lauantai 29. heinäkuuta 2017

Työ uhkaa ja Beckin menetelmä jatkuu

Tänään sitten iski tajuntaan se, että maanantaina pitäisi mennä *hyh, yök* töihin. Siitä tuleekin "mukavaa" jo ihan siksi, että viime aikoina mun normaali heräämisaika on ollut siinä klo 13 ja 14 välillä iltapäivästä. Mukavaa maanantaina varmasti repiä itsensä ylös klo 7. Tämän ajatuksen iskettyä mieleen tulihan sitä muutama rauhoittava olut ostettua ja mentyä niiden kanssa aurinkoa ottamaan tuonne läheiselle Vanhankaupunginlahden rannalle. Beckin menetelmän mukaanhan itse laihdutuskuuri alkaa vasta 14. päivänä aloituksesta, joten vielä sopi kaljat ohjelmaan (kunhan ne juo istualtaan, ks. Beck päivä 3 alla)  :D

Beck päivä 2: laihdutustavan valinta


Toisen päivän tehtävä oli valita itselleen 2 (!) laihdutuskuuria, joilla aikoo alkaa painonpudotusta yrittämään. Syy siihen miksi 2 on se, että jos ensimmäinen jostain syystä tuntuu pahalta tai ei toimi joko liiallisen tiukkuuden tai lepsuuden takia, niin ei tule mieleen heittää kirvestä kaivoon ja luovuttaa, vaan voi todeta, että ok, minä vaan sitten siirryn tähän tapaan 2. 

Ohjeet kuurin valintaan olivat ihan järkeviä: kannattaa valita sellainen mikä sopii omaan elämäntapaan ja luonteeseen, ja mieluiten ravitsemuksellisesti järkevä. Jos on aiemmin laihduttanut, voi tässä valitsemisessa käyttää kokemusta hyväkseen ja valkata jotain niistä tavoista, jotka ei ole tuntuneet kovin ikäviltä. 

Omat valintani:

1) "Ranskattaret eivät liho"-dieetti. Tämä on mukavan rento eikä vaadi mistään totaalikieltäytymistä eikä kalorien laskentaa. Päivässä syödään 3 kertaa ilman välipaloja - tämähän sopii minulle mainiosti, en ole koskaan ollut pikkuaterioiden närppijä. Ranskalaiseen tapaan aamupalaa ei ole pakko syödä tai se voi olla vain jotain pientä makeaa. Syy miksi en halunnut valita esim. Patrik Borgin "Rentoa painonhallintaa" oli se, että hän on niin kovasti aamusyömisen puolesta, ja minua taas aamuisin syöminen kuvottaa vahvasti...

Ranskatardieetissä ensin määritellään omat häirikköruoat ja sen jälkeen niitä rajoitetaan (vaan ei täysin kielletä) 3 kk ajaksi. Omat häirikköni on selvät: pikaruoka, kalja, energiajuomat ja karkit. Nämä siis pitäisi siirtää lähinnä lauantaiherkuiksi, ja silloinkin kohtuumäärin, kunnes paino on lähtenyt laskemaan. Sen jälkeen niitä voi ottaa vähän enemmän takaisin ruokavalioon. Dieettiin kuuluu myös -tällaiselle kulinaristille sopivasti- herkullisten aterioiden valmistaminen ja niistä tietoisesti nautiskelu, niin että ihanat makuelämykset ehkä korvaavat osaltaan rasva- ja sokerimätön syömisestä tulevaa miellyttävän raukean onnellisuuden tunnetta.

2) Vanhanaikainen kalorilaskenta ja -rajoitus. Jos ranskatardieetti osoittautuu niin sallivaksi, että paino ei laske, voin palata esim. Fatsecret-mobiilisovelluksella kalorien laskentaan ja niiden rajoittamiseen 1500 kcal päivässä. Kalorilaskenta ja joka hemmetin suupalan kirjaaminen sovellukseen ON tympeää, mutta toisaalta, jos ei muu auta, niin kai se sitten täytyy. Parempi tuokin kuin joku Cambridge tai dieetti joka kieltää jotain mistä tykkään täysin (nämä totaalikieltäymykset on minulla johtaneet yleensä sen kielletyn asian täysin kohtuuttomaan ahmimiseen ns. heikkona hetkenä, joita elämässä tulee aina).

