sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Harvoin syömisen puolustus - asiaa pätkäpaastosta

Moni on kauhistellut elintapojani, koska syön vain 2-3 kertaa päivässä. Se onko se 2 vai 3 kertaa, riippuu siitä laskeeko aamu-cappuccinoni syömiseksi vai ei. Tällainen on kuulemma ihan valtavan epäterveellistä eikä sitä voi kellekään suositella, paitsi jollekin ihmebantulle joka ei tunne näläntunteita ollenkaan ja omaa muutenkin normaali-ihmisestä poikkeavan itsekurin ja/tai aineenvaihdunnan. Itselleni se on kuitenkin hyvin luonnollinen rytmi, enkä joudu taistelemaan näläntunteita, saati heikotuksia ja päänsärkyjä vastaan. En ole koskaan uskonut tavan haitallisuutta siksikään, että monessa maassa etelämpänä ei ole tavallista, että aikuiset söisivät välipaloja, ja aamupalakin on usein vain kahvi, eivätkä ihmiset siellä sen huonomminvoivia ole kuin Suomessakaan. Varsinaista asiantuntijatason tukea tälle suomalaisten ravitsemussuositusten vastaiselle ruokailutavalleni en ole tosin aiemmin löytänyt.

Nyt löysin ensin Kiloklubin keskustelufoorumin kautta tiedon, että tällainen tapa syödä on nykyään nimeltään jaksottainen paasto tai pätkäpaasto, eli englanniksi Intermittent Fasting. Ja sillä ihan oikeasti on kannattajia, jopa lääketieteen ja ravitsemuksen asiantuntijoissa. Tätä kautta löysin amerikkalaisen lääket.tri Andrew Weilin kirjoittaman artikkelin aiheesta, ja ajattelin suomentaa sen hieman referoiden tänne blogiin. Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä . Kyseisessä artikkelissa on myös linkkejä joihinkin artikkeleihin joihin teksti viittaa, en ole itse liittänyt linkkejä suomennokseen.

Andrew Weilin näkemys: Pätkäpaasto on terveellinen valinta

Viime aikoina on tullut tavalliseksi syödä 5-6 pientä ateriaa päivässä. Jutun kirjoittaja Weil on 69-vuotias, ja kertoo ettei lapsena ikinä muista kuulleensa moista suositusta, ja nuorena aikuisenakin vain harvoin. Mutta 1980-luvulla suositus tiheästä syömisestä ilmestyi joka paikkaan, myös ravitsemussuosituksiin. 

Yleinen perustelu välipaloille on, että tiheä syöminen pitäisi aineenvaihdunnan jotenkin käynnissä, jolloin painonpudotus on helpompaa kuin harvemmin syöden. Weilin mukaan tutkimustieto ei kuitenkaan tue väitettä, sen sijaan löytyy päinvastaisia tuloksia. Esimerkiksi British Journal of Nutrition -lehdessä julkaistu tutkimusanalyysi tuli johtopäätökseen, että ruokailurytmillä ei ole mitään vaikutusta kehon painon säätelyssä, vaan ainoastaan syöty kokonaiskalorimäärä on merkityksellistä. Lisäksi useiden pienten aterioiden syömisillä on 2 selvästi haitallista vaikutusta:
  • Useimmiten välipalojen ravitsemuksellinen laatu ei ole kovin hyvä: ne eivät ole paljon kasviksia sisältäviä kotona valmistettuja ruokia. Tänä päivänä välipalaksi usein syödään erilaisia energia- tai proteiinipatukoita, snack-sekoituksia, keksejä tms. Yleensä ottaen korkean glykeemisen indeksin ruokia, usein prosessoituja ruokavalmisteita.
  • Kun ihmisille sanotaan, että heidän pitäisi syödä "monia pieniä aterioita", monet ovat taipuvaisia tulkitsemaan sen: "syö koko ajan", mikä voi johtaa ylensyömiseen. Kirjoittaja ei usko olevan sattumaa, että lihavuus alkoi nopeasti yleistyä 1980-luvulla samaa tahtia kuin tiheän syömisen suosituskin.(Toiseksi 1980-luvun suositusten ongelmaksi artikkeli mainitsee tieteellisesti huonosti perustellun vähärasvaisen ruoan suosituksen, joka on johtanut hiilihydraattien liikakäyttöön).

Weilin mukaan on siis tullut aika miettiä vaihtoehtoa usein syömiselle: pätkäpaastoa (intermittent fasting), jossa aterioiden välillä annetaan kulua pitkiä aikoja. Hän uskoo, että (Yhdysvaltain) kansa olisi terveempää, jos palaisi syömään perinteiseen 3 ateriaa päivässä ilman välipaloja -tyyliin ja luopuisi välipaloista.

Pätkäpaaston idea on parantaa terveyttä paastoamalla päivittäin pidempiä aikoja kuin perinteisessä ruokarytmissä. Tapoja toteuttaa pätkäpaastoa on monia. Jotkut jättävät väliin aamupalan, toiset päivällisen. Jotkut paastoavat joka toinen päivä, joka kolmas päivä, kerran viikossa, tai kerran kuussa. Paastoaminen tässä tarkoittaa pidättäytymistä kiinteästä ruoasta.

Ihmislajin evoluutiohistoria tukee harvoin syömistä

Sen 250 000 vuoden aikana, jonka nykyihminen homo sapiens on ollut olemassa, ruoan saanti on ollut kovasti vaihtelevaa. Selvityäkseen ihmislaji on kehittynyt sellaiseksi, että kun ruokaa on tarjolla paljon, keho kerää rasvaa ja lihasta, ja niukkuuden aikoina käyttää näihin kudoksiin varastoitua energiaa. 

Paastojaksot edistävät myös kehoon kertyvien kuolleiden ja vaurioituneiden solujen siivoamista kehosta, ns. autofagiaa. Monet tiedemiehet uskovat, että tämän prosessin toimimattomuus on yksi pääsyistä joka johtaa ikääntymisen myötä yleistyviin kroonisiin sairauksiin. 

Ajoittainen paastoaminen näyttää myös lisäävän tiettyjen solutyyppien, erityisesti hermosolujen, aktiivisuutta ja kasvua. Evoluution näkökulmasta tässä on järkeä: kun ruoka on niukkaa, luonnonvalinta suosii niitä joiden muisti (mistä löysimme ruokaa aiemmin?) ja kognitiiviset toiminnot (kuinka löydämme ruokaa nyt?) terävöityvät nälän hetkellä.

Tutkimusten mukaan pätkäpaaston terveyshyödyt voivat olla samankaltaisia kuin kalorirajoituksen (CR, caloric restriction), jossa ateriat on säännöllisiä mutta annokset pieniä. Pätkäpaaston hyöty kalorirajoitukseen nähden on, että ihmisten on helpompi kestää pidemmän ateriavälin myötä vain ajoittain tuleva kovempi nälkä kuin kalorirajoitukseen liittyvä jatkuva lievä näläntunne.

Tutkimuksista mielenkiintoisia tuloksia

Pätkäpaastoamisen hyötyjä on havaittu useissa eläin- ja ihmiskokeissa. Jo vuonna 1946 Chicagon yliopiston tutkijat havaitsivat, että jos rotille jätettiin antamattta ruokaa joka kolmas päivä, niin urosrottien elinaika kasvoi 20% ja naaraiden 15%. Vuonna 2007 Kalifornian yliopiston tutkijat havaitsivat että pätkäpaastoaminen voi:
  • vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä
  • vähentää syöpäriskiä
  • alentaa diabetesriskiä (tästä toistaiseksi lähinnä eläinkoetuloksia)
  • parantaa kognitiivisia toimintoja
  • suojella Alzheimerin ja Parkinsonin taudeilta

Kenelle sopii?

Weilin mukaan pätkäpaasto ei sovi kaikille. Ryhmiä joiden ei pidä paastota, ovat alle 18-vuotiaat, raskaana olevat ja imettävät naiset sekä diabeetikot. Myös vakava refluksitauti voi olla helpommin hoidettavissa, jos ravintoa nautitaan säännöllisesti ilman paastojaksoja.

