perjantai 30. lokakuuta 2015

Perjantaihupia: hullut käännetyt elokuvien, pelien tms nimet

Sain linkin blogiin, jossa kirjoittaja tekee tahallaan erittäin kirjaimellisia käännöksiä erilaisten tietokonepelien, elokuvien jne nimistä. Päätin jakaa, siltä varalta että jollain muullakin on niin outo huumorintaju, että nämä naurattaa paljon. Blogin osoite on
http://neuvotonkaannoksessa.tumblr.com/ ja tässä joitain makupaloja sisällöstä.


Liverpool. You'll never walk alone. Est. 1892.

Työuupumus-paratiisi. Ei se minusta paratiisilta tuntunut ollenkaan kun burnout kerran oli :D
Maatuskia.
Harrison Ford: Blade Runner.
Tätä on tullut pelailtua. Elder Scrolls V: Skyrim.
Fresh from garage. 
Tuttu peli tämäkin. Assassin's Creed: Brotherhood.




maanantai 26. lokakuuta 2015

Kamala MOT-dokumentti: "Kidu ensin, kuole sitten"

Päätinpä sitten tuon katsoa, vaikka tiedän olevani erittäin ahdistusherkkä varsinkin eläinten ja pienten lasten kärsimykselle. Ja tämä dokumentti käsitteli eläinten kärsimystä teurastamotilanteessa. Tuntui vaan siltä, että jos kerran lihaa syön, niin pakko kai se on kohdata se todellisuus miten sitä tuotetaan.

Olen jo ennenkin kokenut, että joudun jatkamaan lihansyöntiäni vähän "silmät sulkien", koska pohjimmiltaan koen nykyisen tehotalouden tilojen eläinten elinolot kammottaviksi. Olen aina ollut eläinrakas, sellainen joka en ole pystynyt näkemään eläintä jotenkin ihmistä alhaisempana tai huonompana. Muistan, kun sukulainen esitteli joskus huippumodernia sikatilaansa, kaikkea hienoa tekniikkaa joka huolehti ruokinnasta ja muusta, mutta minun huomioni kiinnitti vain niiden eläinten katseet, se alennustila jossa ne joutuivat elämänsä elämään, ja ahdistuin pitkäksi aikaa tilalla käymisestä. Mutta tietoisesti työnsin muiston mielestä ja ajattelin, että olisi se kumminkin kovin hankalaa olla lihaa syömättäkään, joten minkäs teet. Ja että syöhän ne luonnon pedotkin toisia eläimiä (tosin eivät kasvata niitä tehoyksiköissä vaan niiden saaliit saa elää elämänsä vapaana...)

Teurastuksen olin kuitenkin ajatellut länsimaissa olevan aika siisti ja kliininen operaatio, jossa eläin ei kärsi. Nopea tuskaton loppu kurjalle ja virikkeettömälle, eläinarvoa alentavalle elämälle. Osoittautuipa sitten tämäkin luulo vääräksi. Erityisen järkyttävää oli se, että tainnutuksesta ei eläin aina tainnu, vaan itse asiassa ongelmana aletaan pitää vasta sitä jos enemmän kuin 10% jää taintumatta, ja toisaalta niistäkin jotka taintuvat, osa voi havahtua kesken veren laskemisen, jos tätä ei ole aloitettu heti tainnutuksen jälkeen tai jos veri vuotaa poikkeuksellisen hitaasti. Sitten se kamala eläinten käsittely, jossa lampaita viskotaan karvasta nostaen paikasta toiseen, tai nautoja isketään toistuvasti sähköpiiskoilla jopa naamaan, että ne saadaan menemään sinne minne ihminen haluaa. Hirvittäviä, ahdistavia keskitysleirejähän nuo tuommoiset paikat ovat, ja minä en osaa ajatella kovinkaan erilaisena sitä, että niihin leireihin kuolemaan viedään muita nisäkkäitä kuin ihmisiä. Minusta kun on aina tuntunut, että kun katson eläintä silmiin, olipa se koira tai hevonen tai lehmä tai sika, niin se tietoisuus jonka niissä näen, ei ole niinkään erilainen kuin omani...