Beck päivä 3: syö AINA vain istualtaan


Kun aloin lukea tämän päivän ohjetta, ajattelin vähän ylimielisesti, että haa, tässäpä on kohta joka on mulla jo kunnossa. Enhän minä ole niitä kiireisiä jotka nappaa jonkun sämpylän kioskilta ja syö sitä tien päällä kävellessään tai ajaessa. Mutta mutta, teksti kertoikin esimerkkejä seisaaltaan syömisestä jotka osoittivat että minähän tosiaan harrastan sitä, mutta en ollut vaan tajunnut sitä koska ajattelin syömiseksi lähinnä ateriat. Kirjan esimerkkejä haitallisesta, huomaamatta kaloreita tuottavasta seisaltaan syömisestä:
  • Napsit ruokanäytteitä ja maistiaisia ruokakaupassa (joo, aina kun niitä on tarjolla)
  • Maistelet ruokaa aterioita valmistaessasi (todellakin, enkä vain sen verran mitä vaaditaan mausteiden säätämiseksi kohdalleen, vaan pala sitä ja tätä päätyy pilkkoessa muuten vaan suuhun)
  • Lusikoit jäätelöä suoraan purkista tai otat perunalastupussista aina kun kävelet ympäriinsä esim. puhelimeen puhuen (tätä en kyllä tee)
  • Näykkäiset jotain ruokaa, jonka näet kun avaat jääkaapin ottaaksesi jotain muuta (joo, olen joskus syönyt ison juustokimpaleen yhdessä illassa niin että olen vähän väliä mennyt jääkaapille ja leikannut vaan IHAN PIENEN PALAN juustosta suuhuni, joka kerta ajatellen ettei sillä ole väliä koska sehän oli ihan pieni viipale vaan)

Koomisinta oli, että kun olin lukemassa tätä päivän 3 ohjeistusta siitä että pitäisi syödä istualtaan, löysin itseni kesken lukemisen keittiöstä, ottamassa kourallista herneenpalkoja syötäväksi - seisaaltaan siinä hernepussin äärellä. "Mutta nehän on vain herneenpalkoja, terveellisiä ja kevyitä", yritin puolustautua. Mutta pahaa pelkään että jos näin tiedostamatta haen herneenpalkoja vaikka juuri olen lukenut että seisaaltaan ei pidä syödä MITÄÄN, niin haen samoin vaikka pähkinöitä tai suklaatakin jos niitä on tyrkyllä.

Kirja esitti myös yhden kiinnostavan näkökohdan istualtaan syömisen suhteen: psykologinen kylläisyys. Senhän kaikki ymmärtävät muutenkin, että esim. minun harjoittamani lähes tiedostamaton napsiminen tuo lisää kaloreita ja on siksi huono tapa. Mutta kirja tuo esiin myös sen, että tiettyinä aikoina pöydän ääressä syömisestä on sekin hyöty, että silloin mieli saa tyydytystä runsaan oloisesta ateriasta, kun taas mieli ei juurikaan edes huomaa sitä mitä syö ohimennen jääkaapista ja sipsikulhoista pöydillä. Jos minä haluaisin rajoittaa kalorit vaikka 1500 kcal päivässä, ja tunnollisesti kirjaisin kaiken syömiseni, niin minun olisi pakko syödä aika pieniä aterioita, jos olisin jo napsinut 100 g juustoa ja kourallisen pähkinöitä ja ties mitä ohimennen. Sen sijaan jos saan käyttää nekin kalorit varsinaisiin aterioihin (tai suunniteltuihin välipaloihin), saan eteeni runsaamman annoksen mistä tulen paremmalle mielelle kuin jostain tympeästä pikkuannoksesta. Tietoinen syöminen näyttää olevan osaltaan tämän päivän tavoite, se että ei syö mitään vahingossa ja ohimennen vaan harkitusti ja nautiskellen.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Beckin menetelmä päivä 1: syyt miksi haluan laihtua

Aloitellaan sitten tuota edellisessä blogautuksessa mainittua kognitiiviseen terapiaan perustuvaa, laihduttamisen avuksi tarkoitettua ohjelmaa. Kirjassa on ennen mitään syömisen muutoksia 14 päivän jakso joina tehdään erilaisia tehtäviä.

Tänään tehtävä oli tehdä itselleen lappu, johon kootaan hyviä asioita, joita laihdutuksella on tarkoitus saavuttaa. Asioiden on tarkoitus muistuttaa vaikealla hetkellä dieetin alettua, että miksi tässä laihdutetaankaan oikeastaan. Ainakin mulla mieli on useinkin pettänyt niin, että mässyhimon hetkellä laihdutustarve on pelkistynyt pelkäksi ulkonäköasiaksi, ja sitten olen sen kuitannut sillä että enhän minä tässä iässä oikeastaan välitä edes kauheasti ulkonäöstä joten antaa mennä. Oikeasti tässä painossa alkaa olla kuitenkin aika helppoa jo löytää syitä miksi laihduttaminen kiinnostaa, huolimatta lukuisista epäonnistumisista ja tunteesta että onnistumisen ennuste jatkossakin on huono. No, tämä ohjelmahan on juuri tarkoitettu aivopesemään tällaiset pessimistiset ennusteet päästä pois ja motivoimaan. Tässä asiat, jotka listasin siitä mikä olisi muuttunut laihdutuksen onnistuttua:


