Nyt meni kuppi nurin: pakkotyötä kansalle
Nyt täytyy avautua elämänmuutosprojektin ulkopuolisesta asiasta ja kirjoittaa tänne julkinen mielipidekirjoitus koskien tänään Helsingin Sanomissa uutisoitua työttömille tulossa olevaa työvelvoitetta. Kyse on siitä, että jatkossa saadakseen täyden työttömyyskorvauksen työttömän pitäisi mennä pelkkää työttömyyskorvausta vastaan töihin kunnalle tai yrityksiin, tehtäviin, jotka Viranomainen suuressa viisaudessaan osoittaa hänelle. Työtehtävien laatu olisi kuulemma avustavaa työtä, kuten kotihoidossa tai laitoskeittiön siivoamisessa avustamista, minkä pitäisi jotenkin estää se ettei pakkotyö syö normaalia palkkatyötä.
Kuten varmaan arvaatte otsikosta, niin vastustan tällaista pakkotyötä jyrkästi. Näin sekä käytännöllisistä että ideologisista syistä. Tässä niitä syitä sitten tulee.
Kuten varmaan arvaatte otsikosta, niin vastustan tällaista pakkotyötä jyrkästi. Näin sekä käytännöllisistä että ideologisista syistä. Tässä niitä syitä sitten tulee.
- Ne avustavat työt, joihin työttömät jatkossa velvoitetaan, on aiemmin tehnyt palkattu työntekijä. Ihan varmasti tulee siis katoamaan työpaikkoja työmarkkinoilta, koska tiettyihin ei-koulutusta vaativiin töihin on jatkossa saatavilla valtava ilmaisen työn reservi. Mikä hulluinta, suurin pula työmarkkinoilla on juuri työstä, jota voi tehdä kouluttamatonkin ihminen, koulutusta vaatimaton teollisuus- yms. työhän on tästä maasta paljolti kadonnut ja katoamassa. Mutta nyt ollaan viemässä viimeisetkin sellaiset työt ja muuttamalla palkattomaksi orjatyöksi.
- Kaikki ihmiset eivät sovi kaikkiin töihin. Haluaisinko minä, että vanha sukulaiseni joka tarvitsee kodinhoidon apua, saisi apulaisekseen vastoin tahtoaan työhön velvoitetun satunnaisen entisen raksaäijän tai telakkaduunarin? No en todellakaan, enkä usko että moni muukaan haluaa. Entä jos olisin vaikka kotihoidon esimies, haluaisinko tällaisen velvoitetyöllistetyn, joka ehkä on vastahakoinen koko työtä kohtaan, tiimiini? No en! Siitä ei seuraa mitään hyvää, että ihmisen luontaisia taipumuksia ja mieltymyksiä ei enää oteta yhtään huomioon ja ihmisiä voidaan pakottaa lähes minne vaan töihin.
- Yksi juttu mitä en ymmärrä on, että miten nämä pakkotyöt edistäisivät näiden ihmisten työllistymistä jatkossa? Jos työttömyys on suhdanteista riippuva ja oletettavasti tilapäinen, ihminen saisi työtä joka tapauksessa suhdanteiden kääntyessä taas, eikä pakkotyö ihan eri alalla auta mitenkään. Itse asiassa se voi jopa haitata. Jos itse jäsiin työttömäksi, haluaisin pitää yllä oman alani ammattitaitoa opiskelemalla uusia tekniikoita ja asioita, enkä joutua pakkotyöhön risusavotalle tai koulukeittiötä siivoamaan. Pahempi juttu on kuitenkin se, että tämä pakkotyö ei mitenkään auta niitä ihmisiä joista on tullut pysyvästi vaikeasti työllistyviä koska esimerkiksi koulutus puuttuu tai koulutus on alalle joka on katoamassa Suomesta, tai kokonaan. Nämä ihmiset tarvitsisivat uuden ammatin ja/tai koulutuksen. Miten heidän laittamisensa palkattomiin pakkotöihin auttaisi heitä? Mielestäni vielä vähemmän kuin ns. työllisyyskurssit joilta ei niiltäkään saa mitään oikeaa ammattitaitoa uuteen ammattiin, mutta voipa sentään oppia tekemään myyvämmän CV:n tai käyttämään jotain toimisto-ohjelmaa.
- Tämän työvelvoitteen väitetään olevan vapaaehtoista. Sitä se ei käytännössä useimmille työttömille kuitenkaan ole, koska harva pystyy elämään entisestään alennetuilla korvauksilla, jollaisia saisi jos kieltäytyy työvelvoitteesta.
Suurin syy miksi olen pakkotyötä vastaan on kuitenkin ideologinen. Se näyttää minusta kertovan suorastaan pelottavasta arvojen kovenemisesta tässä maassa. On tahoja, joille toki kelpaisi aina käytettävissä oleva ilmaisen työvoiman reservi oikein hyvinkin. Mutta kuulostaa aika kauhealta ajatukselta, että esim. yrityksiä tuetaan pakottamalla ihmisiä heille palkattomiin töihin. Yritysjohtaja sen kun rikastuu ja bonukset kasvaa, ja työtön raataa pakkotyössä palkatta. Oikeinko? Minusta ei.
Lisäksi tällaisen ihmisten pakottamisen taustalla tuntuu kummittelevan näkemyksiä, joiden mukaan työtön on työtön laiskuuttaan ja omasta tahdostaan, eikä edes halua mitään apua, joten hänet täytyy sitten pakottaa tekemään edes jotain. Jos näin ei ajaleltaisi nimittäin, niin eikö olisi pakkotyön sijaan loogisempaa etsiä keinoja joilla työttömille annettaisiin mahdollisuus vapaaehtoisesti ja tukia menettämättä mennä oikeasti työnsaantimahdollisuuksia lisäävän toiminnan piiriin, esimerkiksi oppisopimuskoulutuksiin tai muihin ammattipätevyyden antaviin koulutuksiin? Tai vaikka kehittää omaehtoisesti oman alansa ammattitaitoa, mikäli hän arvioi työttömyyden olevan ohimenevää?
Kaikkein hulluin on väite että tämä käytäntö ehkäisee päihdeongelmaa ja syrjäytymistä. No tuskinpa! Sen sijaan se rankaisee monia ihmisiä, joilla ei näihin riskiä olisi muutenkaan. Eikö tämäkin systeemi voisi olla edes vapaaehtoinen, niin että ihminen joka kokee että on jo liikaa istunut kotona yksinäisyydessä ja turhautuneena ja haluaisi edes jotain työtä, saisi hakea ja mennä näihin töihin, mutta että ketään ei tarvitsisi pakottaa? Minä en usko että pakottaminen poistaa alkoholiongelmia ja mielenterveysongelmia, vaan päinvastoin lisää niitä. Itse taitaisin pyrkiä hakeutumaan sairaseläkkeelle mielenterveyssyihin vedoten, jos minut yritettäisiin pakottaa pakkotyöhön. Ihan vaan periaatteesta.