Että kai sitä oikeasti täytyy miettiä läpi suhteensa lihan syömiseen, vaikka herkkuperseenä tykkään lihasta ja yleensä siitä että saa syödä monipuolisesti mitä vaan ilman rajoituksia. Ajatuskin jostain papujen ja itujen järsimisestä tuntuu ankealta. Mutta niin kyllä tuntuu sekin, että jotta voin syödä sitä lihaa ilman tunnontuskia, joudun sulkemaan pois mielestäni sen mistä se liha tulee, ja millaisten prosessien kautta.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Ei hitto, tuo Jutan Simple-dieetti ei niin ole mun juttu...

Ylihuomenna sen sitten pitäisi alkaa, lukijan vinkkaaman Jutta Gustafsbergin FitFarmin Simple-dieetin, jolla pitäisi voida laihtua ilman liikuntaa. Tänään sitten kirjauduin sinne verkkosivulle ajatuksenani, että täytynee kaupasta jo ostaa sopivaa evästä maanantaina alkavaa dieettiä ajatellen.

Mutta tämähän näyttäisi meikäläiselle olevan ihan kaikella tapaa painajais-dieetti. Ensinnäkin, en halua syödä viittä kertaa päivässä. Se ei vaan sovi mulle, tulee närästystä ja lisäksi on nälkä jatkuvasti, kun ruoansulatus toimii koko ajan eikä mene lepo/paastotilaan ollenkaan välillä.

Sitten ne ruokalistat. 3 kertaa päivässä, aamiaisella ja kahdella välipalalla, pitäisi syödä isoja määriä rahkaa tai raejuustoa (en voi sietää kumpaakaan, ja runsas proteiininsyönti tekee yleensäkin mulle raskaan ja väsyneen olon). Aamulla en pysty syömään yleensäkään ilman tukalaa oksetusta, saati että seuraava setti:

  • 50 g Kaurahiutale
  • 150 g Rasvaton raejuusto / 200 g Maitorahka / 200 g Kananmunan valkuainen
  • 10 g FitFarm Lecithin - rasvahappovalmiste
  • 150 g Sokeroimaton mehukeitto (vapaaehtoinen)
  • 100 g Marja
  • 2 kpl FitFarm Omega-3

Ynnh, ei... Sitten taas aamupäivän välipalla 250 g maitorahkaa marjojen tai hedelmien ja pähkinän tai rasvalisän lisäksi. Lounaalla ehdotettu ateria ihan siedettävä sinänsä, ankeahko kyllä ilman mitään hiilariruokia:

  • 100 g Kana / 100 g Kalkkuna / 100 g Kalkkunaleike / 100 g Kala / 100 g Naudanliha (max 10% rasvaa)
  • 200 g "Sallittuja" vihanneksia
  • 15 g Oliiviöljy / 15 g Rypsiöljy / 15 g Kookosöljy
  • 200 g Hedelmä (ei avokado)

Päivän toinen lämmin ruoka käytännössä sama kuin tuo lounas. Ja illalla taas, ylläripylläri: isot määrät rahkaa, mehukeittoa sun muuta inhoamaani ruokaa.

No joo, en kyllä tähän ryhdy. Eihän mulla koskaan ole muutenkaan ollut paljon lievemmilläkään dieeteillä vaikeuksia saada painoa alas, KUNHAN vaan jaksaisin noudattaa niitä pitkäjänteisesti ilman mässy/juopottelukausia. Enkä usko että tällainen ääritiukka ja ankea dieetti ainakaan on helpompi pitkäjänteisesti noudattaa kuin vaikka se Italian dieetti, jolla silloin alkuun laihduin 10 kiloa muutamassa kuukaudessa.

Ilmoittelin jo mutsilleni, että jos on kiinnostusta tuohon dieettiin niin saa lahjoituksena mun tunnuksen ja salasanan palveluun, ja on vapaa käyttämään... Muuten olisin varmaan laittanut tänne blogiin annettavaksi jollekin tarvitsevalle, mutta kun sinne on tarvinnut syöttää omat henkilökohtaiset tiedot kaikki, ja käyttäjätili pysyy minun nimeeni ja sähköpostiosoitteeseeni liitettynä, niin ei viitsi vieraalle oikein antaa.


maanantai 19. lokakuuta 2015

Miksi keski-ikäiset ihmiset haluavat näyttää nuoremmilta?

