torstai 29. toukokuuta 2014

Peruspuvuston kokoamista: jakut ja alaosat

21.5. kirjoitin netistä löytämästäni ohjeesta, jonka avulla voi koota itselleen peruspuvuston, jossa suht pienellä vaatemäärällä pärjää niin että on aina yhteensopivaa päällepantavaa. Lähdin sitten heti tuumasta toimeen hankkimaan kesäkauden peruspuvustoa. Tässä postauksessa esittelen jakut ja alaosat (housut ja hameet) joita hankin.

Perusväri: musta; tyyli: klassinen mutta rento

Ohjeessa neuvottiin valitsemaan joku neutraali perusväri, jossa värissä hankitaan jakkuja ja alaosia. Minä valitsin mustan, koska tykkään väristä ja minusta se tummana ihmisenä jopa sopii minulle. Tyyli on minulle siinä mielessä vaikeampi juttu, että minähän olisin ihan 100% jakkupukutäti, jos vaan olisin sellaisissa töissä joissa sellaisia vaatteita voi käyttää. Mutta kun omalla työpaikalla muut on farkuissa ja t- tai collegepaidoissa, olisi vähän hassua käyttää kauhean muodollisia vaatteita. Niinpä yritin löytää kompromissia ja etsiä suht klassisen näköisiä vaatekappaleita, mutta ei liian jäykkiä tai muodollisia.

Jakut

Jakkuja tai villatakkeja neuvottiin hankkimaan 2 kappaletta, yksivärisiä. Ja mieluummin erilaisia tyylejä niin että toinen on rennompi ja toinen vähän "siistimpi". Tässä nämä hankitut.
Rennompi jakku: merkki Taifun, tilattu Zalandosta
Perus musta henkkamaukan jakku

Hameet ja housut

Näitä ohje suositteli hankkimaan neljät. Valitsin 2 housut, joista toiset rennot farkut ja toiset suorat kangashousut, ja 2 hametta, joista myös toinen on rento trikookankainen ja toinen vähän hienompi.

Vero Modan mustat kangashousut
Tummansiniset Lee Cooper perusfarkut, korkeavyötäröistä kurvikkaiden naisten mallia LC-01
Esprit-vekkihame
Musta joustovyötäröinen jerseyhame

Ensimmäinen asu peruspuvustosta

Tässä on yhdistetty tuo jerseyhame, Taifun-jakku, ja turkoosi kuviollinen t-paita (laitan myöhemmin erikseen postauksen peruspuvuston paidoista). Tykkään siitä, että tuo jakku varsinkin näyttää linjakkaalta eikä pelkältä säkiltä, mutta silti peittää vyötärömakkaroita ja leveää persettä sopivasti.


maanantai 26. toukokuuta 2014

Argh, paino ei vaan laske: uniasia kuntoon

Nyt on jo monta viikkoa paino jumittanut. Itse asiassa yli kuukauden. Eipä se paleodieettikään sitten ollut mikään ihmekeino, jolla lähtisi paino helposti. Alkuun lähti 4,5 kg hyvin helposti ja nopeasti, sitten tuli stoppi. Ilmeisesti lähinnä nesteet lähteneet pienemmän hiilihydraattien syömisen takia, ja vain hyvin vähän itse läskiä. Tuntuu, että en taida jaksaa näin rajoittavaa dieettiä sitten jatkaa, jos se ei tarjoa mitään etuja painonpudotukseen, eli täytyisi taas kuitenkin laskea kaloreita ja rajoittaa syömistään. Mieluummin sitten syön mitä vaan, ja rajoitan niitä kaloreita. Ei ole helppoa ei tämä painonpudotus, vaikka periaatteessa asia on yksinkertainen.

