirsin vaakaa ja punnitsin uudestaan. Edelleen 72.0 kg! Varmasti on osa pelkkää nestettä pudotuksesta, mutta kivalta tuntui silti :)

Toisaalta tämän myötä koin ensimmäisen todellisen vakavamman kiusaukseni. Heti toinen ajatus ilon jälkeen oli nimittäin: "Nythän minä varmaan voin ostaa sixpackin kaljaa ja juoda tänään". Mielessä oikein kihahti kiihtymys kun ajattelin iltaa kaljoja tissutellen, kalsarikännin merkeissä, ja seuraavaksi sainkin itseni kiinni jo fantasioimasta sellaisesta illasta:

Työpäivän jälkeen istuisin tietokoneelle ja korkkaisin ensimmäisen puolen litran tölkin olutta. Oi, "zit", mikä iloinen ääni kuuluu kun tölkki aukeaa. Miltä maistuu ja tuntuu kylmä olut kun sitä pitkästä aikaa juo... Miten se alkaa vähitellen rentouttaa kiireisen työviikon hieman ylikierroksille laittamia hermoja, katkaisee lempeästi työasioiden miettimisen... Avaan tietokoneen ja otan jonkun nostalgisen pelin josta tykkään, vaikka Assassin's Creed Brotherhoodin. Oluen voimasta uppoan pelimaailmaan tavalla, jolla lapsuuden jälkeen en ilman alkoholia ole pystynyt  mihinkään eläytymään. Kun pelaan, en enää ole minä, joka istun helsinkiläisessä rivitaloasunnossa tietokoneen ääressä, vaan olen todella salamurhaaja Ezio Auditore da Firenze Roomassa armon vuonna 1500-jotain, ja minulla on tehtävä... Olen menossa sabotoimaan korruptoituneen Borgia-hallinnon toimia, kun näen 6 hyvin aseistettua Borgian sotilasta ahdistelemassa pelkällä tikarilla varustettua maalaista. Hiivin seinää pitkin lähemmäs, ja ennen kuin Borgian kätyrit tajuavat mitään, isken ranteisiini kiinnitetyt 2 salaterää kahden keveimmin haarniskoidun vartijan selkään. Loput on paremmin aseistettuja joten vedän miekkani ja alan taistella. Potkin munille, väistän, isken. Enää viimeinen sotilas jäljellä, ja olen kiihdyksissä taistelusta. Hän taistelee hyvin ja on raskaaseen koristeelliseen metallihaarniskaan pukeutunut, ei helppo vastustaja... Hän torjuu hyökkäykseni ja vastahyökkäykseni, joten yritän ärsyttää häntä hyökkäämään varomattomasti aukomalla päätäni: "Hai paura, stronzo?" (pelkäätkö, kusipää?) - ja tapahtuu juuri mitä haluankin, mies raivostuu ja käy varomatta kimppuuni jolloin pääsen kiertämään hänen sivulleen ja lyömään miekan suoraan selkään... Kun tilanne on ohi, Plussapallo palaa kuvioihin ja huomaa nousseensa seisomaan tietokonetuolista ja puristavansa peliohjainta niin että kättä kramppaa. Olo on kiihtynyt, innostunut, keskittynyt. Plussapallo hörppää lisää kaljaa ja jatkaa uusiin tehtäviin... Elämä on ihanaa, pelejä, loppuillasta kun action-peli ei enää onnistu entiseen malliin, ehkä viidennen kaljan kohdalla, voisin vaikka hoilottaa karaokea Youtubesta, ja illan päätteeksi mennä lievästi humalaisena ja onnellisena nukkumaan...

Tässä vaiheeessa havahdun ja kysyn itseltäni, että haluanko minä siitä kaljamahasta eroon vai en? Kyllä, kyllä haluan, vaikka fantasia entisen elämän aika tavallisesta perjantaista olikin suloinen. Eli ei, en minä osta tänään sixpackia. Minä ostan tänään vain tuoreita herneitä lähikaupan eteisessä näkemältäni myyjältä ja teen niistä illalla tuorehernekeiton johon tulee myös kesäkurpitsaa ja parmesanjuustoa, ja syön patonkia ja juon yhden lasin viiniä. Fazerin Thin Dark-suklaata on kaapissa ja sitä voin ottaa pari palaa jos mahtuu päivän kaloreihin. HUOMENNA sitten, yksi tai kaksi kaljaa, ja ehkäpä herkuttelen kotitekoisella pizzalla, tai vaikka parsarisotolla... Mutta että kalsarikännifantasia, kaikenlaista sitä onkin :)

