tiistai 30. elokuuta 2016

2 viikkoa 1000 kcal / päivä: -1,8 kg

Ei ymmärrä ollenkaan. Kun syön 1200 kcal päivässä, paino ei laske yhtään. Mutta sitten lasketaan päivän kalorisaantia vain 200 kcal päivässä, ja yhtäkkiä paino humpsahtaa alas lähes kilon viikossa. Laskennallisesti efektin ei pitäisi olla ollenkaan noin dramaattinen.

Ehkä kyse on siitä, että nyt syön 3 Cambridge-ateriaa päivässä, joten hiilihydraattien osuus energiasta on aika pieni. Näin nestettä kehon kudoksissa on paljon vähemmän kuin tavanomaisesti syödessä. Saa nähdä, miten paino kehittyy jatkossa, koska jos kyse on pelkästä nesteestä, niin se efekti ei sitten enää seuraavilla kerroilla jatku...

Cambridgen 3-tasolle palaamisen inhottavia seuraamuksia on taas olleet ummetuksen ja yleisesti väsyneen ja kipeän olon paluu. Mutta eiköhän sitä jaksa jos painoa lähtee tätä tahtia, pitkän tasannevaiheen jälkeen :)

... ja vähemmän kevyttä lukemista


Hesarissa oli viikonloppuna mielenkiintoinen juttu siitä, miten maanviljelys, jonka ainakin omien kouluaikojeni historiankirjat kuvasivat ihmiskunnalle kovastikin hienoksi kehitykseksi, on itse asiassa kurjistanut ihmiskunnan oloja monella tapaa, niin terveyden, sosiaalisen tasa-arvoisuuden kuin vapaa-ajan määränkin suhteen. Niinpä hankin heti luettavaksi itse kirjan, historioitsija Yuval Noah Hararin " A Brief History of Humankind", eli Ihmiskunnan lyhyt historia. Välillä muutakin kuin hömppäfantasiaa ;) Palailen asiaan kun kirja on luettu!


torstai 25. elokuuta 2016

Nyt sen vasta tajuan: dieetillä mässyt pitää korvata etu- eikä jälkikäteen

Olen suuren osan laihdutushistoriaani taistellut sen asian kanssa, että en ihan aina jaksaisi olla täydellä itsekurilla liikkeellä, joten sitten jossain vaiheessa repsahtaa kuitenkin. Aina hautoessani repsahdusta olen ajatellut, että ei se mitään - sitten repsahduksen jälkeen pidän sitäkin tiukemmat muutaman päivän, ja sillä on liikakalorit kuitattu. Siinä vaan on tupannut käymään niin, että joku tekosyy tai oikea syy on estänyt tiukkispäivät. Jos repsahdus on sisältänyt alkoholinkäyttöä, niin eihän sitten darrassa ole voinut mitään kevyttä rehua syödä vaan on pitänyt saada mättöä. Ja muutenkin, aina on tahtonut tulla eteen joku syy miksi sittenkään en pysty kiristämään kaloreita vaikka piti: on stressiä töissä, närästää ja tyhjä maha pahentaa vaivaa, on kauhea nälkä niin että päätä särkee ja huimaa, töissä yhteinen lounas, vanhemmilla käynti ja äiti loukkaantuu jos ei syö hänen tarjoomuksiaan... Näin syötyjä liikakaloreita ei ole ikinä tullut tasoitettua, ja ne ovat tupanneet jäämään vyötärölle tai ainakin hidastamaan laihdutusta.

Tänään taas alkoi tulla olo, että tekisi mieli vähän repsahtaa jossain vaiheessa. Käydä vaikka kehutussa korealaisessa ravintolassa joka on kotini lähellä, ehkä oluttakin ruoan kanssa voisi juoda... Turhautti, koska tiesin että siinä menee taas laihdutusvaivaa hukkaan, koska en kumminkaan pidä pyhiä lupauksiani syödä sitten kevyemmin vastapainoksi.

