maanantai 16. lokakuuta 2017

Heikosti menee mutta menköön

Ei ole tullut blogiin kirjoiteltua, kun ei jaksaisi millään päivittää sitä, miten on taas epäonnistunut painonhallinnan suhteen. Beckin menetelmä jäi, kun töissä tuli erittäin kiireinen projekti. Ei vaan jaksanut eikä ehtinyt iltaisin alkaa aivopestä itseään yhtäkkiä lapsellisen oloisilta tuntuvilla tempuilla. Tympäisi myös kirjan ehdottomuus, jonka tosielämä osoittaa epätodeksi. Jokaisesta kohdasta väitettiin, että jos tätä et ota tosissasi ja toteuta, et VOI onnistua painonhallinnassa. Mutta kun itse tietää monia onnistuneita, jotka eivät noudata kaikkia sellaisia kohtia, niin ei vaan jaksa uskoa. Mikä syö sitten uskoa koko menetelmään.

Yhtäkkiä alkoikin taas vedota patrikborgmainen rento painonhallinta, että miksi minä teen tätä näin vaikeasti, kun voisi ottaa kevyemmin ja rennomminkin. Paitsi että: rentous tarkoitti sitä mitä aina ennenkin, liikaa rentoutta ja painonnousua. Koska otan rennosti, ei tarvi kieltäytyä tästäkään kakkupalasta, tai jäätelöstä, tai kaljoitteluillasta. Riittää että syö 80% hyvin! Ihan varmasti sitten ensi viikolla syön järkevästi niin ei se haittaa jos tänään vähän menee sitä ja tätä. Sama ajattelu toistuu huomenna, ja ylihuomenna, ja sitä seuraavana päivänä... Kunnes huomaa että taas on kuukausi mennyt ja on tullut syötyä pelkkää paskaa ja lihottua.

Eikä enää jaksa edes sanoa, että aloittaa uudestaan. Ei ole mitään uskoa onnistumisesta. Viime aikoina olen jo alkanut vitsailla 100 kilon painosta, jota olen kyllä jo varsin lähellä. Äitini huomautteli pukeutumisestani ja meikkaamattomuudestani kun kävin siellä, enkä minä edes kiihtynyt, totesin vaan tosiallisesti: "Jos lyhyt akanlyllerö painaa 100 kg niin eipä siinä kuule ole paljon meikeillä merkitystä". Se on pelottavan helpottavakin ajatus, että koska nyt olen peruuttamattomasti oikeasti läski, niin ei tarvitse välittää kauheasti mistään muustakaan. Vaatteeksi kelpaa joku kaapu, mikä nyt mahtuu vielä päälle (Prisma myy ihania Neulomon mustanpuhuvia kaapuja, joihin meikäläisenkin kaljamaha mahtuu!). Hiuksia ei viitsi laittaa, koska mitä väliä, kaikki kuitenkin huomaa vain pullean bulldoginnaaman ja läskiin kadonneen leuan, ei siinä mitkään kampaukset auta. Eikä tämä ole enää edes mitenkään ahdistava ja surullinen ajatus kuten joskus aikoinaan, vaan vain tosiasian toteamus. Vähemmän minulla ulkonäköahdistuksia on nyt, kuin oli 60-kiloisena. Silloin en nimittäin hyväksynyt puutteitani ja kauneusvirheitäni, kun taas nyt ne kaikki menee sen alle, että mitä väliä, jos kuitenkin olen lyllertävä laardipallo. Ihan varmasti kun kaikkien silmään ensimmäisenä osuu se kauneusvirhe, että olen iso, roikkuvalla kaljamahalla (joo, Cambridgen jälkeen uudelleen lihottuani kaljamaha on alkanut roikkua reisien päälle eikä ole enää niinkään sellainen raskausmahamainen pinkeä pömppö kuin aikoinaan) varustettu akka, eikä ne pienemmät jutut joista joskus angstasin.

No se tässä myös tuli todettua että se stressi on melkoinen tekosyy. Nimittäin, kun kiireinen lyhyt projekti meni ohi, niin minulla on tällä hetkellä jopa tilanne että töissä ei ole oikein mitään töitä kun seuraava projekti mihin minut oli kiinnitetty peruuntui asiakkaan tämän vuoden it-määrärahojen puutteen takia. Äärimmäisen rentoa ja kevyttä, nukkua saa kunnolla jne. Onko se auttanut mitään syömisiin ja juomisiin? No ei. Yhtä lailla ei jaksa laittaa ruokaa vaan tulee töistä kotiin pizza- tai burgerpaikan kautta, yhtä lailla menee energiajuomaa, karkkia ja jäätelöä jne. Eipä siis tarvitse haaveilla siitäkään, että jos ei olisi stressiä, niin sitten onnistuisin laihduttamaan.

