maanantai 12. kesäkuuta 2017

Stressin seuraus: maha kärsi pahasti, ja Halla-ahoa pukkaa

Projektihelvetti on ohi


Ainakin melkein. Tokihan pomo onnistui minut heti myymään uudelle asiakkaalle näiksi muutamaksi viikoksi ennen lomaa, mutta tämä on rentoa verrattuna viimeiseen puoleen vuoteen joka oli varmasti elämäni intensiivisin työjakso.

Seuraukset yli puolen vuoden hullulla stressillä ja unettomuudella oli painon nousu 90 kilon haamurajan yli, ja järkyttävä närästys josta en ole vieläkään päässyt. Luulin ennen että närästys on sitä että vähän polttaa ylävatsaa, mutta nytpä tiedän että se voi olla sitäkin että mahahapot on käytännössä jatkuvasti suussa asti ja kurkustakin kuuluu kuplintaa kun siellä päivällä, pystyasennossakin lorisee mahanesteet. No, jos se edes laihduttaisi, koska aika usein myös kuvottaa sen verran ettei ruoka maistu. Somaceja, vanhaa stressimahan apua, kävin kyllä jo apteekista hakemassa, että ainakin vähemmän hapot syövyttäisivät kurkkua kun kerran ylös pukkaavat...

Halla-aho

Persut sitten vaihtoivat puheenjohtajaa, ja täytyy sanoa että olen yllättynyt siitä miten paniikinomaisesti media, presidentti ja hallituspuolueiden edustajat ovat asiaan reagoineet. Hyvänen aika, voisi luulla että joku Hitler ollaan valtaan päästämässä, ja kyseessä sentään on vain yksi keski-ikäinen kuivakka kielitieteilijä, joka lisäksi edustaa puoluetta jonka kannatus ei nykyisin päätä huimaa joten eipä tuolla edes hallituksessa olisi erityisen suurta valtaa. 

Melkein tekisi mieli liittyä Persuihin tuen osoituksena, huolimatta enemmänkin vihervasemmistolaisesta maailmankatsomuksestani, kun muutenkin kyrsii nykyhallituksen touhut ja lisäksi se, miten nykyään media ei millään antaisi ihmisten ajatella ja muodostaa mielipiteitään itsenäisesti, vaan pyrkii aggressiivisesti paimentamaan ihmiset ajattelemaan kuten sen mielestä kuuluu. Esim. nyt kuuluu ajatella että Persut ja Halla-aho on absoluuttinen paha, ja siksi on oikein kohdella näitä kuin koulukiusaajista julmimmat. Itse olen vääräoppinen ja ajattelen, että kyllä humanitäärisen maahanmuuton määriä on sallittua rajoittaa esim. taloudellisen ja muun kantokyvyn mukaan, ja siitä asiasta saa vapaasti keskustellakin. Tämä luonnollisesti tekee minusta nykyisen näkemyksen mukaan kammottavan rasistin, koska nykyään ei ole harmaan sävyjä vaan mustaa ja valkoista: joko olet äärisuvaitsevainen hyvis, tai maahanmuuttokriittinen rasisti-pahis. No, ollaan sitten rasisteja, siitä huolimatta että en kyllä ketään ihmistä halveksi tai vihaa ihonvärin, uskonnon tai muunkaan yksilöllisen ominaisuuden takia. 

Jotain hyvin outoa on kyllä nykyisin asenneilmapiirissä verrattuna siihen Suomeen, jossa olen suurimman osan elämääni elänyt. Mielenkiintoista nähdä mitä tästä syntyy, kun hallitus kyykyttää kansaa ja lisää toimillaan määrätietoisesti väestönosien tuloeroja, mutta sitten jeesustelee, miten jonkun Halla-ahon kanssa ei voi olla samassa hallituksessa koska länsimaiset ja humaanit arvot. Missä ne arvot on esim. työttömiä kohtaan, kun heitä haluttaisiin kurittaa pakkotyönhaulla ja jopa ilmaisella orjatyöllä?

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kuulumisia pitkästä aikaa

Eipä ole tullut blogiin kirjoiteltua vähään aikaan, kun on taas ollut se tilanne, että työasioiden lisäksi päässä ei liiku yhtään mitään. Silloin kun en tee töitä, lähinnä istun aivot tyhjäkäynnillä kotona ja lepään. Mulle tuppaa näin käymään aina kun projektit on intensiivisessä vaiheessa, että eipä ole kauheasti ajateltavaa eikä siis myös kirjoitettavaa. 9.6. loppuu tämänkertainen projekti joten sen jälkeen ehkä taas...

