Mainoksen uhrina ostin Alli-laihdutuslääkettä

Turhautuneena jo kuukauden mittaiseen painojumitukseen, johon ei oikein ole nyt mitään järkevää syytäkään,
menin sitten ostamaan ilman reseptiä saatavia Alli-laihdutuslääkkeitä. En oikeastaan saisi ohjeen mukaan syödä noita, koska painoindeksini ei ole tarpeeksi korkea, mutta tuskinpa niihin kuoleekaan jos vähän alle jää. Läskimakkaroita sulatettavaksi kyllä löytyy lanteilta ja vatsalta ihan kiitettävästi vieläkin.

Eilen otin ekat Allit ja niin ne toimii kuten lupaakin, eli rasva tulee suurelta osin kropasta läpi ulosteissa kun syö rasvaista ruokaa. Itselläni ei onneksi ainakaan vielä ole ollut mitään inho-oireita joita pakkausselosteen mukaan tulee jopa yhdelle kymmenestä, eli alushousujen tahriintumista rasvaulostetahroilla tai ulosteen pidätyskyvyttömyyttä. Jos semmoisia tulee, lentää kyllä Allit mäkeen. Mieluummin läski kuin paskahousu. Mutta toistaiseksi 5 nautitun tabletin jälkeen ei mitään ikäviä oireita. Toivottavasti auttaisi painon laskusuuntaan.

No sittenhän tietysti voi syödä rasvaista ruokaa ;-)

Kun Alli maagisesti kumoaa sen vaikutuksen ;-) Tein siis vähän moussaka-tyyppistä kasvisruokaa itselleni viikonlopuksi. Siihen tuli runsaassa öljyssä paistettua munakoisoa, ja sen kanssa kerroksittain tomaattikastiketta, jossa oli myös sipulia, varsiselleriä, valkosipulia, vihreitä linssejä, persiljaa ja mausteina chiliä, vähän kanelia ja paprikaa. Päälle vuokaan vielä jauhoilla suurustettu maitokastike johon 1 muna, ja mausteeksi muskottipähkinää, suolaa ja mustapippuria. Ja reipas kasa manchegojuustoa pinnalle. Oli hyvää :)


Kommentit

  1. Nyt tekisi mieli sanoa kuin mainoksessa: "No et oo tosissas" :-)
    Ethän mene ostamaan jotain Allia sen takia, että paino jumittaa?? Kyllä se siitä alaspäin lähtee jos kulutat enemmän kuin syöt. Ellei niin olet lääketieteellinen ihme ;-)

    Oikotietä onneen ei ole, sen eteen valitettavasti joutuu tekemään töitä. Heitä pillerit vessan pyttyyn, siellä toimivat ihan yhtä hyvin eikä pilaa elimistöäsi. Sitten otat itseäsi niskasta kiinni, koirat narun päähän ja ulos lenkille. Raitis ilma tekee hyvää sun päänupille, tuuletat päästäsi kaikki olen ruma ajatukset. Sä olet sä ja sinuna arvokas!! Muista se!!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se paino lähtee alaspäin jos kuluttaa enemmän kuin syö, mutta jotenkin tuntuu, että kroppani on päättänyt alkaa kuluttaa ihan äärimmäisen vähän. Olen tammikuussa syönyt keskimäärin 1400 kcal päivässä, ja lopputulos on kuukauden ajalta että olen lihonut puolisen kiloa... Kulutusta en pysty niin kauheasti lisäämään ja kovinn merkittävästi vähempi syöminenkin alkaa aiheuttaa ikäviä oireita kuten vilutusta, heikotusta ja sudennälkää. Siksi kai päädyin kokeilemaan tuota Allia.

      Vähän kyllä kieltämättä kaduttaa äkkinäinen pilleripurkkiin tarttuminen itseäkin, mutta enköhän tuon yhden paketin syö kun kerran tuli ostettua. Ainakaan pakkausselosteen mukaan siinä ei niin kovin vakavia haittavaikutuksia pitäisi olla, lähinnä että voi mennä vatsa sekaisin, mitä ei ole ainakaan vielä käynyt. Voi kyllä olla ettei koko aine edes toimi, koska eilen söin töissä lasagnea ja jälkkäriksi kermaista hovijälkiruokaa, eikä siltikään minkäänlaista rasvan tuloa ulos peräpäästä kuten ilmeisesti pitäisi käydä jos nauttii paljon rasvaa...