Huonohan tässä on enää keksiä mitä voisi yrittää. En vaan saa paria viikkoa kauempaa noudatettua lievimpiäkään muutoksia tavanomaiseen ruokavaliooni. Eikä se johdu edes siitä että olisi joku pakonomainen syömishäiriö, mitä tekosyytä olen joskus yrittänyt käyttää, todettuani 10 kaljan juomisen jälkeen ahmiseksi luokiteltavissa olevaa syömistä. En minä normaalissa arjessa ahmi tai syö pakonomaisesti nyt kun en ole ollut tiukoilla kuureilla jotka aiheuttivat liikasyömisen vastareaktion. Syön, koska pohjimmiltani arvostan helppoutta ja mieleisiäni makuja enemmän kuin terveyttä ja parempaa ulkonäköä. Se on vähän sitä, että joo, alempi paino olisi ihan kiva jos sen saisi taikasauvaa heilauttamalla, mutta jos siihen pitää nähdä vähänkään vaivaa tai kärsiä epämukavuutta, niin ei se ole sen arvoista. Ajoittaiset pinnallisemman mielen tempaukset muuttua ei oikein auta, kun pohjimmiltaan on sitä mieltä että mieluummin lyhyt ja makea elämä kuin pitkä ja kuiva.

torstai 14. syyskuuta 2017

Bujoilun kokeilua

Päätin sitten tarttua ainakin kokeeksi lahjaksi saamaani bujo eli bullet journal -kirjaan. Tavallaan jopa innosti pitkästä aikaa ajatus lapsenomaisesti askarrella ja paskarrella, piirrellä ja tehdä kaavioita. Niin sitten alkoi syntyä minun bullet journal, joka tosin on surkean näköinen verrattuna moniin netissä näkyviin taiteellisempien ihmisten tuotoksiin. Ensinnäkin huomasin, etten osaa enää oikein kirjoittaa käsin, kun niin harvoin tulee muuten kuin näppäimistöllä kirjoitettua. Käsiala on kamala, ja välillä kirjaimia jää välistä pois. Mutta kirjassa sanottiinkin että bujo on yksityinen ja sen pitää tuottaa iloa vain omistajalleen, eikä haittaa mitä mieltä muut siitä on. Kunhan toimii asioiden organisoimiseksi, on hyvä. Muuten taas ei, vaikka olisi kuinka kaunis.

Vuosinäkymä


Ei sitten muuta kuin aloittamaan ohjeiden mukaan. Piti tehdä vuosinäkymä, jonne voi kirjata isomman aikavälin tavoitteita ja haaveita ja tapahtumia. Kirjassa oli ohjeet että se tehdään jakamalla kaksi aukeamaa vaakaviivoilla osiin niin, että jokaiselle kuukaudelle jää osio. Ainoa ongelma oli, että en oikein keksi ainakaan vielä mitään sisältöä vuosinäkymään...




Kuukausinäkymä

Seuraavaksi täytyi tehdä näkymä kuluvalle kuukaudelle. Siihen merkitään päivät ja niihin tärkeitä tapaamisia, tapahtumia, muistettavia asioita tms. Katselin netistä erilaisia ihmisten kuukausinäkymiä, ja valitsin toteutettavaksi version jossa oikeanpuoleisella sivulla on kuukausitason tehtäviä, tavoitteita ja muistiinpanoja. Kuvasta on peitetty projektien ja henkilöiden nimiä.



Päivä / viikkonäkymä

Bujon tärkein osa on se, että joka ilta pitää suunnitella, mitkä tapahtumat ja tehtävät seuraavana päivänä pitäisi hoitaa. Nämä kirjataan listaksi päivän kohdalle, ja sitten rastitetaan hoidetuksi sitä mukaa kun niitä tehdään. Jos jotain asiaa ei hoida, se merkitään > merkillä siirretyksi ja siirretään muulle päivälle. 

Itse en kirjaa tähän kaikkia työhön liittyviä asioita, koska niistä tapahtumat on sähköpostiohjelman kalenterissa, ja muuten työtä tehdessä on helpompi pitää to do -listaa siinä samalla koneella jolla tekee työtäkin, kuin kaivaa aina bujo-vihko esiin ja kirjata sinne. Kirjaan bujoon vain sellaiset työhön liittyvät asiat jotka vaativat erityistä muistamista tai valmistelua. 



Habit tracker

Bujo-kirjassa oli vaikka mitä erilaisia kaavioideoita, mutta alkuun toteutin niistä vain yhden: habit trackerin jolla seurataan päivittäin sitä, miten tulee noudatettua erilaisia hyviä tapoja joita haluaisi noudattaa. Esim. kuinka usein on alkoholittomia tai karkittomia päiviä, milloin on syöty dieetin mukaisesti, ulkoiltu tai liikuttu. 8 h unitavoitteen huomasin heti itselleni aivan liian vaativaksi, kun keskiarvo puhelimen unenseuranta-appsin mukaan on 3 h 45 minuuttia per yö... No, ensi kuun trackeriin tavoite on 5 tuntia / yö...



