Koirahaaveita

Kovasti on taas houkuttanut ottaa koira, mutta on se vaan vaikeaa kun tykkään niin erilaisista roduista keskenään. Osa haaveroduistani tosin taitaa haaveeksi jäädäkin esim. niiden vaativan runsaan toiminnan tai liikunnan tarpeen takia. Mutta tässä olisi rotuja jotka tällä hetkellä kovasti miellyttävät:

Siperianhusky


On ne vaan kauniita. Vähän karuja ja alkukantaisen näköisiä, mistä tykkään. Harmi kyllä, että vaativat paljon liikuntaa ja tekemistä joten ei ehkä tämän läskipalleron rotu sittenkään ainakaan enää tässä iässä.

Volpino italiano



Ääripäästä toiseen. Isosta suden näköisestä koirasta valkoiseen noin 5 kilon otukseen. Mutta on se vaan suloinen :) Ja sylikoiramaisesta ulkonäöstään huolimatta se on alkukantainen pystykorva, jota on käytetty rodun kotimaassa Italiassa vahtikoirana. Usein rikkailla omistajilla oli sekä pieniä volpinoita, että isoja mastiffeja. Volpinot ilmoittivat tunkeilijat terävällä haukulla, ja isommat koirat hoitivat sitten pois pelottelun.

Skotlanninterrieri


Mulla on ollut näiden lähisukulaisrotua länsiylämaanterriereitä. Sopivan omalaatuisia, itsepäisiä ja epäsosiaalisia sopimaan emäntänsä luonteenlaatuun. Koiria Asenteella.

Shetlanninlammaskoira


En ole koskaan ollut oikein paimenkoiraihmisiä, mutta mun veljellä on aivan ihana blue merle sheltti, todella omintakainen persoona, ja siksi vähän itseäkin houkuttaisi tällainen ihanuus.



Suursnautseri


Vähän kuin skotlanninterrierin jalompi, pitkäjalkaisempi sukulainen. 


Onhan noissa sentään jotain yhteistäkin. Shetlanninlammaskoiraa lukuun ottamatta useimmat on vähän alkukantaisia, itsepäisiä rotuja. Nuo isoimmat kaverit husky ja suursnautseri taitaa valitettavasti olla oikeasti pois mahdollisuuksien listalta liikunnantarpeensa takia, joten eniten tällä hetkellä taitaa kuumottaa tuo volpino italiano.... Joku karvapallero sitä pitäisi kyllä tässä lähiaikoina hankkia :)

Kommentit

  1. Ja liikuntaa vaativa koira on ei-ei sen takia että pitäisi lyllertää sen kanssa? Eikös se nyt kuitenkin olisi painonhallinnan kannalta paras ratkaisu? Läskiä tulee kun juo, syö, juo ja syö liikaa. Ja kuluttamalla energiaa paino pysyy hallinnassa.

    Suosittelen kyl pitkäikäistä rotua.

    VastaaPoista
  2. Enpä usko, että kukaan laihtuu ja omaksuu terveitä elämäntapoja vain siksi, että ottaa ison koiran. Kyllä siihen oma motivaatio tarvitaan. (Olisikin helppoa kansanterveystyö...) Koiraa kohtaa se on väärin, jos tuolla perusteella ottaisi ison koiran, joka tod. näk. ei saisi tarpeeksi liikuntaa ja lisäksi omistajalla jatkuva morkkis ja itsesyyttely, mikä ei myöskään ole tehokas keino elintapojen korjaamiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en usko että se koirakaan saa pakotettua elintapoja paremmaksi vaan pahimmassa tapauksessa kävisi juuri niin, että on jatkuva morkkis ja ahdistus siitä että koira ei saa tarpeeksi liikuntaa, ja lopulta lohduttaa itseään siitäkin morkkiksesta kaljoittelulla ja mässäilyllä.

      Poista
  3. Kivoja rotuja. Oletkin jo ymmärtänyt ottaa Huskyn ja suursnautserin pois listalta. Volpinon haukkuherkkyys kerrostalossa kun käyt töissä.. tuo kannattaa miettiä - jos naapurit ovat ok niin sit jees mutta jossain tilanteissa voi olla isokin ongelma. Sinusta tulisi minulle jotenkin mieleen myös esimerkiksi Shiba Inu.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota volpinon haukkuherkkyyttä olen kyllä vähän miettinyt. Tällä hetkellä ei olisi ongelma, asun rivitalon päätyhuoneistossa ja ainoa seinänaapuri on myös vähemmän hiljaisia ihmisiä. Tuskin noita haittaisi haukkuva koirakaan - ei mun 2 westietäkään haitanneet, vaikkeivat mitään haukkumattomia tosiaan olleet. Mutta toki aina voi nykyiset naapurit muuttaa pois ja tilalle tulla hankalampia, jotka ei koirien ääniä siedä...

