Luettua: Barry Popkinin Läski maailma

Tämä ei ole mikään laihdutusohjekirja, vaan pitkän linjan nälkä- ja ravitsemustutkijan kokoomateos siitä, miten maailma on 1950-luvulta muuttunut, niin että silloin yleinen ongelma nälkä onkin muuttunut lihavuuden ongelmaksi eri puolilla maailmaa, jopa köyhissä maissa. Kirjasta tekee mielenkiintoisen kirjoittajan pitkä näkökulma: hän on ensin 1960-luvulta alkaen tutkinut nälkäongelmaa ja sen ratkaisuja monissa maissa (mm. Yhdysvallat, Kiina, Filippiinit, Intia, Venäjä), ja sittemmin ylipaino-ongelmaa, seurannut miten tutkituissa maissa ylipaino on vallannut alaa yhä enemmän - ja valitettavasti nälkäkään ei ole silti poistunut, vaan rinnakkain voi elää nälkäisiä köyhiä slummeissaan, ja ylipainoisia keskiluokkaisia.


Neljä päämuutosta jotka ovat johtaneet lihavuuden yleistymiseen: välipalat, viikonloppuruokailu, jättikoot ja ulkona syöminen

Välipalojen kaloripitoisuus on kasvanut viimeisten 50 vuoden aikana runsaasti. Aiemmin niitä söivät lähinnä lapset ja ne koostuivat jostain kevyestä. Välipala oli yleensä energiamäärältään alle 100 kcal, kun taas nykyisin yhdessä välipalassa saattaa olla jopa 300 kcal, ja ihminen voi syödä niitä parikin päivässä. Usein ihmiset vielä valitsevat, niin Intiassa kuin Yhdysvalloissakin, välipalaksi jotain makeaa ja ravintotyhjää, kuten limonadia, keksejä, karkkia tai leivoksia.

Viikonloppusyömiset on toinen iso muutos. 1950-luvulla ihmiset söivät pääosin viikonloppuna samoin kuin viikolla, paitsi ehkä sunnuntain lounaalla saattoi olla jotain vähän parempaa, ehkä erityinen jälkiruoka vaikkapa. Nykyisin monet ihmiset aloittavat herkuttelun perjantaina ja syövät koko viikonlopun huomattavasti enemmän kuin viikolla. Kolmen päivän viikottainen runsas kalorinsaanti on jo merkittävää painon kannalta.

Jättikoot kirjoittaja mainitsee kolmanneksi isoksi muutokseksi, mutta tuntuu että tämä ongelma on pahin Yhdysvalloissa. Ei silti, myydään täälläkin esim. limsoja entistä isommissa pakkauksissa, ja hampurilaisateriat on koottu valmiiksi ranskalaiset, hampurilaisen ja juoman sisältäväksi kokonaisuudeksi. Itsekin olen joskus ottanut aterian, vaikkei oikeastaan olisi sillä kertaa tehnyt mieli siihen kuuluvia ranskanperunoita, koska oli halvempaa ottaa ateria kuin pelkkä hampurilainen ja juoma.

Suuri muutos on myös se, että tuhansien vuosien ajan vain matkamiehet söivät kodin ulkopuolella: kotiruoka oli lähes kaikkien maailman kalorien lähde. Nykyisin ihmiset syövät erittäin usein ulkona, esim. työpäivän lounaan syöminen ravintolassa on tavattoman yleistä, ja sen lisäksi on vielä muita ravintolaruokailuja. Aika usein on niin, että ravintolaruoassa on suurempi annoskoko ja enemmän kaloreita kuin mitä olisi jos ateria pitäisi valmistaa itse itselleen kotona syötäväksi tai evääksi.

Suuri ongelma: juomat

Ihmisen elimistö on sellainen, ettei juomalla voi tyydyttää nälkää. Ihminen voi juoda puoli litraa Cokista tai
kolme kaljaa ennen päivällistä (tai sen ohessa), ja syödä päivällisellä aivan yhtä paljon kuin jos ei olisi juonut mitään ennen. Tästä syystä energiapitoiset juomat on iso ongelma ihmisten painonhallinnalle. Alunperin ihminen joi vain vettä, mutta sitten mukaan tulivat maito, viini, olut, kahvi ja tee. Nämä eivät olleet vielä painolle erityisen tuhoisia, varsinkin kun ennen viimeistä vuosisataa ihmiset kuluttivat töissään riittävästi kaloreita että juomista tulleet lisäkalorit kuluivat pois. Ongelmat alkoivat toden teolla kun teollisuus toi kuvaan sokeroidut juomat kuten limonadit, jääteet, erittäin kaloripitoiset kahvijuomat - sekä myös hedelmämehut (hedelmien juominen mehuina on aika uusi ilmiö, aiemmin ne syötiin hedelminä). Niitä on tullut tavaksi juoda pitkin päivää isoja määriä tavalla, jolla historiassa ei esim. viiniä tai maitoa juotu, ja nykyajan amerikkalainen saakin tutkimusten mukaan yli 400 kcal pelkistä juomista joka päivä. 

