torstai 31. maaliskuuta 2016

Ensi kertaa laminaattilattiahommiin

Ketoosihuuruissani sain tässä pääsiäispyhinä innostuksen, että joku kiva projekti pitäisi kotona tehdä. Olen jo pitkään inhonnut vuosien varrella kellastuneiksi muuttuneita alunperinkin rumia, halvan näköisiä laitostyylisiä muovilattioita erityisesti olohuoneessa ja keittiössä. Välillä kun oli haaveita ulkomaille muutosta niin ei tullut tehtyä asialle mitään, mutta nyt kun olen tyytyväinen nykyisessä asuinpaikassani taas, niin aion panostaa kodin viihtyvyyteen.

Bauhausin sivuilta löytyi tällaista lattiahomma-neitsyttä varten selkeä opastusvideo (linkki), josta kävi ilmi mitä laminaattien laittamiseen tarvitaan ja miten työ tehdään. Vaikutti hommalta joka on ihan mahdollista tehdä itsekseen joten päätin ryhtyä hommaan.

Sitten vaikeampi osuus: materiaalin valinta. Minä en erityisemmin pidä puun näköisistä lattioista. Tykkään kodissani samanlaisista sävyistä kuin vaatteissani: kylmistä ja selkeistä. Esim. puna-musta-valkoiseen olohuoneeseeni joku perinteinen puulaminaatti olisi aika ruma. Onneksi tarjolla oli myös keramiikkalaminaatteja, joten voin saada ilman järkyttävää hintaa kivi/laattalattian näköiset lattiat. Valintani päätyi Ceramico Anthrazit -lattiaan. Tilasin samalla myös graniitin värisiä jalkalistoja, jotka sopivat uuteen lattiaan. Tässä kuva laminaatista Bauhausin verkkosivuilta:



Tarkoitus olisi laittaa tätä materiaalia eteiseen, kuraeteistä lukuun ottamatta, olohuoneeseen ja keittiöön. Mittailin sitten tilat, laskin pinta-alat ja lisäsin ohjevideon mukaiset 10% jotta saan tarvitsemani laminaatin määrän. Lopputulos hintoineen on seuraava:


Laminaatin voi asentaa vanhan muovimaton päälle, mutta siihen väliin tarvitaan ns. alussolumuovia. Lisäksi tarvitaan joitain työkaluja: saha tai laminaatinkatkaisulaite (en viitsi sellaiseen investoida koska ei tätä tule usein tehtyä), mitta, lyöntikapula, välikiiloja ja lyöntirauta (3 viimeistä hankin valmiiksi kootussa "Asennussarja laminaatille" pakkauksessa, maksoi vain 14,90). Listojen kiinnitykseen on monenlaisia systeemeitä, mutta minä taidan laittaa ne ihan ohutpäisillä, mahdollisimman paljon listan sävyisillä nauloilla, koska se on helpointa niin. Vanhojen listojen irrottaminen voi olla hieman työlästä, koska niiden naulat on uponneet niin syvälle listamateriaaliin, ettei niitä oikein saa millään irti. Täytynee rikkoa lista jostain kohtaa, vääntää irti seinästä ja sitten irroitella niitä nauloja.

Tänään sitten tuli toimitus lavalla rekan kyydissä, kotiovelle toimitettuna. Nuo 2,75 metriä pitkät listat olisikin ollut aika mahdotonta henkilöautolla kuljettaa.


 Ennen asennusta laminaattien täytyy olla huoneenlämmössä 48 tuntia, pakkauksen ohjeen mukaan hengittävästi paketit ristiin-rastiin pinottuna. Niinpä sitten nyt on keittiössä pari seuraavaa päivää mielenkiintoinen kulkueste pinottuna.



Listat vaikuttavat varsin hyvin väriin sopivilta myös.



Lauantaina aion laminaatit asentaa. Saas nähdä kuinka ämmän käy - uskon että hyvin lopulta, mutta kyllä siinä varmaan voi tulla myös hetkiä jolloin menee sormi suuhun, kun ei ole tällaista ennen tehnyt.

Ja nyt jo haaveilen, että jos tämä on mukavaa hommaa, niin seuraava projekti olisi laittaa makuuhuoneeseen tällaiset laminaatit (ihastuin Bauhausin sivuja selatessani):

Parador Trendtime 4 Castello Grey, niin nättiä ettei juuri mattoja kaipaisi jos makkarissa olisi tällainen lattia

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Oijoi, kun oli ihanaa syödä RUOKAA

Tänään sitten mulla alkoi dieetin 2-taso, mikä tarkoittaa että saan syödä yhteensä noin 810 kilokalorilla, eli sen mitä jää jäljelle kolmelta Cambridge-tuotteelta ihan ruokana, kunhan se on vähähiilarista.

Töissä sitten koin 5:n viikon jälkeen sen luksuksen että sain mennä ruokalaan istumaan ja ottaa ruokaa. Otin salaattipöydästä kaikenlaista ja lisäksi 50 g vuohenjuustoa. Toinen proteiinivaihtoehto olisi ollut kalkkuna, mutta kun en syö lihaa niin se jäi ottamatta vaikka olisikin kevyempää.

