perjantai 31. toukokuuta 2013

Method Putkisto tehoaa - ja kuvia kauniista kesäluonnosta

Kuulumiset

Paino oli tänä aamuna enää 69,4 kg. mikä tarkoittaa painoindeksiä 25,3 - lähellä normaalipainon rajoja ollaan! Mutta vielä ihmeellisempää on, miten nyt 3 viikkoa jatkunut Method Putkisto 30 päivän teho-ohjelma on toiminut. On ollut rankkaa, myönnän. Tällä 3:nnella viikolla on mennyt täysohjelman tekopäivinä jopa lähes 3 tuntia illassa niiden pitkien syvävenytysten tekoon. En ole ehtinyt muuta töistätulon jälkeen kuin lenkittää koiran, tehdä ruoan ja syödä, tehdä kuntoiluohjelman ja ehkä jonkun pikku pakollisen kotityön kuten laittaa pesukoneen pyörimään tai tiskata. 

Mutta tänä aamuna kun uneliaana kömmin sängystäni vessaa kohti ohitin eteisen peilin ja katselin ihmeissäni, että ei hitto, ihan kuin minulla olisi jonkinlainen vyötärö! Olen ollut vuosia makkaramainen pötkylä, joten tämä on ihan uutta. Oli pakko kaivaa esiin mittanauha, ja totta tosiaan: vyötärön ympärysmitta oli 90 cm, kun se 20 päivää sitten oli 96 cm! Lisäksi vartalon sivuprofiilini on ihan erilainen kuin ennen: yläselkä on suorempi ja niska vähemmän etukeno. Tämän niskan paremman asennon takia myös kaksoisleuka on merkittävästi pienentynyt. Minulla on vielä viikko jäljellä Method Putkisto 30 päivän teho-ohjelmaa. Lupaan raportoida sekä sanoin että kuvin ensi viikon lopulla tulokset, mutta nyt jo vaikuttaa että tämä on tehonnut enemmän kuin ikinä uskoin venyttelyohjelmalta. Eikä muuten selkääni ole pariin viikkoon särkenyt yhtään, edes töissä!

... ja alkukesän luonnon kauneutta

Minä olen kesäihminen, todellakin. Nyt kun luonto on herännyt talven jäljiltä, tuntuu että minuunkin virtaa ihan uutta elinvoimaa! Rakastan kauneutta, kauneutta kaikessa: luonnossa, ihmisissä (ja minusta jokainen ihminen jonka olen tähän asti nähnyt, on jollain tapaa kaunis), eläimissä, arkkitehtuurissa, esineissä. Tänään kuvasin tavallisella koiralenkillä nämä kaikki kauniit näkymät. Ei Helsinki ole pelkkä kivikylä, kuten joku eräällä nettipalstalla pelkäsi kun työn takia uhkasi tänne muutto - täällä on myös asuinalueita luontoa rakastaville :) Nämä kaikki kuvat on otettu Helsingin Viikistä. 


Tässä paratiisimainen näkymä, pensaat kukkii valkoisenaan, keto voikukkia täynnä ennen kuin heinäkuun pitkät heinät peittää ne alleen. Meadows of Heaven todellakin minun silmääni!


Koristeomenapuu kukassa.

Mammakoira (13 v.) käy juomassa purosta.
Tällaistakin väriloistoa löytyi reitin varrelta Gardenian puutarhasta!
Ja lisää kauniita alkukesän kukkia!

Puronäkymä Latokartanon koulun läheltä. Koirani kävi uimassa tuolla :)
Puut kukassa puiston laitamilla.
Tämähän on melkein kuin sademetsää!
Särkynytsydän omassa pihassa.


... ja sitten Kaljamahalady istahti puiston nurmikolle kylmän oluen ja dekkarin kera!

Nautitaan hyvät ihmiset kesästä!

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Paheita, joista en aio tehdä parannusta

Nyt kun elämänmuutosta olen tekemässä niin tulin miettineeksi sitä, mitkä on asioita, joista en halua luopua, vaikka ne ehkä olisivatkin ainakin joidenkin mielestä huonoja tapoja tai paheita. Laitan näitä juttuja tähän tajunnanvirtatyyliin sekalaisessa järjestyksessä, ja kaikkea mitä mieleen tulee, olipa kyse käytöstavasta, ruokavalioasiasta tai vaikka kauneudenhoitotottumuksesta.

Epäterveellinen määrä istumista

Liika istuminen kuulemma tappaa, mutta en taida sitä silti merkittävästi vähentää. Päiväni kuluu melko istuvissa merkeissä: ensin istun autossa matkalla töihin, sitten istun töissä 8 tuntia poislukien lounaalle ja takaisin siirtyminen, sitten taas autossa kotimatkalla, sitten koiralenkin jälkeen istumaan TV:n tai tietokoneen ääreen tai muuten vaan. Tiedän että olisi hyväksi jos istuisi vähemmän, mutta en kyllä jaksa keinotekoisesti seisoa tai käveleskellä jonkun etäisen riskin välttämiseksi. Olen ihan liian riskillä elämiseen taipuvainen ajatellakseni niin proaktiivisesti, ja itse asiassa joskus minua ahdistaakin nyky-Suomen elämän turvallisuus ja ennustettavuus ja tarve vältellä kaikkia riskejä.

Introverttiys

Kyllä, todennäköisesti jossain vaiheessa alan kaivata elämänkumppania (tai no: kaipaisin vähän jo, mutta en halua etsiä ennen kuin olen hoikempi), mutta myönnän silti, että olen kyllä aika introvertti erakko, ja olisi väkivaltaa perusolemustani kohtaan yrittää itseäni muuksi muuttaa. Ei minusta tule sosiaalista päiväperhosta joka rientää menosta toiseen ja on kuin kala vedessä ihmisten seurassa. Mutta miksi tarvitsisikaan? Eiköhän meille omia polkujamme kulkeville naisille ja miehille ole paikkamme maailmassa - emmepä ainakaan juuri häiritse muita ;-)

Tuottamaton olla möllötys ja mielikuvittelu

Tämä jos mikä on minun elämäni suola! Saatan istua hiljaisessa huoneessa tuntejakin, joskus ajattelematta
yhtään mitään, mieli aivan tyhjänä, tai joskus mielikuvitellen mitä erikoisempia fantasioita. Olen näiden kanssa kieltämättä vähän outo tyyppi. Esimerkiksi tänään lenkillä istuin puun alle, ja aloin kuvitella että sulautuisin jotenkin puun kanssa yhteen kokeakseni miltä tuntuisi OLLA puu, ja onnistuin eläytymään siihen niin vahvasti että jossain vaiheessa koin hyvin elävästi "katselevani" itseäni (tai pikemminkin tuntien lämpimän pehmeän ihon ja painon kaarnaani vasten) puun näkökulmasta eikä toisinpäin. Samoin saatan viikkokaupalla ikään kuin elää kaikki pakollisilta toimilta liikenevät hetket jossain omassa fantasiamaailmassani, niin että tapahtumat etenee kuin lukisin romaania. Se on kuin uni jonka voi ottaa aina esiin tahtoessaan ja jatkaa siitä mihin se jäi, kuitenkin ollen valveilla. Ja voi valita minkä tahansa aikakauden, sukupuolen, eläinlajin, planeetan, ammatin...

Toisaalta myönnän, että olen käyttänyt fantasiamaailmaa pakokeinona todellisuudesta joten joku raja pitää tuollekin touhulle laittaa. Itse asiassa opinkin tavan koulukiusattuna lapsena: kun pääsin koulusta, muutuin fantasioissani luokan suosituimmaksi ja kauneimmaksi tytöksi, ja sain suurta tyydytystä, koska fantasiamaailma oli minulle ainakin lähes yhtä todellinen kuin reaalimaailma.

