keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Naisena miesvaltaisella alalla, muistoja osa 2

Oikeisiin töihin

Yliopiston jälkeen menin alan suuryritykseen töihin. Päädyin tiimiin, jossa olin ainoa nainen, kuten yleensä. Minut sisään hommiin opastamaan laitettiin nuori mies, joka ei kauheasti puhunut kellekään, minulle vielä vähemmän kuin muille. Hän ilmoitti heti alkuun, että hän ei sitten ole hyvä tämmöisessä opastamisessa, ja sen jälkeen ei kertonut yhtään mitään siitä mitä minun pitäisi tehdä. Yritin lypsää tietoa, ja lopulta hän antoi minulle jonkun CD-levyn, jossa oli tietoa. Ja pian opin, että lisätietoja ei kannata kysellä, tai vastaukset on tyhjää tuijotusta tai hyvin lyhyt kryptinen yhden tai kahden sanan vastaus, josta asiaa ennestään tuntematon ei ymmärrä mitään. Joskus sain kuulla myös olevani tyhmä kysymysteni takia. Opin, etten kysele.

Menihän siinä puolisentoista vuotta aika tyhjäkäynnillä, ihmettelemässä että mitähän minun pitäisi täällä tehdä. Pelkäsin koko tuon ajan potkuja, koska olin selvästi tuottamaton ja osaamaton työntekijä. Kuitenkin sitten tavoitekeskustelussa esimiehen kanssa kuulin, ettei ensimmäiseen pariin vuoteen oikein mitään odotetakaan :-o 

Mutta sitten tuli kuvioon työpaikkakiusaaminen. Se alkoi niin, että sähköpostiini tuli viesti, jossa eräs osaston mies kertoi ihastuksestaan minua kohtaan. Itse en ollut hänestä kiinnostunut, joten vastasin mahdollisimman kohteliaasti että kiitos, mutta ei kiitos. Sitten kävi ilmi, ettei tätä viestiä ollutkaan lähettänyt ko. mies, vaan kiusaajat, ja muuttaneet sähköpostin tietoja niin että näytti että se tulee toiselta. Huomasin tämän tarkastamalla sähköpostin header-tiedot. Tämän jälkeen kaikki naureskelivat minulle, kun olin ottanut tosissani että joku voisi olla MINUUN ihastunut. Sitten ilmeni selän takana naureskelua, työhön liittyvän tiedon panttaamista, lapsellista eleideni matkimista. Tässä vaiheessa olin tavannut jo miehen, exäni, ja koska hän halusi että muutan Helsinkiin hänen luokseen, päätin häipyä. Uuden työpaikan sieltä sain talon sisäisellä siirrolla.

Työelämässä parempi aika, mutta onhan näitä ollut

Uusi työpaikka olikin paljon siedettävämpi. Elämää vähän kiusasi, että mies heitti minut ulos asunnostaan 3 päivän päästä muutostani, koska hänellä kuulemma olikin vielä tunteitaan exää kohtaan eikä kestä asua yhdessä naisen kanssa nyt. Asuin sitten autossa kunnes sain vuokra-asunnon. Onneksi oli kesä. Hullua kyllä, menin tuon miehen kanssa vielä takaisin yhteen kun hän alkoi sitä haluta, ja kidutin itseäni vuoden siinä suhteessa.

Mutta niin, töissä oli pääosin asiallista. Kyllähän minua alkuun vähän sukupuoleni takia väheksyttiin, oletettiin, että en haluaisi enkä osaisi tehdä mitään vaativia hommia. Minua laitettiin "poikien avuksi" projekteihin. Jossain vaiheessa tajusin, että se ei johdu pelkästään siitä että olen uusi, vaan sukupuolestani, ja otin pomon kanssa asian suoraan puheeksi. Sen jälkeen aloinkin saada ihan itsenäisiä projektitöitä, eikä toisten avustamisia. Eikä omassa tiimissä kukaan enää sen jälkeen osaamistani ja kykyäni ole epäillyt. 