  • Normaalit vaatekoot mahtuvat taas päälle. Kyllä turhauttaa kun ei voi enää ostaa vaatteita mistään missä ei ole erityistä isojen tyttöjen osastoa, koska kokoa 52 ei oikein löydä joka paikasta...
  • En ole enää niin kömpelö lyllertäjä. Varsinkin 85 kilon ylityksen jälkeen on alkanut tuntua että minusta on tullut tosi kömpelö. En pysty edes kengännauhoja solmimaan ellen saa jalkaa jollekin korokkeelle. Ja jos erehdyn istumaan maahan tai lattialle, siitä on hemmetin vaikea pungertaa ylös. Lisäksi minusta on tullut hidas, kun ennen minun "trademark" oli olla sellainen tulinen ja nopea liikkeiltäni. 
  • Jaksan taas seisoa ja kävellä ilman uupumusta ja kipuja. Tässä painossa alkaa aika äkkiä selkä ja nuorena ristisidevammautunut oikea polvi vaivata, jos yrittää olla jaloillaan vähänkään pidempään. Pidempi kävely, ja nivelsidevammainen polvi tuntuu joka askeleella kuin askeleen tietyssä kohtaa polven luiden väliin iskettäisiin veitsi.
  • Näytän taas itseltäni, enkä piirteettömältä ja muodottomalta rasvapallolta. En haaveile näyttäväni hyvältä, koska en hoikkanakaan pitänyt ulkonäöstäni. Mutta kyllä minusta olisi kiva näyttää joltakin - itseltäni - eikä vain makkarakokoelmalta. 
  • Hikoilu vähenee. Ylipaino ja kesä, huooh. Tissinväli- ja -alushikeä, nivushikeä, vatsa- ja selkämakkaranvälihikeä, naamakin märkä pienestäkin ponnistelusta. 
  • Voin taas kävellä jalat yhdessä. Jossain vaiheessa valitin, että on se kamalaa kun hametta käyttäessä reidet hankautuu yhteen ja iho menee rikki. Nyt, uusia painoennätyksiä tehneenä, sanoisin silloiselle minälle: AMATÖÖRI :D ! Koska nyt ei vain mene iho rikki vaan joudun kävelemään jalat levällään ja vähän vaappuen, koska paksut reidet estää normaalin jalkojen asennon. 
  • Monet terveysriskit pienenevät. Jos tämä olisi ainoa syy, se ei niin kauheasti motivoisi (sairauksia voi tulla terveellisestä painosta ja elämästäkin huolimatta, ja toisaalta olen sellainen joka valitsisi lyhyemmän mutta makeamman elämän pidemmän mutta niukemman sijaan). Mutta muiden lisänä ok, onhan se tietysti hyvä bonus jos välttää tai lykkää epämiellyttävien perussairauksien tulemista.
  • Voin tuntea itseni aikaansaavaksi onnistujaksi heikon luovuttajan sijaan. Jatkuvat epäonnistumiset laihduttamisessa ovat syöneet naista ja saaneet tuntemaan itsensä surkeaksi luuseriksi. On se nyt kummallista että yksinkertainen asia ei onnistu! 
  • Töissä ei hävetä niin paljon normaalipainoisten keskellä. En minä sentään yleensä ennestään tuttujen keskellä aktiivisesti jaksa hävetä, mutta esim. uusien asiakaskontaktien tapauksessa kylläkin usein huomaa että voi ei, olen ainoa läski tässä huoneessa, mitähän nuo urheilullisen näköiset hoikat ihmiset minusta ajattelee. 

Nämä syyt siis piti kirjoittaa lapulle tai kortille, jota pystyy pitämään mukanaan aina. Lisäksi pitää sitoutua lukemaan nämä syyt vähintään 2 kertaa päivässä, jotka ajankohdat pitää myös päättää nyt. Itse päätin, että luen ennen lounasta, joka varsinkin töissä on iso kiusaus pikaruoka- ja jälkiruokamässäykseen, sekä ennen töistä lähtöä jolloin usein on kiusaus hakea jotain herkkuja kaupasta tai jostain pikaruokapaikasta. Lisäksi laitoin jääkaapin oveen tarralapulla nämä samat: kirja kehotti laittamaan "riskipaikkoihin" muistutusta syistä laihtua.

Mieli vähän kapinoi tuota 2 kertaa päivässä lukemiskohtaa vastaan, että onpa typerää - kyllähän minä ne muistan vähemmälläkin! Mutta toisaalta, mulla on kokemusta siitä että sitten kun se syömis- tai juomishimo tulee, niin eipä siinä ole kauheasti käyty loogisesti läpi dieetissä pysymisen tai siitä luopumisen hyötyjä ja haittoja, vaikka epäilemättä jossain mielen taustalla tieto onkin. Olen valmis ainakin kokeilemaan, auttaisiko se, että himojen heräämisen hetkellä (tai jo ennen sitä) käy läpi itse kirjoitetut syyt minkä takia himoon ei tulisi langeta. Asiassa voi auttaa se että nämä eivät ole tulleet mistään "yläpuolelta" terveysterrorismina tai jäkätyksenä, vaan olen itse valinnut ja kirjoittanut ylös ne syyt, miksi haluaisin laihtua. Jos siis kapinoin, kapinoin vain itseäni vastaan, eikä se ole kovin viisasta.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Läskin logiikkaa: selkää särkee, täytyy siis syödä jäätelöä

Tänään taas havahduin yhteen niistä syistä miksi meikäläisellä tätä elopainoa alkaa olla pelottavan lähelle 100 kiloa jo. Aamulla (mun aamu tarkoittaa iltapäivää kellonajan mukaan) heräsin siihen, että selkää särki. Olin nukkunut 12 tuntia, ja minulla usein tulee selkä kipeäksi jos makaan liian pitkään. No, eiköhän se siitä vetreydy kun nousee ja alkaa liikuskelemaan vähän, ajattelin.