Hassua on miten innostunut olin ruoasta, jota olisin ennen dieettiä pitänyt superankeana. Kuivia "rehuja", vain salaatinlehdillä jokunen tippa vinegrette-kastiketta. Jokunen pieni vuohenjuustoviipale. Mutta maistui NIIN hyvältä ja tuntui ihanalta pureksia jotain. Ruusukaaleja olen aina inhonnut, mutta nyt nekin maistui hyvältä - siis ainakin paremmalta kuin Cambridge-tuotteet ;)



Kaloreita päivässä tulee kertymään seuraavasti:

Aamu: Cambridge minttusuklaapirtelö: 144 kcal
Lounas: Vuohenjuustoa (50g), ruusukaalia, tuorekurkkua, lehtisalaattia, paprikaa, punajuurta, 0,5 tl vinegretteä -> 263 kcal
Välipala: Cambridge suklaapirtelö 144 kcal
Päivällinen: Cambridge Pasta Bolognese 205 kcal
YHTEENSÄ 756 kcal

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Cambridge 2-tasolle

Kävin taas Cambridge-valmentajalla tänään. Huomenna olisi tarkoitus alkaa syömään ihan oikeaa ruokaa Cambridge-valmisteiden lisäksi, mitä odotan jo kovasti. 400 kcal päivässä vähähiilihydraattista ruokaa, eli käytännössä jotain proteiiniruokaa ja kasviksia saa syödä. Koska en syö lihaa, on tuo proteiiniruoka vähän rajoitetumpaa kuin jollain muilla, ja monet vähärasvaisimmat proteiininlähteet on pois pelistä. Täytyy sitten vaan syödä esim. juustoja pienempi määrä, pitäen huolta ettei mene yli 400 kcal:ista ruoan osuus.

Aion syödä koko tuon 400 kcal lounaalla, arkisin työpaikkani alakerran lounasravintolassa. Eniten tämän dieetin aikana on nimittäin korvennut se, että ei pääse katkaisemaan työpäivää käymällä lounasravintolassa vaan joutuu närsimään vaan sen patukan kahvin kanssa oman koneen ääressä. Nyt pääsen taas uudelleen nauttimaan tunnin laiskoista lounaista työkaverien kanssa juoruillen :D Tuo ravintola jossa käyn on Amica-ketjuun kuuluva, ja siellä on onneksi erillinen salaattilounasvaihtoehto, eli valikoima kasviksia ja sitten kaksi eri valinnaista proteiininlähdettä kipoissa. Tuosta saan varmasti hyvin 400 kcal lounaani koostettua.

Toivottavasti tämä tympeä olo menee pois 2-vaiheen myötä

Nyt on viikon verran tuntunut että kroppa sanoo että ei enää tätä, on nimittäin ollut lähes jatkuva jomottava päänsärky ja lievä oksetuksen tunne sekä närästystä. Lisäksi paino laski viime viikolla vain 0,6 kg, vaikka en ole muita poikkeuksia tehnyt kuin sen täällä kertomani eli söin desin tekemääni muna-paprikaruokaa. Energiajuomaa olen latkinut inhan olon helpottamiseksi, mutta aina sokerittomana ja kalorittomana.

Mitat ja rasvaprosentti laskevat edelleen hyvin heikosti

Tänään otettiin valmentajalla myös kehonkoostumusmittaus. Sikseen että olen laihtunut alusta kymmenisen kiloa, rasvaprosentin lasku on aika vähäistä. Alussa rasva-% oli 48,2%, nyt 46,6%, mikä on ihan käsittämättömän suuri painoindeksiini nähden. Nimimerkki Rasva- tai Laardipallo sopisi minulle Plussapalloa paremmin, kun en enää ole niin valtavan Pluskokoinen, mutta rasvainen kyllä ;)

Lihasten osuus on pysynyt samana kuin alussa, joten en ilmeisesti silti lihaksistakaan kuihdu. Sisäelimet ja aivotko tässä laihtuu vai mikä tämän selittää :D Mitoista viime kerrasta on pienentynyt enemmän vain rintojen ympärys, ja rinnoissa onkin mielenkiintoista kehitystä: niistä taitaa tulla sellaiset surulliset roikkuvat tyhjät nahkapussit vähitellen kun rasva lähtee sisältä. Jotenkin nimittäin on alkanut laihtumisen myötä tissit riippua enemmän ja nännitkin pyrkii osoittamaan yhä enemmän surullisesti kohti lattiaa päivä päivältä. No, nämä lienee keski-iässä nopeasti laihtumisen vääjäämättömiä sivuvaikutuksia, samoin kuin naaman rypistyminen joka etenee hurjaa vauhtia: joka päivä sitä huomaa jonkun uuden uran tai juonteen otsassa tai poskilla tai silmien alla.

Paino tänään: 75,1 kg (BMI 27,6)
Rasvaprosentti: 46,6%
Mitat: 101 / 89 / 109



tiistai 22. maaliskuuta 2016

Tuloksia ja pienimuotoinen syömään sortuminen

Painonlaskuvauhti on ekojen viikkojen kovan tahdin jälkeen vakiintunut noin puoleentoista kiloon per viikko, mikä sekin on ihan hyvä tahti. Koska tiedetään että yhden painokilon pudottamiseen tarvitaan keskimäärin 7000 kcal kalorivaje, ja syön nyt päivässä noin 500 kcal, tästä voi päätellä että kulutukseni tämän painoisena (75,7 kg) on noin 2000 kcal per päivä. Ihan suht normaali määrä taitaa olla tällaiselle sohvaperunalle, erittäin suuren rasvaprosentin omaavalle lihasvapaalle naisihmiselle.

Olokin on ollut nyt ihan hyvä, ei enää muita oireita kuin ihon kuivuminen ja hiusten lähtö. Tässä päivitystä painon ja mittojen kehityksestä laihdutuksen ajalta.

