maanantai 29. kesäkuuta 2015

Testailin hiusvärien kokeilusovellusta - paras väri sininen (?!)

Minulla on ollut jo pidempään jonkinlainen kuume värjätä hiukset. Mutta samalla on pelko, että mitä jos se uusi väri onkin ihan sieltä ja syvältä, ja samalla hiusten kunto menee huonoksi. Ajattelin että eikös tämmöiseen nyt ole sovelluksia jo nykyaikana, joilla voisi kokeilla miltä väri päässä näyttäisi, ja näpyttelin puhelimen App Storeen "hair color". Sieltähän tulikin pitkä lista sovelluksia. Nämä ovat sellaisia että sinne saa ladata valokuvan ja kokeilla kuvaan eri värisiä hiuksia.

Ensimmäinen kokeilemani sovellus ei tuntunut toimivan juuri ollenkaan. Mutta toisena tulin kokeilleeksi Modiface-nimistä, joka toimi jo ok:sti. Se tunnisti jopa automaattisesti hiusten alueen kuvasta, ja tunnistusta pystyi itse säätämään vielä tarkemmaksi. Sitten vaan testailemaan. Ilman sovelluksesta maksamista kokeiltavissa olevien värien määrä oli aika pieni, joten todettuani että ohjelma toimii, maksoin sen pienen hinnan täysversiosta.

Tässä testailun tuloksia. Tänne laittamani kuva on 7 vuotta vanha, ajalta ennen kaksoisleukoja ja paino-ongelmia, koska en ole halunnut että kuvista minut heti kadulla tunnistaa (vaikka tutut toki tunnistavatkin). Kokeilin myös uudemmilla kuvilla ja värien sopivuuden suhteen tulokset on ihan samoja.

Tämä on alkutilanne eli oma väri. 


Sen tiedän nuoruuden tosielämän kokeilustakin että blondi ei mulle sovi. Näytän ihan kummalliselta vaaleassa tukassa. Täytyihän se vielä sovelluksellakin todeta että pahalta näyttää. Eikä tämä tummanvaalea  ollut edes pahin, kullanvaaleat oli vielä kauheampia ja saivat ihon näyttämään sairaan väriseltä.


Ei tämä kuparinpunainenkaan oikein luonnolliselta näytä. Ei nyt kauhean pahaltakaan yllättäen sikseen, että olen hyvin kylmän värinen iholtani ja värianalyysityypiltäni Talvi. 

Tällainen mahongin-keskiruskea on se väri jota oikeasti harkitsen että voisin lomalla vaikka värjäyttää. Jotenkin kun tuntuu että harmaantuvalle, rypistyvälle akalle ei niin tumma tukka kuin minulla on luonnostaan, enää kovin hyvin vaan sovi (tai sitten se johtuu vaan naamaläskistä, ehkä se taas sopisikin jos saisi pois poskipussit ja kaksoisleuat).


Yllätys oli kuitenkin shokkivärit, joita en toki oikeasti harkitse värjäyttäväni. Mutta kyllä minusta vaan nämä pinkki ja sininen oikeasti sopivat mulle kaikkein parhaiten :D 


Olisipa pokkaa laittaa siniset hiukset, niin näyttäisi kunnolla noita-akalta! Tähdet tuli kun kokeilin sovelluksen efektejä.

Vaikeaa on. Ei noista nyt oikeastaan mikään näytä merkittävästi paremmalta kuin luonnonvärikään minusta, paitsi nuo hurjat värit joita ei oikein voi tämän ikäinen "vakavaluontoisessa ammatissa" oleva nainen laittaa.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Osapaastolla 1,5 kk: kokemuksia

Minä aloitin ravitsemusterapeutin luvalla 16:8 osapaaston 8.5.2015. Siis sellaisen, jossa kaikki ruoka mitä syödään päivässä, syödään 8 tunnin syömisikkunan aikana. Muuna aikana ei syödä tai juoda mitään kaloripitoista. Mustaa kahvia tai kevytcolaa saa juoda.

Arvasin, että tämä ruokailutapa sopii minulle hyvin, koska olen aina ollut sellainen ettei pitkä ruokailuväli aiheuta mulle mitään ikäviä oireita kuten nälkää tai heikotusta. Olen yleensä syönyt niin että syön klo 13 töissä lounaan, ja klo 20-21 kotona päivällisen. Useimmiten en syö siinä välissä mitään. Joskus jos lounas oli kovin kevyt, on töistä tullessa ollut nälkä, ja sitten olen syönyt vähän pähkinöitä ja hedelmän.

Ja sitten on tietysti ne pahuksen poikkeukset. Juhannuksen nyt sallinkin itselleni, että silloin tissuttelen jokusen kaljan ja sen kanssa jotain naposteltavaa, aikaikkunoista viis. Mutta on sitä taas tälläkin jaksolla pari kertaa tullut sorruttua ahmimistyyliseen käyttäytymiseen jonka jälkeen, kuten mulla aina ahmimisen jälkeen, on ollut ruokahalu ihan sekaisin useamman päivän: jatkuva nälkä, joka ei normiruoasta tyydyty vaan kroppa huutaa ranskanperunaa, majoneesia, sokericolaa, olutta, ällömakeaa irtokarkkia. En onneksi ole tällä jaksolla jäänyt kiinni monen päivän ahmimisiin vaan se on ollut yksi ilta ja seuraavana päivänä ehkä joku ylimääräinen suklaapatukka välipalaksi.