Että tiedoksi vaan päättäjille täältä yhdeltä korkeakoulutetulta, työssäkäyvältä nettomaksajalta, että me emme kaikki todellakaan ole sellaisia kuin kommenttienne perusteella luulette : "Antti Parpon mukaan vastikkeellisuuden lisäämisen yksi tavoite on pitää sosiaaliturvajärjestelmä hyväksyttynä niidenkin mielestä, joiden veroeuroilla etuudet kustannetaan." Minusta tämä muutos huonontaa sosiaaliturvajärjestelmän hyväksyttävyyttä huomattavasti, ei paranna sitä.
Amen to that! Hieno kirjoitus :)
VastaaPoista-Blogisi hiljainen taustaseuraaja
Todella hyvä kirjoitus, kiitos siitä! Itse tulin osittain työkyvyttömäksi 30-vuotiaana.. Mietin, että olen vielä niin nuori, että en kertakaikkiaan jaksa vielä antaa periksi. Ei muuta kuin opiskelemaan. Suoritin OTM-tutkinnon (valmistuin yli 30-vuotiaana siis). Nyt olen työtön. Aikaisempi työhistoriani on täysin eri alalta, joten siitä ei taida olla mitään hyötyä työllistymisessä. Olen erittäin motivoitunut, nautin vaikeiden ongelmien ratkaisemisesta ja ylipäätänsä siitä kun saan "käyttää päätäni".
VastaaPoistaEn saa töitä, ilmeisesti olen liian vanha. Arvosanani ovat kiitettävät ja gradusta sain eximia cum lauden. Arvatkaapa syökö tämä ihmistä! Vuosikausien raskas puurtaminen tenttikirjojen parissa ei kai sitten hyödyttänytkään! Masentaa ihan helvetisti, suoraan sanottuna! Samalla tämän yhteiskunnan päättäjät harjoittavat aivopesupolitiikkaansa, jonka tarkoituksena on saada "suuri yleisö" uskomaan, että me "oleskeluyhteiskunnan" yksilöt olemme laiskoja, työtä vieroksuvia vapaamatkustajia - ja suurin osa on jo nielaissut syötin koukkuineen. Viha ja halveksunta työttömiä kohtaan on täysin avointa mm. internetin keskustelupalstoilla.
Minulle on sanottu, että "ainahan juristi voi perustaa yrityksen". No -oikeudenkäymiskaarta muutettiin äskettäin siten, että avustajana/asiamiehenä toimiminen oikeudenkäynnissä vaatii erityisen luvan, paitsi jos olet asianajaja ym. laissa mainitut poikkeukset. Luvan myöntämisen edellytyksenä on mm vuosi työkokemusta, ei siis sinänsä mahdoton vaatimus - kun ylipäätänsä pääsisi töihin!
Usko tulevaisuuteen on jo kutakuinkin mennyt. Tähän vielä palkatonta pakkotyötä, joka ei liity omaan alaan mitenkään, niin luulen aika pian olevani valmis narun jatkoksi. Mitä he oikein aikovat? Viedä ihmiseltä ihmisarvon ihan kokonaan? Minä en kaipaa "aktivoimistoimia", olen aktiivinen ja työhaluinen, kun nyt KELPAISIN töihin. Olisin valmis oman alani töihin minimipalkallakin (ok, tiedän, ettei meillä ole yleistä minimipalkkalakia). Elämme kummallisia ja pelottavia aikoja...
Huh huh mikä tilanne! Oma näkemykseni on myös, että työttömistä suuri osa on kaltaisiasi siinä mielessä, että työhaluja on, paljonkin, mutta milloin mistäkin syystä henkilö ei töihin kelpaa. Varsinkin naiselle tuo "vanhuus" tuntuu iskevän yllättävän aikaisin työnantajien mielestä - ja paradoksaalisesti samaan aikaan vaaditaan työurien pidentämistä... Sivuhuomiona vielä se, että myös suurempi eläkekertymä työuran loppuvuosilta pyrkii pitämään lähes eläkeikäiset töissä sisulla pitkään vaikkei enää niin nappaisi, samaan aikaan kun nuorempia alan osaajia joilla on kova halu päästä työelämään on työttömänä. Hölmöläisten hommaa, sanon minä.
PoistaEn itse asiassa henkilökohtaisesti tunne yhtään sellaista klasssista työnvieroksujaa, millainen kuva työttömästä halutaan nykyisin antaa. En epäile etteikö niitä olisi olemassakaan, mutta luulisin että on aika pieni prosentti. Tiedän vain työttömiä jotka haluaisivat oikeasti päästä töihin, ja myös yhden joka oikeasti on mielestäni (ja omasta mielestään) työkyvytön vaikkei hänelle olekaan eläkettä myönnetty (heikkolahjaisuus ja monia fyysisiä sairauksia). Mutta kukaan näistä ei ole niitä stereotyyppejä, jotka latkii kaljaa päivät pitkät ja nauraa paskaisesti meille duunissa raataville veronmaksajille, että siinäpä huhkitte, tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä...
Kyllä todella kohtuuttomalta tuntuu sinun ja muiden kaltaistesi kunnollisten, työhaluisten ihmisten rankaiseminen työttömyydestä vielä nöyryyttävällä pakottamisella satunnaisiin palkattomiin töihin :( Pelottavat ajat todellakin, että tällaista voivat vakavasti otettavat päättäjät edes kehdata esittää :-o Eiköhän tässä kohti niitä sen Kokoomusnuorten listan arvoja olla menossa kovaa vauhtia...
Suuri kiitos kirjoittajalle ja kommentoijille! Niin samaa mieltä, ja niin hämmästynyt, kun moni tuntuu sanovan tätä samaa, ja tuntuu ettei viralliseen ymmärrykseen kuitenkaan asia mahdu ollenkaan. Työttömiin, sairaisiin ja syrjäytettyihin kohdistuva vihapuhe näköjään on paitsi sallittua, myös toivottavaa. Fundamentalismi ja pelko valtaa julkisen näyttämön, eikä kukaan ymmärrä, missä mennään. Valitettavasti se fundamentalismi vielä suuntautuu tavalla, joka ruokkii putoamisen pelkoa entisestään, ja kierre senkuin syvenee. Ainoa tapa viheltää peli poikki olisi taata konstailematon sosiaaliturva jokaiselle ja muistuttaa joka välissä, että heitteille jättämisen ja pakkotoimenpiteiden väliltä löytyy valtavasti vapautta ja tervehdyttävää vuorovaikutusta, ja sinne pitäisi suunnata ne resurssit. Tähän ei päästä, jos vihapuhetta ja kateusmyrskyä ei kutsuta oikeilla nimillä.
VastaaPoistaMinullakin muuten on eximian gradu, enkä saa apurahoja tai työpaikkaa. Kirjoittelen öisin väitöskirjaa sen minkä jaksan, päivisin olen lapsen kanssa. Olen jo niin vihainen, että pelkään sen syövän terveyttä. Mutta syö sekin, jos alistuu, ja lisäksi se syö voimia. En kuitenkaan voi mitään sille, että järki piipittää vikailmoitusta koko ajan, ja perheen talous huolestuttaa. Enkä ymmärrä, mitä muuta voisin tehdä korjatakseni asian. Meillä päin on niin huonosti mustikoitakaan. Pelkään jopa sitä, että kun miehen pätkätyöt katkeavat, meillä ole varaa käydä vanhenevia vanhempia katsomassa, kun eivät suostu muuttamaan ihmisten ilmoille.
