Ihana yksinäinen joulu!
Minä siis vietin joulun itsekseni, ja täytyy sanoa että se oli mukavaa, huolimatta siitä kaikesta rummutuksesta kuinka kurjaa pitäisi olla viettää joulua ihan yksin.
Mutta havahduin siihen kuinka voimakasta tuo aivopesu perhe/sukujoulusta on, kun eksäni soitti minulle joulupäivänä, juovuksissa ja erittäin ahdistuneena. Sanoi miettineensä jopa itsemurhaa, koska millään ei ole mitään merkitystä kun on niin yksin. Minä siinä olin vähän huvittunut, koska hän oli juuri hiljattain haaveillut siitä että saisi olla talvilomalla viikon vain lepäämässä yksin kotona. Huomautinkin tästä, että etkös sinä voi ottaa tätä vain lepopäivinä, ja taisi se minun näkökulmaanikin ymmärtää, vaikka tuntuikin olevan hyvin yleisen käsityksen aivopesemä, että nimenomaan joulun pitää olla ihan helvettiä jos sen on yksin, vaikka muuten viettäisi erittäin mielellään aikaa yksin paljon joulunpyhiä pidempäänkin.
Jäin sitten miettimään enemmänkin sitä kaikkea mitä meille syötetään eri puolilta. Pitää olla ystäviä,
pitää olla puoliso, pitää olla harrastuksia, työn pitäisi tuntua merkitykselliseltä, pitäisi olla tietyn painoinen ja näköinen, pitäisi olla omistusasunto, pitäisi pitäisi pitäisi. Sorry vaan, mutta minä en osta tuota aivopesua! Minä aion edelleen nautiskella mukavasta elämästä vaikkei minulla ole mitään tuoltakaan listalta. Luulen että moni muukin voisi vaan nauttia, jos ei päässä pyörisi ulkoa tulleet ajatukset kaikesta millainen kuuluisi olla ja mitä ei ole.
Niin eri tavalla sen voi ottaa, yksinäisen joulun. Yksi pyörii ahdistuneena asunnossaan miettien miten kaikki muut (muka) viettää ihanaa idyllistä perhejoulua takkatulen loisteessa, ja toinen taas pistää kynttilöitä palamaan, ottaa hyvän kirjan ja viinilasin, ja asettuu mukavaan asentoon viltin alle divaanisohvan nurkkaan nautiskelemaan vapaapäivän rauhasta...
Mutta havahduin siihen kuinka voimakasta tuo aivopesu perhe/sukujoulusta on, kun eksäni soitti minulle joulupäivänä, juovuksissa ja erittäin ahdistuneena. Sanoi miettineensä jopa itsemurhaa, koska millään ei ole mitään merkitystä kun on niin yksin. Minä siinä olin vähän huvittunut, koska hän oli juuri hiljattain haaveillut siitä että saisi olla talvilomalla viikon vain lepäämässä yksin kotona. Huomautinkin tästä, että etkös sinä voi ottaa tätä vain lepopäivinä, ja taisi se minun näkökulmaanikin ymmärtää, vaikka tuntuikin olevan hyvin yleisen käsityksen aivopesemä, että nimenomaan joulun pitää olla ihan helvettiä jos sen on yksin, vaikka muuten viettäisi erittäin mielellään aikaa yksin paljon joulunpyhiä pidempäänkin.
Jäin sitten miettimään enemmänkin sitä kaikkea mitä meille syötetään eri puolilta. Pitää olla ystäviä,
 |
| Kotitekoista lämmittävää hehkuviiniä |
Niin eri tavalla sen voi ottaa, yksinäisen joulun. Yksi pyörii ahdistuneena asunnossaan miettien miten kaikki muut (muka) viettää ihanaa idyllistä perhejoulua takkatulen loisteessa, ja toinen taas pistää kynttilöitä palamaan, ottaa hyvän kirjan ja viinilasin, ja asettuu mukavaan asentoon viltin alle divaanisohvan nurkkaan nautiskelemaan vapaapäivän rauhasta...