Mitoissa on taas lähtenyt senttejä tasaista tahtia (tuolla Edistyminen-sivulla on viikoittaisia päivityksiä). Nyt ollaan tilanteessa:

Rinnanympärys: 104 cm (alku: 110)
Vyötärönympärys: 90 cm (alku: 99)
Lantio: 110 cm (alku: 117)
Reidenympärys: 58 cm (alku: 66)

Ja se pikkuinen sortuminen

Tulipa pedattua itselleni lankeemus ruokablogin varjolla sitten. Alkoi tehdä mieli jotain missä olisi kananmunaa, ja ajattelin, että voisinpa tehdä munaruokapostauksen ruokablogiin. TIETENKIN heittäisin tekemäni annoksen roskiin, maistettuani ihan teelusikallisen mausteiden tarkistamiseksi ja otettuani siitä blogiin kuvan, niin tietenkin... Ei kun kauppaan ostamaan aineksia ja tekemään. Mutta maistettuani teelusikallisen se alkoi maistua niin paljon että meni ehkä desi siihen perään. En oikeasti syönyt koko pannullista tai lautasellista, mikä on ihme. Mutta kauhea syyllisyydentunne on siitä yhdestä hiton desistäkin :D Ihan kuin uskoisin, että koska olen tehnyt näin kauhean synnin, että olen rikkonut Pyhiä Dieetin Sääntöjä, niin huomenna herännen vähintään 85-kiloisena ihan vaan rangaistukseksi. Vaikkei tuo nyt pahimmasta päästä lankeemusruokaa ole, kun ei vähähiilarisena katkaise edes ketoosia.

Mausteinen shakshuka - lankeemuksen aiheuttaja


torstai 17. maaliskuuta 2016

Pitkästä aikaa vaatehaave

Viime aikoina, ennen Cambridgen aloittamista, olen ollut taas pitkään moodissa, jossa vaatekauppoina toimivat lähi-Prisma sekä Tarjoustalo, ja hinnan jälkeen tärkeintä vaatteessa on ollut että se on löysä ja telttamainen ainakin vatsan kohdalta. Muulla ei niin väliä, kunhan ei nyt sentään ole pastellivärinen ;)

Tänään tuli kotiin kuitenkin Peter Hahnin kuvasto, ja yllätyin kun huomasin vaatteen jonka ihan oikeasti haluan, siitä huolimatta että se maksaa 495 euroa. Tämä on niin minun tyyliseni kuin mikään voi olla: tietyllä tapaa ankaran ja selkeän näköinen, mutta on myös rentoutta ja epäsymmetrisyyttä muodossa. Lisäksi se on yksivärinen, univormumaisen tummansininen mistä tykkään.

Mutta en voi oikein tilata nyt, kun vaatekoko on rajussa muutostilassa. Jos tilaisin nyt sopivan koon, se toivottavasti olisi vuoden päästä käyttökelvottoman iso. Toivotaan toivotaan -kokoakaan ei uskalla oikein tilata, kun ei voi olla varma minkä kokoiseksi sitä enää itseään saa laihdutettua. Eli tällä kertaa jää haaveeksi tämä, ja minun tuurillani sitten kun olen tavoitepainossani, tuota mallia ei ole enää valikoimissa. Mutta positiivinen merkki sinänsä että sitä alkaa jo miettiä vähän mitä haluaisi pukea päälleen normaalipainoisena - kertoo että uskon oikeasti joskus tulevani sellaiseksi!


keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kohdattuja Cambridge-dieetin varjopuolia

Tänään kävin Cambridge-valmentajalla ja painoa on tosiaan hyvin lähtenyt: tällä hetkellä paino on 76.8 kg kun alkupaino oli 85.3, ja se oli sentään vain 3 viikkoa sitten. Kun tämän ottaa huomioon, niin kuuri on minusta todellakin ollut vaivan ja kestämisen arvoista. Mieluummin kärsin enemmän mutta vähemmän aikaa, kuin lievempää kituuttamista pidempään.

Ihan täysin vaivatonta tämä ei ole toki ollut, vaikka vaivansa arvoista, ja tässä listaan epämukavia vaivoja ja tuntemuksia joita olen dieetin aikana kokenut. Kerroin näistä myös valmentajalle, ja osaan sain myös vinkkejä.


  • UMMETUS. Tämä on ihan täysi horror välillä, ja ilman lääkkeitä olisin pulassa. Tajuan, että en edes tiennyt mitä on todellinen ummetus, ennen kuin kuurin myötä kävi kerran niin, että 5 päivään ei suoli toiminut, minkä seurauksena päätä särki, oli inhottava olo vatsassa - ja lopulta suolen loppupäähän kasaantui kivikova tennispallon kokoinen tavaralasti, jonka ulos saaminen luonnonkeinoin tuntui täysin mahdottomalta. Kyyneleet tuli silmistä ja veri peräpäästä kun yritin ja yritin, ilman tulosta. Onneksi lääkkeet on keksitty, ja Microlaxin avulla tilanne laukesi. Sen jälkeen olen ottanut joka 4:s päivä Laxoberonin, koska ilman sitä suoli ei toimi yhtään, ja lääkekaapissa on edelleen varalla noita Microlax-puikkoja siltä varalta että tulee uusi tukostilanne. Cambridge-valmentaja käski minun siirtyä Cambridgen 1+ tasolle, jolla saa syödä myös 200 kcal:illa kasviksia, jotta vatsan tilanne helpottuisi.
  • YLEINEN HEIKKOUS. Pystyn kyllä tuskatta istumaan ja kävelemään rauhallisesti. Mutta auta armias jos tulee pienikin ylämäki, tai täytyy kävellä yhdetkin raput. Reisiä polttaa niin kuin olisi juossut valtavan lenkin ja lihakset olisi täysin maitohapoilla. Hengästyttää ja huimaa. Onneksi on istumatyö, joten tämän kanssa pärjäilen. Kävelylenkkini teen hyvin rauhallisesti, ja istun välillä vanhusten tapaan penkille, jos uuvuttaa kovasti.
  • HUIMAUS. Tätä on ajoittain, eikä se nyt ole niin kovin paha. Vähän vaan tuntuu kuin olisi keinuvassa laivassa vaikka on kiinteällä maalla. Sitten ei naurattaisi jos olisi työ jossa vaaditaan tarkkaa koordinaatiota, mutta tietokoneen näpyttelijälle ihan sama. Suolan syöminen paljaaltaan auttaa yleensä huimaukseen nopeasti.
  • AJOITTAISET PÄÄNSÄRYT. Varsinkin jos ummetus on paha, alkaa tympeä, tasainen jomottava päänsärky, joka ei ehkä tunnu valtavan kovalta heti, mutta jos se jatkuu päiväkausia, alkaa uuvuttaa. Onneksi särkylääkkeet tehoaa.
  • IHON, SUUN ja JOPA SILMIEN KUIVUMINEN. En ole yleensä ikinä joutunut rasvaamaan ihoa, koska on muutenkin rasvoittuva ihotyyppi, mutta nyt todellakin joudun, eikä sekään tunnu auttavan, vaan kuivaa hilseilyä on ihossa koko ajan. Suu on kuiva kuin Sahara, ja varsinkin aamulla on inhottava herätä kun ei ole yhtään kosteutta suun limakalvoilla, ja kamala maku suussa. Silmätkin kuivuu ja punoittaa, mihin onneksi auttaa kosteuttavat silmätipat. 
  • SOSIAALINEN RAJOITTAVUUS. Töissä varsinkin sitä tykkäisi mennä ruokalaan tai lounasravintolaan istumaan ja näin katkaista työpäivän, mutta nyt täytyy vaan hakea omaan työpisteeseen kahvi automaatista ja mussuttaa Cambridge-patukkansa tai pirtelönsä sen kanssa "salaa". En nimittäin halua kenenkään töissä tietävän laihduttamisestani, koska olen niin monta kertaa epäonnistunut dieeteillä että meikäläisen uusi dieetti olisi kollegoista luultavasti lähinnä naurettava vitsi, ja "koskahan se repsahtaa"-veikkausten aihe. Niinpä sanon etten ehdi lounaalle ja puputan ateriankorvikkeeni yksikseni. Tai järkkään itselleni palavereita juuri lounasaikaan niin ettei tarvitse selitellä.