Lopputulos: painonpudotus 2 kg. Eli ei mikään ihmeratkaisu mulle nopeaan painonpudotukseen, mutta alaspäin kumminkin. Hidastahan se on kaikilla menetelmillä mulla ollut. Iloisempi yllätys on että jostain syystä nyt on alkanut lähteä läskiä mun pahimmasta ongelmakohdasta eli vyötäröltä ja vatsalta. Tuntui että ihan kuin olisi jonkinlainen näkyvä vyötärö ilmestynyt tynnyriakkaan esiin ja mittasin: 89 cm oli ympärys :) Pahimmillaanhan se on ollut 107 cm ja vuoden alussa vielä tuskailin sen kanssa että taas on metrin ylittävä vyötärönympärys. Tiedä sitten pitääkö jopa ne paikkansa kun sanovat että osapäiväpaasto voi vaikuttaa suotuisasti hormonitoimintaan ja sitä kautta auttaa siihen että läski jakautuu vähemmän rumasti ja haitallisesti kroppaan.

Kokonaispainonpudotus 4,5 kuukaudessa jotka olen ravitsemusterapeutin ohjauksessa laihduttanut, on nyt siis -7,4 kg. Ei supernopeaa todellakaan, mutta olen silti tosi tyytyväinen, varsinkin kun tuntuu että tätä voi saada jatkettuakin varsin kivutta, ilman äärikuureja ja kauheaa tahdonvoiman tarvetta.

Melko onnistuneen painonpudotusjakson kunniaksi meikäläinen päätti mussuttaa tänään kotitekoisen hampurilaisen, johon laitoin valmiina ostettua nyhtöpossua, kaalista, porkkanaraasteesta ja öljy-etikkakastikkeesta tehtyä salaaattia, chilimajoneesia, sekä päälle vielä tuoretta mangoa. Sellaista laihdutusruokaa :D


maanantai 22. kesäkuuta 2015

KonMari osa 2: kirjat ja paperit

Mikäpäs parempi tapa käyttää juhannusvapaita kuin raivata kodista roinaa ulos :D Koska suurin osa naapureistakin oli mökillä tai muualla poissa, sai ilman häpeää kantaa jätekatokseen säkin toisensa jälkeen. KonMari-kirjan ohjeen mukaisesti siis vaatekategorian jälkeen vuorossa oli kirjat, ja samalla lievästi krapulaisen raivolla päätin hoitaa seuraavan eli paperit.

Kirjat

Minä olen ollut järkyttävä kirjahamstraaja. Jotenkin ei ole tullut ikinä mieleenkään heittää pois yhtään kirjaa, vaan niitä on vaan vuosien varrella kertynyt ja kertynyt. Välillä olin jopa kirjakerhon jäsen, ja olin niin laiska palauttamaan "sopimattomia" kirjoja, että mulla on myös ties mitä lastenkirjoja ollut säilössä kun niitä kerran kirjakerhosta tuli, eikä kirjoja voinut poiskaan heittää, eikä ole kelle antaa lahjaksi. Niinpä raivaamista siis odotti 25-lokeroinen huoneenjakaja-kirjahylly plus 1 eteisnaulakon yläkaappi sekin täynnä kirjoja. KonMarin ohjeen mukaisesti siis kaikki vaan esiin lattialle, ja siitä valikoimaan ne jotka tuottaa iloa, pidettäviksi.

Aaaargh!!!!

Samalla kun poistin kirjat hyllystä, päätin purkaa koko hiton hyllynkin. Se oli opiskeluaikana JYSK-vuodevarastosta ostettu erittäin ruma, ohuella tunkkaisenbeigellä viilulla päällystetty lastulevykapine, joka oli sitä paitsi kirjojen painosta alkanut vähän notkua. 
Keittokirjat
Yllättäen kirjojen valitseminen ei ollutkaan kovin vaikeaa. Loppujen lopuksi aika harva tuotti iloa, tai oli sellainen jonka aion lukea uudestaan ihan oikeasti. Loppujen lopuksi minulle jäi neljään uuden kirjahyllyn laatikkoon mahtuva määrä kirjoja, kun ennen niitä tosiaan oli 25 kirjahyllyn lokerossa. Keittokirjakokoelmakin tuli helpommin käytettäväksi, kun surutta heitin pois kaikki joiden ohjeista tai tyylistä en pidä, ja jätin vain oikeasti säännöllisesti käyttämäni. Pois päätyivät mm. superankeat kevytohjekirjat, vehnänorasta ja hapatettuja raasteita syömään kehottava elävän ravinnon kirja, liian monimutkaisia klassisen ranskalaisen gastronomian ohjeita sisältävä kirja (tämän vein kyllä kirjaston kierrätykseen, kun oli ihan laadukas kirja sinänsä) ja monia muita. 

Tietokirjat

Samoin tietokirjaosastoon jäi vain harvat ja valitut, joko kuvillaan iloa tuottavat tai sitten sellaiset joiden informaatiota tulee todennäköisesti joskus etsittyä (vaikka netistähän nykyään kaiken tiedon kätevimmin hakee). Niiden lisäksi jäi pari hyllyllistä kirjoja: puolitoista romaaneja ja puolisen hyllyä erilaisia elämänviisaus / elämänohjekirjoja joista olen pitänyt. 
 
