Kaikkea pitää kokeilla: nyt 5:2 pätkäpaastoa

Ei ole nyt oikein viime aikoina tapahtunut laihtumista. Ja se on ihan oma syyni, ei ole mikään mystinen normaalipainon sisällä laihduttavan säästöliekkijumi jossa ei paino lähde vaikka söisi linnunannoksia... On tullut syötyä pimeän tullen kaikenlaista mistä en normaalisti edes välitä, kuten paljon makeaa, ja muutenkin tuntuu että on kestonälkä päällä vaikka olisi juuri syönyt. Kaloreitakaan en ole jaksanut laskea Kiloklubin ruokapäiväkirjalla, ei vaan viitsi kirjata.

Päätin nyt sitten kokeilla tuota monen niin kehumaa 5:2 pätkäpaastoakin ratkaisuna ongelmaan. Toinen ratkaisu olisi toki kurinpalautus että alkaisin taas kirjata syömiset ja rajoittaa kalorit... Mutta jotenkin houkuttaa tuollainen mahdollisuus, että voisi syödä kaloreita laskematta 5 päivää viikossa, kunhan sitten kahtena päivänä syö 500-600 kcal ainoastaan. Saa nähdä toimiiko, vai tuleeko ahmittua korkojen kera sitten niinä muina päivinä joina saa vapaasti syödä. Tai että onko vaikea jaksaa paastopäiviä.

Tänään minulla on eka paastopäivä, ja olen pelkillä Nutrilett VLCD-juomilla. Niissä tulee yhteensä 550 kcal päivässä, jos ottaa 5 jauhepussia. Näläntunnetta on nyt, klo 15 ja 2 Nutrilett-pussin jälkeen, jonkin verran, mutta juomalla Pepsi Maxia ja sokerittomia energiajuomia sitä saa vähän huijattua pois hetkeksi. Toistaiseksi ei vielä ole ainakaan pää kipeä, heikota tms. Ehkä minulle ei sellaista tulekaan, kun muutenkin olen tottunut pitkiin ruokailuväleihin.

Onnistuin jo kuitenkin kusettamaan itseäni eilen

Sain eilen tämän 5:2 idean, kun kuulin töissä avokonttorissa jonkun ylistävän kuinka on lähtenyt puoli kiloa viikossa tällä pätkäpaastolla, ja on niin helppoa. Päätin sitten ryhtyä, mutta mitäpä tein ennen ekaa paastopäivää? Ostin ison hampurilaisaterian ja 3 olutta, ja söin ja join. Ihan vaan siksi, kun nythän tämä painon jumitusongelma on ratkaistu ja voinhan minä sen kunniaksi vähän nautiskella. Nythän se paino kuitenkin alkaa huomisesta alkaen taas pudota... Tyypillistä läskien itsepetosta kyllä, näin jälkeenpäin ajatellen. Että tänään vielä, kun HUOMENNA alkaa sitten ihan varmasti se uusi elämä. No, kunhan ei tavaksi tule niin eipä se mitään.

Kommentit

  1. No ei mennyt hyvin mun eka paastopäivä. Tai päivä meni, muttei yö. Yöllä en saanut nukuttua vatsassa kurnivan nälän takia, joten klo 2 menin ja söin 2 jättivoileipää, joiden päälle kasasin suunnilleen kaiken mitä kaapista löytyi: "herkullinen" kombinaatio kinkkua, anjoviksia, juustoa, sipulia, tomaattia :D Lauantaina ajattelin yrittää seuraavan kerran paastopäivää.