Mutta muuten pätkäpaaston terveyshyödyt laittavat miettimään onko nykyinen ajatus välttää nälkää hinnalla millä hyvänsä järkevä. Nälkää ei ole syytä pelätä,  vaan on terveellistä ajoittain tuntea nälkää, niin kauan kunhan päivän kokonaiskalorisaanti on riittävän korkea pitämään yllä terveellistä painoa. Monet pätkäpaastolle ryhtyvät kertovat sekä fyysisistä että psyykkisistä  hyödyistä, mm. lisääntyneestä energisyyden tunteesta ja parantuneesta keskittymiskyvystä sekä  yleisestä hyvinvoinnin tunteesta.


Plussapallon omia ajatuksia Weilin tekstistä

Kun tuota luin tuli välittömästi mieleen, kuinka tutkimuksen havaitsemat pätkäpaaston hyödyt ovat pitkälle samanlaisia kuin Välimeren ruokavalion hyödyt. Välimeren maissa on myös ollut perinteisesti tavallista, että vain lapset ja raskaana olevat naiset syövät välipaloja, eivät aikuiset muuten. Ehkäpä vain kahden aterian syöminen päivässä ilman välipaloja selittää osan Välimeren ruokavalion eduista?

Tuota vähän ihmettelin kun jutussa pätkäpaaston hyödyksi kalorirajoitukseen nähden sanotaan, että on helpompi kestää ajoittain tulevaa kovempaa nälkää kuin jatkuvaa pikkunälkää. En minä ainakaan koe missään vaiheessa päivää kovaa nälkää. Kun ruoka-aika lähestyy, koen miellyttävää halua syödä tai pientä nälkää, en kovaa nälkää. Kovaa nälkää koen ainoastaan, jos olen jostain syystä syönyt edellisenä päivänä aivan liian kevyesti, esim. en ole ehtinyt syömään lounasta lainkaan vaan kuitannut kahvilla tai banaanilla.

Mutta kiva lukea, ettei ajatus harvoin syömisestä ole enää täysin asiantuntijoiden torjuma vaihtoehto :) Tuosta nimestä "Pätkäpaasto" en kyllä oikein pidä, en minä ainakaan koe että jotenkin paastoaisin, se kun viittaa johonkin tilapäiseen kuuriin ja askeettiseen syömiseen - tämä nyt vaan on yhdenlainen ruokailurytmi. Plussiksen päivän "paastoilu" vielä loppuun - ja minusta se ei kuulosta ollenkaan paastolta:

aamupala klo 7: cappuccino
lounas klo 12.30: peruna-herkkusienimunakasta + oliivi-tomaattisalsaa, salaatteja öljykastikkeella, leipäviipale, vadelmia
päivällinen: klo 20: chiliöljyssä paistettua parsakaalia, sitruunakanaa, raakakasviksia oliiviöljykastikkeella salaattina, leipäviipale salaatin kanssa, lasi viiniä, jälkkäriksi ohukaisia mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Iloinen punnituspäivä: painoindeksi tippui normaalipainon puolelle!

Normaalipainoinen!
Tänään oli punnitus ja olipa iloinen fiilis, kun päivitin TickerFactoryyn painoni 67,8 kg (tuolla blogisivun alareunassa on tuo ticker joka seuraa painonpudotusta pudotettuina kiloina), ja painoindeksi oli 24,6! Tuo
tarkoittaa jo normaalipainon puolella olevaa painoindeksiä, normaalipainon rajat on 18,5-24,9.

Aion kyllä jatkaa vielä painonpudotusta, koska se tuntuu aika helposti käyvän, ja makkaroita on vielä niin selässä kuin vatsallakin, ja lantionympärys on vielä yli metrin. Naamasta läskiä ei ole vielä lähtenyt oikein ollenkaan, toivoisin että lähtisi jossain vaiheessa siitäkin koska en ole aina ollut nykyisenlainen pallonaama. Iän myötä kun se poskiläski tuppaa vielä roikkumaan, niin ei ole kauhean mukavaa. Sanovat, että normaalipainoindeksin sisällä painon pudottaminen on paljon vaikeampaa kuin ylipainoisena, saa nähdä.

Samalla tavalla siis jatketaan kuin aiemminkin, 1500 kcal päivässä, 2-3 ateriaa päivässä ilman välipaloja, koska tämä minulla toimii hyvin. Huomenna taidan palkita itseni käymällä syömässä keskustassa jossain hyvässä ravintolassa. Ensimmäinen ajatus oli palkita itseni ostamalla sixpackin kaljaa ja juomalla, mutta eiköhän joku kunnon ateria viinin kera ole oikeastaan suurempi nautinto, niitä sixpackeja kun on elämän aikana tullut jo kumottua niin lukemattoman monet illat.

Tässä kuva ostamastani Desigualin paidasta, malli Ts_anneflore. Rakastan tuollaisia vahvoja värejä. Harmi kyllä huomasin vasta vaatteen jo ostettuani, että pesuohje on käsinpesu kylmällä vedellä. Yleensä vältän ostamasta mitään mitä joutuu käsinpesemään.







Ja hauska löytö lenkin varrelta: puu joka tuottaa kaljahedelmää! Harmi että tuollaista Lidl-kaljaa vaan mistä kokemusteni mukaan menee vatsa ruikulle. Täytyisi käväistä puutarhamyymälässä kuvan kanssa ja kysyä, että olisiko teillä näitä, mutta sellaista lajiketta joka tuottaa jotain laadukkaampaa olutta :D


keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Tyyliprojekti: Meikkiostoksia ja kokeiluja

Sain lopulta aikaiseksi paneutua tuohon meikkiasiaankin vähän. Olen teinistä asti meikannut useimmiten samalla tylsällä tavalla: jotain peitevoidetta naaman punoittaville alueille, aurinkopuuteria jota laitan myös luomiväriksi, mustaa mascaraa ja huulirasvaa tai -kiiltoa. Värianalyysissä opein, että Vastakohtaisena Talvena minulle sopisi paljon voimakkaammatkin värit, mutta jotenkin ajatus mennä oikeasti ovesta ulos vahvasti meikattuna, varsinkaan arkena, on mietityttänyt.  Tulee olo, että varmaan ihmiset ajattelee, että luuleeko tuo vanha ämmä olevansa joku kauniskin, kun on oikein huulipunaakin :D

Nyt olen kuitenkin viime viikon aikana lukenut Mariela Sarkiman kirjan "Make-Up Bible", ostanut värianalyysin mukaan sopivan värisiä meikkejä ja opetellut käyttämään niitä. Olen havainnut, että päinvastoin kuin luulin, meikki oikeasti kaunistaa jopa minua ;-) mutta koska olen tumma ihminen, tarvitsen sitä aika paljon että oikeasti vaikuttaa. Haastavaa on ollut oppia tekemään suht suoria silmänrajauksia, olla tekemättä itsestään poskipunalla klovnia ja levittää voimakkaanvärisiä luomivärejä niin ettei ne varise ja näytä suttuiselta. Mikään mestari en ole toki vieläkään mutta ei nuo meikit ainakaan omaan silmään enää kovin pahoilta näytä.

Tärkeimpiä oppeja meikkikirjasta oli, että kulmiin kannattaa käyttää väriä, vaikka olisikin tummat kulmat kuten minulla koska värillä voi myös muotoilla kulmia, ja se kuinka paljon naaman muotoa voi muokata varjostuksilla ja korostuksilla. Kirjassa oli kaaviokuvat naamanmuodoittain, että mihin korostus- ja varjostusvärejä kuuluu laittaa, ja minulla ainakin toimi erinomaisesti pyöreälle naamalle annetut ohjeet. Olen tehnyt korostukset L'Orealin Lumi Magique -valokynällä ja varjostukset vanhalla Isadoran aurinkopuuterillani.

Hankittuja meikkejä

Tässä kuvassa meikkejä joita on kokeiltu postauksen kuvissa.

