lauantai 29. maaliskuuta 2014

Jes, paino alle 70 kg:n taas!

Kuun alussa olin sen katastrofin edessä että painoni oli taas joulukuun alusta asti äärimmäisen -kirjaimellisesti- läskiksi menneen laihdutuksen takia samoissa lukemissa kuin viime keväänä, 73 kilossa. Nyt olen ollut 9.3. alkaen maidottomalla ja viljattomalla dieetillä, ja hommahan on minulla toiminut aivan loistavasti. Ekalla viikolla painonpudotus -2,1 kg, toisella -0,7 kg ja nyt taas -0,7 kg! Yhteensä -3,5 kg kolmessa viikossa, mikä on melko uskomatonta sikseen etten ole kärsinyt nälkää ollenkaan, en harrastanut liikuntaa tms. Tänään aamulla paino 69,5, uusi ilahduttava kymmenluku :)

Mukava päivä tyhjää toimittaen ja syöpötellen

Painonlasku antoi tietysti kivan tunnevireen päivälle ja onkin tuntunut todella miellyttävältä tämä päivä, vaikken ole tehnyt mitään erityistä ja itsekseni olen kotona vaan touhuillut, lukuun ottamatta kaupassa käyntiä päivällä. Mukava keväinen koiranulkoilutussää kruunasi vielä hyvän päivän. 

Raukeansuloisen lauantain kulku on ollut suunnilleen seuraava. Heräsin puolenpäivän aikoihin, ja söin omenan ja pähkinöitä. Kävin koirien kanssa puolentoista tunnin metsälenkillä kun oli hyvä sää. Sitten kävin Prismassa ja tuli ostettua myös uusi turkoosi päiväpeitto, kun koirat oli kaivaneet reiän edelliseen valkoiseen. Hillityn sisustuksen vastainen linjani jatkuu siniturkoosilla makuuhuoneella, kun on jo puna-musta keittiö ja sini-puna-valkoinen olohuone. Puhumattakaan petrolinvihreä-viininpunaisesta eteisestä ;-)


Kaupasta ostin tuoretta parsaa kun sitä oli saatavilla, ja paistoin sen kanssa perunoita oliiviöljyssä ja keitin munaa. Kastikkeeksi voita ja oliiviöljyä, jossa oli paistettu valkosipulia ja saksanpähkinöitä. Jälkiruoaksi vadelmia. Aika kalliita ovat nuo tuontimarjat, mutta toisaalta, onpa jäänyt karkinsyönti ja kaljat pois, joten säästää taas siitä.



Sitten, vaikka olin nukkunut yöllä jo 10 tuntia, teki mieli mennä päiväunille, ja minähän menin, ja nukuin pari tuntia. Tämän jälkeen yleistä tyhjäntoimitusta kuten nettisurffausta, Aku Ankan taskukirjan lukemista ja koiralenkki. Telkkarista tuli katsottua Midsomerin murhat ja Selviytyjät. Yhdeksän jälkeen vielä päivälliseksi sitruunakanaa, tomaatteja basilikalla ja keitettyä parsakaalia. Ja minä kun vielä luulin että ruoasta tulisi tosi ankeaa jos jättää viljat ja maitotuotteet pois - mutta en minä kyllä tällaista syömistä ankeana pidä.


perjantai 28. maaliskuuta 2014

Viisastuuko sitä vanhemmiten yhtään?

Aloin miettiä tätä kysymystä lukiessani tänään netistä keskustelua, jossa ikäiseni, nelikymppiset naiset ylistivät kuinka nyt tässä iässä elämä on seesteistä, itsetunto huipussaan, tietää mitä haluaa, eikä oma ulkonäkökään murehduta kun on niin paljon itsevarmuutta. Se oli masentavaa luettavaa, koska minusta tuntuu etten ole kypsynyt noissa asioissa yhtään teini-iän jälkeen. En vieläkään esimerkiksi tiedä, "miksi haluaisin tulla isona". Ja vieläkin häpeän itseäni muiden ihmisten edessä, eikä itsevarmuudesta ole yleensä tietoakaan. Aloin oikein pohtia, onko psyykkisesti MIKÄÄN minussa muuttunut, onko minkäänlaista viisastumista tai kasvua tapahtunut vuosien myötä. Ja kyllä sitä sentään joitain asioita tulee mieleen.

