perjantai 28. lokakuuta 2016

Hengissä jotenkuten, ja #rumaselfie

Stressikauhu jatkuu vielä viikon, sen jälkeen sen pitäisi loppua työn alla olevan järjestelmän mennessä tuotantoon.

Tässä iässä sitä huomaa, että unettomuus ja stressi ja näiden lääkintä tissuttelulla alkaa melko häijysti
näkyä naamasta. Näin ihastuttavalta näytin tänä aamuna kun heräsin. Kuin spurguämmä katuojasta ryömineenä, jes! Koska oli asiakastilaisuus, yritin pakkelilla saada itseäni pirteämmän näköiseksi. Heti kävi selväksi että tässä ei kevytpakkelointi auta, joten menin sitten toiseen ääripäähän: vasta kaupungilla huomasin peilistä itseäni vilkaistessani, että olin onnistunut meikkaamaan itseni elähtäneen heroiiniaddikti-huoran näköiseksi. Väsähtäneisyys näkyi edelleen selvästi, mutta vahvat silmänrajaukset ja selvä meikki tekivät vaikutelman että tuo surullinen ihmisraiskio yrittää selvästi olla viehättävä, ehkä luuleekin raukka olevansa.

No, asiakastilaisuus meni kunnialla ja näytinpä ainakin kaikkeni työlle antaneelta :D Sain asiakkaalta kehutkin siitä miten nopea olen toteuttamaan kaikenlaista ja kiitokset joustavuudesta yhteistyössä. Ensi viikko tulee olemaan kaikkein pahin, koska viimeisetkin bugit on saatava ennen julkaisua korjattua ja niitä on paljon... Ja koska minä olen niin nopea, niin suurin osa niistä nakitetaan hemmetti vieköön mulle. Eipä haittaisi paljon, jos sairastuisin ensi viikolla :D

Tänään ryömin rommipulloon

Kotiinhan sitä tietysti täytyi tulla Alkon kautta, ja nyt on perjantaipullo tosiaan tarpeeseen. Pitkästä aikaa ostin rommia, ja sillä aion tuhota päästäni aivosoluja riittävästi että huomenna muistan vain hämärästi mitä työ ja stressi on ja aloitan siten puhtaalta pöydältä :D

Näyttää olevan myös työkavereita samoissa tunnelmissa, kun tämäntapaisia viestejä satelee puhelimeen:


Barbadoslaista rommia. Maanantaina tulen näyttämään entistä enemmän spugeämmältä :D


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Cambridge-valmentajallakin tuli käytyä - vain 3,5 kg plussaa :D

Mun dieettihän on ollut tässä reilun kuukauden painonhallintavaiheessa, jolla on ollut tarkoitus vakiinnuttaa paino noin 70 kiloon. Ei se ihan onnistunut, ja pahimmillaan painoin jo 75 kiloakin. Mutta iloinen yllätys oli, että punnituksessa se paino olikin enää 73,5 kg. En saanut edes kummempia moitteita, vaan vain kehotuksen kiinnittää huomiota annoskokoihin ja alkoholinkäyttöön.

Pieni laihtuminen johtunee siitä, että mun krooninen työstressi on siirtynyt uuteen vaiheeseen: sellaiseen maaniseen, yli-innokkaaseen tärinävaiheeseen, jossa ruoka ei maistu kun mieli ja keho on niin ylikierroksilla, ettei edes muista syödä. Tämä on ihan mukava vaihe siinä mielessä, että vaikka töissä tulisi millainen katastrofi, niin siinä missä vielä jokunen viikko sitten ajattelin masentuneesti: "Ei, en kestä, en jaksa, jään saikulle, hajoan - tai juon ainakin illalla päännollauskännit ja vedän niin paljon mässyruokaa etten tunne muuta kuin ähkyä", niin nyt olo on kuin jos tietokonepelissä tulisi vastaan iso pahis-örkki: "jännää, tämäpä mukava haaste, nyt tulee sulle turpaan jumalauta"!