Painonhallinta-asioiden suhteen on ollut niin että niihin ei ole kerta kaikkiaan riittänyt henkisiä voimavaroja. Olen kyllä tehnyt jokusen voimattoman päätöksen aloittaa ties mitä herkkulakkoja, esim. lopettaa sokerin syömisen tai alkoholin juonnin kokonaan, mutta aika äkkiä sellaiset päätökset on tullut pyörrettyä riittävän kovan mieliteon iskettyä. Väsyneenä hetkenä sitä ajattelee, että ihan sama, ja syö tai juo mitä tahtoo.

Niinpä paino ei ole mihinkään laskenut, mutta ei onneksi enää noussutkaan lisää. On se 88 kg silti aika masentavaa, ja peilikuva surkea: naama on turvonnut ja silmät näyttävät taas olevan syvissä kuopissa kun läskit posket on niin paljon korkeammalla. Kaksoisleuka on syönyt kaulan kokonaan, ja kropassa taas pullottaa esim. rintaliivin olkainten sivuilta kainaloläskit ja jos käyttää alushousuja joissa on matala vyötärö, niin roikkumaha riippuu siinä alushousujen päällä isona makkarana.

Hyvä puoli totaalisessa ajatuksettomuudessa on, ettenpä ole jaksanut myöskään murehtia tuota ulkonäköasiaa sen enempää. Kun aamuisin näen itseni peilistä, voin kommentoida että "voi taivas mikä näky", mutta en sen jälkeen juurikaan asiaa ajattele. Hassua sinänsä, että olen suurimman osan elämääni pitänyt itseäni kammottavan ja hävettävän rumana jopa silloin kun olen ollut paljon paremman näköinen kuin nyt, mutta nyt ei sellaiset asiat niin stressaa onneksi enää.

Nyt sunnuntainakin vain stressaa taas yksi äärimmäisen intensiivinen työviikko, jossa ei ole edes helatorstai vapaa kiitos Sipilän hallituksen kiky-pelleilyn... No, päivä kerrallaan vaan eteenpäin, tietäen että 9.6. se loppuu, ja heinäkuussa on kesäloma!

tiistai 2. toukokuuta 2017

Vappuseikkailu: eksyneenä Nuuksiossa

Vapun aatonaattona meikäläinen sai inspiraation viettää terveellistä ja kevyttä päivää, eli juopottelun ja grillauksen sijaan lähteä ajelemaan uudella autolla, kohteena Nuuksio jossa voisi kävellä jonkun mukavan parin-kolmen kilometrin lenkin ja sitten takaisin.

Vaan ei mennyt tämä ihan kuin Strömsössä taas. Lähdin parkkipaikalta seuraamaan sinivalkoisia reittimerkkejä, joiden netin kartan perusteella oletin kuvaavan sopivan lyhyttä reittiä. Räntää satoi ja oli kylmä (mulla oli päällä leggingsit, ohut tunika ja takki joka ei mahtunut mahan kohdalta kiinni), mutta mitäpä siitä, eihän reitti ole kuin pari kilometriä. Ja eksymisestähän ei nykyaikana ole vaaraa, koska aina voi navigoida kännykän avulla takaisin autolle jos ei enää tiedä missä merkitty reitti kulkee (kuuluisia viimeisiä sanoja).

Reitin alkupuolella vielä ihmisten ilmoilla...


Sinne sitten lähdin metsään huolettomana, ja kuljin ajatuksissani kunnes jossain vaiheessa tajusin että nyt alkaa tuntua että reitti on jo ollut pidempi kuin sen reitin piti jota luulin seuraavani. Tai ehkä vain kuvittelin, koska enhän ollut tarkkaan katsonut aikaa kauanko olin tarponut, ehkä se vain tuntui pitkältä kun oli vilu ja märkä. Niinpä päätin jatkaa reittiä eteenpäin vaan, koska todennäköisesti matka takaisin olisi pidempi kuin kiertää koko reitti ympäri.