Kuvassa on:
- IsaDora 5 värin luomiväripaletti sävyssä "56 Smoky Eyes". Väreissä on hyvin pigmenttiä ja tykkään kovin tästä paletista.
- Maybelline Big Eyes luomiväripaletti sävyssä "05 Luminous Purple". Ei kovin paljon pigmenttiä mutta ihan ok silti, hyvät värit.
- IsaDora aurinkopuuteri sävyssä "Highlight Tan". Varjostusväri, joka on ehkä minulle vähän liian lämmintä sävyä.
- Zuii Organic Flora Foundation mineraalimeikkivoide sävyssä "Cashew". Tykkään todella tästä tuotteesta, ja plussana että on kiinteä eikä pölisevä jauhe.
- Elite models Must have liner, musta geelirajaus. Pysyy loistavasti. Kynärajaukset ei minulla pysy yhtään kun on niin rasvoittuvat silmäluomet ja silmänympärysiho.
- Yves Rocherin Couleurs Nature -poskipuna puhtaanpunaisena, sävy "51 Rouge". Kerrankin sävy joka jopa näkyy iholla, peruspinkit tai hennot pronssisävyt vaan katoaa näkymättömiin.

Ja huulipunia tässä.  Tuotteet ovat:
- Vasemmalla L'Oreal Color Riche Naturals sävy "236 Organza". Luonnollisen näköinen perus pronssinsävy.
- Keskellä Zuii Organic Flora Lipstick sävy "Classic Red". Aivan ihana sävy, mutta ei taida oikein pokka riittää mennä vaikka duuniin tulipunaisessa huulipunassa, joten taitaa jäädä juhlakäyttöön (ja kuinkahan monta vuotta siitä on aikaa kun minä olen ollut missään juhlissa :-o ).
- Oikealla L'Oreal Caresse, sävy "Marilyn". Tämä on pettymys, koska näyttää voimakkaan pinkiltä putkilossa, mutta huulilla tekee minulle lähinnä pelkän kiillon luonnostaan aika tummille huulille, vaaleammilla voisi sävy näkyä paremmin.




Kokeilukuvia


IsaDora Smoky Eyes

Maybelline Big Eyes

Smoky eyes + keltaista ja liilaa Big Eyes-paletista

Huulipunat järjestyksessä L'Oreal Organza, L'oreal Caresse ja Zuii Organics. Ylimmästä ja alimmasta sävystä tykkään, keskimmäinen on vaan tylsä.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Voi hitto että voi ihmisellä olla tylsä elämä!

Juhannus oli taas melkoisen pitkästyttävä, kuten elämäni on viime aikoina tupannut olemaan. Olin itsekseni kotona, kun ei ole muitakaan paikkoja minne mennä. Aatonaattona sentään join pullon viiniä ja se olikin juhannukseni kohokohta. Sitten aatto ja juhannuspäivä menivätkin vähemmän juhlavissa merkeissä: siivoilin kämppää, pyykkäsin ja silitin, pelailin tietokoneella jotain vanhoja pelejä jotka olen aiemminkin jo pelannut läpi edes jotain tehdäkseni. Taustalla olin levoton ja pitkästynyt, mietin että onkohan kellään muulla oikeasti yhtä tylsää elämää kuin minulla.

Huomenna pitää mennä taas tylsään työhöni. Olen yrittänyt tsempata itseäni, parantaa asennettani sitä kohtaan, mutta paras mihin olen päässyt on, että työni on siedettävää. En oikeasti ole kiinnostunut siitä saati pidä siitä. Tästä syystä minusta on tullut änkyrä vastarannankiiski: esimerkiksi viime viikolla jouduin koulutukseen johon useimmat suorastaan haluaisivat, mutta minä ajattelin vaan, että kaikkea paskaa sitä joutuukin ihminen kärsimään. Sitä tuttua päivittäistä perusduunia vielä tekee, vaikkei kiinnosta, mutta uuden oppimisen yritys, varsinkin kun kurssin lopussa on sertifikaattikoe joten oikeasti pitäisi myös oppia eikä istua vaan luennoilla muita asioita ajatellen, tuntuu olevan tervanjuomista. Samoin kaikki muutokset esim. työtiloissa, tehtävissä, aikatauluissa on nykyisin sellaisia että herää mielessä valtava vastarinta että ei, ei, EN JAKSA! Viime viikolla eräs työkaveri puhui siellä koulutuksessa jotain aloittaen "sitten on kyllä ihan väärällä alalla, jos..." ja minä meinasin jo möläyttää, että "TUNNUSTAN, MINÄ OLEN VÄÄRÄLLÄ ALALLA", mutta onneksi sain kerrankin pidettyä ison leipäläpeni kiinni. Alallani kun pitää olla, tai ainakin esittää olevansa, innostunut siitä mitä tekee. Ei kuulemma muuten pärjää jos ei vapaa-ajallakin ole kiinnostusta (se on kyllä paskaa, en ole itse koskenut ikinä työhön tai lukenut ammattilehtiä vapaa-ajalla ja olen pärjännyt).


Suurin tympäisyn aihe tässä ongelmassa on se, että olen varmaan maailman ainoa niin tylsä ihminen, että en tiedä yhtään mitä haluan. Näin kerran jossain tv-ohjelmassa, kuinka joku elämänhallinnan valmentaja suositteli tekemään ns. aarrekartan, johon kirjaa haaveitaan vaikka lehdistä leikatuin kuvin. No, minäpä lueskelin aarrekartoista vähän netistä ja ryhdyin toimeen. Kahden tunnin jälkeen ainoa haave jonka olin saanut puserrettua paperille oli kuva hoikasta vartalosta. Ja tiedän itsekin, ettei oikeasti elämänsisällöksi riitä se että olisi hoikka. En olisi varmaan ollut tänä pitkästyttävänä juhannuksenakaan onnellisempi, jos painaisin 55 kiloa 69 kilon sijaan. Hieman mielen perukoilla hetken heijasteli haave myös ulkomaille muutosta, mutta sen torppasin heti tuntien luonteeni: ei minusta ole siihen yksin ainakaan, kun ottaa huomioon tuon kyllästymiseni työhöni, uudessa työssä ulkomailla täytyisi jaksaa opetella paljon uutta, tottua suureen määrään uusia käytäntöjä. Ei, minun lienee parasta pysyä suojatyöpaikassani ja toivoa ettei yt:t iske ;-) Puoliso - no joo ehkä, mutta minä kun en tyydy vähempään kuin suunnilleen prinssiin valkealla ratsulla, siis tyyppiin jonka kanssa tuntisin syvää sielunkumppanuutta, niin eiköhän sekin haave kannata unohtaa. Varsinkin kun olen rumakin kuin riihipiru, ja pääkaupunkiseudulla naisista on niillä markkinoilla ylitarjontaa. Olisin oikea dream catch: tylsämielinen, ruma nelikymppinen ämmä joka toivoo että mies tulisi ja loisi mulle elämän kun itse en keksi miten :D

Ei ole kyllä ihme että on kalja maistunut ja maistuisi vieläkin, sillä onhan tämä elämäntilanne jotenkin
Kaljamahaleidi deittailee
turhauttava jumitilanne. Ja tiedän ihan hyvin ettei se ole kiinni siitä, että ulkoiset olosuhteet estäisivät minua, vaan koska oma pääni, oma mielikuvituksettomuuteni ja saamattomuuteni, estävät. Nyt minulla on sentään tämä laihdutusprojekti. Jotenkin kai toivon, että maagisesti samalla kun tulen hoikaksi, elämäni paranisi yleisesti muutenkin. Vähän harmittavan helposti tämä laihduttaminenkin on mennyt, joten siitäkään ei ole ollut suurta sisältöä elämään: jos se olisi kovaa taistelua vaikka tunnesyömis-, ahmimis- tms. himoja vastaan niin siinähän sitä olisi sisältöä hetkeksi, mutta kun se on niin pahuksen vaivatonta. Ongelma tämäkin :D Positiivista on se, etten ole juonut alkoholia enkä edes harkinnut juoda sitä vaikka olen nyt juhlapyhät tällaisia ajatuksia pyöritellytkin, ja jo miettinyt että kesälomasta vasta pitkästyttävä varmaan tuleekin, että mahdankohan puhua koko lomana kuin kaupan kassaneidille - no, vanha äiti ehkä kerran tai pari soittaa ja jos vaikka saataisiin piristävä riita aikaan jos hän vaikka yrittää kontrolloida elämääni liikaa...

torstai 20. kesäkuuta 2013

Juhannuksen kunniaksi: mautonta huumoria

Täällä sitä aloitellaan juhannuksenviettoa kuten yleensä, itsekseen kaupungissa... Näin, koska ei ole oikein muutakaan mitä tehdä, ei ketään läheisiä jonka luo mennä, ei mökkiä tms. Joten kaupunkijuhannus itsekseen tulee, mikä on siinä mielessä vähän tylsää ettei se poikkea paljoa arjesta, mutta eipä nyt erityisen kamalaa sentään.