Painonseurantataulukko

Koska laihduttelu tai painonhallinta on kuitenkin ollut jatkuva teema elämässäni, värkkäsin kaavion myös painon seurantaan. Idean painonpudotuksesta polkuna maaliin kopioin netistä, ja sitten töhertelin itse kaavion. Aina kun on kilo lähtenyt, merkkaan askelkuviotarroilla etenemisen polulle. 



Ajatuksia parin viikon jälkeen


Onhan tuosta hyötyä ollut. Mulla on ollut ihmeellinen tapa jättää ihan yksinkertaisia yksityiselämän hoidettavia asioita roikkumaan epämääräiseen tulevaisuuteen. Niillä kun ei ole samanlaisia deadlinejä kuin hommilla työssä. Esim. kun aloitin bujon, mulla oli ollut kylppäristä valo palanut jo pari viikkoa, mutta en vaan saanut aikaiseksi mennä ostamaan lamppua ja vaihdettua sitä. Tulihan sinne ihan tarpeeksi valoa kun jätti oven auki kun oli kylppärissä :D Ensi töikseni kuitenkin merkkasin bujoon että se lamppu pitäisi vaihtaa, ja vaihdoin myös. Hoitamatta jäänyt asia vaivaa enemmän, jos sen joutuu bujossa jättämään rastittamatta ja siirtämään seuraavaan päivään, kuin jos sitä ei olisi mihinkään merkittynä. 

Tuosta piirtely- ja koristeluhommasta en sen sijaan tiedä viitsiikö sitä pitkään. Yhtä hyvin itse suunnitteluasian hoitaa sellainenkin bujo, johon kirjoitetaan vain kuulakärkikynällä ja jossa ei ole piirustuksia ja kaavioita. Minulla sattui olemaan askarteluinspis kun homman aloitin joten tuli tehtyä kaikenlaista, mutta esim. stressikausina ei toivoakaan että koristelisin päivänäkymän päiviä lipuilla ja koristekirjaimilla... Sekin toki tulee mieleen, näin it-alan ihmisenä, että miksi ihmisten täytyy näitä käsin tuhertaa - eikö voisi olla valmiita sivuja tai jopa sovelluksia esim. puhelimelle, joilla voisi pitää vaikka habit trackeria, tehdä vuosi-, kuukausi- ja päivänäkymiä jne. Toisaalta kirja kovasti sanoo että yksi tärkeä pointti on juuri pakottaminen analogisuuteen, irti teknologiasta, ja voihan se toki tällaiselle ammattinörtille hyvää tehdä sekin välillä.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Rengasrikko ja bujoilua

Äärh, se on huono päivä kun auto aamulla piippaa ensimmäiseksi, että yksi rengas olisi tyhjänä. Näytti jopa jotain painelukemia, muiden renkaiden kohdalla noin 40 psi, mutta yhden punaisena vilkkuvan kohdalla vain 28. En tässä vaiheessa vielä edes älynnyt että rengas oikeasti vuotaa, vaan ajattelin että täytyy vaan käydä huoltoasemalla laittamassa ilmaa. Aika pian totesin kuitenkin että ei tällä huoltsikalle asti ajeta rikkomatta vanteitakin, kun paine putosi kilomerin ajolla noin 15:teen. Kotiin palattua se oli enää 9 ja rengas silmin nähden löysä.

Siinä pytytyksissäni pyörin ja mietin mitä tehdä. Ei tuon kanssa voisi rengasliikkeeseenkään ajaa, joten ei kai auta muu kuin vaihtaa talvirengas rikkinäisen tilalle ja ajaa sitten rengasliikkeeseen. Mitään vararenkaitahan näissä nykyautoissa ei enää ole mukana. Onneksi tuli kuitenkin ennen renkaanvaihtopuuhiin ryhtymistä googletettua palveluita. Sattumalta kun etsin lähellä olevia rengasliikkeitä, tuli esiin ilmoitus Rengaspartio-nimisestä firmasta, josta saa 24 tuntia vuorokaudessa paikan päälle renkaan paikkaus- tai vaihtoavun. Kokemus osoittautuikin oikein hyväksi kyseisestä firmasta. 25 minuuttia soitosta paikalle tuli pakettiauto ja mies, joka irrotti pyörän, tutki vauriokohdan, totesi että renkaan paikkaus riittää, paikkasi renkaan ja veloitti hommasta 60 euroa. Työ kävi todella nopeasti hyvillä välineillä, ja olisi ollut oikeankokoinen uusi rengaskin mukana jos olisi vaihtaa tarvinnut. Tämä sama firma tekee myös renkaiden kausivaihtoja joten voipi olla että kun talvirenkaat pitää vaihtaa, en viitsikään kykkiä rengashommissa huonon auton mukana tulleen pikkutunkin ja muiden halpisvälineiden kanssa vaan tilaan avun kotipihaan :) Siinä renkaassa muuten oli kolmiomainen vaaleaa metallia oleva piikki, jollaisia kuulemma toisinaan irtoaa raitiovaunujen raiteista, ja sitten tuhoavat autojen renkaita kun autoilla ajetaan raiteiden päältä.