Höttöhiilarit

Rakastan vaaleaa leipää ja pastaa. Täysjyväversiot ovat minusta tunkkaisen ja epämiellyttävän makuisia, sitäpaitsi vatsanikaan ei pidä runsaasta kuidusta, menee ruikulle. Aion jatkaa jatkossakin epätrendikkäästi höttöhiilarien syömistä! Ai niin - enkä muuten koske tämän hetken laihduttajan trendiruokaan rahkaan sitten edes pitkällä tikulla :D

Viinin juominen päivällisellä

Olen lopettanut kaljantissuttelun ja haluan siitä pysyäkin erossa. Mutta jokapäiväisestä viinilasillisestani päivällisellä en halua luopua, koska se ei tunnu aiheuttavan haittoja, ja toisaalta se tekee yksinkertaisestakin ateriasta jotenkin tyydyttävämmän ja ihanamman. Esimerkiksi pelkkä kreikkalainen salaatti, leipäviipale, ja lasi hyvää viiniä on minusta ihana päivän kevyempi ateria, mutta sama ilman viiniä vähän tylsähköä pelkän salaatin järsimistä. 

Olematon ihon- ja hiustenhoito

Pesen naaman iltaisin oliiviöljysaippualla. En käytä kosteus- saati ryppyvoiteita. Pesen hiuksetkin
samalla saippualla, ei hoitoaineita. Nämä toimii minulla loistavasti - sen sijaan kun kolmenkympin kriisissä koitin ostaa ja käyttää silmänympärys- ja ihovoiteita, aiheuttivat ne selkeän ihon huononemisen: sy-voide turvotti luomia ja ihovoiteet muutenkin rasvoittuvalle iholle aiheuttivat vain mustapäitä ja näppyjä (jopa ihotyypin mukaan valitut). Samoin jopa kampaamon kalliit shampoot ja hoitoaineet vain lässäyttävät minun hiukset, jotka pysyy tuuhean tuntuisina saippuapesulla. Ai niin: en myöskään käytä aurinkovoiteita, koska olen sen verran tumma etten Suomen oloissa käytännössä koskaan pala. Vielä ei ole iskenyt ryppyiseksi rusinaksi muuttuminen jonka kuulemma pitäisi näin toimien iskeä nuorena, kun UV-säteily tekee vaurioitaan ;-)

Rumien paljasjalkakenkien käyttäminen

Myönnetään: nämä kengät näyttää aika paljon mustilta jalkakondomeilta. Ne on kumimaiset ja tiukasti jalkaan istuvat. Vaikka yritän opetella tyylikkäämmäksi, niin  OneMoment-paljasjalkakengistä en luovu, mutta lupaan rajata käytön koiralenkeille ja vapaa-aikaan sentään! Tykkään nimittäin kävellä paljasjaloin, mutta kaupunkiasujana sillä tavoin astuu liian usein koiranpaskaan tai lasinsirpaleisiin, ja nämä äärikevyet ja ohutpohjaiset kengät on loistava ratkaisu jolla voi yhdistää paljasjalkakävelyn tuntemuksen ja saada vähän suojausta jaloille.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Vanhan juomakaverin visiitti

Viikonloppuna minulla oli vieraana veljeni, jonka kanssa tapaamiset on yleensä olleet varsin kosteita. Hän asuu kauempana, joten hän on aina yövieraana kun käy. Yleensä on juotu kunnon kännit yhdessä, kuunneltu musiikkia, pelattu tietokoneella, ehkä lähdetty baariin tai kasinolle illan lopuksi vielä. Siksi vähän pelottikin että miten laihdutukseni käy, kun hän tulee kylään.

Otin kuitenkin rohkean otteen ja jo vierailusta sovittaessa kerroin, että olen laihduttamassa, joten en kyllä oikein nyt voi ryypätä tai käydä syömässä ravintoloissa joissa on raskasta ruokaa. Pelkäsin vähän mikä on reaktio, mutta eipä se paha ollutkaan! Hän totesi, että hänkin on syönyt ja juonut viime aikoina vähän liikaa, joten tekee ihan hyvää vaan jos ei nyt mättää kauheasti kaloreita sisään. Lupasin että jos hän haluaa, saa juoda alkoholiakin ja ettei meillä mitään pelkkää porkkana- tai kaaliraastetta tarvitse syödä!

Viikonloppu näin meni oikein hyvin, tuli juteltuakin vakavammin kun ei oltu kännissä. Ja pelattiin tietokoneella, katsottiin UEFA Champions League loppuottelu Bayern Münchenin ja Borussia Dortmundin välillä, ulkoiltiin koirien kansssa. Ja oli kuulemma minun laittamat ruoatkin parempia kuin ne usein hampurilaispaikassa tai Chico'sissa syödyt joita on krapulapäivinä käyty vetämässä! Tällaisia oli tarjoilut viikonloppuna syömisen puolesta:

Lauantai lounas: Salaattia (ulkomaisista) uusista perunoista, rucolasta, mozzarellasta ja aurinkokuivatuista tomaateista, leipää ja paneroituja soijasuikaleita (pakasteesta valmiita Terra-merkkisiä). Tämän salaatin kanssa sopisi makkara tai pihvikin.



Sitten lauantaina ennen jalkapallomatsin alkua tein pizzat joihin parmankinkkua ja parmesanjuustoa, ohje löytyy ruokaohjevälilehdellä "Parmankinkkupizza" nimellä:

Tänään sunnuntaina lounaaksi tein sitten paistosta tuoreista herneistä, pennepastasta, mozzarellasta ja basilikalla maustetusta tomaattikastikkesta, ja jälkiruoaksi sitruunasorbettia.


perjantai 24. toukokuuta 2013

Ajatuksia optimismista ja pessimismistä

Tänään tällainen pohdiskeleva postaus, kun itse laihduttaminen sujuu tasaisesti taas eikä siitä erityistä kerrottavaa... Aamun paino 70.0 eli ensi viikolla varmaan pääsen kutosella alkavaan painoon jo! Tuli mieleen kirjoittaa tämä, koska minulle pitkästä aikaa soitti eilen nykyisin ulkomailla asuva lapsuudentuttu, jolla tuntui menevän elämässään kerta kaikkiaan loistavasti. Oli työn ohessa juuri suorittanut kauppatieteellisen akateemisen tutkinnon insinöörintutkintonsa lisäksi, on kaksi kaunista lasta ja kaunis vaimo, hieno talo ja auto, matkoja ja vilkasta seuraelämää. Nolotti, kun hän kysyi että mites minulla, ja ei minulla ollut oikein muuta sanottavaa kuin että "no jaa, sitä tavallista, töissä samassa paikassa kuin viimeiset 12 vuotta, asun samassa asunnossa (joka ei ole edes oma, vaan asumisoikeus), en seurustele, ei mitään uutta". En viitsinyt lisätä, että on sentään jokin muuttunut: nimittäin olen kyllä lihonut 20 kg sen jälkeen kun viimeksi tavattiin!