Jossain vaiheessa tulin silminnähden hiljaiselle autotielle, jonka varrella, kauhistus kyllä, oli niitä sinivalkoisia merkkejä molempiin suuntiin! Ilmeisesti ko. merkit ei olleetkaan mitään retkireittimerkkejä siis vaan olin päätynyt ties minne hornaan. Mutta mikäpä hätä tässä, nyt täytyy katsoa kännykällä vaan sijainti ja laittaa navigointi ohjaamaan "kotiin". Siinä vaiheessa viimeinenkin hymy hyytyi, kun kännykkä ei herännyt ollenkaan. Siinä oli ollut lähtiessäni akku puolillaan eli olisi pitänyt hyvinkin riittää, mutta ilmeisesti kastuminen ja kylmä olivat aiheuttaneet akun äkillisen tyhjenemisen.

Että onnea vaan Plussis, olet surkean ohuissa vaatteissa, ilman mitään eväitä, 3 asteen lämpötilassa ja märässä räntäsateessa ties missä, tietämättä yhtään missä päin auto on. Tässä vaiheessa sitten tein sen päätöksen, että koska en voi mitenkään tietää kumpaan suuntaan autotietä pitäisi lähteä tarpomaan, niin nyt on vaan palattava sama reitti takaisin jota tulinkin. Ärisin ja kirosin ääneen jatkuvasti - mahtoivat metsäneläimet siellä ihmetellä että mikäs kiukkuinen mörrimöykky tuo kulkija on! Onnistuin eksymään paluureitilläkin, niin että loppujen lopuksi parin kilometrin pikalenkkini siinä autoilun ohessa kesti yli 7 tuntia ja hämäräkin jo ehti tulla. Vain joku ihme intuitio lopulta pelasti, kun yhtäkkiä tuli vahva tunne, että minun täytyy mennä tietylle polulle ja seurata sitä, vaikkei siellä ollut mitään reittimerkkejäkään enkä järjellä ajatellen tiennyt yhtään onko suunta edes oikea. Mutta täytyy sanoa että olin melko onnellinen kun lopulta näin autoni parkkipaikalla :D (Kestovilu on ollut tuon reissun jälkeen jatkuvasti, eikä se häivy edes kuumassa suihkussa...) . Ihan vähään aikaan ei metsälenkkejä mulle kyllä tule, ja jos tulee niin kunnon varusteissa, ja mieluiten myös perinteinen retkikartta mukana...






perjantai 28. huhtikuuta 2017

Stressin hyvä puoli: taidan olla päässyt vitkastelutaipumuksesta

Olen täällä joskus valittanut, että olen toivoton asioiden viime tippaan jättäjä (ns. procrastinator). Töissä se on esimerkiksi tarkoittanut sitä, että jos mulla on kolme viikkoa aikaa hommaan, niin ekan viikon vetelöin, toisella viikolla alan vähän ahdistua siitä että pitäisi alkaa tehdä mutten pysty aloittamaan, ja sitten vasta muutama päivä ennen deadlinea iskee paniikki, että nyt on pakko, ja on pakko tehdä yötä päivää.

No, nyt on pitkään ollut työtilanne sellainen että ei ole pienintäkään mahdollisuutta selvitä hommista kolmessa päivässä ennen deadlinea, vaan paniikkimoodi on ollut päällä koko ajan. Ja kas kummaa: minä PYSTYNKIN tekemään töitä joka päivä, mitä en edes uskonut mahdolliseksi. Taidan vaan olla tyyppi joka tarvitsee ihan julmetun henkisen paineen ennen kuin saan mitään aikaiseksi. Mikä on sinänsä ikävää että eihän jatkuva painetila mukavalta tunnu.

Painonhallinnan suhteen on taas kyllä vähän mañana-vaihteelle mennyt

Eli joka päivä ajattelen että joo, huomenna aloitan terveellisemmän elämän, mutta syystä x, y, z tai ö vielä tänään kyllä tarvin hampurilaisaterian tai six-packin kaljaa tai muutaman tölkin energiajuomaa. Nykyinen projekti loppuu 9.6, mutta en kyllä haluaisi siihen asti elää kaljalla ja pikaruoalla, kun alkaa pelottaa että sillä voi jo olla vakavampiakin seurauksia kuin pelkkä painon nouseminen. 

