perjantai 27. helmikuuta 2015

Viikon laihdutuskuulumiset: -1,1 kg pois taas!

Kummallisesti se paino vaihtelee kyllä päivittäin. Kävin eilen vaa'alla, ja näytti että olisi lähtenyt vain 0,5 kg viime viikosta. Mutta tänään sitten olikin yli kilon alempi paino kuin viime viikolla, silti vaikka eilen söin päivällisellä suolaisia maissilastujakin (suola kerää nestettä). Tyytyväinen olen kyllä:

3 viikkoa ravitsemusterapeutin ohjeilla ja -2,3 kg!

Yllättävän helposti tämä nyt on mennyt sen ensimmäisen viikon jälkeen jolloin tuntui että herkuton ja alkoholiton elämä on ihan jumalattoman ankeaa, tuskin edes elämisen arvoista. Nyt on jo oppinut, että kun himontunne tulee, voi vaan odottaa ja antaa sen mennä ohi, ja se menee ehkä tunnissa ohi, ja sitten on taas ihan ok olo vaikkei saanut mielitekonsa kohdetta. 

Koettelemus: vanhemmille viikonlopuksi

Äiti aina kyselee, koska tulen käymään ja nyt sitten ajattelin että täytyy sielläkin välillä käydä. Onnistuin kyllä saamaan riidanpoikasen asiasta aikaan jo puhelimessa. Kerroin nimittäin jo etukäteen, että olen tällaisella dieetillä. Äiti siitä kiihtyi, että hän on jo ruoat ostanut eikä aio mitään erilaista alkaa laittaa. Minä sanoin, että ei tarvitsekaan, että tuon ruokatarpeeni itse ja laitan ateriani. No ei hyvä sekään, sitten se hermostui siitä, että mitä se nyt sellainen on, että vieras tulee kylään ja laittaa itse ruokansa. Kysyin vaan kärsimättömästi, että enkö sitten tule ollenkaan? Ja saan sittenkin tulla kuitenkin, vaikka nolaankin äidin syömällä omaa dieettiruokaa. 

Silti tuo tulee olemaan kova koettelemus, vaikka omat ruokani teenkin, koska siellä on kaapit täynnä keksejä, suklaata, pullia jne ja muut niitä myöskin syövät. Veljenikin, joka on myös ylipainoinen ja melkoinen syöppö, tulee lauantaina sinne myös ja silloin joutunen näkemään oikein suuren luokan herkunmässäystä ja katsomaan itse kuola valuen sivusta.

Viikon ruokia

Pelkäsin ettei paino olisi tällä viikolla laskenut koska en ole niin valtavan kevyesti syönyt, vaikkakin kyllä niitä ravitsemusterapeutin ohjeita noudattaen - niissä kun ei kerrottu paljonko sillä rasvalla saa lotrata! Tykkään esim. kasviksista päivällisellä öljyssä paistettuna (inhoan höyrytettyjä ja useita kasviksia uunitettunakin), ja wieninleikettä, nachoja sun muuta raskaampaa on tullut syötyä. Mutta siis tosiaan puolen kilon painonlasku huolimatta tämäntyyppisistä päivällisistä:

  • Wieninleikettä ja kapriksia, sekä paistettua perunaa, palsternakkaa, porkkanaa, herkkusieniä ja punasipulia

  • Eilisen päivälliseksi laitoin meksikolaistyyppistä lämmintä salaattia, joissa salaatinlehtiä, kahta eri väriä paprikaa, punasipulia, kidneypapuja, jalapenoja, paistettua pekonia, lehtipersiljaa ja muutama kirstikkatomaatti. Maustettu kasviksia paistaessa tacomausteella ja lopuksi sinappisella oliiviöljy-sitruunamehukastikkeella. Kaveriksi tietysti maissilastuja sallittu hiilihydraattiruoan määrä max pari desiä.

Jos näin syöden laihtuu, niin kyllä se vaan minulle käy :D

maanantai 23. helmikuuta 2015

Vaikeat vaalit tulossa - uutta puoluetta etsimässä

Kuten lehdistä ja TV:n vaaliohjelmista näkee, vaalikuumetta ollaan jo kovin nostattamassa mediassa. Itseäkin on alkanut siten mietityttää tämä asia, koska todennäköisesti tulen näissä vaaleissa vaihtamaan puoluetta, jota äänestän. Harmi vaan, ettei tunnu oikein olevan olemassakaan oikeasti mieleistä vaihtoehtoa.

Olen perinteisesti äänestänyt Vihreitä tai Vasemmistoliittoa. Mutta nyt tuntuu että on tärkeitä kysymyksiä, kuten maahanmuutto, joissa olen täysin eri linjoilla näiden puolueiden kanssa, ja muutenkin toistaiseksi vaikuttaa että aika löysää on ollut näiden puolueiden ohjelma siitä mitä tässä maassa pitäisi oikein muuttaa, että talous saataisiin kuntoon ja moni muu asia. "Vihervasemmistolainen suvaitsevaisto" ei oikein ole sitä mihin itse identifioidun, vaikka periaatteessa olenkin edelleen vasemmistolainen arvoiltani.