Mutta tuon lievästi vaivaannuttavan puhelun jälkeen aloin miettiä, että mistä johtuu että hän menestyy

elämässään, ja minulla taas ei ole oikeastaan mitään muita saavutuksia kuin sentään akateeminen loppututkintoni. Minullahan piti olla ne paremmat edellytykset elämässä. Minä olin lapsena ihmelapsena ja huippulahjakkuutena pidetty. Sellainen, joka oppi 4-vuotiaana itsekseen lukemaan opettamatta, joka pärjäsi koulussa loistavasti kaikessa muussa paitsi liikunnassa edes lukematta juurikaan. Kun taas tämä nykyisin menestynyt tuttavani vaikutti kaikin puolin aika keskinkertaiselta tyypiltä. Koulu tuntui olevan hänelle aika vaikeaa, tukiopetustakin usein tarvitsi. Eikä hän ollut mikään vahvatahtoisen oloinen menestyjäluonnekaan, vaan enemmän todella vanhaksi asti vanhempien tukea tarvitseva "itkupilli". Muistan kuinka kypsymättömänä teininä halveksin häntä siitä, ettei hän edes yrittänyt peittää huonouttaan muilta vaan avoimesti itki tai valitti vaikeuksistaan ihmisille. Minulle kovempikuorisena tyyppinä sellainen ei olisi tullut kyseeseen, näyttää nyt sillä tavoin heikkouttaan avoimesti ihmisille. Sitten kun opiskelemaan piti lähteä, minä pääsin sisään yliopistoon suoraan ja suoritin tutkintoni määrätietoisesti ja tehokkaasti, vaikka juhlinkin myös ankarasti. Tämä tyyppi ei päässyt oikein mihinkään, paitsi lopulta jonnekin kaikkien epämääräiseksi kutsumalle lähinnä maahanmuuttajia varten suunnitellulle englanninkieliselle insinöörilinjalle, josta kaikki sanoivat, ettei se valmista ihmistä oikein mihinkään ammattiin.

Mutta lähtökohdista huolimatta siis tilanne tänään on se, että minä olen ollut yli vuosikymmenen mitään aikaansaamaton alkoholin suurkuluttaja, siinä kun tämä tyyppi on menestynyt elämässään loistavasti ja viettää varsin kadehdittavaa elämää. Hän on kääntänyt vaikeutensa voitoksi: esimerkiksi, oli totta että hänen tutkinnollaan ei oikein Suomesta löytynyt töitä, mutta niinpä hän lähti ulkomaille ja saa nyt paljon enemmän palkkaa kun samantyyppisestä työstä Suomessa. Syy, miksi näin on, on minun analyysini mukaan, että tämä tuttava on elämänmyönteinen optimisti, kun taas minä olen ollut mariseva pessimisti. Hänen asenteensa on, että kyllä kaikki järjestyy, täytyy vaan yrittää.  Minun asenteeni on aina ollut: kaikki on kuitenkin paskaa eikä mikään onnistu, täytyy vaan jotenkin kestää (esimerkiksi kaljaa vitutukseen kittaamalla). Minä olen vain ajelehtinut elämässäni ja uskonut jotenkin kohtalonomaisesti, että "onni" tai "sattuma" tuo ihmiselle sen mitä ihmisellä on, ja jos ei tuo, niin se on vaan ikävää, täytyy kestää. En ole uskonut omiin mahdollisuuksiini haaveilla, asettaa tavoitteita ja pyrkiä niihin. Nyt ulkoinen elämäni näyttää samalta kuin sisäinen mielenmaisemani on näyttänyt monet vuodet: harmaalta ja tyhjältä.

Mutta onhan tämä sentään edistystä, että lopulta nyt ymmärrän oman asenteeni ja perususkomusteni osuuden siinä mitä elämästäni on tullut tai ollut tulematta. Olisi nämä asiat voinut oivaltaa vaikka kolmikymppisenäkin, eikä vasta neljänkympin korvilla... Mutta ei kai tässä silti muu auta kuin alkaa tarkkailla omia uskomuksia ja oletuksia ja juuria pois niitä jotka pelkästään rajoittavat elämää antamatta mitään hyötyä tilalle. Heti tunnistan esimerkiksi seuraavat:

  • en voi edes etsiä puolisoa, koska kukaan ei kuitenkaan huoli tällaista rumaa ja tylsää läskikasaa
  • en voi etsiä uutta työtä koska kuka nyt palkkaisi nelikymppisen ämmän muka
  • en voi matkustella, koska sekin on yksinään jumalattoman tylsää, pitkästyisin sielläkin vain yksin illat hotellihuoneen yksinäisyydessä
  • en voi ostaa omistusasuntoa, koska olen sinkku
  • ihmiset eivät pidä minusta joten minun on turha yrittää ystävystyä kenenkään kanssa
  • olen jo niin vanha että turha sitä tässä iässä enää on yrittää uudistua tai saada mitään merkittävää
Aion alkaa nyt oikein tarkkailla mitä sisäisessä puheessa mielessäni liikkuu, ja lopettaa sellaisten pessimististen ajatusten pyörittelyn, jotka vaan syövät minulta mahdollisuudet saavuttaa asioita ja olla onnellinen. Eli vaikka tämän postauksen sävy voi olla valittava ja sitä menestyvää ystävää kadehtivakin, niin itse koen kuitenkin oivallukseni oman ajatteluni synkkyydestä erittäin positiivisena. Kun sairaus on tunnistettu, sen voi ehkä parantaa!

tiistai 21. toukokuuta 2013

Kuntoilun tuskaa

Olen nyt viikon verran tehnyt Marja Putkiston "Kaunis & Solakka vartalo - 30 päivän teho-ohjelma" ohjelmaa. On se melkoista ähellystä, kun lähes nelikymppinen, rautakangen jäykkä ja aiemmin kuntoilematon akka yrittää niitä liikkeitä tehdä! Mutta aion sisulla jatkaa koko 30 päivää, vaikka pitkästyttää ja valituttaa!

Tässä ohjelmassa on siis erilaisia syvävenytysliikkeitä lähinnä. Niitä pitää alkuun tehdä ekalla viikolla 40-60 sekuntia per venytys (ja monessa liikkeessä /kehon puoli) ja lopulta edetään 3. viikolla 3-5 minuutin venytyksiin. Ensimmäinen ongelma minulla iski jo valmistelevien tukivoimapisteiden hakemiseen tarkoitettujen liikkeiden kohdalla, kun eteen tuli tämmöinen helponnäköinen liike. No se ei taatusti näytä tuolta kun minä sen teen, sen voin luvata. Minähän en todellakaan saanut kantapäitä maahan tuollaisessa kyykkyasennossa, vaan kun yritin nojata taaksepäin onnistuakseni, kaaduin selälleni ja sätkin lattialla hetken avuttomana kuin väärinpäin joutunut koppakuoriainen, kunnes tajusin kierähtää kyljen kautta takaisin makuulle.

Muut liikkeet. Kipua, tuskaa ja helvetinmoista kiroilua. Onneksi asun yksin, kukaan ei kyllä kuuntelisi sitä kaameaa manailua joka lähtee kun yritän vääntää itseni kirjan asentoihin! Kärsimättömänä ja hätäisenä luonteena olen myös nyt toisella viikolla, kun venytysten kesto on jo 1-3 minuuttia, alkanut kärsiä pitkästymisestä venytysten aikana. Katselen kellosta kun sekunnit kuluu hitaasti, ja kipeä venytettävä lihas sattuu ja tärisee. Koko täysohjelman tekopäivinä, joita on 3 viikossa, ohjelman läpikäyntiin kuluu myös huomattavan paljon aikaa, koska ohjelmassa on kaikkiaan 31 liikettä, joissa vielä monet liikkeet tehdään ensin oikealla ja sitten vasemmalla puolella, ja tosiaan aina yhden puolen venytystä täytyy pitää yllä minuuttikaupalla. Tähän ei kannata ryhtyä siis jos ei ole paljon aikaa. Minullahan sitä on, kun on jokailtaiselta kaljoittelulta telkkarin tai netin edessä sitä vapautunut, enkä muutenkaan tietäisi mitä sillä tekisin ;-)

Kaikkein kauhein liike tähän mennessä on tämän kuvan liike. Kun edes näin tuon kuvan ekaa kertaa, kauhistuin: ei pysty kaljamahainen leidi kyllä tuohon asentoon taipumaan! Ja yrityksestäkin voi ehkä seurata sairaalareissu. Ensimmäisellä kertaa yritin sitä yli vartin kiroillen ja kipua tuntien, kierähtäen aina takaisin alkuasentoon lattialle selälleni. Eilen kuitenkin ensimmäistä kertaa pääsin tuohon asentoon joten jotain edistystä selvästi tapahtuu! Se kannustaa kyllä jatkamaan vaikka tuntuu kovin työläältä ja pitkästyttävältäkin välillä.