Sitten kun oli jäljelle jäävät kirjat valittu, niin koska olin pistänyt tuhannen pillun päreiksi vanhan kirjahyllyn, täytyi lähteä hakemaan uutta säilytysratkaisua. Ikea on kätevä kun sieltä saa heti tavaran mukaan ja normaali henkilöautoon mahtuvana kokoomissarjana, joten sinne menin. Mulla kirjahylly on ollut tupakeittiön eli yhdistetyn olohuoneen ja keittiön tilanjakaja, joten halusin punaista ja / tai mustaa, koska mun keittiö on punainen / hopea / musta ja olohuone punainen / harmaa / valkoinen / musta. Löytyikin kiva ratkaisu, johon sai erikseen valita haluamansa värisiä ja materiaalisia lokeroita kehikkoon. Otin 4 puista perinteistä lokeroa ja 4 mustaa kankaista korimaista. Kokoaminen oli melkoinen piina, varsinkin oli tympeää kasata 4 täsmälleen samanlaista laatikkoa, mutta lopputulos on juuri sitä mitä kaipasinkin. Ja mun kirjat oikeasti mahtuu tuohon! Ja korit jää muihin tarkoituksiin, esim. yhdessä on paperinkeräykseen viemistä odottavat lehdet ja toisessa kierrätyspullojen kori, mukavasti pois näkyvistä. 
Lopuksi sitten se tuskaisin homma eli hylätyt kirjat pois. Kolmisenkymmentä kirjaa plus jonkin verran Aku Ankan taskukirjoja jätin kierrätettäviksi. Taskukirjat vain taloyhtiön kierrätyshyllylle, kun talossa on paljon lapsia. Tänään olivatkin sieltä jo menneet. Muut kierrätettävät vein lähikirjaston kierrätyshyllyyn. Muut valitettavasti oli vähän pakko viedä roskiin, koska en olisi millään jaksanut miettiä 13 kassilliselle kirjoja esim. myymistä, viemistä kierrätykseen tms vaan ne olisivat vaan jääneet lojumaan jos en olisi kylmästi heittänyt pois.


Paperit

Tämä olikin helppo osuus. Kaikki poisheitettävä mahtui "vain" kahteen roskiskassiin. Löytyi sieltä jotain koomisia kuten esim. vuosien takaisia verkkopankin tunnuslukulistoja, mutta näköjään kovin paha paperien hamstraaja en ole ollut. Mitä nyt "asiakirjahyllyltä" löytyi ties mitä verolappuja 10 vuoden takaa, ja ne menivät nyt roskiin. Samalla laitoin kaikki takuukuitit omaan yhteen muovikansioonsa, ja erilaiset todistukset ja sertifikaatit toiseen. Ja sitten käsiteltävälle postille (laskut, vastausta odottavat jne) eteisen lipaston laatikkoon oma lokero, joka olisi tarkoitus käydä säännöllisesti läpi ja käsitellä ne postit. 

Jotain terapeuttista tässä raivaamisessa selvästi on, kevyt olo siitä tulee, vaikka välillä vähän syyllinenkin kun heittää "hyvää tavaraa" pois.







torstai 18. kesäkuuta 2015

Nolojen tilanteiden nainen käy asiakkaalla

Tänään oli NIITÄ päiviä. Niitä, joina ei olisi pitänyt nousta sängystä, koska kaikki tulee menemään pieleen kuitenkin. En tosin aamulla arvannut että tästä tulisi sellainen päivä.

Heräsin pirteänä ja tomerana, valmiina päivän haasteisiin. Koska oli asiakaspalaveri  minulle ennestään tuntemattomalla asiakkaalla, heidän pääkonttorillaan, päätin nähdä vähän tavallista enemmän vaivaa meikin, kampauksen ja pukeutumisen kanssa. Meikkasin huolellisesti, laitoin hiukset nutturavalkilla ja kasalla pinnejä nutturalle. Päälleni puin tummanharmaan, japanilaistyylisesti kuvioidun raakasilkkisen tunikan ja mustan mekon. Asusteiksi ison pinkin kaulakorun ja pinkit kengät. Tyylikkäimmän nahkaisen käsilaukkuni vielä jonne pakkasin iPadin, vihkon ja kynän ja muut tarve-esineet.

Matka autolla meni vielä hyvin. Mutta sitten alkoi homma eskaloitua. Jouduin jättämään auton muutaman sadan metrin päähän asiakkaan pääkonttorista, koska se on kaupungin keskustassa jossa ei ole ihan vieressä yleensä parkkeja. Kävellessäni autolta konttorille, päähäni päätti paskantaa lokki. RUIIIITS vaan, ja huolella värkätylle nutturalleni oli ilmestynyt valkoinen skeida. Tummassa tukassa se näkyy melko ikävästi. Päästessäni asiakkaan respaan ilmoittauduin ja samalla kysyin wc:tä jossa voisin käydä siistimässä itseni; käänsin sivuun päätäni ja yritin hymyillä kun sanoin "jouduin näet ilmapommituksen uhriksi matkalla". Nuori ja kaunis respatyttö päästi minut portista henkilökunnan tiloihin joissa on wc ja pyysi odottamaan kutsujaani. Valitettavasti kampaus aika lailla räjähti, ja sai mukaansa myös käsipaperinöyhtää, kun yritin siivota lokinpaskaa tukastani. Okei, näytän siis roskiksessa nukkuneelta, kiva...