Siinä rengasapua odotellessani tuli myös selailtua autosta erilaisia valikoita ja näyttöjä mitä siitä löytyy ja löytyi hassu toiminto. Auto näköjään kerää dataa ajajansa ajotyylistä, ja minut se on tuominnut aggressiiviseksi ajajaksi. Vain hyvin harvoin ajan normaalisti, joskus taloudellisesti mutta pääosin aggressiivisesti. No, on mulla aina Sport-asento vaihteistakin päällä...

Bujoilua?


Sain syntymäpäivälahjaksi äidiltäni bujoilukirjan ja päiväkirjan jossa bujoa eli bulletin journalia voisi pitää. En tiennyt ennestään mitä bujoilu on, mutta pienen googlauksen jälkeen tuomitsin idean ihan pystyyn kuolleeksi. Minun siis pitäisi tehdä vapaa-ajastanikin samanlaista aikataulutettua, ahdistavaa projektia kun työ? Tehdä päivän aluksi pitkä TO DO lista ja sitten yliviivailla sieltä hommia kun saan niitä hoidettua. Suunniteltava kirjallisesti kaikki syömisistä ja kuntoiluista rahankäyttöön ja ajankäyttöön. Hyh, ahdistavaa, ajattelin enkä avannut muoveistaan edes koko bujokirjaa ja päiväkirjaa. 

Tänään avasin sen kun ajattelin että vienköhän roskikseen vai kirjaston kirjankierrätyshyllyyn. Siinä sitten aloin lueskella sitä teoriakirjaa, eikä se ihan niin hullulta kuulostanutkaan kuin mitä olin alkuun tuominnut. Idean pitäisi olla vapauttaa enemmän oikeasti rentoa aikaa, kun pakolliset hommat hoidetaan alta pois suunnitellusti ja tehokkaasti. Hyvä huomio kirjassa oli  myös että aika monen -ja tunnustan, että ainakin minun- suuri osa ajasta kuluu sellaiseen mikä ei ole hyödyllistä työtä EIKÄ rentoutumista, vaan jonkinlaista semiahdistunutta ajan tappamista. Tuntuu että pitäisi tehdä jotain, ei huvita, sitten surffaa netissä tai hakee kaupasta herkkuja tai kaljaa. Ei ole oikein rentoa eikä nautiskelevaa, mutta eipä saa mitään aikaankaan. 

Ehkäpä nyt ainakin lukaisen tuon kirjan loppuun ensin ja katson sitten viitsinkö alkaa täyttämään itse bujoilupäiväkirjaa...

torstai 24. elokuuta 2017

Koirahaaveita

Kovasti on taas houkuttanut ottaa koira, mutta on se vaan vaikeaa kun tykkään niin erilaisista roduista keskenään. Osa haaveroduistani tosin taitaa haaveeksi jäädäkin esim. niiden vaativan runsaan toiminnan tai liikunnan tarpeen takia. Mutta tässä olisi rotuja jotka tällä hetkellä kovasti miellyttävät:

Siperianhusky


On ne vaan kauniita. Vähän karuja ja alkukantaisen näköisiä, mistä tykkään. Harmi kyllä, että vaativat paljon liikuntaa ja tekemistä joten ei ehkä tämän läskipalleron rotu sittenkään ainakaan enää tässä iässä.

Volpino italiano



Ääripäästä toiseen. Isosta suden näköisestä koirasta valkoiseen noin 5 kilon otukseen. Mutta on se vaan suloinen :) Ja sylikoiramaisesta ulkonäöstään huolimatta se on alkukantainen pystykorva, jota on käytetty rodun kotimaassa Italiassa vahtikoirana. Usein rikkailla omistajilla oli sekä pieniä volpinoita, että isoja mastiffeja. Volpinot ilmoittivat tunkeilijat terävällä haukulla, ja isommat koirat hoitivat sitten pois pelottelun.

Skotlanninterrieri


Mulla on ollut näiden lähisukulaisrotua länsiylämaanterriereitä. Sopivan omalaatuisia, itsepäisiä ja epäsosiaalisia sopimaan emäntänsä luonteenlaatuun. Koiria Asenteella.

Shetlanninlammaskoira


En ole koskaan ollut oikein paimenkoiraihmisiä, mutta mun veljellä on aivan ihana blue merle sheltti, todella omintakainen persoona, ja siksi vähän itseäkin houkuttaisi tällainen ihanuus.