Liikkumisen vähentyminen ja perinneruokavaliot

Kaikille varmaan on nykyaikana selvää, että fyysinen aktiivisuus on vähentynyt koneistumisen ja konttorityön myötä, ja sillä on vaikutuksensa lihavuusongelmaan. Se mikä oli itselleni kirjassa uusi ajatus on se, että monet perinneruokavaliot ovat kehittyneet ruokkimaan erittäin rankkaa työtä tekeviä maalaisia, ja siksi jopa näitä sinänsä terveellisiä ruokavalioita noudattamalla nykyihminen voi lihoa merkittävästi. Kirja kertoo intialaisesta perheestä, jotka ovat maanviljelijöitä ja tekevät melko fyysistä työtä, mutta kuitenkin vanhoihin aikoihin nähden paljon kevyempää: he kuluttavat vain puolet niistä kaloreista kuin maanviljelijä 100 vuotta sitten samalla seudulla. Esimerkkiperhe kuitenkin syö intialaista perinneruokaa runsaine kirkastettuine voineen kaikkineen, ja kaikilla perheenjäsenillä on paino-ongelmia. Tämä sai minut, Välimeren ruokavalion harrastajan, myös miettimään, että ehkäpä myös se ruokavalio runsaine oliiviöljyineen on tarkoitettu paljon aktiivisempaan elämäntyyliin kuin omani, ja että istumatyöläisen olisi syytä säätää alaspäin esim. öljyn määrä ja ylöspäin kasvisten.

Muuta - myös ilouutinen meille pastasyöpöille!

Kirjassa kerrotaan myös lihavuuden vakavista terveysvaikutuksista, mutta ne lienevät nykyisin lähes kaikille hyvinkin tuttuja. Samoin elintarviketeollisuuden roolista lihavuusongelman suhteen, ja myös siinä, miten teollisuus voisi auttaa ratkaisemaan ongelman. Pyrkimyksiä nimittäin siihenkin tietyillä yhtiöillä on, että tuotteista pyritään tekemään kevyempiä ja terveellisempiä. 

Yksittäinen poiminta vielä loppuun, ja tämä ilahduttaa ainakin minua pastanystävää joka en pidä
Terveysruokaa: pasta puttanesca durumspagetista

täysjyväpastasta: kirjan mukaan durumvehnästä tehtyä pastaa syömällä saa saman hyödyn kuin tavallisen vehnän täysjyvälajikkeesta tehtyä syömällä. Mutta durumvehnästähän ne kaikki laadukkaat merkit on tehtykin nykyisin! Kirja kertoo durumvehnässä olevan runsaasti korkealaatuista proteiinia, ja sen syömisen olevan yksi tärkeä syy, miksi 1950- ja  1960-luvun Sisilian ja Italian välimerelliset ruokavaliot olivat niin terveellisiä. Kiva kuulla, ettei valkoinen pasta olekaan välttämättä epäterveellistä, eikä edes pizzapohja, senhän voi myös tehdä durumvehnästä, samoin kuin foccaccia-leivän :)

Kommentit

  1. Suosittelen kirjaa Vaaralliset viljat, oma terveyteni ja painonikin korjaantuneet huomattavasti kun jätin gluteeniviljat :) Valitettavaa tietysti jos tykkää pastasta. Hätätapauksessa voi tietysti turvautua maissi-/ tai riisipastaan. Ajattelin vain, kuin noin lukuihmisiä olet ja ravinnosta sekä sen vaikutuksista moninaisesti kiinnostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taidan tykätä pastasta, riisistä ja vaaleasta leivästä ihan liikaa että edes harkitsisin niiden pois jättämistä :) Edes täysjyväisiin en makusyistä halua vaihtaa.

      En ole koskaan myös oikein uskonut hiilihydraattiruokien yleiseen haitallisuuteen, koska niitä on vuosisatoja syöty monissa erilaisissa terveellisissä perinneruokavalioissa. Yksilöllisesti toki varmasti on niin että jollekin ei vaikka gluteeniviljat sovi, vaikkei varsinaista keliakiaa olisikaan todettu. Minusta taas tuntuu että voin parhaiten varsin runsashiilihydraattisella ruokavaliolla, ja liika proteiini on se minulle huono juttu, joka tekee raskaan ja väsyneen olon ja lisää unentarvetta, ja aiheuttaa näppyjä ihoonkin.