Minä en ihan oikeasti ymmärrä, minkä täytyy johtua siitä että olen sen verran epäsosiaalinen ihminen etten ole ihan sisällä näissä ihmisten kotkotuksissa. Mutta kovasti näyttäisi, että yleisen mielipiteen mukaan ikäiseni naisen pitäisi yrittää näyttää mahdollisimman nuorelta. Televisiosta tulee sarjaa, jossa yritetään saada ihmiset näyttämään vuosia nuoremmalta. Keskustelupalstoilla ihmiset, lähinnä naiset, kyselevät vinkkejä miten voisivat näyttää nuoremmilta.

Ja minä ihmettelen, mitä siitä hyötyy jos näyttää ikäistään nuoremmalta? Työelämässä sillä että ei näytä nuorelta saa lähinnä arvovaltaa ja kunnioitusta, näin olen ainakin itse kokenut. En ole enää "tyttö" jonka ei odoteta osaavan oikein mitään, vaan kokenut asiantuntija joka on keitetty monissa liemissä. Huomio ei muutenkaan harhaudu itse asioista siihen että olen nainen, kuten joskus nuorempana, vaan olen ensisijaisesti ammattiroolini edustaja. Minulle myös sallitaan paremmin suora omien näkökulmien ilmaiseminen, kun taas nuorempien odotetaan usein olevan nöyrempiä ja sitä paheksutaan, jos paukuttavat mielipiteitään ilmoille.

Arkielämässäni en myöskään tekisi mitään nuoren näköisyydellä. Kaupan kassaa ei haitanne ryppyjeni määrä, eikä koiraani tai vastaantulevia ihmisiä. Olen yksi tavis ihmismassassa, ja tuskin kukaan edes huomaisi jos olisin vaikka 5 vuotta nuoremman tai vanhemman näköinen. Tavallinen ihminen vaan, ei sellainen josta pitäisi ajatella mitään. Itse viihdyn siinä roolissa hyvin.

Jos miestä etsisin, niin se on ainoa missä voisin kuvitella ulkonäöllä yleensä olevan jotain väliä, mutta jos/kun itseni kanssa suunnilleen samanikäistä etsisin, niin miksi siinäkään pitäisi jotenkin erityisen nuorelta näyttää? Ei kai nyt keski-ikäiset enää ole niin pinnallisia, että jotain nukkea etsivät. Ja jos joku on, niin en minä ainakaan olisi sellaisesta tyypistä kiinnostunut.

Minä siis aion olla tätimäinen ja kurttuinen ihan rauhassa ja stressittä, koska en kerta kaikkiaan omassa elämässäni koe ikääntymisen näkymisestä olevan yhtään mitään haittaa.

torstai 15. lokakuuta 2015

Miten nuo valmis-lounassalaatit onkin aina niin pahoja!

Töissä oli taas palavereja koko päivän, niin etten ehtinyt lounaalle. Nälkä oli viiden aikoihin töistä tullessa niin kova, että päätin että en jaksa alkaa mitään ruokaa laittaa, vaan jotain nopeaa valmista pitäisi saada. Vältin hampurilaisaterian, lihapiirakoiden ja pizzojen kiusaukset, ja päätin ostaa jotain salaattia.

Ainoa vaan, että taas kerran ihan ok:lta näyttävä salaatti oli mautonta moskaa. Tonnikala-pastasalaatissa munanpuolikas, tonnikala ja pasta tuntuivat jotenkin kuivakoilta ja sitkeiltä, vaikka päiväys ei ollut vanhentunut. Kasvikset eivät maistuneet miltään. Salaatin mukana tullutta kastiketta en viitsinyt edes käyttää, koska tiedän ennestään etten tykkää niistä, joten laitoin salaattiin hyvää oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Niiden kanssa salaatin nyt söi ennen kuin turpaansa otti, mutta herkuksi ei voi kyllä sanoa.

Ihmetyttää, että miten ne ainekset saakin noin tärveltyä. Tämänkin ainesosalista vaikuttaa ihan ok:lta:

Salaattisekoitus, pasta, tonnikala, kurkku, kirsikkatomaatti, kananmuna
Kastikkeessa oli epäilyttävämpiä aineita, mutta sitä en käyttänyt. Jotenkin tuntuu että jos itse ostaisi noita aineita, salaatti olisi maukkaampaa. Kai se sitten on vaan se, että kun säilytysaika on pitkä ja aineet ovat pitkään pilkottuina pakkauksessaan. Mutta harmi, koska noiden terveellisempien valmisruokien tympeä maku houkuttaa kyllä valitsemaan sen pakastepizzan.

