keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Naisena miesvaltaisella alalla, muistoja osa 1

Kirjoitettuani aiemman postaukseni jossa kerroin tapauksesta jossa miespuoliset kollegat arvioivat ulkonäköäni, jäin miettimään yleensäkin sitä millaista on olla nainen erittäin miesvaltaisella alalla. En ole koskaan asiasta valittanut, itse olen alani valinnut, ja siksi toiseksi, en yleensä tule minkään sukupuolen ihmisten kanssa erityisen hyvin toimeen, joten tuskin se sen kummempaa olisi naisvaltaisellakaan alalla ollut. Mutta tässä vähän  pohdintaa siitä millaista oma taipaleeni on ollut, naisena miesvaltaisella alalla. Ekassa postauksessa opiskeluista ja ensimmäisestä työpaikasta.

Opinnot

Kun menin opiskelemaan, oppiaineessani aloitti sinä vuonna vain 2 naista. Toinen naisaloittaja oli nelikymppinen toiselta alalta vaihtaja, joka lopetti opinnot alle kuukauden päästä lukukauden alusta. Totesi ilmeisesti, ettei sovi porukkaan eikä jaksa vuosia opiskella nuorten poikien joukossa siinä iässä enää. Ja sitten olin minä, iältäni ihan sopiva, mutta pelottavaa kyllä, nainen! 

Olin aina ollut yksinäinen ja usein kiusattukin, mutta aloittaessani opinnot päätin, että nyt alkaa uusi sosiaalisempi elämä. Että minähän en jää kotiin nyhjäämään enää, vaan osallistun aktiivisesti. Niinpä heti alussa menin uusille opiskelijoille tarkoitettuun tilaisuuteen jossa oli myös laitoksen henkilökuntaa. Aika pian sain tajuta että meno oli virhe. Kukaan ei nimittäin puhunut minulle, katselivat vain. Kun päätin itse liittyä johonkin porukkaan ja osallistua siellä käynnissä olevaan keskusteluun, tunnelma muuttui vaivautuneeksi ja keskustelu hiljeni. Roikuin siellä bileissä mukana sen illan, mutta tajusin sen jälkeen, että ei nämä jutut ole minun paikkani, että nämä nörtithän lähes pelkää naisihmistä :D

Pahempi juttu oli, että opintoihin kuului monenlaisia ryhmätyönä tehtäviä projekteja. Alkuun tungin poikaryhmiin mukaan, vaikka tajusin että se aiheutti vaivautuneisuutta. Usein ryhmät halusi tehdä hommaa  jossain yliopiston lähellä olevissa baareissa, ja siellä mukana istuessa sitä todella tajusi että ei kuulu porukkaan. Jonkun ajan päästä tajusin, että en halua enää piinata niitä muita enkä itseäni, ja teen ryhmätyöt yksin aina jos vaan saan luvan. Onneksi käytännössä aina sain. Niinpä minä hoisin opintoni käytännössä kommunikoimatta paljoakaan muiden opiskelijoiden kanssa, mikä toisaalta oli hyvä - tulipa opiskeltua nopeasti :D 3 vuotta vain käytin maisterintutkintoon, kun halusin äkkiä vaan töihin, pois opiskelemasta.

No, tapasin minä siellä ensimmäisen vakavamman seurustelukumppanini, jonka kanssa olin yhdessä 4 vuotta. Hän oli tutkijana siellä laitoksella ja iski silmänsä heti ensimmäisenä opiskeluvuotenani harvinaiseen otukseen, naisopiskelijaan, ja pokasi minut itselleen. Ja sain minä toisilta opiskelijoilta pari rakkauskirjettäkin, oikein perinteisiä koomisia partavedessä uitettuja kirjelmiä joissa oli piirrettyjä sydämiä ja muuta kliseistä. Tällaisen yhden kun näytin miesystävälleni silloin, hänen kommenttinsa oli: "Nii-in. Näköjään sokeiden valtakunnassa yksisilmäinenkin on kuningatar." :D 