Iso ongelmani: uni

Viime aikoina monissa lehdissä on ollut juttua siitä, miten liian vähäinen nukkuminen voi sekä lisätä ruokahalua että vaikuttaa hormonitoimintaan niin, että paino ei helposti laske. Myönnän olevani ison luokan uniongelmainen, tai oikeastaan ihminen jolle aamupainotteinen työelämä ei sovi lainkaan. Olen nukkunut viikolla vain 3-5 tuntia yössä, ja yrittänyt sitten kuitata univelkoja viikonlopun 12 tunnin yöunilla. Tähän täytyisi yrittää saada nyt parannusta aikaan, ja katsoa vaikuttaako se painon laskemiseen oikeasti.

Aion tehdä seuraavat muutokset parantaakseni nukkumisasiaa:
  1. Alan mennä töihin vasta klo 10:ksi, aina kun ei mikään palaveri tms pakota aiemmaksi. Useimpina päivinä voin mennä 10:ksi. Aamutoimet, työmatkaan kuluvan ajan ja pakollisen koirien ulkoiluttamisen huomioon ottaen kymmeneksi meneminen tarkoittaa herätystä klo 7:40. 
  2. Yritän saada nukkumisaikaa ainakin 7 tuntia yössä. Eli nukkumaanmenoaika olisi 00:30 aikoihin. Koirien kanssa iltalenkki siis puolenyön aikaan, kun tähän asti se on ollut klo 2-4. 

Tuo kohta 2 tulee olemaan haastava. Nytkin kun tätä kirjoitan, kello on jo 22:22 ja tuntuu etten ole ehtinyt tehdä vielä mitään. Tulin töistä puoli kuuden aikaan, sitten olin puolitoista tuntia lenkillä, katselin vähän televisiota, laitoin ruokaa, silitin pyykkejä, kävin läpi postin. Ja hups, ilta on jo näin pitkällä, ja haluaisin vielä ainakin pelata tietokoneella ja ehkä selailla nettiä. Mutta ei, pakko yrittää saada tämä nukkuminen kuntoon, joten yritän pakottaa itseni lenkille puolenyön aikaan ja petiin puoli tuntia myöhemmin. Nähtäväksi jää vaikuttaako laihtumiseen!


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Mainio peruspuvusto-ohje netissä

Töissä pientä taukoa kahvikupin ääressä pitäessä tuli erään keskustelupalstan kautta törmättyä blogiin, jossa annetaan kaikenlaisia pukeutumis- ja tyylineuvoja. Sieltä löytyi erittäin kiinnostava kirjoitus siitä, miten voi pienellä rahalla koota itselleen peruspuvuston, jossa kaikki osat sopii toistensa kanssa yhteen.

Itselläni on ollut sitä ongelmaa, että olen ostellut mieleisiäni yksittäisiä vaatekappaleita, mutta useinkaan ne eivät sovi yhteen kovin monen muun vaatteen kanssa. Niinpä käytän aina samaa paitaa samojen housujen kanssa tai samaa puseroa tietyn villatakin alla jne. Ja kun joulukuusta maaliskuuhun lihoin takaisinpäin, en ole jaksanut koko vaateasiaa ajatella, olen miettinyt että ihan sama, en halua ostaa koon 42/44 vaatteita koska toivottavasti kohta olen pienempi taas. Mutta nyt löytyi kiva peruspuvuston koostamisohje, jota saatan vaikka kokeilla, koska siihen ei tarvitse käyttää paljoa rahaa (en tahdo käyttää suuria summia kun on tarkoitus että vuoden päästä ne vaatteet on liian isoja) ja silti saa koostettua vaihtelevan valikoiman asuja.

Peruspuvuston koostamisohje löytyy täältä. Teksti on englanninkielinen mutta laitan tähän pääpointit ohjeesta suomeksi.

Mitä tarvitaan peruspuvustoon?

