perjantai 1. syyskuuta 2017

Rengasrikko ja bujoilua

Äärh, se on huono päivä kun auto aamulla piippaa ensimmäiseksi, että yksi rengas olisi tyhjänä. Näytti jopa jotain painelukemia, muiden renkaiden kohdalla noin 40 psi, mutta yhden punaisena vilkkuvan kohdalla vain 28. En tässä vaiheessa vielä edes älynnyt että rengas oikeasti vuotaa, vaan ajattelin että täytyy vaan käydä huoltoasemalla laittamassa ilmaa. Aika pian totesin kuitenkin että ei tällä huoltsikalle asti ajeta rikkomatta vanteitakin, kun paine putosi kilomerin ajolla noin 15:teen. Kotiin palattua se oli enää 9 ja rengas silmin nähden löysä.

Siinä pytytyksissäni pyörin ja mietin mitä tehdä. Ei tuon kanssa voisi rengasliikkeeseenkään ajaa, joten ei kai auta muu kuin vaihtaa talvirengas rikkinäisen tilalle ja ajaa sitten rengasliikkeeseen. Mitään vararenkaitahan näissä nykyautoissa ei enää ole mukana. Onneksi tuli kuitenkin ennen renkaanvaihtopuuhiin ryhtymistä googletettua palveluita. Sattumalta kun etsin lähellä olevia rengasliikkeitä, tuli esiin ilmoitus Rengaspartio-nimisestä firmasta, josta saa 24 tuntia vuorokaudessa paikan päälle renkaan paikkaus- tai vaihtoavun. Kokemus osoittautuikin oikein hyväksi kyseisestä firmasta. 25 minuuttia soitosta paikalle tuli pakettiauto ja mies, joka irrotti pyörän, tutki vauriokohdan, totesi että renkaan paikkaus riittää, paikkasi renkaan ja veloitti hommasta 60 euroa. Työ kävi todella nopeasti hyvillä välineillä, ja olisi ollut oikeankokoinen uusi rengaskin mukana jos olisi vaihtaa tarvinnut. Tämä sama firma tekee myös renkaiden kausivaihtoja joten voipi olla että kun talvirenkaat pitää vaihtaa, en viitsikään kykkiä rengashommissa huonon auton mukana tulleen pikkutunkin ja muiden halpisvälineiden kanssa vaan tilaan avun kotipihaan :) Siinä renkaassa muuten oli kolmiomainen vaaleaa metallia oleva piikki, jollaisia kuulemma toisinaan irtoaa raitiovaunujen raiteista, ja sitten tuhoavat autojen renkaita kun autoilla ajetaan raiteiden päältä.

Siinä rengasapua odotellessani tuli myös selailtua autosta erilaisia valikoita ja näyttöjä mitä siitä löytyy ja löytyi hassu toiminto. Auto näköjään kerää dataa ajajansa ajotyylistä, ja minut se on tuominnut aggressiiviseksi ajajaksi. Vain hyvin harvoin ajan normaalisti, joskus taloudellisesti mutta pääosin aggressiivisesti. No, on mulla aina Sport-asento vaihteistakin päällä...

Bujoilua?


Sain syntymäpäivälahjaksi äidiltäni bujoilukirjan ja päiväkirjan jossa bujoa eli bulletin journalia voisi pitää. En tiennyt ennestään mitä bujoilu on, mutta pienen googlauksen jälkeen tuomitsin idean ihan pystyyn kuolleeksi. Minun siis pitäisi tehdä vapaa-ajastanikin samanlaista aikataulutettua, ahdistavaa projektia kun työ? Tehdä päivän aluksi pitkä TO DO lista ja sitten yliviivailla sieltä hommia kun saan niitä hoidettua. Suunniteltava kirjallisesti kaikki syömisistä ja kuntoiluista rahankäyttöön ja ajankäyttöön. Hyh, ahdistavaa, ajattelin enkä avannut muoveistaan edes koko bujokirjaa ja päiväkirjaa. 