Olisipa kiva jutella eksimian arvoisen ooteeämmän kanssa. Taidetaan tarvita syrjäytetyn älymystön yhdistys. Kuka tulee mukaan?
Minä ainakin tulisin heti mukaan sellaiseen yhdistykseen!
VastaaPoistaTerv. Eximian arvoinen helvetin vihainen ja syrjäytetty ooteeÄMMÄ:)
Minä ainakin tulisin heti mukaan sellaiseen yhdistykseen!
VastaaPoistaTerv. Eximian arvoinen helvetin vihainen ja syrjäytetty ooteeÄMMÄ:)
Tsemppiä teille kaikille akateemisille työttömille! Minäkin mielelläni tulisin kannatusjäseneksi moiseen yhdistykseen, vaikka itselläni on toistaiseksi käynyt tuuri ja en ole joutunut työttömäksi huolimatta siitä, että olen 3 kertaa ollut tilanteessa jossa työnantajallani on ollut YT:t joissa väkeä on vähennetty. Ymmärrän kuitenkin että nykyaikana yhdellekään mikään ei ole varmaa, ja minullakin jo ikä vaikeuttaisi työllistymistä jos saisin kenkää. "Nelikymppinen ämmä" on joillekin nuorille miesesimiehille varsinkin jonkinlainen kalkkeutuneisuuden ja taantumuksellisuuden perikuva. Vaihdevuosivaivoistakin semmoinen varmaan jo kärsii!
VastaaPoistaAkateeminen työttömyys on vakava ja aika uusi ongelma, ja sitä ei tarpeeksi julkisuudessa käsitellä. Päinvastoin, kun puhutaan työttömyydestä, niin usein heitetään mielipiteitä tiettyyn suuntaan ohjaavia sanoja kuten tämän päivän Hesarissa "alkoholiongelmat", "pitkäaikaistyöttömyys", "syrjäytyminen", jotka ohjaavat mielikuvia tiettyyn suuntaan, joka ei ollenkaan vastaa esimerkiksi näitä kommentoijia: maistereita, äitejä, tohtoriopiskelijoita. Eikä kyllä monia duunariammateista työttömäksi jääneitäkään, sen puoleen. Vihapuhetta on vaan helpompi ilmeisesti pitää, kun lukijan mielikuva ohjataan vaikkapa älykkään ja fiksun näköisen OTM:n sijaan kaljaa kontulalaisessa yksiössä kittaavan epäsiistin, karkeatapaisen ja kouluttamattoman miehen suuntaan vaikkapa...
Tässä juuri äsken Skypettelin erään akateemisen työttömän kanssa ja karua näyttää olevan arki. Ensin yliopiston määrärahavähennykset johtivat tutkijakoulutettavan pestin loppumiseen täysin yllättäen. Sitten TE-keskus ei saa tehtyä päätöstä kuuluuko tälle henkilölle maksaa työttömyyskorvauksia vai ei, jos hän edelleen halua jatkaa väitöstutkimustaan ja pysyä kirjoilla yliopistolla, vaikka olisikin samaan aikaan täysin työmarkkinoiden käytettävissä kokopäivätöihin, jos joku vaan niitä tarjoaa. Tällä hetkellä siis hän on odotellut nälkävyötä kiristäen päätöstä korvauksista, ja ilmeisesti näissä jatko-opiskelijoiden tapauksissa päättää lähinnä arpa, että mitä tuen kanssa käy. Pakkohan siinä on sitten luopua opinto-oikeudesta jos muuten ei saa mistään tukia. En kyllä ihan ymmärrä, mitä haittaa kellekään olisi siitä, että ihminen jatkaisi jatko-opintojaan niin kauan kuin on työtön - eikös se olisi sitä parasta syrjäytymisen estämistä? Mutta mielivalta on ilmeisesti nykyään muotia, ja ihmisten kyykyttäminen, tässä ennen hyvinvointivaltiona tunnetussa maassa.
Olipa tosi hyvä kirjoitus, samaa mieltä joka kohdasta. Lisäksi vielä köyhässä pikkukaupungissa asuvana sellainen pointti, että taas ennestään kuormitetuille kunnille sälytetään lisävelvoitteita, siis tämä pakkotyöllistäminen. Ainakin meidän kaupungissa on jouduttu maksamaan sakkomaksuja, kun työttöimiä ei ole pystytty työllistämään nykykeinoinkaan. Mistä ihmeestä löytyy sitten varat palkata näitä pakkotyöllistäviä/pakkotyöpaikkoja etsiviä vanginvartijoita, uups, sorry, siis työllistymisenohjaajia. Antaako meidän viisas hallitus siihen varat ja resurssit? Ministerin kaavailut eivät ole lainkaan käytännön tasolla.
VastaaPoistaNiinpä, tempputyöllistämistä on jo nyt liikaa ja tämä uusi suunnitelma on sen äärimmäinen kulminaatiopiste... Jo tämän nykymuotoisenkin pakkotyöllistämisen vaikuttavuus pitäisi kriittisesti arvioida, että paljonko se oikeasti hyödyttää ja paljonko haittaa. Haittojakin kun on, onhan niitä jo havaittu että jotkut suorittavaa työtä tekevät firmat jättävät palkkaamatta vakityöntekijöitä, koska määräajaksi työllistettäviähän riittää.
PoistaTuo on ihan hullua myös, että kuntia rangaistaan siitä, että ne eivät pysty muuttumaan työpaikoiksi, luomaan tyhjästä alueelleen ihmisille työtä.
Olen muuten myös aina ihmetellyt sitä, että miksi tämä velvoite tuntuu koskevan vain pieniä paikkakuntia? Asun itse Helsingissä ja tiedän jonkin verran työttömiä, eikä heitä juuri tunnuta vaivaavan millään yhteydenotoilla TE-keskuksesta. Sen sijaan eräs sukulaiseni, joka on tosiaan moniongelmainen eikä ole pärjännyt vielä missään työssä mihin hänet on pakotettu montaa viikkoa, asuu epäonnekseen pienemmällä paikkakunnalla, ja hänet säännöllisesti nakitetaan TAAS johonkin määräaikaiseen työpaikkaan korvausten menetysten uhalla, kunnes huomataan että tämänkin työn tekemisen estää jokin monista fyysisistä vaivoista esimerkiksi...
Koomista on myös se, että työtön ei saisi käydä ulkomaanmatkalla, koska pitää olla koko ajan työmarkkinoiden käytettävissä. Jos on ollut esim. vuosia työtön, varmaan tuntuu aika huvittavalta, että viikon loma olisi mahdoton koska juuri sinä aikana muka tulisi työ joka pitäisi aloittaa ihan heti.
Minun puolesta se meidän yhdistys voi olla aatteellinen yhdistys, jossa ei ole pääsyvaatimuksena akateeminen työttömyys. Eihän raittiusseuroissakaan tarvinnut raitis olla...
VastaaPoistaTuo oli uutta minulle, että tutkijakoulutettavan homma voi loppua seinään. Eipä näytä niin houkuttelevalta enää sekään suunta.