Mutta eiköhän tämä tästä. Aika paljon hyviä vaikutuksia ohjelmalla luvataan olevan, toivottavasti edes osa toteutuu. Käyttäjien kokemuksissa joita on kirjassa siellä täällä ihmiset sanovat jopa kaksoisleuan hävinneen ohjelman aikana. Minä olisin tyytyväinen jo siihen jos edes toinen kahdesta kaksoisleuasta - tai onkohan se alempi kaulaläskimakkara ja vain ylempi kaksoisleuka - pienenisi merkittävästi!

perjantai 17. toukokuuta 2013

Voikukkaa ja nokkosta lautaselle

Parantumattomana herkkuperseenä katselen jopa kevään ensimmäisiä taimia sillä silmällä, että mitä hyvää niistä kaikista voisi tehdä. Esittelen tässä kevään ensimmäiset löydöt ja sen mihin niitä käytin. Omassa pihassa on tupsu ruohosipulia myös, sen voisikin tässä joku päivä käyttää munakkaaseen, mutta tässä ekat villikasvilöydöt!

Voikukkaa

Ihmiset manailee kun heidän nurmikkoihinsa tulee voikukkaa. Voikukanpahalaisen poistamiseen juurineen on myynnissä voikukkarautaa ja ties mitä myrkkyjä. Mutta minun pieneen pihaani ovat voikukat tervetulleita! Siitä ne tosin hyvin äkkiä joutuvat emännän pataan ja lautaselle! Kun nurmikon leikkaa säännöllisesti, on aina sopivan meheviä pieniä voikukanlehtiä tarjolla. Sitten kun ne on isoja ja kasvi kukkii, niistä tulee hieman kitkerän makuisia. Jos haluaa kokeilla voikukkaa, niin helpoin kokeilu on salaattiin, laittaa vaikka osa muiden salaatinlehtilajien sekaan, samaan tapaan kuin voisi käyttää vaikka rucolaa antamaan lisämakua. Minä löysin Prismasta tuoreita viikunoita ja päätin värkätä jäävuorisalaatista, voikukanlehdistä, paahdetuista pinjansiemenistä, viikunoista ja paistetusta halloumijuustosta salaatin. Kastikkeeksi 3/4 oliiviöljyä, 1/4 balsamicoa, mustapippuria ja suolaa. Kaveriksi leipää ja punaviiniä, ja jälkkäriksi vadelmia. Oli nopea ja hyvä arkipäivällinen!


Nokkosta

Nyt on nokkoset ihan parhaimmillaan ruoanlaittoon! Alueilta joilta niitä niitetään niitä löytyy kyllä sopivan pieninä ja maukkaina koko kesänkin. Nuoria alle 20 cm versoja voi käyttää kokonaisena, kun taas jos käyttää myöhemmin kesällä isompia nokkosia kannatta käyttää vain lehdet, joiden irrottelussa on oma vaivansa. Minä tein tänään nokkosista ja kaikenlaisesta mitä kaapista löytyi keittoa. Joskus käytän niitä myös munakkaisiin tai piirakoihin. En erityisemmin pidä lämpimästä maidosta ruoissa, joten en tehnyt sellaista usein kuvattua nokkoskeittoa johon tulee maitoa vaan tällaisen vegaanillekin sopivan. Keiton kaveriksi paahdoin pari viipaletta maalaisleipää, valutin niiden päälle oliiviöljyä ja hankasin öljyn sisään leipään valkosipulinkynnen puolikkaalla josta jäi leipään myös oma makunsa. Jälkkäriksi omena ja pari palaa tummaa suklaata. Oli hyvää :) Laitan keiton ohjeenkin, tuli meinaan yllättävän hyvää siitä.

Nokkoskeitto (2 annosta)

- 3 dl kasvislientä
- 2 lehtisellerin vartta viipaleina
- vajaa litra nokkosen lehtiä tai versoja
- tölkki kikherneitä (valuta ja huuhdo)
- 1 viipaloitu valkosipulin kynsi
- sitruunan mehua

Ryöppää nokkoset: keitä reilusti vettä. Kun kiehuu lisää nokkoset, paina kaikki veden alle. Keitä minuutti ja kaada lävikköön valumaan.

Kuumenna kasvisliemi (tai keitä vesi ja lisää kasvisliemikuutio tai fondi cup) ja keitä nokkosta yhdessä sellerin, kikherneiden ja valkosipulin kanssa muutama minuutti. Soseuta. Mausta sitruunamehulla (saa laittaa reilusti, minä käytin koko sitruunan mehun) ja lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria.

Vinkki: Saman keiton voi tehdä vaihtamalla nokkosen 250 grammaan pakastettua pinaattia, parsakaalia tai vajaaseen litraan sekalaisia yrttejä ja vihanneksia (esim. tuoreet pinaatinlehdet + rucola + niittysuolaheinä + lehtipersilja on hyvä yhdistelmä).



... ja kaunis kevätmaisema koiralenkin varrelta

Keväinen koivumetsikkö maa valkoisenaan valkovuokkoja. Piristävän ja raikkaan näköistä talven ja karun alkukevään aika värittömien näkymien jälkeen!


tiistai 14. toukokuuta 2013

Tyyliprojekti: ostoksia

Tein tässä vähän hankintoja osana Kaljamahalady tyylikkäämmäksi -projektia. Tarkoitus on ostaa laadukasta ja aidoista materiaaleista tehtyä, ja pitää sisäinen jäkättävä saituri jonkinlaisessa ruodussa. Erityisesti tätä kukkarohankintaa se saituri kommentoi erittäin happamaan sävyyn mutta tuntuipa jälkeenpäin hyvältä kerrankin ostaa jotain ei-halpaa!

Lompakko

Ensin siis esittelyyn pääsee Tosca Blu:n pehmeästä nahasta tehty kukkaro. Se oli Zalandossa -15% alennuksessa mutta se maksoi silti noin 80 euroa. Minä vaan ihastuin tuon ulkonäköön, joskin harkitsin pitkään Saddlerin perus-nahkalompakon ja tuon väliltä. Entinen lompakkoni, joka nyt pääsee Molokin kitaan eli roskikseen, oli huonoa kovaa keinonahkaa ja on tullut ilmaislahjana lehtitilauksesta lähes 10 vuotta sitten. Jos tämäkin kestää yhtä kauan niin sitten on hintansa arvoinen!


Korkeat kengät

Nämä olivat halvat, ne oli itse asiasssa Zalandon alelaarissa 17,95 euroa. Mutta ne on kuitenkin aitoa nahkaa ja minun makuuni kivan näköiset, klassiset mutta niittejä pienenä jujuna. Nyt täytyy vielä oppia kävelemään näillä, minä kun olen lähinnä matalilla mummoläpystimillä tottunut liikkumaan. Ostin kiilapohjaiset että olisi vähän helpompi tottua, mutta on 8 cm korkoa silti sen verran että ensiaskeleet oli aika horjuvia.



Meikkipohja ja huulipuna

Olen ollut aika huono käyttämään meikkivoiteita, koska tuntuu että näytän niiden kanssa vanhemmalta ja huonommalta kuin ilman. Jos en heti, niin sitten muutaman tunnin päästä kun voide on pakkautunut ilmeilyn myötä juonteisiin jotka ei ilman meikkiä naama perusilmeellä edes näy. Olen kuitenkin kuullut ja lukenut ylistystä Bare Mineralsin mineraalimeikkipohjasta, joten ostin sellaisen (sävyssä Fairly Light), ja tuntuu että tämä on mainio löytö! Peittää punoituksen nenältä ja poskipäiltä ihan riittävän hyvin mutta ei tee oudon väriseksi tai rasvaisen tai luonnottoman matan näköiseksi. Ostin ihan Kicksistä vaikka netistä saisi halvemmalla, koska en osannut väriä arpoa kokeilematta.

