perjantai 28. huhtikuuta 2017

Stressin hyvä puoli: taidan olla päässyt vitkastelutaipumuksesta

Olen täällä joskus valittanut, että olen toivoton asioiden viime tippaan jättäjä (ns. procrastinator). Töissä se on esimerkiksi tarkoittanut sitä, että jos mulla on kolme viikkoa aikaa hommaan, niin ekan viikon vetelöin, toisella viikolla alan vähän ahdistua siitä että pitäisi alkaa tehdä mutten pysty aloittamaan, ja sitten vasta muutama päivä ennen deadlinea iskee paniikki, että nyt on pakko, ja on pakko tehdä yötä päivää.

No, nyt on pitkään ollut työtilanne sellainen että ei ole pienintäkään mahdollisuutta selvitä hommista kolmessa päivässä ennen deadlinea, vaan paniikkimoodi on ollut päällä koko ajan. Ja kas kummaa: minä PYSTYNKIN tekemään töitä joka päivä, mitä en edes uskonut mahdolliseksi. Taidan vaan olla tyyppi joka tarvitsee ihan julmetun henkisen paineen ennen kuin saan mitään aikaiseksi. Mikä on sinänsä ikävää että eihän jatkuva painetila mukavalta tunnu.

Painonhallinnan suhteen on taas kyllä vähän mañana-vaihteelle mennyt

Eli joka päivä ajattelen että joo, huomenna aloitan terveellisemmän elämän, mutta syystä x, y, z tai ö vielä tänään kyllä tarvin hampurilaisaterian tai six-packin kaljaa tai muutaman tölkin energiajuomaa. Nykyinen projekti loppuu 9.6, mutta en kyllä haluaisi siihen asti elää kaljalla ja pikaruoalla, kun alkaa pelottaa että sillä voi jo olla vakavampiakin seurauksia kuin pelkkä painon nouseminen. 

Kai tässä täytyy semmoiselle AA-tyyppiselle linjalle lähteä että en tee pitkän ajan päätöksiä vaan kunakin päivänä pidän huolen vain siitä päivästä. Tänään en aio ostaa alkolijuomia. Tänään en aio mässätä kohtuuttomasti. Vain tätä päivää koskeva päätös ei ahdista niin paljoa kuin pitkän ajan kieltäymyksen ajatus. Mutta saa nähdä miten käy, että mitä jos huomenna en enää haluakaan päättää olla juomatta tai mässäämättä :D 

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Heräteostos pitkästä aikaa: uusi auto

Olen kyllä jo vuoden verran miettinyt auton vaihtoa kun nykyinen auto on vuosimallia 2009, silloin uutena ostettu. Olen ollut pahasti kiintynyt sporttiseen kaksioviseen autooni, ja kun järkevän hintaisia (max 35 - 40 000 euroa) samantyylisiä ei ole ollut oikein markkinoilla, muodin ollessa katumaasturi- ja tila-autotyyliä, olen pitänyt vaan vanhaa autoa vaikka olen tiennyt että kohta sillä ei ole enää mitään vaihtoarvoa ja vikojakin alkaa väistämättä tulemaan.

Välillä olen haluttomasti selannut tavanomaisten automerkkien nettisivuja tai mainoksia ja todennut, että plääh, ei mitään mikä kiinnostaisi yhtään, ei sellaisella hintaa minkä olen valmis autoon käyttämään. Varsinaista urheiluautoa en ostaisi muuta kuin sitten jos olisi rahaa niin ettei ns. paskalle taivu, että sillä ei ole mitään väliä heittääkö sata tonnia sinne tai tänne. Isoa velkaa sellaisen hankkimiseen en tosiaan halua.