Asiakkaiden kanssa on joskus ollut vaikeampaa. Varsinkin vanhemmat miespuoliset asiakkaiden edustajat ovat joskus haastavia. Minua on tytötelty lukemattomat kerrat. Eräs suurasiakkaan edustaja jopa soitti esimiehelleni, kun tulin konsulttina hommiin, että miksi lähetitte epäpätevän ihmisen. Peruste epäpätevyydelleni oli "semmoinen nuori likka, eikä nämä ole yleensäkään naisten hommia saati tuommoisten pimujen" (olin jo kolmekymppinen). Minulle on lukemattomat kerrat puhuttu sössöttävällä äänellä kuin olisin pikkulapsi tai vajaaälyinen. On ihmetelty, aionko minä oikeasti itse tehdä toteutusta, kun he olivat olettaneet että minä olen vaan joku palaveriedustaja, sihteeri... 

Siunaus on sentään se etten ole kaunis. Olen välttynyt lähentelyiltä ja ihastumisilta sen takia. Myös iän lisääntyminen on selvästi lisännyt uskottavuuttani. Olen kai jo sen verran vittumaisen näköinen akka, ettei minulle ainakaan päin naamaa kukaan ala puhua kuin vauvalle tai esittämään arvioita pätevyydestäni :D Nykyisin olen ihan tyytyväinen osaani naisena miesvaltaisella alalla, mutta on se taistelua vaatinut päästä asemaan jossa olen. Ja jos vaihtaisin työpaikkaa, taistelu alkaisi luultavasti alusta, olisi voitettava oman yrityksen väenkin luottamus alusta uudestaan.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannus ja närästys

On tullut katsottua viime viikko yötä myöten futiksen MM-kisoja, ja samalla vielä töissä päivystysluonteista työtä joten on ollut pakko olla paikalla klo 8. Kolmeen asti kisatuijotusta, sitten herätys klo 6 että ehtii ulkoiluttaa koirat ja vielä 8:ksi töihin. Väsymystä olen kompensoinut kahvilla ja energiajuomilla, ja olen muuten ihan hyvin pärjännytkin, mutta nyt sitten eilen iski kostoksi oikein kunnon närästys :(

Osaa sekin olla v-mäinen vaiva kun oikein pahana on. Rintaa polttaa, suuhun nousee vatsahappoja minkä takia kurkku ja nielukin on järkyttävän kipeä, inhottava täysi tunne ylävatsalla koko ajan. Eilen kävin ostamassa apteeksta Somacceja lääkkeeksi, ja vähän jo on auttanut. Mutta että tämmöistä juhannusta, alkoholin sijasta närästyslääkkeitä popsien :D Eipä sitä paljoa uskalla juopotella, kun vatsa on "vereslihalla" muutenkin ihan omasta syystä. Ei kyllä ihme, esim. eilen töissä upposi 3 energiajuomatölkkiä ja epämääräinen määrä tuplaespressoja :-o

Vanhempien luo olen tässä lähdössä juhannusta viettämään. Vähän huonot säät, mutta eipä se mitään, sitten voi grillata sisällä takan ääressä vaikka jos ei ulkona. Tosin se makkarakin voi lisätä tätä hemmetin närästystä, mutta eiköhän tuo lääke sitä vähän estä...

Joten hyvää juhannusta vaan kaikille :) 


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Naisena miesvaltaisella alalla, muistoja osa 1

Kirjoitettuani aiemman postaukseni jossa kerroin tapauksesta jossa miespuoliset kollegat arvioivat ulkonäköäni, jäin miettimään yleensäkin sitä millaista on olla nainen erittäin miesvaltaisella alalla. En ole koskaan asiasta valittanut, itse olen alani valinnut, ja siksi toiseksi, en yleensä tule minkään sukupuolen ihmisten kanssa erityisen hyvin toimeen, joten tuskin se sen kummempaa olisi naisvaltaisellakaan alalla ollut. Mutta tässä vähän  pohdintaa siitä millaista oma taipaleeni on ollut, naisena miesvaltaisella alalla. Ekassa postauksessa opiskeluista ja ensimmäisestä työpaikasta.