Minut tuli odotustilasta hakemaan tyylikäs nuori pukumies. Tilaisuus oli firman kokouskeskuksessa. Saapuessani huoneeseen jäin ensin kiinni tunikani leveästä hihasta ovenkahvaan, ja sitten olin vähällä kompastua rähmälleni lattialla olevaan johtoon. Nice entrance, ma'am! Ainakin sain kaikkien huomion puoleeni. Seuraava järkytys oli, että minä luulin että olin kokouksessa kuuntelija ja sivuhenkilö. Olin siellä lähinnä toisen henkilön loman sijaisena, enkä oikein tiennyt mistä edes on kyse. Kävikin ilmi, että kokouksessa tehtäisiin isoja projektia koskevia päätöksiä, jotka sitovat 4:ää eri toimijaosapuolta, ja minun pitäisi tehdä päätökset oman työnantajani edustajana.

Niinpä siinä sitten käsiteltiin asioita, englanniksi koska yksi osapuoli oli Hollannista ja yksi Venäjältä. Minähän en tajunnut mistään tuon taivaallista kun en ollut koko projektin kanssa ollut tekemisissä, ja minulta kyseltiin vaikeita asioita. Hädissäni heitin mitä sattuu vastauksia, ja näin on nyt mielenkiintoisella tavalla linjattu uuden ison projektin toimintalinjat. Pomo ja projektin varsinainen tekijä varmasti taputtavat kunhan tulevat lomilta - ainoa vaan että voi olla että meikäläisen pää on siinä taputtavien käsien välissä ;)

Tuntui yhtä nololta kuin tässä tilanteessa
Tilaisuuden jälkeen lounaalle. Vielä sielläkin onnistuin mokailemaan. Minä, käsipaperinöyhtää tukassani kantava "tyylikäs" nainen, jotenkin hermostuksissani nielin vielä ruokaa väärään kurkkuun, ja sain köhiä ja kakoa sitä henkitorvestani niin että muut pelkäsivät jo että pitää soittaa ambulanssi. Kun lounas päättyi, olin niin hermostunut ja kiireinen pääsemään vaan pakoon tilanteesta, että taisi jäädä kohteliaat hyvästelyt ja käyntikorttien vaihdot väliin. Kyllä minä vieläkin olen vaan Ms. Bean, nolojen tilanteiden nainen, kuten joskus paljon nuorempana itseni nimesin :D (Nykyisin sentään otan sen huumorilla enkä häpeä sitä viikkokaupalla niin että toivoisin kuolevani ettei tarvi kärsiä häpeää.)

maanantai 15. kesäkuuta 2015

KonMari osa 1: vaatteet (olipa urakka!)

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, otin heti KonMari siivousmenetelmäkirjan luettuani käsittelyyn kirjan ohjeiden mukaisesti ensimmäisen kohteen eli vaatteet. Minulla oli kuvitelma, ettei minulla ole paljoa vaatteita, kun en ole vuosikausiin välittänyt ostaa kuin välttämättömän koska tynnyrin muotoisen ämmän päällä kaikki näyttää pahalta kumminkin joten ei motivoi yhtään shoppailla. Mutta yllätys oli suuri kun kaivoin joka ainoan talosta, myös talvivaatevarastoista ja naulakoista, löytyneen vaatekappaleen lattialle ja edessäni oli polveen asti syvä vuori kenkiä, vaatteita ja laukkuja eteisen lattialla.




Että noita sitten käymään läpi yksi kerrallaan, ja kriteerinä säästämiselle tai pois laittamiselle se, herättääkö vaatekappale hyviä tuntemuksia vai ei. Alkuun tuntui että ei jumalauta, mullehan ei jää yhtäkään vaatetta kohta, kun tuntui että kaikki on masentavia kaapuja ja rättejä vaan. Muuttolaatikoista joihin olin pakannut osan vaatteista löytyi mm. melkoinen varasto koon 34-36 vaatteita, jotka sen lisäksi että muistuttivat minua siitä että en ole enää nuori enkä hoikka, olivat monet jo tyyliltäänkin ihan vanhanaikaisen tai minulle sopimattoman näköisiä, esim. housuja joissa leveät lahkeet tai erilaisia vetoketjuja siellä täällä koristeena. Roskiin siis vaan. Sitten löytyi monia versioita samanlaisista vaatekappaleista, esim. kolmet valkoiset lähes samanlaiset caprit - olin "unohtanut" purkaa talvivarastoista niitä ja sitten todennut seuraavana vuonna että kas, tarvitsen kesähousuja ja ostanut taas uusia. Masentavimmat läskinpeittokaavut heitin myös menemään. Lopputulos: 7 jätekassillista roskiin menevää ja 1 kierrätykseen (UFF-keräyslaatikkoon) mennyt. Tosiaan suurin osa oli niin rumia ja nuhraisia ettei niitä kierrätykseenkään voinut laittaa.

Sitten uudelleen järjestämään jäljelle jäänyt vaatevarasto

Näistä päästiin nyt!
Jäljelle jäi vain ehkä noin kolmasosa entisistä vaatteista. Mutta se kolmasosa on aidosti minun tyylisiäni vaatteita jotka ei masenna joka kerta kun ne näkee. Käytin järjestämiseen KonMarin suosittelemia periaatteita.

