torstai 24. elokuuta 2017

Koirahaaveita

Kovasti on taas houkuttanut ottaa koira, mutta on se vaan vaikeaa kun tykkään niin erilaisista roduista keskenään. Osa haaveroduistani tosin taitaa haaveeksi jäädäkin esim. niiden vaativan runsaan toiminnan tai liikunnan tarpeen takia. Mutta tässä olisi rotuja jotka tällä hetkellä kovasti miellyttävät:

Siperianhusky


On ne vaan kauniita. Vähän karuja ja alkukantaisen näköisiä, mistä tykkään. Harmi kyllä, että vaativat paljon liikuntaa ja tekemistä joten ei ehkä tämän läskipalleron rotu sittenkään ainakaan enää tässä iässä.

Volpino italiano



Ääripäästä toiseen. Isosta suden näköisestä koirasta valkoiseen noin 5 kilon otukseen. Mutta on se vaan suloinen :) Ja sylikoiramaisesta ulkonäöstään huolimatta se on alkukantainen pystykorva, jota on käytetty rodun kotimaassa Italiassa vahtikoirana. Usein rikkailla omistajilla oli sekä pieniä volpinoita, että isoja mastiffeja. Volpinot ilmoittivat tunkeilijat terävällä haukulla, ja isommat koirat hoitivat sitten pois pelottelun.

Skotlanninterrieri


Mulla on ollut näiden lähisukulaisrotua länsiylämaanterriereitä. Sopivan omalaatuisia, itsepäisiä ja epäsosiaalisia sopimaan emäntänsä luonteenlaatuun. Koiria Asenteella.

Shetlanninlammaskoira


En ole koskaan ollut oikein paimenkoiraihmisiä, mutta mun veljellä on aivan ihana blue merle sheltti, todella omintakainen persoona, ja siksi vähän itseäkin houkuttaisi tällainen ihanuus.



Suursnautseri


Vähän kuin skotlanninterrierin jalompi, pitkäjalkaisempi sukulainen. 


Onhan noissa sentään jotain yhteistäkin. Shetlanninlammaskoiraa lukuun ottamatta useimmat on vähän alkukantaisia, itsepäisiä rotuja. Nuo isoimmat kaverit husky ja suursnautseri taitaa valitettavasti olla oikeasti pois mahdollisuuksien listalta liikunnantarpeensa takia, joten eniten tällä hetkellä taitaa kuumottaa tuo volpino italiano.... Joku karvapallero sitä pitäisi kyllä tässä lähiaikoina hankkia :)

torstai 17. elokuuta 2017

Pitkästä aikaa kännimokailu

Tulin sitten juuri kotiin asiakkaan ja työpaikkani järjestämästä illanvietosta. Saatoin onnistua todistamaan joillekin, että en ole ihan niin kuiva ja asiallinen ihminen kuin työjulkisivu antaa ymmärtää. En ehkä kuitenkaan kovin hyvällä tavalla. Huomenna voi hävettää. Nyt lähinnä naurattaa, että olipas reipas meininki. 13 alkoholiannoksen jälkeen tuppaa yleensäkin naurattamaan (plus että juon yhtä kaljaa tässä omalla koneellani vieläkin) :D

Aloitin reippaasti jo ravintolassa jossa söimme 7 ruokalajin maistelumenun. Siellä otin tietysti koko viinimenun (4 viiniannosta) aterian kaveriksi, ja sen lisäksi tilailin välillä viskiä kun viinitarjoilu ei ollut riittävän nopeaa. Onnistuin ravintolassa mm. haukkumaan erään asiakkaan edustajien toimia niin, että toiset saman asiakkaan edustajat kuulivat ihan taatusti. Mulla kun on erittäin kantava, matala puheääni ja ne istuivat viereisessä pöydässä. Huomasin virheeni vasta kollegan kauhistuneesta ilmeestä, ja sitten tukin turpani...