  • 2 jakkua tai villatakkia
  • 4 alaosaa, jotka voivat olla housuja tai hameita tai molempia
  • 6 yläosaa (paidat, tunikat tms)
  • jokaisen jakun tai villatakin täytyy sopia yhteen kaikkien paitojen ja hameiden tai housujen kanssa
  • jokaisen paidan täytyy sopia yhteen kaikkien hameiden tai housujen kanssa
Hankittavaa ei siis ole ihan valtavaa määrää. Tuolta linkitetystä blogista löytyy kuvasarja, josta näkee miten bloggaaja on koostanut puvustonsa ja miten erilaisia asuja siitä saa koottua. 

Ohjeita vaatteiden valinnasta

  • Valitse perusneutraalisi. Pitäisi valita joku yksi neutraali sävy, jossa hankkii esim. alaosia tai jakkuja. Neutraali sävy siksi, ettei neutraalit vaatteet jää kovasti mieleen ja siksi ei näytä siltä että on aina samat vaatteet päällä. Minun perusneutraalini on ehdottomasti musta, lempivärini kautta aikojen. Ehkäpä housuissa ainakin myös tummaa farkunsinistä.
  • Korostusvärit. Perusneutraalin lisäksi tarvitaan vahvempia värejä. Näiden tulee sopia yhteen keskenään sekä perusneutraalin sävyn kanssa. Linkitetty bloggaaja on valinnut perusneutraalikseen laivastonsinisen ja korostusväreikseen fuksian, vihreän ja sinistä. Minä voisin näin kesällä valita vaikka valkoista, turkoosia ja fuksiapinkkiä. 
  • Kuvioita vain yläosissa (paidat). Tämä siksi, että yksiväriset jakut tai alaosat on helpompi saada sopimaan yhteen muiden vaatteidne kanssa kuin kuviolliset.
  • Monipuolisuus. Valikoimassa pitäisi olla rennompia ja vähän "virallisempia" vaatteita. Esim. rentoja farkkuja ja vaikka siisti perushame. Tai rento villa- tai collegetakki ja siisti napitettava jakku.
  • Ei kahta samanlaista vaatetta. Eli ei esim. paidoiksi samaa mallia vain vähän eri väreissä. Tämä siksi, ettei tulisi olo että pukeutumisessa ei ole vaihtelua.
Inhoan shoppailua kaupoissa niin paljon, että taidan tehdä hankintani netissä, vaikka sitten onkin riski ettei joku vaate ihan optimaalisesti istu päälle. Ehkä sitten kun painotavoite on saavutettu, haluan nähdä enemmän vaivaa ja maksaakin enemmän vaatteista. Mutta nyt menen selailemaan kohtuuhintaisia nettivaatekauppoja ja koitan koota itselleni peruspuvuston :) Laitan sitten kuvia hankinnoistani ja asuista, kun olen koonnut peruspuvustoni.

Minun tyylikseni liian naisellista ja hennon väristä, mutta kuvaa hyvin peruspuvuston ideaa.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Hiukset tuuheiksi 5 minuutin aamuvaivalla

Suolasuihke
Taas sain eilen puolituntemattomalta ihailua kiiltävistä, paksuista hiuksistani. Huvittaa siksi, koska ilman mitään laittamista hiukseni ovat kaikkea muuta kuin paksut. Ne on sellainen ohut, raskaana roikkuva, piikkisuora moppi. Hiirenhäntä olisi aika kuvaava nimitys. Tällä kertaa ajattelin jakaa omia keinojani, miten puolipitkistä tai pitkistä hiuksista saa ilman föönäämistä tai aamuista pitkällistä muotoiluväkerrystä tuuhean näköiset, vaikkei ne sitä luonnostaan olisi.

Pesu

Minä pesen hiukset vain pari kertaa viikossa, alkuillasta niin että ehtivät kuivua ennen nukkumaanmenoa. Kun pesen, vältän kaikkea hoitavaa, koska hoitavat aineet latistaa. Käytän pesuun oliiviöljysaippuaa enkä mitään hoitoaineita. Tämän tempun tuuheuttavaa vaikutusta on jotkut muutkin bloggaajat kehuneet (linkki), ja ainakin itselläni se toimii. Kovin käsiteltyyn tukkaan ei ehkä kuitenkaan kannata kokeilla ainakaan ilman hoitoainetta. 