Tässä viiniä lipitellessäni päätin etsiä tänne sen tyylistä mautonta huumoria josta itse tykkään kovasti. Ällöttävien, rasvaisten ja lapsellisten juttujen inhoajat: ei kannata lukea pidempään :)

Fingerporit

Nämä on ihan loistavia. Toisinaan älyllisesti haastavia, ei meinaa tajuta edes mikä on vitsi, mutta yleensä varsin ilahduttavia kun jutun tajuaa.












Tämän viimeisen keksin itsekin ennen Fingerporia. Kun nimittäin kuulin korvavalosta, ajattelin, että ihan hullua, seuraavaksi varmaan ledi joka tungetaan sinne minne aurinko ei sanonnan mukaan paista ;-)

Kamala luonto



Mauton kohtaus Carlo Emilio Gaddan dekkarista


Minulla ei ole tätä suomenkielisenä (siitä on suomennos nimellä "Via Merulanan sotkuinen tapaus") joten tässä vapaa suomennos. Erittäin vapaa oikeastaan, koska tekstissä on sanaleikkejä jotka ei ihan suoraan käännettynä toimi. Joten välttämättä jos lukee suomenkielistä virallista käännöstä ei ole läheskään samanlainen. Nauroin revetäkseni kun tajusin mitä tässä tapahtuu. Myös alkuperäisen tekstin tyyli on tajunnanvirtamainen ja lauseet pitkiä ja vaikeatajuisia, mikä tuottaa osan herkullisuudesta. Kohtauksessa karabinieerit lähestyvät vanhempaa juna-aseman laiturilla olevaa naista; kohtaaminen mitä nainen pelkää, ja sitten tapahtuu seuraavaa:

Sillä välin, antamatta mitään ulkoisia merkkejä siitä mitä parhaillaan teki, hän yritti estää sen tapahtumisen, siis niiden kolmen saapumisen joita hän eniten pelkäsi, sisälmystensä kouristaessa kivuliaasti: kiireesti hän rukoili näiden asioiden pyhimystä Sant'Antonio di Caccoa, meidän kaikkien rakastettua hyväntekijäämme, hän rukoili entisinä aikoina niin itsestäänselvää plexus haemorroidalis mediin hyvää toimintaa. Tarkkaan ottaen hän päätyi puristamaan yhteen ryppynaruaan, jota iän ja ajan hammas oli heikentänyt, mutta ei tehnyt vielä täysin toimintakyvyttömäksi, joskin aina ja aina vaan useammin pettäväksi vuosien kuluessa, näin oli käynyt erityisesti Kohlrauschin superventtiilin eikä niinkään Morgagnin puolikuun. 

Epätoivoinen yritys estää ampullia vapautumasta puristamalla rengaslihastaan, jonka äärimmäistä puristamista ennestään vaikeutti -äh, äh, äh- virkapukuisten lähestymisen aiheuttama trauma, yhdessä saapuvan junan pillin vihellyksen -ähh, ähh-  kanssa, ei johtanut mihinkään muuhun kuin jokusen pökäleen vapautumiseen, melko ujosti ja eleettömästi, Casal Bruciaton asemalaiturilla, P.L.O.P. Vanhan naisen nivusten alueella oli lisäksi olennainen puute: sellaisten alastomuutta verhoavien vaatekappaleiden puute, joita nykyajan hienoimmat reportterit kutsuvat intiimeiksi vaatekappaleiksi tahi alusvaatteiksi, mikä johti siihen että tuotokset tipahtelivat vapaasti ja esteettä suoraan laiturikiveykselle, ilman että saapuvat Yrmeät sitä olisivat huomanneet.



Hyvää juhannusta! 



maanantai 17. kesäkuuta 2013

Vitutuspäivä

Paluu mökkilomalta arkeen kävi oikein kovan onnen päivän kautta, mahdollisimman karusti. Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli jo mökillä, kun pihassa vapaana ollut koirani yhtäkkiä juoksi, tai oikeastaan pomppi kolmella jalalla, paniikissa sisään selvästi kivulloisen oloisena. Se oli jotenkin loukannut itsensä. Olin sisällä vasta pukemassa ulkoiluvaatteita päälleni lenkkiä varten joten en nähnyt mitä koiralle tapahtui, että onko vain vaikka ampiainen pistänyt tai astunut pullonsiruun, vaiko pahemminkin nyrjäyttänyt jalkansa. Niin kipeä se ei ollut että olisi tarvinnut hätänä lähteä lähimpään päivystävään eläinlääkäriin, joten jätin vaan päivän lenkin väliin ja sillä selvä. Levossa koira ei parin tunnin päästä enää vaikuttanut yhtään kipeältä vaikka ontui kävellessä, joten en siitä sen enempää huolehtinut. On se ennenkin joskus vähän venäyttänyt jotain lihasta kun on liian innokkaasti painanut oravan tai jäniksen perässä, ja itsekseen ne on yleensä parantuneet.

Synkät pilvet kasautuvat
Siinä sitten pakkailin kamani, siivosin mökin huolellisesti ettei vuokramökin omistaja pistä laskua perään kun seuraavat asukkaat valittaisivat, ja sitten kotiinlähdön aika. Autolle siis... Mutta mutta. Auton kuljettajanpuoleista etuovea päin on tömähtänyt lähes puolen metrin halkaisijainen kivi. Katselen maastoa, ja huomaan mitä on tapahtunut. Parkkipaikka mökin vieressä on kaivettu rinteeseen, ja sitä reunustaa hiekkaseinämä jossa on isoja kiviä. Ylhäällä seinämää näkyy tuore irtoamapaikka mistä on irronnut iso kivi, mitä todennäköisimmin se joka nyt töröttää autoni kylkeä vasten. Pari päivää oli ollut ukkosia ja kovia sateita: todennäköisesti sade oli syönyt hiekkaa kivien ympäriltä niin että kivi pääsi irti maamassasta ja vierimään autoani päin. Kiroan mielessäni sekä itseni, joka olen niin tyhmä etten älynnyt vaaraa (toisaalta lähellä ei ollut toistakaan parkkia), ja toisaalta mökin omistajan, joka on niin typerästi tehnyt parkkipaikan, varmaan vaan kaivurilla kaivanut rinteistä mustikkametsän pohjaa tien vierestä sen verran että auto mahtuu. "Se sika korvaa viimeiseen penniin vauriot joita mun varsin uuteen sport coupé malliseen autoon tuli", ajattelen hampaita raivosta kiristellen. Alkaa tehdä mieli olutta.

 Seuraava vastoinkäyminen on, että se kivi on niin iso, etten meinaa saada sitä millään pois. Lopulta saan, oman selkäni lievästi venäyttäen, kyykkyasennossa kammettua sitä parikymmentä senttiä pois autoani vasten olemasta ja teljettyä paikalleen pienemmällä kivellä. Kun kivi irtoaa, auton kyljestä plopsahtaa irti mukana kylkilista, josta on hajonnut lähes kaikki muoviset kiinnittimet. Ei kun lista auton takakonttiin mukaan. Ja tottakai siinä auton kyljessä on myös lommoja ja naarmuja, voi jumalauta...Mutta pois pääsen sentään nyt. Selkää vihloo aaltomaisesti, jotain lapaluiden välistä tuntui venähtävän kun selkä köyryssä täysillä voimilla yritin kammeta kiveä pois autoani päin olemasta. Tekee todella mieli kaljaa.

