maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kohta ollaan ei-neuvolassapunnittavien sarjassa

Meikäläinen on pitkään ollut täysin heittänyt pyyhkeen kehään tuon painoasian kanssa. Ei jaksa, ei motivoi, ei oikeastaan kiinnosta. Mutta pahus kun silti se ottaa päähän kun tekee uusia ennätyksiä painossa ylöspäin :(

Olen projektissa tanskalaiselle firmalle ja olin tässä pari viikkoa työmatkalla. Sen nyt tiesi mitä se oli: kaljaa, mättöruokaa, ei vahingossakaan mitään terveellistä kuten hedelmää tai vihannesta suuhun koko aikana. Lopputulos: ensimmäistä kertaa elämässäni vaaka näytti yli 90 kg kun palasin kotiin :-o

Nyt muutama päivä toivuttu ja paino on "enää" 88.1 mutta on siinäkin ihan tarpeeksi. Minä olen aina sanonut, että yksi syy siihen ettei laihdutus oikein vahvasti motivoi on se, että mulle ylipaino ei ole koskaan aiheuttanut mitään raskasta huonoa oloa - vain ulkonäköhaitan. No, nyt on kyllä se raskas ja huono olokin :-\ Selkä on kipeä kun maha on kasvanut niin nopeasti ettei se ole ehtinyt sopeutua. Hikoiluttaa tolkuttomasti joka paikasta, ja läskimakkaroidenvälihiki on oikeastaan aika etovaa. Aina kun vaikka istun hetken jossain, on mahamakkarat, tissinaluset, nivuset tms. hiestä märkiä.

Jatkuva nälkä vaivaa myös. Luin jostain, että se johtuu insuliiniresistenssistä: kun ihminen tarpeeksi kauan mättää itseensä jatkuvalla syötöllä liikaa energiaa, lopulta solut tulevat epäherkiksi insuliinille jonka pitäisi saada energia menemään sisään soluihin. Näin ihminen joutuu huonoon kierteeseen, jossa on jatkuvasti nälkä, koska insuliiini ei vaikuta normaalisti, mutta edes syöminen ei auta nälkään kuin hetkeksi. Mutta kaloreita tulee syötyä tolkuttomasti.

Täytyisi kai alkaa taas yrittää alkaa syödä jotain normaaliakin ruokaa välillä, joskin pudotus sellaiselle on kova kun viime viikon on ollut energiajuoma-keskiolut-hampurilais-kebab-pizzakuurilla... Mutta ärsyttää, kun niin kovasti nauttisin sellaisesta boheemielämästä, jossa ei tarvi koskaan laittaa ruokaa eikä miettiä koko syömisasiaa, sen kun ottaa kaapista jotain tölkkejä ja paketteja juuri sillä hetkellä kuin nälkä iskee :D

27 kommenttia:

  1. Tsemppiä Plussapallo! Kyllä mä oon sitä mieltä, että jos oma paino harmittaa ja olotila ahdistaa niin asialle kannattaa kyllä vakavasti harkita tekevänsä jotain. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, usko omiin kykyihin tehdä mitään vaan on valitettavasti aika nollassa tämän vuosien laihduttelu-lihomishistorian jälkeen :(

      Poista
  2. Olen ollut alusta asti lukijasi ja muutenkin innokas blogien lukija jonka listoilla on mahdollisimman monta sallittua blogia (olikohan se 200). Näistä minulla on kolme suosikkia joista olet eräs. Kirjoita useammin! Niitä randomjuttuja joita luulet ettei ketään kiinnosta. Kyllä kiinnostaa koska osaat kirjoittaa. Luin just blogisi lopusta alkuun. Lisää matskua! :D

    ...työsi on kyllä aikamoista. Syöt stressiisi ja ketä ajattelit että se hyödyttää? Sinulla ei ole lapsia, ketä varten raadat? Olet syvällä työkuplassa. Etkä näe sen ulkopuolelle. Tarvitsisit kunnon irtioton. Jotain shokeeraavan ravistelevaa. Mitä tekisit jos ottaisit vuoden opintovapaata ja keskittyisit terveysprojekteihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveysprojekteissakin tulee mieleen vaan se, että ketä varten? Mulla ei ole lapsia eikä muita joiden takia pitäisi yrittää elää pitkään ja terveenä. Enemmän minua houkuttelee viettää lyhyt mutta boheemi ja hauska loppuelämä ryypäten ja mässäten :D

      Ketä varten raadan? Itseäni. Koen työni haasteena, jonka haluan voittaa. Nautin siitä, kun minua pidetään huippuna ja guruna. Sen lisäksi en elämässä juuri muusta nautikaan kuin nousuhumalasta :D