Noo, sitten jatkettiin Altaalle, joka on sauna/allas/ravintola Helsingin Kauppatorin kupeessa. Täällä gin toniceja sen verran, että toisen tarpeeksi juoneen yllytyksestä menimme vaatteet päällä merivesialtaaseen uimaan. Uimasta tultuani kaaduin ja sain polveeni melkoisen pahaa maantieihottumaa, josta pahin verijälki vuotaa vieläkin. Noo, ei se mitään, juominen jatkukoon vaikka veri valuu polvesta! Julistin kaikille, miten vihaan ja olen aina vihannut tietokoneita ja koodaamista, ja miten joka yt:issä toivon saavani potkut, jotta pääsisin pois täysin epäsopivalta alalta. Hassua kyllä, yksi kollega yhtyi ajatuksiini ja sanoi että tuntee samoin muttei voi sanoa sitä niin suoraan, koska hänellä on perhe elätettävänä. Kun joku työkaveri kehui asiakkaalle, miten olisi niin kiva yhdessä asiakkaan kanssa ideoida uusia juttuja, minä tokaisin, että minusta ei, minä vaan toteutan, en ideoi :D

Lopulta muut halusivat lähteä koteihinsa ja niin lähdin minäkin. Olihan tänne ostettuna jo pari isoa kaljaa laskuhumalan ehkäisemiseksi. Saas nähdä kaivataanko minua enää tämän suurasiakkaan projekteihin, tai yleensäkään työnantajalleni töihin :D No, itsepähän vinkumalla vinkuivat että osallistuisin tilaisuuteen, vaikka sanoin että ei kiitos.

Allas-ravintolassa Kauppatorin kupeessa
Polvi otti vähän damagea...

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Huomenna se alkaa: laihdutus

Olen tehnyt tuota Beckin ohjelmaa nyt 14 päivää (välillä on ollut taukopäiviä jolloin en ole ottanut uutta tehtävää tehtäväksi) ja nyt on aika alkaa laihduttaminen itse valitsemallani menetelmällä, joka siis on "Ranskattaret eivät liho"-kirjan esittämä rento ja nautiskeleva dieetti. Painoa onkin mukavasti 91,8 kg :D Ja siis 2 kiloa saa vain olla ensimmäinen tavoite.

Torstaina heti kyllä menee osittain plörinäksi koska joudun työhön liittyvään iltatilaisuuteen ravintolaan klo 17-21. Ja jatkotkin olisivat toisessa paikassa, mutta toivottavasti onnistun niistä sentään kieltäytymään. Se kolmen ruokalajin + juomien mässy on jo ihan tarpeeksi itsessään...

Laitan tähän nyt noiden Beckin menetelmän päivien tehtäviä, joita on ollut sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin.

Päivä 11: Opettele erottamaan toisistaan nälkä, mieliteko ja ruoanhimo

Tehtävä kehotti analysoimaan kehon ja mielen tuntemuksia erilaisissa tilanteissa joissa haluaisi syödä. Piti täyttää myös erityinen nälänseurantataulukko, jossa yhden päivän aikana piti kirjoittaa millaisia nälkään tai syömishaluun liittyviä tuntemuksia päivän aikana esiintyi. Itselläni ei valitettavasti sattunut ko. päivään yhtään aitoa ruoanhimoa, vain klo 11 aikaan pieni näläntunne vatsassa, joka meni mustalla kahvilla ohi. 

Mutta kyllä pystyn tunnistamaan ainakin osin kirjan kuvaukset, että nälkä ja mieliteko esimerkiksi tuntuu erilaiselta. Nälkä tuntuu mahan seudulla tyhjyytenä tai jopa kouraisuina, kun taas mieliteon tuntemus keskittyy enemmän suun alueelle - sitä kuvittelee jo maistelevansa sitä herkkua mitä tekee mieli. Ja ruokahimokin on taas oma juttunsa: se on esim. sitä kun ottaa yhden perunalastun ja syö ja syö ja syö, vaikkei oikeastaan pidä niitä erityisen hyvänäkään eikä haluaisi syödä, mutta himottaa vaan ja silti syö.