      Poista
    2. Syöt liian vähän... Oletko tutustunut Patrik Borgin juttuihin? Suosittelen!

      http://kiloklubi.fi/foorumi/Painonhallinta-11/Miten-irti-syyllisyydest%C3%A4-2614/0/#Thread:1393,0

      http://keho.net/artikkelit/Mika-ihmeen-saastoliekki-441

      http://patrikborg.fi/

      Poista
    3. Moi! Olen tutustunut Patrik Borgin ajatteluun, jo projektia aloittaessani luin hänen kirjansa "Rentoa painonhallintaa". Pitkälti ko. kirjan oppeja olen noudattanutkin, esim. suositeltua 1500 kcal päiväkalorirajaa. Ainoastaan aamusyömistä tai välipaloja en harrasta, kun en kaipaa niitä, ja usein syöminen ylläpitää minulla jatkuvaa halua napostella.

      Tähän asti rennon painonhallinnan opit on hyvin toimineetkin. Kroppani on ollut aika lailla luotettava siinä mielessä, että jos olen syönyt sen 1500 kcal, olen laihtunut keskimäärin puoli kiloa viikossa, ja sitten taas jos on joskus mennyt överiksi, on sekin näkynyt vaa'alla. Esim. joulukuun painonnousuun oli hyvin selkeät syyt, mässäily ja juopottelu. Mutta tämä tammikuu nyt on ensimmäinen oikea mysteerijumi, jossa oikeasti olen noudattanut kalorirajaa, en ole kaljoitellut (tipaton tammikuu tuli pidettyä) enkä herkutellut, ja silti paino ei laske.

      Tuohon liian vähän syömiseen en usko millään, kyllä se noin 1500 kcal on istumatyötä tekevälle, pienikokoiselle keski-ikäiselle naiseksi aika yläraja millä edes pitäisi laihtua. Ja toisaalta, minulla aina liian vähän syöminen on toiminut hyvin silloin kun sitä olen kokeillut, tuntuu menevän ihan suoraan niin että mitä vähemmän syön, sitä enemmän laihdun (tosin heikko olo tulee aika helposti jos syö vaikka 1200 kcal päivässä, minkä takia en sellaista jatkuvasti harrasta).

      Poista
  2. Voi sinnuu! Minulle on nyt vähän epäselvää, että mikä sinun nykypainossa on niin kauheaa, että pitää pienen jumimisen takia alkaa pilleriä ottamaan? Käsitääkseni olet osapuilleen normaalipainossa, syömiset mallillaan ja elämä muutenkin rullaa. Okei, on pari makkaraa siellä täällä, mutta so what?

    Siis miksi, miksi, miksi? Mikä siinä pienessä pyöreydessä on nyt niin kamalaa? Onko syy siinä miltä läski näyttää? Miltä se tuntuu? Mitä muut ihmiset mahdollisesti ajattelevat siitä? Kuvitellut terveyshaitat (paino sanalla kuvitellut)? Sinä kun vaikutat täyspäiseltä ihmiseltä noin muuten, niin osaatko selittää tyhmälle?

    Taustatietona se, että minä olen vielä kolminumeroisissa oleva matami, mutta olen oikeastaan aika tyytyväinen nykypainooni ja laihdutusta motivoi enää vain ja ainoastaan se, että tiedän ettei nykypainossa kaikki sellainen ole mahdollista mihin vielä tässä elämässä haluaisin (esim. lapsettomuusklinikoilla taidetaan aikalailla karsastaa ylipainoa). Olinhan minäkin joskus 5-10kg normipainon yli oleva angstiteini, joka kuvitteli olevansa valtava läskivuori ja sen ihran siinä ympärillä jotenkin mitätöivän minut muuten ihmisenä, mutta nyt lähinnä ihmetyttää. Minusta hieman runsaammat muodot on naisessa vaan kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko että ylipainoni on juuri minkäänlainen terveysriski, koska sitä tosiaan ei ole niin kauhean paljon sentään. Joulu- ja tammikuun lihomisten jälkeen painoindeksini on vähän ylittänyt normaalirajat ja on nyt 25,8, mutta eihän tuollainen vielä paha ole sinänsä, jostain luin jopa että lievästi ylipainoiset on kaikkein terveimpiä yleensä tutkimusten mukaan.