Ei erikseen talvi- ja kesävaatteita vaan kaikki samaan

Tämä oli minulle tervetullut idea. Olen inhonnut aina sitä kun täytyy pakata muuttolaatikoihin sesongin lopuksi vaatteet ja siellä ne sitten tunkkaistuu ja nuhraantuu. Olen tunkenut noihin jopa suht arvokkaita villakangastakkeja, jotka laatikkokesän jälkeen on olleet ryppyisiä ja nuhraisia. Lisäksi vaatehuonettani on tunkkaistanut se että hyllyjen alla on ollut 6 talvivaate/muu roina-laatikkoa, joista nyt siis pääsin eroon koska kaikki on rekillä tai hyllyillä aina! 

Henkareille menevät vaatteet

KonMari suosittelee säilömään ripustimissa sellaiset vaatteet jotka tuntuu siltä ettei ole hyviä taiteltaviksi, eli ei ole ehdotonta sääntöä tästä. Järjestykseksi hän suosittelee niin, että vasemmalle laitetaan raskaampia ja pidempiä vaatteita, oikealle kevyempiä ja ohuemmasta materiaalista olevia. Noudatin järjestystä jota suositeltiin eli vasemmalta talvi- ja välikausitakit, pitkät mekot, lyhyet takit ja jakut, paidat, puolihameet. Pari kauden ulkotakkia jätin eteisen naulakkoon käytön kätevyyden takia.

Vasemmalle raskaammat ja pidemmät vaatekappaleet

...ja oikealle lyhyemmät ja kevyemmät
Ainoat jäljelle jättämäni kesäkauden ulkotakit (muut oli liian rumia / kuluneita)

Taiteltavat vaatteet

Tässä oli suurin muutos säilytystapoihini. Olen säilyttänyt aina "pallittavat" vaatteet jotka ei vaadi henkarille ripustamista, pinoissa hyllyillä. Tavassa on monia haittoja, kuten rypistyminen ja pinojen sotkeentuminen kun ottaa keskeltä jonkun vaatekappaleen. Lisäksi voi olla vaikea heti nähdä, mitä kaikkea siellä pinossa on, minkä vuoksi olen tehnyt esim. T-paidoista useita pinoja tyyliin "arki-T-paidat", "paremmat-T-paidat", "pitkähihaiset T-paidat". Hankalaa. KonMari suosittelee vaatteiden taittelemista siisteiksi suorakaiteksi, ja laittamista pystyyn laatikoihin. Tämä vaikuttaa minusta hyvältä tavalta. Menipä pieneen tilaan kaikki tavarani näin aseteltuna, vaikken vielä osaakaan tehdä yhtä siistejä taitelmia kuin KonMari.

Housuja + parit shortsit + 1 trikoo-puolihame. Kahdet pesussaolevat vaaleat kesähousut puuttuu.
Toppeja, paitoja, villatakki. 3 T-paitaa pesussa, muuten tässä kaikki mitä jätin jäljelle. KonMarin suosituksen mukaan kevyet vaatekappaleet edessä ja paksummat ja pitkähihaiset takana. 
Huivit myös laatikkoon taiteltuina

Laukkuja jätin jäljelle 4 kpl, 1 musta nahkainen käsilaukku, toinen isohko musta nahkainen olkalaukku, sitten värikäs pieni kesälaukku ja pieni valkoinen cross body -laukku. Kenkiä jäi kesälle 6 paria ja talvelle 3.

Alusvaatelaatikostani en viitsi laittaa kuvaa, mutta laitan KonMarin videon siitä miten voi järjestellä pieneen tilaan sukkahousut, sukat, rintaliivit ja alushousut. Noudatin tätä menetelmää, ja ennen lipastosta 2 laatikkoa vieneet tavarat menivät taiteltuina pieneen vihreään muovilaatikkoon hyllylle.



Lopputulos

Olen lopputulokseen tyytyväinen. Vaatteet menee laatikoissaan kahdelle vaatehuoneen alahyllylle ja on helppo nähdä mitä on missäkin. Ja lopultakin ne kyynisimmät harmaat / tunkkaisenbeiget teltanmuotoiset "olen läski ja ruma, haluan siis piiloutua" kaavut on heitetty menemään. Nyt on myös helppo havaita mitä vaatekappaleita on tarpeeksi jo ja mitä ehkä pitäisi hankkia lisää, kun kaikki sesongista riippumatta on aina esillä.  (Ensi viikonloppuna sitten seuraava jättiurakka: kirjat.)

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Luettua: KonMari siivousmenetelmästä

Oma historiani siivouksen suhteen on sellainen, että toisaalta inhoan hommaa, mutta toisaalta minua ahdistaa sotkuinen koti. Silti erityisesti aikoina jolloin suurkulutin alkoholia, välillä koti oli oikeasti kamala läävä. Nykyisin ei päällepäin, mutta sorrun kyllä välillä tunkemaan roinaa pois silmistä esim. vaatehuoneeseen tai kaappeihin, jos en jaksa kunnolla siivota.

Nettihehkutuksen myötä piti siis minunkin tutustua japanilaisen ammattijärjestelijä Marie Kondon ajatuksiin aiheesta. Kirja on olemassa suomeksi nimellä Konmari - Siivouksen elämänmullistava taika, mutta minä latasin sen englanninkielisenä iPadiin kun oli niin edullinen. Englanniksi kirjan nimi on  "The Life-Changing Magic of Tidying". Kirjailija väittää, ettei yksikään hänen menetelmäänsä kunnolla perehtynyt ole palannut sotkuisuuteen, vaikka yleensä käy juuri niin että ensin tulee tsemppi-ryhtiliike, että nyt alan huolehtia kodista paremmin, mutta elämän kiireiden ja stressien keskellä se vaan jää, ja sitten on kohta sotku kuten ennenkin. Vähän sama kuin laihdutuksessa syömisten kanssa.