Opinnot

Kun menin opiskelemaan, oppiaineessani aloitti sinä vuonna vain 2 naista. Toinen naisaloittaja oli nelikymppinen toiselta alalta vaihtaja, joka lopetti opinnot alle kuukauden päästä lukukauden alusta. Totesi ilmeisesti, ettei sovi porukkaan eikä jaksa vuosia opiskella nuorten poikien joukossa siinä iässä enää. Ja sitten olin minä, iältäni ihan sopiva, mutta pelottavaa kyllä, nainen! 

Olin aina ollut yksinäinen ja usein kiusattukin, mutta aloittaessani opinnot päätin, että nyt alkaa uusi sosiaalisempi elämä. Että minähän en jää kotiin nyhjäämään enää, vaan osallistun aktiivisesti. Niinpä heti alussa menin uusille opiskelijoille tarkoitettuun tilaisuuteen jossa oli myös laitoksen henkilökuntaa. Aika pian sain tajuta että meno oli virhe. Kukaan ei nimittäin puhunut minulle, katselivat vain. Kun päätin itse liittyä johonkin porukkaan ja osallistua siellä käynnissä olevaan keskusteluun, tunnelma muuttui vaivautuneeksi ja keskustelu hiljeni. Roikuin siellä bileissä mukana sen illan, mutta tajusin sen jälkeen, että ei nämä jutut ole minun paikkani, että nämä nörtithän lähes pelkää naisihmistä :D

Pahempi juttu oli, että opintoihin kuului monenlaisia ryhmätyönä tehtäviä projekteja. Alkuun tungin poikaryhmiin mukaan, vaikka tajusin että se aiheutti vaivautuneisuutta. Usein ryhmät halusi tehdä hommaa  jossain yliopiston lähellä olevissa baareissa, ja siellä mukana istuessa sitä todella tajusi että ei kuulu porukkaan. Jonkun ajan päästä tajusin, että en halua enää piinata niitä muita enkä itseäni, ja teen ryhmätyöt yksin aina jos vaan saan luvan. Onneksi käytännössä aina sain. Niinpä minä hoisin opintoni käytännössä kommunikoimatta paljoakaan muiden opiskelijoiden kanssa, mikä toisaalta oli hyvä - tulipa opiskeltua nopeasti :D 3 vuotta vain käytin maisterintutkintoon, kun halusin äkkiä vaan töihin, pois opiskelemasta.

No, tapasin minä siellä ensimmäisen vakavamman seurustelukumppanini, jonka kanssa olin yhdessä 4 vuotta. Hän oli tutkijana siellä laitoksella ja iski silmänsä heti ensimmäisenä opiskeluvuotenani harvinaiseen otukseen, naisopiskelijaan, ja pokasi minut itselleen. Ja sain minä toisilta opiskelijoilta pari rakkauskirjettäkin, oikein perinteisiä koomisia partavedessä uitettuja kirjelmiä joissa oli piirrettyjä sydämiä ja muuta kliseistä. Tällaisen yhden kun näytin miesystävälleni silloin, hänen kommenttinsa oli: "Nii-in. Näköjään sokeiden valtakunnassa yksisilmäinenkin on kuningatar." :D 

Eka työpaikka

Jo opiskellessani viimeistä vuotta yliopistolla, eräs professori kiinnitti huomiota minuun, ja minulle tarjottiin töitä laitokselta assistenttina. Sinne minä sitten useammaksi vuodeksi jäinkin hommiin. Siellä oli muuten mukavaa, mutta valitettavasti tuo sama professorikin käyttäytyi minua kohtaan oudosti sukupuoleni takia. Lopulta lähdin sieltä yksityisyritykseen sekä syystä että exäni oli yliopistolla töissä ja meille oli tullut ero (mies oli melkoinen juoppo ja pettäjä, ja erään kännipettämisen jälkeen sain lopulta sanottua että mene äläkä enää minun kotonani naamaasi näytä) ja oli sen vuoksi vähän tukalaa, ja toiseksi proffan käytös.