Yhtäkkiä oivalsin mikä on ratkaisu: tehdä se kalorivaje etukäteen, ja sitten repsahtaa suoritetun vajeen rajoissa. Ok, minä voin poiketa 1000 kcal päivärajoituksestani vaikka sunnuntaina siellä korealaisessa ravintolassa 1000 kcal ylöspäin, mutta jos ja vain jos olen aiemmin saanut aikaan vastaavan vajeen syömällä vaikka 2 päivää pelkkää pussikuuria (noin 500 kcal per päivä). Jos joskus oikein tekisi mieli laittaa deekis- ja boheemivaihde päälle, ja haluaisin syödä ja juoda 4000 kcal päivässä, niin eipä mitään, mutta luvan saan vasta kun olen saanut aikaan 4000 kcal kalorivajeen normaaliin saantiini nähden.

Tämä tietysti tarkoittaa, että repsahdukset pitää suunnitella, mikä ei varmaan kaikille kävisi, koska monella on ihanne täydellisestä laihdutussuorituksesta ilman repsahduksia ja poikkeuksia. Mutta minä tiedän että kaipaan välillä rentoilua, joten voin ihan hyvin hyväksyä sen että vaikka kerran kuussa syön yli kalorirajojen ihan luvan kanssa. Jatkossa vaan yritän ennen suunniteltuja lankeemuksia sitten syödä vähemmän, niin että laihduttamisen vaatima kalorivaje säilyisi. Itsestäänselvä asiahan tämäkin, mutta jotenkin ei vaan ole tullut edes ajateltua ennen, että niinkin voisi tehdä. Kärvistellä ensin ja nauttia sitten, eikä toisinpäin.


maanantai 22. elokuuta 2016

Yt-neuvotteluja ja runosuolen sykintää

Työkaveri tulee avokonttorissa viereiseen työpisteeseen. Itse olen tullut jo tuntia aiemmin, ja koska olen huomannut jokaista meitä koskettavia uutisia firman intrassa, päätän valistaa häntä asiasta. Vasta kun alan selittää asiaa, huomaan että tänään on runosuoli-päivä, jolloin suusta tulee ihan tahtomatta kummallista kaunokirjallista puppua.

"Rakas työnantajamme on päättänyt Rooman armeijan jo ammoisina aikoina aloittaman kunniakkaan perinteen mukaisesti aloittaa vuosittaisen desimoinnin, tai kuten rakas Johtajamme -olkoon hän ikuisesti kunnioitettu- sanoi ihan televisiossa: nuorennusleikkauksen, jolla taataan yhä paraneva kilpailukyky kansainvälisen kvartaalikapitalismin myrskyisillä vesillä..."

- Siis hä?, kysyy aamu-uninen kollega.

"Ai sori, siis on alkanut isot yt:t, lähes joka kymmenes saa jäähyväisjalkineesta. Potkut, fudut, kenkää."

- Ei helvetti, ai taas... Et mitenkään selkeämpää tapaa keksinyt sanoa sitä?

"Enpä tullut keksineeksi, vaikka pitäisi muistaa, että pyrkimys liialliseen verbaaliseen elokvenssiin näin aamutuimaan voi johtaa pahimmillaan akuuttiin aivolaajentumaan, joka taas... ÄH, tästä tulee taas näitä runosuolipäiviä. Mä yritän loppupäivän pitää pääni kiinni parhaani mukaan, etten heittelisi sarkastisia heittoja tästä tarpeellisesta nuorennusleikkauksesta ainakaan asiakkaiden kuullen. "

Stressaavan ja vittumaisen työn hyvä puoli on se, että yt:t ja potkujen mahdollisuus ei juuri haittaa. Se on lähinnä neutraali asia. Ok, jos en saa potkuja, stressi jatkuu, mutta on rahaa. Jos saan potkut, stressi loppuu, mutta rahasta tulee tiukkaa. Molemmissa on puolensa, enkä tiedä kumpi on parempi tai pahempi. Kumpaakaan ei ole siis erityistä syytä pelätä eikä toivoa. Ihan sama. Tietynlainen vapaus tässä kyllä on, että olen vastuussa vain itsestäni, en kenestäkään muusta.