Suursnautseri


Vähän kuin skotlanninterrierin jalompi, pitkäjalkaisempi sukulainen. 


Onhan noissa sentään jotain yhteistäkin. Shetlanninlammaskoiraa lukuun ottamatta useimmat on vähän alkukantaisia, itsepäisiä rotuja. Nuo isoimmat kaverit husky ja suursnautseri taitaa valitettavasti olla oikeasti pois mahdollisuuksien listalta liikunnantarpeensa takia, joten eniten tällä hetkellä taitaa kuumottaa tuo volpino italiano.... Joku karvapallero sitä pitäisi kyllä tässä lähiaikoina hankkia :)

torstai 17. elokuuta 2017

Pitkästä aikaa kännimokailu

Tulin sitten juuri kotiin asiakkaan ja työpaikkani järjestämästä illanvietosta. Saatoin onnistua todistamaan joillekin, että en ole ihan niin kuiva ja asiallinen ihminen kuin työjulkisivu antaa ymmärtää. En ehkä kuitenkaan kovin hyvällä tavalla. Huomenna voi hävettää. Nyt lähinnä naurattaa, että olipas reipas meininki. 13 alkoholiannoksen jälkeen tuppaa yleensäkin naurattamaan (plus että juon yhtä kaljaa tässä omalla koneellani vieläkin) :D

Aloitin reippaasti jo ravintolassa jossa söimme 7 ruokalajin maistelumenun. Siellä otin tietysti koko viinimenun (4 viiniannosta) aterian kaveriksi, ja sen lisäksi tilailin välillä viskiä kun viinitarjoilu ei ollut riittävän nopeaa. Onnistuin ravintolassa mm. haukkumaan erään asiakkaan edustajien toimia niin, että toiset saman asiakkaan edustajat kuulivat ihan taatusti. Mulla kun on erittäin kantava, matala puheääni ja ne istuivat viereisessä pöydässä. Huomasin virheeni vasta kollegan kauhistuneesta ilmeestä, ja sitten tukin turpani...

Noo, sitten jatkettiin Altaalle, joka on sauna/allas/ravintola Helsingin Kauppatorin kupeessa. Täällä gin toniceja sen verran, että toisen tarpeeksi juoneen yllytyksestä menimme vaatteet päällä merivesialtaaseen uimaan. Uimasta tultuani kaaduin ja sain polveeni melkoisen pahaa maantieihottumaa, josta pahin verijälki vuotaa vieläkin. Noo, ei se mitään, juominen jatkukoon vaikka veri valuu polvesta! Julistin kaikille, miten vihaan ja olen aina vihannut tietokoneita ja koodaamista, ja miten joka yt:issä toivon saavani potkut, jotta pääsisin pois täysin epäsopivalta alalta. Hassua kyllä, yksi kollega yhtyi ajatuksiini ja sanoi että tuntee samoin muttei voi sanoa sitä niin suoraan, koska hänellä on perhe elätettävänä. Kun joku työkaveri kehui asiakkaalle, miten olisi niin kiva yhdessä asiakkaan kanssa ideoida uusia juttuja, minä tokaisin, että minusta ei, minä vaan toteutan, en ideoi :D

Lopulta muut halusivat lähteä koteihinsa ja niin lähdin minäkin. Olihan tänne ostettuna jo pari isoa kaljaa laskuhumalan ehkäisemiseksi. Saas nähdä kaivataanko minua enää tämän suurasiakkaan projekteihin, tai yleensäkään työnantajalleni töihin :D No, itsepähän vinkumalla vinkuivat että osallistuisin tilaisuuteen, vaikka sanoin että ei kiitos.

Allas-ravintolassa Kauppatorin kupeessa
Polvi otti vähän damagea...

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Huomenna se alkaa: laihdutus

Olen tehnyt tuota Beckin ohjelmaa nyt 14 päivää (välillä on ollut taukopäiviä jolloin en ole ottanut uutta tehtävää tehtäväksi) ja nyt on aika alkaa laihduttaminen itse valitsemallani menetelmällä, joka siis on "Ranskattaret eivät liho"-kirjan esittämä rento ja nautiskeleva dieetti. Painoa onkin mukavasti 91,8 kg :D Ja siis 2 kiloa saa vain olla ensimmäinen tavoite.

Torstaina heti kyllä menee osittain plörinäksi koska joudun työhön liittyvään iltatilaisuuteen ravintolaan klo 17-21. Ja jatkotkin olisivat toisessa paikassa, mutta toivottavasti onnistun niistä sentään kieltäytymään. Se kolmen ruokalajin + juomien mässy on jo ihan tarpeeksi itsessään...

Laitan tähän nyt noiden Beckin menetelmän päivien tehtäviä, joita on ollut sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin.