Samalla tarttui mukaan Youngbloodin huulipuna sävyssä "Spellbound", aika jännä väri jossa on sekä liilan että kuparin sävyä.



Punoittava nenä ja poski ilman meikkiä ja sen kanssa
Violetimpaa huulilla kuin puikossa

Ostoslistalla seuraavaksi

Seuraavaksi täytyisi puuttua surkuteltavaan laukkutilanteeseeni, ja hankkia adidasrepun ja Prisman kangaslaukun rinnalle jotain parempaa. Eli laadukasta käsi- ja olkalaukkua alan seuraavaksi katsella. Meikkejä varmaan myös vielä, ainakin luomivärejä. 

maanantai 13. toukokuuta 2013

Smoothiepaasto ja ensi kokemukset Terveysliivistä

Olen tässä viikonlopun pitänyt smoothiepaastoa vähän vauhdittaakseni vapun jumittamaa painonpudotusta. Idean pieneen kuuriin sain oikeastaan dieetin alussa lukemastani "Ranskattaret eivät liho"-kirjasta, jossa suositeltiin jumitilanteisiin tai herkuttelun tuhojen korjaukseen ns. taikapurjokeittoa yhden viikonlopun ajan. Olen kuitenkin sen verran kulinaristi, että ajatus kirjan taikapurjokeiton, joka koostui pelkästä keitetystä purjosta ja sen keitinvedestä, syömisestä viikonlopun ajan tuntui vastenmieliseltä. Samoin en oikein haluaisi syödä keinotekoisia ateriankorvikkeita joita kaupasta kyllä saisi helposti hyllystä. Joten ideoin itselleni hedelmiä pursuavan smoothiekuurin! Tämä ei ehkä poista nestettä ihan yhtä tehokkaasti kuin purjokeitto eikä ole yhtä vähäkalorinen kuin Nutrilett, mutta toisaalta: eipä ole ollut nälkä, pirtelöt on maistuneet mukavilta, ja kaloreita on kuitekin saanut alle 1000 päivässä.

Ostoslista kahden päivän smoothiepaastoa varten näytti seuraavalta: 7 appelsiinia, 2 kiivihedelmää, 1 limetti tai sitruuna, 1 (veri)greippi, 2 dl mansikoita (pakasteetkin käy), 2 dl vadelmia (pakasteetkin käy), 1 banaani, 1 hunajameloni, pala tuoretta inkivääriä, vaniljasokeria, hunajaa, kanelia, (kurkumaa), 1 l juoksevaa rasvatonta maustamatonta jogurttia (Ingman Luonto+), 2 dl kevytmaitoa.

Pirtelöiden valmistamiseen tarvitaan sauva- tai tehosekoitin. Minä miksasin ihan sauvasekoittimella. Söin molempina päivinä samat pirtelöt samassa järjestyksessä.

Sitrusjuoma, 189 kcal (aamu, klo 10)

1 1/2 appelsiinia
1/2 limettiä tai sitruunaa
1/2 (veri)greippiä

Purista puolesta appelsiinistä ja puolesta greipistä mehu. Kuori yksi appelsiini ja puolikas limettiä, paloittele ne ja poista niistä siemenet. Soseuta mehu ja appelsiinin ja limetin hedelmälihat tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi. 

Appelsiini-kiivismoothie, 241 kcal (klo 13)

1 appelsiini
1 kiivi
(1/4 tl kurkumaa)
2 tl hunajaa
2 dl maustamatonta jogurttia

Kuori ja pilko hedelmät. Laita ne sekoittimeen, samoin kurkuma, hunaja ja jogurtti. Sekoita tasaiseksi.

Mansikkasmoothie, 177 kcal (klo 16)

1 dl tuoreita tai pakastettuja mansikoita
2 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl hunajaa
1/2 tl vaniljasokeria

Soseuta kaikki aineet tasaiseksi. Pakastemarjoja käytettäessä voi olla hyvä sulattaa niitä hetki ennen smoothien tekoa.


Inkiväärillä maustettu appelsiini-jogurttismoothie, 186 kcal (klo 19)

1 appelsiini
1/2 banaania
1/2 cm pala kuorittua inkivääriä viipaleina
vajaa desi maustamatonta jogurttia
kanelia

Kuori ja paloittele appelsiinit, poista siemenet. Sekoita appelsiininpalat, banaani, inkivääriviipaleet ja jogurtti tasaiseksi sakeaksi juomaksi. Ripottele pinnalle hieman kanelia. 

Vadelma-melonimaito, 171 kcal (klo 22)

1/2 kypsää hunajamelonia
1 dl vadelmia
1 dl kevytmaitoa

Koverra melonista hedelmäliha irti. Soseuta kaikki aineet juomaksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. 

Päivän kokonaiskalorit 964 kcal. 


Terveysliivin ensikokeilua

Kuvassa vasemmalla Terveysliivi taso 2, kokoa S; S-koko on tarkoitettu niille joilla mitta rinnan alta on 75-95 cm. Liivi puetaan päälle kuin selkäreppu, levyosa selkäpuolelle ja olkahihnat olille, ja sitten rintojen alle tulee (kuvassa alaspäin roikkuvat osat) tukinauha kiinni edestä kiinnitysklipsulla. 

Minä pöhkö en tietenkään uskonut kun ohjeissa sanottiin että sitä pitäisi pitää alkuun päällä vain 15-30 minuuttia päivässä, vaan pidin sitä lauantaina 4 tuntia, kun tuntui niin hienolta istua sotilaallisessa ryhdissä TV:n ja tietokoneen ääressäkin. Tuntui että tästähän tulee energinen olokin kun istuu suorassa. Mutta seurauksena on että nyt on kipuja lapaluiden välisellä alueella. Eli selvästikin on tehokas muuttamaan ryhtiä, mutta täytyy antaa kropalle aikaa tottua uuteen ryhtiin ettei ylirasitu kuten on nyt vähän käynyt. Jatkan vähän varovaisemmin nyt tämän kanssa, mutta lupaavalta vaikuttaa! 


perjantai 10. toukokuuta 2013

Vähän liikuntaa mukaan!

Inhoan liikuntaa. Inhoan sitä todella. Olin jo lapsena kömpelö ja lisäksi vielä yleensä koululuokkani pienin, sellainen lyhyt ja hentoinen tytönrääpäle. Liikuntatunneista tuli siis minulle painajaisia, ja suurin painajainen kaikista olivat joukkuelajit, joissa minä olin aina se viimeinen joka tuli valituksi joukkueisiin. Usein minut valitsemaan joutunut joukkueenjohtaja vielä nurisi siitä, varsinkin jos hän oli viimeksikin joutunut ottamaan minut - olihan väärin että tällainen taakka päätyy "aina" hänen puolelle ja sitten joukkue häviää!