Eka työpaikka

Jo opiskellessani viimeistä vuotta yliopistolla, eräs professori kiinnitti huomiota minuun, ja minulle tarjottiin töitä laitokselta assistenttina. Sinne minä sitten useammaksi vuodeksi jäinkin hommiin. Siellä oli muuten mukavaa, mutta valitettavasti tuo sama professorikin käyttäytyi minua kohtaan oudosti sukupuoleni takia. Lopulta lähdin sieltä yksityisyritykseen sekä syystä että exäni oli yliopistolla töissä ja meille oli tullut ero (mies oli melkoinen juoppo ja pettäjä, ja erään kännipettämisen jälkeen sain lopulta sanottua että mene äläkä enää minun kotonani naamaasi näytä) ja oli sen vuoksi vähän tukalaa, ja toiseksi proffan käytös.

Usein kun menin tuon esimieheni, proffan luo palaveriin, siellä oli sytytetty kynttilöitä huoneeseen ja hän puhui minulle lapsenomaisella äänellä. Kerran sain häneltä konserttiliput, olisi pitänyt lähteä hänen kanssaan klassisen musiikin konserttiin. Joskus sain jonkun kurssin loputtua ison puskan kukkasia "kurssin hyvästä hoitamisesta" - siis pelkän työni tekemisestä kuten kuuluukin. Puhumattakaan vaivaannuttavasta kahdenkesken palaverista, jossa hän kertoi kuinka yksinäisenä viinipullon kanssa oli pelannut strip pokeria tietokoneella viikonloppuna... Olisiko ehkä pitänyt tarjoutua auttamaan yksinäisyysongelmaan ja tulla seuraksi seuraavana viikonloppuna, en tiedä, mutta minäpä katselin tiukasti ikkunasta ulos ja odotin että alettaisiin puhua työasiaa. Ja päätin, että minä taidan lähteä jonnekin muualle hommiin. Ulkomaille konferensseihin en uskaltanut sen kanssa koskaan lähteä, vaikka olisi periaatteessa pitänyt, koska en halunnut nähdä miten se suhtautuisi minuun hieman nautiskelleena ja matkan päällä.

Niinpä sitten hain työtä ja sain heti ensimmäisellä haullani paikan, vaikka tuplasin palkkapyyntöni yliopiston palkkaan verrattuna eikä minulla ollut käytännön kokemusta. Sattui olemaan hyvät ajat ja osaajista pulaa.

4 kommenttia:

  1. Lenita Airiston pitäisi päästä lukemaan tätä blogia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti pitäisi meikäläistä saamattomana valittajana ja vinkujana vaan ;-)

      Poista
  2. Mietin vain että miten miehisellä alalla voi olla että ukot haukkuu ja epäröi naisia?Näin duunarina miesvaltaiset alat minulle ovat täysperävaunun kuljettajat ja roskakuskit ja siellä ei herjuuksia kuulu.Ja muutama tuttuni opiskelee matematiikkaa yliopistossa ja en ole kuullut heitä herjattavan.Mutta tämän tekstin jälkeen muistin kun lukiossa ekalla fysiikan tunnilla vanhempi miesopettaja heijasti piirtoheitimellä värikuvan seinälle isosta massiivisesta rautarakenteisesta sillasta ja sano vaan, että "tällaisia ei tehdä miltään kansakoulun pohjalta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin niitä suoranaisia herjauksia kuulee, ja usein jos on, niin niitä tulee vanhemmilta miehiltä, tyyliin "ei ole nämä naisten hommia" tms. Luulen että voisi naispuolinen rekkakuskikin joutua kuulemaan toisinaan samantapaista...

      Mutta varsinkin nuorena monet "nörtit" on sosiaalisesti aika rajoittuneita ja erityisen vaikeaa niille on tietää, miten pitäisi suhtautua naisihmiseen. Esimerkiksi en koskaan kokenut että minut olisi jätetty mielellään ryhmätyöryhmien ulkopuolelle siksi että ne muut olisivat halveksineet minua naisena, he eivät vaan tienneet miten pitäisi kommunikoida ja olla minun kanssani ja se aiheutti ikävää vaivaantuneisuutta. Kivampi tehdä samanhenkisten porukassa sellaiset hommat.

      Poista