Päivä 11: Opettele erottamaan toisistaan nälkä, mieliteko ja ruoanhimo

Tehtävä kehotti analysoimaan kehon ja mielen tuntemuksia erilaisissa tilanteissa joissa haluaisi syödä. Piti täyttää myös erityinen nälänseurantataulukko, jossa yhden päivän aikana piti kirjoittaa millaisia nälkään tai syömishaluun liittyviä tuntemuksia päivän aikana esiintyi. Itselläni ei valitettavasti sattunut ko. päivään yhtään aitoa ruoanhimoa, vain klo 11 aikaan pieni näläntunne vatsassa, joka meni mustalla kahvilla ohi. 

Mutta kyllä pystyn tunnistamaan ainakin osin kirjan kuvaukset, että nälkä ja mieliteko esimerkiksi tuntuu erilaiselta. Nälkä tuntuu mahan seudulla tyhjyytenä tai jopa kouraisuina, kun taas mieliteon tuntemus keskittyy enemmän suun alueelle - sitä kuvittelee jo maistelevansa sitä herkkua mitä tekee mieli. Ja ruokahimokin on taas oma juttunsa: se on esim. sitä kun ottaa yhden perunalastun ja syö ja syö ja syö, vaikkei oikeastaan pidä niitä erityisen hyvänäkään eikä haluaisi syödä, mutta himottaa vaan ja silti syö.

Päivä 12: Harjoittele sietämään nälkää

No tässäpä esim. Patrik Borgin oppien vastainen päivätehtävä. Kirjan kirjoittaja sanoo, että monilla ylipainoisilla ihmisillä on kohtuuton nälän pelko ja tunne, että nälälle ei voi panna vastaan koska se on niin sietämättömän kauhea olo. Päivän tehtävä on jättää lounas välistä ja tarkkailla ja kirjoittaa ylös, miltä nälkä tuntuu missäkin vaiheessa.

No tämä oli minulle tosi helppo, koska aika usein en ehdi töissä syömään lounasta joten näitä nälkäpäiviä tulee pidettyä. Mutta pidin silti lounaattoman päivän tehtäväpäivänäkin. Nälkätaulukkoon tuli pelkkä lievä, ohimenevä nälän tunne klo 11 aamupäivästä, ja sitten pari ilkeän terävää nälkäkouraisua mahassa klo 14 aikoihin. Mutta ne menivät ohi kun vaan päätin että ei, nyt en syö ja täytyy kestää. Tehtävän aikana muistin, että ei mulla paastoilla tai VLCD-kuureillakaan ole oikeastaan vasta kuin kolmantena päivänä iskenyt oikeasti huono olo nälän takia. Silloin on alkanut pää särkeä, heikottaa jne, mutta pari päivää tuntuu menevän meikäläisen rasvavarastoilla oikein hyvin ilman ruokaakin. 

Päivä 13: Voita ruoanhimo

Koska mulla ei niin valtavia himoja ole yleensä mihinkään ruokaan, ajattelin tämän omalle kohdalleni muodossa "voita kaljanhimo" :D Teksti esittää mielenkiintoisen ajatuksen, että ihmisen psyykessä on ikään kuin periksiantamislihas ja vastustamislihas. Toistuvalla himolle antautumisella ihminen tulee aina vahvistaneeksi periksiantamislihastaan, joten seuraava himon vastustaminen on entistä vaikeampaa. Mutta toisaalta myös niin päin, että jos nyt aloittaa päättäväisen himon torjunnan, vahvistaa vastustamislihastaan ja pian himoitusta ruoasta tai juomasta kieltäytyminen onkin jo helpompaa. 

Keinoiksi ruoan tai minun tapauksessani juomanhimoon ensimmäinen keino on vain odottaa kunnes himo menee ohi, tarkkailla omia olojaan ja ajatuksiaan siinä. Mulle tulikin tätä lukiessa heti mukavasti tilaisuus testata, koska satuin katsomaan kelloa ja se oli vähän vaille 21, ja heti iski ajatus - vielä ehtisin kipaista Alepasta kaljaa! Toki heti päätin että en osta, mutta yllättävän inhottava olo psyykkisesti siitä tuli. Sellainen oikein aktiivisen vituttava, että ilta tulee siis olemaan pelkkää pitkästymistä ja ahdistusta, ja himon ja kieltäymyksen taistelu päässä oli niin voimakas että tuntui että pää on ihan sekaisin suorastaan hetken. Sitten kun kaupan alkoholinmyyntiaika loppui ja ei ollut enää mahdollisuutta saada kaljaa, ei ollut ristiriitaa "menenkö vai enkö" ja inhottava olo loppui. Mutta minä olen kyllä tämän asian kanssa vahvistanut sitä periksiantamislihasta aivan ylettömästi joten ei ihme jos on vaikeaa.