Päivä 12: Harjoittele sietämään nälkää

No tässäpä esim. Patrik Borgin oppien vastainen päivätehtävä. Kirjan kirjoittaja sanoo, että monilla ylipainoisilla ihmisillä on kohtuuton nälän pelko ja tunne, että nälälle ei voi panna vastaan koska se on niin sietämättömän kauhea olo. Päivän tehtävä on jättää lounas välistä ja tarkkailla ja kirjoittaa ylös, miltä nälkä tuntuu missäkin vaiheessa.

No tämä oli minulle tosi helppo, koska aika usein en ehdi töissä syömään lounasta joten näitä nälkäpäiviä tulee pidettyä. Mutta pidin silti lounaattoman päivän tehtäväpäivänäkin. Nälkätaulukkoon tuli pelkkä lievä, ohimenevä nälän tunne klo 11 aamupäivästä, ja sitten pari ilkeän terävää nälkäkouraisua mahassa klo 14 aikoihin. Mutta ne menivät ohi kun vaan päätin että ei, nyt en syö ja täytyy kestää. Tehtävän aikana muistin, että ei mulla paastoilla tai VLCD-kuureillakaan ole oikeastaan vasta kuin kolmantena päivänä iskenyt oikeasti huono olo nälän takia. Silloin on alkanut pää särkeä, heikottaa jne, mutta pari päivää tuntuu menevän meikäläisen rasvavarastoilla oikein hyvin ilman ruokaakin. 

Päivä 13: Voita ruoanhimo

Koska mulla ei niin valtavia himoja ole yleensä mihinkään ruokaan, ajattelin tämän omalle kohdalleni muodossa "voita kaljanhimo" :D Teksti esittää mielenkiintoisen ajatuksen, että ihmisen psyykessä on ikään kuin periksiantamislihas ja vastustamislihas. Toistuvalla himolle antautumisella ihminen tulee aina vahvistaneeksi periksiantamislihastaan, joten seuraava himon vastustaminen on entistä vaikeampaa. Mutta toisaalta myös niin päin, että jos nyt aloittaa päättäväisen himon torjunnan, vahvistaa vastustamislihastaan ja pian himoitusta ruoasta tai juomasta kieltäytyminen onkin jo helpompaa. 

Keinoiksi ruoan tai minun tapauksessani juomanhimoon ensimmäinen keino on vain odottaa kunnes himo menee ohi, tarkkailla omia olojaan ja ajatuksiaan siinä. Mulle tulikin tätä lukiessa heti mukavasti tilaisuus testata, koska satuin katsomaan kelloa ja se oli vähän vaille 21, ja heti iski ajatus - vielä ehtisin kipaista Alepasta kaljaa! Toki heti päätin että en osta, mutta yllättävän inhottava olo psyykkisesti siitä tuli. Sellainen oikein aktiivisen vituttava, että ilta tulee siis olemaan pelkkää pitkästymistä ja ahdistusta, ja himon ja kieltäymyksen taistelu päässä oli niin voimakas että tuntui että pää on ihan sekaisin suorastaan hetken. Sitten kun kaupan alkoholinmyyntiaika loppui ja ei ollut enää mahdollisuutta saada kaljaa, ei ollut ristiriitaa "menenkö vai enkö" ja inhottava olo loppui. Mutta minä olen kyllä tämän asian kanssa vahvistanut sitä periksiantamislihasta aivan ylettömästi joten ei ihme jos on vaikeaa.

Kirja listaa myös erilaisia tekniikoita joilla itseään voi harhauttaa silloin kun tuntuu ettei välttämättä kestäisi lankeamatta, jos yrittäisi vaan istua paikallaan ja antaa himon tulla. Tällöin olisi hyvä alkaa tehdä jotain tai keskittyä johonkin. Se voi olla mitä vaan: siivoamista, kävelylenkki, netistä jonkun kiinnostavan asian googlettaminen, kylpy tai suihku.

Päivä 14: Ensimmäisen dieettipäivän syömissuunnitelma

Beckin menetelmään kuuluu, että kun laihdutusvaihe alkaa päivänä 15, pitää aina syödä edellisenä päivänä tai aiemmin suunnittelemansa päiväruokavalion mukaan. Aion tätä noudattaakin, koska mulla on iso ongelma spontaanit ruokaostokset mielitekoihin. Usein näitä pikku syömisiä ei edes oikein huomaa, kun eihän ne ole mitään aterioita vaan jotain pikku paloja vaan...