      Poista
    2. Jep, en tarkoittanutkaan nyt karppausta ja hiilihydraattien karsimista noin yleensä, vaan ainoastaan gluteeniviljojen. Minäkin syön perunaa ja riisiä vaihtelevasti. Joillekin nuo vehnätuotteet tai ruiskin sopivat, hyvä niin, monelle ne kuitenkin aiheuttavat oireita joita ei osaa edes ko. aineksiin edes yhdistää. Kirja on silti lukemisen arvoinen ;)
      Ja todella olisi ihanaa syödä itsekin patonkia tai muuta ihan perusmuodossaan, vaan tulee heti huono olo :(
      Jäi aiemmin kommentoimatta: se sun punainen neule kuvassa oli aivan upea!

      Poista
    3. Täytyypä lukea tosiaan tuo kirja, saa nähdä vakuuttaako se viljojen vaarallisuudesta meikäläisenkin :) Itselläni on siitä helppoa ollut tuo syöminen, että kroppani on toistaiseksi tuntunut kestävän lähes mitä vaan. Jopa kun olin 30-40 annosta alkoholia viikossa juova eineksillä ja karkilla eläjä, en juuri koskaan ollut edes flunssassa ja olo oli hyvä. Läskin kertyminen oli ainoa oire "hieman" huonosta ruokavaliosta, ja ehkä psyykkisesti hieman apeat mielialat, mihin varmaan tuo alkoholin jatkuva liikajuominen syynä. Nykyisellä ruokavaliolla, vaikka siihen kuuluu paljon gluteeniviljoja, olo on usein suorastaan turhankin energinen, koska en keksi mitä kaikkea sillä energialla tekisi ;-)

      Kiitos myös asukommentista. Jotenkin tykkään varsinkin töissä käyttää tuollaisia väljiä ja liehuvia vaatteita, vaikkei enää olisi ison vatsan takia pakko kuten ennen, mutta nyt taas alan olla sen verran kurvikas etten miesvaltaisella työpaikalla välitä liikaa muotojani esitellä. Haluan näyttää uskottavalta asiantuntijalta enkä joltain jättitissiseltä seksipommilta :D

      Poista
  2. Välipala-asia erityisesti kiinnitti huomion. Mäkin oon vähän ihmetellyt nykyistä suositusta, että koko ajan pitäisi olla puputtamassa. Syömään siitä, mars mars, ei saa ruokailuväli venyä kahta tuntia pidemmäksi tai siitä seuraa vaan hallitsematon nälkä ja sitten ahmit ilman mitään kontrollia seuraavan kahden viikon ajan kaiken asuntosi irtaimistosta viattomiin vastaantulijoihin saakka! Kiloklubissa notkuessa tätä vuodatusta ainakin näkee enemmän kuin kylliksi.

    Mä taas oon ihan eri mieltä. Välipalan voi syödä, joo, jos on nälkä. Mutta mieluummin kunnon annos ruokaa ruoka-aikana, kuin koko ajan närppimässä ainainen nälkä seuralaisena, ettei vaan ateriaväli veny. Ravitsemusasiantuntijat hoi, oiskohan tässä välipalakulttuurissa vähän korjaamisen varaa?

    -Komeetta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiloklubilla tosiaan on välillä tietynlaista fanaattisuutta virallisten ravitsemussuositusten tai Kiloklubin alkuperäisten asiantuntijoiden suositusten puolesta. Erityisesti välipalat ja se että pitäisi syödä puolet ruoasta ennen puoltapäivää ovat tällaisia aiheita (itse olen suurrikkuri kun en syö välipaloja enkä mitään ennen puoltapäivää). Ilmeisesti se on mahdotonta joillekin uskoa että samat asiat vaan ei toimi kaikille.

      Tosi hauskasti ilmaisit muuten tuon mitä kauheita seuraa välipalojen syömättömyydestä :D Juuri tuollaista liioittelun makua niissä pelätyissä seuraamuksissa on, joilla pelotellaan jos ei syö välipaloja. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka yleistä oikeasti on sellainen että tarvitsee syömistä muutaman tunnin välein yai tapahtuu kauheuksia, että olenko itse kummallinen poikkeus kun en tunne oikeastaan ollenkaan nälkää aterioiden välillä vaikka syön vain kahdesti päivässä ja välissä pari kuppia mustaa kahvia vaan.

      Poista

Lähetä kommentti