Mutta ei se oikein helpottanut, joten menin sohvaan lukemaan kirjaa. Jatkuvasti missä tahansa asennossa tuntui epämiellyttävä, nalkuttava ja tylppä kipu selässä, mikä luonnollisesti ärsytti. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo paitsi ajatellut, että "en kestä, pakko saada jotain hyvää lohduksi", olin myös käväissyt lähikaupassa hakemassa itselleni 6 tuutin pakkauksen jäätelöä sekä TV-mix karkkipussin. Syötyäni 3 tuuttia jätskiä yhdeltä istumalta ja maisteltuani karkkipussista lempimakujani vähäsen olo oli helpottunut vaikka selkää särki edelleen. Mutta herkuista tullut nautinto vei hetkeksi pois mielen keskittymisen kipuun. Siinä vaiheessa vasta tajusin, miten järjetöntä käytökseni oli sen kannalta että en oikeasti haluaisi olla läski. Lääkekaapista olisi löytynyt ihan tehokkaita särkylääkkeitä. Yhden Pronaxenin syömällä olisin päässyt kivusta kokonaan tai suurelta osin, ja huomattavasti pidemmäksi aikaa kuin herkkuja syömällä. Mutta minulle ei tullut mieleen edes ottaa lääkettä, vaan kivun tuottamaa tympäisyn ja ahdistuksen tunnetta seurasi heti ajatus herkuttelusta. Ja kun kipu sitten palasi sokerihumalan ja ähkyn laannuttua, seuraava ajatus oli: pitäisi hakea kaljaa, nousuhumalassa mikään ei juuri v*tuta, ei edes kipu.

Koska olin jo kuitenkin tunnistanut käytökseni järjettömyyden en lähtenyt sixpackin hakuun. Päinvastoin aloin miettiä sitä, että mulla on syömisen ja juomisen suhteen enemmänkin haitallisia reagointimalleja. Tapanani on reagoida kaikenlaiseen ahdistukseen, kipuun, pitkästymiseen, levottomuuteen jne syömällä ja/tai juomalla. Kovan työpäivän jälkeen suoraan pizzapaikkaan, ihan vaan hermoja rentouttaakseen. Tai muutama kalja. Tai 200 gramman suklaalevyn syönti sohvalla itseään säälien ja kurjaa osaansa valittaen. Hullua kyllä, mutta reagoin myös myönteisiin tunteisiin syömällä ja juomalla. Projekti onnistui, tätä pitää juhlia! Nyt on aurinkoinen päivä ja hyvä fiilis, taidanpa hakea herkkuja ja nauttia oikein kunnolla! Ei se mitään jos tätä olisi harvoin, mutta kun on lähes joka päivä joku myönteinen tai kielteinen tunne johon "pitää" syödä ja/tai juoda, niin ei se kovin terveellistä ole.

Päätin kaljanhaun sijaan lähteä kirjastoon tsekatakseni, että onko laihdutuskirjaosastolla mitään tarjottavaa kaltaiselleni "pääongelmaiselle". Mikään uusi ruokavalio ei auta, koska tiedän että kun tulee vastoinkäyminen, niin sanon itselleni "ihan sama, tänään mässään ja aloitan uusiksi vaikka ensi viikolla". Sieltä kaikkien karppaus-, SIRT-dieetti, paleodieetti- yms. kirjojen joukosta löytyi kaksi laihdutuksen psykologiaa käsittelevää kirjaa: toinen oli tv-terapeutti Dr. Philin teos ja toinen Judith Beckin kirja "Beckin menetelmä - Treenaa aivosi, hallitse painosi". Dr. Philiä olen joskus katsonut telkkarista ja tyypin autoritäärisen, ylhäältä päin opettavan konservatiiviäijän olemus oli minua ärsyttänyt. Joten päätin ensisijaisesti selailla sitä toista kirjaa. Vähän selailtuani päätin lainata kirjan.

Beckin menetelmä


Selailemisen perusteella kirja vaikutti lupaavalta (lisäksi se on Amazon-verkkokaupassa saanut erittäin hyviä arvosteluja englanninkielisen version osalta). Se on kognitiivisen psykoterapeutin kirjoittama ja perustuu siihen, että ajattelu uudelleenohjelmoidaan järkevämmäksi, että itselle tavallaan annetaan takaisin voima rationaalisesti valita käytös syömisen suhteen eikä niin että hetken himot ja muut impulssit aiheuttavat välittömän mässytykseen sortumisen, silti vaikka taustalla oikeasti haluaisi laihtua. Kirjan alussa sanotaan: "Beckin ohjelma opettaa sinulle, miten välttää itsepetos, miten vastustaa ruoan houkutusta, miten tulla toimeen nälän, ruokahimon, stressin ja voimakkaiden kielteisten tunteiden kanssa kanssa turvautumatta lohturuokiin. Tulet myös oppimaan, miten motivoida itsesi liikkumaan, vaikka et olisi luonnostaan lainkaan kallellaan siihen suuntaan. Tulet oivaltamaan miten tehdä kaikki ne asiat, joita sinun tulee tehdä laihdutuskuurin onnistumiseksi - muuttamalla ajattelutapaasi."