Kouluaikojen jälkeen olen vaihtelevasti yrittänyt toisinaan velvollisuudentunnosta liikkua. Joskus yritin käydä kuntosalilla mutta se oli minusta tavattoman pitkästyttävää joten lopetin muutaman kuukauden jälkeen. Muutama vuosi sitten sain idean tehdä "Porin juoksukouluksi" kutsutun ohjelman jossa tavoite on 10 km yhtäjaksoinen juokseminen. Tein ohjelman, ja vihasin joka hiton treeniä. Odotin että kunhan vaan jatkan, tulee lopulta se hyvä olo jota ihmiset mainostivat juoksemisesta saavansa. Ei sitä tullut koskaan. Ei, vaikka juoksemiseni kehittyi ihan ohjelman mukaista vauhtia ja ohjelman jälkeen jatkoin vielä 3 kk tehden 3 10-15 kilometrin juoksulenkkiä viikossa. Enkä edes laihtunut yhtään, koska ruokahalu kasvoi samaa tahtia kuin kulutus. Lenkit oli pitkästyttäviä ja tunsin syyllisyyttä että en viettänyt sitäkin aikaa koirieni kanssa - yksinoloahan tulee muutenkin ihan tarpeeksi ja enemmän kun arkisin työpäivä ja matkat vie noin 9,5 tuntia.

Tällä hetkellä ainoa liikuntani on koiralenkkeily. Minulla on jo 13-vuotias mummokoira, joten mitään vauhdikasta lenkkeilyä emme harrasta. Päivässä tulee käveltyä kyllä yhteensä pari tuntia, mutta se on sellaista hyvin rauhallista köpöttelyä jossa hengästymisvaaraa ei ole. Toisaalta kodin ulkopuolella harrastettava liikunta on aika lailla pois laskuista sekin. Kuitenkin jonkinlaista liikuntaa olisi hyvä harrastaa varsinkin kun kärsin usein selkäkivuista erityisesti yläselän ja niskan alueella, luultavasti liiallisen istumisen seurauksena. Teen istumatyötä, ja kotonakin lähinnä istun joko tietokoneella tai TV:n ääressä. Työmatkat teen autolla. Istun vieläpä huonolla ryhdillä selkä pyöreäksi kaartuneena ja ja niska eteenpäin kenossa. Ei ihme jos joskus yläselkää särkee ja suorana seisominen tekee kipeää (luontaiseksi ja kivuttomimmaksi seisomisryhdiksi minulle on muodostunut lysähtänyt noita-akkaryhti, jossa yläselkä on kyömyllä ulospäin ja niska etukenossa).

Nyt olen päättänyt tehdä vastaiskun selkäkipua ja yleistä jäykkyyttä vastaan osana elämänmuutostani! Ensimmäinen juttu on, että tilasin Terveysliivin Kiloklubin keskustelupalstan innoittamana. Kyseinen liivi pakottaa pitämään yläselän suorassa kun istuu ja aion käyttää sitä ainakin kotona tietokoneella ollessani ja mahdollisimman paljon muutenkin. Töissä tuskin kehtaan kuitenkaan!

Toinen askel on, että aion tehdä Method Putkisto -kirjan (kuvassa) mukaisen 30 päivän teho-ohjelman. Kirja lupaa mitattavia ja näkyviä tuloksia joten laitan alkumitat viestin loppuun. Viikonloppuna teen ohjelman totuttamispäivien harjoitukset ja itse 30 päivän jakso alkaa maanantaina 13.5.2013.

Alkumitat:
rinnanympärys: 100 cm
vyötärönympärys: 96 cm
lantionympärys: 108 cm

Voi hitto tuota vyötärönympärystä kyllä, vastaa kokotaulukkojen mukaan vaatekokoa 48-50...Aion myös olla nyt viikonlopun itse ideoimallani hedelmäsmoothiepaastolla, koska vapun jälkeen paino on jäänyt valitettavasti pysyvästi kilon verran ylemmäs kuin mitä se oli ennen vappua. Laitan sunnuntaina infoa smoothiepaastosta, että millaisia smoothieita tein, miten sujui jne.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Plussapallo ja tanttatukan kaamea kosto

Taas tänä aamuna jouduin ottamaan kovan matsin räjähtänyttä, ylikasvanutta kananpersetukkaa vastaan.
Tämä on ollut arkeani siitä asti kun menin leikkauttamaan puolisen vuotta sitten pitkän tukkani lyhyeksi. Leikkautin sen, koska kampaajani teki minulle sen ehdotuksen, jonka kampaajat usein tekee naiselle jolla alkaa tulla neljäkymmentä mittariin. Että kannattaisi leikata pirteä ja "nuorekas" lyhyt malli. Kuulemma tekee nuoremman näköiseksikin. "Kyllähän tuollainen pitkä tumma raskas tukka vetää piirteitä alaspäin kun taas pirteä lyhyt kohottaa". "Ja lyhyt on niin helppohoitoinenkin, sen voi vain pesaista vaikka joka päivä ja se kuivuu ihan hetkessä". Minä lankesin seireeninlauluun ja annoin vielä laittaa muutaman ilmettä keventäväksi mainostetun vaalennusraidan etutukkaan (nämä suoraan sanoen kusenkeltaiset raidat oli niin kamalat että värjäsin ne parin päivän päästä kotivärillä piiloon). Joten siitä lähti hiukset niks naks muutaman sentin silpuksi joka takaa oli "rohkeasti" ja "nuorekkaasti" kanan persesulkia muistuttavasti pystyssä.

Väite: lyhyt tukka nuorentaa

Heti kun tulin trendikkäästä punavuorelaisesta kampaamosta töihin uuden tukkani kanssa, suorapuheinen  työkaveri kommentoi: "Ai laitoit tanttatukan, onko vaihdevuodet iskeneet"! Tanttatukan? Eikö tämän pitänyt olla se nuorekas juttu kun taas roikkuva pitkä tukka oli vanhentava? Mutta siinä se juju juuri onkin, että on niin stereotyyppistä leikkauttaa keski-iässä rikottu lyhyt malli, mielellään vielä väriksi mukarohkea punaruskea tai juuri noita blondiraitoja kuin minäkin otin, että koko hiusmallista on tullut monen silmissä keski-ikäistukka. 

Uuden tukan myötä minua alettiin myös tietyissä kaupoissa rouvitella ja puhutella pelottavasti samaan tapaan kunnioittavasti kuin äitiäni. Viimeisen niitin epäilyksilleni tukkamallin vanhentavuudesta antoi työyhteyksissä tapaamani mieshenkilö, joka oli iloinen kun sai työskentelykumppanikseen itsensä ikäisen ihmisen eikä jotain nuorta ja kokematonta. Katsoessani sitä harmaapäistä ja uurteista ihmistä jäin ilmeisesti suu auki miettimään että ihanko oikeasti samanikäistä, ja hän vielä väänsi veistä haavassa ja sanoi "niin minä olen 55, varmaan jotain samaa ikäluokkaa olet?". Minä olin 38. Ei kiva. Ei yhtään kiva.

Ei tämä tukka ainakaan minun -kieltämättä lihomisen ja ikääntymisen ja alkon käytön yhteisvaikutuksesta varsinkin leukalinjalta roikahtanutta- naamaani kohota vaan päinvastoin: kaikki pussitukset ja roikkumiset tulee oikein korostetusti esiin kun ei ole hiusverhoa varjona ja rikkojana. Kannattaa miettiä hiton tarkkaan jos on yhtään kaksoisleukaa tai bulldogin poskia että onko lyhyt sittenkään hyvä juttu...

Väite: se on tosi helppohoitoinen

No sitä se ei ole! Ensinnäkin, jo 4 viikkoa leikkaamisesta se alkaa näyttää lievästi siltä kuin olisi iso
Aamulla herätessä: todellinen Bad Hair Day (joka päivä)
karvalakki päässä. 6 viikkoa leikkaamisesta se näyttää siltä kuin sarjakuvissa kovan sähköiskun saaneet: sojottaa epäsiistinä jokaiseen ilmansuuntaan. Joten kampaajalla saa juosta tiheään. Minulle, joka olin tottunut leikkauttamaan latvoja pari kertaa vuodessa, moinen tuntui kauhean työläältä. 