En enää vatvo omia tunteitani ja olojani

Nuorempana minulla meni suuri osa energiasta siihen, että tarkkailin koko ajan lievän huolestuneesti sitä, millainen olo minulla on, niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja heti jos oli jotenkin vähänkään epämiellyttävä olo, aloin vatvoa sitä, että mistähän tällainen tuli, meneekö se ohi, onko tämä vaarallista tai merkki jostain isommasta ongelmasta. Varsinkin erilaiset ahdistuksentunteet oli pahoja, niistä saatoin kehittää tunti- tai päiväkausien vatvomisen miettien ongelman lähteitä lapsuudestani alkaen ja  usein lopulta päätyen masentuneeseen lopputulokseen, että tulen aina kärsimään koska koulukiusaaminen, koska sitä ja tätä jolle en voi mitään enää koska se tapahtui jo eikä sitä saa tapahtumattomaksi. 

Nykyisin en mieti olojani yhtään. Jos tuntisin vaikka ahdistusta kun olen ruokakaupassa, antaisin sen vaan olla: tulla ja mennä, eikä minua kiinnostaisi yhtään miettiä miksi minua alkoi ahdistaa. Samaa sovellan kaikenlaisten tunteiden kanssa, seurailen niitä vain kuin sivustakatsojana, mutta en kommentoi, en älyllistä, en huolestu. Olen huomannut että sillä tavalla kaikenlaiset epämiellyttävätkin olot menevät äkkiä ohi, kun taas älyllistävällä vatvomisella 5 minuutin tunnetilan voi laajentaa vaikka viikkoja kestäväksi, kun oikein huolestuneena alkaa pohtia mistä kamalasta asiasta tämä on alkuoire (murehtimisaikoinani tein kyllä hauskoja itsediagnooseja itsestäni huolissani; niiden mukaan minulla on ainakin Asperger, ADHD, bipolaarinen mielialahäiriö, paniikkihäiriö, rajatilapersoonallisuus sekä autismi)...

Saatan kyllä hävetä itseäni, mutta en enää häpeä sitä että häpeän

Tai saatan kyllä käyttäytyä itselleni ominaisesti eli jotenkin töksähtelevästi ja kulmikkaasti sosiaalisissa tilanteissa, mutta en enää tee siitä ongelmaa. Olen jo hyväksynyt vuosia sitten, että sellainen minä vaan olen, samoin olen hyväksynyt monet muutkin puolet joita vihasin nuorempana ja yritin niitä piilotella. Esimerkiksi sitä, että olen kauhean herkkä itkemään liikutuksesta, tai etten aina keksi small-talk tilanteissa mitään puhuttavaa ja tulee vaivaannuttava hiljainen hetki. Hyväksyn sen että olen mikä olen, ja tiedän että kaikilla muillakin on omia heikkouksiaan, en ole parempi tai huonompi kuin muut. Nuorempana luulin, että olen ainoa niin "nolo" kuin olen, ja että jotta kukaan voisi mitenkään sietää minua, minun olisi peitettävä häpeälliset ominaisuuteni. On mukavaa kun saa rauhassa olla omanlaisensa outolintu ilman että mieli koko ajan jäkättää kommentteja kuten "voi helvetti, taas sinä mokasit, olet niin nolo että parempi olisi ettei näitä ihmisiä tarvisi nähdä enää ikinä"... 

Osaan olla tekemättä tai ajattelematta mitään

Muistan kuinka aikanaan alta parikymppisenä kun muutin yksin, oli aivan kammottavan ahdistavaa, kun oli yksin siellä kämpässään, eikä ollut koko ajan mitään tekemistä. Minun oli pakko mennä koko ajan, tai jos ei voinut, edes kuunnella musiikkia ja häärätä, koska oli aivan liian ahdistavaa alistua "tylsyyteen", siitä tuli välillä jopa sellainen ahdistuksentunne että tuntui että siihen sekoaa. Nykyisin minun ei tarvitse onneksi enää paeta mitään ikäviä tuntemuksia menemiseen tai tekemiseen - tai ajattelemiseen. Voin aivan hyvin istua sohvalla tuntikausia ja tuntea oloni rauhalliseksi ja hyväksi. Tai jos en tunnekaan oloani joskus hyväksi, ei sekään ole ongelma. Silti istun siinä vaan ja seurailen niitä ei-hyviä tuntemuksia ihan rauhassa. 