    VastaaPoista
  2. Harmi, ootko ajatellut et söisit sen 500-600 kcal edestä ihan oikeaa ruokaa? Ja dieetin kehittäjäkin ilmeisesti suosittelee et se syötäis yhdellä tai kahdella kertaa. Koosta ateriat pitkälti proteiinista niin nälkä pysyy pidempään loitolla. Voin kuvitella ettei Nutriletteilla pitkälle pötkitä!
    Ja iltapäivällä tai illalla dieetin aloittaminen helpottaa, esim. aloitat klo 20 illalla, jota ennen olet syönyt tukevasti, sit seuraavana päivänä syöt esim. klo 10 puolet kaloreista nälkää pitävää proteiinipitoista ruokaa ja klo 20-22 loppukalorit. Sit tuleekin jo yö ja aamulla klo 8 voit taas syödä vapaasti (tiesit kai et se yksi paastopäivä tarkoittaa käytännössä 36 h?). Mulla toimii tuollainen jaksotus. Tsemppiä, totuttautumista vaatii ja kunhan ei anneta periksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päädyin tuohon Nutrilettiin siksi, kun nyt syksyllä haluan päästä vähällä, enkä jaksaisi laskea kaloreita enkä laittaa ruokaa, niin syömällä 2 pv viikossa vain niitä säästäisi vaivaa... Mutta jos jatkossa on yhtä vaikeaa, niin sitten täytyy kyllä harkita muita vaihtoehtoja. Luultavasti siinä tapauksessa palaan tasaiseen 1500 kcal päivässä syömiseen ja jätän paaston pois. Tämä on vaan tämmöinen että jos pääsisi helposti ja ilman kalorilaskentaa-kokeilu...

      Minulla tulee helposti tuo 36 h, koska en kestä ennen puoltapäivää mitään syömistä, se aiheuttaa pahoinvointia. Vaikka olisi illalla ollut nälkä, niin aamulla herätessä ei ole yhtään. Eli vaikka laskisi paaston alkavan aamusta, vaikka klo 7, niin kun seuraavana päivänä syön vasta klo 13 lounaan, niin tulee 36 tuntia. Tosiasiassa paasto on pidempikin koska en syö aamulla ennen seitsemääkään vaan edellisenä iltana 21 aikoihin vaan.

      Poista
  3. En sinänsä aikuista ihmistä aikonutkaan ojentaa oikealle tielle, kunhan ehdotin yhtä toimivaa ateriointimallia. Fakta kuitenkin on, että 5:2 pätkäpaastolla joutuu laskemaan kaloreita, käytti sitten Nutrilettia tai kunnon ravintoa, eikä dieettiä ole tarkoitettukaan toimimaan juomalla jauheita kahtena päivänä. Oikotietä onneen ei ole edes tämän "supedieetin" kohdalla.

    Voisiko tuo mainitsemasi liiankin pitkä ateriaväli ja mainitsemasi ylipitkä paastoaika aiheuttaa heräämisen syömään yöllä? Tämä dieetti onnistuisi paremmin, jos noudattaisit sitä niin kuin on sille ohjeet annettu.

    Mutta, en enempää puutu tähän, kunhan yritän vain etsiä sinulle toisenlaisia ratkaisuja ja/tai näkökulmia asiaan . Eniveis, soronoo mun puolesta tämän dieetin tiimoilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, että varmaan tuo aivan ylipitkä paastoaika alkoi silloin yöllä kostautua. Juuri niihin aikoihinhan oli tullut 35 tuntia paastoa täyteen, jos laskee edellisestä ateriasta.minä hölmösti vaan jotenkin laskin edellisen aamun klo 7:stä paaston alkamaan, vaikka silloin oli jo takana 10 tuntia syömättä. Lauantaina sitten yritän "vain" sitä 36 tunnin aikaa!

      Käsittääkseni aika monet kyllä käyttää paastopäivinä erilaisia ateriankorvikkeita, siksi kun tuntuu niin hankalalta saada syötyä normiruokaa niin kevyesti. Joitain korvikkeita jopa mainostetaan erityisesti 5:2 -dieettiin paastopäiviksi. Itselläni ei ole mitään periaatteellista tuollaisia tuotteita vastaan, joten jos toimivat, voin käyttää.

      Poista
  4. Vaikka olet blogissasi monen monta kertaa sanonut, että liikunta ei ole sinun juttusi, en lannistu vielä yrityksissä kääntää päätäsi sen suhteen. Minut on kasvatettu liikunnatta ja tuoretta pullaa säästelemättä. Olin aina viimeisten pakkovalintojen joukossa, kun koulun liikuntatunneilla valittiin joukkueisiin pelaajia, ja kaikki oli pakko valita mukaan. Liikunta oli inhottavaa suunnilleen kaikilla mittareilla mitattuna.