      Eikä tuo läski näissä määrin vielä oikein miltään tunnukaan, ei minun ole raskas liikkua tai mitään. Kyllä se on se ulkonäkö lähinnä mikä ällöttää. Ei niinkään kropan, kyllä tämän mittaluokan makkarat saa peitettyä vähän väljemmillä vaatteilla oikein hyvin. Mutta naama, aargh :( Bulldoginposket ja kaksoisleuat on tehneet oikein suuren comebackin joulukuun alusta alkaen, ja tuntuu että pahempana kuin koskaan ennen. Ihan uusi efekti tämäkin, että leukaperistä roikkuvat läskipussit roikkuu kaulaläskipussien päälle :-o Ja silmät näyttää pieniltä tihruilta ihrasta pulleiden luomien välissä. Pelkästä naamakuvasta minun voisi kuvitella olevan sellainen superlihava kuin jossain jenkkiohjelmissa...

      Kai se tuo pahamaineinen valokuva oli mikä herätti todellisuuteen, että kuinka kauhealta oikeasti näytän. Voi toki olla, ettei se naamaläski enää lähde laihduttamallakaan vaan on iän myötä tullut jäädäkseen. Äitini alkoi näyttää vähän samanlaiselta roikkonaamalta siinä 60 iän jälkeen, mulle tulee parikymmentä vuotta aikaisemmin näköjään. Ja minä kun toivoin, että sitten kun nuorena kauniit alkaa rupsahtaa, niin minä ennen ruma olen ihan taviksen näköinen ikäisteni joukossa, mutta minä näköjään ikäännynkin ennätystahtia ulkoisesti.

      Poista
    2. Mietiskelin vähän miten tätä kommentoida ja seuraavia ajatuksia tuli mieleen...

      1) Oletko harkinnut rasvaimua tai muuta plastiikkakirurgista operaatiota noille ongelmakohdille? Se taitaa olla melko epätodennäköistä, että rasvaa lähtee juuri niistä kohdista mistä haluaisit ellet sitten turvaudu kirurgiaan tai laihduta todella merkittävästi pienempiin lukemiin.

      2) Jos sinulla ei olisi "bulldoginposkia, kaksoisleukaa ja leuakaperistä roikkuvia läskipusseja" niin olisitko tyyväinen ulkonäköösi? Tai edes tyytyväisempi? Jotenkin aiemmista kirjoituksistasi olen käsittänyt, että ongelmia on ulkonäön kanssa muitakin ja silloin kun olet saanut rumuudesta kuulla ihan tuntemattomia myöten, niin näitä nyt mainitsemiasi asioita ei ole ollut. Tällä en halua masentaa ja sanoa, että et mitään voi tehdä, vaan pikemmin päin vastoin. Kanna ylpeänä itsesi sellaisena kuin olet! Laita kivasti hiukset, kasvot, pukeudu kivoihin vaatteisiin, joissa nautit olosta. Hymyile itsellesi peilistä ja katso sitä ihanaa ihmistä, joka sieltä katsoo vastaan.

      Nämä neuvot nyt tuntuu vähän hölmöiltä myös itsestäni, mutta ne toimii kun vaan sitkeästi jatkaa. Taas taustatietona se, että omassa ulkonäössäni ja erityisesti kasvoissa ne rumiksi tekevät asiat ovat sellaisia mille ei mitään voi tehdä (ilman merkittäviä plastiikkakirurgisia operaatiota), joten olen tullut siihen tulokseen, että ei se tästä kummemmaksi muutu. Murehtimiseen käytetty aika on hukkaan heitettyä aikaa. Näinpä elän ikään kuin mitään vikaa ei olisi. Yllättäen elämä on aika paljon kivempaa niin. Suosittelen!