No ne muut vaihtoehdot sitten. Tässä alla ennakkomielikuvia. Tulen kyllä tutustumaan puolueiden vaaliohjelmiin tässä ennen vaaleja hyvinkin tarkasti, enkä äänestä pelkkien ennakkoluulojeni perusteella. Ja täytyy kai niitä läpitylsiä poliitikkojen keskusteluohjelmiakin muutama katsoa telkkarista.

  • Kokoomus. Never ever. Nämä haluaa tuplata maahanmuuton, kyykyttääkseen suomalaista työvoimaa ja painaakseen palkat alas. Eikä minusta aja mitenkään tavallisen palkollisen asiaa. Väittävät että vauraus, jos sitä saadaan pörssiyhtiöille (esim. työntekijöiden ehtoja huonontamalla) sataa alaskin, mutta vanha totuus on että sinne sataa vain paska: "The shit will trickle down". 
  • Keskusta. Arvokonservatiiveja, hui kauhistus, ei käy. Nämä on niitä jotka haluaisivat keskikaljatkin Alkoon, paluu 1970-luvulle vaan. Äänestivät myös tasa-arvoista avioliittolakia vastaan. Johdossa monen mielestä sympaattinen Sipilä, joka minusta on lähinnä pelottavan kylmä insinöörityyppi, ja vielä lestadiolainen. Pelottaa, että nämä voittavat vaalit. Ehkä kansa ei ole vieläkään oppinut vanhaa viisautta, että Kepu pettää aina!
  • Kristilliset. No ei. Sen lisäksi etten edes ole itse kristitty, niin en pidä yleensäkään ideasta että uskonto ja politiikka sotketaan yhteen. 
  • RKP. En ole ruotsinkielinen, joten ei. Itse asiassa pidän yhtenä tärkeänä asiana, että pakkoruotsi ja ruotsinkielen virallinen asema toisena kielenä saataisiin pois tästä maasta. Mokoma jäänne Ruotsin vallan ajalta, ja muistutus nykyisen varakkaan ruotsinkielisen eliitin vallasta.
  • Vihreät: Olen alkanut ajatella, vaikka näitä olen usein äänestänytkin, että ehkä puoluetta ei pitäisi perustaa ympäristöasioiden ympärille, vaikka ne tärkeitä ovatkin. Linja muissa kysymyksissä on hyvin hajanainen Vihreillä, osa on vihervasemmistoa ja osa ns. Kokoomuksen puisto-osastoa. Enkä edes ymmärrä ydinvoiman vastustamista, koska se on jätteen loppusijoitusta lukuun ottamatta hyvin puhdas ja kasvihuoneilmiötä edistämätön energiamuoto.
  • SDP: Periaatteessa minulle vaihtoehto, mutta en ole oikein näidenkään linjasta selkoa saanut viime vuosina. Viime vaalien aikaan tuntui, että ovat jämähtäneet jonnekin menneen teollisuusyhteiskunnan aikakaudelle ja ajavat lähinnä tehdasduunarien asiaa. 
  • Perussuomalaiset: Paljon asioita joista en pidä tässä puolueessa ja sen ajamissa asioissa. Mutta toisaalta ovat maahanmuuttokysymyksissä samoilla linjoilla kanssani, ja ruotsin kieli -kysymyksessä. Epävarmaa, miten oikeasti osaisivat toimia hallitusvastuuseen päästyään. Soini osaa kyllä sutkautella kritiikkiä vallanpitäjiä vastaan, mutta entä jos pitäsi itse käyttää valtaa ja esittää ratkaisuja ongelmiin toisten tekemisten kritisoimisen sijaan? Ei mahdotonta, että äänestäisin Persua, vaikken olisi tätä ennen uskonut. 
Tein huvikseni myös Hesarin vaalikonetestin, ja tässä tulokset. SDP:tä ja Piraattipuoluetta ehdottavat parhaiksi matcheiksi minulle. Mutta täytyy tosiaan tutkia tarkemmin kunkin puolueen vaaliohjelmia, ennen kuin oikeasti päättää minkä asioiden ajamiselle äänensä antaa. 


perjantai 20. helmikuuta 2015

Jee, viime viikolla lähti kilo!

Viime viikon lopulla valittelin, että painoa ei ollut pudonnut kuin 0.2 kg ekan viikon aikana, vaikka olin noudattanut ravitsemusterapeutin määräämää dieettiä todella orjallisesti, ilman mitään poikkeuksia. Samalla linjalla olen jatkanut, ja tällä viikolla olikin sitten tultu kilo alaspäin viime viikon painosta. Eli 2 viikkoa takana, yhteensä painoa pudonnut 1.2 kg. Enpä todellakaan valita, ottaen huomioon sen kuinka vaikeaa minun on yleensä ollut saada painoa alas viimeisen puolen vuoden aikana.