Runosuoli jatkoi piinaamistaan loppupäivän. Koska piti tehdä töitä, en voinut keskittyä siihen, mutta vähän väliä tuli mieleen hyvin kummallisia lauseita ja mielikuvia, joista olisi voinut kirjoittaa vaikka tajunnanvirtarunon jos olisi ollut aikaa. Mielikuvissa oli ainakin:

värikäs papukaija häkissä
edesmenneiden rauha ilon, surun, pelon ja toivon tuolla puolen
ikuisuuden anakronismi ajassa
kysyvät kuka minä olen ja minä vastaan:
minä olen teidän elämänne
totuutta huutava vääryys


Työpalaverissa tuli myös kommentoitua ehdotusta käyttää tiettyä tuotetta projektissamme asiakastiedon hallintaan, että mainiota: sehän sopii siihen kuin sian perse nokkahuilun soittamiseen. Joskus ihmettelen itsekin, mistä näitä kummallisia heittoja oikein tulee, vaikka yritän olla Asiallinen Aikuinen Ihminen :-\  Mutta yt:t ei siis huoleta pätkääkään, mikä on hyvä.

tiistai 16. elokuuta 2016

Paluu dieetin 3-tasolle koitti

Niin se kävi, että ei ollut punnituksessa taas paino yhtään laskenut, vaan jokusen sataa grammaa
noussut. Valitettavaa kehitystä on myös, että rasvaprosenttini on noussut vähän yli 40%:sta 44%:iin.

Eli selvästikään tämä 1200 kcal dieetti ei mulla laihduta vaan on lähinnä ylläpitodieetti jolla entinen paino pysyy. Vaihtoehdot tässä tilanteessa ovat lähinnä joko hyväksyä nykyinen paino ja olla laihduttamatta enempää, yrittää vaan vakauttaa se tähän, tai sitten laskea kaloreita alaspäin että paino lähtisi laskemaan.

Huolimatta siitä, mitä tiedän monien olevan mieltä tällaisesta kitudieetistä, minä päätin palata Cambridgen 3-tasolle ja alentaa syödyt kalorit takaisin sinne 1000 kcal pintaan. Käytännössä tarkoittaa, että palaan syömään 3 Cambridge-valmistetta päivässä, ja niiden lisäksi yksi noin 400 kcal ateria. Arkisin työpaikan salaattilounas, viikonloppuna jotain kevyttä kotiruokaa. Kahden viikon päästä katsotaan, pystyykö aineenvaihdunta vielä hidastamaan itseään estääkseen laihtumisen, vai joko olisi saavutettu se raja jonka alle mikään säästöliekki ei pysty kulutusta painamaan.

Miten sitten tällaisen dieetin jälkeen pidetään saavutettu paino, jos kulutus on luokkaa 1200 kcal päivässä? Ilmeisesti se on ainakin mahdollista, koska tiedän useampiakin juuri Cambridgella laihduttaneita, ja nämä ovat laihduttaneet vielä merkittävästi enemmän kuin minä, joilla paino on pysynyt tai noussut vain vähän. Niitä "reverse diet" kirjoituksia täytyy netistä lueskella, jotka on juuri suunniteltu siihen että miten saisi kovan dieetin ja aineenvaihduntalaman jälkeen nostettua syötyjä kaloreita takaisinpäin ilman että lihoo nopeasti takaisin.

"Periksiantaminen on perseestä" on mun yleisperiaate elämässä muutenkin, ja nyt aion soveltaa sitä tähän laihduttamiseenkin, liian monen periksiannon jälkeen. Tavoite: painaa 65 kiloa tai kuolla sitä yrittäessään (no joo, tuo viimemainittu oli vähän liioittelua ehkä)!

No, onneksi ei ole kuin 5,4 kg matkaa tavoitteeseen, eli ei niin kauhean isoa repäisyä enää tarvita :) Ja ei kun latkimaan "herkullista" minttusuklaapirtelöä!