Voipi olla että näitä tulee vielä mieleen lisääkin (toivottavasti ;-) ) ja mahdollisesti jos näin käy, kirjoittelen kakkososaa tälle postaukselle lähipäivinä.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Viikon syömiset 17.3 - 22.3.2014, paino -0,8 kg viime viikosta

Painonlasku on jatkunut vaikka olen syönyt hyvin enkä ole tuntenut nälkää. Olen tällä hetkellä sen takia aika innostunut tästä syömistavasta, varsinkin kun yllätyksekseni en ole juurikaan ikävöinyt viljoja tai maitotuotteita. En edes olutta. Itse asiassa olen ajatellut pitää alkoholista kokonaan taukoa kesään asti, sekä kalorinsaannin rajoittamiseksi, että siksi etten juuri nyt halua paeta omia turhautumisiani mihinkään vaan kohdata ne ihan rauhassa ja miettiä mitä haluan elämältäni.

Tässä taas postausta viikon syömisistäni. Koska en jaksa salaatteihin kirjoittaa erikseen aina kastikeaineita, niin minulla yleensä peruskastike salaatille on seuraavanlainen: oliiviöljyä, sitruunan mehua, suolaa, mustapippuria. Tähän sitten salaatin mukaan voi tulla joku lisäaines kuten puristettu valkosipulinkynsi (aika usein) tai vaikka sinappia joihinkin salaatteihin.

MAANANTAI: 
Aamu: Omena, keitetty muna, muutama saksanpähkinä
Lounas: Vihannes-sienisalaattia, chili-valkosipulimarinoituja katkarapuja, basilikamarinoituja vihreitä papuja, pieni kippo tomaattikeittoa
Välipala: 3 ohutta luomukinkkuviipaletta, cashewpähkinöitä
Päivällinen: Turskaa punaisella pestolla (ohje), keitetty muna, salaattia johon salaattisekoitusta, paprikaa, punasipulia ja pinjansiemeniä + peruskastike valkosipulilla (ks. postauksen alku), kourallinen viinirypäleitä.

Maanantain päivällinen
TIISTAI: 
Aamu: Keitetty muna, muutama cashewpähkinä, muutama viinirypäle
Lounas: Limemarinoitua kurkkusalaattia, sitruuna-persiljamaustettuja linssejä, sinappisilakkaa, juuressosekeittoa
Välipala: Keitetty muna, retiisejä suoraan napostelupussista
Päivällinen: Paprika-kaprispaistosta (ohje), paistettu broilerinfilee, kourallinen viinirypäleitä
Paprika-kaprispaistosta ja broilerinfileetä
KESKIVIIKKO:
Aamu: Hieman eilisen päivällisen paprikapaistosta, 3 viipaletta salamia
Lounas: Papu-ananas-melonisalaattia, kuivattuja tomaattilohkoja, broilerinfileetä aasialaisittain, sipulikeittoa
Välipala: Puolikas avokado sitruunamehulla ja suolalla, manteleita
Päivällinen: Samaa kuin tiistain päivällinen

Keskiviikon työpaikkalounas
TORSTAI: 
Aamu: Omena, pieni kourallinen cashewpähkinöitä
Lounas: Hapankaali-omenasalaattia, oliiveja, chorizo-makkaraa, purjo-perunasosekeittoa
Välipala: Muutama siivu salamimakkaraa, retiisejä
Päivällinen: Munakoiso-tomaattipataa (ohje), jauhelihapihviä

Munakoiso-tomaattipataa ja jauhelihapihvejä

PERJANTAI:
Aamu: Pieni annos eilistä päivällisruokaa
Lounas: Kasvissalaattia, sinappimarinoituja herkkusieniä, palvilapaa, parsakaalisosekeittoa
Välipala: Puolikas avokado, saksanpähkinöitä
Päivällinen: Samaa kuin torstain päivällinen