Maitohappobakteeriripuli alkaa helpottaa

Vivomaxx-maitohappobakteerivalmisteen alkoitus aiheutti minulla inhottavan ripulin ja kuvotuksen, joka kesti pahana viitisen päivää. Lienee osasyy tämän viikon hyvään painonpudotukseen tuo että ruoka tuli 5 päivää läpi aika suoraan: sen mitä söi, ripuloi ulos hetken päästä. Mutta nyt ei ole enää ollut sellaista että täytyisi koko ajan majailla vessojen lähettyvillä äkillisen hädän varalta. Vieläkin tavara, kun sitä ulos tulee, on löysää, mutta kun sitä tulee vain kerran päivässä, niin eipä haittaa tämä. Kyllä minä näillä näkymin kuukauden kuurini loppuun syön.
Suositusten mukaista pöperöä: pieni määrä riisiä, lihapullia, sekä kurkkua ja porkkana-pinaatti-cashewpähkinäpaistosta.

Mielitekoja ei enää niin paljon, mutta välillä oikeaa näläntunnetta

Tällä viikolla ei ole ollut sellaisia hulluja mielitekoja, joiden kourissa viime viikolla välillä  jopa mietin, että pitäisikö opetella viiltelemään itseään tai jotain, jos se vaikka veisi huomion hirvittävästä jonkun tietyn ruoan tai juoman himosta. Välillä on tullut mieleen tälläkin viikolla kylmä olut tai iso höyryävä lautasellinen pastaa, jossa on sitä pastaa minulle ateriaa kohti sallitun säälittävän 0-2 dl:n sijaan ainakin neljä desiä. Mutta ne on olleet vain hetkellisiä ajatuksia mielessä, jotka on ollut helppo päättäväisesti torjua: "Ei, ei nyt. Sinunhan on tarkoitus laihtua". 

Mutta välillä on kyllä ollut ihan oikea nälkä, sellainen tyhjä tunne vatsassa. Eipä tuo sinänsä mitenkään paha ole, ei minulle tule nälkäisenäkään heikotusta, päänsärkyä tai muita ikäviä oireita kuten joillekin, ja olen ottanut siltä kannalta että hyvä vaan että on vähän nälkä, tarkoittaa että oikeasti on miinuskaloreilla, että kuluttaa enemmän kuin syö. Siksi elimistö ilmoittelee nälällä, että voisit syödäkin jotain, että saisi taas kaloritasapainon kuntoon. 

Mausteista kukkakaali-kookosmaitopaistosta ja chorizo-makkaraa


Ärsyttävän tomera ja tehokas mieliala

Minä tykkään itsestäni enemmän rentona ja laiskana. Mutta nyt tämä tiukkuus dieetillä on tehnyt sen, että minusta on taas tullut muissakin asioissa nipottava tehohirmu. Siivotessa kotona on ärsyttänyt pieninkin epäkohta, ja töissä olen hermostuneesti hoputtanut itseäni, että no niin, nyt hoidetaan äkkiä tämä, sitten seuraava homma, ja nämä pitää olla ennen ruokatuntia tehty. Sisäinen nipottaja käskyttää kuin joku hiton keskitysleirivartija, mikä joskus on rasittavaa. Osaisipa olla muillakin kuin kahdella vaihteella, joko totaalivälinpitämättömällä ja veltolla, tai sitten ylitehokkaalla ja ankaralla. Onneksi olen onnistunut olemaan sentään tällä viikolla purkamatta kärsimättömyyttäni muihin, yksin olen vaan ratin takana raivonnut hidastelijoita ja mielessäni manaillut kaupan kassajonossa ihmisiä jotka eivät tunnu osaavan optimoida ostos- ja pakkaussuoritustaan niin että pääsisivät jonosta mahdollisimman nopeasti ;) 


maanantai 16. helmikuuta 2015

Terveisiä avokonttorihelvetistä

Sanottakoon heti alkuun että tätä kirjoittaessani olen töissä. Aloin kuitenkin kirjoittaa tänne, koska en kuitenkaan
pysty keskittymään taaskaan täällä riittävästi että pystyisin tekemään oikeasti töitä. Takanani hölöttää ammattimyyjä puhelimeen jo toista tuntia häiritsevän terävällä äänellä ja kielikorvaan sattuvalla tankero-englannilla. Parista positiosta kuuluu puhelinneuvotteluissa hölisemistä. Vasemmalla puolellani ikkunapaikoilla kolmen työntekijän joukko höpöttää talvilomista ja matkoista. Avainten kilinää, kenkien kopinaa, kahviautomaatin hurinaa, ovien avautumista ja sulkemista, puhetta - AAAAAAAAARGH :-o Ja täällä pitäisi muka koodata!