Usein kun menin tuon esimieheni, proffan luo palaveriin, siellä oli sytytetty kynttilöitä huoneeseen ja hän puhui minulle lapsenomaisella äänellä. Kerran sain häneltä konserttiliput, olisi pitänyt lähteä hänen kanssaan klassisen musiikin konserttiin. Joskus sain jonkun kurssin loputtua ison puskan kukkasia "kurssin hyvästä hoitamisesta" - siis pelkän työni tekemisestä kuten kuuluukin. Puhumattakaan vaivaannuttavasta kahdenkesken palaverista, jossa hän kertoi kuinka yksinäisenä viinipullon kanssa oli pelannut strip pokeria tietokoneella viikonloppuna... Olisiko ehkä pitänyt tarjoutua auttamaan yksinäisyysongelmaan ja tulla seuraksi seuraavana viikonloppuna, en tiedä, mutta minäpä katselin tiukasti ikkunasta ulos ja odotin että alettaisiin puhua työasiaa. Ja päätin, että minä taidan lähteä jonnekin muualle hommiin. Ulkomaille konferensseihin en uskaltanut sen kanssa koskaan lähteä, vaikka olisi periaatteessa pitänyt, koska en halunnut nähdä miten se suhtautuisi minuun hieman nautiskelleena ja matkan päällä.

Niinpä sitten hain työtä ja sain heti ensimmäisellä haullani paikan, vaikka tuplasin palkkapyyntöni yliopiston palkkaan verrattuna eikä minulla ollut käytännön kokemusta. Sattui olemaan hyvät ajat ja osaajista pulaa.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Farkut ja kaljamaha

Minulta pyydettiin postausta jossa näkyisi kuvissa aiemmassa postauksessa mainitsemani Lee Cooper LC01 -farkut, joka on ollut vuosia minulle perusfarkkumalli, koska se istuu omalle vartalolleni. Teen tässä vähän yleisemmänkin postauksen jossa valitan farkkujen istuvuusongelmaa, jos on hankalan muotoinen vartalo ja läskiä keskivartalolla. Minullahan sitä melko reippaasti edelleen on, vyötärönympärys on vieläkin 90 cm (viime keväänä 106 cm), kun joskus aikanaan vyötärönympärykseni oli alle 70 cm.

Minulla on muutenkin hankalan muotoinen vartalo farkuille: kaljamahan lisäksi on hyvin korkea lantio, siis ylhäältä asti leveä (ns. 8-vartalonmuoto, vähemmän kivalla nimellä myös neliöperseeksi kutsuttu). Mutta siinä missä useimmilla tämän muotoisilla naisilla on myös pyöreä takapuoli, minulla on aika litteä ns. lahnaperse vielä kaiken lisäksi. Farkkujen istuvuudessa on aina jotain ongelmaa siis. Matalavyötäröiset pullauttaa kaljamahaläskit inhottavan näköisesti esiin. Jos farkut istuu hyvin korkealta lantiolta mistä olen leveä, useimmat mallit on sitten liian leveitä reisien yläosasta ja pussittavat takapuolesta. Tuo LC01 malli on niitä harvoja jotka istuu ilman koomisen näköisiä pussituksia. Ne on ns. tätifarkut (korkeavyötäröiset ,suoralahkeiset, hyvin perus yksiväriset farkut), joo, mutta olenkin täti-ikäinen, ja toisaalta, ei ihminen jonka vyötärönympärys on 90 cm kyllä missään nuorten tyylisissä farkuissa hyvältä näytä.

Kaljamaha ja matalavyötäröiset farkut

Tässä kuvia siitä mitä tapahtuu kun vedän päälleni farkut joissa on suhteellisen matala vyötärö. Nämä on jotain Kapp Ahlin farkkumallistoa, ja en todellakaan käytä niitä kuin kotona siivotessa ja muuten yksin ollessa, näyttää niin pahalta. Noiden esiin pullauttamia läskejä ei edes saa enää oikein paidalla peitettyä, ellei pukeudu puolijoukkuetelttaan. 

