Pimeä ja kylmä tulee, ja minä haluaisin kerätä vararavintoa ja mennä talviunille
Myönnetään: minä kammoan Suomen talvea. Ja jo loppusyksyä siitä alkaen, kun puut alkaa käydä
masentavan lehdettömiksi ja illat pimeiksi. Vanhemmiten kylmä ja pimeä masentaa aina vaan enemmän, ja aikaisemmin, eikä siihen auta edes D-vitamiini tai kirkasvalolamppu - minä muuten hajotin sellaisen helvetinkoneen viime vuonna: yritin terveyslehden artikkelin innoittamana voittaa aamuväsymystä istumalla vartin ison kirkasvalolampun edessä heräämisen jälkeen, mutta kirkas räikeä valo otti vaan päähän, ja yhtenä erityisen kiukkuisena aamuna vapautin itseni ärsyttävästi päin naamaa räkittävästä ihmisrääkkääjästä täräyttämällä härvelin Tuhannen Pillun Päreiksi kuminuijalla.
Painonhallinnan osalta pimeä ja kylmä aika tulee olemaan myös todellinen haaste. Jo nuorena ja luonnostaan hoikkana tapasin painaa talvisin noin 5 kg enemmän kuin kesällä. Minuun on ilmeisesti asennettu karhun vaistot, jotka käskevät pimeän ja kylmän saapuessa keräämään mahdollisimman paljon vararavintoa, ja lisäksi säästämään energiaa välttämällä kaikenlaista liikkumista (voisipa karhun tapaan ryömiä talvipesään nukkumaan ja tulla sieltä ulos vasta keväällä!). Nyt olen alkanut taas huomata vaistojen iskeneen päälle. Tekisi mieli syöpötellä varsinkin makeaa lähes koko ajan. Muutenkin ruokaa tekisi mieli syödä melko järkyttäviä määriä, tuntuu ettei sellaisesta omasta normaaliannoksestani tule nyt kuin kiukkuiseksi. Lisäksi nukuttaa ja väsyttää. Voisin nukkua varmasti jotain 11 tuntia päivässä, ja loppuaikanakaan ei jaksa oikein muuta kuin istua sohvalla lämpöviltin alla tuijottamassa televisiota tai sitten kuumassa suihkussa. Ympärivuorokautinen, jokatalvinen palelu on nimittäin taas alkanut :(
Eilen oli taas järkky päivä syömisen suhteen, ja tämä tämmöinen täytyisi kyllä nyt jotenkin saada kuriin, kun en haluaisi lihoa sitä tavanomaista talvista viittä kiloani, vaan päinvastoin onnistua edelleen pudottamaan. Eilen syötyä:
- Lounaaksi kaksi lautasellista kiinalaista ruokaa buffetista, mm. varmaan 10 friteerattua katkarapua. Kahvin kanssa suklaapatukka. Päivälliseksi hampurilaisateria, ja kotona söin vielä päälle sämpylän metwurstilla ja kananmunalla kun oli vieläkin nälkä. Sorruin silti napostelemaan illan mittaan pähkinöitä ja närpin puolikkaan leipäjuuston pala kerrallaan, pettäen itseäni sanoen jokaisen muutaman sentin palan kohdalla "ja tämä on sitten viimeinen pala". YHH...
Ja tänään nyt taas ihan kauhea makeannälkä vaikka söin ihan kunnollisen lounaan ja jälkiruoankin. Taistele, taistele, suklaa-automaatin kiusauksia vastaan!