LAUANTAI:
Aamu: Munakasta jossa kinkkua ja lehtipersiljaa
Lounas: Kahden kalan kalapihvejä (ohje), sitruunamehulla maustettua majoneesia, oliiviöljyssä paistettuja perunoita, salaattia
Välipala: Puolikas avokado, muutama chorizomakkaraviipale
Päivällinen: Tulista porokeittoa (ohje), 2 palaa tummaa (86%) suklaata


Kalapihvejä, raakana öljyssä paistettuja perunoita, salaattia

SUNNUNTAI:
Sama kuin lauantaina paitsi välipalaksi puolikas greippi ja muutama chorizomakkaraviipale.
Tulista porokeittoa

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

On niin mukavan turvallista olla väsynyt ja lihava

Minulla on viime aikoina ollut hyvin energinen olo, ja sellainen, että nyt tämä painonpudotuskin onnistuu. Tällaisen tietysti pitäisi olla erittäin miellyttävää, mutta olen huomannut siihen itselläni liittyvän vähän synkemmän sivumaun: pelon.

Jotenkin kammottaa ajatus, että mitä jos en enää voikaan vetäytyä sivuun elämästä sen varjolla, että a) olen epäonnistunut läski luuseri ja b) olen vanha ja varsinkin väsynyt. Että ihanko oikeasti sitten, jos pääsen painotavoitteeseeni, ja jos sen myötä olen energisempikin kuin ennen, pitäisi keksiä jotain tekemistä elämässäni, alkaa tavoitella jotain eikä vain raahustaa päivästä toiseen huokaillen että tätä samaa paskaahan tämä aina vaan on mutta minkäs teet? Jostain kumman syystä sellainen ajatus on pelottava. Tuntuisi miellyttävältä lykätä sitä kaukaiseen tulevaisuuteen, ja vetäytyä turvaan sen taakse, että minulla on vielä tämä painoprojektikin kesken, että kyllä minä sitten joskus (ehkä vuosien päästä), kunhan laihdun, niin alan elää oikeasti. Jokin osa minua ei haluaisi että koskaan pääsen tavoitteeseeni, koska en haluaisi enää nähdä minkään tavoittelun vaivaa eikä varsinkaan ottaa riskiä uusista epäonnistumisista niitä asioita tavoitellessa.

Olen tehnyt tätä elämisen lykkäämistä aika huvittavissakin asioissa. Esim. kumppanin etsinnässä sen vielä jotenkin ymmärtää, että ajattelee, että haluaisi esittäytyä tulevalle kumppanille mahdollisimman hyvän näköisenä, eikä turvonneena ja makkaraisena. Mutta minäpä olen jättänyt vastaamatta unelmieni työpaikkamahdollisuuteenkin, koska ajattelin, että ei ne kumminkaan minua ota kun näkevät millainen läski vanhannäköinen plösöämmä olen. Niinpä, kun minuun otettiin yhteyttä oman alani työpaikasta Espanjassa (minähän olen tässä puolisen vuotta haaveillut työstä lämpimämmässä maassa), ensin innostuin, sitten kauhistuin ja aloin taas hävetä itseäni, ja sitten vastasin haastattelupyyntöön, että oikeastaan perhesyyt (jes, minusta on vielä tulossa valehtelijakin) estävät minua työskentelemästä ulkomailla... Olisi ollut aika unelmaduuni, firman sisäinen siirto, ei koeaikaakaan tai lomien menettämisiä, ja mikä hulluinta, ottivat minuun itse yhteyttä pelkästään CV:ni perusteella ilman että edes hain paikkaa. Mutta minuun ihan liikaa paikalleni jämähtäneeseen iski kauhea muutoksen pelko, ja vetäydyin sen kourissa turvaan paino-ongelmieni ja yleisen nolouteni taakse, ja jänistin. Mitä ihmettä minä sitten teen jos tämä turvaverkko "mutta ensin mun täytyy ratkaista tämä paino-ongelma", poistuu?? Pelottavaa!


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Pyynnöstä: viikon paleosyömiset

Viime postauksen kommenteissa pyydettiin, että voisinko kertoa viikon ajalta mitä olen syönyt. Tuon viime viikon siis, jolla painoa putosi peräti 2,1 kg ja vointi on ollut erinomainen, ilman mielitekoja.