Mutta hyvinhän tämän jaksaa, kun enää on 2 viikkoa jäljellä tätä vaihetta, jossa ei syödä muuta kuin ateriankorvikkeita, ja nyt tosiaan sain luvan lisätä vähän kasviksiakin vatsan toiminnan parantamiseksi. Sitten parin viikon päästä pääsen dieetin vaiheeseen 2, jossa saa kerran päivässä jopa syödä 400 kcal:in aterian, mistä jo kovasti unelmoin ;)

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kahvit meni väärään kurkkuun kun luin pakolaisten työllistämissuunnitelmasta

Tänä aamuna oli Hesarissa juttu, jossa kuvattiin sitä miten nämä turvapaikanhakijat ja pakolaiset aiotaan saada työmarkkinoille nykyistä tehokkaammin. Mallin on kehittänyt yksityinen yritys Barona, joka on mukana mm. vastaanottokeskus- ja vuokra-asunto- sekä henkilöstövuokrausbusineksessa. Sinänsä tietysti ihan ok tavoite saada turvapaikanhakijat töihin, koska ei ihmiset siitäkään pidä jos he vuosikausia tai -kymmeniä elävät sosiaalituilla, joille olisi kyllä parempaakin käyttöä vaikkapa vanhustenhuollossa.

Mutta mutta. Kyllä tuntuu pahalta suomalaisten työttömien puolesta, että nyt aiotaan laittaa käytännössä heidän edelleen, erilaisin tukitoimin tuettuna, maahan tulleita turvapaikanhakijoita. Millä suomalainen työtön voisi kilpailla näillä työvoiman ylitarjonnan markkinoilla sellaisia ihmisiä vastaan, joiden asumista ja palkkaamista tuetaan julkisista varoista? Tuntuu että tässä ollaan luomassa erillisiä halpatyövoiman markkinoita Suomeen, ja se tarkoittaa valitettavasti että näitä töitä ennen tehneiltä suomalaisilta työt vähenevät entisestään. Ai niin, mutta täällähän on tuon(kin) jutun, kuten monen YLEn "dokumentin" mukaan, työvoimaPULA:

Syksyllä alkavat pyöriä neljä kuukautta kestävät kieli- ja kotoutuskurssit maahanmuuttajille. Tähän vaiheeseen ei kulu julkista rahaa. Ensi vuoden alussa he siirtyisivät työelämään ja veronmaksajiksi.

Samalla voitaisiin ratkoa työvoimapulaa, jota monet yritykset potevat. ”Avoimia työpaikkoja on löydettävissä kiinteistöhuollossa, rakentamisessa, kuljetuksessa, kaupassa ja hoiva-alalla”, arvioi neuvotteleva virkamies Sonja Hämäläinen.
Hmm, miksi näihin hommiin ei voisi palkata ihan suomalaisia työttömiä sitten? Ei tarvittaisi edes kieli- ja kotoutuskursseja! Selvästikin on kyse siitä, että tavalla tai toisella näitä maahanmuuttajia voi pitää töissä edullisemmin, eli esim. pienemmillä viikkotyötunneilla (koska tuet kattaa loput), palkkaamisen tuen avulla jne. Siihen en usko hetkeäkään että suomalaisista työttömistä ei muka löytyisi työkykyisiä ja -haluisia ihmisiä  noihin hommiin, jos palkka on vähääkään sellainen että sillä elää.

Baronalta kyllä nerokasta businessta tässä maahanmuuttajilla. Barona omistaa useita turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia, ja saa rahaa niissä oleskelevista turvapaikanhakijoista. Sitten kun joku saa turvapaikan, voidaan tarjota samaan konserniin kuuluvan Feronomin asuntoa vuokralle - yhteiskunta maksaa ja Barona tienaa. Nyt uusin käänne on, että oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija voidaan tarvittaessa ottaa Baronan henkilöstövuokrauksen kautta halpatöihin. Valtio maksaa palkkatukea ja yritykset maksavat pientä nimellistä palkkaa, ja Barona tienaa.