No, tänä viikonloppuna avatessani verkkohesarin sieltä ponnahti sitten esiin Autoverkkokauppa.fi mainos. Korko 0% rahoitukselle, ja voisi heti pyytää tarjouksen omasta vaihtoautosta. No, minähän katselen, ja ihan piruuttani kysäisen mitä vanhasta autosta vielä saisi vaihdossa. Vaan impulsiivinen ihminen kun olen, niin eihän se siihen jäänyt että olisin vaan katsonut mitä vaihtoautosta saa, vaan kun siitä tuli vastaus, aloin selata uusia autoja ja lopulta päädyin tilaamaan sellaisen :D Oikeasti koeajamatta edes, vain koska lopulta vuosien jälkeen löysin coupe-mallisen auton joka miellyttää silmääni ja kun nyt kerran oli jo vaihtoautostakin pyydetty sitova arvio. Minulla nämä impulssiostot on näköjään vähän eri luokkaa kuin että tilasin vähän harkitsematta vaatteita nettikaupasta :D

Tämmöinen alla olevien kuvien mukainen kärry mulle sitten nyt tulee 14 vuorokauden kuluessa. Hän onpi Hyundai Ionic hybridiauto, värissä "Marina Blue". En olekaan ennen ajanut hybridillä, eli autolla jossa osa tehosta syntyy sähkö- ja osa perinteisellä polttomoottorilla. Saa nähdä kuinka järkyttynyt olen sen tehottomuudesta kun tähän asti olen ajanut paljon sporttisemmalla bensakoneautolla. Mutta tehty mikä tehty, ja sen kanssa nyt sitten eletään.





On se vähän kesymmän näköinen kuin tämä nykyinen sitikka, mutta kun valitettavasti ei enää saa samanlaista kuin vanha, tai mitään vastaavaa....


maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kohta ollaan ei-neuvolassapunnittavien sarjassa

Meikäläinen on pitkään ollut täysin heittänyt pyyhkeen kehään tuon painoasian kanssa. Ei jaksa, ei motivoi, ei oikeastaan kiinnosta. Mutta pahus kun silti se ottaa päähän kun tekee uusia ennätyksiä painossa ylöspäin :(

Olen projektissa tanskalaiselle firmalle ja olin tässä pari viikkoa työmatkalla. Sen nyt tiesi mitä se oli: kaljaa, mättöruokaa, ei vahingossakaan mitään terveellistä kuten hedelmää tai vihannesta suuhun koko aikana. Lopputulos: ensimmäistä kertaa elämässäni vaaka näytti yli 90 kg kun palasin kotiin :-o

Nyt muutama päivä toivuttu ja paino on "enää" 88.1 mutta on siinäkin ihan tarpeeksi. Minä olen aina sanonut, että yksi syy siihen ettei laihdutus oikein vahvasti motivoi on se, että mulle ylipaino ei ole koskaan aiheuttanut mitään raskasta huonoa oloa - vain ulkonäköhaitan. No, nyt on kyllä se raskas ja huono olokin :-\ Selkä on kipeä kun maha on kasvanut niin nopeasti ettei se ole ehtinyt sopeutua. Hikoiluttaa tolkuttomasti joka paikasta, ja läskimakkaroidenvälihiki on oikeastaan aika etovaa. Aina kun vaikka istun hetken jossain, on mahamakkarat, tissinaluset, nivuset tms. hiestä märkiä.

Jatkuva nälkä vaivaa myös. Luin jostain, että se johtuu insuliiniresistenssistä: kun ihminen tarpeeksi kauan mättää itseensä jatkuvalla syötöllä liikaa energiaa, lopulta solut tulevat epäherkiksi insuliinille jonka pitäisi saada energia menemään sisään soluihin. Näin ihminen joutuu huonoon kierteeseen, jossa on jatkuvasti nälkä, koska insuliiini ei vaikuta normaalisti, mutta edes syöminen ei auta nälkään kuin hetkeksi. Mutta kaloreita tulee syötyä tolkuttomasti.

Täytyisi kai alkaa taas yrittää alkaa syödä jotain normaaliakin ruokaa välillä, joskin pudotus sellaiselle on kova kun viime viikon on ollut energiajuoma-keskiolut-hampurilais-kebab-pizzakuurilla... Mutta ärsyttää, kun niin kovasti nauttisin sellaisesta boheemielämästä, jossa ei tarvi koskaan laittaa ruokaa eikä miettiä koko syömisasiaa, sen kun ottaa kaapista jotain tölkkejä ja paketteja juuri sillä hetkellä kuin nälkä iskee :D