Ei se nyt niin kovin huonolta näytä...

maanantai 12. lokakuuta 2015

Tänään näin miten helppoa nykyään on ostaa huumeita

Olen tällaisista asioista (onneksi) ihan pihalla, koska vaikka minusta vaikka kannabiksen satunnaisessa polttelussa tai sienitripissä ei olisi itsessään mitään pahaa, niin en halua sekaantua laittomuuksiin varsinkaan, kun olen ammatissa, jossa  monet asiakkaat vaativat Suojelupoliisin turvaselvityksen ennen kuin päästävät minua lähellekään tietojärjestelmiään ja niiden sisältämiä arkaluontoisia tietoja. Joku huumausainerikos siellä rekisterissä voisi lopettaa meikäläisen konsultinhommat aika lyhyeen.

Tänään kuitenkin tapasin tutun, joka käyttää kannabista satunnaisesti ahdistuksen hoitoon. Väittää, että aine on jopa estänyt uutta masennusjaksoa alkamasta, kunhan on polttanut sitä heti ensioireiden tullessa. Ihmettelin, että mistä hän semmoista ainetta ostaa, että jossain Itäkeskuksen Tallinnanaukiollako etsii diilerin näköisiä hiippareita vai miten? Tämä ihminen on asiallinen keski-ikäinen "pukumies", joten vaikea olisi uskoa hänestä sellaista.

Miestä nauratti kovasti näkemykseni siitä miten laittomia aineita ostetaan. Hän sitten ihan näytti että miten helppoa se on nykyaikana. Tor-selain ostajan yksityisyyden suojelemisen vuoksi. Sitten ilmeisesti kaikkien jotain aineita käyttävien tuntemaan nettiosoitteeseen (jota en muista, ja jonne kuulemma tarvii kutsun jo rekisteröityneeltä käyttäjältä että edes pääsee käyttäjäksi), ja sieltähän lävähtää sivulle valtava valikoima kaikkea: LSD, amfetamiini, kokaiini, kannabis, psilosybiinisienet, potenssilääkkeet, bentsot - huh - siis onko tällaista oikeasti olemassa ajattelin minä :-o Halutun tuotteen valinta, Bitcoineilla maksu ja tilaaminen poste restante osoitteeseen. Ei kuulemma koskaan ole jäänyt kiinni lähetykset kunhan tilaa Suomesta niin ettei Tulli ole välissä.

Tunnenpa itseni taas mistään mitään tietämättömäksi menneen ajan muumioksi. Ristiriitaiset ajatukset muutenkin. Tiedän ettei tämä ihminen jonka näin kannabiksen budia tilaavan, ole mikään ongelmainen narkkari. Ja oikeastaan pohjimmiltaan olen sitä mieltä, että jos aikuisia ihmisiä huvittaa vahingoittaa itseään mömmöillä, niin siitä vaan, jos se ei vahingoita muita. Joku kannabis nyt ei taida alkoholia kummempi aine muutenkaan olla, moni sanoo että jopa haitattomampi. Silti jotenkin hirvittää ajatus siitä, miten helppoa lakia on tässä asiassa näköjään kiertää, suorastaan pitää pilkkanaan. Minä kun luulin että saadakseen tuollaisia aineita täytyisi etsiytyä hämärähemmojen piireihin ihan henkilökohtaisesti, ja sitä kautta mahdollisesti joutua hankaluuksiin muutenkin. Ja sitten täytyy nähdä päivä, jona näkee henkilökohtaisesti tutun ihmisen tilaavan laitonta ainetta netistä kuin tilaisi housut Ellokselta :-o O tempora, o mores!

perjantai 9. lokakuuta 2015

Ääh, piti ostaa uusia takkeja koska vanhat ei mahdu päälle

Tällaista sitten tällä kertaa. Tässä kuluvalla viikolla on ollut syksyn ensimmäiset kylmemmät säät, ja koiraa lenkittäessä alkoi jo ohuissa kesäkauden takeissa palella. Eipä mitään, kesätakit vaatehuoneeseen ja syys/talvitakkeja esiin eteiseen. Paitsi että:

Yksikään niistä takeista ei enää mahdu päälle :(

Hopeanvärinen nahkatakki oli ainoa joka meni kiinni asti, mutta sekin näytti todella törkeältä kun oli ihan tiukka ja puristui makkaroiden väleihin. Hopeakuorrutetut läskimakkarat ei ole näköjään yllättäen kovin tyylikkäitä :D