Ainoa miinuspuoli tässä vaiheessa stressailua on, että keskittymiskyky ei oikein tahdo toimia. Mieli
kun on asiasta toiseen pomppivalla, huolimattomalla ja hätäilevällä vaihteella koko ajan. Kauhea hätä ja touhuaminen mutta valmista ei välttämättä suhteessa kaikkeen täpinään tule. Olen myös varmasti superärsyttävä muille, koska olen ylisosiaalinen, aggressiivisen päällekäyvä (onneksi lähinnä henkisesti) ja muita kohtaan yhtä vaativa kuin itseäni. Täytyy yrittää pysytellä mahdollisimman paljon etätöissä ja erossa ihmisistä vaan.

Mutta eipä tuo mitään, tämmöistä tämä elely it-helvetissä on - kesälomia odottelen jo :D Laihtumisesta alkaa taas olla vähän toivoa kun tosiaan ei enää niin tee mieli makeaa eikä alkoholia, eikä oikein ruokaakaan. Saas nähdä miten jatkossa painon kanssa käy. Ja päänupin ;)


tiistai 11. lokakuuta 2016

Ihanat Gudrun Sjödenin vaatteet - mutta missä niitä voi käyttää?

Äitini joskus tilasi mulle Gudrun Sjödeniltä lahjaksi jotain kodintavaraa, ja sen jälkeen mulle on tullut aina niiltä kuvasto. Nyt tuli taas talvikuvasto, ja ai että minä värikkään ystävänä rakastan niitä vaatteita. Haluaisin niin monet niistä uudenkin kuvaston vaatteista.

Ongelma vaan on, että missä noita tuommoisia voisi käyttää? Konttorilla näyttäisi vähän oudolta, kun siellä koodarit on farkuissa ja college- tai villapaidoissa ja muut perinteisissä business-univormuissa. Olisi siellä vähän outo lintu seassa jos pistäisi jotkut hippityyliset Gudrunit päälle :D Herättäisi ainakin huomiota mustaan, harmaaseen ja siniseen pukeutuvassa miesvaltaisessa massassa, omaan makuuni liikaakin.

Vapaa-ajalla taas tuntuu että nuo on jotenkin liian "hienoja", kun kuitenkin lähinnä röhnöttää kotona tietokoneen edessä ja välillä käy yksin syyspimeässä kävelemässä. Ei siihen tarvita kuin pieruverkkarit tai kuluneet kotifarkut. Juhlavaatteitakaan eivät oikein ole. Mutta silti näitä seuraavia tekisi ihan kauheasti mieli:










sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Telkkari on kyllä ihan turha kapine

Sain tänään (huoh, niin, sunnuntaina) viikonlopun pakkoylityöt ajoissa valmiiksi joten ajattelin että voisin vaikka laittaa aivot narikkaan katsomalla pitkästä aikaa televisiota. Kun ei oikein jaksaisi edes pelata kun tietokoneet etoo liikaa viime aikojen liian työn tekemisen takia. Siinä kanavia selaillessani totesin sen, miksi se telkkari on niin harvoin päällä edes silloin kun illat ei mene työasioiden parissa: ei sieltä tule mitään kiinnostavaa.

Tosi-TV:tä katsomaan olen liian epäsosiaalinen. Minua ei erityisemmin kiinnosta Maajussien tai muidenkaan pariutumismenot tai muutenkaan ihmisten koohotukset milloin missäkin BB-talossa tai sinkkusaarella tai missä lie. Saati joku "Vain elämää" tyyppinen julkkisten pienissä viinipäissään tekotunteilun pällistely. Julkkikset ei muutenkaan ole koskaan kiinnostaneet mitenkään.

Sitten on dieettiohjelmia, huutokauppakeisaria, kovimpia keräilijöitä ulkomailta, rekkakuskeja jäällä... Plääh, tylsää. Suurin osa näistä on semmoisia joita äitini ikäiset katsoo, suurimpana ilonaan ohjelmissa olevien ihmisten arvostelu ääneen.

Elokuvat ja kiinnostavammat sarjat on yleensä uusintojen uusintoja joten niissäkään ei kovin usein ole katsottavaa.

