Hiukset tuuheiksi 5 minuutin aamuvaivalla

Suolasuihke
Taas sain eilen puolituntemattomalta ihailua kiiltävistä, paksuista hiuksistani. Huvittaa siksi, koska ilman mitään laittamista hiukseni ovat kaikkea muuta kuin paksut. Ne on sellainen ohut, raskaana roikkuva, piikkisuora moppi. Hiirenhäntä olisi aika kuvaava nimitys. Tällä kertaa ajattelin jakaa omia keinojani, miten puolipitkistä tai pitkistä hiuksista saa ilman föönäämistä tai aamuista pitkällistä muotoiluväkerrystä tuuhean näköiset, vaikkei ne sitä luonnostaan olisi.

Pesu

Minä pesen hiukset vain pari kertaa viikossa, alkuillasta niin että ehtivät kuivua ennen nukkumaanmenoa. Kun pesen, vältän kaikkea hoitavaa, koska hoitavat aineet latistaa. Käytän pesuun oliiviöljysaippuaa enkä mitään hoitoaineita. Tämän tempun tuuheuttavaa vaikutusta on jotkut muutkin bloggaajat kehuneet (linkki), ja ainakin itselläni se toimii. Kovin käsiteltyyn tukkaan ei ehkä kuitenkaan kannata kokeilla ainakaan ilman hoitoainetta. 

Merisuolasuihke

Hiuspuuteri ja lakka
Jos ongelma on vaikeasti missään muodossa pysyvät hiukset, jotka haluavat aina suoristua roikkumaan pitkin päätä, merisuolasuihke toimii mainiosti ongelmaan. Laitan sitä reilusti pesun jälkeen koko hiusten pituuksiin ja kampaan läpi. Olen käyttänyt eri merkkisiä, jotkut kampaamotuotteita ja jotkut marketin, tällä hetkellä on kuvan mukaista got2b markettituotetta mikä toimii siinä missä kalliimmatkin.

Mummon papiljotit

Merisuolasuihkeen jälkeen laitan päähän papiljotit. Sen mukaan haluanko vain tuuheutta vai kiharoita, laitan joko isoja tarrapapiljotteja tai patukkapapiljotteja. Joskus laitan suurimpaan osaan päätä tarrapapiljotteja ja eteen muutaman patukan. En föönää tukkaa, vaan saa kuivua siinä illan kuluessa itsestään muotoon. En myöskään nuku paplarit päässä, en pystyisi siihen. Nukkumaanmenoa ennen otan vaan rullat pois.

Aamu: hiuspuuteria, suoristusrautaa ja lakkaa 

Suoristusrauta
Aamu-unisena en jaksa laittaa paljoa hiuksia aamulla, mutta onneksi ei tarvitsekaan, kun on ollut papiljotit ja merisuolasuihke alla. Aamulla vaan ensin ravistan tuuheuttavaa hiuspuuteria hiusten tyveen ja hieron sinne, yleensä pää alaspäin (vaihtoehdot hiuspuuterille on tyveen laitettu tukeva hiusvaha tai tupeeraus + lakka). Sen jälkeen harjaan hiukset läpi ja käyn suoristusraudalla äkkiä läpi outoon suuntaan sojottavat latvat tai liian kiharoiksi jääneet kohdat. Tähän ei mene kuin pari minuuttia. Sitten vaan hiuslakkaa. Laitan sitä usein hiuksia nostellen vähän hiusten tyviin ja sitten vielä päälle. 

Tuuheus säilyy aika hyvin pari seuraavaakin päivää. Vähän voi harjata pää alaspäin aamulla ja laittaa hiuspuuteria jos on latistunut yön aikana. 

Lopputulos

Kun on näin lyhyt tukka vielä, en viitsi äärituuheaksi pöyhiä ettei näytä entistä lyhyemmältä hiukset. Yleensä jätän tämäntyyppiseksi.



Kommentit

  1. Todella kauniit hiukset!

    VastaaPoista
  2. Miksi et voi näyttää kasvojasi,etenkin ehostuksen jälkeen? Ja muutenkin. Ei sinun blogisi enää jätä arvailujen varaan jos joku täältä tunnistaa.Tule esiin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen minä tuota miettinyt että pitäisikö. Ei minua niinkään häiritse jos joku tuttu tunnistaa, ihan varmasti tunnistaa jos tänne sattuu tulemaan lueskelemaan. Mutta sitä jotenkin jännitän että ns. puolitutut tunnistaa. Jotenkin arastuttaa ajatus, että esim. työkuvioissa tapaamani ihmiset saattaisivat tietää että ai, tuo on se kaljasieni-suurkuluttaja sieltä blogista. Kivampi ajatella, ettei ne tiedä mitään ;)

      Voi kyllä olla että jonain päivänä tämän asian suhteen rohkaistunkin vielä. Harkinnassa on tosiaan välillä ollut.

      Poista
  3. Sussa on jotain samaa kuin Elizabeth Taylorissa(varmaankin talvivärit ainakin). Tosi kurja kun tunnet itsesi jotenkin oudon näköiseksi, kaunishan Sä olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen oppinut tykkäämään omista väreistäni ajan kanssa. Nuorempana tunsin aina itseni surkeaksi tummaksi rusinaksi, ihailin vain vaaleita ihmisiä. Parikymppisenä oli kausi jolloin jopa kerran kuussa blondautin hiuksiani siinä toivossa että minustakin tulisi hyvännäköinen blondi, mutta aika kamalalta se näytti, kun aina jäi jotenkin kellertäväksi se väri ja sai ihon ja silmät näyttämään tunkkaisen ja likaisen värisiltä. Nykyisin kyllä ihan tykkään omista väreistäni, onhan mustanruskeiden hiusten ja sammaleenvihreiden silmien yhdistelmä ainakin aika erikoinen.

      Vartalonikin olen pääosin jo hyväksynyt, sen että minä vaan olen vähän "krompson" ja kömpelön näköinen aina. Mutta omaan silmään naama vaan näyttää aina vaan jotenkin epämuodostuneelta, niin että usein itse ihan säikähdän sitä miltä näytän jos vahingossa näen itseni vaikka jostain ikkunan heijastuksesta tai tavaratalon peilistä ;-)

      Poista

Lähetä kommentti