    Itselleni herätys tuli parikymppisenä, onneksi, ja se oli seurausta siirtymisestä liikunnallisempien ihmisten pariin muista kuin liikunnallisista syistä. Ei ollut helppoa muuttaa elintapoja liikunnallisempaan suuntaan.

    Veri vetää edelleen liikunnattomuuteen ja epäterveelliseen ruokaan ajoittain, ja kun päästän kierteen alkuun, se lähtee sujuvasti eteenpäin. Niinpä olin tänä syksynä aikuisikäni surkeimmassa ja lihavimmassa kunnossa, ja kaikki liikunta tuntui epämiellyttävältä.

    Aloitin laihdutuskuurin liikunnatta, ja sain kuukaudessa neljä kiloa painoa pois. Sitten alkoi tuntua taas aika surkealta jotenkin, laihdutuskuuri tuntui ikävältä. Vaihtoehtoina oli käytännössä lyödä koko kuuri läskiksi, tai keksiä jotain fiksumpaa. Lisäsin kuuriin säännöllisen liikunnan. Sen myötä sain lisätä syönnin määrää ilman, että laihtuminen loppui.

    Ja kun nyt on tuota liikunnallisempaa elämää takana vähän toista kuukautta, askel alkaa jo olla paljon kevyempi, mutta suurimpana erona on mieliala. Mieli on ihan älyttömän paljon iloisempi ja onnellisempi, ja en keksi siihen mitään muuta selittävää tekijää kuin liikunnan. Pelkällä ruokavaliolla laihduttamisen aiheuttama surkea fiilis on täysin poissa, laihduttaminen tuntuu helpolta ja kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eppu Normaali: Urheiluhullu

      "Ennen uskoin älyn voittoon,
      oli tapanani lueskella filosofiaa aamunkoittoon.
      Kunnes paikalle tuli - kas - sulkapallokuningas!
      Sanoi minulle: "Huhuu, se on liha joka puhuu
      ja se meidät yhdistää."

      Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa,
      mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa.
      Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä
      tehdä niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä!"

      Poista
    2. Minäkin olen jossain vaiheessa elämääni saanut noita liikuntaherätyksiä. Ensimmäinen oli jo kouluikäisenä, kun yllättäen huomasin olevani (yleisestä kömpelyydestä ja heiveröisyydestä huolimatta) todella lahjakas keskipitkien matkojen juoksussa, ja menin urheilukerhoon, ja kilpailinkin jonkin verran 800 metrillä varsinkin. Mutta jossain vaiheessa tuli vaihe, jossa olisi oikeasti pitänyt myös treenata, eikä voisi mennä pelkällä lahjakkuudella, ja sitten homma ei napannutkaan enää ja lopetin.

      Kuntosalilla tuli joskus käytyä, joskus harrastin vatsatanssia, viimeisin oli Porin juoksukoulu-ohjelman tekeminen. Mutta aina se tuppaa jäämään se liikunta pois, koska minä en saa siitä mitään hyvää oloa missään vaiheessa. Ja sitä en käsitä, miten edes tuo Porin juoksukoulu, jossa lopussa juostiin 3 kertaa viikossa 10 km lenkki, ei laihduttanut grammaakaan. Ilmeisesti, koska ruokahalu kasvoi samaa tahtia kuin kulutus. Ja oi että se lönkyttely pitkin samoja lenkkipolkuja päivästä toiseen oli t-y-l-s-ä-ä.

      Mutta kyllä täytyy tuotakin asiaa taas miettiä. Kotoa en oikein voi lähteä mihinkään harrastuksiin koira-syistä, mutta toki joku stepperi tms kotiin voisi olla mahdollista, vaikka telkkaria katsoessa tehdä jotain tuommoista.

      Poista

Lähetä kommentti