Olen ollut avokonttorissa töissä jo kymmenisen vuotta mutta niin vaan on, että en tunnu millään sopeutuvan. Olen kokeillut pitää kuulokkeita päässä ja kuunnella musiikkia, mutta ei sekään toimi, koska sitten alkaa häiritä se että en kuule jos joku kävelee takanani tai on tulossa työpisteelleni, ja alan vainoharhaisesti pyöriä ympäriinsä katselemassa missä ihmisiä kulkee. Haluan toisaalta tietää milloin esim. pomo hiipii lähellä, ja tunnistankin sen kuten muutkin tämän avokonttorin vakioasukit kenkien kopinasta ja askeltiheydestä. Mutta toisaalta häiritsee ne kengänkopinat ja muu meteli. Haluaisin täydelliseen hiljaisuuskuplaan, jossa sen lisäksi että olisi hiljaista, en koko ajan näkisi muita ihmisiä tai ne minua. Saisin vaikka rauhassa miettiessäni raapia päätäni tai ravata edestakaisin huonetta, ilman että kukaan katsoo pitkään.

Eikä ole edes harvinaista tällainen että avokonttori häiritsee. Pieni osa ihmisistä on sellaisia että viihtyvät näissä avokonttoreissa, siis meistä joiden työ on yksinäistä ja keskittymistä vaativaa puurtamista eikä jotain luovaa toisten kanssa yhdessä ideointia. Mutta suurin osa valittaa että vain etäpäivinä saa kunnolla tehtyä vaativampia hommia, ja että on yhtä helvettiä tämä täyteen tungettu avokonttori jossa ei ole minkäänlaisia väliseiniä tai sermejä edes. Silti vaan toimistosuunnittelijat yhä enemmän suunnittelevat näitä "luovia" avokonttoreita, ja uusin villitys on ettei kellään ole edes omaa vakiotyöpistettä, vaan joka helvetin aamu käydään läpi tuolileikki, jossa viimeksi tulijat saavat paskimmat paikat konttorin keskeltä.

Niin että täällä sitä istutaan ja odotetaan työpäivän loppua, miettien että onneksi huomenna on etäpäivä, niin saa taas tehtyä kiinni sitä mitä tänään ei ole pystynyt mölyn ja häiriöiden takia tekemään. Tässä hälinässä on parempi antautua suosiolla iltapäivälehtien ja keskustelupalstojen selaamiseen kuin edes yrittää tehdä työtä. Asiakkaalta laskutetaan tästäkin blogiin kirjoittamisesta sekä Taloussanomien ja Aihe Vapaa -palstan lueskelusta 110 euroa per tunti. Kiitos työnantaja että tarjoat työtilat, joissa ei voi tehdä töitä.


torstai 12. helmikuuta 2015

Eka viikko ravitsemusterapeutin ohjein takana

Painoa ei valitettavasti ole lähtenyt kuin 0,2 kg. Mutta sentään alas- eikä ylöspäin mennyt paino pitkästä aikaa! Muuten kokemuksia viikon ajalta:

Veden juomiseen alkaa tottua

Alkuun tuntui ihan kummalliselta että "vähän väliä" pitäisi olla juomassa, jos sen 1,5 litraa eli noin 7 lasillista juo päivässä. Olen yleensä juonut vettä vain aamulla lasin ja lounaalla toisen. Muuten juomistarve on tyydyttynyt energiajuomilla, Pepsi Maxilla sekä kahvilla. Veden juominen alkuun jopa tympäisi ja ällötti, mutta nyt ei enää niinkään. Tosin hanavedestä en oikein tykkää, siinä on minusta inhottava kemikaalimainen haju joka varsinkin aamuisin tökkii vastaan pahasti, joten pullovettä tulee paljon käytettyä, aterioilla kivennäisvettä ja muuten lähdevettä. 

Jotain tapahtuu vatsassa Vivomixx-valmisteen seurauksena: vatsa ihan sekaisin

Tiistaina minulle tuli tilaamani Vivomixxit (nimi muuttunut siitä mitä se oli rav. terapeutin esitteissä
Nenästä kiinni ja paha litku äkkiä alas!
, silloin se oli VSL#3). Aloin samana iltana niitä ottaa, ja seuraavana päivänä jo vatsa antoi merkkejä että jotain siellä tapahtuu. Mylläsi, oli ilmavaivoja, ja nyt on sitten ollut ihan totaalista ripulia. Jouduin poistumaan töissäkin palaverista kesken täysistunnolle vessaan, mikä oli vähän ärsyttävää. On myös ollut lievää kuvotusta tuon Vivomixxin aloittamisen jälkeen, mikä ei ole ihme kun on suolisto muutenkin sekaisin. Toivottavasti menisi pian ohi. Ai niin ja sen valmisteen maku myös kuvottaa melkoisesti kun sitä ottaa: se ei ole kovin vahva, mutta semmoinen savimainen ja jotenkin "mädäntynyt", mikä ei ole kovin yllättävää kun kyse on bakteerivalmisteesta.