Mutta suomalainen työtön kärsii, ja se on tämän mallin vika. Tosin sellaisia päätöksiä hallituksen sylttytehtaalta tulee, että taitaa olla ihan tarkoituskin suomalaisen duunarin ja keskipalkkaisen järjestelmällinen kurjistaminen ja saaminen vähitellen orjan asemaan.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Laihdutuksen melkein alkukuvat + päivä Cambridgella

En tullut ottaneeksi jostain syystä kuvia ollenkaan ihan dieetin alussa. Ehkä se jäi kun siellä Cambrige-valmentajalla otettiin kuva. Mutta nyt eilen laitoin päälle lyhyet shortsit ja niukan topin, ja päätin ottaa kuvat tilanteesta nyt, kun painoa on noin 78 kiloa, eikä mitat varsinkaan mahan osalta ole vielä merkittävästi pienentyneet alusta.

Ensin sivultapäin. Jalat ei näytä niin kovin pahoilta, mutta kaljamahaisen ladyn trademark eli kaljamaha on edelleen hyvissä voimissa. Samoin selkämakkarat.

Edestä katsoen sitten näkyy että on meikäläinen edelleen melkoisen "leveä kuljetus". Shortsinvyötärön yli röllöttävä läskimakkara on erityisen ihastuttava näky, samoin se että koska olen hentoluinen, niin mulla on pienet kädet ja ranteet jotka näyttävät koomisilta läskien käsivarrenpötkylöiden päässä. Jotenkin vaikea kuvitella enää itseään muun näköisenä kuin tällaisena, kun on niin kauan jo ollut ylipainoinen, mutta toivottavasti silminnähtävääkin muutosta Cambridge-kuurin myötä alkaa jossain vaiheessa tapahtua.

















Päivä Cambridge-dieetillä


Viime postauksessa minulta pyydettiin kuvitettua kuvausta siitä mitä Cambridgella syön. Tässä se tulee. Syödyt tuotelajit vaihtelevat vähän päivittäin, koska saan vapaasti valita erilaisista valmisteista. Ajat sen sijaan pysyvät aika samana: klo 12-13, klo 17-18 ja klo 22-23. (En pysty ennen puoltapäivää syömään mitään, tulee etova olo jos yritän.) Eilen tuli sitten tämmöinen päivä.

Klo 12.30: Töissä Crunch Bar patukka. En ole siellä kellekään kertonut dieetistäni, joten en halua herättää huomiota miksailemalla pirtelöitä. Niinpä töissä aina syön tavallista suklaapatukkaa muistuttavan patukan tai sitten pahvipurkissa olevan valmiin pillipirtelön. Nämä patukat on oikeastaan ainoita jotka ihan oikeasti ovat maultaan ihan ok. Ei ne oikeaa suklaapatukkaa vastaa, mutta eivät ole pahojakaan.


Klo 18: Päivän makuaistin kuritus eli herkkusienirisotto. Se näyttää koiran oksennukselta, eikä makukaan mitään ihmisen syötäväksi tarkoitettua muistuta. Onneksi sitä on vain pieni määrä, joten sen saa alas kun roiskii siihen reilusti chilikastiketta. (Toisena lämpimänä ruokana mulla on soijarouhepastaa, joka ei ole ihan yhtä kammottavan makuista, vain hurjan suolaista ja arominvahventeista.)

Maistuis varmaan sullekin :D !

Klo 22.30: Iltapalaksi suklaapirtelöä miksattuna Cambridge-sekoittimella. Minä kun en ole koskaan kauheasti makean ystävä ollut, niin minun makuuni tämä on ällöttävän makeaa, mutta kuulemma moni jopa tykkää Cambridgen suklaapirtelön mausta. Mutta kyllä se alas menee, kun ajattelee että tällä se läski lähtee, ja että ihan sama miltä maistuu! Ja kun kulauttaa litkun alas nopeasti niin ei tarvi kauaa mausta kärsiä.

Nälkä ei tosiaan missään vaiheessa päivää vaivaa. Jano tulee aika usein, ja välillä siihen ei auta pelkkä hanavesi vaan tarvitsee kivennäisvettä. Samoin jos alkaa huimata, niin kivennäisvesi tai ihan pienen suolamäärän syöminen tuntuu auttavan. Ajoittaisia huimaamisia lukuun ottamatta olo on yleensä  ollut erittäin energinen ja hyvä sen jälkeen kun vaikeista alkupäivistä pääsi yli ketoosivaiheeseen.





tiistai 8. maaliskuuta 2016

2 viikkoa Cambridge-dieetillä: -6,5 kg

Yllättävän helppoa tämä on ollut. Toinen ja kolmas päivä pelkällä pussiravinnolla olivat tuskaisia: päätä särki, oksetti, huimasi, palelsi aivan tolkuttomasti. Onneksi olin talvilomalla, joten saatoin vaan maata peittojen alla sängyssä valittamassa ja säälimässä itseäni. Mutta neljäntenä päivänä olo oli jo hyvä, eikä sen jälkeen mitään ohimeneviä ruoan mielitekoja isompaa ole tullut. Paitsi tietysti kun koirani viime viikolla kuoli, niin silloin olisi tehnyt mieli juoda puhdistavat surukännit ja oikein kännissä itkeä kuin viimeistä päivää. En juonut, mutta silloin tapahtui ainoa lankeemukseni kuurilta, kun söin muutaman kaapista löytyneen kuivatun viikunan ja Tuc-suolakeksin. Paino oli silti sinäkin päivänä pudonnut.

Viimeisellä viikolla sitten painon putoaminen on ollutkin paljon hitaampaa, kun nesteet on jo kropasta lähteneet viime viikolla, ja suolen sisältökin vähentynyt. Silti tälläkin viikolla lähti 1,6 kg. Yhteensä painoa on lähtenyt yli 6 kg, mikä tuntuu tosi hienolta ja motivoi todella jatkamaan.