Kirja listaa myös erilaisia tekniikoita joilla itseään voi harhauttaa silloin kun tuntuu ettei välttämättä kestäisi lankeamatta, jos yrittäisi vaan istua paikallaan ja antaa himon tulla. Tällöin olisi hyvä alkaa tehdä jotain tai keskittyä johonkin. Se voi olla mitä vaan: siivoamista, kävelylenkki, netistä jonkun kiinnostavan asian googlettaminen, kylpy tai suihku.

Päivä 14: Ensimmäisen dieettipäivän syömissuunnitelma

Beckin menetelmään kuuluu, että kun laihdutusvaihe alkaa päivänä 15, pitää aina syödä edellisenä päivänä tai aiemmin suunnittelemansa päiväruokavalion mukaan. Aion tätä noudattaakin, koska mulla on iso ongelma spontaanit ruokaostokset mielitekoihin. Usein näitä pikku syömisiä ei edes oikein huomaa, kun eihän ne ole mitään aterioita vaan jotain pikku paloja vaan...

Ranskatardieettiin kuuluu että syödään kolmesti päivässä ilman välipaloja. Ja omia isoja häiriköitä (mulla: olut, energiajuomat, pikaruoka ja karkki) saa nauttia vain pienen määrän lauantaina tai muuna ennalta päätettynä päivänä. Muuten saa syödä mitä vaan ilman rajoitteita. 

Aion syödä siis huomenna seuraavasti:

Klo 12:30: Salaattilounas ja leipää työpaikalla
Klo 17:30 Tuoreita herneitä, leipäviipale, kananmuna keitettynä
Klo 21:30 Pastaa munakoiso-ricottakastikkeella, mansikoita

Näiden lisäksi vain mustaa kahvia ja vettä. Hurjimmalta tuntuu ajatus selvitä työpäivästä ilman yhtään energiajuomatölkillistä :D No onhan niitäkin kyllä toki sokerittomia ja siis kalorittomia, mutta haluaisin eroon koko tavasta latkia niitä kohtuuttoman kalliita, epäterveellisiä tölkillisiä useita päivässä, joten en laita huomisen päiväohjelmaani lainkaan energiajuomaa.




maanantai 7. elokuuta 2017

Beck päivät 7-10

Pidin tässä eilen yhden päivän tauon ohjelman steppien läpikäynnistä. Ja joo, niin siinä kävi että kun annoin itselleni tauon niin sitten heti kävin Hesburgerissa ja ostin kaljaa kotiin. Eihän sen dieetin vielä pitäisi olla sinänsä alkanutkaan, ja se ehkä oli osasyy mässyyn ja juopotteluun: viikon päästä se alkaa, laihdutus, ja sitä ennen täytyy nauttia :D Laitan taas tänne ylös tuon ohjelman niiden päivien steppejä, joita olen viimeisen kirjoituksen jälkeen tehnyt.

Päivä 7: Järjestele elinympäristösi

Päivän tehtävä on miettiä ja toteuttaa se, miten voisi vähentää syömiskiusauksia kodissaan ja työpaikallaan. Itselleni tämä on aika helppo steppi, koska asun yksin. Minä voin vaan olla ostamatta herkkuja kotiini, ja piste. Haastavampi tämä on niille, joilla on perheenjäseniä jotka ei laihduta, ja jotka olisi kohtuutonta laittaa kieltäytymään esim. jäätelöstä tai muista herkuista siksi, ettei laihduttajalle tule kiusauksia syödä. Näille ihmisille ehdotetaan esim. sellaisia, kuin että muut perheenjäsenet pitäisivät herkkunsa pois näkyvistä ja vähän vaikeammin saatavissa paikoissa kuin yleensä, niin ettei niitä ainakaan lähes huomaamattaan popsi. Tai että herkkuja ei pidettäisi kaapeissa joka päivä, vaan ostettaisiin vaikka jäätelöä juuri se määrä mikä syödään tiettyinä päivinä.

Työpaikkaa koskien kirjan ohjeet on osin epärealistisia, esim. "pyydä terveellisempää syötävää työpaikan kahvilaan ja välipala-automaattiin". No voi sitä pyytää, mutta kun useimmat haluaa näistä herkkuja, niin tuskinpa siinä yksi pyytäjä vaikuttaa. Itselleni nuo eivät kyllä ole suuri ongelma. Kirja ehdottaa, että voi sallia itselleen esim. kerran viikossa työpaikalta haluamansa herkun, ja sitä aion soveltaa. Vaikka niin, että perjantain kunniaksi otan kahvilasta jonkun herkkuleivoksen kahvin kanssa ruoan jälkeen.