Runsas proteiini aterioilla väsyttää

Olen vääntänyt sisääni väkisin 150 g proteiiniruokasatseja lounaalla ja päivällisellä, kuten ohje oli. Se on paljon enemmän kuin mihin olen tottunut, ja tuntuu että varsinkin lounaalla satsi väsyttää kauheasti. Töissä on tullut lounaan jälkeen aina olo että tarvisi päästä pariksi tunniksi pitkälleen ruokaa sulattelemaan, mutta eihän siellä pääse. Espressoilla olen sitten yrittänyt itseäni taas herättää proteiinisatsin jälkeen. Jännä, että moni sanoo että hiilarit väsyttää, mutta minulla se on aina ollut proteiini joka isoina määrinä väsyttää. Ehkä tähän tottuu, tai sitten ei, sen näkee ajan kanssa. 

Ei nälkää, mutta mielitekoja on ollut

Nälkää en ole kokenut, mikä ei sinänsä yllätä kun olen laihtunutkin viikossa vain 0,2 kg eli isoja miinuskaloreita kulutukseen nähden ei ole ollut. Kiloklubilla kun laskin eilisen kalorinsaannin kokeeksi niin se oli seuraava:
  • Aamupala: Cappuccino ja 2 kaurakeksiä 159 kcal
  • Lounas: Vihersalaatteja työpaikan lounaspöydästä, 100 g jauhelihaa paistettuna, 50 g juustokuutioita, leipäviipale 619 kcal
  • Päivällinen: Kasvis-broileripannua, 1,5 dl riisiä, kiivihedelmä 553 kcal
  • KOKO PÄIVÄ 1375 kcal
Mieli on kyllä ehtinyt tehdä jo ties mitä. Viiniä olisi tehnyt mieli ruoan kanssa. Ajattelin kerran töistä lähtiessäni jopa että ostan pullon ja juon sen kokonaan, mutta pidän sitten pari Nutrilett-päivää että saan kuitattua liikakalorit jotka siitä saan. Tänään ruokalassa oli ystävänpäivän kunniaksi tarjolla toinen toistaan ihanamman näköisiä leivoksia. Meinasi kuola valua suupielistä kun katselin niitä, erityisesti kermavaahdolla ja mansikoilla päällystetyt kakunpalat tuntuivat ihan kutsuvan minua luokseen. Palaverissa oli tiistaina tarjolla aivan ihanan näköistä sienipiirakkaa jonka päällä oli tuoreita ruohosipulin oksia. Siinä myrtsinä sitten haistelin sen tuoksua kun muut söivät. Minä en, koska ei ollut dieetinmukainen ruoka-aikani. 

Olen onnistunut olemaan lankeamatta kiusauksiin vain ajatellen alle kuukauden päässä häämöttävää ravitsemusterapeutin kontrollikäyntiä. Jos en ole siihen mennessä yhtään laihtunut, niin en tahdo sen ainakaan johtuvan siitä etten olisi noudattanut ruokavaliota vaan sooloillut omiani. En näin tiukka aio syömisen suhteen olla loppuikääni, mutta nyt alkuun kun kerran on ollut vaikeaa saada painoa yhtään alaspäin, yritän pysyä tiukasti tässä. Sitten jos paino lähtee laskemaan, voin miettiä voisiko joskus hallitusti poiketakin dieetistä. 
Proteiinipitoista kevytpöperöä: broileri-kasvispannua ja riisiä

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Sunnuntain ajatuksia ihmisten erilaisuuden hyväksymisestä

Katselen aina lähikirjastossa käydessäni läpi kierrätyshyllyn, jonne ihmiset voivat jättää tarpeettomia kirjojaan muiden otettavaksi. Eilen huomasin siellä Anthony de Mellon kirjan "Kuuletko linnun laulun". Huonokuntoisen kannesta, yököttävä liiskaantunut purukumikin otsikon päällä. Mutta koska muistin jonkun suositelleen erästä toista de Mellon kirjaa (Havahtuminen), ajattelin että otanpa luettavaksi tuon kumminkin. Tuo onkin enemmän mietelauseteos kuin perinteinen kirja, mutta heti aika alusta löytyi jo ajattelemaan laittava vertaus tai mietelause, jonka myötä jäin pohtimaan ihmisten erilaisuutta ja sen hyväksymistä.

Nasruddin oli kohonnut kuninkaan pääministeriksi. Kulkiessaan kerran palatsin läpi hän näki kuninkaan haukan. Sellaista kyyhkystä Nasruddin ei ollut ennen nähnytkään. Niinpä hän haki sakset ja leikkasi niillä haukan kynnet, siivet ja nokan lyhyiksi. "No nyt sinä olet kunniallisen linnun näköinen", Nasruddin sanoi. "Hoitajasi on näemmä lyönyt sinua pahasti laimin!"
Kuinka monelle "erilaiselle" ihmiselle käy kuten kuninkaan haukalle tarinassa. Lauma, yhteiskunta ja
nykyään jopa "asiantuntijat", yrittävät tehdä hänestä samanlaisemman kuin muut, sellaisen kuin ihmisen kulloisenkin ihmisihanteen mukaan kuuluisi olla. Jenkeissä lääkitään jo ujouttakin, ja liiallisen vilkkauden lääkitseminen on meilläkin arkipäivää. Kaikki toki vain ihmisen omaksi parhaaksi näennäisesti, onhan kyyhkyslaumassa helpompi olla jos on samanlainen kuin toiset kyyhkyset. Haukat kyyhkylaumassa ja joutsenet ankanpoikasten laumassa (rumat ankanpoikaset) joutuvat pilkatuiksi, ja pilkkaamistahan pitää kaikin keinoin pelätä ja välttää, sanovat.