Merisuolasuihke

Hiuspuuteri ja lakka
Jos ongelma on vaikeasti missään muodossa pysyvät hiukset, jotka haluavat aina suoristua roikkumaan pitkin päätä, merisuolasuihke toimii mainiosti ongelmaan. Laitan sitä reilusti pesun jälkeen koko hiusten pituuksiin ja kampaan läpi. Olen käyttänyt eri merkkisiä, jotkut kampaamotuotteita ja jotkut marketin, tällä hetkellä on kuvan mukaista got2b markettituotetta mikä toimii siinä missä kalliimmatkin.

Mummon papiljotit

Merisuolasuihkeen jälkeen laitan päähän papiljotit. Sen mukaan haluanko vain tuuheutta vai kiharoita, laitan joko isoja tarrapapiljotteja tai patukkapapiljotteja. Joskus laitan suurimpaan osaan päätä tarrapapiljotteja ja eteen muutaman patukan. En föönää tukkaa, vaan saa kuivua siinä illan kuluessa itsestään muotoon. En myöskään nuku paplarit päässä, en pystyisi siihen. Nukkumaanmenoa ennen otan vaan rullat pois.

Aamu: hiuspuuteria, suoristusrautaa ja lakkaa 

Suoristusrauta
Aamu-unisena en jaksa laittaa paljoa hiuksia aamulla, mutta onneksi ei tarvitsekaan, kun on ollut papiljotit ja merisuolasuihke alla. Aamulla vaan ensin ravistan tuuheuttavaa hiuspuuteria hiusten tyveen ja hieron sinne, yleensä pää alaspäin (vaihtoehdot hiuspuuterille on tyveen laitettu tukeva hiusvaha tai tupeeraus + lakka). Sen jälkeen harjaan hiukset läpi ja käyn suoristusraudalla äkkiä läpi outoon suuntaan sojottavat latvat tai liian kiharoiksi jääneet kohdat. Tähän ei mene kuin pari minuuttia. Sitten vaan hiuslakkaa. Laitan sitä usein hiuksia nostellen vähän hiusten tyviin ja sitten vielä päälle. 

Tuuheus säilyy aika hyvin pari seuraavaakin päivää. Vähän voi harjata pää alaspäin aamulla ja laittaa hiuspuuteria jos on latistunut yön aikana. 

Lopputulos

Kun on näin lyhyt tukka vielä, en viitsi äärituuheaksi pöyhiä ettei näytä entistä lyhyemmältä hiukset. Yleensä jätän tämäntyyppiseksi.



perjantai 16. toukokuuta 2014

Siis apua, rasvaprosenttini on 46,5!

Vanha vaaka lopetti toimintansa tuossa viime viikolla, ja tulipa ostettua tilalle kehonkoostumusta mittaava vaaka, Omron BF-508 malliltaan. Ajattelin, että se olisi kiinnostavaa tietää, paljonko itsessä on näin normaalipainon ylärajoilla olevana rasvaa, ja tuo kertoo vieläpä haitallisen sisäelinrasvan osuuden. Eihän nämä kotimittarit ole mitään valtavan luotettavia, mutta jos jotain suuntaa-antavaa ainakin noiden prosenttien kehityksestä kertoisi...

No, meninpä sitten tänään vaa'alle. Odotin että paino on noussut viime viikosta, koska tosiaan olen tässä pari päivää lievittänyt kurkkukipua syömällä jäätelöä ja juomalla kylmää limsaa. Se olikin noussut, puolitoista kiloa. Mutta pahempi shokki oli rasvaprosentti. Se nimittäin oli melkoisen yllättävät ja karmeat 46,5 prosenttia . Olen siis ihan virallisesti aito rasvapallero ja laardihylje, suhteellisen pienestä painoindeksistäni huolimatta. Toisaalta vaa'an mukaan sisäelinrasva on kohtuullisen siedettävällä tasolla, 7 kun normaaliarvot on 1-9. 