Mitään tiettyä laihdutuskuuria tai ruokavaliota Beck ei suosittele. Hän sanoo että voi valita ihan minkä tahansa dieetin ja onnistua - mieluiten kuitenkin äärimmäisyyksiä kuten pussiruokakuureja välttäen. Toistaiseksi olen lukenut vasta kirjan johdanto-osan, mutta sen perusteella olen päättänyt että ihan kokeilemisen arvoinen juttu tämä taitaa olla. Ainakin järkevämpi kuin vaikka alkaa taas loman jälkeen nutraamaan tms. kun laardi ahdistaa, ja sitten lihoa pikavauhtia takaisin koska nutraus ketoosiheikotuksineen ahdistaa. 

Ennen kuin ohjelman mukaan saa aloittaa itse syömisen muutoksia ollenkaan, pitää käydä läpi 14 päivän jakso jonka aikana pohditaan syitä miksi yleensä haluaa laihtua ja valmistellaan ajattelua onnistuneeseen laihduttamiseen. Tarvikkeiksi ohjelmaan listataan tarralaput joille kirjoitetaan itselle muistutuksia, jonkinlaisia kortteja johon voi kirjoittaa viestejä itselleen hankalia tilanteita varten, ja vihko. No, huomenna aloitetaan ohjelman päivästä 1!

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Sysmän keskustassa ja Ohrasaaressa

Sain lopulta aikaiseksi lähdettyä mökiltä edes jonnekin, eli noin 5 km päässä olevaan Sysmän keskustaan. Koiraa en uskalla jättää hetkeksikään mökkiin itsekseen, koska se on niin nuori ja voisi saada päähänsä järsiä paikkoja siellä, joten koira mukana on joka paikkaan menty (paitsi kaupassa käynnin ajan on odottanut varjoisessa paikassa autossa).
Päivä alkoi vaihteeksi aamusoutelulla aamu-uinnin sijaan

Sysmän keskusta


En tajunnut kuinka pieni kunta Sysmä todellakin on, ennen kuin lähdin keskustaan koiran kanssa kävelemään sekä ostoksille. Parkkeerasin auton paikallisen S-marketin pihaan ja lähdin kävelemään eri suuntiin. Aika äkkiä oli nähty keskusta. S-market (samassa rakennuksessa Alko), K-market, Tokmanni, joitain pieniä liikkeitä, jokunen ei kovin kutsuvan näköinen baari ja ruokapaikka. Paljon tyhjiä liiketiloja. Netistä selvisi että eihän koko kunnassa ole edes 4 000 asukasta joten ei ihme jos ei keskustassakaan ole kauheasti mitään.

Jouduin etsimään vaatekauppaa koska minulta oli unohtunut ottaa mukaan mökille takkia. Nuo S- ja K-kaupat olivat pelkkiä ruoka- ja taloustarvikekauppoja joten niistä ei ollut iloa. Pienellä kävelyllä löysin yksityisen, ei-ketjutyyppisen vaateliikkeen nimeltä Salminen. Se oli vähän tyylikkäämpi liike jossa oli paljon juhla-asuja ja merkkivaatteita. Minulle olisi riittänyt mikä vaan tuulitakki mutta koska en tiennyt löydänkö sellaisia myyviä liikkeitä, ostin sitten alennuksenkin kanssa 133 euron valkoisen takin. En kehdannut sanoa myyjälle sitä sovitettuani, että ei mahdu kiinni, koska kyseessä oli isoin koko mitä liikkeessä on :D Joo hyvin sopi, ja ostamaan - no, lämmittäähän se vaikkei pötsin kohdalta kiinni saakaan, kun on edes pitkät hihat. Yksi Desigualin puna-musta mekko himotti myös, mutta tiedän että nykyisellä elopainolla yksikään Desigualin vaate ei mun päälle mahdu, kun jo 65-kiloisena tarvitsin heiltä XL-kokoa isojen tissien ja peräsimen takia.

Päijänteen rannalta Rantaterassi-ravintolan lähettyviltä


Päijänteen rannalta löysin kivan näköisen ruoka- ja terassipaikan nimeltä Rantaterassi. Olisin mielelläni istahtanut sinne tuopille katselemaan Päijänteellä kulkevia veneitä, mutta nuori koiraherra oli vähän sillä tuulella että haluaa mennä ja saattaisi alkaa pitkästyneenä vinkua ja räksyttää jos joutuisi olemaan paikallaan tuopin juomiseen kuluvan ajan, joten tuoppi jäi nauttimatta. No, mökillä sitten pellolla iltaisin kulkevia kurkia katsellen, tai altaalla ollessa. 