Tarinassa Nasruddinin ongelma oli se, että hän näki kaikki linnut kyyhkysen ihanteen mukaan, ja poikkeamat siitä olivat virheitä, jotka pitää korjata. Joku viisaampi olisi nähnyt haukassa erilaista kauneutta, ehkä rujompaa ja karskimpaa, mutta omalla tavallaan hyvin jaloa. Olisi iloinnut haukasta haukkana ja kyyhkysestä kyyhkysenä, antanut kummankin olla mitä on. Mutta Nasruddin ei tiennyt mitään haukoista, hän näki vain viallisen ruman kyyhkysen. Minusta ihmiset tekevät usein noin myös toisilleen. Erilaisuuden arvoa ei tunnusteta, vaan nähdään vain ne rajoitukset, mitä erilaisuus tuo erityisesti sosiaalisiin suhteisiin, ja sitten erilainen yritetään tavalla tai toisella korjata lähemmäs keskivertoa.

Ja erilaisuudella todella on arvoa. Joskus se huomataankin, jos vaikka se kummallinen sisäänpäinkääntynyt ihminen lopulta tekee jotain suurta esim. tieteen tai taiteen saralla. Silloin hänelle sallitaan että hän on vähän "omituinen". Sen jälkeen omituisuus on monien mielestä osa hänen nerouttaan, melkein ihailtavaa ennemminkin kuin halveksittavaa. Mutta se suuri enemmistö erilaisia, joka ei tee mitään julkisuuteen päätyviä suuria keksintöjä tai tekoja, helposti jää vain halveksituiksi, ja mikä pahinta, itsekin halveksimaan itseään ja loputtomasti yrittämään tulla enemmän sellaiseksi kuin muut, että kelpaisivat toisille.

Tämä asia koskettaa minua henkilökohtaisesti, koska olen aina kokenut lapsesta asti olevani vähän outo lintu. Sellainen josta muut eivät pidä, ja joka itsekin on tuntenut vierautta useimpien toisten seurassa. Minäkin aina uskoin olevani viallinen, huonompi, ja tein loputtomia päätöksiä yrittää tulla enemmän oikeanlaiseksi ihmiseksi. Alkaisin sosiaalisemmaksi, hankkisin miehen ja lapsia, opettelisin positiivisemman asenteen. Mutta ei se koskaan onnistunut, onneksi. Harmi vaan, että vasta keski-ikäisenä olen tajunnut, että ei minun tarvitse miksikään muuttua. Eikä muidenkaan "omituisten". Että ihminen on paljon onnellisempi omana itsenään yksin kuin jos väkisin vääntää itsensä muille kelpaavaksi jos ei sitä luonnostaan ole. Sellainen on henkistä väkivaltaa itselle, vähän kuin haukan typistämistä kyyhkyseksi. Muutenkin yksinäisyyden kauheus on paljolti yhteiskunnan aivopesua - olen usein juhlapyhinä miettinyt, kuinkahan monet yksinäiset tuntevat olonsa kauheaksi pyhinä, koska joka paikassa toitotetaan kuinka niiden pyhien kuuluisi olla perhejuhla ja sosiaalinen juhla. Jos sellaista odotusta ei olisi, paljon useampi voisi olla tyytyväinen yksinkin, eihän tavallinen vapaapäivä tai viikonloppukaan yksin useimmille kauhea ole.

Vaan olisi se hienoa, jos jo lapsesta asti ihmisiä osattaisiin tukea olemaan rohkeasti sellaisia kuin he ovat, huolimatta siitä jos he sattuvat olemaan jollain tapaa keskiverrosta poikkeavia (ihan millä tahansa tavalla)! Jos sen sijaan että kaikin keinoin pyritään välttämään kiusatuksi joutumisen aiheita ja pelätään syrjimistä, rohkaistaisiin kulkemaan omia latujaan huolimatta pilkkaajista. Sanottaisiin että pilkkaajat tekevät väärin, kuten he tekevätkin, ja rohkaistaisiin käyttämään oikeutta olla mikä on, erilainen, taipumatta väärin tekevien pilkkaajien edessä. Sellainen maailma olisi itselleni paljon enemmän mieleen kuin tämä, jossa olen kuullut monien äitien miettivän jo lapsen nimeä valitessaan asiaa sen kautta, ettei lapsi vaan joutuisi nimensä takia pilkatuksi.

torstai 5. helmikuuta 2015

Ravitsemusterapeutilla käyty!