Ja itse olen veeteeÄMMÄ, ja juu, päällekin nelikymppinen. Puuhaan kaikenlaista viisastuen villiä vauhtia, mutta kassavirtaa ei voi nimittää edes noroksi (leikin myös yrittäjää, enkä siksikään halua mihinkään tekemisiin TE-puolen kanssa ennen kuin on ihan pakko). Tajusin vasta tänä kesänä oikeasti töitä etsiessäni, mitä työmarkkinoille on tapahtunut. Ja huomaan, ettei muilla kuin työttömillä oikein ole samaa ymmärrystä. Nuoruudessani töihin mentiin kun haluttiin. Nyt en kelpaa mihinkään, oli tehtävän taso mikä hyvänsä. Kehitysvammaishuoltoon olisin ehkä kelvannut sijaislistalle. Töitä olisi ollut luvassa niin vähän, että työttömät eivät ilmoittaudu edes.
Mistä aloitetaan? Siihen tulokseen olen tullut jo aiemmin, että puoluetoiminnan kautta näitä asioita ei voi tässä ilmapiirissä edistää ellei ole yltiötoiveikas tai masokisti.
Yhdistystoiminta jää jäljelle. Vai pitääkö tehdä kansalaisaloite, että meille pitää järjestää maallikkoluostarilaitos, jos muuten ei ole varaa ruokkia. Akateeminen kesäkissa, murr... Ehkä se yhdistys olisi kuitenkin parempi? Ja ehkä semmoinen puolireteä meininki?
terveisin se yöllä opiskelija
Joo, ilmeisesti akateemisen maailman työpaikat on menneet paljon alaspäin. Olin itsekin aikanaan pari vuotta assistenttina, ja kun siihen hommaan ryhdyin, professori sanoi, että näissä hommissa leipä ei ole järin leveä, mutta pitkä se on. Valitettavasti asia ei oikein ole enää niinkään. Riippuu toki yliopistosta ja laitoksesta kuinka paha tilanne on. Mutta yhä enemmän myös yliopistolaitokset ovat riippuvaisia häälyväisestä ulkoisesta rahoituksesta, virkoja annostellaan mielellään puolen vuoden sopimuksilla joiden jatkosta ei voi koskaan olla varma jne. Tälle tutulleni kävi juuri niin, että esimies vakuutteli ennen kesälomaa, että kyllä me saadaan rahoitusta tiettyyn projektiin joten sen turvin työ jatkuu sinulle, mutta kas, eipä sitä rahoitusta tullutkaan ja työt loppuivat siihen. Perusmäärärahat on kuulemma nykyisin lähinnä koomisia eikä niillä kummoista perushenkilöstöäkään ylläpidetä.
PoistaMinäkin olen viime aikoina kun olen huomannut tämän arvojen kovenemisen tässä maassa miettinyt, että jotenkin pitäisi aktivoitua. Mutta tosiaan samaan olen vähän päätynyt, että puoluetoiminnasta on vähän vaikea löytää itselleen "kotia". Kaikissa puolueissa tökkii jokin. Itse koen itseni enemmän vasemmistolaiseksi kuin oikeistolaiseksi, mutta toisaalta ei joku SDP paperimiesten asioiden ajamisineen oikein minun juttu ole sekään, minun on vaikea kannattaa esim. "suurituloisten" yli 3000 euroa kuussa ansaitsevien merkittäviä verokorotuksia kun kuulun itse siihen ryhmään ;-)
Voisi kyllä olla aika hyvä meininki tuollaisessa yhdistyksessä, jossa akateemiset työttömät ja työttömien sympatiseeraajaat parantaisivat maailmaa :)
Ota se konditionaali poies, muru! Mä olen kyllä aikas tosissani. Se on sitten toinen juttu, että ehdinkö minä tuota pyörittämään, ja olenko se oikea tyyppi pitämään laivan väylällä. Mutta ideamaatiksi voin kyllä ruveta. Joku muu saa hoitaa niiden karsimisen. Missä ooteeÄMMÄkin luuraa? Yhteisblogi alkuun? En vain ole kirjoittanut ensimmäistäkään itse. En nyt rupea patistamaan, kunhan vähän villitsen.
PoistaMeilläpäin muuten kävi niinkin, että ulkomaalaiselle professorille luvattiin rahoitus viideksi vuodeksi, ja kun tuo olisi jo tulossa, niin pätkäistiinkin vuoteen. Taloustilanne ei ole ehtinyt käsittääkseni tässä välissä huonontuakaan, eli kysymys olisi vain siitä, että yliopistohallinnolla on mennyt pupu pöksyyn ja on alettu miettiä, mitä muuta jää rahoittamatta. Ehkä tämän pitäisi olla lohduttavaa, että punaista valoa näytetään kaikille, mutta en oikein tiedä siitäkään. Paremminkin pidän entistä todennäköisempänä, että jos tässä maassa ulkomaanvierailijoihinkin suhtaudutaan näin, niin alemman portaan porukka on sitten täysin turhaa.
Jossain, enkä tietenkään muista missä, kirjoitettiin tästä ilmiöstä, joka ei tosiaan taida olla vain kotimainen ongelma. Olisiko ollut artikkeli, jossa pohdittiin tieteellisten huijausten lisääntymistä. Siinä kerrottiin, miten biologian jatko-opiskelijoiden mahdollisuudet päästä uraputkeen ovat heikentyneet ehkä kymmeneen prosenttiin viidestäkympistä, tms.
Eli tiedekoneesta otetaan yhteiskunnassa siinä mielessä kaikki irti, että nuoria aikuisia vedetään tohtoriputken läpi melkoisen tehokkaasti, mutta jatkomahdollisuudet ovat olemattomat. Ja tämä tapahtuu tietysti myös niillä aloilla, joilla nuorten tohtorien työmarkkinat ovat täysin tukossa yliopiston ulkopuolella. Jos vielä ajatellaan, että perheet on perustettu samaan syssyyn ja työmarkkinat ovat sulkeutuneet tohtoreilta oman alan ulkopuolella ammattinimikkeiden sulkeutumistendenssin myötä, niin melkoinen rotanloukku on koko homma. Vai pitäisikö puhua myrkkyansasta?
Olen lukenut tänään blogiasi kykenemättä mihinkään muuhun, enkä vain siksi että miellyin kirjoittajaan tai tekstiin. Jotenkin se minulle toimii allegoriana koko tilanteelle, vaikka et pudokkaisiin kuulukaan. Vaan se tietty levoton kiltteys, kompassin rikkinäisyys ja epäpoliittisuus yhdistyneenä terävään silmään ja ajattelukykyyn kuvaavat koko yhteiskunnallista tilannetta laajemminkin. Että miksi se kirjoitus- ja ajattelutaitoinen parhaimmistokin heiluu jotenkin suunniltaan - no siksi, kun elämältä tosiaan on suunta hukassa koko porukalta. Sinä vahvana ja lahjakkaana yksilönä rimpuilet omissa ongelmissasi oikeaan suuntaan, mutta homma on kuin kulkisi kallistuneessa laivassa sähköjen mentyä. Voisit olla maailman sporttisin sankarityyppi, mutta laiva nyt silti on kenollaan ja meidän pitäisi keskittyä yhteiskuntana siihen paattiin, eikä ihmisten paranteluun. Kun tarkoitus on tallella, ne henkilökohtaiset ongelmatkin lievenevät.