Tässä painon ja mittojen kehitystä kahden viikon ajalta:

Paino:

  • 23.2.2016: 85.3 kg
  • 24.2. 83.0 kg (-2.3 kg)
  • 25.2. 82.0 kg (-1.0)
  • 26.2. 81.6 kg (-0.4)
  • 27.2. 81.0 kg (-0.6)
  • 28.2. 81.6 kg (+0,6)
  • 29.2. 80.7 kg (-0,9)
  • 1.3. 80.4 kg (-0,3)
  • Ensimmäisen viikon kokonaispudotus: -4,9 kg
  • 2.3. 80.0 kg (-0.4)
  • 3.3. 79.8 kg (-0.2)
  • 4.3. 79.4 kg (-0.4)
  • 5.3. 79.5 kg (+0.1)
  • 6.3. 79.3 kg (-0.2)
  • 7.3. 79.1 kg (-0.2)
  • 8.3. 78.8 kg (-0.3)
  • Toisen viikon kokonaispudotus: -1,6 kg
  • KOKONAISPUDOTUS 2 VIIKOSSA: -6.5 kg!
Ekojen päivien kovan pudotuksen selittää neste - minä nimittäin valmistauduin pitkään pakkoraittiuteen kuurin takia juomalla edellisenä viikonloppuna alkoholia oikein pohjanmaan kautta. Aika pöhöttynyt sitä sitten oli vielä alkuviikosta, mikä selittää tuon ekan päivän 2.3 kilon painonpudotuksen.

Mitat:

Mitoissa painon putoaminen ei valitettavasti näy ihan niin kuin toivoisi: on käynyt taas kuten aina, eli pahimmat ongelmakohdat vatsa ja lantio eivät juuri pienene, mutta reidet ja käsivarret jotka ei muutenkaan ole suhteessa muuhun kroppaan paksut, laihtuvat nopeasti. Mutta eiköhän se jossain vaiheessa ala vyötäröltä ja jenkkakahvoistakin se läski lähteä, kun jaksaa vaan jatkaa. Kolmisen viikkoa vielä olisi puhdasta Cambridge-valmisteruokavaliota ja sen jälkeen siirtyminen seuraavaan vaiheeseen jossa syödään valmisteiden lisäksi 400 kcal edestä ruokaa päivässä.




Näillä näkymin jaksan hyvinkin jatkaa puhdasta kuuria kuun loppuun kuten on suunniteltu. Hassua, että tällainen ääridieetti voi olla niin paljon helpompi noudattaa kuin vaikka 1500 kcal päivässä normaalin ruoan syöminen. Laitan vielä tuon Tickerinkin alle, kun tuntuu niin mukavalta, että kohtuullisen kokoinen pätkä painonpudotusmatkaa on jo näin nopeasti taitettu - silti vaikka tiedänkin, ettei jatkossa samaan tahtiin enää ole mahdollista päästä.






perjantai 4. maaliskuuta 2016

"Uskotko Jumalaan tai että meillä kuolevaisilla elämä ei lopu tähän?"

Tällaista minulta kysyttiin edellisen koiran kuolemaa koskevan viestin kommenttiosiossa, ja päätin että voisin vastata tähän vähän laajemminkin kuin pelkkänä kommenttina.

Lyhyesti vastaus on, että en usko kumpaankaan. On kuitenkin ollut aika elämässäni, jolloin kovasti olisin kaivannut uskoa tai hengellisyyttä, mutta etsimisestä huolimatta en löytänyt, joten on pitänyt vaan hyväksyä todellisuus ilman uskomuksia yliluonnolliseen tai tuonpuoleiseen. Näin kauan kun on ilman uskoa elänyt, niin ei enää kaipaakaan mitään "toivoa" kuolemanjälkeisestä elämästä tai mistään, vaan voi hyväksyä asiat niin kuin ne on, hetki kerrallaan, miettimättä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen tai edes huomenna. En myöskään mieti elämän tarkoitusta tai muita suuria kysymyksiä, vaan elän yksinkertaista, pääosin hetken aistimuksissa pidättäytyvää elämää.

Kristinusko

Viimeisin seurustelukumppanini oli helluntailainen uskova kristitty, joten tästä uskonnosta olen kuullut paljon, ja jopa suoranaista käännytystä on tullut koettua paljon. Minulle kuitenkin koko kristinusko ja Raamattu ovat lähinnä vastenmielisiä ajatuksia, ja Raamatun Jumala tuntui varsinkin Vanhassa Testamentissa jopa ihmiseksi aika sairaalta ja pahalta. Exälle usein sanoinkin, kun hän paasasi uskoaan sillä argumentilla, että jollen usko, niin joudun kuoleman jälkeen sille kuumemmalle loppusijoitusosastolle ikuisiksi ajoiksi, että jos se sinun Jumalasi on niin kusipää, että pelastaa taivaaseen ne jotka sattuvat kuulemaan oikeasta uskonnosta ja pystyvät uskomaan oikein, ja heittää loput helvettiin, niin minä ihan tietoisesti valitsisin mennä mieluummin helvettiin solidaarisuudesta muita kohtaan kuin pelastaa oman nahkani. Ei kiitos mielipuolisen ja vääryydenmukaisen kiduttajajumaluuden taivasta mulle. Tosiasiassa en siis usko taivaan tai helvetin olemassaoloon, mutta noin ajatuksen tasolla jos uskoisinkin, en voisi valita taivasta niin kauan kuin yksikin muu joutuu helvettiin väärän tai puuttuvan uskonsa takia. Ihmisellä kun ei oikeasti ole aitoa valinnanvaraa.