 Lopulta pääsen kotiin. Lähden lenkille, koiran on kuitenkin pakko tehdä tarpeensa vaikka ontuukin. Ensimmäiset muutama ihminen jotka kommentoi koiran ontumista eivät ärsytä. Vastaan ihmettelyihin että joo, oltiin mökillä ja se loukkasi itsensä, katsotaan nyt tarviiko tässä eläinlääkäriä. Mutta sitten tapahtuu jotain vittumaista joka saa kamelin (tai paremminkin lehmän ;-) ) selän katkeamaan: sataa, ja minulla on toisessa kädessä koiran hihna, toisessa sateenvarjo. Koira kiertää toiselle puolelle tietä haistelemaan pissamerkkejä, joten aion näppärästi kiepauttaa hihnakäden pääni yli, etten joudu vaihtamaan käsiä sateenvarjossa ja hihnassa. Mutta kun asiat alkaa mennä pieleen, ne menee kunnolla: enpä muistakaan, että siinä samassa kädessä jossa on koiran fleksi, on myös koiran paskapussi, jossa on sen juuri vääntämät tuoreet paskat. Joten kun näppärästi kiepautan hihnan pääni yläpuolelta, kakkapussista purkautuu lasti suoraan hiuksilleni josta se valuu naamaani. JA NYT JUMALAUTA EN KESTÄ ENÄÄ HETKEÄKÄÄN. Tuntuu että voisin alkaa joko hysteerisesti itkeä tai raivota. Ja tähän sotkuun tulee joku mies, joka huomauttaa siitä että koirani ontuu, ja minulta menee kontrolli: "NO KAS KUN EN ITSE HUOMANNUT, KIITOS IHAN VITUSTI ETTÄ KERROIT VALOPÄÄ!" Mies poistuu säikähtäneenä reaktiotani, ja tässä vaiheessa itkettää jo tosissaan, senkin takia että hävettää oma epäkypsä käytös. Voisin painua häpeästä maan alle ja olla tulematta koskaan sieltä ulos. Antaa matojen syödä minut elävältä kuten ne syövät haudatut kuolleet ruumiit, lopettaa tämän elämisen ahdistavan tuskan ja häpeän (olen tainnutkin jo täällä kertoa taipumuksestani "lievään" melodramaattisuuteen ;-)) .

 Nyt en välitä enää mistään mitään, ja niinpä kipitän lähikauppaan ostamaan 5 kaljaa. Kumoan ne kurkkuuni kuin ne olisivat vettä, ja vitutus vaihtuu välinpitämättömyydeksi. "Sinähän olet vaan vanha juoppo, paskatko väliä mistään. Antaa auton olla lommoinen ja ihmisten pitää sinua käytöstavattomana ilkiönä ja töissäkin voisit haista taas pitkästä aikaa vanhalta kaljalta." Harmittaa että kaljat
juotuani kauppa on jo kiinni enkä saa lisää. Sekoitan kämppääni angstissani: heittelen mökkikamat pitkin eteisen ja keittiön lattioita enkä välitä yhtään että näyttää kamalan sotkuiselta (yleensä vihaan lievääkin epäsiisteyttä). Dekadenssia, tuskaa, sotkua, ahdistusta! Sitä juuri kaipaan nyt! No, tänään sitten duuniin kuitenkin kiltisti. Mieliala on jo vähän tasaantunut, joskin vieläkin rasittaa ja ahdistaa se että auton vakuutuskorvaukset ja korjaus pitää jaksaa joskus hoitaa, samoin koiran eläinlääkäri. Nyt en jaksa, täysi työ pystyä käymään töissä ja olla kaljoittelematta lisää, ja lyödä lössiksi koko laihdutustakin. Joskus kyllä pelottaa itseäkin tuo minulla aina ollut luonteenpiirre, että olen usein mielialoissani joko tosi ylhäällä tai tosi alhaalla - niitä alhaalla oloja on onneksi harvoin, mutta kun joku sellaisen laukaisee, niin täytyy sanoa että olen onnellinen ettei minulla ole lapsia, en taatusti olisi kellekään sopiva äiti noina päivinä.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Mökkeilyä

Minulla on nyt yksi muusta lomasta irtonainen lomaviikko ja päätin hankkia pientä vaihtelua elämääni vuokraamalla mökin. Eli tällä kertaa bloggaan Varsinais-Suomesta, Muurlan Piiljärveltä. Säät ovat olleet vaihtelevia eivätkä kovin lämpimiä, olipa tänään ukkosmyrskykin, mutta silti hyvä loma ollut. Olen saunonut puusaunassa, uinut järvessä, kävellyt koiran kanssa metsissä, soutanut veneellä ja kalastanut ongella, laittanut ruokia grillillä ja pienessä mökkikeittiössä.

Ennen lomaa epäilin, että onkohan mökkeily tylsää näin sinkkuna, mutta mukavaahan tämä on ollut :) Bloggaan poikkeuksellisesti iPadilla ja toivon että tämä näyttää ok:lta!

Tässä kuvassa mökkiä ja järvinäkymä.

Tällainen maisema näkyi tänään rannalta iltapäivästä.


Mustikanvarvut näyttää kirkkaanvihreiltä auringonpaisteessa.




Valkoinen lumpeenkukka kukassa rannassa.


Soutuvene rannassa.

Koirakin nauttii mökkilomasta.

Värikästä mökkimuotia.

Aamun usvaa.

Onkivapa rantapaviljonkia vasten.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Method Putkisto 30 päivän teho-ohjelma - loppuraportti

No niin, eilen tein viimeisen 30 päivän teho-ohjelmaan kuuluvan harjoitukseni joten nyt on aika esittää ohjelman tulokset! Rankkaa on ollut ja ohjelma on vaatinut päivistä yllättävän paljon aikaa, mutta tulokset on kyllä olleet vaivan arvoisia. Ja kirjassa sanotaan, että tulosten ylläpito vaatii vain yhdet syvävenytystreenit / viikko, joten eiköhän sen verran jaksa näiden hyötyjen eteen!

Muutokset mitoissa

Kirjasin 10.5. postaukseen ohjelmaa aloittaessani alkutilanteen rinnan-, vyötärön- ja lantionympärykset. Ne olivat:
rinnanympärys: 100 cm 
Tänään jo vyötäröäkin näkyvissä
vyötärönympärys: 96 cm
lantionympärys: 108 cm

Tänä aamuna vastaavat mitat olivat:
rinnanympärys: 99 cm
vyötärönympärys: 83 cm (!!!)
lantionympärys: 104 cm

Paino on laskenut tämän jakson aikana vain 2,8 kg, joten noin suuri muutos vyötärönympäryksessä on todella yllättävä ja minusta kertoo että ohjelma on muokannut kroppaa eikä muutos johdu pelkästä laihtumisesta. Todella hyvä että suurin muutos on tapahtunut juuri pahimmassa ongelmakohdassa eli siinä kaljamahan kohdalla!

Suurin yllätys: kaksoisleukaongelma on merkittävästi vähentynyt

Vähän naureskelin kun kirjassa alussa oli MP-asiakkaan nimeltä Lisa kommentti "Hartialinjani on avautunut ja kaksoisleukani kadonnut". Ajattelin että yeah right, no varmaan läskipussikaksoisleuat katoaa 30 päivässä... Sen verran optimisti olin että toivoin pientä muutosta kuitenkin itsellenikin, vaikka ajattelinkin että kokonaan kaksoisleukaongelmasta tuskin pääsen ennen kuin laihdun tosi hoikaksi, jos tässä iässä enää sittenkään. Mutta niin vaan kävi että kaksoisleuka on todella paljon pienentynyt!