Yleisesti sanon sen alkuun, että yleensä syön kotona samaa päivällisruokaa arkisin 2 päivää, koska olen sinkku ja usein ruoan ostopakkaukset on sen verran isoja ettei ne kulu loppuun yhteen ateriaan. Lisäksi saman ruoan syöminen uusiksi lämmitettynä säästää tietysti ruoanlaiton vaivaa. Lounaan syön työpaikkaruokalassa. Siellä on tarjolla lounassalaattivaihtoehto, jossa voi valita kasvislisukkeen ja erikseen "2 proteiinikippoa" joissa on aina liha/kala ja juusto/tofuvaihtoehto. Salaattilounaaseen kuuluu myös pieni kippo kasviskeittoa. Olen syönyt lounaaksi noita salaattilounaita, paitsi jonain päivänä kun kasvislisäkkeessä oli pastaa, en ottanut sitä ja otin sen tilalle vihersalaatteja linjastosta, ja sitten ne proteiinikipot ja vielä keiton. Lisäksi juon päivittäin pari kuppia espressoa ja illalla kupin maitoteetä. Tässä siis tulee viikon syömiset, niitä katsomalla varmaan ymmärtää miksi nälkää ei ole ollut ;-) Se sen sijaan on erikoisempaa että paino tosiaan on pudonnut hyvin vaikka olen mielestäni syönyt PALJON ja hyvin.

LAUANTAI 8.3.2014: 
Väli- ja aamupalatarpeita
Aamu: 2 keitettyä munaa, pieni kourallinen cashewpähkinöitä, mandariini
Lounas: Kanasalaatti jossa perunaa ja omenaa
Välipala: Avokadonpuolikas sitruunamehulla ja suolalla, lounaskanan jämiä, omena
Päivällinen: Paistettua lohta, vihreitä papuja valkosipulikastikkeella, vihersalaattia.

SUNNUNTAI 9.3:
Aamu: Avokadonpuolikas, manteleita
Lounas: Eilistä kanasalaattia
Välipala: Omena, saksanpähkinöitä
Päivällinen: Paistoin loput lohesta ja tein salaattia (salaatissa öljy-sitruunamehu-valkosipulikastike)

MAANANTAI 10.3.
Aamu: Pieni annos päivälliseltä jäänyttä lohta ja salaattia
Lounas (töissä): Salaatti paahdetuista juureksista, vihreitä oliiveja, paahdettu broilerinfilee, pieni kippo bataatti-kookoskermakeittoa
Välipala: Keitetty kananmuna ja pari luomukinkkuviipaletta, omena
Päivällinen: Salaattia johon salaatinlehtisekoitusta, paprikaa, punasipulia ja kurkkua sekä paistettuja naudanlihasuikaleita (oliiviöljykastike salaatille)

TIISTAI 11.3. 
Aamu: Kananmuna, pari kinkkuviipaletta, muutama naposteluporkkana
Lounas: Vihersalaatteja ja raasteita salaattipöydästä, chilimaustettuja naudanlihasuikaleita, sellerisosekeittoa
Välipala: Manteleita, hieman viinirypäleitä
Päivällinen: Eilistä salaattia jossa lihasuikaleita

KESKIVIIKKO 12.3. 
Aamu: Avokadonpuolikas, pari siivua salamimakkaraa (sokeritonta ja jauhotonta italialaista)
Lounas: Pikkelöityä kukkakaalia, aurinkokuivattua tomaattia, kalkkunan sisäfileetä, kikhernekeittoa
Välipala: Avokadonpuolikas sitruunamehulla, pieni kourallinen cashewpähkinöitä
Päivällinen: Coleslaw-kaalisalaattia johon itsetehty majoneesi (valmiissa on usein paljon sokeria), luomujauhelihasta tehtyjä jauhelihapihvejä 2 kpl

TORSTAI 13.3.
Aamu: Pieni jauhelihapihvi (päivälliseltä jääneitä), omena, pari saksanpähkinää
Lounas: Fenkolisalaattia, basilikamarinoituja kirsikkatomaatteja, loimulohta, kananmuna, tomaattikeittoa
Välipala: Avokadonpuolikas, muutama naposteluporkkana, pari salamiviipaletta
Päivällinen: Eilistä coleslawia ja jauhelihapihvejä