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Plussapallon mobiilipeliaddiktiot

Ei, en harrasta Pokemon Go:ta, se täytyy mainita heti alkuun. Siihen olen liian sohvaperuna, että viitsisin juosta pitkin maita ja mantuja ihan fyysisesti jahdatakseni virtuaaliotuksia. Pitkään vältyin myös kokonaan kiinnostumasta mobiilipeleistä. Tietokoneella olen aina pelannut graafisesti näyttäviä rooli- ja actionpelejä, ja tuntui että joku pikkuruudulla yksinkertaisten pelien pelaaminen sormella näyttöä tökkimällä olisi hyvin epäkiinnostavaa. Angry Birdsiä kokeilin, pelasin jonkun aikaa, ja kyllästyin. Saman pelin kakkosversiosta en tykännyt yhtään.

Nibblers


Ensimmäinen peli josta innostuin on hassua kyllä hyvinkin yksinkertainen peli: Nibblers. Siinä on ideana samanlaisten hedelmien "mätsääminen". Hedelmiä mätsäämällä voi tuhota erilaisia esteitä, tappaa liskoja (ei ne kyllä näytä liskoilta, mutta pelissä ne on nimellä "lizard"), tai vapauttaa vaikka avuttomia kaloja koreista, joihin ne on laitettu: mätsää kolme hedelmää kalakorin vierestä, niin kori hajoaa, ja kala hyppää iloisena veteen. Eri tasoissa on eri tehtävät: hävitä liskot, vapauta avuttomat kalat, poista muta mätsäämällä hedelmiä, kerää tietty määrä hedelmiä. Mätsäämällä useamman kuin 3 samanlaista hedelmää saa "syöppöjä", joilla voi syödä koko rivillisen hedelmiä tai liskoja. Simppeli peli, mutta yllättävän kivaa vaikka hetkiksi jolloin odottaa jotain tai muuten vaan kaipaa jotain kevyttä pientä tekemistä. Kuten kuvasta näkyy, mä olen tasolla 532. On siis tullut jonkun verran tätä pelailtua :D

Tasolle 532 käy nibblerin (syöpön) tie...


Taso 532. Tehtävä: hävitä hedelmiä mätsäämällä 15 liskoa

Sunken Secrets

Tämä on viimeisin addiktio, ja paljon monipuolisempi peli kuin Nibblers. Tämä on eräänlainen Sim-peli, jossa rakennetaan vähitellen omaa valtakuntaa. Viljellään maata, louhitaan kaivoksista, kaadetaan metsää ja tehdään siitä lautaa, parannellaan kansalaisten taloja ja omaa palatsia, tehdään sukelluksia joilla löydetään aarteita meren pohjasta, käydään kauppaa toisten saarten kanssa.

Tämä on siitä kiva peli, ettei tätä tarvitse pelata pitkiä jaksoja kerrallaan, koska sillä aikaa kun peli on suljettuna, toiminta jatkuu: sato kasvaa, kaivos tuottaa, kauppareissulle lähetetty kuumailmapallo vie tuotteita kohteeseensa, niitä hyödykkeitä mitä on määrännyt kansalaiset tekemään, syntyy. Eli välillä voi vaan käydä Sunken Secretsissä laittamassa määräyksiä että mitä tehdään nyt, ja sitten palata vaikka parin tunnin päästä (tai vaikka seuraavana päivänä) jatkamaan siitä. Ja kun nousee leveleitä ylöspäin, niin tulee koko ajan uusia asioita mitä voi pelissä tehdä: hienompia ikkunankarmeja ja ovia taloihin, uusia verstaita, uusia hyödykkeitä joita voi valmistaa.