Yllättäen kirja on aika mielenkiintoinen

Suhtauduin vähän skeptisesti kuinka kiinnostava voi olla kirja joka on kirjoitettu niin tylsästä ja rutiininomaisesta asiasta kuin siivoaminen. Mutta kahtena iltana luin sen läpi, ja olen jopa aika innostunut. Kirjoittaja nimittäin on todellinen kutsumusihminen, ja hänen intonsa tarttuu! Käsittämätöntä millaisia kutsumuksia voikaan olla ihmisellä, mutta juuri kutsumuksesta minusta on kyse, kun Kondo on jo alle kouluikäisenä tuntenut intohimoa naistenlehtien siivous- ja kodinhoitovinkkeihin ja jo nuoresta asti omistanut elämänsä asialle. 

Kondon pääajatukset

Kondo lähtee siitä, että ensin kodista pitää raivata pois kaikki ylimääräinen. Eli tietynlaista minimalismia hän edustaa. Peruste sille, mitä on raivattava on intuitiivinen: ota jokainen esine käteen, mieti tuntuuko että se tuo iloa ja hyviä viboja, ja jos ei, laita jäte- tai kierrätyspinoon. Minusta tätä ei voi ihan täysin noudattaa, sillä jos esim. töissä tarvitsee jakkupukuja, niin ei niitä voi pois heittää vaikka kokisikin ne ikäviksi jäykiksi tönkkö-jäykistelyvaatteiksi ja olisi mieluummin hupparissa ja collegehousuissa. Mutta ehkäpä niissäkin voisi etsiä enemmän oman tyylinsä kuin pukeutua syvästi vastenmielisiin versioihin. Pääosin minua kyllä ihastuttaa ajatus ympäröidä itseni asioilla ja esineillä, joista vaistomaisesti pidän ja joista tulee hyvä fiilis. Olen itse ollut liian rationaalinen näissä asioissa, esim. minulla on vieläkin todella rumia esineitä ja huonekaluja, joita olen saanut vanhemmiltani kun opiskelin, koska "nehän on vielä ihan hyväkuntoisia joten olisi tuhlausta ostaa uudet". Tai ne vaatehuoneen koon 36 vaatteet, jotka myös on hyväkuntoisia joten en heitä pois, kun ehkä jonain päivänä mahdun niihin (dream on!).

Raivaamiseen on tietynlainen järjestys. Se aloitetaaan vaatteista. Myös vaatekategorian sisälle on listattu alakategorioita, mitkä käydään läpi yksi kerrallaan. Kun vaatteet on käyty läpi, käsitellään kirjat. Tämän jälkeen "sekalaiset", japaniksi komono, mihin menee aika paljon erilaista tavaraa kosmetiikasta ja paperitavarasta kodin elektroniikkaan ja pikkuesineisiin. Vasta viimeiseksi hyökätään sellaisten esineiden kimppuun, joilla on tunnearvoa, esim. valokuvat, päiväkirjat.

Kun yksi kategoria on raivattu, seuraavaksi jäljelle jääneille esineille mietitään jokaiselle omat paikat. Eli mietitään kätevät ja järkevät säilytysratkaisut. Nyt kun esineitä on jäljellä entistä paljon vähemmän ja on selkeä ajatus miten ne säilytetään, pitäisi järjestystä olla paljon entistä helpompi ylläpitää. Tavoite ei ole pyrkiä -kuten itse olen usein tehnyt- vain siedettävän siistiin sen rajoissa mitä nyt jaksaa, vaan täydellisen harmoniseen ympäristöön, joka on niin silmää ja mieltä miellyttävä, ettei sen halua enää koskaan antaa hukkua roinan alle. 

Kondo myös väittää, että tällainen prosessi pitää tehdä vain kerran elämässä, ja että sillä voi usein olla vaikutuksia muillekin elämän alueille. Mieli voi selkeytyä sen suhteen mitä muutenkin elämässä haluaa. Voi saada tarmoa hoitaa laihdutusprojektin tai jonkun muun keskeneräisen asian joka aiemmin on jäänyt puolitiehen, kuten useimpien siivoaminenkin.

... ja paljon mielenkiintoista lisäksi

Jos yhtään kiinnostaa, kannattaa itse lukea, koska tällaisessa postauksessa ei voi kuin antaa vähän maistiaisia siitä millaisia omintakeisia ideoita kirja antaa paljon. Tässä joitain niistä. 
  • Kondo suosittelee säilyttämään esim. paidat, alusvaatteet, sukat jne pystysuorassa eikä pinona kuten useimmat meistä varmaan tekee. Minä innostuin tästä niin paljon että ostin jo tänään muovilaatikoita joihin pystyn vaatehuoneeseen laittamaan esim. t-paitoja pystyasentoon. Tässä yksi Kondon video siitä miten T-paita taitellaan muotoon jossa sen voi kätevästi säilöä lipaston laatikkoon tai koriin pystyyn:

  • Itselleni tärkeä idea: poistaa joka päivä käsilaukusta heti töistä tullessa tavarat ennalta päätettyyn paikkaan, esim. eteisen lipaston laatikkoon. Samalla voi tyhjentää laukkuun mahdollisesti päivän aikana kertyneet kuitit ja muut roskat roskiin. Minua on usein harmittanut se, että jos haluankin seuraavana aamuna ottaa eri laukun, niin minun täytyy sitten siirtää sieltä eilisen laukusta aamukiireessä kaikki roinat päänsärkypillereistä kukkaroon ja meikkipussiin toiseen laukkuun. Tämä käy Kondon vinkillä entistä helpommin.
  • Aion myös kokeilla sitä, että en enää säilö kylpyhuonetuotteita kylpyhuoneessa, vaan laitan ne toisen huoneen lokeroon, jonne palautan tuotteet aina käytön jälkeen kuivattuna. Minua nimittäin on useinkin ällöttänyt se saippualima, jota kertyy kylppärin verkkolokerikkoihin, joissa säilytän peseytymiseen käytettyjä tuotteita. 
  • Kondon erikoinen, varmaan japanilaisuudesta johtuva ajatus on tietynlainen animismi, ajatus että esineet on jotenkin tietoisia ja siksi niitä pitäisi tervehtiä, kiittää ja huomioida. Tähän en itse aio ryhtyä, kun en omaa maailmankuvaa jossa esim. sukilla olisi tietoisuus, mutta silti oli jotenkin ihan sympaattista lukea ihmisestä joka tervehtii kotia kun tulee sinne ja toivottaa sukille tai kengille hyvää lepoa laatikon perillä :D Harmitonta hulluuden lajia tämä.

Heti viikonloppuna vaatteiden kimppuun

Eihän tätä kirjaa filosofian takia ostettu vaan käyttöön, joten aion aloittaa heti huomenna kirjan ohjeiden soveltamisen, ja käydä vaatehuoneen ja eteisen vaatenaulakon kimppuun! Urakka vähän pelottaa, kun ihan joka ainoa -myös talvivaatelaatikoissa oleva- vaate pitäisi käydä yksitellen läpi, mutta eihän sitä tarvitse tehdä kuin kerran!

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Nyt harkitsevat viedä työssäkäyvältä jo koiranpitomahdollisuudenkin!

"Mitä vittua ne meinaa taas..."
Tulipa taas paskamainen mieli, kun Huuhkajien (Suomen jalkapallomaajoukkueen) matsin väliajalla tuossa selailin Hesarin jutut. Ja siellä oli uutinen, että Suomessakin saattaa Ruotsin malliin tulla laittomaksi pitää koiraa yli 6 tuntia päivässä yksin (linkki).

Itselläni koira on yksin 9 tuntia päivässä arkisin, kuten varmasti monella muullakin työssäkäyvällä. Koskaan ei ole asiasta ollut mitään ongelmaa. Koirat ovat sopeutuneet asiaan erinomaisesti, eivät ole haukkuneet tai tuhonneet mitään (pikkupentuna toki on jotain yksittäistä saattanut mennä), eivät ole vaikuttaneet stressaantuneilta, eikä ole edes kiire pissalle kun sitten ulos pääsee. Mutta että kohta tämäkin olisi siis laitonta, huoh...

Ja mitkä olisi siis vaihtoehdot välttää rikollisuus tässä asiassa. Artikkeli mainitsee ensinnäkin koiran mukaan oton työpaikalle. Ei mahdollista ainakaan minulla. Ei sinne saa eläimiä tuoda, ja ihan ymmärrettävää kun on hälyinen avokonttori jossa itsellä ei ole mitään rajattua tilaa. Toinen vaihtoehto on käydä koiraa ulkoiluttamassa päivällä jossain vaiheessa ennen kuin 6 h tulee täyteen. Tämä nyt voisi teoriassa olla mahdollista mutta eipä huvita alkaa ajella ruuhkissa kaupungin läpi ja käyttää tuntia matkoihin, että saisin pissatettua koiraa, joka kömpisi sieltä unisena vastaan, 10 minuuttia. Kolmas vaihtoehto on koirien päiväkodit. Oma koirani ei ainakaan sellaisessa viihtyisi, ja voin luvata että kukaan hoitolanpitäjä ei haluaisi tuota emäntänsä luontoista juroa erakkokoiraani, joka on erittäin epäluuloinen vieraiden laumojen koiria ja myös monia vieraita ihmisiä kohtaan, hoitolaansa. Sen on paljon parempi omaa kotia vartioimassa.

Kielletään samantien kaikki
Jos tällainen laki tulee, aion ryhtyä tieten tahtoen rikolliseksi eli en noudata sitä. Jos jumalauta tuokin koira on 11 vuotta pärjännyt ilman päiväkoteja tai keskipäivän ulkoiluja, pärjää loppuelämänsäkin. Hyvä puoli ehdotuksessa on sentään se että sitä on mahdoton valvoa. Poliisinhan täytyisi kytätä tuntikausia koiranomistajan kodin ulkopuolella jotta voi osoittaa, ettei tämä ole ennen kuin 6 tuntia tulee täyteen, käväissyt ulkoiluttamassa koiraansa tai koiriaan. Kyttääjänaapurikin saisi olla aika julmetun kärsivällinen ja ilman tärkeämpää tekemistä, jos aikoisi asiaa seurata tosissaan.