PERJANTAI 14.3.
Aamu: Toinen puoli eilisestä avokadosta, kananmuna, omena
Lounas: Vihersalaatteja, parsakaalia, marinoitua punajuurta, broilerinfileetä, maissisosekeittoa
Välipala: Salamia, omena
Päivällinen: Punaisella pestolla kuorrutettua turskafilettä, chilimaustettua parsakaalia, tomaatti-sipulisalaattia oliiviöljykastikkeella  (tätä sitten lauantaina lounasruoaksi)

Perjantain päivällisen ainekset

Ainoa toistaiseksi havaitsemani miinuspuoli...

on, että ruoat tulevat selvästi kalliimmaksi kuin yleensä syömäni. Kyllähän pasta, peruna ja leipä on halpaa verattuna siihen että sen osan ateriasta korvaa tuoreilla vihanneksilla, pähkinöillä jne. Koska olen yksineläjä ja ihan hyvin toimeentuleva, tämä ei ole ongelma, mutta monelle muulle saattaa olla. Ongelmaa voi toki yrittää kiertää syömällä vähemmän eksoottisempia ja kalliimpia vihanneksia, hedelmiä ja pähkinöitä ja syödä enemmän edullisia laatuja kuten kaalia, kotimaisia juureksia, maapähkinää jne. 

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Viikko maidotta ja viljatta - paino -2,1 kg!

Nyt on ensimmäinen viikko paleodieettikokeilua takana, ja aamupunnituksella oli erittäin iloinen yllätys: paino oli laskenut peräti 2,1 kg viimeviikkoisesta lukemasta! Nesteen poistumista tuo varmasti on suurelta osin, koska tosiaan se edellinen viikko meni stressiahmiessa ja sellainen suolaisen ja makean mättäminen kerää nestettä. Mutta silti, yleensä muuten minun on vaikea ollut saada edes sitä nesteen kertymistä pois nopeasti, olen huomannut että jopa kertajuopottelun vaikutusten poissaaminen on yleensä kestänyt viikkokausia.

Olen muutenkin tosi positiivisesti yllättynyt, ja aion jatkaa samalla linjalla. Nälkä ei ole ollut ollenkaan, päinvastoin, koko ajan on kylläinen miellyttävä olo. Ja jostain syystä ei ole mitään mielitekojakaan, vaikka odotin kovaa leivän ja pastan ja alkoholin himoa. Mutta ei, ei tee mieli mitään erityistä ruoka-ainetta. Silti Kiloklubin mukaan kalorit jäävät varsin alhaisiksi, jonnekin 1300 kcal / pv tasolle. Ilmeisesti runsas proteiinin syönti pitää yllä kylläisyyttä. Lisäksi vatsan turvotus on kokonaan kadonnut. Minulla on lapsesta asti ollut niin, että olen aamuisin  herännyt litteävatsaisena, mutta heti kun olen syönyt jotain, on kuin olisin niellyt potkupallon. En ole pitänyt sitä minään ongelmana, koska minulla ei kuitenkaan ole ollut mitään vatsavaivoja, ei ripulia, ummetusta, ilmavaivoja tms. Mutta nyt tämän viikon aikana vatsa ei ole aamuisesta turvonnut miksikään. Jotenkin ilmeisesti joko vilja tai maitotuotteet ovat ylläpitäneet sitä turvotustaipumusta.

Lisäbonus on erittäin energinen ja hyvä olo, joka tosin saattaa selittyä silläkin kun on pitkän stressijakson jälkeen päässyt stressitilanteesta eroon. Mutta on joka tapauksessa huvittavaa kun tämänikäinen tukeva akka haluaisi koiria ulkoiluttaessa pomppia kuin pikkulapset, kun vaan on niin paljon energiaa että sitä haluaisi leikkisästi purkaa :)

Yleisiä ajatuksia paleodieetistä tai vähähiilihydraattisuudesta

En kuitenkaan usko niitä väitteitä joita on esitetty monessa lukemassani lähteessä, että vilja ja/tai maitotuotteet olisivat ihmiselle lähes myrkkyä. Joillekin ne ei varmaan sovi, tai jompikumpi niistä, monelle sopii. En myöskään ole ajatellut että itse luopuisin lopullisesti noista. Kuitenkin, sekä viljat että useimmat maitotuotteet ovat aika kaloritiheitä ruoka-aineita, joten minusta tuntuu ihan järkevältä laihduttaessa jättää ne pois (tai ainakin vähälle), kun kerran ilmankin voi hyvin elää, niistä kun ei saa mitään välttämättömiä ravintoaineita joita ei saisi muualtakin. 