Ohrasaari



Olin googlettanut että keskustan välittömässä läheisyydessä on saari nimeltä Ohrasaari, jota kiertää kävelyreittejä. Sinne sitten lähdimme kävelemään. Koiraherra Leopold sai taas lisää ihailijoita, joita se tuntuu keräävän joka paikassa ilmeisesti harvinaisen värinsä takia: se on blue merle, mutta käytännössä lähes mustavalkoinen. Heti autosta noustessa ongella olevat pojat kyselivät koiran rotua, ja ulkoiluvaatteissa ollut nainen ihaili koiran väriä. Sanoi että onpa rauhallinen kun kerroin että se on vasta 7 kk vanha - joo, rauhallinen tosiaan, kun olin koko aamupäivän käyttänyt kieltäen koiraa milloin mistäkin: älä järsi lattialistoja, älä yritä jahdata mopoja, älä pelottele lampaita tai lähde kurkijahtiin pellolle, älä revi vessapaperia, älä yritäkään silputa mökin vieraskirjaa, pöytäliinaakaan ei saa vetää alas (ja astioita sen mukana). Vanha sanonta on että väsynyt pentu on hyvä pentu, ja se on ihan totta, aika raskaita nuo joskus ovat aktiivisena ;) Mutta juuri sillä hetkellä kun ulkoilijanainen näki koiran, se oli kuin enkeli: lempeästi vaan katseli, heilutti häntää ja nuolaisi kättä kun sitä tarjottiin nuuskimista varten. 

Päijännettä näkyy silloin tällöin metsikön väleistä Ohrasaaren reiteillä kulkiessa


Ohrasaaren kiertävä polku oli kiva, mutta melko lyhyt loppujen lopuksi. Lintutornilla ja juoksuportaillakin käväistiin kun mietin että ehkä se polku yksin ei riitä aktiivisen paimenkoirariiviön väsyttämiseen niin että illalla saisin kylpeä paljussa rauhassa ilman että minua koko ajan tökitään leluilla, joilla pitäisi leikkiä. 

No, mitäs siellä kuppaat, mennään jo, näyttää koira sanovan. Ja minä, että sääli vähän vanhaa ja lihavaa :D
Tähän aikaan vuodesta kauniita kukkia on joka puolella. Pieniä kantarellin alkujakin näkyi monessa paikoin.

Iltanautiskelut


Mökillä sitten laitoin ruokaa kaasugrillillä joka löytyy samasta terassirakennuksesta kuin allaskin. Grillasin kaikenlaisia vihanneksia (punasipuleita, kesäkurpitsaa, kahta väriä paprikaa) ja yön yli marinoitua halloumijuustoa, ja keitin riisiä kaveriksi. Marinadiin laitoin oliiviöljyä, valkosipulin kynsiä, sitruunamehua, mustapippuria, timjamia ja minttua. Kaveriksi kylmää olutta.


Sitten lämmittämään taas allasta. Edellisen illan lämmityksen jäljiltä veden lämpö olikin jo aloittaessa 28 astetta joten ei tarvittu kuin yksi pesällinen puuta ja muutama irtoklapi että sain veden mukavaan 35-36 asteeseen.

Drop-allas lämmitetään polttamalla puuta tässä pesässä

Illan vihreä kylpy. Stolichnaja-vodkaa colan kanssa päivän kylpyjuomana.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Sysmässä mökkeilemässä

Maanantaista asti olen ollut Sysmässä vuokratulla mökillä. Sain mökkeilykaverikseni mukaan veljeni lammaskoiran, joka 7 kk iässä on kyllä melkoinen riiviö. Järs-järs kuuluu vähän väliä jostain, ja milloin on otuksen suussa kenkä, milloin kirjankulma. Ei kyllä ole voinut hetkeksikään tuota yksin jättää mökkiin, tai olisi irtaimistotuhoja luvassa. Autoonkin kun jättää kauppareissun ajaksi niin raapiminen ja haukunta perään kuuluu pitkälle.

Mukavasti täällä kyllä aika menee, maaseudun rauhassa. Ruoanlaittoa ilman kiirettä, auringon ottamista aina kun sää sallii, veneilyä Suojärvellä, aamu-uinnit järvessä ja ilta-lillunta talon drop-altaassa. Tuo allas onkin aivan ihana. Se lämpiää puulla niin lämpimäksi kuin tahtoo - itse olen johonkin 35 asteeseen lämmittänyt. Sitten talosta löytyvällä ghetto blasterilla radiosta soimaan joku hyvä musiikkikanava, viinilasi altaan reunalle, altaan värivalojen säätö mieleiseksi ja sen kun lillumaan. Alle tunnin en ole malttanut lillunta-altaasta poistua juuri koskaan. Täällä on myös ihana vuolukivikiukaallinen sauna, josta saa pehmeät löylyt vaikka sähkösauna onkin.



Mökki ja piharakennusta, jossa on drop-allas ja katettu ruokailutila

Lammaskoira Leopold takan edessä loikoilemassa

Aamu-uintipaikka. Hyh kun on kylmää vettä, eikä saunaa lähellä. Tuleepahan tultua nopeasti 800 metrin matka mökille.
Matka Suojärveltä mökille kulkee rehevissä lehtimetsämaisemissa
Näkymä mökin terassilta. Iltaisin pellolla käy kurkia. 
Veden lämpö on ok, sanoo avustajakoira. Väriä voi vaihtaa kesken kylvynkin.