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Ekat arkipäivät dieetillä takana

Eilen ja tänään ollut siis ihan työpäivät, ensimmäiset dieettini aikana. Tosi hyvin on mennyt eikä nälkä ole vaivannut, vain ennen ruoka-aikoja sellainen miellyttävä nälkä, sellainen että kylläpä hyvä ruoka maistuisi, mutta ei sellainen liiallinen nälkä josta tulee huono olo tai mieliteko syödä valtava määrä ruokaa. Tähän vaikuttaa varmasti se, että ateria-aikani ovat aika samat kuin ennen dieettiä, vaikka syötävän ruoan sisältö onkin hyvin erilainen. Minulla nämä aika pitkät ateriavälit toimii hyvin, vaikka jotkut lukemistani kirjoista sanoivat että naisella toimii huonosti - tosin erimielisiä olivat kovin kirjat, ranskatardieetti ja Italian dieetti taas suosittelivat kaikille vain 3 ruokailukertaa päivässä... Normaali ateriarytmi mulla on arkisin seuraava:

  • klo 7:00, heti herättyä, aamiainen, joka koostuu täysmaitoon tehdystä lattesta tai cappuccinosta  (kapselikoneella, en aamu-unisena tosiaan jaksaisi perinteisesti vääntää) ja hedelmistä
  • klo 12:30 lounas, jonka olen nyt syönyt työpaikkaruokalassa koska sieltä saa paljon terveellisempää ja kevyempää ruokaa kuin entisistä vakiopaikoistani tyyliin hampurilais-, kebab- ja pizzapaikat, kiinalaiset ravintolat, nepalilainen ravintola
  • välillä klo 19.30-20.30: päivällisen laitto ja syöminen kotona

Juuri äsken nautiskelin nopeasti valmistuneen Munakoiso-tomaatti-halloumisalaatin, josta kuva alla ja jonka ohjeen (ja Kiloklubin reseptinluontitoiminnolla lasketun kalorisisällön) laitoin taas tuonne ohjepuolelle. Täytyy etsiä lisääkin näitä tällaisia kasvispitoisia, nopeasti valmistuvia ruokaohjeita, koska haluan käyttää maksimissaan noin puoli tuntia arkipäivällisten ruoanlaittoon. Tarpeeksi menee aikaa jo muutenkin työpäivään matkoineen ja sitten vielä koiran ulkoilutusta 1-1,5 tuntia heti kun tulen töistä, joten mitään tunnin soossien hauduttelua en sen jälkeen halua alkaa tehdä. 

Mutta siis hyvä ja energinen olo ollut nyt! Olen jaksanut jopa tiskata heti ruoan valmistamisen jälkeen, toisin kuin jos ateria olisi ollut entinen tyyliin Saarioisten mikropizza ja keskikaljaa iso tölkki - siitä tuli veltto olo eikä jaksanut kuin raahautua telkkarin tai tietokoneen ääreen, ja sitten tiskit jäi iltaan, tai seuraavaan päivään, tai sitä seuraavaan... tai kunnes ei ole enää yhtään puhdasta lautasta kaapissa ;-)

Päivän syömiseni on olleet:
Aamu: Makeuttamaton latte macchiato täysmaitoon, 15 viinirypälettä 161 kcal
Lounas: Inkiväärilohta ja 2 keitettyä perunaa, puoli lautasellista salaatteja, 1 rkl öljy-sinappikastiketta, jälkiruoaksi meloni-marjajuoma 688 kcal
Päivällinen: Munakoiso-tomaatti-halloumisalaattia, viipale Kestileipää, omena, lasi punaviiniä 688 kcal

Yhteensä kalorisisältö 1537 kcal / päivä. Käsittämätöntä että noin paljon ruokaa saa syödä noin 1500 kilokaloriin! 

Nopeasti valmistunut lämmin salaatti

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Herkullinen dieettipäivä

Nyt se on aloitettu ja täytyy sanoa, että jos näin syömällä oikeasti laihtuu, niin tulee olemaan todella miellyttävä laihdutus! Laitan alle päivän syömiseni joista nautein paljon. Ruon laittaminenkin oli kivaa näin rentona vapaapäivänä. Päätin myös alkaa kirjata tänne blogiin ruokien reseptejä, aina kun löydän ruoan josta pidän. Tuolla ylhäällä on nyt välilehti "Ruokaohjeet" josta löytyy näidenkin ruokien reseptit, ja myös ruoan nimeä klikkaamalla tekstistä pääsee katsomaan ohjetta.