Kai tässä täytyy semmoiselle AA-tyyppiselle linjalle lähteä että en tee pitkän ajan päätöksiä vaan kunakin päivänä pidän huolen vain siitä päivästä. Tänään en aio ostaa alkolijuomia. Tänään en aio mässätä kohtuuttomasti. Vain tätä päivää koskeva päätös ei ahdista niin paljoa kuin pitkän ajan kieltäymyksen ajatus. Mutta saa nähdä miten käy, että mitä jos huomenna en enää haluakaan päättää olla juomatta tai mässäämättä :D 

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Heräteostos pitkästä aikaa: uusi auto

Olen kyllä jo vuoden verran miettinyt auton vaihtoa kun nykyinen auto on vuosimallia 2009, silloin uutena ostettu. Olen ollut pahasti kiintynyt sporttiseen kaksioviseen autooni, ja kun järkevän hintaisia (max 35 - 40 000 euroa) samantyylisiä ei ole ollut oikein markkinoilla, muodin ollessa katumaasturi- ja tila-autotyyliä, olen pitänyt vaan vanhaa autoa vaikka olen tiennyt että kohta sillä ei ole enää mitään vaihtoarvoa ja vikojakin alkaa väistämättä tulemaan.

Välillä olen haluttomasti selannut tavanomaisten automerkkien nettisivuja tai mainoksia ja todennut, että plääh, ei mitään mikä kiinnostaisi yhtään, ei sellaisella hintaa minkä olen valmis autoon käyttämään. Varsinaista urheiluautoa en ostaisi muuta kuin sitten jos olisi rahaa niin ettei ns. paskalle taivu, että sillä ei ole mitään väliä heittääkö sata tonnia sinne tai tänne. Isoa velkaa sellaisen hankkimiseen en tosiaan halua.

No, tänä viikonloppuna avatessani verkkohesarin sieltä ponnahti sitten esiin Autoverkkokauppa.fi mainos. Korko 0% rahoitukselle, ja voisi heti pyytää tarjouksen omasta vaihtoautosta. No, minähän katselen, ja ihan piruuttani kysäisen mitä vanhasta autosta vielä saisi vaihdossa. Vaan impulsiivinen ihminen kun olen, niin eihän se siihen jäänyt että olisin vaan katsonut mitä vaihtoautosta saa, vaan kun siitä tuli vastaus, aloin selata uusia autoja ja lopulta päädyin tilaamaan sellaisen :D Oikeasti koeajamatta edes, vain koska lopulta vuosien jälkeen löysin coupe-mallisen auton joka miellyttää silmääni ja kun nyt kerran oli jo vaihtoautostakin pyydetty sitova arvio. Minulla nämä impulssiostot on näköjään vähän eri luokkaa kuin että tilasin vähän harkitsematta vaatteita nettikaupasta :D

Tämmöinen alla olevien kuvien mukainen kärry mulle sitten nyt tulee 14 vuorokauden kuluessa. Hän onpi Hyundai Ionic hybridiauto, värissä "Marina Blue". En olekaan ennen ajanut hybridillä, eli autolla jossa osa tehosta syntyy sähkö- ja osa perinteisellä polttomoottorilla. Saa nähdä kuinka järkyttynyt olen sen tehottomuudesta kun tähän asti olen ajanut paljon sporttisemmalla bensakoneautolla. Mutta tehty mikä tehty, ja sen kanssa nyt sitten eletään.





On se vähän kesymmän näköinen kuin tämä nykyinen sitikka, mutta kun valitettavasti ei enää saa samanlaista kuin vanha, tai mitään vastaavaa....


maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kohta ollaan ei-neuvolassapunnittavien sarjassa

Meikäläinen on pitkään ollut täysin heittänyt pyyhkeen kehään tuon painoasian kanssa. Ei jaksa, ei motivoi, ei oikeastaan kiinnosta. Mutta pahus kun silti se ottaa päähän kun tekee uusia ennätyksiä painossa ylöspäin :(

Olen projektissa tanskalaiselle firmalle ja olin tässä pari viikkoa työmatkalla. Sen nyt tiesi mitä se oli: kaljaa, mättöruokaa, ei vahingossakaan mitään terveellistä kuten hedelmää tai vihannesta suuhun koko aikana. Lopputulos: ensimmäistä kertaa elämässäni vaaka näytti yli 90 kg kun palasin kotiin :-o