Oma suunnitelmani on siis että jos edelleen tuntuu hyvältä, jatkan ilman viljaa ja maitoa toistaiseksi. Sitten jos/kun pääsen lähemmäs tavoitepainoani, alan miettiä noiden lisäämistä kohtuumäärissä ruokavalioon. Ehkä ensimmäisenä maitotuotteiden (juustot varsinkin), koska ne eivät kerää nestettä kuten hiilihydraatit.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Talviloma à la Vanha Tylsimys

Tajusin tässä vasta, että minullahan on talvilomakin vielä pitämättä. On ollut sillä lailla projekteja, että viikolle 8 suunnittelemaani talvilomaa piti siirtää tulevaisuuteen, ja nyt sitten tänään varmistin että voin pitää talvilomani pääsiäisviikolla. Tuntuu mukavalta päästä välillä nukkumaan kunnolla ilman pakollisia aikaisia aamuherätyksiä, jotka jättävät ilta/yövirkun unet 3-5 tuntiin yössä, ja jonkinlaista suursiivoustakin voisi kotona tehdä mitä ei yleensä jaksa kuin lomilla.

Näitä miettiessäni ajattelin taas, että kyllä minusta on tullut tylsä. Useimmat muut suunnittelee varmaan matkoja, joko ulkomaille tai edes jonnekin lähemmäs. Tai jotain erityistä tekemistä kun on kerran lomaa. Minä suunnittelen univajeen kuittaamista ja siivoamista. Näillä näkymin tulen käkkimään talviloman yksin kämpässäni kuten niin monta kertaa ennenkin. Tällä kertaa ilman kaljoittelua kuitenkin - sehän tekisi tylsästäkin arjesta tietysti kuin juhlaa! Miksi en sitten mene matkoille? Ei ole koirille hoitopaikkaa, ja toiseksi, en saa aikaiseksi. Vanha on Väsy-Nyt eikä jaksa!

Toisaalta, jos oikein mietin, niin tulen luultavasti olemaan ihan tyytyväinen tylsällä lomallani. Se alkaa harmittaa vasta sitten, kun töissä joku kumminkin kyselee, että mitä teit lomalla, ja vastaan: "En mitään". Taas. Eli oikeastaan minua häiritsee pääosin se, mitä muut ajattelee erakkomaisesta lomanviettotavastani, eikä niinkään se oleminen itsessään. Sanon aina, että minua ei kiinnosta mitä muut minusta ajattelee, ja siinä mielessä ei kiinnostakaan, että en muuta käytöstäni tai toimintatapojani toisten mielipiteiden mukaan, mutta kyllä minä jaksan aika paljon arjessani ajattelun tasolla miettiä tuollaisia ajatuksia kuten "mitähän ne taas ajattelee kun sanon etten tehnyt lomallani mitään enkä mennyt minnekään"...

In your dreams, bb, only in your dreams...

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Paleodieettikokeilun ensimmäinen päivä

No niin, nyt tänään alkoi kurinpalautus ihan älyttömäksi menneen stressiperäisen syöpöttelyn jälkeen! Päätin kokeilla sitä paleodieettiä, jolla työkuvioista tuttu oli laihtunut valtavasti. Lueskelin viikolla asiasta, ja nyt ensimmäisen viikon päätin käyttää netistä löytynyttä valmista viikon ruokaohjelmaa. Ohjelma löytyy tämän tekstin alaosasta. Alla sanoin ja kuvin mitä on tullut tänään syötyä.

Aamu

2 kananmunaa, cashewpähkinöitä, mandariini

Lounas

Kanasalaatti, johon tuli myös omenaa ja perunaa (perunaa ja bataattia käyttävät jotkut paleosyöjät, toiset vähähiilihydraattisuuteen pyrkivät taas ei). Ei leipää, mikä tuntui hieman oudolta...

Välipala

Lounaskanan jämiä pieni määrä, avokadonpuolikas sitruunamehulla, omena.

Päivällinen

Paistettua lohta, keitettyjä vihreitä papuja valkosipulilla ja öljykastikkeella, vihersalaattia.