Ja se kuva idyllisestä perhejoulusta johon omaa (yksinäistä) joulua verrataan on aika harhainen ja pumpulinen sekin. Eivät ne perhejoulut kuin harvoilla onnekkailla kulu ilman ärtymystä, kiirettä ja/tai riitaa. Joille kuille ne ovat painajaisia. Moni perhejoulun valinnut valitsee perhejoulun siksi, että se on helppo valinta ja jos yksinäinen joulu ei ajatuksena miellytä, pitää vaan todeta, että suo siellä vetelä täällä ja tehdä valinta kahden epäämielyttävän väliltä.
VastaaPoistaTosiaan. Tuotakin mietin kun eksä selitti haaveitaan perhejoulusta, että kuinkahan monella se on sitä idylliä, että rakkautta ja lämpöä hehkuen ollaan yhdessä, keskustellaan henkeviä ja ollaan takkatulen ääressä. Luulen, että aika monella se on tylsistymistä, tai alkoholin tissuttelua, tai riitelyä tai jotain muuta vähän vähemmän täydellistä.
PoistaMinä ainakin tiedän kokemuksesta mitä se on jos menen vanhemmilleni: äiti onkin kaivannut riitakumppania jo pitkään, kun isäni on liian hiljainen ja rauhallinen riitelemään, ja sitten alkaa ärsyttäminen: läskistä ja syömisestä huomauttelu, hiusten mallista huomauttelu, vaatteetkin on kamalat, etkö sinä nyt vieläkään ole miestäkään löytänyt ja on tuo tosi noloa ja omituista tuolla tavalla vanhanapiikana vaan aina elää jne... Nykyisin en tuota juuri enää kuuntele vaan ilmoitan heti jos esim. läskikommentointi alkaa, että jos tuo äärimmäisen epäkiinnostava ja jo moneen kertaan kuultu puheenaihe ei lopu, niin tämä visiitti loppuu tähän ja lähden kotiini.
Oliko tämä eksä sama, joka aikoinaan haukkui ulkonäköäsi ja sikaili muutenkin? Jotenkin hymyilyttää, että sama mies haaveilee ihanasta perhejoulusta ja soittelee sulle ruikuttaakseen yksinäisyyttään...
VastaaPoistaJoo. Me ollaan nykyään erittäin hyviä ystäviä, monta kertaa viikossa soitellaan. Parisuhteeseen en haluaisi tyypin kanssa ikinä, liian epävakaa henkisesti mun makuun siinä mielessä, mutta kun ei tarvi sillä tavalla yhdessä olla eikä varsinkaan saman katon alla asua, niin se sekoilu ääripäästä toiseen on ihan hauskaakin seurattavaa.
PoistaPlus että monella tapaa me ollaan todelliset "sielunkumppanit", vaikkei sitten pariskunnaksi sovitakaan, esim. me molemmat tykkäämme kummallisista metafyysisistä pohdinnoista. Kuka muu ymmärtäisi jos hän haluaa puhua siitä miten häntä ahdistaa olemassa oleminen itsessään, se ettei hän ymmärrä sen luonnetta mitä on itsessään olemassaolo, tai kenen kanssa minä pohtisin rinnakkaistodellisuuksien mahdollisuuksia ja yhdessä fantasioitaisiin millainen todellisuuksien kokonaisuus voisi olla :D
Mutta joo, muuten tyypin elämä vaihtelee raittiudesta ja AA-kerhosta sikakännäykseen, tiukasta helluntaiuskovaisuudesta ja moralismista äärimmäiseen sekoiluun seksin, uhkapelin ja kaiken mahdollisen parissa, erakkouden kaipaamisesta perhe-elämän kaipuuseen, äärimmäisestä pihiydestä äärimmäiseen tuhlaamiseen. Se on minusta jotenkin virkistävää seurata, että ihminen voi olla niin erilainen kuin minä itse, joka olen pitkästyttävän tasainen luonne :D
Ainahan noista miehistä on jouluna ja muinakin juhlapyhinä pelkkää haittaa (samoin vanhoista äideistä). Saisivat kumpikin häipyä takavasemmalle heti kun kuusi on saatu jalkaan ja kinkku uuniin :D
VastaaPoistaOlen henkilö, jolle joulu on vain pakkopullaa. Tänä vuonna vielä kotona asuvista lapsista toinen oli kiinnostunut vain kinkusta ja PC-pelien pelaamisesta. Ok, helppo nakki. Toista kiehtoivat kuusi sekä korttipelit. Ok, vielä helpompi ja mukavampi. Pelattiin yhdessä paskahousua ja läpsyä! Pakkopulla olikin ensimmäistä kertaa ihan kevyttä ja vaivatonta! Nautin suuresti kahden lapseni seurasta, syömisestä, juomisesta ja kahtena päivänä käyneistä vieraistakin, jotka auttoivat tuhoamaan suuren ruokamäärän.