Tietysti sitten huvikseni myös googletin asioita rasvaprosentista. Yksi juttu mikä tuli vastaan on laskukaava, jolla rasvaprosentin voi karkeasti arvioida painoindeksin, iän ja sukupuolen perusteella:

Aikuisen rasvaprosentti = (1.20 x painoindeksi) + (0.23 x ikä) - (10.8 x sukupuoli) - 5.4
jossa sukupuoli 1, jos mies ja 0, jos nainen.

Soveltaen itseeni siis (1,20*25,5) + (0,23*40) - (10,8*0) - 5,4 = 34,4. Mutta todellisuus on kehonkoostumusvaa'an mukaan ennustetta karumpaa. Taidan olla erilaisilla dieettikokeiluillani ja takaisinlihomisillani saanut hävitettyä itsestäni viimeisetkin lihakset ja hankittua tilalle rasvaa, paljon rasvaa ja enemmän rasvaa!

Löysin myös allaolevan kuvan siitä, miltä eri rasvaprosenttien naiset näyttää.


No joo, valitettavasti kyllä näytän aikalailla tuolta 45% naiselta, samalla tavalla alusvaatteetkin uppoaa pehmeään läskiin melkein pois näkyvistä. Minusta muuten noista 30% vartalo on parhaan näköinen, sellainen jonka itse haluaisin itselleni. Nuo kolme ylintä on minusta suorastaan ruman kuivikkaita, ja 25%:kin näyttää enemmän teinitytön kuin aikuisen naisen kropalta. Mutta ehkäpä tämä karu rasvaprosentti vähän motivoisi taas yrittämään oikeasti laihtuakin välillä...

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Oi hitto: räkätauti, tappajakurkkukipu ja pakko tehdä töitä

Sellainen projektitilanne ettei saikkuilu nyt juuri käy, ei ennen maanantaita, ja maanantaina todennäköisesti jo pahemmat oireet on ohi (olen kyllä etänä toisten tartuttamisen välttämiseksi). Pakko vaan kestää, lääkearsenaalin avulla. Tämä on minun peruskomboni jolla aamuisesta kuumeisesta ja keltavihreää räkää jatkuvasti valuttavasta zombiesta saa ainakin melkein työkuntoisen:

  •  Finrexin flunssalääkettä, jossa on tulehduskipulääkettä, vitamiineja ja piristävää kofeiinia
  •  Otrivin Comp nenäsumutetta, joka estää sekä tukkoisuutta että nenän valumista
  •  Lievästi puuduttavia Bafucin-kurkkutabletteja


Saisipa vaikka Havana Clubia...
Muuten olo onkin suhteellisen jees mutta kurkkukipu on jotain ihan uskomattoman kauheaa huolimatta tulehduskipulääkkeestä. Pelottaa ihan kun täytyy nielaista sylkeä, koska jokainen nielaisu tuntuu suunnilleen siltä kuin joku raastaisi viipaleen kurkun sisäpuolelta juustohöylällä irti. Voisi ajatella, että ehkäpä tämä laihduttaa kun minkään kiinteän ruoan nielemistä ei voi edes ajatella, mutta toisaalta latkin parhaillaankin jääkylmää Pepsiä, koska kylmän nieleminen tuntuu vähän vähemmän kammottavalta kuin minkään muun. Ja haaveilen että kohta menen ostamaan jäätelöä 6 tuutin pakkauksen ja yritän selvitä illasta kurkkuni kanssa niiden avulla. Vaahtokarkki kuulemma myös nettivinkin mukaan auttaa kurkkukipuun, sitäkin on pakko kokeilla. Joten hyvästi räkätaudin laihduttava vaikutus ;) Aion kyllä ottaa kotona myös Burana 800 + Panadol 1 g kombon, jos ei sillä lähde niin ei oikein millään... Viina, oikein tiukka kirkas viina auttaisi, jos ei kipua veisikään niin kipu vituttaa kännissä vähemmän (kokemusta on!). Mutta yritän nyt kuitenkin pitää siitä 3 kk alkoholittomuudestani kiinni, vaikka koetus onkin kovin tähän asti. Niinhän vanha kansa sanoo, että

"Jos ei viina, terva ja sauna auta, tauti on kuolemaksi!"

