Kantarelliherkuttelua

Minulla on piintynyt tapa syödä alkuun kauheasti jotain uutta sesongin ruokaa, jota on juuri alkanut saada. Tällä hetkellä pakkomielle on kantarellit. Niistä on tällä viikolla tullut tehtyä kuvissa olevia ruokia. Ja vielä himottaa tehdä viikonloppuna kermainen pekoni-kantarellikastike pastalle. Ai niin ja kantarelleilla täytettyjä kesäkurpitsoitakin tekisi mieli. Tällä menolla kun sesonki loppuu, olen varmaan onnellisen kyllästynyt kantarelleihin!

Tiistaina en jaksanut kauheasti laittaa ruokaa, joten paahdoin pari leipää, voitelin oliiviöljyllä ja paistoin päälle kantarelleja ja lehtipersiljaa, lopuksi vielä viipaleet kylmäsavuhärkää päälle. Niiden lisäksi söin purkin Bulgarian jogurttia, join lasin viiniä ja mussutin rasiallisen vadelmia päälle. 
Seuraavana päivänä oli kantarelli-pastakastikkeen vuoro. Siihen tuli kantarellien lisäksi tomaattimurskaa, raastettua porkkanaa ja juuriselleriä, sipulia, keltaista paprikaa, valkosipulia ja mausteiksi oreganoa ja tuoretta basilikaa - ai niin ja ihan vähän chiliä, jota tungen vähän joka ruokaan. 

Tänään siivouspäivän kunniaksi (yleensä en tee arkisin mitään alkuruokia, vaan järsin ruokaa laittaessani jotain raakoja vihanneksia vaan kasvisten saantia lisätäkseni) tein alkuun kesäkurpitsa-valkopapusalaattia maustettuna ruohosipulilla ja persiljalla sekä sitruunan mehulla ja kuorella, ja päälle tuoreella timjamilla maustettua kantarellirisottoa, tietysti voita ja parmesania säästämättä. Ruoan kanssa valkoviiniä ja paljon karviaisia jälkkäriksi.




Näyttää varmaan laihduttajan painajaisruoilta salaattia lukuun ottamatta: huonoja hiilareita, öljyä, voita, parmesania... Mutta minä olen vielä nyt normaalipainoindeksin sisälläkin laihtunut tällaisella syömisellä. Ja sen lisäksi siis tosiaan syön töissä aterian ja makean jälkiruoan joka päivä. Enää en ole noin kuukauteen edes laskenut kaloreita, niin kuin alkuun uskollisesti kirjasin kaiken syömäni Kiloklubiin joka laski kalorit; nyt uskon suunnilleen osaavani arvioida syömäni määrän jo.

Tykkään tästä tavasta syödä vain kahdesti päivässä juuri siksi, että sitten kun syö, saa syödä kunnolla. Tässä asiassa varmaan eri ihmisillä toimii eri tavat, joku tykkää syödä usein ja vähän kevyemmin, ja joku taas minun tapaani harvoin mutta silloin kaloreja miettimättä ja paljon.  

Taidan kyllä olla harvinainen tapaus siinä että minulla ruoan maku on parantunut kun olen alkanut laihduttaa. Yleensähän ihmiset valittelee että laihduttaessa moni vanha herkkuruoka on kiellettyä tai ainakin rajoitettua. Minä taas kun elin ennen lounaspikaruoalla, eineksillä ja keskikaljalla, niin täytyy kyllä sanoa että makuarvojen puolesta, tai muutenkaan, ei tee kyllä mieli palata vanhaan :)

Kommentit

  1. Herkullisen näköisiä leipiä, otanpa vinkiksi! Mitä viiniä juot kun juot? Merkki? Jos sais siitäkin vinkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juon useammin puna- kuin valkoviiniä, mutta molempia käytän. Hanapakkaukset on sinkun yksi lasi päivässä -käyttöön kätevämpiä kuin pullot, mutta ainakin lähi-Alkon hanapakkausvalikoima varsinkaan valkoviinipuolella ei ole kovin kehuttava joten valkkareista varsinkin tulee ostettua myös pulloja. Tässä suosikkejani. Nämä on kaikki hinnaltaan sellaista keskitasoa, ei ihan halvimpia mutta en arkiviiniksi yli 15 euron pullo maksaviakaan ostele.

      Valkoviineistä hanapakkauksista käytän useimmiten Parra-merkkistä (luomuviini) tai Chablis Laroche-merkkistä jos sitä saa. Pulloissa suosin joko Etelä-Amerikan tai Italian valkoviinejä. Italialaisista usein tulee ostettua La Luciana Gavia, Zenato Soave Classicoa, Lugana San Benedettoa. Etelä-Amerikan viineistä Tarapacalla on joitain hyviä esim. Tarapaca Sauvignon Blanc Viognier, lisäksi hyviä on Torres Las Mulas Viognier, Cono Sur Chardonnay (luomu, Chile).

      Punaisissa on paremmin hanapakkauslaatujakin. Niistä tulee ostettua Rosso di Toscanaa, Ogier Cotes du Rhone La Promessa Rougea, Doppio Passo Primitivoa tai Icono Seleccion Especialia. Pulloviineistä punaisista tykkään yleensä eniten espanjalaisista ja italialaisista, tosin espanjalaisista vältän niitä vahvimman makuisia että sopivat monenlaisen ruoan kanssa. Alkossa on nykyisin hyvin niitä symboleita että minkä ruoan kanssa sopii, ja yleensä ne mihin on merkitty vaikka vihannesruoka ja pasta, on kevyenmakuisia yleisviinejä. Tein pullokaappitarkastuksen ja tällä hetkellä sieltä löytyi tyhjennettynä punaviinipulloista: Signorelli Valpolicella Ripasso Superiore (myös muut Valpolicellat on minun makuuni), Voga Quattro, Vernaiolo Chianti ja espanjalaisia laatuja Casa de la Ermita Crianza, Castillo Murvierdro, Dominio de Punctum Tempranillo.

      Poista
  2. Kiitoksia, olipas vastaus nopeaan. Käynpä itsekin seuraavalla kerralla katsastamassa noita viinejä, tietysti on makuasia miten kullekin maistuu. Minä tykkään lähinnä vain kuivista viineistä noin arkikäytössä, luomuviinit on aina tosi jees.

    Minullakin on mennyt siihen malliin, jotta laatu korvaa määrän, ostan maukkaita (=useimmiten rasvaisia, vaan aitoa rasvaa, ei teollisuusjätettä, ja olen huomannut; elimistö ei kaipaankaan lisää vaan tyytyy jo saatuun!

    Sun blogista on minulle ainakin paljon(!) apua ja tsemppiä, muuten osutaan iän (hieman nuorempi), asuinpaikan, ulkonäön pituuden sekä sen kirotun alkoholin kohtuu-/ongelmakäytön puntaroimisen suhteen yksiin, myös se tiety yksinolon kaipuu ja introverttisyys, sekä laihdutus (nyt 55kg, tavoite 50kg) . Tarvittaessa sitten otetaan myös oma paikka ja ääni kuuluville. Koirakin on :)


    VastaaPoista

Lähetä kommentti