Katetussa ulkorakennuksessa kylvyn jälkeen kaljoittelemassa ja luonnon ääniä kuuntelemassa (joo, tuo koira myös himoitsee kaljaa ;) ).
Sisällä mökissä on mukavan modernia. Löytyy kaikki tarpeellinen, myös astianpesukone, pyykkikone ja kuivauskaappi. Myös astioita löytyy joka tarpeeseen, samoin keittiöhommissa tarvittavia välineitä.


Uusia perunoita, rucolaa, mozzarellaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, punaviiniä. Jälkkäriksi mansikoita.
Loistava tilaisuus lukea ö-luokan fantasiakirjallisuutta. Ed Greenwood: Velhon synty.
Onneksi täällä on ilmainen wifi, niin ei tule vieroitusoireita nörttäilystä :D
Suojärvi aurinkoisena päivänä
Tähän asti olen aika lailla jämähtänyt mökille, kun täällä on niin mukavaa. Sysmä-cityn keskustassa pitäisi varmaan käydä myös, siellä on koiralenkkimaastoiksi sopiva saari Ohrasaari netin mukaan ja huomenna taidan käydä sitä testailemassa. Sen Kammiovuoren jätin suosiolla väliin koska reitin sanottiin olevan vaativa, ja pahimmissa paikoissa jopa jotain apuköysiä tarvitaan että pääsee kulkemaan ylöspäin. Ei ole mukana mitään hyviä kenkiäkään, vain ohuita kesälipokkaita, ja pääosin kuljen paljain jaloin. Mutta löytyy niitä erilaisia polkuja ja reittejä tästä ihan vierestäkin.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Mökkiloma tuli varattua

Lauantaina iski fiilis, että olisi ihana päästä johonkin korpeen, missä voisi hillua ties missä bikineissä läskit pursuten aurinkoa ottamassa, ilman että kenenkään tarvii sitä ällöä näkyä nähdä. Tässä omassa pihassa ei oikein kehtaa, kun vastapäätä on kerrostalo jonka parvekkeilta on suora näkymä pihaani, ja pihan ohi menee melko vilkas pihakatukin vielä. Olen sitten välillä ottanut viltin ja juotavaa mukaan ja mennyt jonnekin muualle kävelymatkan päähän, mutta kyllä täällä Kehä 1 sisäpuolella sen verran ihmisiä liikkuu joka paikassa, että vähintään joku koiranulkoiluttaja tulee aina häiritsemään siiderivalaan auringonpalvontaa.

Aloin sitten selaamaan millaisia mökkejä saisi lyhyellä varoitusajalla vuokrattua. Ensimmäinen ajatus tietysti oli klassinen mökki joka on järven tai meren rannalla niin että voisi saunasta pulahtaa uimaan aina kun mieli tekee. Mutta ne totta kai olivat heinäkuulle jo täyteen varattuja, ainakin kaikki järkevän kokoiset ja hintaiset (katselin vain Etelä- ja Keski-Suomen alueilta kun en viitsi kovin kauas lähteä).

Löysin kuitenkin kivan oloisen mökin jonka buukkasin 17.7. alkavaksi viikoksi itselleni. Eli Sysmään on meikäläisellä lähtö silloin. Enpä ole siellä päin ikinä käynytkään. Järvi on 800 metrin päässä, mutta mökissä on drop-allas, ja lisäksi kaikki nykyajan mukavuudet sisävessasta pyykkikoneeseen, mikä kyllä minun silmissäni kompensoi rannan ja rantasaunan puutetta paljon. Lisäbonus on että mökin lähettyvillä laiduntaa maisemanhoitohommissa lammaskoiran paimentama lammaslauma. Tämmöiseen paikkaan siis meikäläinen on lähdössä ensi viikoksi: ( lähde kuville: http://tervalepikontorpat.fi , joiden mökeistä minun vuokraama on Villa Ebba. Lomarenkaan sivuilla joilta varasin tarkempi tieto mökin varustelusta https://www.lomarengas.fi/mokit/sysma-villa-ebba-12950 )





perjantai 7. heinäkuuta 2017

Naamasta lihominen

Eipä ole tullut kiireiden ja stressien ohessa kauheasti välitettyä siitä miltä näyttää, mutta jokunen viikko sitten silti huomasin että on tullut vähän plösähdettyä naamasta. Olin lähistölle avatussa uudessa kaupassa, ja siellä huomasin poikkeuksellisen v-mäisen näköisen ämmän asiakkaana. Ajattelin, että tuo on varmasti semmoinen nipovalittaja joka kotona nalkuttaa miehelleen niin että miehen on pakko juoda kaljaa kestääkseen, ja kävelyteillä valittaa koirankakan keräämisestä jokaiselle jolla on koira. Pieni juttu vaan että siinä olikin tavarahyllyjen takana peili ja se v-mäisen näköinen ämmä olin minä itse.