Kumma tauti kyllä, viikonloppuna jo oli kummallinen epämääräisen heiveröinen ja tympeä olo, mikä on aika tyypillinen flunssan ennakko-oire, mutta eilen sitten iski yhtäkkinen kokovartalon lihaskipu ja koko toisen puolen naamaa särky. Tänä aamuna kun heräsin, nuo oireet oli jo lievittyneet mutta tilalla oli pää täynnä räkää ja hirvittävä kurkkukipu. Vanhemmiten käy näköjään vaikeammaksi tämäkin, joskus ennen mulla oli flunssa vaan muutama päivä pikku räänvuotamista ja köhimistä, ja nyt tällaista kipuhelvettiä. No, eiköhän tästä taas nousta pirteämpiin tunnelmiin, ja kun on kauhea kiire  duunien kanssa, eipä ehdi liikaa miettiä omia ikäviä olojaan... Pomo ja asiakkaat tekevät minulle taatusti räkätautia ikävämmän olon, jos sovitut hommat ei ole maanantaina valmiita ;-)

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Erilainen äitienpäiväkirjoitus

Minussa on sellainen perustavanlaatuinen vika, että en pysty mihinkään "imelyyteen", eli sosiaalisesti odotettuun epärehellisyyteen jotta kaikilla olisi hyvä mieli. Äitienpäivä on minusta oikein malliesimerkki päivästä, jolloin odotetaan imelyyttä, jossa yhtäkkiä äiti, joka on ihminen hyveineen ja puutteineen, pitäisi korottaa melkein puolijumalaksi. Äidistä saisi sanoa vain hyvää, vain kiittää, ei moittia. No, olen minä sen verran iän myötä oppinut, etten enää päin naamaa paukuta ihan kaikkia ajatuksiani. Laitoin äidille kortin ja lahjankin, ja hän ihan vilpittömästi minusta on niiden arvoinen.

Mutta ei, en ala väittämään että äitini on ihana täydellinen ihminen, jota olen aina rakastanut yli kaiken. Ei hän
Äitienpäivälahja
ole mikään hirviöäiti myöskään, vaan ihan kunnollinen ihminen, joka on tahtonut lapsilleen hyvää, parhaansa mukaan. Hänen parhaansa ei vaan aina ole ollut kovin hyvää, varsinkaan kun minä itse vaikeine luonteineni en ole tehnyt kanssani elämisestä aina kovin helppoa. Minun ja äitini yhteiselossa on aina ollut kaksi kuumaveristä, herkästi loukkaantuvaa ja jääräpäistä ihmistä vastakkain, ja huutamista, välillä viileyttä ja etäisyyden pitoa, ja teininä jopa fyysistä yhteenottoa on ollut.

Ne asiat jotka minua ovat aina eniten äidissä ärsyttäneet ovat tietynlainen älykkyyden puute ja levottomuus. Minä olin muistaakseni neljän, kun koin että olen älykkäämpi kuin äitini, ja että siksi minun täytyy joissan asioissa auttaa häntä, ehkä suojellakin asioilta joita hän ei pysty käsittämään. Tämä tunne vain vahvistui iän myötä, niin että kouluiässä ei enää tullut mieleenkään kertoa esimerkiksi kiusaamisesta äidille, koska tiesin että äitiparka vaan menisi huolesta sekaisin ja murehtisi asiaa päivät ja yöt, eikä kumminkaan pystyisi tekemään asialle mitään. Niinpä minä päätin, että minä kun tässä olen henkisesti vahvempi, minun pitää itse taakkani kantaa. Olen myös joutunut lukemattomat kerrat tulkkaamaan keskustelua hitaammin äidilleni, koska hän ei ole ymmärtänyt oikein mistä puhutaan, minkä minä olen jo lapsena oppinut lukemaan hänen ilmeestään, että nyt menee yli ja lujaa. Minä aina koin, että minun täytyy jotenkin varjella äitiä häpeältä, joka tulisi siitä että kävisi ilmi ettei hän ymmärrä jotain tavallista asiaa, ja niinpä yritin pitää huolen siitä että hän ymmärtäisi.