Melko sexyä!
Ei edestäkään juuri paremmalta näytä.

LC01-farkut samassa tuumakoossa

Nyt sitten vastaavat selfie-kuvat ongelma-alueesta kun jalassa on nuo lempifarkkuni. Molemmissa näissä on leveystuumakoko 33", joten kyse ei ole siitä että äskeiset läskinpursottimet olisivat vaan liian pienet, vaan epäsopivasta mallista. Näissä LC01-housuissa farkkukangas tulee pahimman läskimakkara-alueen päälle asti ja puristaa läskit vähemmän pursuilevaan muotoon, jolloin ne voi jo paidalla peittää melko näkymättömiin.

Pötkylä edelleen muttei onneksi enää makkarainen pötkylä

Sitten vaan päälle sopiva paita

niin ongelma on aika pitkälle peitetty. Tässä mustien Lee Cooper LC01-farkkujen kanssa päällä on Desigualin tunika. En koskaan käytä julkisella paikalla farkkuja ilman pitkää paitaa tai sitten jotain jakkua tai takkia lyhyemmän paidan päällä, juuri läskimahaongelman takia.



torstai 12. kesäkuuta 2014

3 kk:n raittius loppui, ja fudiksen MM alkoi!

Raittiuden loppu

Olin päättänyt maaliskuun 8. päivä, etten juo kolmeen kuukauteen tippaakaan alkoholia. Näin sekä laihdutussyistä, että siksi että pelkäsin lähes parin vuosikymmenen suurkulutuksen jälkeen, että ehkä olen niin addikti, etten edes PYSTY olemaan ilman alkoholia. No, täytyy sanoa että pystyin! Eikä se ollut edes vaikeaa. Hieman tylsää, varsinkin viikonloppuisin, mutta ei mitään valtavan ahdistavaa ja kamalaa. Valitettavasti en myöskään kyllä laihtunut absolutismini seurauksena, paino on pysynyt pitkään samassa :(

Olisin saanut jo maanantaina ottaa mutta ei tullut otettua. Tänään sitten futiksen MM-kisojen alkamisen kunniaksi avajaisten alkaessa klo 21 korkkasin kaljan, ja aion korkata 4 lisää. Ai että on hyvää pitkän kuivan kauden jälkeen, vaikka onkin vain Alepasta otettuja peruskaljoja :-p

Kuola valuu, njaaammmmm.....

Futiksen MM-kisat (Brasilia) alkoi!

Minä olen naiseksi kummallinen otus eli aktiivinen jalkapallon seuraaja. Seuraan varsinkin Espanjan liigaa (suosikkijoukkue Celta de Vigo) ja jonkin verran brittien Valioliigaa (suosikkijoukkueet Chelsea valmentaja Jose Mourinhon takia sekä Liverpool). Ja tietysti seuraan maailmanmestaruuskisoja! Nyt on hyvä syy viettää kuukausi valvoen yöt pelejä tuijottaen, pieniä vedonlyöntejä tehden - ja toivottavasti ei kuitenkaan kaljoitellen niin paljon että läskiä kertyy... Kauhea kiusaus olisi tissutella: olen todennut vuosien empiirisen tutkimuksen perusteella, että noin 4 isoa kaljaa / matsi on optimaalinen määrä kisafiilikseen ;-) Mutta jos katson MM:ien matseista suurimman osan ja juon joka matsin aikana 4 kaljaa, kalorimäärä joka kertyy kuukauden kisarupeaman aikana on aika kammottava.

Avajaiset oli aika pitkästyttävät, ja kumma kyllä edes katsomot eivät olleet läheskään täynnä. Mutta kyllä ne avajaisetkin Lapin Kultaa vuollen meni! Ja klo 23 pällistelemään ekaa matsia, Brasilia-Kroatia! Jonka lopputulos toki erittäin todennäköisesti on Brasilian murskavoitto. 