masentavan lehdettömiksi ja illat pimeiksi. Vanhemmiten kylmä ja pimeä masentaa aina vaan enemmän, ja aikaisemmin, eikä siihen auta edes D-vitamiini tai kirkasvalolamppu - minä muuten hajotin sellaisen helvetinkoneen viime vuonna: yritin terveyslehden artikkelin innoittamana voittaa aamuväsymystä istumalla vartin ison kirkasvalolampun edessä heräämisen jälkeen, mutta kirkas räikeä valo otti vaan päähän, ja yhtenä erityisen kiukkuisena aamuna vapautin itseni ärsyttävästi päin naamaa räkittävästä ihmisrääkkääjästä täräyttämällä härvelin Tuhannen Pillun Päreiksi kuminuijalla.Painonhallinnan osalta pimeä ja kylmä aika tulee olemaan myös todellinen haaste. Jo nuorena ja luonnostaan hoikkana tapasin painaa talvisin noin 5 kg enemmän kuin kesällä. Minuun on ilmeisesti asennettu karhun vaistot, jotka käskevät pimeän ja kylmän saapuessa keräämään mahdollisimman paljon vararavintoa, ja lisäksi säästämään energiaa välttämällä kaikenlaista liikkumista (voisipa karhun tapaan ryömiä talvipesään nukkumaan ja tulla sieltä ulos vasta keväällä!). Nyt olen alkanut taas huomata vaistojen iskeneen päälle. Tekisi mieli syöpötellä varsinkin makeaa lähes koko ajan. Muutenkin ruokaa tekisi mieli syödä melko järkyttäviä määriä, tuntuu ettei sellaisesta omasta normaaliannoksestani tule nyt kuin kiukkuiseksi. Lisäksi nukuttaa ja väsyttää. Voisin nukkua varmasti jotain 11 tuntia päivässä, ja loppuaikanakaan ei jaksa oikein muuta kuin istua sohvalla lämpöviltin alla tuijottamassa televisiota tai sitten kuumassa suihkussa. Ympärivuorokautinen, jokatalvinen palelu on nimittäin taas alkanut :(
Eilen oli taas järkky päivä syömisen suhteen, ja tämä tämmöinen täytyisi kyllä nyt jotenkin saada kuriin, kun en haluaisi lihoa sitä tavanomaista talvista viittä kiloani, vaan päinvastoin onnistua edelleen pudottamaan. Eilen syötyä:
- Lounaaksi kaksi lautasellista kiinalaista ruokaa buffetista, mm. varmaan 10 friteerattua katkarapua. Kahvin kanssa suklaapatukka. Päivälliseksi hampurilaisateria, ja kotona söin vielä päälle sämpylän metwurstilla ja kananmunalla kun oli vieläkin nälkä. Sorruin silti napostelemaan illan mittaan pähkinöitä ja närpin puolikkaan leipäjuuston pala kerrallaan, pettäen itseäni sanoen jokaisen muutaman sentin palan kohdalla "ja tämä on sitten viimeinen pala". YHH...Ja tänään nyt taas ihan kauhea makeannälkä vaikka söin ihan kunnollisen lounaan ja jälkiruoankin. Taistele, taistele, suklaa-automaatin kiusauksia vastaan!
 |
| Tahtoo talviunille - tai etelään! |
Voi, tuo on niin tuttua, talvisin tahtoo paino nousta kun ruokahalu kasvaa, mutta sehän on hei ihan luonnollista ihmiselimistölle (laiha lohtu, tiedän). Voisitko ajatella, nyt talven tullen laihtuminen on vaan hitaampaa, ja olen samaa mieltä mitä luin joistain aiemmista kommenteita, ei sulla ole tarvetta laihtua, ei ainakaan mitään kiirettä.
VastaaPoistaTuli mieleen, kokeile seuraavaksi sellaista lamppua jonka valo aamulla pikkuhiljaa alkaa kirkastua ja herättää ne aivot vielä kun olet untenmailla. Ei tarvitse istua ja hermostua. Tiedä sitten olisiko siitäkään hyötyä vai vaan rahanhukkaa.
Täytyy tosiaan olla itselleen armollinen nyt kylmän vuodenajan tullen, eikä odottaa tiukkaa pitäytymistä tietyssä kalorimäärässä ja puolen kilon viikoittaista painonlaskua. Epäilen jopa, että jos onnistuisin tahdonvoimalla piiskaamaan itseni jonkin aikaa siihen, se voisi kostautua heikkona hetkenä kahta kauheampana ahmimiskautena. Parempi vaan hyväksyä että painoa lähtee hitaammin. Eipä se hädän aihe ole, kun painoindeksi on kuitenkin jo tukevasti normaalin puolella eikä paino ole terveysuhka.