Ja samaan aikaan minua ahdistaa kirjoittaa henkilökohtaisempia havaintojani tähän, koska vaikka nimetön oletkin, tämä kommentaarimuoto tekee sähkösanomatyylisen mielipiteenlaukomisen liian helpoksi, ja kun on lukenut äidistäsi, ei halua sitä tehdä. Saako sinuun jotenkin yhteydenkin muuten kuin vuokkokalojen rotuyhdistyksen kautta?
tervehtii se yötyöläinen veeteeÄMMÄ
Moi, henkilökohtaisesti minuun saa yhteyden sähköpostilla tatdesan@gmail.com. Henkilökohtaisemmat viestit kuin mitä blogikommentaariin haluaa kirjoittaa ovat tervetulleita sinne :)
PoistaTuli muuten mieleen tuosta kommentistasi ulkomaanvierailija-proffasta, että nykyisin yliopistomaailmassa ulkomaalaisia suositaan. Ainakin tämä yliopistolta kenkää saanut tuttuni väittää, että kansainvälisyys on nykyisin niissä piireissä itseisarvo, ja sekä jatko-opintoihin valitsemisessa että virantäytössä lisäpisteitä saa ulkomaalaisuudesta. Kuulemma siellä missä tuttuni oli töissä, alkoi jo olla vaikeaa löytää tentinvalvojiksi suomea puhuvia, koska virat oli täytetty ulkomaalaislla. En todellakaan ole rasisti tai ulkomaalaisvihaaja, mutta jotenkin oudolta kuulostaa että miksi Suomi haluaa rahoittaa sellaisten ihmisten jatkokoulutusta, jotka todennäköisesti vievät osaamisensa kotimaihinsa kunhan väikkäri on taskussa...
Tunnistan myös tuon kuvaamasi ilmiön kompassin rikkinäisyydestä, levottomuudesta ja epäpoliittisuudesta. Se minua arjessa eniten piinaakin. Se on kai tämän sukupolven osa, jolla ei ole enää yhtenäistä uskontoa, ei enää yhtenäistä isänmaanpuolustamisaatetta, ei enää oikein mitään yhteistä keskenään. Silti kuitenkin ihminen on yhteisöllinen eläin ja kaipaa yhteisyyttä ja vuorovaikutusta. Joskus itse kaipaan aikoja, jolloin kaikki olivat vaikka innokkaita uskovaisia, vaikken itse pysty uskomaankaan mihinkään yliluonnolliseen, ihan vain sen nostalgiasta, että olisi joku yhteinen korkeampi tavoite eikä vain yksilöt etsimässä omaa tietään sankassa sumussa.
Yliopistojen uusi rahoitusmalli painottaa kansainvälisyyttä ja osa rahoituksesta riippuu mm. ulkomaalaisten suorittamista tutkinnoista ja kansainvälisen henkilökunnan määrästä. Ulkomaalaisen suorittamasta tohtoritutkinnosta esimerkiksi yliopisto saa selvästi enemmän rahaa kuin suomalaisen. Itse työskentelen yliopistossa ja välillä kyllä hirvittää, kun korostetaan niin paljon sitä, että pitäisi saada enemmän ja enemmän kansainvälisiä opiskelijoita ja henkilökuntaa. Ei kuulosta kauhean hyvältä se tulevaisuudenkuva (vai tosiaan jo nykyinen tilanne?), että valintatilanteessa muu kuin Suomen kansalaisuus painaa enemmän kuin pätevyys...
PoistaIlmeisesti Suomen kansalaisuuden perusteella syrjintä on tässä maassa ihan ok ja laillista, vaikka syystäkin nousisi kohu jos joku muu kansallisuus nimettäisiin vastaavaan asemaan. Suomalaisten syrjintäähän se käytännössä nimittäin on, vaikka sitä kaunistelevilla nimillä kansainvälistymiseksi sun muuksi nimitetäänkin...
PoistaHieno kirjoistus ja hienoja vastauksia :)
VastaaPoistaYleinen asenne näyttää tosiaan olevan että työttömät vain löhöilevät ja lomailevat kotona. Ja työssäkäyvät näkevät punaista kun he joutuvat raatamaan? Aivan kuin vapaita työpaikkoja olisi aivan valtavasti, kun työttömiä niin patistetaan töihin...
Paras on ehkä lainaus: "Ihmiset pitää saada oikeisiin palkkatöihin, vaikka sitten vähitellen ja puolipakolla." (En saa Hesarin artikkelia näkymään, mutta todennäköisesti oli tuo artikkeli jossa toi kohta oli?) Mitenköhän pakkotyöllä pääsee näihin oikeisiin palkkatöihin? :D Kuinka paljon työtöntä arvostetaan, kun työstäkään ei makseta?
Eräs kaverini oli perustamassa omaa yritystä kun sinne kerta saa ilmaiseksi työntekijöitä! Ja pomot käärii rahat. :)
Täällä yhdistykseen joukon jatkoksi niin ikään eximian gradun pyöräyttänyt ÄfÄmmä, akateeminen pätkätyöläinen, jolta tohtoriopinnot kariutui siihen, kun projekti kaatui alta eikä apurahaakaan irronnut.
VastaaPoistaTällä hetkellä yritän saada jalkaa oven väliin opetuspuolelle. Kolmesta opetettavasta aineesta on pätevyys, ja työn alla on kaksi lisää, koska kolmen aineen yhdistelmällä minua ei huolita tuuraamaan edes sairaslomia. Hiukan usko horjuu, että noinkohan kaksi opetettavaa ainetta lisää tässä juurikaan asemia parantaa. Julkeanhan olla yli kolmekymppinen nainen, eli tilanteesta riippuen joko ikäloppu, tai sitten parhaassa lapsentekoiässä, eihän nyt sellaista kannata palkata hyvänen aika sentään, liekö jo maha pystyssä kun kerran noin innokkaasti töitä hakee...
Noh, risusavottaa odotellessa.
Moro kaima! Kivaa, kivaa, vai pitäisköhän sanoa kamalan kivaa. Kertokaa kaikki ideoita, mistä aletaan ja mitä tehdään. Ja muuten tuosta sijaishommasta kuulin justiin laitoksen toimistosihteerin näkemyksen: hänelle tulee valmistuneet kertomaan, että pätevyyden saatuaan he lakkasivat saamasta sijaisuuksia. Koulut säästävät sillä tapaa.
PoistaToivottavasti Leidi ei pahastu tästä kaappaamisesta?
veeteeÄMMÄ
En todellakaan pahastu kaappauksesta, kaikki hyvän asian puolesta perustettavan yhdistyksen tai yhteisblogin viestit ovat tervetulleita tänne!