Muutos johtuu minusta siitä, että sivultakatsoen kaulan ja pään asento on ryhdin muutoksen myötä muuttunut. Ennen jotenkin niska oli "mutkalla" ja pää jännittyneesti aina kuin sisäänpäin vedettynä. Nyt niska on suorempi ja pää myös suorassa ilman jännityksiä sen jatkona, mikä vähentää kaulaläskien tursumista kaksoisleuoiksi. Tässä kuvat ohjelman aloituspäivänä ja tänään. Roikkuvat bulldogimaiset leukaperät ei kylläkään ole valitettavasti kadonneet mutta niiden alla olevat kaulapussit sentään!
Ennen ja jälkeen  (olen pahoillani erilaisesta valaistuksesta kuvissa)

Selkäkipuja ei ole ollut ja ryhti on parantunut

Tähän on varmasti vaikuttanut myös Terveysliivin käyttö - olen käyttänyt sitä pari tuntia päivässä. Terveysliivi tuntuu tehoavan hyvin yläselän asento-ongelmiin, ei niinkään alemmas. Edes töissä iltapäivästä ei ole ollut selkä ja pää kipeät mikä ennen oli yleistä ja mitä pidin jopa istumatyön väistämättömänä kirouksena. Ja kun katson sivukuvaani vaikka jonkun ikkunan heijastuksista, näytän nyt ihan hyväryhtiseltä, kun ennen sieltä kuvastui hassunnäköinen tyyppi, jolla selkä oli keskeltä notkolla ja vatsa möllötti ulkona, yläselkä kyömyllä ulospäin, hartiat korvissa, niska mutkalla ja pää jäykästi taaksepäin vedettynä. 

Tiedostan paremmin lihasten toiminnan ja jäntevyys on parantunut

Kun ennen seisoin tai kävelin, en pitänyt oikein minkäänlaista jännitystä yllä vatsalihaksissani. Selkäranka "notkui" ja vatsa löllyi vapaana ulkona mikä teki kävelystä jotenkin epävakaata ja raskasta. Tehokuurin kolmannella viikolla huomasin, että ihan vaistomaisesti olin alkanut pitää vatsan sivulla olevia pystysuoria lihaksia tietyssä perusjännityksessä kun seisoin tai kävelin, mikä tekee liikehdinnän vakaammaksi ja kevyemmäksi ja saa vatsan näyttämään vähemmän ulos pulllistuvalta. Ennen olin joskus tietoisesti yrittänyt vetää vatsaa sisään jos ohitin vaikka joukon hyvännäköisiä miehiä ;-) mutta ei sellaista kokovatsajännitystä jaksa kauaa yllä pitää ja hengittäminenkin tuntui  vaikealta vatsa jännitettynä. Mutta tämä automaattinen vatsalihasten jännitys on ihan eri juttu, se ei haittaa hengittämistä eikä sitä tarvitse tahdonalaisesti ylläpitää tyyliin "nyt vedän vatsan sisään".

Notkeus on merkittävästi lisääntynyt

Kun ohjelman alussa en pystynyt liian kireiden säären takaosan lihasten takia edes olemaan kyykyssä kantapäät maassa, se ei ole nyt mikään ongelma. Samoin saan helposti otettua varpaistani kiinni jos istun lattialla jalat suorana, tai kosketettua seisoma-asennosta kumartuen lattiaa jalat suorana. 

Suosittelenko?


Kyllä todellakin, jos kärsii selkävaivoista tai kaipaa muokkausta ryhtiin tai vartalon muotoon. Ohjelma on työläs, ja vaatii sen 30 päivää jopa 2-3 tuntia päivässä useimpina päivinä kuntoiluun, joten ei välttämättä kaikkiin elämäntilanteisiin sovellu - tai ohjelma pitää tehdä esimerkiksi kesälomalla jolloin ehkä on paremmin aikaa. Mutta jos mahdollisuus on tehdä, suosittelen, sillä on oman kokemukseni mukaan yllättävän toimiva juttu "pelkäksi" venyttelyohjelmaksi!

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Persoonallisuustesti vahvistaa: olen outo lintu

Iltapäivälehdessä oli juttu siitä, miten työnhaun yhteydessä on yleistynyt persoonallisuustyyppeihin perustuva testaus. Päätinpä huvikseni testata itseni Myers-Briggs-testillä netissä, vaikka en nyt mitenkään mielettömän vakavasti toki tällaisia otakaan. Testi jonka tein (englanninkielinen) löytyy täältä: http://www.personalitypage.com/html/indicate.html .

Tulos: Olet INFJ (Introverted Intuitive Feeling Judging, Introverted intuitive with extroverted feeling) - the Protector


Persoonallisuustyypin kuvaus sopi yllättävän hyvin itseeni, toisin kuin yleensä kevyissä nettitesteissä. Ja vahvistaa myös sen, että olen aina tuntenut suurta vierautta ihmisten keskellä, että olen liian erilainen, liian outo lintu, useimpien ihmisten seuraan. Olen ollut jo lapsesta kiusattu ja aikuisenakin vieroksuttu. Testin tuloksissa sanottiin, että tämä persoonallisuustyyppi on kaikista tyypeistä harvinaisin, ja sitä edustaa vain 1 % ihmisistä.

Persoonallisuustyypin kuvaus löytyy täältä http://www.personalitypage.com/INFJ.html . Siinä on monia todella osuvia asioita, juttuja joita olen pitänyt ristiriitaisina omassa persoonassani. Jo tuo "introverted intuitive with extroverted feeling" kuvaa minua aika paljon, ja luulen että se on yksi syy miksi monet pitävät minua pelottavanakin. Yleensähän introvertistä ajatellaan, että hän on sellainen vetäytyvä ja vähän hiljainen, mutta minä olen paitsi selvästi introvertti, myös toisaalta dramaattinen, äänekäs ja tilani ottava. En etsi ihmisten seuraa usein, mutta kun olen seurassa, en taatusti ole huomaamaton maan hiljainen. Tällainen piirre tulkitaan usein ylimielisyydeksi tai vittumaisuudeksi, ihan kuin vuorotellen mököttäisin ja vuorotellen kävisin kiivaasti jotenkin päälle koko elehdinnälläni ja puhetyylilläni, juuri kun toinen on saanut lokeroitua minut mukavasti ryhmään "harmittomat vetäytyjät".

Paikkaansa pitää myös hyvin tuo että INFJ on monimutkainen ja erittäin intuitiivinen henkilö; henkilö joka haluaa pitää ulkoisen maailman järjestyksessä ja toimii siinä tehokkaasti, mutta toisaalta sisäisesti prosessoi tietoa intuitiviisesti. Minun kummallisuuteni on aina ollut se, että harvoin ajattelen sanoilla, vaan koko ajatusprosessini, jopa kun ratkaisen työhöni liittyviä insinööritieteen ongelmia, on hyvin intuitiivinen ja lopulta itsellenikin aika tuntematon. Tiedän vain että jonkinlainen "käsitepallo" pyörii mielessäni ja tiedän että jossain vaiheessa se muokkautuu tilaan jossa pystyn peräkkäistämään sen sanoiksi ja lauseiksi, tai toimintasuunnitelmiksi ratkaista ongelma, mutta en tiedä miten ratkaisen ongelman tai päädyn lopputulokseen. Se prosessi tapahtuu jossain tietoisen mielen tai ainakin sanojen ulottumattomissa. Siksi tiimissä pohtiminen, mitä valitettavasti usein työpaikoilla nykyään suositaan, ei toimi minulle ollenkaan: en pysty sanomaan mitään järjellistä ennen kuin olen "miettinyt"asian todella loppuun, ja sittenkin minulla on usein hankalaa perustella miten siihen tulokseen päädyin, koska en tiedä prosessia itsekään. Jos saan rauhassa miettiä ja kirjoittaa auki asian, se onnistuu, mutta puhumalla jossain aivoriihessä ei sitten millään ja minusta voi tulla melkoisen yksinkertaisen idiootin kuva.

Suhteet ja INFJ

Noilta sivuilta löytyi vielä erikseen kullekin persoonallisuustyypeille osiot (ihmis)suhteista, työurista ja henkisestä kasvusta. Suhteiden osiosta hyvin osui se että minäkään en tyypillisen INFJ:n tapaan perusta kevyistä kaverisuhteista vaan varsinkin parisuhteeksi kaipaisin Ultimaattista Suhdetta, jonkinlaista intuitiivista sielunkumppanuutta. Ja ystävyydestäkin saan jotain lähinnä, jos ystävän kanssa voi keskustella syvällisesti ja ymmärtää toisiaan syvällisesti, sellainen shoppailukaveruus-tyylinen ei oikein anna minulle mitään. Hauska yksityiskohta oli, että INFJ:n on toisaalta vaikea jättää huono parisuhde (todellakin kokemusta on), mutta toisaalta he pääsevät jutuista yli aika helposti, kun päätös erosta on tehty. 

