maanantai 26. joulukuuta 2016

Nyt iski elämäntapakateus

Joulut tuli ja meni, pari päivää lusin vanhemmilla velvollisuudentunnosta, ja huomaan tulevani vanhaksi siitä, että en edes riidellyt äitini kanssa. En edes vaikka välillä riitaa haastettiin - minä vaan upposin syvemmälle mobiilipelien ja netin maailmaan, enkä reagoinut mitenkään selvästi minua ärsyttämään tarkoitettuihin puheenaiheisiin kuten painoni, pukeutumis- ja hiustyylini tai se millaisista autoista pidän ("on sopimatonta ajaa urheilullisella autolla kun on itse 'lihava tömyri', sellaisella pitäisi olla urheilullinen kuskikin).

Aina olen ajoittain haaveillut erakoitumisesta,

Rami Hiltunen mökkinsä edustalla
mahdollisimman luonnonmukaisesta elämästä kaukana ihmisistä, kaukana työelämästä. Olen vaan ajatellut että näin ankarassa ilmastossa se on aika mahdotonta sinkkuna toteuttaa, ainakaan tällaisen avuttoman syntyperäisen kaupunkilaisen, jolla ei ole oikein luonnossa selviämistaitoja, kuten erätaitoja tai viljelyyn, kalastukseen tai eläinten pitämiseen liittyviä taitoja. 

Ja sitten silmiini osui juttu, jossa kaupunkinlainen kampaajan työn sosiaalisuuteen kyllästynyt 46-vuotias entinen kampaaja Rami Hiltunen on muuttanut juuri sellaiseen elämään josta olen itse aina haaveillut (linkki juttuun). Hän on opetellut nollasta kaikenlaista: pitämään lehmiä ja kanoja ja lampaita, valmistamaan kermaa ja voita, rakentamaan ulkorakennuksia. Pienviljelyyn liittyviä taitoja hänellä tosin on ollut ennestään, koska on hankkinut myös puutarhurin koulutuksen.


Ihanalta vaikuttaa hänen elämänsä pienessä sinisessä mökissä, jopa joulukuusen hakumatkalle seuraavien vapaiden lapinlehmien, kissojen ja kanojen kanssa. Itse tosin mieluummin haluaisin töllin jonkun kalaisen veden rannalta, niin että proteiiniksi riittäisi kalat ja ehkä omien kanojen munat, ei tarvisi lehmiä pitää. 

Rahaa tarvitsee jutun mukaan vain 1500 euroa vuodessa, joten ei ihan heti tule hätä jos valtio huonontaa etuuksia. Hänellä vielä niin, että on omaa metsää jota myymällä sitä rahaa saa, eikä ole riippuvainen tuista ja korvauksista, joiden vastikkeena voidaan ainakin tulevaisuudessa pakottaa erilaisiin velvoitetöihin.

Eiköhän tässä jokunen päivä tule haaveiltua tuollaisesta elämästä, kunnes sitten totean että minä olen kuitenkin liian avuton, liian heiveröinen ja kylmänarka, liian mukavuudenhaluinen toteuttaakseni tosissani tuotakaan muutosta ;)

perjantai 16. joulukuuta 2016

Nyt se stressi on alkanut laihduttaa

Ennen minua on kyllä stressi lähinnä syöpötyttänyt ja juopotuttanut, mutta näköjään jossain vaiheessa sekin menee pisteeseen, jossa on niin ylikierroksilla, ettei edes muista ruokaa, ja mahakin on niin sekaisin ettei syöminen tunnu hyvältä. Tuolla marraskuullahan olin jo päätynyt 76,4 kilon painoon, mutta tänään enää 73 kg. Ensin ihmettelin että miten voi olla, mutta sitten huomasin, että onpa sitä tullut aika monta päivää tullut elettyä pelkällä kahvilla ja energiajuomalla ja satunnaisella banaanilla tai voileivällä. Terveellistä varmasti ;)

Työkaaoksen uudet käänteet, osa n.

Minähän jo tässä aiemmin pääsin riemuitsemaan, että stressi loppuu kunhan se aiempi iso projekti saadaan päätökseensä. Niin minun oli pakko uskoa, että jaksoin ne intensiiviset loppuviikot.

Paitsi että... Kun yksi projekti loppuu, niin toki alkaa seuraava. Työnantajani ei halua konsulteille laskuttamattomia ajanjaksoja, joten heti myytiin meikäläinenkin seuraavaan hommaan. Pomo oli kovin iloinen, että minut saatiin myytyä erittäin hyvää tuntiliksaa tuottavaan hommaan: eräs asiakas kokosi eri firmojen konsulteista "kansainvälistä huippuosaajatiimiä", ja vaatimukset oli kovia (mm. pitää osata vähintään 3 eri ohjelmointikieltä ja ollut tehnyt projekteja vähintään 3 eri yritykselle viimeisen 5 vuoden aikana, ja jokaisesta yrityksestä vaadittiin vielä suosittelijan suositus, piti olla sertifikaatteja siitä sun tästä). Pomon iloksi, ja minun peloksi ja ahdistukseksi, asiakas kelpuutti minut huippuosaajatiimiinsä.

