Sellaista se elämä on painon kanssa, aaltoilua
Viimeksi kun kirjoitin, olin vaihtelun vuoksi saanut kiinni jokseenkin järkevistä elämäntavoista ja itsekurista, ja päässyt 85 kilon painoon. No, kyllähän siinä sitten niin kävi taas että tuli kaikenlaista ja takaisin ollaan lähellä 100 kiloa.
Mitä 'kaikenlaista' sisältää. Kovan työstressikauden jonka aikana iltainen alkoholin tissutelu palasi kuvioon, ja sen myötä herkut. Koronatylsistyminen / uupumus - mun ainoat ihmissuhteet oli ennen töissä ja yli 75 v vanhemmat, ja työ meni jo viime maaliskuussa etätyöksi ja vanhempiakaan ei ole voinut koronariskin takia tavata. Alkoi jo mun erakkoluonteellekin olla vähän liikaa erakkoutta, alkoi pitkästyttämään yksin neljän seinän sisällä aina kykkiminen. Ja syöpön- ja juoponvikainen kun on, niin senhän tietää millä sitä tylsyyttä lievittää.
Tammikuussa kävi vielä niin että löysin seurustelukumppanin. Käsittämätöntä kyllä, itseäni nuoremman (tosin vain 2 vuotta) ja normaalipainoisen. Tämän jälkeen on taas aktivoitunut vahvasti ulkonäköhäpeä ja ajatukset laihduttamisesta. Mies itse ei tunnu välittävän siitä minkä kokoinen olen, sanoo olevansa ihastunut älykkyyteen ja luonteeseen eikä ulkokuoreen. Itse asiassa hän on suoraan sanonut että toivoo etten alkaisi mihinkään laihduttamiseen vaan että voitaisiin elää nautiskellen elämästä mukavasti. Mutta en voi sille mitään, että aina kun kodin ulkopuolelle mennään, minua alkaa häiritä meidän "ulkonäkötasoero", se että olen pallomainen pulloposkinen ja kaksoisleukainen tantta hoikan ja nuorekkaan miehen rinnalla. No, se pakkolaihdutus nyt on käynnissä että koska käytännössä asutaan yhdessä, en kehtaa terveellisiä elämäntapoja harrastavan miehen paikalla ollesssa kumota arki-iltana kuutta pint-koon kaljaa ja syödä pizzan kyytipojaksi kuten yksin tein.
Mutta joo, myönnetään, taas tänään luin laihdutuskirjaa (lääkäri Michael Mosleyn "Halllitse painoasi ja terveyttäsi"), ja kova olisi hinku aloittaa kuuri. Silti vaikka uskon että historiani tuntien pysyvän onnistumisen todennäköisyys on hyvin lähellä nollaa.
 |
| Plussapallo ja miesystävä, tosin oikeasti mulla olisi sellainen häpeävä ja masentunut ilme. |
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos! En oikein jaksa uskoa noihin "lisää aineenvaihduntaa" tyyppisiin juttuihin sen jälkeen miten paljon olen lukenut aiheesta kirjallisuutta. Mutta ei smoothiet toki huono juttu ole siinä mielessä, että jos aterian korvaa sellaisella, niin saa paljon vähemmän kaloreita kun normi ateriasta ja se auttaa laihtumaan. Toki varsinkin jos smoothiessa ei ole juurikaan proteiinia, nälkä voi yllättää paljon nopeammin kuin aterian jälkeen.
PoistaOnnittelut! Usko miestä, nauttikaa elämästä 😊
VastaaPoistaKiitos! Niin se kai olisi järkevää... Tuossa lukemassani kirjassa suositeltiin 12 viikon ketoosikuuria joko pussiruoalla tai kirjan ohjeiden mukaisella vähäkalorisella ja vähähiilarisella alkuun, ja siitä tuli kyllä heti reaktio "en pysty, en jaksa", "been there, done that". Ihan kuin Cambridge kuuri, kyllä niin laihtuu mutta nälkä kasvaa sellaiseksi että lihoo pikavauhtia takaisin kun kuuri loppuu. Tai siis minun tapaiset tahdonvoimattomat lihoo, tiedän ettei kaikille käy niin.
PoistaKiva kuulla sinusta pitkästä aikaa ja onnea uusista elämäntuulista!
VastaaPoistaEntäs jos unohtaisit oikeasti kaikki dieetit ja söisit vain samoja ruokia kuin mies, jos hän kerran syö terveellisesti? Naisena toki tarvitset vähemmän energiaa. ;) Ja eikö pelkästään alkoholin pois jättämisellä pitäisi laihtua useita kiloja. Ei liikaa isoja muutoksia samaan syssyyn!
Syönkin samoja ruokia, mutta lisäksi menee muuta ei herkkuja ja kaljaa. Niistä tavoista tosiaan pitäisi vähitellen yrittää eroon, tai edes vähentää. Nyt onneksi taas mennyt ohi se hinku aloittaa heti joku kunnon ketoosipaastokuuri joka vaivasi kun kirjoitin tuon ylläolevan...
PoistaKiva kun raportoit. Onnea uuteen elämänvaiheeseen. Olet kyllä erittäin hyvä laihduttamaan ja taas palaamaan lähtöpainoon. Totean tämän ilman sarvia ja hampaita blogiasi alusta asti seuranneena.
VastaaPoistaVarmaan rauha ja sopu painon kanssa olisi ihan hyvä. Itse tosin tiedät parhaiten, tiete3nkin. Hyvää kevättä!
Mukava kuulla kuulumisia! Hyvää alkavaa kevättä millä taktiikalla sitten menetkin! mk
VastaaPoistaToisaalta nythän jo tiedät, että sinulle sopiva ja tuloksellinen menetelmä on -tylsästi- liikunta ja tavallinen ruoka. Miksi lähtisit enää ihmedieetteihin, kun on pitkä historia niiden epäonnistumisesta ja johtamisesta aiempaa huonompaan tilanteeseen? Oletko reflektoinut tätä syvemmin?
VastaaPoistaMä olen monta kertaa yrittänyt sitä liikunta ja tavallinen ruoka tapaa. Se ei vaan pitkään koskaan onnistu, aika pian napsahtaa päässä ja ahmin kuin hullu taas ja lihon nopeasti.
PoistaLuin talvella koko blogisi läpi, ja mietin koska palaat taas asian äärelle. Itselläni samankaltainen tilanne, ja mieskin normaalipainoinen ja sporttinen, jolloin näytän vieressä ryhävalaalta.
VastaaPoistaOlen miettinyt ja kokeillut kaikenlaisia dieettejä ja elämäntavan muutoksia, mutta pitkäaikaista lopputulosta en ole saanut.
Helpointa elämä olisi herkkujen totaalikieltäytyjänä, koska pikkusormen antaessa menettää koko käden. Aina.
Joo mulla sama, mutta valitettavasti se järkevä normaali elämäkään ei tahdo onnistua vaan aina repeää jotenkin jatkuvasti lisää lihottavaan ylenpalttisuuteen. Eli vaihtoehdot näyttää olevan olla laihduttamatta ja elää stressittä "normaalisti" ja lihoa koko ajan lisää, tai sitten jojoilla pikalaihtumisten ja pikalihomisten aallokossa, jossa keskimäärin pysyy samassa painossa.
PoistaVälimerellinen ruokavalio?
VastaaPoista