Voiton puolella mutta oli se urakka :-o
Entä se pesemisen ja laittamisen helppous? No helppoa se ei ole ainakaan, jos sattuu omaamaan aika paksun mutta taipuisan hiuslaadun kuten minä. Joka aamu sitä herää tukka kohti taivasta, ja sehän ei taltu uhmaamasta painovoimaa muuta kuin pesulla, föönillä, puolella kiloja muotoilumömmöjä (ja näiden käyttö taas pakottaa tiheisiin pesuihin), suoristusraudalla ja lakalla. Aamu-unisen kauhistus on tukka joka on pakko pestä ja laittaa joka jumalan aamu! Pitkän tukan pesin talvisin kerran viikossa, kesällä kun päänahka hikoaa pari kertaa viikossa. Se oli kivan näköinen pelkästään harjattuna läpi tai vaikka puikoilla tai klipseillä nutturalle tai ponnarille äkkiä sipaistuna. Tosin kyllä se kesti pesun jälkeen kuivua tunteja, mutta mitäpä siitä, siinähän se sai kuivua illan tai vaikka seuraavan yönkin rauhassa, ei tarvinnut föönata.

Kauhein vaihe koittaa kuitenkin jos yrittää kasvattaa sen kananpersetukan pois, kuten minä olen nyt 4 kk yrittänyt tehdä. Pätkitty ja rikottu lyhyt tukka ylikasvaneena ei näytä yhtään kivalta. Mutta pakko on kestää jos tästä edes lyhyen polkkatukan joskus aikoo saada. Joten ei kun joka aamu lisää taistelua suoristusrautojen ja aineiden kanssa, ja lisäksi pantoja ja huiveja joiden alle voi pahimmat kohdat piilottaa. Aargh. 

Tosin...

en epäile yhtään etteikö jollekin toimisi ja sopisi hyvinkin, mutta kannattaa oikeasti harkita tarkkaan ennen kuin menee lyhyeksi leikkaamaan, eikä tehdä sitä ainakaan siksi että jossain iässä muka kuuluu ja se muka automaattisesti jotenkin nuorentaa. 

Tämä painuu odottamaan hiusten kasvamista ja napsimaan epätoivoissaan hiuksia kasvattavia lisäravinteita, manaten: "Mene pois paha tanttatukka, tule hyvä tukka" :D

lauantai 4. toukokuuta 2013

Vappujuomisen seuraukset

Vappuna suunnitellusti otin alkoholia reilummin, ja kuten minulla on tapana, söin ja suorastaan ahmein siinä ohessa. Huvikseni kirjasin kaiken syödyn Kiloklubiin ja näyttää kyllä syömisten osalta ahmimishäiriöisen listalta suunnilleen. Isommat määrät alkoa vaan jotenkin sekoittaa mulla täysin nälänhallinnan, mieli tekee syödä koko ajan. Päivän kalorisaldo hurjat 5570 kcal, ja seuraavana päivänä tuli syötyä vielä lievään darraan  ravintolapizza ja irtokarkkeja sekä sokericolaa, jolloin keskiviikkona sain 2400 kcal.

Mutta tässä siis: vappuuaaton illan syömiset ja juomiset kaloreineen:
- Keskiolut 8 * 0,5 litran tölkki  1698 kcal
- 2 grillimakkaraa 480 kcal
- Perunasalaattia (valmis, Saarioinen) 2 dl 450 kcal
- 20 palaa Fazerin sinistä 724 kcal
- 100 g kotijuustoa 179 kcal 
- 80 g pussi cashewpähkinöitä 459 kcal
- pari sillivoileipää joihin reissumiestä, voita, kananmunaa ja silliä: 489 kcal
- illan päätteeksi vielä Kismet-patukka 283 kcal

Iltasyömisten saldo 4758 kcal ja tuon lisäksi vielä normaali lounas ja aamiainen. 

Mitä siitä sitten seurasi?


Kouriintuntuvin seuraus oli massiivinen turvotus. Aamulla heräsin ilokseni tosin vain lievästi darraisena, mutta
niin turvoksissa että silmät näyttivät vain pieniltä viiruilta turvonneiden silmäpussien yläpuolella. Vielä perjantaina, jolloin minulla on punnituspäivä, painoin 73,1 kg joka on 2,3 kg enemmän kuin viime perjantaina. Laskennallisesti en ole voinut oikeasti lihoa, siis kerätä läskiä, noin paljon. Olen lukenut että jotta ihminen lihoo yhden kilon, hänen pitää saada 7000 kcal ylimääräistä energiaa. Oletan kuluttavani noin 2000 kcal päivässä,  joten ylimääräistä energiaa noina kahtena päivänä sain 3970 kcal. Ja koska muina viikon päivinä olen syönyt alle kulutuksen, epäilin että oikea lihottava vaikutus on ollut puolen kilon luokkaa. Eilen aloin epätoivoiseksi ja ostin kaupasta Salt Balans-nesteenpoistajaa, ja se juoksuttikin vessassa yöllä kahdesti ja tänään paino enää onneksi 72,0 kg. 

Muut seuraukset oli sellaisia että tunnistin heti niistä sen perusolon, joka (hieman lievempänä) oli minulle tavallista kun ennen elämänmuutosprojektiani suurkulutin tissuttelutyyliin säännöllisesti. Näitä oli:
  • Heräsin juomista seuraavana yönä aamuyöstä sydämentykytykseen ja levottomaan oloon, josta seurasi tunne että sydän pysähtyy tai verisuoni repeää aivoista just nyt (jonkinlainen äkkikuoleman pelko ilman fyysisiä siihen viittaavia oireita). Tiedän, että fysiologisesti tuo olo johtuu siitä että keho on yrittänyt kiihdyttää hermoston toimintaa tasatakseen alkoholin lamauttavaa vaikutusta, ja kun alkoholi poistuu, kiihdytys voi jäädä vielä hetkeksi päälle. Olen kokenut näitä usein elämässäni enkä sitä enää aikoihin ole pelästynyt, totean vaan että ahaa, nyt menee tunnin verran pyöriessä levottomana sängyssä, mutta aina se on ennenkin ohi mennyt. Enpä vaan kyllä kaipaa noita oloja jokaviikkoiseen arkeeni enää!
  • Nälänhallinta oli useita päiviä jotenkin sekaisin. En onneksi sortunut dieettisuunnitelman vastaiseen syömiseen kuin vapunpäivänä, mutta vatsassa oli eiliseen asti epämiellyttävä tunne johon olisi tehnyt mieli joko ahmia tai ottaa alkoholia. Sellainen epämääräisen huono olo vatsalaukun alueella, yhtä aikaa liian täysi ja liian tyhjä ja nälkäinen olo. Lisäksi teki mieli nimenomaan roskaruokaa ja kaljaa, ja tunsin tyytymättömyyttä kun sain syödä vain muunlaista ruokaa. 
  • Epämääräisen tympeä ja masentunut mieliala. Mielessä pyöri ajatuksia kuten että kaikki on yhtä paskaa ja tästä dieetistäkään ei tule mitään, sääkin on paska ja lintujen ääntely ulkonakin ärsytti. Koin itseni vanhaksi ja väsyneeksi, sellaiseksi jonka ei enää kannata yrittää mitään vaan suosiolla odottaa haudan lepoa.
  • Saamattomuus ja väsymys. Töissä ei ollut mitään epätavallista, business as usual. Mutta sitäkin mieleni vastusti kovin. Tuntui ihan käsittämättömän vaikealta jaksaa tehdä mitään, sisäisessä puheessani valitin "ei just nyt, mä en JAKSA, aina tätä samaa helvettiä". Kotona en jaksanut tehdä tavanomaista torstaista viikkosiivoustani vaan lykkäsin viikonlopulle. Enkä jaksanut laittaa itselleni ruokaa vaan ostin valmiina, vaikka muuten olen dieetin aikana suorastaan nauttinut rauhallisista päivällisen kokkaustuokioistani ja niistä herkullisista ruoista. 
Lievempänä tuollainen saamaton, pessimistinen ja valittava fiilis on siis ollut vuosia perusoloni, mutta en sitä edes huomannut koska ei ollut vertailukohtaa. Nyt huomasin vapun kautta selvästi, mitä alkoholi tekee energisyydelleni ja mielialalleni, jos sitä enemmän ottaa. Enpä haluaisi moista perusoloa takaisin, mikä on mainio motivaattori pysyä aidosti kohtuukäytön linjalla! Tänään onneksi on jo ihan ok ja hyvä olo, eikä tee mieli edes roskaruokaa. Eiköhän sitä tästä taas eteenpäin mennä!
Oman pihan ensimmäisiä kevätkukkia