Työura ja INFJ

INFJ Functions
Työn suhteen osuu se, että minullakin on aina ollut syvä kaipuu työhön, jonka kokisin merkityksellisemmäksi kuin pelkkä leivän ansaitseminen koska jollain nyt on pakko elää. Mutta omassa elämässäni en ole koskaan keksinyt mitä se työ minulle olisi jossa voisin tuon kokea, ja olen päättämättömyydessäni valinnut ammattini lähinnä "arpomalla", ja ajatellen loogisesti missä todennäköisesti riittää töitä ja mistä saisi kohtuuhyvää palkkaa. Onneksi en jäänyt nuorena odottamaan valaistusta siitä, että miksi oikeasti haluaisin isona, koska en ole vieläkään sitä keksinyt enkä varmaan koskaan keksikään ;-)

INFJ:lle tyypillisiä ammatteja ovat sivuston mukaan: papit ja muut uskonnolliset ammatit, lääkäri, opettaja, psykologi tai psykiatri, sosiaalityöntekijä, muusikko tai taiteilija, valokuvaaja, lastenhoidon ammattilainen. Joskus itse haaveilin kirjailijan ammatista, mutta kun teini-iän angstit katosivat, minulta katosi samantien myös kaikki luovuus - en ikinä keksisi mistä kirjoittaa kirja. Tiedän kyllä itsekin että nykyinen, hyvin kurinalainen ja pikkutarkka insinöörityö ei ole perusluonteelleni kovinkaan hyvin sopivaa: minä olisin luonnostani sellainen suurten linjojen ihminen enkä yksityiskohtien näpertäjä, mutta toisaalta, olen oppinut elämään tämänkin kanssa niin, että uskon että pystyn kyllä tätä työtä eläkeikäänkin tarvittaessa tekemään ihan hyvin.


tiistai 4. kesäkuuta 2013

Välimeren ruokavaliosta

Lainasin kirjastosta kirjan "Viisaan syömisen lähteillä - Kreetalaisen keittiön salaisuudet", ja ajattelin sen sisältävän lähinnä ruokaohjeita. No, niitäkin oli, mutta monet niistä ei ole Suomessa oikein soveltamiskelpoisia, kun on niin paljon paikallisia erikoisaineita niissä käytetty eikä ole kerrottu edes millä ne voisi Suomen oloissa korvata. Enkä minä ainakaan suoraan osaa sanoa millä korvata mizíthra, revonhäntäpinaatti, stamnagáthin versot jne. Eli reseptiosion osalta kirja oli hieman pettymys, mutta kirjassa oli erittäin mielenkiintoinen alkuosuus Välimeren ruokavaliosta. Kirjailen tänne tiivistelmää asiasta.

Mitä Välimeren ruokavaliolla tarkoitetaan?

Ei sitä, mitä Välimeren maissa syödään nykyisin, koska myös siellä on MacDonaldseja, juodaan limsaa ja
syödään paljon teollisia elintarvikkeita ja punaista lihaa. Kirjassa kuvataan ruokavalio näin: "Vaikka Välimeren eri alueilla on omat keittiönsä, on oikeutettua pitää niitä saman yleisemmän ruokavaliokonseptin, Välimeren ruokavalion muunnoksina. Sitä voisi kuvata malliksi, joka oli olemassa oliivinviljelyalueilla vielä 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa. Tuolloin ateriat sekä maaseudulla että kaupungeissa valmistettiin vähistä mutta tuoreista aineista. Aikaa oli, mutta ei käteistä." Oikealla kuvassaVälimeren perinteisen ruokavalion ruokapyramidi.

Suurimmat erot tavanomaiseen suomalaiseen näyttävät olevan siis vihannesten ja hedelmien runsaampi syöminen, rasvan (oliiviöljyn) runsas käyttö, ja punaisen lihan huomattavan vähäinen syöminen - liha on tuolla "kuukausittain" osiossa pyramidissa! Myös pavut ja pähkinät ovat ansainneet oman lokeronsa päivittäin syötyjen ruoka-aineiden osastosta. Maitoa ei juoda, mutta juustolle ja jogurtille on oma pieni siivunsa päivittäin syötyjen ruokien osiossa. 

Oliiviöljy vai rypsiöljy

Itselleni valinta kallistuu oliiviöljyyn jo siksi, että minä en kerta kaikkiaan voi sietää rypsiöljyn makua, ja taas todella tykkään hyvästä oliiviöljystä. Mutta Suomessahan on aina tapana rummuttaa että rypsiöljy on se terveysöljy, koska siinä on omega-3 rasvoja, joita taas oliiviöljyssä on vähän joten se on huonompi. Lukemassani kirjassa suositellaan oliiviöljyä, kuten muuten monessa muussakin ei-suomalaisessa lähteessä. Tässä perusteluja.

"Oliiviöljyn tärkein rasvahappo on kertatyydyttymätön oliiviöljyhappo... Se näyttää olevan rasva, jonka ihmisen elimistö kykenee parhaiten pilkkomaan, koska sen rakenne on lähellä äidinmaitoa. Tutkijat ovat 1980-luvulta lähtien kiistelleet kerta- ja monityydyttymättömien rasvahappojen vaikutuksesta HDL- ja LDL-kolesteroliin. Juuri oliiviöljyhapot pilkkovat huonoa kolesterolia ja kuljettavat sitä pois verenkierrosta, ja huomattavasti paremmin kuin monityydyttymättömät rasvahapot". Puheeksi otetaan myös suoraan rypsiöljyn kannattajien perustelu, että vain siitä saa tarpeeksi alfalinoleenia. Tähän todetaan ranskalaisen tutkijan Serge Renaudin todenneen, että niinä käyttömäärinä joita oliiviöljyä Kreetalla käytetään, kuitenkin oliiviöljy antaa 95% tarvittavasta alfalinoleenista, ja vain 5% täytyy saada muualta kuten pähkinöistä, etanoista, kalasta ja salaateista (Välimeren alueella yleinen portulakka on hyvä omegarasvalähde).

Lisäksi kerrotaan, että ruokavaliot joissa on paljon nimenomaan kertatyydyttymättömiä rasvahappoja (rypsissä monityydyttymättömiä) eivät aiheuta LDL-hapettumista, mikä saattaa vähentää valtimonkovetustautia ja valtimoiden haurastumista. Lisäksi oliiviöljy sisältää merkittävästi A- ja E-vitamiineja ja yli 600 muuta ainetta, joista joidenkin epäillään voivan osoittautua vielä terveysvaikutuksiltaan tärkeämmiksi kuin nykyisin tunnetut.

Itselleni ehkä vakuuttavin peruste on kyllä tämä "Ihmiset ovat käyttäneet oliiviöljyä ruokavaliossaan tuhansia vuosia ilman negativiisia vaikutuksia, kun taas monityydyttymättömät rasvahapot ovat olleet ruokavaliossamme vasta lyhyen aikaa ja näin ollen on ennenaikaista suositella niihin perustuvaa ruokavaliota terveysnäkökulmilla. Vielä ei ole näyttöä siitä, että elämänaikainen monityydyttymättömien rasvahappojen runsas käyttö olisi terveellistä tai edes turvallista, huomauttavat tutkijat" - tutkijat, jotka taatusti eivät ole suomalaisia, kommentoi Plussapallo ;-)

Terveysvaikutuksia

Kirja listaa myös vaikuttavan listan Välimeren ruokavalion mahdollisista ja todetuista terveysvaikutuksista.
  • Sepelvaltimotaudin riski on vähäisempi jos tyydyttyneen rasvan syömistä vähennetään ja se korvataan mieluiten kertatyydyttymättömillä rasvahapoilla, ja syödään lisäksi pääasiassa kasviksista, vihanneksista, hedelmistä ja täysjyvätuotteista koostuvaa ruokaa.
  • Paksusuolen syövän riskiä voivat alentaa oliiviöljy ja merieläinten öljyt, antioksidantit ja kasvisterolit.
  • Rintasyövän riski voi pienentyä runsaan kertatyydyttymättömien rasvojen käytön myötä.
  • Lihavuus. Todetaan, että vaikka ruokavalio ei ole vähärasvainen, se voi auttaa liikalihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa vaihtelevuutensa ja maukkautensa ansiosta. Kalorimäärä jää kohtuulliseksi runsaan kasvisten syönnin vuoksi.
  • Antioksidantit. Ruokavalio sisältää merkittävästi antioksidantteja: E- ja C-vitamiineja, karotinoideja ja eri polyfenoliyhdisteitä. Näitä ruokavaliossa saadaan hedelmistä, vihanneksista, pähkinöistä, viljasta, palkokasveista, neitsytoliiviöljystä ja punaviinistä. 
Lisäksi esitetään tuloksia syksyllä 2005 American Journal of Clinical Nutritionissa esitetystä Denis Laironin tutkimuksesta, jossa selvitettiin toisaalta vähärasvaisen ruokavalion ja toisaalta Välimeren ruokavalion vaikutusta sydän- ja verenkiertoelinten sairauksiin. Paino laski molemmissa ryhmissä, mutta kolesteroli laski huomattavasti enemmän Välimeren ruokavaliota noudattaneessa ryhmässä (ja epäilemättä saivat myös maukkaampaa ruokaa ;-) ).