PoistaMinulle tuo oli muuten jo selvää ajat sitten kun olin yliopistolla, että yliopisto haluaa vain ne rahat, jotka saa valmistuneesta tohtorista, ja sen jälkeen minulla ei tulisi olemaan minkäänlaista erityisasemaa virkoja haettaessa, vaan olisin ihan tasan samalla viivalla kilpaillessa täysin vieraiden hakijoiden kanssa. Se oli karu havainto, että niin kauan kun olen siellä duunissa ja assarina jonka toivottiin valmistuvan tohtoriksi, niin pomo sanoi, että no periaattessahan nämä virat pitää laittaa avoimeen hakuun mutta koska sinä olet hyvä tyyppi ja tehnyt tätä hommaa niin toki sinä jatkat, mutta siinä vaiheessa kun tuli puhe tohtoriksi valmistumisen jälkeisestä ajasta, kävikin ilmi että silloin ei enää "pystyttäisi" järkkäämään tällaista erityiskohtelua. Minä sitten en koskaan valmistunut tohtoriksi vaan lähdin businessmaailmaan töihin. Aikansa se kadutti, mutta kun olen kuullut miksi yliopistomaailma on muuttunut, eipä kaduta enää.
Liityn joukkoon tummaan. Minullakin neljän aineen opettajan pätevyys ja yhdestä aineesta ammattitutkinto, mutta eipä tunnu minnekään kelpaavan - paitsi niihin sijaisuuksiin, joista saa tietää samana aamuna klo 7.30 ja rehtori ihmettelee, että mitä, etkö pääsekään tänne tunnin ajomatkan päähän kello kahdeksaksi. Olen tässä harkinnut hakeutumista luokanopettajan pätevyyttä suorittamaan vai tuokohan sekään sitten pysyvää työpaikkaa.
VastaaPoistaSitten taatusti kelpaan kouluihin, kun tuo pakkotyölaki astuu voimaan. Nytkin jo tulee ehdotuksia, että voisitko tulla vetämään meidän vitoskutosille sellaisen ja sellaisen teemapäivän (liittyy yhteen opetettavaan aineeseeni ja tuohon ammattitutkintoni alaan) - niin, ei me palkkaa voida kuuden tunnin työstä (+ valmistelut päälle) maksaa, mutta saisit toki syödä täällä koululla.
Opettajien tilanteesta täytyy todeta sen verran, että kunnissa edelleenkin vältellään pätevien palkkaamista. Epäpätevillehän saa maksaa pienempää palkkaa ja tätä hyödynnetään röyhkeästi. Esimerkiksi vaimoni, joka on pätevä kolmeen opetettavaan aineeseen, ei saa työpaikkaa ja opiskeleekin nyt neljättä ainetta jatkoksi. Ennen valmistumista sijaisuuksia ynnä muita tipahteli aina silloin tällöin, mutta kun paperit olivat kourassa, niin hommat loppuivat kuin seinään.
VastaaPoistaHassua kyllä, usein tuntuu että kunta tai valtio työnantaja on kaikkein röyhkein, vaikka voisi kuvitella ihan toisinpäin, eli että kaupalliset yritykset on niitä röyhkeitä...
Poista(Kommenttini meni bittiavaruuteen tai sitten sinulla on kommenttien valvonta, mutta laitan tässä uudelleen. Anteeksi, jos tulee kahteen kertaan.)
VastaaPoistaHieno kirjoitus ja hienoja kommentteja!
Helsingin Sanomat niittasi vielä kantansa saman päivän (19.9.) pääkirjoituksessaan otsikolla Terveen pitää tehdä Suomessa töitä.
"Suomessa terveen työikäisen pitää olla valmis tekemään ainakin jotain työtä."
Ajankohtainen kakkonenkin sortui tiistain reportaasissaan maalailemaan kauniisti tätä "osallistamista". En kiistä, ettei joissain tapauksissa esimerkiksi nikkarointi järkevällä tavalla järjestettynä voisi olla tervetullutta pitkäaikaistyöttömälle, mutta ongelma on paljon laaja-alaisempi ja monisyisempi kuin että "terveen pitää tehdä Suomessa töitä".
Nin kuin tämän blogikirjoituksen kommentitkin osoittavat, kaikille ei suinkaan aukea uraputki suoraan taivaaseen, vaikka olisi kuinka koulutusta ja halua elättää itsensä. Oikeistolainen työelämähehkutus vain pimittää työlämän karun puolen.
Yksi piirre työelämässä on pakkoyrittäjyys, joka usein on yksinyrittäjyyttä ja kaukana hypetetystä yrittämisestä, kun ei pysty vaatimaan (= pyytämään) edes kohtuullista palkkiota työstään.
Pitäisi varmaan kirjoittaa haastattelukirja työelämän todellisuudesta. Tämänkin kommenttiboksin teksteistä aukeaisi jo toisenlainen kuva työelämästä.
Yksinyrittäjä
Kiitos kommentista! Pakkoyrittäjyys, ja yleensä yrittäjyyden mainostaminen minkäänlaisena merkittävänä ratkaisuna massatyöttömyyteen on ihan älytöntä sekin. Kun Nokian softainsinöörejä irtisanottiin satoja, jotkut optimistit kuvittelivat, että nyt nähdään kuin sieniä sateella uusia Rovioita ja muita innovatiivisia yrityksiä. Jokainen peruskoodarihan tietysti on täynnä yritysideoita ja halua olla yrittäjä - not!
PoistaOoteeÄMMÄ tässä taas, hei vain kaikille!
VastaaPoistaJa pahoittelut heti alkuun siitä kun tämä järjestelmä jostain syystä lähettää kommenttini kahteen kertaan.
Vihdoin ja viimein asiallista keskustelua tästä aiheesta, aloittajalle iso kummarrus ja nöyrin kiitokseni! Hienoa huomata, että blogin pitäjältä löytyy omasta menestyksestään huolimatta niin suurta sydämen sivistystä, että riittää myötätuntoa meitä "kelkasta pudonneita(pudotettuja) kohtaan -kiitos sinulle! Itse nimittäin törmään lähes joka päivä toisenlaiseen suhtautumiseen. Siinä suhtautumisessa minut luokitellaan syrjäytyneeksi luuseriksi, joka ei ole yhteiskuntaan kelvollinen.
Tuossa "Yksinyrittäjä" puhui pakkoyrittäjyydestä, mikä on erittäin hyvä lisä tähän keskusteluun. Tämäkin asia on työelämän todellinen ongelma, josta ei juuri puhuta. Minun tilanteeni on siitä "surkuhupaisa", että oman yrityksen perustaminen ilman oikeudenkäyntiavustajalupaa on kannattamatonta. Vai mitä itse ajattelisit juristista, joka sanoo "Voin minä sinua konsultoida, mutta en voi edustaa oikeudenkäynnissä". En siis voi ryhtyä EDES pakkoyrittäjäksi...Perustuslaissa puhutaan "jotain" jokaisen oikeudesta hankkia elantonsa valitsemallaan työllä tai elinkeinolla - miten tämä lähtökohta toteutuu tulevaisuudessa tässä yhteiskunnassa, jossa kaavaillaan pakkotyötä työttömälle oman alan ulkopuolelta? Miten minun työllistymistäni auttaa se, että lähden risusavottaan? Toisaalta, tuollainen tempputyöllistäminen aivan taatusti vähentää työttömien lukumäärää kun nurkkaan ahdistettu, nöyryytetty ja väsynyt ihminen ei enää kertakaikkiaan jaksa elää.