Aamupala: Banaani, Cappuccino (täysmaitoon, makeuttamaton): yhteensä 196 kcal
Lounas: Parsa-perunasalaattia, ciabatta-leipää, vettä: yhteensä 674 kcal




Päivällinen: Spagettia, lihapullia tomaattikastikkeessa, lasi punaviiniä, jälkiruoaksi appelsiini: yhteensä 663 kcal.


Päivän kalorisaldo siis yhteensä 1533 kcal, eli hyvin linjassa 1500 kcal suunnitelmani kanssa!

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Minun Dieettini - huomenna se alkaa!

Tänään punnituksessa 0,3 kg vähemmän kuin viime viikolla, vaikka olen ihan entistä epäterveyslinjaa jatkanut. Varmaan siksi, että en ole kaljoitellut kuin 4 tuoppia tiistaina kun tuli Champion's liigan jalkapalloa TV:stä... Yleensä mun tissuttelu on ollut lähes jokapäiväistä.

Nyt on sitten dieettisuunnitelma tehty, ja huomenna alkaa noudattaminen. Valitettavasti mulla ei ole Pertti Mustajoen kirjan suosittelemiin pieniin ruokavalion säätöihin mahdollisuutta, koska ruokavalioni on ollut niin kaamea, todellinen rillumarei-poikamiehen dieetti... Joten olen päättänyt lähteä uudistamaan koko homman kerralla aika perusteellisesti, vaikka ymmärränkin, että on riski että sellaisessa väsähtää. Tarkoitus olisi kuitenkin pitää dieetti miellyttävänä, ja enemmän nautintoa makujen muodossa tuottavana kuin nykyinen einesmättö. Saa nähdä kuinka ämmän käy!

Suunnitelmani siis on:

Alan noudattaa Italian dieetin pääsääntöjä (ja tietty käyttää kirjan ruokaohjeita) tietyin henkilökohtaisin säädöin:

  • Tavoite syödä noin 1500 kcal päivässä. Minulla ei ole juurikaan hajua eri ruokien kalorisisällöistä, joten otan avuksi Kiloklubin ruokapäiväkirjan. Suunnittelen etukäteen seuraavan tai seuraavien parin päivän syömiset niin, että kaloriraja suunnilleen pitäisi. 
  • Viiniä ruoan kanssa 1 lasi päivässä, päivällisellä. Omaksun "Ranskattaret eivät liho" kirjasta päähäirikköni kaljan suhteen sen, että vain kohtuuannos 1 päivänä viikossa. Sinä päivänä en juo viiniä. Siis lauantai olkoon päivä jolloin saan juoda pari tuoppia olutta kotona tai baarissa. Tiukka linja jatkuu 3 kk.
  • Alan lounastaa viikolla työpaikkaruokalassamme, joka tarjoaa suomalaista kotiruokaa. Sallittua syödä pikaruokaloissa kerran viikossa, ei enempää. Työpaikkalounas lautasmallin mukaan: puolet salaatteja (siellä on onneksi hyvä salaattipöytä), neljäsosa lihaa tai kalaa, neljäsosa perunaa tai riisiä. Ruokajuomana vesi, koska en juo maitoa tai piimää. Leipää en tuontyyppisen ruoan kanssa kaipaa. Jälkiruoan voin syödä parina päivänä viikossa jos se on oikeasti kaloriensa arvoinen makuarvoiltaan. 
  • Päivälliset alan valmistaa itse kotona. Viikolla se on päivän kevyempi ateria, koska työlounas maksaa kuitenkin saman syönkö siellä litkun keiton vai tukevan ruoan, joten parempi hyödyntää hinta syömällä pääateria siellä. Viikonloppuna varmaan päivällinen on mun pääateria, koska olen iltapainotteinen eläjä. Vähennän ruoanlaiton vaivaa tekemällä mahdollisuuksien mukaan kahdeksi päiväksi kerralla ruokaa, keittoja jopa pakkaseen. Aloitan päivälliset salaaatilla tai raakakasviksilla (esim. naposteluporkkanat). Viinilasillinen kaveriksi ja jälkkäriksi hedelmä - jos lounaalla ei ole syöty jälkiruokaa, saa syödä jotain makeaa päivällisen jälkkäriksi. 
  •  Ruoka 3 kertaa päivässä, ei välipaloja eikä napostelua. Tämä on helppo nakki, en ole ollut välipalojen tai tiheän syömisen kaipaaja koskaan. 

Eiköhän nämä riitä aluksi. En ala nyt alkuun hifistellä minkään kuitumäärien, rasvan määrien tai minkään muun kanssa. Ensin kasviksia lisää, kaljoittelu pois, säännöllisten syömätapojen opettelua. Kun se on rutiinia, voin säätää lisää. 