Ranskatardieettiin kuuluu että syödään kolmesti päivässä ilman välipaloja. Ja omia isoja häiriköitä (mulla: olut, energiajuomat, pikaruoka ja karkki) saa nauttia vain pienen määrän lauantaina tai muuna ennalta päätettynä päivänä. Muuten saa syödä mitä vaan ilman rajoitteita. 

Aion syödä siis huomenna seuraavasti:

Klo 12:30: Salaattilounas ja leipää työpaikalla
Klo 17:30 Tuoreita herneitä, leipäviipale, kananmuna keitettynä
Klo 21:30 Pastaa munakoiso-ricottakastikkeella, mansikoita

Näiden lisäksi vain mustaa kahvia ja vettä. Hurjimmalta tuntuu ajatus selvitä työpäivästä ilman yhtään energiajuomatölkillistä :D No onhan niitäkin kyllä toki sokerittomia ja siis kalorittomia, mutta haluaisin eroon koko tavasta latkia niitä kohtuuttoman kalliita, epäterveellisiä tölkillisiä useita päivässä, joten en laita huomisen päiväohjelmaani lainkaan energiajuomaa.




maanantai 7. elokuuta 2017

Beck päivät 7-10

Pidin tässä eilen yhden päivän tauon ohjelman steppien läpikäynnistä. Ja joo, niin siinä kävi että kun annoin itselleni tauon niin sitten heti kävin Hesburgerissa ja ostin kaljaa kotiin. Eihän sen dieetin vielä pitäisi olla sinänsä alkanutkaan, ja se ehkä oli osasyy mässyyn ja juopotteluun: viikon päästä se alkaa, laihdutus, ja sitä ennen täytyy nauttia :D Laitan taas tänne ylös tuon ohjelman niiden päivien steppejä, joita olen viimeisen kirjoituksen jälkeen tehnyt.

Päivä 7: Järjestele elinympäristösi

Päivän tehtävä on miettiä ja toteuttaa se, miten voisi vähentää syömiskiusauksia kodissaan ja työpaikallaan. Itselleni tämä on aika helppo steppi, koska asun yksin. Minä voin vaan olla ostamatta herkkuja kotiini, ja piste. Haastavampi tämä on niille, joilla on perheenjäseniä jotka ei laihduta, ja jotka olisi kohtuutonta laittaa kieltäytymään esim. jäätelöstä tai muista herkuista siksi, ettei laihduttajalle tule kiusauksia syödä. Näille ihmisille ehdotetaan esim. sellaisia, kuin että muut perheenjäsenet pitäisivät herkkunsa pois näkyvistä ja vähän vaikeammin saatavissa paikoissa kuin yleensä, niin ettei niitä ainakaan lähes huomaamattaan popsi. Tai että herkkuja ei pidettäisi kaapeissa joka päivä, vaan ostettaisiin vaikka jäätelöä juuri se määrä mikä syödään tiettyinä päivinä.

Työpaikkaa koskien kirjan ohjeet on osin epärealistisia, esim. "pyydä terveellisempää syötävää työpaikan kahvilaan ja välipala-automaattiin". No voi sitä pyytää, mutta kun useimmat haluaa näistä herkkuja, niin tuskinpa siinä yksi pyytäjä vaikuttaa. Itselleni nuo eivät kyllä ole suuri ongelma. Kirja ehdottaa, että voi sallia itselleen esim. kerran viikossa työpaikalta haluamansa herkun, ja sitä aion soveltaa. Vaikka niin, että perjantain kunniaksi otan kahvilasta jonkun herkkuleivoksen kahvin kanssa ruoan jälkeen.