Muille takeille kävi sitten näin, kuten tälle pari vuotta sitten ostamalleni koon L takille. Silloin olin onnistunut alle puolessa vuodessa laihduttamaan 63-kiloiseksi ja ajatus oli että laihdun vielä lisääkin. Ostinpa sitten aika vartalonmyötäisen takin. Tällä hetkellä jää yli 10 cm puuttumaan että edes vetoketju mahtuisi kiinni. Tässä nyt konkretisoituu se, kuinka paljon onnistuin alunperin sillä Italian dieetillä laihtumaan, koska tuo takki mahtui silloin päälle, ja nyt on tilanne tämä...

Ei tässä sitten auttanut muu kuin tilata uusia. En viitsinyt kauhean kalliita ja hienoja ostaa, kun eipä ne makkarapötkylän päällä kumminkaan hienoilta näytä. Ellokselta ihan tuli tilattua pari takkia, kun express-tilauksella sai seuraavaksi päiväksi tuotteetkin - saa nähdä tulevatko tänään klo 18 mennessä kuten on luvattu... Seuraavat takkimallit koossa 44 lähti tilaukseen - toivottavasti edes ne mahtuu :-\

Tämä lyhyt takki oli vähän inspis-ostos kun maksoi vain 59 euroa. Koiralenkeillä menee varmasti ainakin, vaikka luultavasti tällaisen yhtä leveän kuin pitkän akan päällä näyttääkin vähän eriltä kuin mallilla ;)


Sitten untuvatakki, koska olen ihan järjettömän vilukissa, jonka on vaikea pärjätä tämän maan ilmastossa jo nyt syksyllä, saati talvella. Uhkaavan tyköistuvaa mallia kyllä, saa nähdä meneekö edes koko 44 päälle... Elloksen kokotaulukon mukaan mun vyötärönympäryksellä pitäs ostaa kokoa 52 :-\


maanantai 5. lokakuuta 2015

Vastahakoinen painonpudotuksen yritys taas, huokaus

Ei jaksaisi. Ei millään jaksaisi. Kun kerran on yritetty n+1 kertaa ja aina epäonnistuttu. Ei ole uskoa eikä toivoa eikä intoa.

Ja silti pitäisi. Pitäisi, koska näköjään ilman laihduttamista lihon nopeasti ja ilmeisen rajoittamattomasti. Ruokahalu niin sanotusti kasvaa syödessä ja lihoessa, ja ahmimiskohtaukset on entistä tiheämpiä kun on laihduttamattomuuden antama lupa "vähän" ahmia - ja senhän tietää että siitä tulee kunnon ahmimista liian usein.

75 kilossa meinasin että ok, tällainen olen nyt keski-iässä: olkoon, hyväksyn itseni tällaisena vaikka näytänkin vähän pahalta. Ajattelin että nyt voin alkaa nauttia elämästäni ilman stressaamista painosta. Mutta ei kulunut montaa kuukautta siitä kun 85 kg tuli täyteen. Olen plösähtänyt niin nopeasti että vatsaan ja tisseihin on tullut raskausarpiakin venymisestä.

Nyt sitten olen tässä taas yrittämässä saada hommaa kuriin, että pääsisin siihen 75 kiloon takaisin. Tai edes kilon kevyemmäksi. Minun historiani tuntien yksikin kilo, jos se pysyy pois useita kuukausia, on ilon aihe.

Menetelmä: nutraan muutaman päivän jos siltä tuntuu, tai jos paino ei meinaa laskea tai nousee. Muuten yritän vaan syödä suht järjellisesti ja kasvispitoisesti. Alkoholi saa toistaiseksi jäädä kokonaan pois, koska vaikka en viimeisen vuoden aikana juuri ole tolkuttomiin juominkeihin ainakaan ns. vahingossa päätynytkään, niin alkoholi minulla aiheuttaa valtavaa syömishimoa 2 päiväksi ja on liian usein laukaissut monen päivän ahmimiskauden. Joskus 1 tai 2 viinilasillista on jo riittänyt tähän ahmimishimon laukaisemiseen, ei tarvita kännejä ja krapulaa.