      Poista
    3. 1) En usko että menisin tuollaisiin operaatioihin missään tilanteessa, siis mihinkään kehoa vahingoittavaan toimenpiteeseen pelkästään ulkonäön takia. Ja toisaalta vielä ajattelen että on toivoa, että jos siihen 55 kilon painotavoitteeseeni pääsen, ongelma ainakin vähenisi. Vielä marraskuussa, kun painoin vähän pälle 63 kiloa (nykyisen 70,5 sijaan) näytinkin ihan erilaiselta joten senkin takia uskon että laihtuminen auttaa.

      2) Tuo on myös yksi syy miksi mitkään rasvaimut tms ei kiinnosta, koska tosiaan, olin jo laihana ruipelona rumuudestani pilkattu. Eikä niitä perusongelmia pysty edes millään operaatioilla korjaamaan joten loppujen lopuksi kai nuo naamaläskit on aika sama siinä mielessä. Asioita joista muistan minua pilkatun nuorena ja hoikkanakin ovat ainakin: että olen miehen näköinen, töröhuuli, niin ruma hymy että pitäisi olla hymyilemättä, "vammaisen näköinen" nenä, siansilmät, kaulavuosirenkaat, persjalkaisuus, huono ryhti, leveä ja littana perse, hörökorvat, lisäksi näytän kuulemma "santaneekeriltä"... Osa noista kyllä ei edes minusta pidä paikkaansa, en kyllä millään mittapuulla ole persjalkainen koko pituuteeni nähden, eikä korvat kyllä ole höröt.

      Ja en minäkään onneksi enää nykyisin kovin usein omaa ulkonäköäni mieti, missään mielessä. Työssänikin on onneksi äärimmäisen harvoin mitään edustamista, ja enimmäkseen saan istua yksikseni tietokoneen ääressä, ja koneet ei valita käyttäjän ulkonäöstä ;-) Ja kun deittailunkin olen lopettanut niin eipä sillä oikeastaan kauheasti ole väliä, miltä näyttää kun käy vain kotona ja töissä.

      Poista
  3. Mutta sinullahan on harvinaisen kauniit huulet, siitä ovat täälläkin monet maininneet! Voisitko ajatella keskittäväsi ulkonäölliset ajatuksesi niihin kulkiessasi maailmalla: " So what, miltä muuten näytän, mutta kannan ylpeänä ihania huuliani... niitä ei kukaan minulta vie" (tms. ) :)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne huuletkin vaan on yleensä kiukkuisesti alaspäin, kun naama roikkuu kokonaisuudessaan alaspäin... Saan sellaisen neutraalin ilmeen aikaan vaan peilin edessä vääntelemällä. ;-)

      Poista
  4. Hei.. Osuin sivuillesi Metod Putkistosta kokemuksia etsivänä.. olit varsin tyytyväinen kurssiin ja sen tuloksiin. Miten näet kurssin - näin jälkikäteen..? Entä 5:2 -pätkäsyömisen..? Itse olen niitä harkinnut paino-ongelmissani..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo Method Putkisto on minusta ollut ehdottomasti hyvä juttu. Muokkasi vartaloa paljon enemmän kuin osasin odottaakaan! Valitettavasti kesällä minuun iski laiskamato, enkä ole enää jaksanut tehdä sitä kerran viikossa ohjelmaa, jota tulosten ylläpitoon suositellaan :( Täytyisi kyllä taas aloittaa. Onneksi esim. entisenlainen jäykkyys ei ole palannut vaikka onkin ollut puoli vuotta treenaamatta.

      Tuo 5:2 pätkäpaasto ei ollut minun juttuni. Minun oli paastopäivinä nälkä ja heikottava olo, minkä takia oli erityisesit töissä tosi vaikea saada aikaan mitään. Mielessä pyöri vain ruoka ja oma heikotus ja päänsärky. Sitten paastopäivän jälkeisenä päivänä oli suoranainen ahmimishimo, jota täytyi yrittää pidätellä ettei syö takaisin kaikkia paastopäivänä säästettyjä kaloreita. Mutta on tuo niin monella toiminutkin, että varmaan kannattaa kokeilla, miten sinulla toimisi!

      Poista

Lähetä kommentti