Jälkeenpäin ajattelin, että jouluthan voivat olla melko erilaisia eri vuosina. Parempaan päin näytetään menevän! Kun on pieniä lapsia ja mies, kaikki tuntuu pakolliselta ja ahdistavalta. Kun lapset ovat isoja ja nariseva, hankala köriläs puuttuu (ero jo 2006 though), voi joulukin olla kevyt ja miellyttävä!
Kiva että on sullakin mukavampaan suuntaan joulut menossa!
PoistaMeillä, silloin milloin olen erehtynyt vanhemmille jouluksi, muuten äiti valittaa juurikin esim. pelaamisesta tai iPadiin keskittymisestä. Epäkohtelias vieras, kun ei seurustele heidän kanssaan koko ajan tai katso jotain salattuja elämiä telkkarista, vaan keskittyy johonkin koneisiin!
Juu,en minäkään ymmärrä miksi juuri Jouluna puhutaan miten tärkeintä on olla läheisten kanssa. Jos niitä läheisiä ja ystäviä on sen verran että niistä saa hyvän porukan kasaan niin miksi sitä ei voi toteuttaa vaikka puolessa välin helmikuuta??Joo,ja sekin vielä ettei vaan voi soittaa kenellekkään edes suht läheisemmälle kaverille ettei häiritä heidän Joulu"rauhaa".Ziisus.Missäs ne pessimisti-festarit järkättiinkään,sellaset oli ihan oikeasti joku vuosi sitten.
VastaaPoistaPessimistifestarit kuulostaa kyllä hyvältä idealta. Tosin osanotto voi olla vähäistä, tosi pessimisti kun suhtautuu pessimisesti myös ko. tapahtumaan ja siihen osallistumiseen. Ei maksa vaivaa mennä, ehtii sitä joku muu vuosi!
PoistaMun viimeisin joulu oli yksinäisen naisen joulu. Eli kävin juoksemassa aamulla, ketin aamukahvit, söin puuroa ja kävin hautausmaalla. Illalla kavereiden kanssa pubiin. Olipas raskasta ja kamalaa, miten olisinkaan kaivannut sukulaisten hölinää ja jouluruokia jotka maistuu kaikki paskalta.
VastaaPoistaTerveisin hiljainen bloginlukija, joka näkee sussa ihmisen joka mielelläni olisin keski-ikäisenä.
Niinpä, ei se ole ollenkaan kauheaa yksinolo joulunakaan jos ei itse pyörittele päässään ihanteita idyllisestä perhejoulusta.
PoistaHauska tuo viimeisen rivin kommentti - luulenpa että aika harva on tuota mieltä. Minähän en ole ulkoisesti saavuttanut kauheasti mitään mitä ihmiset arvostaa: ei ole miestä, ei lapsia, ei omistusasuntoa, ei ihmeempää menestystä urallakaan (eikä kiinnostusta sellaiseen). Toisaalta olen kyllä varsin elämääni tyytyväinen ihminen, syystä etten kaipaakaan mitään niitä asioita joita jotkut muut ajattelevat minulta puuttuvan ;)