Nyt muutama päivä toivuttu ja paino on "enää" 88.1 mutta on siinäkin ihan tarpeeksi. Minä olen aina sanonut, että yksi syy siihen ettei laihdutus oikein vahvasti motivoi on se, että mulle ylipaino ei ole koskaan aiheuttanut mitään raskasta huonoa oloa - vain ulkonäköhaitan. No, nyt on kyllä se raskas ja huono olokin :-\ Selkä on kipeä kun maha on kasvanut niin nopeasti ettei se ole ehtinyt sopeutua. Hikoiluttaa tolkuttomasti joka paikasta, ja läskimakkaroidenvälihiki on oikeastaan aika etovaa. Aina kun vaikka istun hetken jossain, on mahamakkarat, tissinaluset, nivuset tms. hiestä märkiä.

Jatkuva nälkä vaivaa myös. Luin jostain, että se johtuu insuliiniresistenssistä: kun ihminen tarpeeksi kauan mättää itseensä jatkuvalla syötöllä liikaa energiaa, lopulta solut tulevat epäherkiksi insuliinille jonka pitäisi saada energia menemään sisään soluihin. Näin ihminen joutuu huonoon kierteeseen, jossa on jatkuvasti nälkä, koska insuliiini ei vaikuta normaalisti, mutta edes syöminen ei auta nälkään kuin hetkeksi. Mutta kaloreita tulee syötyä tolkuttomasti.

Täytyisi kai alkaa taas yrittää alkaa syödä jotain normaaliakin ruokaa välillä, joskin pudotus sellaiselle on kova kun viime viikon on ollut energiajuoma-keskiolut-hampurilais-kebab-pizzakuurilla... Mutta ärsyttää, kun niin kovasti nauttisin sellaisesta boheemielämästä, jossa ei tarvi koskaan laittaa ruokaa eikä miettiä koko syömisasiaa, sen kun ottaa kaapista jotain tölkkejä ja paketteja juuri sillä hetkellä kuin nälkä iskee :D

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Se tunne kun tulet kampaajalta ja työkaveri kysyy: oletko vähän itse värjäillyt tukkaa

Meikäläinen kävi taas vaihtelun vuoksi kampaajalla. Ei ole pitkään aikaan ollut mitään vakipaikkaa vaan olen käynyt jossain, yleensä työpaikan tai kodin lähellä, minne saa ajan yleensä nopeasti sitten jos kalenterissa on sopiva aukko.

Päätin kevään kunniaksi piristää itseään vaaleilla raidoilla kasvojen lähelle. Olin ajatellut semmoisia aika selkeitä raitoja, mutta kampaaja meinasi että en ehkä kuitenkaan tykkäisi niistä, joten mitä jos laitetaan ihan miedolla vaalennusaineella niin että raidoista tulee ruskeat. Sellaiset, jotka erottuvat vain hyvin vähän, mutta antavat elävyyttä ja lämpöä. Kuulostaa hyvältä, laitetaan sellaisia raitoja!

Lopputulos: mun päässä on oranssinsävyisiä länttejä :-o Tekniikka jolla ne laitettiin oli erikoinen: yleensä ainakin mulle raitoja on laitettu niin että on otettu osio, laitettu siihen ainetta ja paketoitu folioon. Nyt vaalennusainetta siveltiin aika lailla vapaalla kädellä, eniten kasvojen reunoille, ja aine jäi vaikuttamaan ilman mitään foliota. En saanut kauheasti liikuksia ennen kuin aine on kuivunut ettei aine tahri joka paikkaa mihin hiukset osuu.

Mutta joo, ei ole raitoja nämä vaan siellä täällä olevia isohkoja, noin 5 cm alueita joissa tukka on oranssinruskehtava. Taitaa tosiaan näyttää siltä kuin olisi vähän kotona yrittänyt jollain leveällä maalipensselillä tehdä raitoja päähänsä :D Lisäksi valitettavasti tuo lämmin oranssi sävy ei sovi mulle yhtään. Näytän tavallistakin väsyneemmältä ja vanhemmalta, jotenkin homssuiselta. Täytyisi taas aktivoitua naaman pakkeloinnin suhteen ilmeisesti... Tai sitten korjata vahingot itse ja värjätä tummaksi kokonaan.


Epämääräisen oranssinruskea alue. Näitä on siellä täällä ja välissä tummaa. Auringonvalossa näyttää paljon oranssimmalta.