Päivä 8: Varaa aikaa ja energiaa

Harvalla on tuosta vaan ylimääräistä aikaa, jonka voisi varata esim. näiden Beckin menetelmän steppien lukemiselle ja tehtävien tekemiselle, laihdutuskuuriin sopivan ruoan suunnittelulle ja ostamiselle, kalorien laskennalle tms. Tällainen aika pitää tarkoituksellisesti ottaa, tarvittaessa tinkien jostain muusta ei-elintärkeästä.

Tätä varten ensin pyydetään kirjaamaan kuinka paljon tarvitsee päivittäin tai viikoittain seuraaviin kohtiin (omat arvioni suluissa):


  • Aterioiden suunnittelu (30 min / vko)
  • Ruoka-aineiden ostaminen (1 h / vko, sis. matkat kauppaan autolla)
  • Aterioiden valmistaminen (45 minuuttia / päivä, arkilounas töissä joten ei valmistusta)
  • Liikunnan harrastaminen (1 tunti / päivä)
  • Beckin menetelmän tehtävän lukeminen ja tekeminen (30 min / päivä)

Seuraavaksi suositeltiin tekemään sekä tavalliselle arkipäivälle että viikonloppupäivälle aikataulusuunnitelmat, joissa näkyy ns. normaalit päivän toiminnot ja päivälle sovitettuna yllä mainitut laihdutukseen liittyvät tehtävät. Tässä oma arkipäivän aikatauluni:

7:30-8:30: Aamutoimet (ei aamupalaa, en syö sellaista)
8:30-8:50: Työmatka
8:50-17: Töissä
12:30-13:00 Lounas, salaattilounas työpaikan kahvilasta
17-17:20 Työmatka kotiin
17:20-17:45 Välipala
17.45-18:45 Kävelylenkki
18:45-19:25 Beckin menetelmän tehtävät
19:25-21: Nettailua, telkkaria, muuta vapaata
21-22: Päivän pääaterian valmistaminen ja syöminen
22-23: Kotitöitä ja muuta pakollista kuten laskujen maksu
23-03: Lukeminen, nettailu, ylityöt  jos niitä on pakko tehdä

Päivä 9: Liikuntasuunnitelma

Itselleen pitäisi laatia sekä suunnitelma miten lisää hyötyliikuntaa, että miten sisällyttää päivittäiseen elämäänsä muuta liikuntaa. Niin vaativia ei kannata valita, joita ei kuitenkaan pysty noudattamaan. Kirjan esimerkeissä sanotaan, että jopa 5 minuuttia kävelyä 3 kertaa viikossa on hyvä suunnitelma, jos siihen asti ei ole harrastanut mitään liikuntaa suunnitelmallisesti. Parempi on ohjelma jota varmasti jaksaa noudattaa kuin joku, jota yrittää hampaat irvessä mutta toteaa pian, että ei ole aikaa, ei ehdi, ei jaksa, ei pysty, ja jättää koko liikunnan. 

Itse valitsen seuraavat: 

- Hyötyliikunta: Kävelen töissä jatkossa portaat parkkihallista ylös ja alas sekä ruokalaan mennessä. Siivoan, leikkaan ruohoa ja teen muuta kotityötä tavallista aktiivisemmin siksikin, että se on liikuntaa joka kuluttaa kaloreita.
- Suunnitelmallinen liikunta: Tykkään kävellä luonnossa, joten ainakin tässä vaiheessa valitsen itselleni vain kävelyä. Suunnitelma on liikkua 1 h kerrallaan, minimissään 4 kertaa viikossa. Tavoitteeni on periaatteessa kävellä joka päivä, kuten oli koiran omistaessaan pakkokin tehdä, mutta varaan itselleni säävarauksen, että ihan kaatosateeseen tai hirmupakkasiin ei ole joka päivä pakko lähteä - 4:nä päivänä viikossa riittää.

Päivä 10: Realistinen laihdutustavoite

Otsikon lukiessani oletin, että nyt pitää miettiä kuinka paljon haluaisi painaa sitten lopullisesti kun painon lasku loppuu. Mutta ei, kirja suosittelikin sellaista, että nykypainosta riippumatta alkuun valitaan vain 2 kilon painonpudotustavoite. Näin ei tule niitä ongelmia, että masentaa ajatus että olisi kymmenien kilojen urakka edessä, tai että kestää iät ja ajat päästä tavoitteeseen ja turhauttaa siksi. 2 kiloa on kaikille mahdollinen kohtuullisessa ajassa, rauhallisestikin laihduttaen. 