Niinpä minä siis pysyn tylsimyksenä, jonka viikottainen tv-annos on Avara luonto lauantaisin varsinkin jos tulee tropiikki- tai meriaiheista settiä, sekä jokunen dokumentti tai ajankohtaisohjelma. Nekin nykyään yhä useammin katson nettipalveluista kuten Yle Areena tai Katsomo, kun ei aina sovi juuri siihen aikaan kun ne telkkarista tulevat.

Joko telkkari on tylsä tai minä olen tylsä, tai luultavasti molempia. Ilmeisesti nuorissa on paljon kaltaisiani, joita ei jaksa koko töllötin kauheasti kiinnostaa vaan katsovat täsmänä netistä sen mitä haluavat nähdä. Nuorilla tosin luultavasti on vähän erilainen maku kuin mulla, joka juuri mietin että miksi ei ole vaikka tosi-tv:tä jonkun taiteilijan tai tieteilijän työstä ja elämästä, miksi aina noita nuorten ihmisten pariutumis- ja kisailujuttuja. Luulen että suurin osa muista katsojista uhkaisi pitkästyä hengiltä jos tosiaan tulisi ohjelma vaikka huippumatemaatikosta tai -fyysikosta etsimässä ratkaisua vielä ratkaisemattomaan ongelmaan, mutta meikätylsimys alkaisi siinä vaiheessa innostua :D

Tunnelmat telkkarin ääressä

tiistai 4. lokakuuta 2016

Yt:t tuli ja meni - ja paino +5 kg kolmessa viikossa

Meillä sitten tänään ilmoitettiin että nyt on kaikki irtisanomiset ilmoitettu joten niiden osalta joille ei ole ilmoitettu mitään, työ jatkuu normaaliin tapaan. Täytyy sanoa että tunsin jonkin verran pettymystä, koska olin jo päästänyt itseni haaveilemaan aivan erilaisista ammateista joita voisin tehdä jos saisin kenkää. Taksikuski, varastotyöntekijä, ehkä kiinteistönvälittäjä? Mutta njääh, ei tämä helvetti näin vähällä sitten loppunut, joten burn-out partyt jatkukoot :D

Mutta kaksi lounaskaveria menetin, kun molempiin osui yt-arpa. Hienoa sitten näiden noin viisikymppisten lähteä hakemaan alan töitä tilanteessa, jossa taas tänään Fujitsu ilmoitti helpottavansa it-alan huutavaa työvoimapulaa (sarkasmia) antamalla jäähyväisjalkineesta 400:lle Suomessa työskentelevälle henkilölle. Työ siirretään tehtäväksi halvempien kustannusten maissa. Ja samaan aikaan Taloussanomat uutisoi että jokun hiton raportin mukaan Suomi on houkuttelevin EU-maa investoinneille. Melkoiselta nollaraportilta vaikuttaa, kun samaan aikaan Taloussanomien sivulla on tuo Fujitsun uutinen ja lisäksi LED-valmistaja Hella ilmoittaa myös isoista irtisanomisista syynä tuotannon siirtäminen halvempaan maahan (Romaniaan).



Eräänlainen lihomisennätyskin on tullut tehtyä

Ensi viikolla pitäisi käydä viimeinen kerta Cambridge-valmentajalla, ja saattaapi olla että yllätän olemalla nopeimpia takaisinlihojia mitä on nähnyt :D Tänään uskaltauduin vaa'alle kolmen viikon stressikaljoittelun ja -syöpöttelyn jälkeen. Paino: 75 kg eli viitisen kiloa lisää. Tätä vauhtia ei mene kauaa että pääsen pois neuvolassa punnittavien eli alle satakiloisten kategoriasta. Naamastakin näytän turvonneelta ja vanhalta ja väsyneeltä.

Eikä mua jaksa edes harmittaa koko painonnousu eikä räjähtänyt ulkonäkö. Ihan sama. Nyt olen kuitenkin sen verran taas tottunut tähän nykyiseen paniikkistressitasoon, että viime päivinä olen syönyt jo ihan järkevästi enkä ole tissutellut kaljaakaan, joten ehkäpä se tästä tasaantuu tämä painonnousu. Mutta mitäpä yhden vanhan ämmän painolla oikeastaan väliä, tai sillä kuinka petolinnun perseeltä näyttää.

Kun kerran Fingerpori-teemaan päästiin, niin... :D