      Shiba inuja en ole ikinä itse tuntenut varmaan ainuttakaan. Mutta niistä black & tan värisistä ainakin pidän ulkoisesti kovasti :) Täytyykin katsella millainen rotu kysessä.

      Poista
    2. Hih juuri B&T shiban sinulla näin. Nekin kiljuu, mutta on hiljaisia muuten. Mä muistelin että asuit kerrostalossa - ei se rivitalossa niin ongelma ole ja tokihan kaikki koirat saa koulutettua olemaan yksin.

      Poista
    3. Toivoisin melkein, että et ottaisi koiraa. Sinulla on todella pitkiä päiviä silloin, kun projektit ovat päällä, muutenkin se normipäivä konttorilla on aika pitkä aika koiran olla yksin. Ei laumaeläin ymmärrä, miksi joutuu olemaan yksin.

      Poista
    4. Niin siis työssäkäyvillä ihmisillä ei saisi olla koiraa...? Kyllä se koira oppii olemaan yksin ja varmasti saa hyvää hoitoa.... itse aikanaan kuvasin koiraani koko yksinoloajan (jopa 9 tuntia) ja kyllä se vaan nukkui tuon ajan melkein kokonaan. Lisäksi kun on etäpäivät, viikonloput ja arki-illat aktivointiin.. jos yksinolo olisi rajoite koiranpidolle hyvin yli puolella koiranomistajista ei olisi koiraa. Enemmän minua häiritsee ne pihanperälle maalla unohdetut koirat ja muualla euroopassa erilliset kennelhuoneet / ulkokoirat kuin työpäivä.

      Poista
    5. Mun tilanne ei siinä mielessä ole koiran yksinolon kannalta erityisen paha että teen 2 päivää viikossa etänä kotona, ja lisäksi ne ylityötkin mitä teen teen kotona, en konttorilla. Mutta totta kyllä on, että kun oikein intensiivinen projekti on päällä niin vaikka olenkin siellä kotona, niin eipä minusta juuri seuraa koiralle eikä ihmiselle ole...

      Poista
  4. Mikään ei kyllä tuo eläinrakkaan introvertin elämään niin paljon sisältöä kuin koira <3

    Jos on paljon poissa kotoa, kuten yksineläjät usein joutuvat olemaan, niin kaksisteen koirat yleensä kyllä viihtyvät. Pitkänpitkän harkinnan jälkeen otin toisen koiran ja vanhemman yliherkän koiran eroahdistus hävisi kokonaan ja vaikkeivat niin tiiviiisti yhdessä viihdykään niin molemmille se tuo kyllä jotain rentoutta ja tyytyväisyyttä olemiseen, ihminen ei oikein pysty korvaamaan lajitoveria näemmä.

    Itsekin tykkään tuosta Shettiksestä, blue merlet on tosi nättejä. Ainoa miinus rodussa on ehkä liiallinen herkkyys. Sama kuin omassa Kiinanharjakoirassa, muuten ihanan sielukas tyyppi mutta muisti on pitkä, ahdistuu ja ottaa itteensä todella pienestä. Villakoirani taas ei hätkähdä juuri mistään, mutta hänessä taas riittäisi virtaa loputtomiin ja tykkää silputa kamaa tylsistyessään...toki pentukin vielä on niin lisää tätä piirrettä. :) Kiinarini oli kyllä maailman helpoin pentuna, yhdet kengät taisi tuhota ja muutaman huulirasvan, supersiisti tyyppi muutenkin.
    Snautserit ja terrierit on liian haastavia omasta mielestä..sellaisestakin löytyy kokemusta. Westit toki ehkä niistä helpoimmasta päästä.

    Näin muuten yksi päivä Portugalinvesikoiran, niin valloittava luonne sekin, mutta sekin vaativa rotumääritelmän mukaan. Onse kyllä vaikea valinta. Kuitenkin luulen et koiran kuin koiran kanssa voi oppia elämään niinkuin vaikean perheenjäsenenkin kanssa hahhah.. :D vai voiko...koira taitaa olla helpompi tapaus anyways.
    Oletkos muuten pohtinut noita etelän katukoiria mitä tuodaan tänne sankoin määrin...monet on aikamoisia persoonia.