Levottomuus myös on aina ollut äitini ominaispiirre. Levottomuus, jota hän ei luultavasti itse edes tunnista levottomuudeksi, mutta joka on silti päällepäin nähtävissä äärettömän selvästi. Kun hänelle tulee neuroottinen siivousvimma, kaikki muut paitsi hän itse näkevät, että häntä ahdistaa ja hänen on siksi pakko purkaa itseään lähes maaniseen toimintaan. Tai kun yhtäkkiä on pakko mennä ja tehdä jotain. Levottomuus on periytynyt myös itseeni, mutta minä uskoisin tiedostavani oman levottomuuteni paremmin, ainakin jo tässä iässä. Olenhan minäkin sitä toki hukuttanut, minun tapauksessani viinaan, ei niinkään siivoamiseen, sisustusprojekteihin, matkoihin, ja sensellaiseen. Mutta nykyisin jos olen levoton, tiedän että olen levoton, enkä vaan luule että "kun tämä helvetin kotikin on taas niin törkyinen niin on ihan pakko siivota"...

Mutta silti, uskon että äitini on tehnyt parhaansa, ja kukapa meistä voisi tehdä enempää kuin parhaansa? Jos itse olisin äiti, en olisi minäkään pyhimysäiti, enkä toivoisi että lapseni valehtelisivat minulle että olen, edes yhtenä päivänä vuodessa. Minusta olisi paljon rehellisempää kuulla, että lapsi uskoo että tein parhaani, tai että olin riittävän hyvä.


tiistai 6. toukokuuta 2014

Älä laihduta -päivä - no ei tullut laihdutettua

Taas ollut töissä stressiä ja sen takia viime perjantaista alkaen tullut vähän huonosti laihdutettua. Tein viikonloppuna töitä kotona, ja ajattelin tosi fiksusti *joo, tosi tosi fiksusti* että en oikein jaksa tehdä mitään ruokaa, joten enköhän minä pärjää jollain ananastölkillisillä joita oli kuivakaapissa ja pähkinöillä. Lauantai menikin suht hyvin mitä nyt illalla alkoi vähän päätä särkeä, minkä ongelman ratkaisin Buranalla. Sunnuntaina kuitenkin oli nälkäinen ja heikko olo, mutta sinnittelin iltakymmeneen asti, jolloin tajusin että kädetkin tärisee sekä nälkäheikotuksesta että stressiahdistuksesta. Siinä vaiheessa painuin lähikauppaan, joka on klo 23 asti auki, ja ostin kaikkea moskaa: paketin karjalanpiirakoita, tuoremehua, cokista, suklaapatukan (onneksi en kaljaa, alkoholittomuuspäätös pitää edelleen!). Ja söin kaiken kuin humps vaan, ahmin kuin olisin ollut nälkäkuoleman partaalla. No, tulipa taas muistettua, miksi kovaa nälkää ei ole hyvä päästää tulemaan jos aikoo pysyä suunnitelluissa ruokailutavoissa ja jos aikoo laihtua...