Mutta niinhän se on ettei uutta koiraa näköjään uskalla tässä maassa ottaa, koska sääntöhulluus ja kielletään kaikki -mentaliteetti voi ennemmin tai myöhemmin iskeä tässäkin asiassa. Täytyy vaan toivoa ettei iske nykyisen koirani loppu-elinaikana, tai että jos iskee, niin lakia voi kaikessa hiljaisuudessa vaan jättää noudattamatta.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Kotitekoiset maustepurkit on valmiit!

Sotkua ja kaaosta maustekaapissa.
3.5.2015 kirjoittelin kuinka syön pahanmakuista Pilttiä saadakseni tyhjiä purkkeja yhtenäisten maustepurkkien askartelua varten. Olisihan niitä voinut valmiinakin ostaa, mutta minä tykkään välillä tehdä jotain kädentöitä pelkästään aivotyötä vaativan leipätyöni vastapainoksi. Järin luova en ole keksimään mitään, mutta jos jostain saan valmiin idean niin tykkään kyllä näpertää.

Se mikä innoitti tekemään purkkeja oli, että aina kun otin jotain maustekaapista, muutama aukinainen maustepussukka kaatui liesituulettimen kuvun päälle, ja muutenkin näytti kauhean rumalta kun oli erimerkkisiä maustepurkkeja, ja sitten niitä pusseja vielä montaa laatua.

Purkkien valmistus

Ensin piti syödä 12 purkillista Pilttiä, mikä olikin haastavin vaihe kyseisten mössöjen maun takia ;) 

Itse paperietiketit irtosivat purkeista yllättävän helposti: sen kun lämpimän veden alla piti parikymmentä sekuntia, niin ne lähtivät vetämällä. Paperietikettiä kiinnittänyttä liimaa jäi kyllä pistemäisenä purkin kylkeen, ja sen poistaminen vaati vähän työtä. Raaputtelin liimaa ensin terävällä veitsellä niin paljon kuin lähti, sitten hankasin astianpesuaineella ja juuriharjalla. Kyllä ne siitä hinkkaamalla lähti lopulta.

Pilttipurkeissahan on aika rumat puna-valkoraidalliset kannet. Halusin ne hillitymmän värisiksi, joten ostin mustaa mattaista spray-maalia, hinta 2,90. Sitten vaan hommiin. Sprayasin kannet kahdesti, purkissa neuvottiin uusintakerros laittamaan vielä märän maalin päälle joten annoin kuivua kerrosten välissä vain 15 minuuttia.




Sitten seuraava ongelma oli etiketit purkkeihin. Mietin mm. liitutaulutarraa, mikä olisi ihan nätti, mutta liidulla kirjoitetut nimet voisivat helposti hankautua purkeista irti kun niitä käsittelee. Lopulta ajattelin että sellaiset vanhanaikaiset kohokirjoitustarrat, joita tehdään pienellä Dymo-koneella olisivat nostalgiset. Sellaista en kuitenkaan lähi-Prismasta löytänyt, mutta löytyi Brother-merkkinen etikettitulostuslaite. Se maksoi vähän alle 30 euroa, ja ostin, kun ajattelin että voi tuolle muutakin käyttöä tulla. Nyt olen jo laittanut vaatehuoneen hyllyihin sillä tarroja missä on minkäkin paikka. Koneella saa tehtyä erilaisia fontteja ja kuvallisiakin etikettejä, mutta minä valitsin yksinkertaisen mallin.



Sitten vaan etiketit ja maalatut kannet purkkeihin. Tältä näyttää yksittäinen purkki.


Ja uusilla purkeilla järjestetty maustekaappi.


tiistai 2. kesäkuuta 2015

Anton & Anton ruokakassi nro 2

Tuli sitten toisen kerrankin tilattua kassi, jotta pääsin taas 6 päivän päivällisistä ilman miettimistä. Kivat ja helposti laitettavat ruoat taas olivat, ja toimitus tapahtui kuten oli sovittu. Laitan tällä kertaa ohjeitakin vähän noista ruoista.

Kassin sisältö. Kampelafilepakkaus puuttuu kuvasta.
Ensimmäisenä iltana tein keitettyjä uusia perunoita, keitettyjä parsoja ja kampelafileitä limeaiolin kera. Kampelat vaan suolattiin, sitten leivitettiin venhäjauhossa, munassa ja korppujauhossa ja paistettiin. Limeaioli oli valmiina kassissa muovirasiassa, joten sitä ei tarvinnut itse tehdä.


Seuraava annos oli Caesar-salaatti kanalla ja rapealla pekonilla. Tämä oli todella maukasta. Ohje löytyy ruokaohjesivulta tästä linkistä.


Lopuksi yksinkertainen kesäkurpitsakeitto vuohenjuustolla. Valmistus oli niinkin yksinkertaista, että ensin kuullotettiin kattilassa sipulia ja kuutioitua kesäkurpitsaa (400 g) voissa. Sitten päälle puoli litraa kasvislientä ja keitettiin 20 minuuttia. Lopuksi sekaan 100 g Sante Maure vuohenjuustoa ja soseutus sauvasekoittimella.


Kiva keksintö kyllä tämä ruokakassi. Nyt en ihan hetkeen silti varmasti tilaa, kun välillä on kiva laittaa itse omien mielitekojen mukaan suunnittelemiaan ja ostamiaankin ruokia.