Olkoon siis minunkin tavoitteeni laihtua 2 kiloa siitä painosta, mikä on ohjelman 14. päivänä tehdyssä punnituksessa (laihdutus alkaa 2 viikon jälkeen). Sitten kun 2 kiloa on lähtenyt, voin palkita itseni onnistumisesta, ja miettiä uudestaan, haluaisinko lähteä pudottamaan vielä toiset 2 kiloa. 

tiistai 1. elokuuta 2017

Avokonttorista pääsee näköjään vieläkin pahempaan: monitoimikonttori

Työhönpaluu lomalta on aina järkytys. Mutta mulle tuli tuplajärkytys, kun paljastui millaiseksi työtilat oli muuttuneet. Olin kyllä tiennyt että muutamme kerrosta, koska työnantaja vuokraa kaksi kerrosta toimitiloistaan toisille yrityksille ja pitää tiivistää. Olin myös tiennyt että ennen muuttoa tilat remontoidaan. Mutta olin toivonut että ehkä saataisiin edes pieniä sermejä työpisteiden väliin tai jotain.

No turha toivo... Kun menin uuteen työtilaan, siellä oli vain valtava sali täynnä työpisteitä, salin keskellä puhelinkopin kokoinen lasikuutio, jonne ilmeisesti saa mennä videoneuvotteluita pitämään tai puhelimessa puhumaan ettei häiritse. Kaikki persoonallinen oli poistettu: ei enää kukkia, ei edes tekosellaisia, ei ihmisten lapsi- tai lemmikkikuvia työpisteissä, ei julisteita. Tylyt "monitoimikonttorin säännöt" odottivat sähköpostissa. Ei ole enää omaa työpistettä. Työpisteitä on vain kolmasosa työntekijöiden määrästä (en ymmärrä miten tämä yhtälö toimii, kun firma sallii vain max 2 päivää etätyötä viikossa). Joka päivä kun lähtee töistä pitää ottaa kaikki mukaansa ja siivota pöytä. Edes pomoilla ei ole enää omia huoneita vaan ovat siellä hölöttämässä puhelimeen meidän keskellä. Toimistoon ei saa tuoda minkäänlaisia koriste-esineitä. Kahvikuppeja tai sisäkenkiä ei saa jättää työpisteisiin. Sitten olevinaan hieno asia: valtava tila on varattu "lounge-alueeksi", jossa iloisesti voidaan tiimiytyä ja rentoutua. En ole nähnyt siellä vielä yhtäkään ihmistä. Ei meillä ole sellaiseen aikaa, eikä ainakaan mulla haluakaan. Töissä tehdään töitä ja mahdollisimman äkkiä pois.

Sen verran on vituttanut että olen harrastanut kansalaistottelemattomuutta heti alusta asti. En viitsi todellakaan raahata kolmea konettani salkussa (MacBook iPhone-mobiilikehitykseen, firman virallinen Windows-läppäri ja asiakasprojektiin liittyvä asiakkaan kone) joka päivä, joten sinnepä jätin ne tänäänkin työpisteeseen. Odotellaan milloin joku valittaa. Tai sitten ei valita, koska kaikki tuntuvat nurisevan uusista käytännöistä, ja jotkut muutkin on sanoneet esim. jättävänsä irtonäppäimistöjä, erillisnäyttöjä tai kenkiä työpisteisiin. Itse toivon vaan että kaikki protestoisivat niin että lopulta homma kaatuisi omaan mahdottomuuteensa. Íhan tahalliselta kiusanteolta ja nöyryyttämiseltähän tällainen tuntuu. Jos joku meinaa, että voin saada potkut kun en noudata sääntöjä niin sanon: hyvä vaan, ei se ole kovin surullinen asia jos joutuu hullujenhuoneelta ulos :D