Tähän on tullut tuhlattua rahaakin jonkin verran, koska hommia saa nopeutettua ostamalla "helmiä", joilla voi maksaa asioita. Niitä ei ole pakko ostaa, vaan tätä voi pelata täysin ilmaiseksi, mutta tosiaan joskus on kärsimättömyys iskenyt ja sitä on halunnut jonkun jutun valmiiksi heti, ja niinpä on tullut ostettua joku helmi-pakkaus. No, täytyyhän sitä softadevaajia tukea, saman alan ihmisenä, maksamalla hyvin tehdystä pelistä ;) 

Satoa valmiina korjattavaksi: tomaatteja, chilejä, yrttejä, omenia ja appelsiineja. Mehustamolla on valmiina tomaatti- ja kirsikkamehut. Sininen "vaakuna" on taikavoimaa, jota voi kerätä lähteistä ja kukkaistutuksista, ja sillä voi sitten tehdä kaikenlaista.

Hups, pahisörkki on ilmestynyt valtakuntaani! Täytyy tuhota se käyttämällä taikaenergiaa ennen kuin se muuttaa koko saaren violetiksi ja pilaantuneeksi.

Rakenteilla hallitsijan palatsi itselle. Vasemmalla vielä keskeneräistä osaa.

Sukelluksella. Vedenalainen kaivos on tuottanut valkoisia tiiliä, jolla voi korjata vedenalaisen naga-kansan asumuksia. Palkkioksi saa kalliita ja harvinaisia aineksia, joita tarvitaan oman palatsin rakentamisessa ja koristelussa.
Tykkään pelin visuaalisesta ilmeestä: joka paikassa on valtavasti yksityiskohtia. Valtakuntaansa voi myös koristella laittamalla uusia kukkia, suihkulähteitä, tekemällä taloihin hienompia ikkunoita ja ovia jne. Värimaailmakin miellyttää kaiken värikkään ja räikeän ystävää.


tiistai 9. elokuuta 2016

Tympii maksaa Cambridge-dieetistä kun paino ei laske

Mulla ei nyt tämä dieetin 4-taso, jolla saa syödä 1200 kcal päivässä, tunnu toimivan ollenkaan. Ei ole nälkä tai mitään, mutta eipä laske painokaan. Oikeastaan toukokuun puolivälistä paino ei ole muuttunut selkeästi, vaan on pyörinyt koko ajan 70 kilon molemmin puolin. Myöskään mitat eivät ole enää muuttuneet aikoihin. Juhannuksena nyt oli juopottelu, mutta muuten olen elellyt varsin siivosti, lomankin.

Viimeksi kun kävin Cambridge-valmentajalla, sain neuvon mitata ja punnita jokaisen ruoka-aineen ja annoksen, siltä varalta että oikeasti tulen syöneeksi enemmän kuin 1200 kcal huomaamattani. Nyt olen puolitoista viikkoa mitannut joka ikisen paistoöljyn lorauksenkin, punninnut välipalapähkinät ja syödyt vadelmat. Ja ei laske paino mihinkään.

Tässä on aika tyypillisiä esimerkkejä ruoka- ja liikuntapäivistä joita mulla on ollut:

Aamiainen: Cambridge Chocolate Velvet -pirtelö
Lounas: Terra-soijasuikaleet 100 g, oliiviöljy 1 rkl, paprika 10 suikaletta, 1 tomaatti, keitetty kananmuna, sipuli, 2 perunaa
Päivällinen: Bulgarian jogurtti, 1 kuppi kirsikoita, 2 Digestive-keksiä
Kalorit 1161 kcal. 
Liikunta: 40 minuuttia kävelyä + 20 min Cambridge kuminauhajumppaa

Aamiainen: Cambridge Chocolate Velvet pirtelö
Lounas: Kuskus 1 annos, 1/2 avokadoa, 14 g pähkinäsekoitusta,10 vihreää oliivia, 3 aurinkokuivattua tomaattia, 1 rkl oliiviöljyä, Arla Apetina fetajuustoa 50 g
Päivällinen: 1 pala vaaleaa leipää, 1 rkl oliiviöljyä, 2 juustosiivua, 100 g mansikoita
Kalorit: 1166 kcal, Liikunta tunti rauhallista kävelyä

Masentavaa, että näillä kaloreilla ei laihdu. Cambridge-valmentajan mielestä alemmaskaan ei voi mennä, koska hän uskoo vakaasti että jossain vaiheessa sitä alkaa laihtua 1200 kcal päivässä dieetillä. Vaan alkaa usko mennä, kun sitä on 3 kk kitkuttanut ilman tulosta.