Kävin tänään sitten Anette Palssan vastaanotolla. Kokemus oli positiivinen, parempi kuin odotin. Kertoilin Palssalle painonhallintahistoriastani, siitä miten lähes pari vuotta sitten aloin laihduttaa, ja laihduinkin kymmenisen kiloa melko ongelmitta. Kunnes tuli pikkujoulukausi, juopottelu ja ahmiminen, ja sitä seuraava kurinpalautus nutraamalla ja muilla äärikeinoilla. Ja että sen jälkeen sitten onkin vaivannut ahmiminen ja se ettei paino putoa edes dieetillä. Ja lopputulema on että olen 10 kg painavampi kuin aloittaessani laihduttaa ja 20 kg painavampi kuin keveimmilläni laihdutuksen aikana. Enkä enää laihdu suuremmasta painostani huolimatta 1500  kcal päivässä syöden.

Ravitsemusterapeutti arveli, että aineenvaihduntani ja suolistofloorani on todennäköisesti sekoittanut nutraaminen sun muut pikakuurit. Kokoiseni ihmisen pitäisi laihtua 1500 kcal päivässä. Kartoitettiin myös uniasiat, mutta niistä ei löytynyt selittäjää, koska vaikka nukun viikolla vähän, olen nukkunut samoin aina, silloinkin kun olin hoikka tai laihduin hyvin. Samoin älyttömän syömisen ja/tai juomisen päiviä on nykyisin sen verran harvoin ettei nekään riitä selittämään painonlaskun vaikeutta. Tällaisilla ohjeilla lähdetään nyt purkamaan jumiani, ja 10.3. menen taas vastaanotolle, että katsotaan miten on mennyt:

VSL#3 superprobiootti

Probioottivalmiste jota käytetään mm. tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoon. Tätä saa tilattua netistä www.vsl3.fi . Tällaista minun pitää alkaa syödä että suoliston bakteeritasapaino saataisiin taas kuntoon, ja siellä jylläävät lihomista edistävät pöpöt syrjäytettyä mukavammilla lajeilla. 3 viikossa pitäisi tapahtua uuden bakteerikannan kolonisoituminen.

Jodia ja seleeniä sisältävä monivitamiinivalmiste kilpirauhasen toiminnan tukemiseen

Minulla ei tutkitusti ole kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta ravitsemusterapeutti suositteli silti ottamaan mukaan monivitamiinitabletin, joka sisältäisi myös jodia ja seleeniä, varmuuden vuoksi. Tällaista kävinkin samantien apteekista hakemassa (Multitabs Family).

Vettä (myös kivennäisvesi käy) 1,5 l päivässä

Havaittiin että juon aika vähän vettä, usein tulee juotua Pepsiä ja kahvia vaan. Nyt tavoite on juoda 1,5 litraa vettä päivässä. Sokeritonta Pepsiäkin saan juoda, koska minulla se ei aiheuta mitään erityistä makeanhimoa kuten joillakin.

Lisää proteiinia


Olen syönyt proteiinia vain kolmisen annosta
 päivässä (aamulla cappuccinosta 1, lounaalla pari lihasta tai kalasta). Suositus olisi 10, mutta pyritään seitsemään. Ihminen tulee toimeen paljon vähemmälläkin, mutta kuulemma tällaisissa tilanteissa joissa painon ja ruokahalun säätelyn kanssa on jo ongelmia, usein proteiinin lisääminen auttaa. Tarkoitus on jatkossa syödä lounaalla ja päivällisellä 150 g proteiinipitoista ruokaa kuten liha/kala/muna/juusto/tofu/pavut. Ennen olen syönyt proteiiniruokia vain lounaalla, olen kokenut ne illalla unta häiritseväksi liian raskaasti sulavana. Mutta yritetään.

Muuten ihanan rento, minun tapoihini räätälöity ruokaohjelma

Pelkäsin saarnoja siitä miten pitäisi syödä puuroa tai rahkaa tai 5 kertaa päivässä. Että kaikki makea pois jne. Vaan ei. Minulle suunniteltiin ruokavalio omista itselleni istuvista tavoista lähtien. Saan edelleen syödä vain 3 kertaa päivässä. Saan aloittaa päiväni makealla, esim. cappuccinolla ja voisarvella tai kekseillä. Sitten lounas ja päivällinen näin:

LOUNAS:
Hiilihydraatit: 0-2 dl pastaa/riisiä/perunaa/bataattia/leipää
Proteiinit: 150 g lihaa/kalaa/kanaa/juustoa/tofua
Kasvikset: 200g tuoreena tai kypsennettyn
Rasva: Öljyä ruoanvalmistuksessa

Käytännössä voin työpäivinä jatkaa lounassalattieni + leipäviipaleen syömistä, se täyttää nuo vaatimukset. Jälkiruokia voin ottaa silloin tällöin muttei mielellään joka päivä.