Eilen tuli myös syötyä vähän jotain "sopimatonta", ja tänään sorruin työpalaverissa ahmimaan edelleen eläimellisen ruokahalun vallassa 2 isoa täytettyä voisarvea. Mutta sitten kuulin radiossa, että tänäänhän on Älä laihduta -päivä! Minä siis noudatin vaan tätä hyvää juttua, ihan vahingossa ;-) Syömishäiriöliiton sivuilla päivästä sanotaan muun muassa näin:

Kansainvälisen Älä laihduta -päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Toivomme, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on. – Ei ole olemassa yhtä oikeaa kehonmuotoa ylitse muiden.

Hyvä juttu, toisaalta. Toisaalta oma ongelmani on, että kyseenalaistan hyvinkin usein koko tarpeeni laihtua, ja siksi en tahdo pysyä ruodussa. Vähän väliä tulee niitä päiviä, jolloin totean aamulla, että miksi mun täytyisi  muka laihtua, ei nykyinenkään painoindeksini ole terveydelle vaarallinen eikä nelikymppisestä ämmästä joka ei ole nuorenakaan ollut kaunis kaunistakaan tule vaikka kuinka laiha olisi. Sitten kun on päätynyt siihen ettei minun oikeasti tarvitsekaan laihduttaa, sitä tuntee seesteistä hyvää oloa, ja aamulla menee työpaikalla ekaksi suklaa- ja limsa-automaatille ja mättää suuhunsa mitä tykkää. Kunnes ehkä seuraavana aamuna tai parin päivän päästä tulee henkinen krapula, ahdistus siitä että mitä minä olen tehnyt, olen taas hidastanut ja pilannut laihdutustani...

Vaikea ongelma kyllä, johon en ole vielä löytänyt vakaata ratkaisua, joka kestäisi päivästä toiseen: laihtuako vaiko eikö laihtua. Että olisiko elämäni oikeasti jotenkin parempaa jos painaisin tavoittelemani 55 kg nykyisen 67 kilon sijaan. Useimpina päivinä vastaus on kyllä, mutta harmillisen monina EI.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Olipa hurja wappu (NOT!)

Hehee, tätä se vanheneminen ja väsyminen sitten vissiin on, että istuu vapun kotosalla lukien kirjoja, juomatta edes tippaakaan alkoholia. Viime vuonna sentään, vaikka olin kotona, pidin taukoa dieetistä ja join kaljaa. Tänä vuonna mulla on se päätös, että ei tippaakaan alkoholia ennen kesälomaa, joten jätin kaljankin väliin.

Mutta olin minä sentään vähän tuhma. Ostin nimittäin dieettiini kuulumatonta leipää ja söin vappuaattona lounaaksikin "sopimatonta" ruokaa. Sekään ei edes ollut mitään kunnon mättöä kuten jättimäinen pizza tai tuplahypersuper-megahampurilaisateria, vaan riisiä ja fetajuustoratatouillea. Ai niin, söin yhden DaCapo-suklaapatukankin jälkkäriksi. Jotenkin säälittävä tällä kertaa tämä minun vappulankeemukseni :D Mutta tänään sentään oli aamulla silti painoa kilo enemmän kuin eilen aamulla, varmaan johtuu epätavallisen suuren hiilihydraattien syönnin keräämästä nesteestä. Mutta ai että se leipä oli kyllä kaiken arvoista, pitkästä aikaa se oli niin hyvää, että olisi iso kiusaus jättää paleotouhu että saa syödä leipää. Hassua, etten ennen tuntenut erityisemmin leipää edes kaipaavani, mutta kun viipaleen söin, himo iski. Mutta palailen tässä kuitenkin paleo-arkeen, kun on vienyt hyvin pois painoa ja ei ole ollut nälkääkään.

Allergiaoireet on onneksi edelleen pysyneet poissa, vaikka lehdissä on lukenut että koivun siitepölyä on ilmassa ennätysmääriä ja jopa monet aiemmin ei-allergiset on saaneet oireita tänä keväänä. Tämä on kyllä todella hieno juttu, viettää kevättä lääkkeettä ja oireetta :)

Oliskin ollut tuontyylinen vappu ;-)