Tänään avasin sen kun ajattelin että vienköhän roskikseen vai kirjaston kirjankierrätyshyllyyn. Siinä sitten aloin lueskella sitä teoriakirjaa, eikä se ihan niin hullulta kuulostanutkaan kuin mitä olin alkuun tuominnut. Idean pitäisi olla vapauttaa enemmän oikeasti rentoa aikaa, kun pakolliset hommat hoidetaan alta pois suunnitellusti ja tehokkaasti. Hyvä huomio kirjassa oli  myös että aika monen -ja tunnustan, että ainakin minun- suuri osa ajasta kuluu sellaiseen mikä ei ole hyödyllistä työtä EIKÄ rentoutumista, vaan jonkinlaista semiahdistunutta ajan tappamista. Tuntuu että pitäisi tehdä jotain, ei huvita, sitten surffaa netissä tai hakee kaupasta herkkuja tai kaljaa. Ei ole oikein rentoa eikä nautiskelevaa, mutta eipä saa mitään aikaankaan. 

Ehkäpä nyt ainakin lukaisen tuon kirjan loppuun ensin ja katson sitten viitsinkö alkaa täyttämään itse bujoilupäiväkirjaa...

7 kommenttia:

  1. Noista piikeistä sai ainakin aikaisemmin korvauksen, jos sellainen oli aiheuttanut rengasrikon. Kandee kysyä liikennelaitokselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta, en tiennytkään tällaisesta :)

      Poista
  2. Mä kokeilin bujoilua ja olis muuten ollut hyvä juttu, juurikin noiden to do juttujen listaukseen ja todella toteutukseen, mutta sen pitämisen innostus loppui kun yleensä käytän kännykän kalenteria ja sitten huomasin kirjoittelevani asioita kahteen paikkaan. Ja kassi on täynnä rojua muutenkin, ei yksi isohko vihko/kalenteri tahtonut pysyä matkassa, toki sitä vois pitää ja päivittää vain kotona ja kännykkää ns tien päällä..tässä kun asiaa ajattelen, ehkä vois toimiakin, jospas kokeilen tuota uudelleen :) asiasta kukkaruukkuun, laihdutukseen ja painonhallintaan liittyen lukuvinkkinä Gary Taubesin Miksi lihomme? Ja mitä voimme asialle tehdä. Sain tuon itse juuri luettua ja jutussa on järkeä..testaukseen menee sen ohjeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö tämä Gary Taubes ole se tyyppi joka sanoo että hedelmät on paha lihottaja? Jos on niin en kyllä usko :D En ole muutenkaan oikein noiden karppityylisten juttujen ystävä, olen kokeillut, ja mulla ei laihduttanut ja olo oli normaalia huonompi koko ajan. Muutenkin, ehkä noita hienosäätöjä voi kokeilla jos ruokavalio on muuten kunnossa mutta silti on paino- tai muita ongelmia, mutta jos on kuten minä, joka on elänyt pikaruoalla, keskikaljalla, energiajuomalla, karkilla ja ties millä roskalla niin ei siinä hifistelyitä kannata yrittää vaan alkuun yrittää vaan päästä kaikkein kohtuuttomammista syömis- ja juomistavoista eroon.

      Minä itse asiassa eilen muuten innostuin värkkäämään bujoa. Ihan siksi että alkoi lapsettaa ja halusin askarrella ja piirrellä :) Näpertelinkin sitten kaikenlaista sinne, habit trackeria ja painonseurantakuvaa ja tietysti niitä perusjuttuja kuten vuosi-, kuukausi- ja päiväsivuja. Töissä mun ei ole tarkoitus pitää bujoa mukana, siellä hoidan to do listani tietokoneella jolla töitä teen.

      Tuossa bujokirjassa muuten sanottiin että useimmilla on "sidekickinä" pienempi vihko joka kulkee mukana ja johon tehdään juoksevat muistiinpanot, ja sitten kotona vasta siirretään bujoon sieltä tärkeät asiat.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Huh huh, näköjään. Itsekin olen joskus tuosta anoreksiasta vitsaillut ylipainoisen lounastamiskaverin kanssa, vähän kuin kadehtien, että ei hitto, me ahmijat ollaan wanna-be anorektikoita joilla ei vaan tahdonvoima riitä olla ihan oikea anorektikko. Mutta kyllähän anoreksia se kaikkein vaikein syömishäiriö oikeasti on eikä mikään naurun asia.

      Poista
  4. Mä en malta olla mainita siitä kuntosalihommasta. Sillä on niin paljon kokonaisvaltaisesti hyviä vaikutuksia, että kannattaisi antaa hommalle mahdollisuus. Et kadu, jos kokeilet muutaman kuukauden, vaan tod.näk. haluat jatkaa.

    VastaaPoista