PoistaKiitos sarastusvalovinkistä muuten! Olen kuullut työkaverin, joka myös on kaltaiseni aamu-uninen ja -äkäinen ylistävän sitä, että herätys on paljon pehmeämpi kuin herätys pussipimeästä herätyskellon tai kännykän pärinään. Täytyykin hankkia laite!
Arvaan, ettei ajatus kuulosta uskottavalta, mutta sanon silti: murtomaahiihto on hienoa hommaa!
VastaaPoistaVihasin hiihtämistä lapsena ja nuorena, mutta ikä ja hiihtovälineiden paraneminen on tehnyt ihmeitä, hiihtäminen on muuttunut todella kivaksi. Nykyajan sukset, monot, sauvat ja vaatteet toimivat niin hyvin, että kyseessä on ihan eri laji kuin silloin joskus. Ja lisäksi Helsinki keskittää talvella kunnossapitoresurssinsa katujen kunnossapidon sijaan latuihin, ladut ovat olleet suurenmoiset viime vuosina.
Laji on niin monipuolinen, että koko kropan eri lihasryhmät saavat harjoitusta, ja kauniissa luonnossa liikkuessa harjoitus tulee ihan kaupanpäällisenä maisemia katsellessa. Läskiä palaa, kroppa muotoutuu, kestävyys paranee, mieli virkistyy.
Pane ajatus hautumaan, ja kunhan lumet tulevat, käy kokeilemassa hiihtämistä. Saatat huomata, ettei Suomen talvi olekaan läpeensä paha.
Kääk,talviurheilua! Plussapallo on trooppinen eläin jota on suojeltava pakkasen puolelle meneviltä lämpötiloilta :D
PoistaNäin koiranomistajana täytyy sanoa, että todellakin valitettavasti talvella tässä kaupungissa kaikki kävelytiet muutetaan laduiksi, niin ettei koiran ulkoilutukseen tahdo riittää tilaa missään. Tuo koiran omistaminen tekee myös sen, että ulkona on pakko olla säällä kuin säällä vähintään 1,5 tuntia päivässä, joten sen lisäksi ei oikein tällainen kylmänarka ihminen enää ulkoilua kaipaa. Eikä toisaalta pian 14 täyttävän koiran kanssa enää vauhtilenkkejä harrasteta.
Tällä hetkellä on yritys päästä töihin ulkomaille, huomattavasti lämpimämpään ilmastoon, mutta voipi olla että yhden talven joutuu vielä tätä kestämään täällä ainakin...
Kirkasvalolampusta saa mun mielestä parhaan tehon, kun sen vie sinne toimistoon ja antaa sen aamupäivän aikana palaa vaikka tunnin- pari. sitä ei tarvitse tuijottaa, mutta sen pitää olla tarpeeksi lähellä. Ei ärsytä ja kenellä on aikaa asettua aamulla oikeen olemaan siinä lampun edessä.
VastaaPoistaHyvä pointti tuo, että ei varmaan tosiaan ärsytä niin paljon jos sitä valoa ei räpsäytetä juuri heränneen herkille ja väsyneille silmille vaan vasta kun on päässyt toimistolle asti ja jotenkin edes herännyt.
PoistaJotenkin tuntuu kyllä ärsyttävältä, että täytyy edes itseään piristää... Luulen että olisin talven ihan tyytyväinen, jos vaan saisi antaa periksi tarpeelle nukkua tosi paljon ja olla passiivinen, mutta valitettavasti työelämä ei anna periksi lokoisalle talviunimoodille :D
Muus! Kyllä se on mullakin niin, että talvella kilot tupsahtelee kummasti takaisin.. :o Se vähäinenkin hyötyliikunta, pyöräily töihin tai kouluun, jää säiden kylmetessä.. saan lainata äitiltä autoa halutessani ja viime talvena sitä tuli käytettyä paljon työmatkoissa.. ja pahinta.. autolla oli niin helppo ajaa töiden jälkeen 24h kiskoille ostaa jäätelöä!! Useempi kerta viikossa tuli ostettua tuhti paketti jätskiä kätevästi työmatkan varrelta. Enkä ees oikeen kunnolla tiedostanut sitä.. arvaappa vaan, miten toi vaikutti muihin syömisiin ja ylipäätään jaksamiseen. Lihoin viime talvena about 10 kiloa, joista jo 6 kg on saatu pois, onneksi.