Liikuntaa en aio ottaa mukaan ollenkaan. En ole koskaan tykännyt hikiliikunnasta, ja tiedän että dieettini kaatuisi aika äkkiä siihen jos yrittäisi piiskata itseni muiden muutosten ohella siihenkin. Mulla on koira jonka kanssa ulkoilen rauhallisesti kävellen säästä riippuen 1,5-2 tuntia päivässä yhteensä, joten täysin liikkumaton en ole, vaikka istumatyöläinen ja autoilija olenkin. 

Tänään vielä, for Ol' Times' Sake...


Aika tavanomainen päivälliseni ennen dieettiä alla. Tänään odottaa vielä muutama Karhu jääkaapissa, huomenna sitten alkaa jännittävä uusi elämä! Mulla on hyvä fiilis tästä muutoksesta, ja uskon että alan laihtuakin, vaikka joka paikassa toitotetaan nykyisin ettei laihdu jos syö yhtään herkkuja tai hiilareita tai alkoholia tai milloin mitäkin. Onhan tämä muutos suuri terveellistys entiseen, ja kalorivähennys, joten enköhän ainakin jonkin verran laihdu! 




tiistai 2. huhtikuuta 2013

Laihdutuskirjallisuutta luettu

Mulla on tässä ollut kirjastosta lainassa laihduttamiseen liittyvää kirjallisuutta. Näiden kirjojen tietojen perusteella on tarkoitus suunnitella itselleni laihdutustapa, joka olisi sekä toimiva että itselleni siedettävä. Seuraavat päivät tulen varmaan miettimään synteesiä kaikesta lukemastani ja pohtimaan sitä omaa tapaa pudottaa painoa. Tässä kuitenkin mielikuvia ja pääpointteja kirjoista joita olen lukenut.

Pertti Mustajoki: Painonhallinta - Painavaa tietoa kohti kevyempää oloa

Kirjoittaja on sisätautilääkäri ja lihavuustutkija, joten kirjan sisältö on täyttä asiaa, ja voi luottaa ettei tämä ole mitään kovin "vaihtoehtoista" vaan ihan virallisen tieteen mukaista tietoa. Ihan hyvä että luin tämän kirjan ensin, antoi hyvän näkökulman muiden lukemiseen. Kirjasta päällimmäisenä jäivät mieleen:
  • Valitse omat muutoksesi, ja keskity usein toistuviin asioihin. Ei juuri hyödytä jos jättää täytekakun syönnin pois, jos sitä syö vain kerran pari kuussa. Sen sijaan jos juo paljon maitoa päivittäin ja vaihtaa sen rasvattomaan, kaloreita säästyy paljon.
  • Ei pidä tehdä liian epämiellyttävän tuntuisia muutoksia, niitä ei kuitenkaan jaksa ylläpitää.
  • Painotavoitetta kiloina ei tarvitse asettaa, vaan keskittyä tekemään muutoksia. Varsinkin pitää varoa epärealistisia painotavoitteita.
  • Vähähiilihydraattisten dieettien perusväitteet hiilihydraattien lihottavuudesta ovat tutkimustiedon perusteella vääriä.
  • Sokerin kohtuullinen käyttö ei haittaa laihtumista.
  • Liikunta on huono laihdutus- mutta hyvä painonhallintakeino.

Barry Sears: Zone - Oikeaa ruokaa oikeaan aikaan

Päällimmäinen fiilis tästä on, että ei, ei ihmisen ruokailu ja laihtuminen voi olla näin jumalattoman vaikeaa. En jaksanut edes kokonaan lukea, varsinkaan koska aiemmin lukemani Mustajoen kirja oli vakuuttanut minut siitä, että laihtuminen ei ole rakettitiedettä.

Antti Heikkilä: Ravinto ja terveys

No niin, nyt käsiin osui sitten vähähiilihydraattista ruokavaliota käsittelevä teos. Kirjoittaja esittää monenlaisia Mustajoen kirjan perusteella alan valtavirran näkemysten vastaisia käsityksiä, ilman minkäänlaisia lähdeviitteitä. Epäilyttää. Mutta tunnustan myös, että tunnen vaistomaista vastenmielisyyttä tätä dieettiä kohtaan koska tykkään hiilihydraattiruoista, enkä koe että ne olisivat aiheuttaneet minulle mitään haittaa. Lisäksi 21 päivän ruokalistan ateriaehdotukset aiheuttavat kylmiä väreitä ja kuvotusta: oikeastiko lounaaksi kaaliraastetta ja purkillinen sardiineja - taidan mieluummin pysyä lihavana... 