PÄIVÄLLINEN:
Hiilihydraatit: 1-2 dl pastaa/riisiä/perunaa/bataattia
Proteiinit: 150 g lihaa/kalaa/kanaa/tofua/papuja/linssejä
Kasvikset: 200 g tuoreena tai kypsennettynä, hedelmä jälkiruoaksi
Rasva: öljyä ruoanvalmistuksessa

Tässä vähän muuttamista, olen syönyt varmaan 3-4 dl niitä hiilariruokia, kun usein annos on ollut esim. risottoa, pastaa kasviskastikkeella tai wokkia riisillä. Proteiininlähteitä on ollut iltaruoalla vähän jos ollenkaan, aika usein on esim. pastaa tomaattikastikkeella vaan tai riisiä + kasviswokkia. 

Ja mun ei onneksi tarvi syödä mitään inhokkejani kuten välipaloja, rahkaa, jogurttia, puuroa tai raejuustoa, joten eiköhän tän mukaan voi elää :D 

Ravitsemusterapeuttikäynnin hinta

Vastaanottokäynti kesti tunnin ja hinta on 125,50 euroa josta poliklinikkamaksua 15,50 euroa. Seuraavaa käyntiä varten sai 10 euron etusetelin.

Keinot ei lopu tähän jos tämä ei auta

Kuulemma on vielä paljonkin tehtävissä jos näillä keinoin ei lähde paino putoamaan. Ihmiseltä voidaan esim. mitata kortisoleja ja muita stressiin viittaavia arvoja, sekä käyttää esim. huippu-urheilijoiden palautumisen mittaamiseen yleisesti käytettyjä mittalaitteita tutkimaan tarkemmin kehon toimintaa ja levon määrää ja laatua. 

tiistai 3. helmikuuta 2015

Talvilomalla - ja ajatuksia siitä kun ei halua mitään

Minulla on nyt sitten talvilomaviikko. Ihan kotosalla olen, ja tietokoneella pelaten aion lomani viettää. Kampaajalla käyn huomenna, mutta päädyin siihen että vain tasaan latvoja, että jätän mahdolliset isommat väri- tai mallimuutokset palkkioksi sitten jos joskus onnistun painoa vielä pudottamaan. Ei ole kovin hyvä idea alkaa tehdä muutoksia vain turhautumisesta siksi kun näyttää lihoneena turvonneelta pöhöpallolta - ei sitä eriväriset tai mittaiset hiukset muuksi muuta. Sitten torstaina on se ravitsemusterapeutti. Mutta muuten röhnötän kotona pieruverkkareissa ja pelaan.

Mielenkiintoinen olotila, kun ei halua juuri mitään

Olin nuorena sellainen, että halusin aina kauheasti kaikkea. Vakiosanontani oli "persaukisuuden määrä on vakio", koska jos tulot nousivat, keksin kyllä äkkiä tavat päästä rahoista eroon. Asunnon tai auton vaihtaminen kalliimpaan oli vakiokeino päästä taskussa tai tilillä polttelevista rahoista, ja toki vaatteiden, kosmetiikan, sisustuskrääsän ja ties minkä ostelu. Ja tietenkin matkustelu sekä hyvissä ravintoloissa kalliisti syöminen.

Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin havainnut, etten oikein enää innostu ostelusta. Jotenkin tuntuu, etten vaan saa siitä mitään, ei tule enää sellaista hetkellistä hyvän olon tunnetta siitä kuin joskus tuli. Siinä missä shoppailupäivä oli joskus ihana kokemus, ja olisin näin lomalla sellaisen viettänyt, nyt tympäisee jos täytyy mennä ostamaan jotain, esim. uudet housut kun vanhat ei mahdu tai on kuluneet. Autokuumekaan ei vaivaa vaikka auto on jo neljä vuotta vanha, vanhojen periaatteideni mukaan siis liian vanha, koska sitä pitää jo katsastaakin, ja kannattaa vaihtaa ennen kuin jälleenmyyntiarvo täysin romahtaa. Mutta ei, ei mitään mielitekoa saada uutta autoakaan. Eikä lomamatkoihinkaan ole halua, vaikka matkusteluun minulla alta kolmikymppisenä oli oikein intohimo. Opiskelijanakin oli pakko päästä matkoille vaikka rahat oli tiukalla. 

Nyt olen siis tilanteessa, jossa en halua mitään tavaraa, en mitään kokemusta, en mitään urallani, en mitään uusia ihmissuhteita, en juuri mitään. Laihtua edelleen haluaisin, mutta sekään halu ei selvästi ole kovin vahva, kun ei ole motivaatio riittänyt kunnolla asiaa hoitaa. Se on jotenkin kauhean vapauttavaa, kun ei tarvitse tarvita tai haluta mitään erityistä, vaikka jos minulle joku olisi minun ollessani vaikka 25-vuotias puhunut tällaisesta, minusta se olisi ollut ihan luonnoton ja sairas olotila, minusta kun elämän idea oli tavoitella kaikenlaista. Nyt se on minusta ennemminkin oleminen ja eläminen itsessään. Olla möllöttäminen vaan, sekin kun voi olla suuri nautinto.

Loman hyviä puolia - näkee auringonvaloa koiralenkillä