Keittiöön laitoin kaksi viinilasia joissa saksanpähkinöitä kuvaamaan pudotettavia kiloja ja jo pudotettuja. Ensimmäisen pähkinän sain siirtää pudotettujen lasiin kun nyt viikonlopun nutrasin. Jatkosta en jaksa sanoa mitään optimisista, sillä parempi on olla pessimisti, koska pessimisti ei pety!


perjantai 2. lokakuuta 2015

Turvapaikanhakijat ja suomalainen ruoka

Blogiani säännöllisesti lukevat varmasti tietävät, että olen ennestäänkin kriittinen tähän yhtäkkiseen turvapaikanhakijatulvaan maahamme. Viime aikoina maailma on näyttänyt tässä ja monessa muussakin asiassa (mm. Venäjän Syyrian pommitukset, jotka eivät kohdistukaan luvatusti Isis-järjestöön, vaan lännen tukemiin maltillisiin vastarintajoukkoihin) tulleen niin hulluksi, että en ole kauheasti jaksanut seurata maailman tapahtumia, vaan olen keskittynyt vain omaan arkeeni ja elämääni, jossa onneksi toistaiseksi kaikki on hyvin.

Tältä ruokakohulta en silti minäkään ole voinut välttyä. Sain linkin useammaltakin tutulta sähköpostiini, että katso, miten nämä kehtaavat valittaa ruoasta. Niinpä minä katsoin turvapaikanhakijoiden ruokamielenosoituksessa kuvatun videon, jossa ihan hyvin syöneen näköinen irakilainen mies valitti ruoasta:

“This no good food, yes, this no good. For dog, dog, I give for dog – no eat, dog.This for women. Problem, see!”
Oli jo niin koomista että ensin nauratti, ennen kuin vitutti. Että koiralle ei kelpaa, saati herralle itselleen, mutta naiselle, joka on koiraakin alempi olento (ja koira on muslimeille likainen otus), sopisi ihan hyvin.

Sinänsä ymmärrän tavallaan myös sitä että suomalainen ruoka voi tuntua heistä mauttomalta, varsinkin laitosruoka. En itsekään tykkää yhtään puuroista, keitetyistä perunoista, maitopohjaisista keitoista enkä tummasta leivästä tai täysjyväriisistä. Mutta nämä ihmiset ovat tilapäisessa hätämajoituksessa, ja pitäisi olla kyllä sen verran kärsivällisyyttä, että kiltisti vaan syö sitä mitä tarjotaan vaikkei se oikein maistuisikaan, onhan siinä kuitenkin huomioitu heidän uskontonsa vaatimuksetkin eli sikaa tai verta ei tarjota. Pitäisi ymmärtää, että myöhemmin kyllä, jos maahan saavat jäädä, saavat omalla rahallaan ostaa mitä vaan kaupasta ja laittaa, mutta nyt täytyisi jonkin aikaa pärjätä sillä mitä saa.

Ei tässä näytetä mitään Ku Klux Klan -huppupellejä tarvittavan, kun tämä mieltä osoittavien partalasten joukko ihan itse saa tuolla menolla ennen suvaitsevaisenkin kansanosan kääntymään heitä vastaan. Suomalaista ei juuri pahemmin voi loukata kuin olemalla ottamatta vastaan suomalaisten vieraanvaraisuutta ja haukkumalla ilmaista ruokaa. Näin varsinkin tilanteessa, jossa taloustilanne on kantasuomalaisillakin huono, ja lehdissä on toistuvasti uutisia esim. vanhusten ruokapalvelun ankeista annoksista ja leipäjonoista.

Tuntuu myös, että jos pakolaisten enemmistö olisi naisia ja lapsia, tai perheitä, ei tällaisia protesteja niinkään näkyisi. Tai niitä syyrialaisia, jotka ihan oikeasti ovat nyt sodan jaloissa ja joille kuoleman uhka kotimaassaan on todellinen. Tynnyripommien ja luotien viuhunasta turvaan pääsevä luultavasti on ainakin jonkin aikaa varsin tyytyväinen ihan siitä, että ei tarvi henkensä edestä pelätä enää. Varmaan sieltä Irakistakin tulee oikeasti hädänalaisiakin, mutta tämä kiukkuisten, treenatun näköisten, merkkivaatteisiin pukeutuvien ja ruoasta valittavien partalasten joukko kyllä pilaa tehokkaasti niidenkin maineen suomalaisten silmissä...

Tämä oli viikon ruokalista keskuksessa, jossa mielenosoitus huonosta ruoasta järjestettiin.