Mireille Guiliano: Ranskattaret eivät liho

Tästä kirjasta tykkäsin todella! Mistään ei tarvitse kieltäytyä täysin ja ruoan on tarkoitus olla hyvää. Sitäpaitsi tämäntyyppisellä ruokavaliolla on aika paljon soveltajia Ranskassa ja Etelä-Euroopassa, tai ainakin on ollut ennen kun jenkkiruoka alkoi rantautua sinnekin, eli toimivuus on aika hyvin testattu. Pääpointit tästä:
  • Syödään vain 3 kertaa päivässä, ei välipaloja. Aamiainen on aika kevyt ja hiilaripitoinen, esim. paahtoleipä ja voita sekä hedelmä. (Tämähän sopisi mulle!)
  • Aterioilla on merkittävänä osana aina kasvikset. Kirjan menuehdotukset on mulle ehkä vähän työläitä ja "ranskalaisia", en aio vääntää arkisin 3 ruokalajin aterioita, mutta tykkään ajatuksesta että voi syödä myös raskaampia ja rasvaisempia aineksia kun suuri osa lautasesta on kasvislisäkettä.
  • Tunnistetaan oma häirikköruoka ja pidetään siitä 3 kk tauko, jolloin sitä saa syödä vain yhtenä päivänä viikossa kohtuudella. No, minä tunnen häirikköni: olut ja lounaaksi nautittu pikaruoka. 3 kk jälkeen häirikön syöntikertoja voi lisätä, toki kohtuudessa pysyen. 
  • Laitetaan ruoka itse eikä osteta eineksiä ja valmiita ruokia.
  • Viiniä saa juoda lasin ruoan kanssa (no käy minulle!)

Patrik Borg: Rentoa painonhallintaa

Kirjoittaja on syömishäiriöistenkin kanssa työskennellyt ravitsemusterapeutti. Kirja ei anna suoraan ruoka- tai syömisohjeita juurikaan, mutta varoittelee liian tiukan dieettaamisen vaaroista. Kitukuureilla voi saada nälänhallintansa sekaisin ja sen jälkeen laihduttamisesta tulee usein todella vaikeaa. Pitäisi tehdä vain muutoksia jotka jaksaa pitää pysyvästi. Borg suosittelee 1500 kcal päiväsaantia dieetin ajaksi.

Yllättävä tieto itselleni oli, että tehokkaimmat muutokset painonhallinnassa ovat yleensä kasvisten lisääminen (100-kiloisella miehellä painovaikutus yli 10 kg vuodessa) ja energiapitoisten juomien vähennys (5-7 kg), eikä suinkaan herkkujen syömättä jättäminen tai rasvan vähentäminen. Eli siis kasviksia pitäisi opetella syömään enemmän meikäläisenkin.

Kirja esittää myös hyvän syömisen laatukriteereitä. Hyvin eri tavalla voi syödä ja laihtua ja pysyä terveenä, kunhan pääasiat on kunnossa. Näitä oli ainakin kasviksia yli puoli kiloa päivässä, kuitupitoiset viljatuotteet, kalaa kahdesti viikossa, juomat enimmäkseen energiattomia, hyviä rasvoja minimi 30 g/vrk, ei herkkuja päivittäin.

Gino D'Acampo: Italian dieetti

Nyt on dieetti mun makuun :D. Tässä kirjassa on suurin osa ruokaohjeita, ja tuli ihan vesi kielelle selaillessa. Dieetti, jolla saa syödä risottoa, pastaa, lasagnea, pizzaa, tiramisua, sitruunasorbettia: sì, mi piace! Pääpointit itse dieetistä on:
  • Naisen tulisi syödä 1500 kcal päivässä kun laihduttaa, miehelle on 2000 kcal ohjelma. Itse ohjelmat on mulle turhan työläitä, tässäkin monen ruokalajin aterioita joka päivälle, mutta voihan sitä soveltaa
  • 3 ateriaa päivässä, ei välipaloja. 
  • Rasvaksi oliiviöljy. Ei kevyttuotteita esim. juustoista, mutta määrä kohtuullinen.
  • Paljon kasviksia: kirja kertoo italialaisen syövän keskimäärin 817 g kasvista päivässä, kun suomalainen syö 350 grammaa!
  • Viiniä saa juoda päivittäin, nainen yhden lasin, mies halutessaan kaksi.
  • 2-3 annosta kalaa tai mereneläviä viikossa.
  • 3 dl maitoa päivässä, ehdotuksena juoda latte macchiato tai iso cappuccino