Ja saisi ollakin. Olen nimittäin lyönyt vetoa että Brasilia voittaa maailmanmestaruuden tänä vuonna. Toiseksi saisi tulla Argentiina ja spanskit tylsän tiki-takapelinsä kanssa kolmanneksi. Tai mieluiten vaikka tippua vieläkin alemmas, mutta sitä en usko hallitsevista maailmanmestareista. 


tiistai 10. kesäkuuta 2014

Ensimmäinen LivBox tuli

Tilasin tuossa uteliaisuudesta monilla keskustelufoorumeilla mainostetun LivBoxin, joka siis on kosmetiikkatuotteita sisältä boxi, joka tulee kuukausittain ja jonka tuotteita ei itse valita vaan sieltä tulee mitä milloinkin. Otin vain 3 kk määräaikaistilauksen, koska pieni epäilys on, ettei satunnaisista tuotteista suuri osa ole sopivia niin että paketti olisi hintansa (15,90 €  per kuukausipaketti)  arvoinen. Mutta kokeiluna kiva, koska olen muuten huono ostamaan mitään uutta, ostan yleensä aina niitä samoja hyväksi havaittuja. Esim. ihovoiteeni vuodesta kivi ja käpy apteekin Aqualan L, samaa mascaraa aina jne.

Tässä siis eka paketti sisältöineen. Tuli isona kirjeenä, joka ei mahtunut minulle postilaatikkoon (on iso postilaatikko, mutta lukittava ja siinä on pieni suuaukko) joten täytyi hakea postista. Kivasti pakattu ainakin.



Sitten sisältö.  Ensimmäisenä näytekoko Nivean In-Shower Body Milk -vartalovoiteesta, jonka idea on, että sitä laitetaan suihkussa käydessä, ja voiteen levityksen jälkeen vielä jatketaan suihkuttamista. En olisi varmaan ikinä ostanut tällaista, kuulostaa niin oudolta idealta, mutta yllättäen tämä tuntuisi ensikokeilun perusteella toimivan. Iho oikeasti jäi kosteutetuksi vaikka voide peseytyi suihkussa pois.

Sitten paketista löytyi Ecotoolsin pesusieni, aika perusmallia.








Ja karvanpoistohöylä, johon voi erikseen ostaa vaihtoteriä. No, meikäläisellä, joka lapsena myös pilkkanimellä Miguel don Karvajalka tunnettiin, näille on aina käyttöä (valitettavasti). Nykyisin jopa viiksikarvojen ajeluun (voi helevetti...)

Seuraavaksi paketista löytyi Viaplayn alennuskoodikuponki, jolla saisi ilmaiseksi 2 kk Viaplayn ohjelmia. Eipä taida olla käyttöä itsellä, minulla on Viasat Gold -kanavapaketti josta näkyy yleensä kaikki mitä tykkään katsella. Ja Sonera Viihde-palvelu myös.














... ja Neutrogenan päivittäin käytettävää kuorintavoidetta näytekokona. Kokeilin tuota äsken eikä vaikuta kovinkaan kuorivalta, mutta varmaan tulee käytettyä loppuun. Minulla on paksu ja rasvainen nahka, joten ei mikään karkeaa hiomapaperia kevyempi toimi mulla kuitenkaan :D



Jalkojen kovettumien poistoon tarkoitettua seerumia. Minä en ole ikinä ymmärtänyt tuota kovettumien poistoa - kävelen paljon kesäisin paljain jaloin ja kovettumathan on ihan parhaita, voi kävellä terävällä sorallakin ilman kipuja jalkapohjissa.. 


Yksi meikkituotekin löytyi, Rimmel Apocalips-huulikiilto. Sattuu olemaan itselleni mieleinen sävy, mutta luulen että monella menee kyllä erittäin vahvan pinkki kiilto roskikseen. Meikit on vähän vaikeita, kun ei yksi sävy sovi kaikille. 