Kyllähän tässä alkaa väkisinkin sitä miettiä, että miksi maksan valmennuskäynneistä ja Cambridge-valmisteista, kun ei edes tule tulosta. Voisihan sitä ihan yhtä lailla rajata itsekseen, ilman valmennusta, syödyt kalorit 1200 kilokaloriin ja pysyä entisessä painossaan... Maanantaina on seuraava valmennuskäynti, ja silloin täytyy ottaa puheeksi tämä motivaatio-ongelma, joka syntyy siitä kun ei tulosta tule. Jos ei ole mitään ehdotuksia miten tästä pääsisi taas laihtumisen makuun, niin voi olla että mun Cambridge-kuuri oli sitten tässä.

torstai 4. elokuuta 2016

Päivän (epäonnistunut ja koominen) asu

En yleensä jaksa käydä ostamassa vaatteita kaupoista, joten tulee tilattua paljon netistä. Silloin vaatteet tulee valittua kuvien perusteella, sen perusteella miltä ne näyttävät langanlaihojen 180-senttisten mallien päällä.

No, minähän tunnetusti rakastan mustaa ja valkoista ja dramaattisia kuvioita, joten ihastuin musta-
valkoiseen sahalaitakuvioiseen tunikaan, jonka ajattelin olevan riittävän rento arkeen mutta omalla tavallaan kuitenkin dramaattinen. Sopisikin kivasti sekä farkkujen, leggingsien että hameiden kanssa. Tältä asu näytti katalogikuvassa.


Mutta kun tuo vaatekappale laitetaan 165-senttisen tukevahkon, isotissisen tädin päälle, niin asun ilme on jotain ihan muuta. Oikein tulin hyvälle tuulelle peilin edessä kun huomasin, että kaljamaha, jota olikin tullut vähän ikävä, oli tehnyt näyttävän comebackin!

Kuten kuvasta näkyy, vyötärönauha tulee isojen tissien takia ihan jonnekin muualle kuin vyötärölle: suoraan rintojen alle, ja siihen alle pullahtaa hauska äitiysmekkosiluetti tai pönäkän kaljamahan ääriviivat. Edestäpäin näkyy, että vaakaraidat ja pussittava malli onnistuvat tosiaan melko hyvin, jos tarkoitus on lihottaa vaatteen käyttäjää visuaalisesti ainakin kymmenen kiloa.Tynnyrimäinen keskikeho ja tikkujalat, ai kun on kivan näköistä!

Menin tosiaan töihin tässä asussa, ja sain jotain perverssiä nautintoa siitä, että tiesin näyttäväni suorastaan koomiselta. Taisipa myös ihan piruuttaan tulla kuljettua vähän nokka pystyssä koppavan näköisenä, ihan kuin olisin kovinkin tärkeä siitä miten hyvältä näytän tänään. Huvinsa ne on hulluillakin!






maanantai 1. elokuuta 2016

Otti se töihinpaluu taas koville

Jo viikonloppuna oli jotenkin surkea olo alkavista töistä, vaikka sitä kovin yritti estää työhön liittyviä ajatuksia tulemasta mieleen. Lauantaina sorruinkin jonkin verran lohtuherkutteluun huolimatta siitä, että tänään oli käynti Cambridge-valmentajalla. En vaan jaksanut välittää, kun tympäisi niin ajatus töistä.

Viime yö sitten meni jatkuvaan tuskanhiestä märkänä heräilyyn. Nukahdin, heräsin ehkä 10 minuutin päästä tuskaisena ja hampaita yhteen kiristäen niin että leukaan sattui. Tuntui että on kiire, on jo aamu, mutta kun katsoi kelloa, edellisestä kellon katsomisesta ei ollutkaan kulunut oikein mitään aikaa. Tätä sitten koko yö, niin aamulla kun klo 7 soi kello, päätä särki ja oli levoton, tympäisevä olo. Nyt se alkaa: arki. Hyvästi paratiisi. Tervetuloa helvettiin!