Sanotaan, että yhteiskuntamme on rahoituskriisissä, sekö sitten ratkeaa työttömien tekemän pakkotyön avulla? Työtön, työtävieroksuva, passiivinen kaljan turvottama loinen on saatava töihin, sehän tuo stereotyyppinen kuva meistä tuntuu olevan. Joopa joo. Joskus "muinoin" työttömyydestä ja työttömistä puhuttiin oikeilla nimillä, sellaisilla kuin "suhdannetyöttömyys", "rakenteellinen työttömyys" ja "kausityöttömyys", muutamia mainitakseni. Työttömyys nähtiin sellaisena kuin se on, yhteiskunnallisena ja taloudellisena ongelmana. Nyt työttömyyttä vieritetään työttömän syyksi; syytetään yksilöä, ei systeemiä. "Laiskottelu oleskeluyhteiskunnan sohvalla on saatava loppumaan" - siihen kiteytyy ongelma nykyään... Mekö todella olemme suurin ja ongelmallisin "vapaamatkustajaryhmä". - Entä raharikkaat, jotka siirtävät omaisuutensa veroparatiiseihin, koska eivät haluaisi maksaa veroja. Eivätkö he ole vapaamatkustajia????Loisia? Ai niin, hehän ovat rahansa ansainneet, koska ovat meitä muita niin paljon kyvykkäämpiä, koska ovat rikkaampia! Tuntuu unohtuvan, että usein riittää se, että syntyy oikeaan sukuun, tuntee "oikeita" ihmisiä, on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. En väitä, etteikö muilla ominaisuuksilla ja tilanteilla olisi mitään merkitystä. Kyvykäs, alykäs ihminen, jonka elämä menee kutakuinkin "käsikirjoituksen mukaan" pääsee varmasti pitkälle, mutta vain johonkin pisteeseen saakka.
Uskon,. että ihmiset "heräävät" jossain vaiheessa näkemään järjestelmän mädännäisyyden. Rakenteellinen korruptio on korruption vaikein laji, sitä ei kitketä muuten kuin järjestelmän perinpohjaisella tuulettamisella. Kuinka kauan esimerkiksi kaikenlaiset "hyväveli ja hyväsisar-järjestelyt" menevät tässä maassa läpi?
Valitettavasti muut velvollisuudet kutsuvat nyt, tästä aiheesta löytyisi sanottavaa vaikka millä mitalla! Ja todellakin, voisimme perustaa sen yhdistyksen. Minä ainakin olen valmis satsaamaan tällaisen asian eteen omaa aikaani ja tietämystäni. Toivottavasti keskustelu jatkuu vielä:)
T: OoteeÄMMÄ
Hyvä huomio tuo, miten ennen puhuttiin työttömyydestä rakenteellisena ongelmana, kun nyt paljolti työtävieroksuvien ihmisten aiheuttamana ongelmana. Että on ärsyttävää sekin, kun jotkut heittävät työttömytä valittavalle, että kyllä jokaiselle työhaluiselle löytyy töitä, on ihan oma valinta jos ei ole töissä! Mutta kun pitäisi löytää työtä, josta maksetaan jopa palkkaa niin tuleekin vaikeammaksi...
PoistaTuosta rikkauden ja kyvykkyyden kytkemisestä ajatuksissa tuli mieleen Hesarissa viime viikolla ollut Jani Kaaron mainio kolumni "Köyhyys on aivoja syövä loinen", joka muistutti siitä, että ihmiset eivät ole köyhiä huonojen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia, vaan kehittävät nämä ominaisuudet pitkittyneen köyhyyden ja toivottomuuden takia. Eikä palkaton pakkotyöllistäminen taida ollenkaan asiaa auttaa!
Moro taas kaikille!
PoistaKovin samaan suuntaan kulkee ajatukset. Olen niin samaa mieltä ollut kaikkien kanssa, että hämmästyttää. Meinasin kiinnittää huomionne tuohon samaan kirjaan, johon Kaaro viittaa (Mullainathan ja Shafir). Ja lisäksi kehotan katsomaan "Miljonäärit kodittomina", jos joltain on jäänyt tämä brittisarja näkemättä. Siinä tulee hienosti esiin se, että köyhyyden ei tarvitse edes pitkittyä, vaan kadulle lähetettyinä nämä menestyksennälkäiset sankarit alkoivat heti päivän parin jälkeen osoittaa samoja sopeutumismekanismeja, joita köyhistä yritetään pestä irti juuriharjaamalla, ja saadaan aikaan vain enemmän ahdistusta.
Lisäksi sarjassa näytettiin hienosti, miten hätäistä, lyhytjänteistä ja toimimatonta auttajan rooliin änkeävän yritteliäisyys on. Moni miljonääri alkoi hoitaa omaa kodittomuusahdistustaan tuppautumalla korjaamaan kohtaamiensa ihmisten hätää, mutta sukupolvien mittainen onnettomuus olisi pitänyt korjautua parissa tunnissa taikka auttajalta meni hermo. Mikä on tietysti yksilötasolla ymmärrettävää, mutta sitä en ymmärrä, ettei tätä pakkomielteisyyttä osata vastustaa yhteiskunnan tasolla. Minusta kun tuntuu, että kaikki nämä yhteiskuntapolitiikan uudistushankkeiden huonot perustelut vain laittavat toteuttajat ajamaan käärmettä pyssyyn entistä nopeammin. Minua kun on koulutettu vuosikymmenet siihen, että ontuva perustelu tarkoittaa peli seis ja parempi yritys kehiin, en mitenkään sopeudu ajatukseen, että tätä sääntöä ei politiikassa tai byrokratiassa tunneta.
Muistan ihmetelleeni mielestäni pohjimmiltaan samaa ilmiötä siitä asti, kun näin telkkarissa pätkän, jossa vanha Fidel kaatui puhujakorokkeen eteen, ja apurit alkoivat retuuttaa ikäihmistä pystyyn niin rajusti, että miettiä sopii murtuiko luita vasta siinä. On tietysti kansakunnan kannalta niin kauhea tilanne jos messiashahmo makaa maassa rähmällään kun pitäisi olla tietä näyttämässä, että hätä oli suuri yrittää korjata pyhäinhäväistys nopeinta mahdollista tietä. Silloin vain jäi näkemättä auttamisen kohde ihmisenä, joka ei enää ole retuutusta kestävässä iässä.
Tuohon miksi et mene töihin -kommenttiin olen alkanut vastata, että saanko tulla sinun töihin? Jostain syystä en ole saanut keltään edes kieltävää vastausta... Mutta en enää osaa ärsyyntyä: porukka voi olla sokeaa ja kiukkuista, mutta luultavasti he eivät ymmärrä yhtään enempää työmarkkinoiden sulkeutumista kuin minäkään olen oivaltanut, ennen kuin itse kokeilin. Monikaan ei kuitenkaan ole niin kova asenteiltaan, että kykenisi olemaan piittaamatta työttömän hädästä silloin, jos se ihan oikeasti ei olekaan tämän omaa syytä. On paljon vähemmän ahdistavaa uskotella itselleen, että töitä on kyllä tekeville kuin miettiä rakenteellista vääryyttä, joka koulutettua väliinputoajien ikäluokkaa kohtaa. Ja onhan niitä töitä tosiaan, jos ei palkkaa tarvitse.