Tässä vielä joitain linkkejä verkosta löytyvään lisätietoon:
- Välimeren ruokavalio laihduttaa (karppaus tosin laihdutti hieman vielä tehokkaammin niillä jotka jaksoivat sitä noudattaa, mutta sen ruokavalion keskeytysprosentti oli suuri)

Miksei Itämeren ruokavalio?

Tähän kirja ei ota kantaa. Omalla kohdallani vastaus ei niinkään perustu tietoon näiden ruokavalioiden välisestä terveellisyydestä vaan subjektiivisiin makumieltymyksiin: minä en valitettavasti oikein pidä perinteisestä suomalaisesta ruoasta. Toisaalta nykyisin Itämeren ruokavaliona markkinoitu ruokavalio jossa on paljon juureksia, marjoja, kalaa, ruisleipää, kuulostaa hieman keinotekoiselta konstruktioltakin siinä mielessä, kun kuuntelee mitä vanhat ihmiset sanovat syöneensä lapsuudessaan: erittäin runsaasti punaista lihaa (usein vielä suolaan tiinuun säilöttyä), keitettyä perunaa, vähän vihanneksia, marjatkin usein sokeriin hillottuna. Ja ei se Seven Countries' Studyn aikaan se pohjoiskarjalainen ruokavalio ainakaan oikein terveellisyydellään loistanut, päinvastoin... 

Mutta voi olla että Itämeren ruokavaliomallillakin voi syödä oikein terveellisestikin, ja olisihan se toki Suomessa enemmän lähiruoka-ajattelua syödä niin, mutta minä siis suuntaudun makumieltymyssyistä Välimeren ruoan suuntaan. 

Omat suunnitelmat

Aion alkaa hienosäätää ruokavaliota vähän enemmän Välimeren ruokavaliopyramidin suuntaan. Syön jo
muutenkin paljon välimerellisiä ruokia, mutta joitain eroja on. Erityisesti syön aivan liikaa punaista lihaa, töissä usein joka päivä. Siellä kun kanavaihtoehto on usein kengänpohjankuiva uuni-rintafilee, kalavaihtoehto kaamealta teollisuusöljyltä maistuva leivitetty pakasteturskapala ja kasvisvaihtoehto milloin mitäkin mauttomia pakastekasviksia juusto-kermagratiinissa. Täytyy miettiä vaihtoehtoja kuitenkin, eväistä alkaen.

Syön myös kalaa liian vähän, itse asiassa syön sitä tosi harvoin, ehkä kerran kuussa. En tiedä edes oikein miksi, koska tykkäänkin monista kalaruoista. Samoin papujen ja pähkinöiden käyttöä voisin lisätä. Muilta osin nykyinen ruokavalioni aika paljon meneekin tuon pyramidin mukaan. 


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Miksei karvaisuus voi tulla muotiin - tai burqa!

Minä olen karvainen nainen. Tai en itse asiassa tiedän onko minulla karvoja määrällisesti sen enempää kuin keskimäärin, mutta kun ne karvat on valitettavasti mustia ja paksuja. Muistan jo ala-asteikäisenä, kun yksi poika repäisi minulle jostain äkkiä kiusaajien keskuudessa suosituksi tulleen pilkkanimen "Miguel don Karvajalka" - en tiedä onko sellainen hahmo ollut jossain sarjakuvassa tai sadussa tai jossain, mutta ei ollut kiva olla 8-vuotias tyttö jota kutsutaan Karvajalaksi. Ja vielä Migueliksi, viitaten karvaisuuden tuomaan miehisyyteen. Minäkin olisin halunnut olla sievä tyttö enkä joku karvainen Miguel.

Sinkkuna ollessa olen talvikaudet ollut ajamatta lainkaan karvoja, kun vaatteet ne onneksi peittää eikä minua
Karvat lähti, punoitus ja haavat jäi
kukaan ilman vaatteita katsele. Ai niin, paitsi kolmenkympin jälkeen olen valitettavasti joutunut talvisinkin ajamaan karvoja naamasta :-\ On nimittäin alkanut kasvaa ikävää tummaa untuvaista karvaa ylähuulien yläpuolelle ja kasvojen sivulle leukaperiin. Ja koska en tavoittele paikkaa sirkuksen "Amazing Hairy Lady"-roolissa enkä myöskään erityisemmin kaipaa ihmisten kummastelevaa tuijotusta, on myös parranajosta tullut nolo osa lähes päivittäistä rutiiniani.

Mutta kesällä on pakko sitten ajaa karvoja myös käsivarsista ja jaloista, mikä on tylsää koska minulla on myös äärimmäisen herkkä iho. Niin herkkä, että jos vedän sormea pitkin käsivarren ihoa mitenkään raapimatta tai painamatta, siihen turpoaa hetkeksi punainen "palko". Mikään kosmetologilla tehtävä sokerointi tai vastaava ei ole vaihtoehto koska karva kasvaa niin nopeasti että siellä saisi juosta koko ajan. Kokeillut menetelmät ja haitat:


  •  Epilointi. Ai hitto että sattuu. Iho turpoaa nokkosihottumalle jopa pariksi päiväksi. 
  •  Kotisokerointi. Sattuu mutta karva ei oikein edes irtoa. 
  • Ihokarvanpoistovoiteet. Ärsyttää jonkin verran ihoa mutta pystyy käyttämään. Epäilyttää kyllä levittää toistuvasti iholle kemikaaleja jotka on tarpeeksi vahvoja syövyttääkseen karvat irti.
  •  Kylmävahaliuskat. Hah, ohjeessa lukee että karvan pitää olla 3-5 mm että pystyy käyttämään. En halua kasvattaa puolisenttisiä mustia karvoja raajoihini (saati naamaani) ennen kuin pystyn taas poistamaan. Liuskat on lisäksi aika onnettoman pieniä jos tarkoitus on poistaa isoilta alueilta.
  •  Perinteinen ajelu. Tätä käytän, mutta tuloksena on kutina, punoitus ja turvotus noin päiväksi ja säännöllisesti haavoja, vaikka käytän herkän ihon ajeluun tarkoitettua vaahtoa. 


Kaikkein hurjin kokeilu on tämä nykyajan muoti poistaa karvat myös alapäästä. Kerran sitä kokeilin, ja lopputulos oli kammottava kutina ja lisäbonuksena yli kuukauden parantua kestäviä keltaista märkää sisältäviä tulehtuneita karvatuppia alue täynnä. Mieluummin karvainen kuin suorastaan kirjaimellisesti tautisen näköinen.  Joten täällä kannatetaan lämpimästi rämemajavia pakon sanelemana :D

Kun kerran muodit aina vaihtuu niin eikö välillä voisi tulla muotiin karvaisuus myös naisilla?
Luonnonmukaisuus jossa kainalokarvat ja bikinirajat saa rehottaa ja sääret ja käsivarret olla karvaiset...  Tai edes täys-burqan käyttö: sen alta kukaan ei näe karvoja ja lisäksi myös huonot hiuspäivät jäisi historiaan :D