torstai 2. toukokuuta 2013

Kävin värianalyysissä

Olen päättänyt ryhdistäytyä homssuisen ulkonäköni suhteen, ja tämä on siinä ensimmäinen askel: kävin värianalyysissä. Minulla kun ei ole ollut oikein hajuakaan siitä mitkä värit mulle sopii, tai välillä on tuntunut ettei mikään sovi. Yleensäkään en kauheasti ole omaa ulkonäköäni ajatellut, peiliin katsoessa vaan todennut että olen vaan tämmöinen ruma, lyhyt ja pönäkkä tumma "rusina", eikä siinä pakkelit tai vaatteetkaan auta. Ei asia minua juuri ole sinänsä kiusannut, mutta on kyllä aiheuttanut välinpitämättömyyttä pukeutumisen suhteen. Mutta nyt on päällä ryhtiliike "Kaljamahaleidi tyylikkääksi - eroon halvoista teinirytkyistä" ;-)

Miten värianalyysi tehtiin?

Kävin analyysissä Taikapeili-nimisessä liikkeessä Helsingissä. Analyysiin kuului kaksi konsultaatiota, jossa ensimmäisessä etsittiin minulle sopivat värit, sitten laitettiin tilaukseen väripaletti, ja kun se saapui, oli toinen konsultaatio jossa neuvottiin paletin ja värien käyttöä. 

Tämänvärinen ihminen olen...
Sopivat värit etsittiin eriväristen huivien avulla peilin edessä niin, että pystyin itsekin katsomaan miltä oma naama näytti erilaisten värien rinnalla. Huomasin aika dramaattisiakin eroja sopivuudessa itsekin, esim. hailakka pinkki ja joku lämmin ruskea saivat ihon näyttämään todella sairaan väriseltä. Hassua kyllä, etten ole asiaa huomannut ilman värianalyysia, ja erityisesti niitä ruskeita vaatteita mulla on ollut paljonkin varsinkin talvivaatteissa. Jotenkin sitä ei vaan huomaa sopivuutta tai sopimattomuutta niin hyvin kun kokeilee sovituskopissa jonkun yhden vaatteen vaan, eikä ole värianalyysin tapaan peräkkäin kokeiltavissa monia vaihtoehtoja. 

Jokseenkin yllätyksekseni, mutta näin jälkeenpäin ajatellen myös ilokseni, kävi ilmi että mitä hurjempiin ja puhtaampiin väreihin mentiin, sitä paremmalta näytin. Tulipunaista, fuksiapinkkiä, tummaa liilaa, kirkkaankeltaista, turkoosia tai kirkkaanvihreää - toimii! Musta ja valkoinen myös. Mutta lämpimät ruskea, keltavihreät, puuteripinkki tai harmahtavansininen, kaikki kovin murrettu ja lämmin ja hentoinen - ei... Värityypikseni todettiin Vastakohtainen Talvi.

Paletti ja saamiani neuvoja värin suhteen

Alla kuvassa saamani väripaletti, joka sisältää minulle sopivia värejä. Melkoinen kirkkaiden ja vahvojen värien ilotulitus! Mutta niin on muuten minun sisustus- ja yleinen värimakunikin. Tämän blogin värimaailmakaan ei ole järin kaukana siitä mikä minulle värianalyysin mukaan vaatteissa sopii. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että paletista löytyy esimerkiksi sekä oranssi että fuksia, oliivinvihreä että viininpunainen. Sekä kylmäksi että lämpimäksi luokiteltavia värejä, pääasia on että tummuutta tai kirkkautta on riittävästi. Vaatekaapin perusväreiksi voi valita noita tummia sävyjä ja sitten käyttää puseroissa, huiveissa, asusteissa jne kirkkaita ja vaaleita. Tai kesällä varmasti miten vaan, mieli ainakin tekee ostaa kesäksi tuollaiset kirkkaanoranssit housut :) 

Nämä samat värit toimii myös meikeissä. Tässä mulla onkin iso muutos, koska olen perinteisesti käyttänyt luonnollisina pitämiäni beigejä ja ruskeita lähinnä. Kun värityyppini kuulemisen jälkeen ensi kertaa kokeilin vaihtaa aurinkopuuterin pinkkiin poskipunaan ja laittaa vaaleankeltaista ja harmaata luomiväriä mustan rajauksen kanssa, kun ennen olisin laittanut vaaleanbeigeä ja vaaleanruskeaa luomiväriä ja ruskean rajauksen, huomasin näyttäväni paljon raikkaammalta eikä meikki enää tehnyt minua vanhemman ja väsyneemmän näköiseksi (olen aina vähän harmitellut sitä että kun meikkaan, näytän vanhemmalta ja väsyneemmältä kuin ilman - nyt paljastui että syy oli väärät värit). Hassua kyllä, vaikka kokeilemani uudet värit on rajumpia värejä, näytän silti niissä jotenkin luonnollisemmalta kuin niissä nudeväreissä. Vähitellen täytyy hankkia noita vahvoja värejä meikkipussiin enemmänkin!



Muita saamiani pukeutumis- ja asusteneuvoja


Värineuvojen lisäksi kokeiltiin toisella käynnillä erilaisia huiveja ja koruja, ja etsittiin parhaiten toimivia muotoja ja korujen kokoja ja malleja. Minulle sanottiin parhaiten sopivan pyöreät linjat pukeutumisessa ja asusteissa. Täytyy kokeilla, yleensä olen inhonnut kaikkea naisellista ja pyöreää, käyttänyt hyvin suoralinjaisia vaatteita.

Huiveista tuli kivoja uusia juttuja, esim. leopardikuosi sopi hyvin - itse en olisi ikinä sellaista varmaan kokeillut. Samoin erilaiset lyhyet kaulan ympärille sidottavat huivit tai päähuivitkin. Konsultaation innoittamana kipitin heti Kampin keskukseen ostoksille ja hankin jokusen huivin ja asusteen niissä tyyleissä jotka toimivat minulla (kuvan tuotteista fuksia huivi ostettu Mangosta, muut Bijou Brigitte -asusteliikkeestä). Netistä täytyy katsella vielä noita huivien solmimisohjeita, olen aika onneton toistaiseksi käyttämään huiveja yleensäkään.

Koruista olen käyttänyt lähinnä pikkusievää: pienet korvanapit ja joskus harvoin joku kulta- tai hopeaketju jossa pieni riipus. Tuolla kävi ilmi, että minulle toimii siinäkin paljon paremmin vahvat värit ja muodot, sellaiset varsin rohkeat muotikorut. Sain myös tietää että minulle sopii korvakoruista parhaiten huomattavasti isommat mallit kuin käyttämäni pienenpienet napit. 

Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen että kävin analyysissä. En ikinä olisi uskaltanut kokeilla sellaisia värejä joita nyt uskallan. Ja on jotain suuntaviivoja kun lähden uusimaan vaatteita ja asusteita laadukkaampaan ja tyylikkäämpään suuntaan :)

Asusteostoksia: fuksiaa ja puhtaanpunaista