Kaiken kaikkiaan ihan ok paketti. Vain Viaplayn etukortti oli sellainen mitä varmasti en tule käyttämään. Kovin arvokkaita ei mitkään tuotteet tuossa ole, Rimmel on meikkien halpamerkki, sitten Nivean ja Neutrogenan tuotteet on pieniä näytekokoja. Mutta en nyt pettynyt ole ainakaan.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Kuulin sivusta kun minua haukuttiin

Kävi sitten semmoinen tapaus että kuulin kun minua arvosteltiin, juttua joka ei ollut tarkoitettu minun korvilleni.

Olin menossa tilaisuuteen jossa oli sekä minulle tuttuja että tuntemattomia ihmisiä. Olin pari minuuttia myöhässä tärkeän työpuhelun takia, ja muut oli jo kokoontuneet paikalle. Oven ulkopuolella kuulin puhetta, jonka arvelin saattavan koskea minua, joten en astunutkaan sisään vaan jäin kuuntelemaan. Keskustelu meni jotenkin näin:

1. puhuja: - ... se on semmoinen aika huoliteltu nainen, semmoinen aina meikattu ja hiukset laitettu...
2. puhuja: - Ai, joku oikein kauniskin?
1. puhuja taas: - No eeeii, pikemminkin päinvastoin...
3. heittää: - Pelottaa ajatellakin miltä se näyttäisi ilman meikkiä
* naurunhörähdyksiä* 
Niitatakseni viimeisimmätkin epäilykseni siitä että ehkä keskustelu ei koskekaan minua, alkaa keskustelu erikoisen nimeni alkuperästä.

Jos olisin ollut energisellä ja v-mäisellä tuulella, olisin astunut sisään huoneeseen ja kysynyt tekopirteästi hymyillen: AI, kenestä te puhutte muuten??? ja nauttinut vaivaantuneisuudesta ja mahdollisista hätävalheista. Mutta olin aamuväsynyt ja ajattelin vaan itsekseni "vittu tätä paskaa taas" ja poistuin minuutiksi-pariksi kauemmas ja tein uuden entranssin myöhemmin. Niin etteivät toiset tajuaisi että olen kuullut sen keskustelun.

Tämä tapaus toi mieleeni toisen tapauksen ajalta jolloin seurustelin. Mies oli muuttunut jotenkin etäiseksi, mutta ei suostunut kertomaan, mikä mättää. Ei mikään kuulemma. Kerran kun hän sitten lähti kaverinsa kanssa oluelle, tein sen mitä ei saisi tehdä, ja luin hänen päiväkirjaansa. Viimeinen merkintä oli pohdintaa siitä, viitsiikö hän ollenkaan lähteä kanssani matkalle josta oli sovittu, koska kyllähän häntä hävettää mun kanssa kulkea. Merkintä päättyi toteamaan että toisaalta eipä hänellä nyt muitakaan ole ja kyllä rumankin naisen paneminen oman käden voittaa. Oli kovin mieltäylentävää, mutta enpä voinut asiaa ottaa koskaan esiin koska en halunnut paljastaa että luin sitä päiväkirjaa. Kyllä se minut sitten jättikin jonkun ajan päästä se mies.

Mutta onhan tähän jo totuttu

eikä tällaiset enää maailmaani kaada, kuten joskus alle parikymppisenä olisin luultavasti itkeskellyt illan kotona synkkyyden vallassa samanlaisen tapauksen jälkeen. Nyt tuli vaan sellainen lievä tympeä tunne. Siitäkin olen sinänsä yllättynyt, että tunnen senkään vertaa. Koska kyllähän minä itsekin olen sitä mieltä että olen ruma, ja hyväksyn sen, niin miksi ihmeessä se sitten tuntuu miltään että joku muukin toteaa tämän faktan ääneen... 

torstai 5. kesäkuuta 2014

Peruspuvuston kokoamista: paidat

Kesäisen peruspuvuston kokoaminen on jatkunut paitaosastoon. Peruspuvusto-ohjeessa käskettiin hankkia 6 paitaa, jotka sopii yhteen kaikkien ala- ja yläosien kanssa. Minulla näitä nyt on 8, ja tuo tunika ei ainakaan sovi kaikkien ylä- ja alaosien kanssa, mutta se onkin bonuskappale sen kuuden päälle ;-) Osa näistä on jo aiemmin hankittuja, mutta otettu mukaan peruspuvustoon kun tykkään ja on vielä hyväkuntoisia, ja osa uusia.