Työpaikan parkkihallista täytyi oikein pakottaa itsensä konttorikerroksiin. Siellä hissiä odottaessa ahdisti ja mahanpohjassa pyöri jännitys. Toistelin itselleni Rocky-elokuvan elämänviisautta: "One step at a time. One punch at a time. One round at a time". Älä mieti koko päivää, saati viikon tai sprintin tehtäviä. Yksi hetki kerrallaan. Yksi tehtävä kerrallaan. Yksi päivä kerrallaan. Niin siitä selviää, on aina ennenkin selvinnyt.

Konttorilla taas harmaat, ahdistuneen ja säikyn näköiset naamat, ja tiesin itsekin hetkessä muuttuvani sellaiseksi, kun siirryn lomamoodista työmoodiin. Mutta iloisten lomalaisten katseluun tottunutta järkytti se levoton ja stressaantunut ilmapiiri, joka avokonttorista henkäisi vastaan. Ikään kuin ihmisten päiden yläpuolella olisi ajatuskuplia: "Antakaa mun olla", "Älkää tulko nakittamaan mulle mitään töitä enää", "Tätä paskaa taas".

Pelkoni osoittautuivat aiheellisiksi. Saapuessani avokonttoriin pomo jo olikin kyöräämässä työpisteeni luona, kiitellen siitä että kun tulen aina niin luotettavasti tasan klo 9, niin hän arvasi että minut löytää kyllä yhdeksältä taas työpisteestä. Tiesin, että asia ei ole se että kysyttäisiin miten loma meni. Ei, se oli kiireelliset työtehtävät. Ensimmäinen kokemus lomalta palatessa oli, että ennen kuin olen edes saanut käynnistettyä tietokoneeni, pomo listaa jo pitkän listan hänen minulle priorisoimiaan töitä, joilla kaikilla on hitonmoinen kiire. "Tänään sitten teet sen aamulla sulle laittamani tiketin työt - katsotaan sitten iltapäivällä että ne on valmiit, ja huomenna klo 9-12 se palaveri ja 13-16 toinen palaveri ja näihin teet Powerpointteja ja kaavioita, ja keskiviikkona sitten ehditkin toteuttaa sen yhden jutun josta puhuttiin, ja sitten meillä onkin jo kiire toisen projektin kanssa ja.... Meillä on kyllä ihan valtava kiire..." AAARGH! Tuntui että tulen hulluksi siinä paikassa ja alan huutaa kuin Munchin Huuto-teoksen mies.

Päivän tunnelma
One step at a time. One punch at a time. One round at a time. Huokaus, ei tässä muuta voi kuin ottaa yhden ahdistavan tehtävän kerrallaan ja alkaa vaan tehdä. Silti vaikka kyrpii ja ahdistaa niin että tuntuu että voisin räjähtää. Hetken fantasioin ajatuksella räjähtämisestä: ylikuormittuneet aivot turpoavat ja lopulta räjähtävät ulos päästä, ja konttorin seinille ja toisiin työpisteisiin roiskuaa iljettävää aivomassaa ja verta. Fantasiassani pomo sanoo tyynesti: "siivotkaa jäljet, ja raato menee sitten biojätteeseen, ja käynnistäkää uuden osaajan rekryäminen heti". Mutta ei kun koodaamaan hetken fantasialla huvittelun jälkeen. Nyt tuntuu mahdottomalta että tätä jaksaa ensi lomaan, mutta tiedän, että aina se on pahinta loman jälkeen, ja kiireeseen ja paineeseen tottuu pian taas. Tiedä onko se sitten kovin tervettä, että tottuu epäterveelliseen ja epäinhimilliseen työtahtiin, mutta selviämään se auttaa, kun muuttaa itsensä zombieksi, joka vaan ottaa yhden askeleen kerrallaan, yhden tehtävän kerrallaan, miettimättä mitään ja välittämättä miltä tuntuu.