... ja loppuun hauska viestiketju töistä

Ajattelin jakaa tämänkin lukijoiden kanssa, koska se ainakin itsestäni tuntui hauskalta perjantaina väsyneenä työviikon lopuksi. Tämä keskustelu käytiin firman sisäisessä keskusteluryhmässä, jonne kaikki voivat kirjoittaa vapaasti mitä vaan. 

Perjantain kunniaksi joku heittää ilmaan kommentin:
Jokapoika osaa kusta lattialle, mutta ole tosimies ja paskanna kattoon!
Meikäläinen ei tietenkään voi vastustaa kiusausta vastata tällaiseen jotain:
- Haasteeksi tulee saada aikaan riittävä pakonopeus, jotta se todella päätyy kattoon!
Sitten joku laittaa ihan täysin tähän keskusteluun liittymättömän kommentin:
- Hei olisiko kellään lainata tuuletinta? Olisi tarve viikonloppuna.
Ja tähän eräs toinen, joka ymmärtää suomea mutta kirjoittaa mieluummin englanniksi, heittää:
- It won't help, it'll just spread it out, it won't increase the velocity!


tiistai 4. maaliskuuta 2014

Huh huh mikä työrupeama - ja syötyä ja juotua tuli :(

Tänään oli deadline yhdelle isolle projektille, ja kuten aina, sellaisten loppuvaiheessa on kauhea hätä. Osin olen siihen itse syyllinenkin, minulla kun on taipumusta sellaiseen vitkutteluun, että jos tuntuu että aikaa vielä on, surffailen aika paljon töissäkin netissä ja käyn pitkillä lounailla tms, ja sitten se velttoilu kostautuu kun deadline lähestyy ja hommat olisi pakko saada tehtyä. Taas kävi sillä lailla klassisesti, että parin kuukauden homma tuli tehtyä parissa viikossa, kun deadlinepaniikki iski, ja siihen asti oli elellyt kuin pellossa, miellyttävälle laiskuudelle antautuen.

Ei ollut kyllä kiva tämä viimeisen viikon loppu ja tähän päivään asti. Viime yönä tein töitä klo 4:ään asti tuskanhiki päässä peläten, että mitä jos en saakaan valmiiksi, että en kestä sitä häpeää. Koska aikaahan olisi ollut, jos olisi töissä tehnyt koko ajan töitä tasaisesti... No homma tuli valmiiksi onneksi, mutta kauhean puurtamisen sivuvaikutukset painoon ovat ikävät. Olen nyt saavuttanut taas sen viime toukokuisen aloituspainoni, eli painonpudotus on nyt +-0 :(

Tosiaan viime aikoina on unet jäänyt pariin tuntiin yössä, ja väsyneenä mutta silti itsensä kiivaaseen työtahtiin pakottavana on tullut jatkuvasti juotua energiajuomia, syötyä roskaruokaa (erityisesti entinen paheeni lihapiirakat useampi kappale suoraan 4 kpl pakkauksesta kylmänä syötynä ovat tehneet valitettavan comebackin elämääni). Välillä kun on ollut hermo kireällä ja ahdistanut, on siihen tietysti tarvinnut rentouttavia hiilareita kuten irtokarkkia, perunalastuja ja paljon (oikeasti kohtuuttomia määriä) leipää. Tänään kävin töissä kahvilasta ostamassa peräti kahdesti ison laskiaispullan, jossa oli täytteenä sekä hilloa, kinuskikermavaahtoa että mantelimassaa. Ja rentouttavia oluitakin tuli viikonloppuna tissutettua pitkin päivää. Tekosyyllä ettei tämmöistä menoa pää kestä ilman jotain rauhoittavaa.

Ja heti perään alkaa uusi iso projekti, mutta kun on useampi kk aikaa, niin eiköhän tässä taas tule otettua pari eka kuukautta rennosti. Olen meinaan useita kertoja yrittänyt tehdä ryhtiliikkeen ja alkaa tehdä hommia muutenkin kuin ennen kuin on ihan viimeinen pakko, mutta eipä tuo ole koskaan onnistunut, joten kai tämä vaan jotenkin minulle sopiikin tämä velttoilun ja äärimmäisen työnarkomanian vuorottelu...