    -neitikarkkinarkki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rescue-koiran ottaminen kyllä olisi hyvä teko, ja olen tosiaan katsellut erilaisia sivustoja jotka niitä välittää. En ole vaan vielä päässyt eroon siitä turhamaisuudesta, että haluaisin juuri tietyn näköisen koiran, mikä käytännössä tarkoittaa rotukoiraa :(

      Itse olen kokenut terrierit hyvin helpoiksi koiriksi verrattuna esim. shelttiin, juuri koska ne on luupäitä eikä ne pelkää mitään, muistele pelolla jos joskus niille vähän kovemmin rähähtää tms. Eikä vaadi jatkuvasti tekemistä. Esim. tuo mun veljen sheltti on melko raskas koska jatkuvasti vaatii jotain leikkimistä tai tekemistä - jos ei niitä tarjoa, se keksii itse vaikka vessapaperin tai lehtien silppuamista, kenkien syömistä jne. Terrierit on aina olleet rauhallisia ja vähän vaativia. Itse asiassa niitä ei juuri kotonakaan edes nähnyt (makoilivat jossain sohvan takana tai sängyn alla) paitsi jos avasi jääkaapin oven tai ulko-oven :D

      Poista
    2. Galgo on tavallaan rotukoira eli espanjalainen vinttikoira joita löytyy rescuena.. toisaalta en näe sinua vinttikoiran omistajana.. rauhallisia ja kivoja kavereitahan ne ovat kyllä. Siis kun eivät juokse/saalista. :)

      Poista
    3. Jep, kuulostaa tutuilta nuo piirteet terriereistä eli jos tuollaista kaipaat niin sitten ei ehkä kannata kallistua perus seurakoiraan. Itse pidän just niistä kainalokavereista...
      Terrierit saattaa myös olla hyvä valinta jos haluaa keskittyä lenkkeilyyn ilman sosiaalista kontaktia, ei välttämättä uskalla muut koiranulkoiluttajat lähestyä jos on kunnon räyhänhenki hihnan päässä. :D Itsellä oli lapsena semmoinen ja tunnen edelleen suurta empatiaa omistajia kohtaan kun nään niitä riiviöitä joita epätoivoisesti yritetään kouluttaa kulkemaan vetämättä ja hiljaa. Toki koskee ehkä vain tätä yhtä rotua.

      Et halua sitten Westiä enää? Ne tulee kyllä hyvin toimeen muiden koirien kanssa, sikäli musta kivoja ja helppoja terrierejä.

      Noi rescuet on kyllä muutenkin aika sika säkissä, monilla on valitettavasti niin huonoja kokemuksia ihmisistä, että vähän ikäviä piirteitä voi ilmetä, tietty kärsivällisyydellä ja koulutuksella ehkä voitettavissa.
      Oi Galgoja oon käynyt usein ko. sivuilla ihastelemassa, jotenkin viehättäviä...vaikea ymmärtää niiden karuja kohtaloita. -nkn

      Poista
    4. Mä ole niin erakkoluonne että jopa liikaa iholle tunkeva koira ahdistaa minua :D Siksi sellainen juro mörrimöykky on mulle paras kaveri. Ja ehdottomasti on plussaa jos välttää sosiaaliset kontaktit lenkillä. Mun terriereistä ei ole kyllä mikään ollut lenkillä räyhääjiä, ne on olleet aikuisena vaan täysin välinpitämättömiä ihmisiä kohtaan. Ja koiriakin kohtaan pääosin, ellei toinen sitten aloita räyhäämistä. Mutta muuten eism. noita westejä pystyi pitämään irtikin ihan missä vaan ja ohittivat ilman mitään eri käskyä tien toista puolta kun tuli väkeä vastaan. Joku joskus kysyi miten olen ne kouluttanut mutta fakta on, että en mitenkään, ne vaan oli yhtä ihmisiä vältteleviä kuin emäntänsäkin ;)

      En varmaan enää halua westiä vaikka niistä tykkäänkin edelleen ja aina ilahdun kun lenkillä sellainen vastaan tulee. Nykyään rodulla on ihan järjettömästi allergioita ja atopioita, ja toisaalta, haluaisin vähän jotenkin karskimman näköisen koiran kuin valkoinen söpö pallonaama.

      Galgojen kohtelu Espanjassa on kyllä jotain ihan käsittämättömän barbaarista, että sellaista vielä Euroopassa tapahtuu :(

      Poista

Lähetä kommentti