VastaaPoistaMutta tänä syksynä oon väkisin pyöräillyt töihin, vaikka nyt alkaa olla oman mukavuusalueen rajamailla säiden puolesta. Oon miettinyt et jos hankkisin vielä nastarenkaat, niin voisin pyöräillä pienillä pakkasillakin.. vaikka kai siinä hieman hullun maine tulisi. :D Oon aloittanut myös 3 tanssikurssia koulun kautta, kun ovat niin halpoja ja suhteellisen helppo on ennen koulua tai sen jälkeen hilpasta tunnille. Päätin jo kesän lopussa, että tulevaa syys-kevät kautta en todellakaan vietä taas sohvalla maaten. Ja pakko sanoa, että mulla on todella hyvä olo. Käyn vielä kerran viikossa kävelemässä pimeässä syyssäässä omakotitaloalueella kyyläämässä naapureiden ihania koteja.. :D En tiiä, vaik nää jutut kuulostaa isolta muutokselta, niin ne ei silleen tunnu ikäviltä asioilta, vaan semmoisilta jutuilta, joita haluan tehä ja joista tulee henkisesti ja fyysisesti hyvä mieli ja olo. Eikä ole niin superväsynyt koko ajan, vaikka ei niin paljon jaksa nähdä tuttuja, kuin vaikka kesällä. Ja ennen kaikkea, mul on toi ruokapuoli paremmin hanskassa, kun ei todellakaan tee mieli vetää sitä litran pakettii jätskiä, jos on seuraavana aamuna tanssia. :)
Mutta haaa ihmiset on erilaisia, todellakin kannatan talviunimoodia niin pitkälle, kuin se käytännön syistä on mahdollista.
Sinulla kyllä tosi hyvä tahti päällä, jos jaksat sitä pitää talven yllä, ei varmasti tule toistumaan viime talven lihominen! Tsemppiä vaikeaan vuodenaikaan!
PoistaItsekin olen joskus miettinyt tuota mahdollisuutta kuluttaa kaloreita pyöräilemällä työmatka, mutta kun sitä matkaa on kuitenkin noin 10 km, ja usein täytyy kannettavaa tietokonetta salkussa raahata vielä, niin hankalalta tuntuu. Puhumattakaan siitä että se rajoittaisi pukeutumista, esim. tiukassa mekossa ei kauheasti pyöräillä. Käytän mm. näitä tekosyynä siihen että huristelen autolla kesällä hyvälläkin säällä työmatkat...
10 kilsaa on just hyvä fillarimatka. Ja läppäri kulkee repussa ihan hyvin, salkku voi varmaan yöpyä duunipaikalla. Nuo kledjujutut ja meikkaamiset ovat tietysti juttu sinänsä, se voi olla meille miehille vähän helpompaa, itselläni menee kymmenkunta minuuttia fillarilla duunipaikalle saapumisesta siihen, kun olen käynyt suihkussa, vaihtanut vaatteet ja kraka kaulassa valmiina päivän koitoksiin.
PoistaJos työmatkafillarointi vain käytännössä onnistuu, suosittelen lämpimästi, kohta alkavat taas mitä miellyttävimmät fillarointikelit, kun kadut ovat peilijäässä ja räntää tulee vaakasuoraan pilkkopimeässä.
Kuulostaa kyllä houkuttavalta tuo kadut peilijäässä, räntää ja pilkkopimeää :D Ehkä ainakin lämpimämpään vuodenaikaan voisi tehdä extreme-kokeilun ja jonain päivänä pyöräillä, sen verran rauhallista tahtia että ei tarvi vaatteita vaihtaa eikä käydä suihkussa. Toisaalta aamu-unisuudelleni tuppaa olemaan liikaa jo se, että minun on ennen töihin lähtöä käytävä koiralenkillä kävelemässä...
Poista