Toinen juttu oli rukous. Uskovaiset rukoilevat, mutta käytännössä se ei tunnu vaikuttavan mihinkään. Rauhaa on rukoiltu vuosisatoja, mutta ei ole rauhaa maan päällä vieläkään. Ja kun yksittäinen kristitty rukoilee vaikka sairautensa paranemista tai talousongelmiensa ratkeamista, niin "vastauksen" todennäköisyys minusta vastaa lähinnä sattumaa. Yhtä lailla minä agnostikkona joskus paranen ja joskus en, kuten uskovatkin, mutta uskova tulkitsee luonnollisen paranemisen rukousvastaukseksi kun taas minä totean, että tällä kertaa mekanistisen luonnon prosessit menivät näin. Millainen muutenkaan olisi Jumala, joka sallisi sotaan ja nälkään kuolevia lapsia, kidutuksia, eläinrääkkäystä ja kaikkea muuta pahaa välittämättä näistä kärsivien kärsimyksestä, mutta samaan aikaan kun varsin hyvinvoiva länsimaalainen kristitty osaa oikein uskoa ja rukoilla, niin häneltäpä otettaisiin pois pienimmätkin vaikeudet jotka häntä kiusaavat? Ei, en haluaisi sellaista jumalaa palvoa siltikään jos pystyisin uskomaan sellaisen olevan olemassa. Mitä en siis pysty.

Yksi asia vielä, ja se on että uskon että monen "Jeesus sydämessä" on aikuisen mielikuvitusystävä, jonka hän on itse luonut. Näin ainakin ajattelin exästäni, joka sanoi että Jeesus puhuu hänelle kun hän rukoilee. Mutta aika usein ne Jeesuksen jutut menivät ihan pieleen tai ohjasivat häntä elämässään huonoon suuntaan. Jeesus sydämessä profetoi asioita jotka eivät tapahtuneet (mikä sitten seliteltiin sillä että ahkera rukous vielä lykkäsi Jumalan tuomiota), neuvoi huonoja neuvoja työpaikka- tai parisuhdeasioissa jne. Njää, minä ajattelin että ainakin ko. herran Jeesus oli mielikuvitusystävä, yksi sisäisen ajattelun/puheen ääni jolle oli annettu nimi Jeesus ja näin korotettu ehdottoman auktoriteetin asemaan. Yleensäkin harrasta uskovaa seurattuani useamman vuoden tuli mieleen että ei, hänellä ei  uskonsa takia ole mitään mitä itselleni haluaisin. Päinvastoin, minä olen uskonnottomuuteni takia vapaa monesta taakasta jota hänellä on uskonsa takia. 

Mystisemmät hengelliset näkemykset

Joskus tunsin viehätystä tietynlaisiin mystisiin, suoraa kokemusta korostaviin näkemyksiin. Samoin buddhalainen ja hindulainen filosofia vetosivat minuun kovasti ajatustasolla. Esim. ajatukset tämän ihmisitsen "tyhjyydestä" ja tämän koetun maailman harhanomaisuudesta vetosivat minuun kovasti. 

Olin ehkä aina kokenut itsekin vaistomaisesti jotenkin niin, että minuus on pelkkä satunnainen kokoelma ajatuksia, elämän aikana kasaantunut uskomusjärjestelmä siitä mikä kuuluu minuun: tämä ruumis, tietyt ajattelumallit, tietyt omistukset, tietty sosiaalisen kanssakäymisen tapa jne. Koin, että jos en ajattele, minua ei tavallaan psyykkisesti ole, vaan on vain pelkkä olemassaolo ja aistimuksia vailla minuuden leimaa. Ei edes niin että kokisin että minä koen aistimuksia vaan niin, että on vain jonkinlainen "tila" jossa aistimukset tulevat tiedostetuksi. Joskus mietin sitä, että olenko minä se joka on tietoinen vai se koko tila jossa kaikki on olemassa (vai ovatko nämä yksi ja sama), mutta tuntui että se on asia joka ei ajattelemalla ratkea joten lopetin moisen pohdinnan. 

Myös ajatus mayasta, todellisuuden illuusioluonteesta vetosi minuun, koska lapsesta asti olin joskus pelännyt, että kaiken tämän näkyvän, tuntuvan ja kuuluvan taustalla voi olla pelkkä tyhjyys, että kaikki tämä on mielen tuottamaa harhaa (olin alle kouluikäinen kun valvoin monet yöt valveilla tämän ajatuksen tuottaman ahdistuksen takia). Se, että muutkin kokevat sen, tarkoitti peloissani vain sitä että se on joukkoharhaa eikä pelkkää yksilön harhaa. Tämähän tietysti jättää jäljelle sen faktan, että jotta on koettua harhaa, on pakko olla ainakin jonkinlainen tietoinen olento joka kokee sen, mutta oliko sekään minkäänlainen jumaluus? En koskaan päässyt siitä selvyyteen joten lakkasin miettimästä sitä. 

Meditaatiotakin kokeilin, koska sanottiin että sen avulla voi saavuttaa jotain, kuten kokemuksia harhanomaisen aistein koetun todellisuuden ydinolemuksena olevasta jumalallisesta todellisuudesta - siitä, kuinka kaikki mikä on, olisi jumaluus ilmenneenä. Tai että voisi saavuttaa jopa hengellisen valaistumisen. Minä opin kyllä olemaan sisäisesti hiljaa varsin hyvin, mutta en silti kokenut mitään tuonkaltaista. Kun istuin hiljaa ajattelematta, koin vain oman olemassaolon tai läsnäolon tunteeni ja tavalliset fyysiset aistimukset jotka virtasivat tietoisuudessani, en mitään sen ihmeempää. Joskus koin, että sen sijaan että olisin ruumiillinen olento joka meditoi, olenkin se koko tila jossa sekä ruumis että kaikki muukin mitä on, on läsnä, tila josta kaikki syntyy ja johon kaikki katoaa, mutta sen tilan olemus oli minulle tyhjyys, ei mikään jumalallisuus johon ihminen voisi turvata ja jota voisi esim. rukoilla.