Ja siksipä näistä asioista täytyy löytyä muutama yhdistys pitämään ääntä, koska koventuneessa pelon ilmapiirissä puolueet eivät halua menettää paheksujien ääniä paasaamalla hävitettävien puolesta. Ja kun kerran samaan keskusteluun sattuu näin loistava porukka kasaan, niin olisi kosminen vääryys heittäytyä kaupunkilaiseen ohikävelemismoodiin ja marssia tilaisuutensa ohi. Ajattelin semmoista yhdistystä, jolla ei olisi jäsenmaksua ollenkaan, jos se nyt on mahdollista. Kun eikös nykypäivänä tekniikka tee nämä asiat helpoksi? Niin ei rahaakaan juuri tarvittaisi?
Olisiko se yhteisblogi mitään, jos sen saisi linkittää tähän? Osaako joku muukin kuin Plussapallo sellaisen pykätä? Vai onko joku näppärämpikin systeemi vielä?
veeteeÄMMÄ
Minä( ooteeÄMMÄ) en ainakaan osaa perustaa sellaista yhteisblogia, kun en näköjään osaa kirjoittaa viestiäkään. Kirjoitin juuri äsken pitkän vastauksen, mutta se hävisi jonnekin! En tiedä, missä päin Suomea te muut asutte, itse asun pk-seudulla. Olisin voinut järjestää jonkinlaisen "aivoriihen" kotonani, jos kiinostuneita löytyy. No, ihan kymmeniä ihmisiä en pysty kutsumaan.
PoistaEilen uutisissa Eero Heinäluoma paasasi siitä, kuinka työ ei KANTASUOMALAISELLE kelpaa. Jälleen kerran siis joku "eliitin" jäsen teki selväksi, että työttömyyttä on syytä pitää yksilön luomana ongelmana. Anteeksi Eero, jos minä haluaisin tehdä oman alani töitä. Oli tuo koulutus sen verran raju, että haluni ei liene kohtuuton. Haluaisin myös vastauksen siihen, kuinka risusavottaan menee sellainen ihminen, joka on todettu ruumiilliseen työhön kykenemättömäksi parantumattoman fyysisen vamman vuoksi? Mitä osallistuvaa sosiaaliturvaa minulle siis tarjotaan? Pää kyllä toimisi. Vai ovatko minun kaltaiseni sitten jotain "harmaan vyöhykkeen ihmisiä", jotka talutetaan suoraan soramontun reunalle? Asenneilmapiiri'ä ollaan jostain syystä luomassa vihamieliseksi työttömiä kohtaan. Kannattaa muistaa, ettei Hitlerin Saksan keskitysleirejäkään rakennettu ja otettu käyttöön yhden yön oikusta.
On helppoa Heinäluomankin huudella omasta norsunluutornistaan. Jos hän horjahtaisi , niin alhaalla on hyväveli- ja hyväsisarverkosto, joka ottaa kopin.
Entä sitten se uusi "dynamiitti-idea" siitä, että työttömän on otettava töitä vastaan 150km:n päästä kotoa. Työmatkoihin voisi mennä kolme tuntia päivässä. Koskeekohan tämä niitäkin, jotka joutuvat orjatöihin? Missä asutaan sen jälkeen, kun kaikki tulot menevät työmatkoihin? Elämä ei sitten varmaan enää ole ihmisarvoista, tuskin se on edes elämisen arvoista.
Tarvitsemme jonkin vastavoiman, joka pysäyttää tämän kehityksen, tai ainakin saisi massat ajattelemaan asioita. Kannattaa lukea Arno Kotron loistava kolumni HS:sta; "Sinä voit olla syrjäytynyt".
T:OoteeÄMMÄ
Jonkinlainen aivoriihi olisi varmasti hyvä idea, sellaisessa voisi sopia yhteisblogin asioistakin! Minä voin kyllä hoitaa tällaisen blogin teknisen toteutuksen jos sellainen halutaan perustaa. Mutta sitä ennen olisi hyvä miettiä -esim. aivoriihessä- perusasiat kuten otsikko, kuvaus, missä blogi julkaistaan ja miten/missä sitä mainostetaan, mistä asioista blogissa kirjoitetaan ja ketkä kirjoittaa (ja miten sovitaan kuka kirjoittaa mistäkin vai voiko kukaan vaan "blogirinkiin" kuuluva kirjoittaa mitä vaan), kerätä blogin kirjoittajien email-osoitteet jotta näille voidaan toimittaa blogiin kirjoittamisen mahdollistava Blogger-käyttäjätunnus ja salasana...
PoistaTosiaan uutta paskaa on taas satanut viime päivinäkin työttömien päälle. Tämä 150 km työmatkavelvoite näyttää olevan vieläpä niin törkeä, että ei oteta huomioon kohdepaikkakunnalla matkaan menevää aikaa. Ainakin esimerkissä työmatkana Tampere-Helsinki ei otettu huomioon, että siellä Helsingissä välttämättä työpaikka ei todellakaan ole lähellä rautatieasemaa, vaan henkilö voi joutua itse junamatkan jälkeen kulkemaan vaikka jonnekin kehäteiden suunnalle julkisilla ruuhka-aikaan, jolloin matka-aika voi jopa ylittää 1,5 h suuntaansa, mutta silti kategorisesti tamperelaisen olisi otettava työ Helsingistä, koska junamatka Tre-Hki ei vie liian kauan...
Jospa taivas täytetään zeppeliineillä, joissa lukee TE-KESKUKSEN OMAISUUTTA kirahvinkokoisin kirjaimin. Turhaa kuitenkin varmaan olisi haaskata aikaa heliumin paineistukseen ja hölläämiseen joka pysäkillä, heitetään vain työttömälle narutikkaat. Kyytiin pyrkivä kaappaa ne semmoisella isolla naaralla, joihin hänet on kytketty turvavaljailla. Poistuessa taas arkajalat, joita pelottaa hypätä 100km/h vauhdissa tikkailta omakustanteiseen pomppulinnaan, voivat laskeutua semmoisessa vankiraitaisessa sivupoimupuvussa. Näin palaa liito-orava Suomen luontoon sankoin joukoin. Ja saadaan tämä ikävä jatkoyhteysongelmakin inhimillisesti ratkaistua.
VastaaPoistaveeteeÄMMÄ
niin ja kyllä mä voisin tehdä keikan pk-seudulle täältä Turun takaa. Olen kylläkin allerginen kaikelle karvaiselle paitsi hevosille.
Kiitos hauskasta mielikuvasta tuon zeppeliinikuvauksen myötä :D Minulla on valtavan visuaalinen mielikuvitus ja huvitti kuvitella varsinkin tuota arkajalkatyöttömien armeijaa laskeutumassa vankiraitaisissa liitopuvuissa kohti pakkotyöpaikkojaan :D
PoistaHauskasti kirjoitettu:) Netin keskustelupalstoilla ihmiset käyvät aika kuumina näistä työttömien kyykytyssuunnitelmista. Yleinen kommentti näyttää olevan;"Miksi kukaan ei tee mitään?" Ja että "tarvitsemme tälle kehitykselle jonkun vastavoiman." Olisiko asiasta mahdollisesti kiinnostuneilla lykätä anonyymiä sp-osoitetta tähän ketjuun? Itse en jaksa nyt sellaista perustaa tässä vuosisadan migreenissä.
VastaaPoistaTerv:OoteeÄMMÄ