Mulla on aina ollut taipumus lihoa ensimmäisenä mahasta ja naamasta, mutta näköjään iän myötä tuo naamaläski on vielä kamalamman näköistä kuin ennen. Nuorempana tuli pyöreät pulloposket ja kaksoisleuka, nyt tulee superpulleat yläluomet joiden alla silmät näyttää pieniltä viiruilta, roikkuvat posket jotka vetää suupieletkin surullisesti alaspäin ja kaula katoaa kokonaan kaksoisleukapussukkaan.

Tässä siis kuvia mitä meikäläiselle on käynyt Cambridge-kuurin jälkeen takaisin lihomisen myötä.

Ennen


Jälkeen

Välillä yritän vähentää tuota kaulan läskisyyttä pitämällä kaulaa venytettynä etukenoon. Silloin ei ihan noin pahasti tursua läski kaulalla ja leukaperissä, mutta sitten on oudon näköinen kenopää.

Toisaalta hauska, eipä tarvi miettiä esim. mikä hiusmalli ja väri sopisi, kun on ihan varmaa että yhtään mikään mitä hiuksille voi tehdä ei tee juurikaan paremman näköiseksi :D Sama koskee meikkiä ja muuta laittautumista. Voi vaan kammata hiukset ja vetää ne lököverkkarit päälle kun aamulla nousee, kun mikään muu vaate ei enää oikein päälle mahdukaan ja joka tapauksessa näyttää kamalalta (mikä ei enää tässä iässä näköjään edes haittaa erityisemmin) :D

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Lopultakin lomalla!

Eipä se stressi sitten loppunutkaan silloin kun luulin. Viimeksi kirjoittelin optimistisena, että vaikka pomo on onnistunut myymään minut kolmeksi lomaa edeltäväksi viikoksi toiseen hommaan, niin eiköhän se ole rentoa ja kivaa. No ei ollut. Minut oli myyty itselleni ennestään vieraan asiakkaan projektiin puheella "nyt kannattaa käyttää osaaminen hyödyksi ja valita ne haastavat kohdat joihin hän keskittyy". No, olipa taas intensiiviset kolme viikkoa, mutta hommat tuli tehtyä, kauhella ahdistuksella ja stressillä ja pelolla etten selviä, mutta kumminkin.

Perjantai oli viimeinen työpäivä ennen lomaa sitten. Viikonloppuna oli ihan pakko nollata päätä etanolilla. Huonosti se tuntuu kyllä nykyään toimivan ainakaan noilla miedoilla juomilla, kun on sen verran suurkulutusuraa takana. Perjantaina tuli juotua six pack pieniä gin long drinkkejä ja pullo viiniä, ja juomisen jälkeen vaan vitutti että enhän mä ole edes kännissä. Menin ulos kävelemään ja kuuntelemaan luonnon ääniä, ja sitten pelasin tietokoneella, ja nukkumaan. Minä kun meinasin että loppuillasta haluan öristä ja kontata ja nukahtaa vessan lattialle :D Lauantai ja sunnuntai sitten tasaista kaljan tissuttelua ja käsittämättömät määrät herkkuja. Kävin vähän väliä lähi-Alepassa hakemassa lisää mässyä ja kaljaa. Sunnuntaina meni ainakin 200 g suklaalevy, useita jäätelötuutteja, tortillapussillinen, pähkinöitä, ns. karvakäsipizza, 12 isoa olutta, ja ties mitä. Täytyihän sitä, koska on ajatus että loman elän melko terveellisesti ;) Paino tänään 91,6 kg, ja naama on niin karsean näköinen läskipallero että täytyy tässä joku päivä ottaa blogiin kuva ja laittaa vertailu mitä meikäläisen naamalle tapahtuu kun lihoo 30 kg... Ei oikeasti tunnistaisi edes samaksi ihmiseksi.

Ihan paras paikka kesäyön tissutteluun: penkki kukkivien puiden katveessa


Vielä on selvästi stressikierrokset päällä, enkä ole oikein nukuttua saanut, ja koko ajan tuntuu että täytyisi kauheasti tehdä jotain, mennä jonnekin. Ahdistaa jos ei koko ajan tee jotain. Mutta tiedän että olisi virhe tehdä, sitten se stressi ei mene ohi ollenkaan. Joten pakotan itseni vaan sietämään tylsyyttä ja toimettomuutta ja odottelen että psyyken ja kehon kierrokset laskee lomamoodiin taas.

Useimmilla on jotain konkreettisia lomasuunnitelmia, mutta mun lomasuunnitelma on taas se tavallisin: en aio tehdä mitään enkä mennä minnekään. Nukun kun nukuttaa ja valvon kun valvottaa, kellonajoista riippumatta. Syön kun on nälkä ja olen syömättä kun ei ole, jälleen riippumatta siitä onko ruoka-aika. En aio ajatellakaan juuri mitään muuta kuin pieniä arjen juttuja kuten ruohon leikkaamista tai ruoanlaittoa. Uudella tietokoneellani vähän kyllä leikin, kun tuli hankittua uusin kesäkuussa julkaistu MacBook Pro.


Uusi lelu.