Päivä 8: Varaa aikaa ja energiaa

Harvalla on tuosta vaan ylimääräistä aikaa, jonka voisi varata esim. näiden Beckin menetelmän steppien lukemiselle ja tehtävien tekemiselle, laihdutuskuuriin sopivan ruoan suunnittelulle ja ostamiselle, kalorien laskennalle tms. Tällainen aika pitää tarkoituksellisesti ottaa, tarvittaessa tinkien jostain muusta ei-elintärkeästä.

Tätä varten ensin pyydetään kirjaamaan kuinka paljon tarvitsee päivittäin tai viikoittain seuraaviin kohtiin (omat arvioni suluissa):


  • Aterioiden suunnittelu (30 min / vko)
  • Ruoka-aineiden ostaminen (1 h / vko, sis. matkat kauppaan autolla)
  • Aterioiden valmistaminen (45 minuuttia / päivä, arkilounas töissä joten ei valmistusta)
  • Liikunnan harrastaminen (1 tunti / päivä)
  • Beckin menetelmän tehtävän lukeminen ja tekeminen (30 min / päivä)

Seuraavaksi suositeltiin tekemään sekä tavalliselle arkipäivälle että viikonloppupäivälle aikataulusuunnitelmat, joissa näkyy ns. normaalit päivän toiminnot ja päivälle sovitettuna yllä mainitut laihdutukseen liittyvät tehtävät. Tässä oma arkipäivän aikatauluni:

7:30-8:30: Aamutoimet (ei aamupalaa, en syö sellaista)
8:30-8:50: Työmatka
8:50-17: Töissä
12:30-13:00 Lounas, salaattilounas työpaikan kahvilasta
17-17:20 Työmatka kotiin
17:20-17:45 Välipala
17.45-18:45 Kävelylenkki
18:45-19:25 Beckin menetelmän tehtävät
19:25-21: Nettailua, telkkaria, muuta vapaata
21-22: Päivän pääaterian valmistaminen ja syöminen
22-23: Kotitöitä ja muuta pakollista kuten laskujen maksu
23-03: Lukeminen, nettailu, ylityöt  jos niitä on pakko tehdä

Päivä 9: Liikuntasuunnitelma

Itselleen pitäisi laatia sekä suunnitelma miten lisää hyötyliikuntaa, että miten sisällyttää päivittäiseen elämäänsä muuta liikuntaa. Niin vaativia ei kannata valita, joita ei kuitenkaan pysty noudattamaan. Kirjan esimerkeissä sanotaan, että jopa 5 minuuttia kävelyä 3 kertaa viikossa on hyvä suunnitelma, jos siihen asti ei ole harrastanut mitään liikuntaa suunnitelmallisesti. Parempi on ohjelma jota varmasti jaksaa noudattaa kuin joku, jota yrittää hampaat irvessä mutta toteaa pian, että ei ole aikaa, ei ehdi, ei jaksa, ei pysty, ja jättää koko liikunnan. 

Itse valitsen seuraavat: 

- Hyötyliikunta: Kävelen töissä jatkossa portaat parkkihallista ylös ja alas sekä ruokalaan mennessä. Siivoan, leikkaan ruohoa ja teen muuta kotityötä tavallista aktiivisemmin siksikin, että se on liikuntaa joka kuluttaa kaloreita.
- Suunnitelmallinen liikunta: Tykkään kävellä luonnossa, joten ainakin tässä vaiheessa valitsen itselleni vain kävelyä. Suunnitelma on liikkua 1 h kerrallaan, minimissään 4 kertaa viikossa. Tavoitteeni on periaatteessa kävellä joka päivä, kuten oli koiran omistaessaan pakkokin tehdä, mutta varaan itselleni säävarauksen, että ihan kaatosateeseen tai hirmupakkasiin ei ole joka päivä pakko lähteä - 4:nä päivänä viikossa riittää.

Päivä 10: Realistinen laihdutustavoite

Otsikon lukiessani oletin, että nyt pitää miettiä kuinka paljon haluaisi painaa sitten lopullisesti kun painon lasku loppuu. Mutta ei, kirja suosittelikin sellaista, että nykypainosta riippumatta alkuun valitaan vain 2 kilon painonpudotustavoite. Näin ei tule niitä ongelmia, että masentaa ajatus että olisi kymmenien kilojen urakka edessä, tai että kestää iät ja ajat päästä tavoitteeseen ja turhauttaa siksi. 2 kiloa on kaikille mahdollinen kohtuullisessa ajassa, rauhallisestikin laihduttaen. 

Olkoon siis minunkin tavoitteeni laihtua 2 kiloa siitä painosta, mikä on ohjelman 14. päivänä tehdyssä punnituksessa (laihdutus alkaa 2 viikon jälkeen). Sitten kun 2 kiloa on lähtenyt, voin palkita itseni onnistumisesta, ja miettiä uudestaan, haluaisinko lähteä pudottamaan vielä toiset 2 kiloa.