Lopputulema

Lopulta väsyin koko henkisyyden tai hengellisyyden ajatteluun, koska koin etten sillä saavuta mitään muuta kuin korkeintaan uusia ihmisuskomuksia, joita ei pysty mitenkään varmentamaan varmasti vääriksi tai oikeiksi. Päätin, että en halua lisätä mieleeni sellaisia uskomuksia vaan olen mieluummin ilman, ja otan vaan todellisuuden sellaisena kuin se hetki hetkeltä ilmenee, ilman teorioita siitä onko se oikeasti sitä miltä se näyttää, vai onko sen ydinolemus jotain muuta, tai onko kuoleman jälkeen jotain. Opin elämään ilman näennäistä lohtua, jonka ehkä hengellisyys voisi tuottaa, ja luopumaan vastustuksesta sitä kohtaan millainen tämä ihmisen kokema maailma on. Sairaus, kuolema, kärsimys ovat osa minun ja tämän maailman todellisuutta, ja näyttäisi hullulta esim. kärsiä kivusta ja väittää että tämä ei ole totta, tämä on illuusio. Niinpä minä vaan hyväksyn kivun ja kuoleman ja kaiken mitä on, enkä välitä leimata niitä hyväksi tai pahaksi. Ne vain ovat, ja koska en niille mitään voi, en jaksa taistella niitä vastaan mielessäni sanomalla ettei niitä saisi olla. Hetki kerrallaan otetaan vastaan kaikki se vastaan mitä elämä eteen heittää, ilman ihmeempiä ajatuksia, on Plussapallon elämänfilosofia.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Nyt se koira sitten kuoli

Näin sitten loppui meikäläisen akuutin munuaisvikaisen koiran taival. Viikonloppuna se alkoi taas oksentaa ruokansa pois. Ei tosin ihan kaikkea minkä söi, mutta kuitenkin. Oksentamisen myötä alkoi vaikuttaa väsyneemmältä.

Ratkaiseva käänne huonompaan kuitenkin tapahtui eilen työpäivän aikana. Aamulla koira oli vielä suht ok kunnossa, joi vettä eikä oksentanut sitä, käveli pienen lenkin. Mutta kun tulin töistä, jo ovella tuli vastaan oksennuksen haju. Oksennuksia oli sohvalla useita, matoilla, joka paikassa. Ja itse koira löytyi tärisemästä makuuhuoneen nurkasta. Siitä paikasta oli pakko lähteä Viikin eläinsairaalaan päivystykseen, ja kyllähän sen arvasi että kun munuaisista on kyse niin mitään muuta ei ole tehtävissä kuin päästää koira kärsimästä.

Koira täytyi kantaa autolle ja sieltä eläinsairaalaan, koska sitä selvästi huimasi ja se hoiperteli. Eläinsairaalassa tutkittiin ja koiran ruumiinlämpökin oli epänormaalin alhainen. Otatin vielä munuaiskokeet kun eläinlääkäri sitä kysyi, lähinnä oman omantunnon helpottamiseksi, että tietää sitten varmasti että teki lopullisen päätöksen oikein perustein. Ettei olisikin vain joku tavallinen vatsatauti minkä takia oksenteli viime päivät. Ja kyllä ne munuaisarvot olivat yhtä huonot kuin silloin ennen nesteytyshoitoja kun vaiva todettiin, eli munuaiset ihan loppu ja muuta ei ollut tehtävissä kuin eutanasia.

Niinpä sitten koiran maatessa sylissäni sille laitettiin rauhoittava lääke, jonka vaikuttaessa silittelin koiraa siinä, kyyneliä vastaan taistellen (en halua itkeä tai näyttää tunteita ihmisten nähden vaan itkeä sitten yksin myöhemmin). Kun koira oli jo nukahtanut, se otettiin hoitopöydälle ja laitettiin nukutusaine ja koira nukkui ikiuneen. Sitten vielä päätökset ruumiin käsittelytavasta: kotiin mukaan, joukkotuhkaus, yksilötuhkaus vai antaminen yliopistollisen eläinsairaalan tutkimus/opetuskäyttöön (otin joukkotuhkauksen) ja maksu ja minä lähdin eläinsairaalasta tyhjä panta ja hihna mukanani.

Kotona sitten huutoitkua ja megalomaanista itsesääliä (valitin mm. että miksi KAIKKI mene päin persettä, kun samana päivänä autokin oli hylätty katsastuksessa ja töissä on yhtä helvettiä) johon tosin väsyin parissa tunnissa kun alkoi silmiä ja päätä särkeä niin paljon siitä vollottamisesta. Kännit olisin halunnut vetää ja olisin varmaan Cambridgesta huolimatta vetänytkin, ellei olisi tänä aamuna ollut pakko olla ajo- ja palaverikunnossa aikaisin. Työn takia en sitten vetänyt, mutta uhmakkaasti söin pari Tuc-keksiä ja kuivattua viikunaa jotka löytyi pääosin kaikesta syötävästä puhtaaksi raivatuista kaapeista. Ei nyt järin iso lankeemus tässä tilanteessa.

Tänään sitten on lähinnä ollut vittumainen ja tyly, tyhjä ja välinpitämätön olo. Suru tekee minulle aina sen, että en niinkään ihan ekan muutaman tunnin jälkeen itke tai tunteile, mutta olen äärimmäisen kärsimätön, levoton ja äkäinen. Työpaikalla tuli päästeltyä melko kärkevää kommenttia, ja kahviautomaatilla eräälle hitaalle vanhemmalle miehelle tokaistua "kestää, kestää", samalla stepaten kärsimättömästi hänen takanaan. Huomenna saan onneksi pitää etäpäivän niin saan äksyillä ihan yksikseni ja valittaa elämäni kurjuutta. Mutta tällaista siis kuuluu tänne, ja dieetti jatkuu huolimatta vastoinkäymisistä jotka yrittävät houkuttaa minut tarttumaan pulloon että edes hetkeksi saisi muutettua "velat saataviksi" omassa tunnemaailmassaan.

Koira nimeltä Kuoriainen viime kesänä kodin lähellä