Ei tuolla enää mitään keskittymään pysty myöskään edes sen vertaa kun vanhassa, paljon pienemmässä avokonttorissa. Tänäänkin yritin tehdä töitä, mutta mitään siitä ei tule, kun kahden pöydän päässä toisen tiimin esimies vänkäsi jotain tarjousneuvotteluja, toisella puolella yksi pitkällisesti puhui it-tukeen jostain asennusongelmista, ja jatkuvasti edes takaisin kulkee porukkaa. Kummallista, että kun enemmistö porukasta aina valitti jo ennenkin, että koodarit tarvitsevat RAUHAA, että entinenkin avokonttori oli jo paha, sitten rangaistaan vielä kamalammalla hälyluolalla  :\ "Työelämän huonontumisen lyhyt historia" on totta joka päivä.

Beckin menetelmän päivät

Lupailin viime viestin kommenteissa että kirjoittelen lyhyesti ylös noita Beckin menetelmään liittyviä päivätehtäviä, jotta kirjaa omistamattakin voisi yrittää seurata sitä tämän blogin perusteella.

Beck päivä 4: Kiitosta ja tunnustusta itselle

Monet ihmiset eivät koe laihduttamista palkitsevaksi osin siksi, että he kyllä moittivat itseään jos lankeavat, mutta eivät kiitä jos onnistuvat. Päivän tehtävä on opetella antamaan itselleen tunnustusta pienistäkin onnistumisista. Ihan siitä, että valitsi aamiaisella tai lounaalla terveellisen ruoan. Tai että luki laihdutuksen motivaatiokortin. Tai kävi kävelyllä. Tärkeää olisi myös keskittyä lankeamisenkin hetkellä positiiviseen: olisiko kumminkin myös jotain kiitettävää? Ehkä meninkin hakemaan kaljaa, mutta ostin vähemmän kuin yleensä - kiitoksen paikka! Tai ehkä ennen ostamista kävin enemmän sisäistä taistelua kuin yleensä enkä langennut suoriltaan edes miettimättä - taas syy onnitella itseään etenemisen merkeistä. 

Beck päivä 5: Tietoisesti ja hitaasti syöminen

Ihmiset nauttivat enemmän ja syövät tutkimusten mukaan vähemmän, jos syövät ruokansa kohtuullisen hitaasti ja keskittyen jokaiseen aistimukseen jonka syödessään saavat ruoasta. Siksi on syytä alkaa opettelemaan tietoisen syömisen taitoja: keskittyä ruoan ulkonäköön, sen suutuntumaan, tuoksuun, makuun. Eikä tehdä syödessään mitään muuta, esim. selata kännykällä jotain tai katsoa televisiota. Ei mieluiten edes ajatella mitään muuta kuin syömistä ja sen aistimuksia. 

Itselläni on tässä paljon parannettavaa. Usein olen hotkaissut ruokani ohimennen, samalla hermostuneena ajatellen esim. työasioita tai jotain muuta. Tai ottanut lautasen telkkarin ääreen ja syönyt siinä, taas erityisesti tiedostamatta mitään. Joskus olen jopa lukenut jonkun keksipaketin tuoteselosteita, koska muuten on syödessä alkanut pitkästyttää.

Beck päivä 6: Laihdutusvalmentaja

Ohjelma suosittelee hankkimaan jonkinlaisen laihdutuskaverin tai valmentajan. Tämä voi olla, mutta ei tarvitse olla, ammattilainenkin. Mutta hän voi olla esim. puoliso, kaveri, kanssalaihduttaja. Kirja mainitsee myös, että nettituki on myös ihan ok, sillä tutkimusten mukaan netissä olevilla laihdutussivustoilla painonpudotuksestaan keskustelevat ja sitä seuraavat ihmiset menestyvät ihan yhtä hyvin kuin ne, joilla on ihmisvalmentaja, jonka kanssa jutella painonpudotuksen vaikeuksista ja saada neuvoja. Mulle tämä blogi tavallaan on tällainen paikka, jonne raportoin edistymisestäni tai taantumisestani ja vaikeuksistani.