Nyt sitä sitten ollaan taas kusessa kaulaa myöten. Minä, erakko joka tykkäisin tehdä etätöitä rauhassa, joudun olemaan asiakkaan tiloissa ylisosiaalisten höpöttäjien seurassa. Palavereja, fläppitaulusuunnittelua, ainaista hölötystä. Sekä tietysti erityisen v-mäisen hankalia teknisiä ongelmia ratkaistavaksi, myös tekniikoilla joista en ole ennen kuullutkaan. Hieno jobi minun kaltaiselleni tyypille, jolla aina mielen taustalla on ajatus, etten osaa, en pysty, pelottaa... *haaveilee Alepan tai Siwan kassan työstä* 

Joulukin lähenee


mutta eipä sitä ole ehtinyt edes juuri huomata, kun työ, ja kun ei ole perhettä. Vanhemmille ja veljelle pitäisi ilmeisesti jaksaa viikonloppuna käydä jonkinlaiset lahjat ostamassa kuitenkin vaikkei niin yhtään ole joulufiilis. 

perjantai 2. joulukuuta 2016

Noloimmat työmokat

Tein tänään kohtalaisen nolon työmokan, ja samalla kun kerron siitä, ajattelin piristää ihmisten perjantaina kertomalla Nolojen Tilanteiden Naisen parhaista vuosien varrelta. Osa liittyy suoranaisesti työhön, osa ei, mutta on tapahtunut työpaikalla.

Nolon nettisivuston lukeminen kun näyttösi on videotykillä

Tämä kävi tänään. Olin palaverissa, ja jossain vaiheessa minua pyydettiin näyttämään jotain koneeltani videotykillä. No, näytin, siitä keskusteltiin hetki, mutta keskustelu kääntyi muihin asioihin, jotka eivät varsinaisesti koskeneet minua, joten aloin surffailemaan netissä. Perjantaifiiliksissä halusin lukea jotain hauskaa, ja mieleen tuli, että mahtaisikohan vanhoja Myrkky-lehden rankasta juoppoelämästä kertovia Kokonainen & Puolikas -sarjakuvia, tai vaikka Pera Pervoja, olla netissä. Yhtäkkiä havahduin kun keskustelu loppui ja kaikki alkoivat taas katsoa videotykille. Jolla oli minun näytöltäni seuraava kuva.



Asiakas on mulkku

Vuosia sitten kehitin tietojärjestelmää eräälle suurasiakkaalle. Siinä sitten me devaajat järjestettiin itsellemme kehitysympäristössä huumoria laittamalla järjestelmään muka hauskoja tekstejä - kun eihän kehitysympäristössä käy kuin kehittäjät. Siellä oli käyttäjää "Palle Runqvist" ja "Manne Mulqvist", ammattina ties mitä moskaa. Ja sitten yhden etusivulla näkyvän tapauksen otsikkona "ASIAKAS ON MULKKU!" 

Tästä tuli epic fail siinä vaiheessa, kun pomo oli niin innostunut nopeasti deviin saadusta versiosta, että halusi täysin yllättäen palaverissa esitellä sitä asiakkaallekin. Yritin toppuutella, että ei, se on vielä ihan kesken, mutta pomo rohkaisi, että ei se haittaa, kaikki ovat vaan iloisesti yllättyneitä että näin nopeasti on jotain näkyvää saatu aikaan! Yritin vihjata datan epämääräisyyteen, sanoen että siellä on kaikenlaista kehitysdataa vaan, ei sitä kannata näyttää. Mutta ei, niin piti avata sovellus. Ja siellä tosiaan luki se isolla kirjoitettu asiakas on mulkku, joka oli allekirjoittaneen työtä.

WC fail

Olin ostanut mainostuksen uhrina ekologisen kuukautiskupin. Ensimmäistä kertaa sen kanssa ähräsin sitten työpaikan vessassa. Ei se kuppi vaan mennytkään sisään ja auennut kuin Strömsössä, vaan jäi lyttyyn ja aukeamatta, joten jouduin ryhtymään likaisiin töihin, eli työntämään kädet sinne ja syvälle ja kiertämään ja pyörittelemään kuppia. Ikävä juttu oli, että olin unohtanut lukita vessan oven. Mahtoi se minulle vieras tyylikäs naisihminen joka avasi oven, hämmästyä näkyään: meikäläinen seisoi wc-pytyn vieressä, toinen jalka pytyllä, ja sormet syvällä alapäässä :-0 Äkkiä se sulki oven ymmärrettyään että tuli hieman huonoon aikaan, ja lähti pois.

Työpaikalla oksentaminen ja oksennusta hiuksissa työn jatkaminen

Tämä on wanhoilta willeiltä ajoilta, kun vielä toimin assarina yliopistolla. Olin ollut henkilökunnan ja opiskelijoiden bileissä henkilökunnan edustajana, ja siellä oli maistunut runsain mitoin alkoholi. Aamulla klo 8-10 oli laskuharjoitusten pitoa, jonne urheasti raahauduin, nauttien vahvistukseksi aamuviskin. Kesken harjoitustehtävän ratkaisun esittämisen vatsani kuitenkin päätti, että viskistä on päästävä välittömästi eroon. Ei auttanut muu kuin oksentaa siinä kaikkien nähden taulusienen pesualtaaseen. Huuhtoa oksennus pois ja jatkaa opetusta. Vasta tilaisuuden loputtua tajusin, että pitkissä hiuksissani oli vähän oksennusta latvoissa. Tämä melkeinpä kannatti, koska sain myöhemmin ainejärjestöltä lahjaksi pullon mallasviskiä - ja ämpärin :D