Ohut pitkähihainen pusero, hankittu Klingelistä. Juuri sellainen "värioksennus" joita rakastan ;-)
Tummansininen paita, jossa vatsaa peittävä läpinäkyvä liehukse edessä, ja helmikoristelu. Klingelistä tämäkin.

Valkoinen Gerry Weberin T-paita helmikoristeilla. Näköjään ryppyinenkin ostoskassin jäljiltä ;-)

Pier One -merkkinen toiselta puolelta hihaton ja toiselta puolelta hihallinen paita
Hillityn pukeutumisen ystävät vapiskaa: Desigualin värikäs t-paita

Paita merkkiä Tuzzi.
Signature-merkkinen T-paita.
Desigualin tunika, jonka väristä ja kuviosta tykkään. Ei voi kyllä ilman toppia käyttää näin isotissinen, tai on kaula-aukko aika irstaan näköinen. 

Päivän asu

Tänään ei ollut kovin riemunkirjava fiilis joten valitsin aamulla mustat housut ja tummansinisen paidan. Valkoista koiraa ei valitettavasti saanut töihin asusteeksi mukaan ;-)


... ja vielä blogin ulkoasun uudistus tulossa

Tässä lähiaikoina voi blogin ulkoasu olla välillä vähän sekaisin, kun ajattelin vaihtelun vuoksi muuttaa ulkoasua ja värimaalmaa. Todennäköisesti saan kyllä muutoksen valmiksi tänään, ellei sitten iske perfektionismi, niin että etsin tuntikaupalla netistä jotain täydellistä taustakuvaa tai väriä tms ;-)

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Käynti Salon Megamyynti Areenassa

Tuli käytyä lauantaina Salossa tuttuja tapaamassa, ja kuulin samalla että sinne on avattu outlet-tyyppinen myymälä nimeltä Megamyynti Areena, jossa on isoilla alennuksilla esimerkiksi vaatteita ja kenkiä. Halusin käydä katsomassa paikan ja eipä sieltä ilman ostoksia ulos selvitty... Mutta mielestäni ihan kivaan hintaan sain sen minkä ostinkin, suurimmassa osassa oli -50% alennus alkuperäisestä hinnasta. Tässä ostokset.

Puna-musta-valkoinen jakku merkkiä Blanca. Tämä oli niin minun värinen ja tyylinen että oli pakko ostaa. Normaalihinta oli 169 euroa, alennuksen kanssa 84,50.


Tuzzi-merkkinen pusero, alkuperäinen hinta 87,90 ja alennettuna 43,95.
Signature-merkkinen värikäs t-paita, alkuperäinen hinta 49,90 ja alennettuna 24,95. Taidan olla mummoontumassa hyvää vauhtia kun tykkään tällaisista kukallisista paidoista - vielä 5 vuotta sitten olisin sanonut tuolle että hyi olkoon mikä kirjava kauhistus ;-)

Sitten tuli ostettua vähän värikkäitä asusteita ja koruja. Tässä Nini's Belt merkkisen ison suorakaiteen muotoisen huivin kuvio läheltä kuvattuna. Huivi maksoi kympin.

Isot höyhenkorvakorut. Näitä varmaan tulee lähinnä käytettyä muuten kokomustan asun väriläiskinä, enkä kyllä esim. töihin laittaisi, tuntuisi vähän liiallisen huomiota herättävältä. Hinta alennuksen kanssa 5,95.
Iso turkoosi Ibero-kaulakoru. Hinta alennettuna 14,95.