      Poista
  3. Oot kyllä niinkuin minä että paino pomppii kyllä niin ylös, alas ja tosi nopeassa tahdissa. Toki ylöspäinhän sen saa paljon helpommin kun alas.
    Se on hyvä jos se ei sinua kovin paljon vaivaa. Itseään kun vaivaa ja paljon vaikka ikinä en ole " normaali" painoinen ollut.
    Oon kaiken maailman läskimyytin murtajat ym ryhmissä ja siellä kannatetaan olemaan itselleen armollinen. En vaan pysty.
    Toisaalta myös olen terveellinen elämä ryhmässä ( facessa) siellä kyllä myös ärsyttää kun pitää olla kyllä niin fitness et olis terveellinen elämä. Musta se riittää kun syö normaalisti, liikkuu ja kun olen vielä aivan perusterve niin eikö se ole jo terveellistä?
    Se että mulle riittää tuo tietty terveellisyys niin kuitenkin tää paino vaivaa, se olis saatava pois.
    Sulla kyllä niinkun mulla et tarvittaessa pystyt olee kitukuurilla tai sit se toinen ääripää. Huh, huh, ei ole helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole helppoa tosiaan. Itsekin olen muuten varsin aikaansaava ihminen, mutta tämä yksi hiton painoasia vaan tökkii. Pystyn ratkaisemaan muuten vaikeitakin ongelmia, mutta omien syötyjen kalorien rajoittaminen on liian haastavaa :\

      Mistään fitnesseistä minäkään en haaveile, vaan riittäisi jos oppisi elämään perusterveellisesti, niin kuten ns. normaalit ihmiset jotka ei elä energiajuomalla, karkilla, kaljalla ja pizzoilla :D

      Poista
  4. Ainakaan millekään dieetille sun ei kannata enää ruveta. Ne tekee vaan pahaa keholle. Kannattais ottaa ihan tosissaan elämäntavaks alkaa syömään terveellisesti ja ravintorikkaasti, ihan tavallista ruokaa päivittäin. Se toki valitettavasti taitais vaatia sen pienen oman panoksen, että jaksais laittaa välillä itse ruokaa. Vaikka isompia settejä kerralla useemmaks päiväks. Terveellisen ruoan teko on lopultaki kuitenkin tosi nopeeta ja helppoa. Toki vaihtoehtosesti myös kauppojen tuoretiskeiltä löytyy varmasti myös terveellisiä ja ravinteikkaita vaihtoehtoja salaateista, gratiineihin ja muihin tuoreisiin valmisaterioihin, jotka on kuitenkin myös maukkaita, eivätkä eines- tai mättökategoriaa. Jatkuva stressaaminen työstä ja painosta ei myöskään tee hyvää keholle tai mielelle. Kuulostaa varmasti ihan höpöltä, mutta jostain meditaatiosta tai modernimpana versiona mindfulnessista vois olla sulle jotain hyötyä stressin hallinnassa. Ja sitä kautta ehkä elämäntavan muuttaminen ravonnonkin suhteen helpottuisi. Mä tosissaan toivon sulle voimia ja keinoja hyvän olon löytämiseen. Paino on sivuseikka, ennemmin se oman kehon kunnioitus ravinteikkaalla ravinnolla ja tarvittavilla ravintoaineilla olis pääasia. Jos unohtaisit kokonaan painotavotteet ja painosta stressaamisen ja ottaisitkin sen sijaan tavotteetks hyvän olon, niin henkisesti kun fyysisestikin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kokeillut mindfulnessia, ei ole oikein minun juttu... Sinänsä olen jopa hyvä siinä, pystyn hiljentämään mieleni aika totaalisesti valituksi ajaksi, mutta eipä se siihen mitään auta millaista on sitten kun lopetan meditaationi ja palaan arkeen. Olen temperamentiltani hyvin intensiivinen ja kiivas, enkä oikeastaan ehkä haluaisikaan luopua siitä, kuluttavuudesta huolimatta. Sellainen minä vaan olen, että kynttilä roihuaa aina molemmista päistä :D

      Poista
  5. Oletko tutustunut Patrik Borgin lähestymistapaan? Tietoinen ja rento syöminen voisi avata uusia polkuja parempaan oloon. Tässä kirjoitus siitä, mitä tapahtuu liian tiukan dieetin jälkeen, fysiologisella ja henkisellä tasolla: http://patrikborg.blogspot.fi/2012/12/nalkavelka.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tutustunut, ja kokeillut. Itse asiassa olen viime aikoina lihonut juuri Borgin oppeja noudattaen :( Rentoa painonhallintaa, joo... Aika äkkiä se lipsuu superrentoon, jossa tulee pari kiloa plussaa viikossa.

      Tämä juuri on se kurja, että enää ei tunnu olevan kuin kaksi vaihtoehto: tehodieetti/paastomoodi tai mässymoodi. Mikään siltä välilätä ei onnistu vaan päätyy aina mässymoodiin. Kai tässä psykologille pitäisi seuraavaksi lähteä...

      Poista
    2. Luin jostain, että aineenvaihdunnan tasoittumiseen voi mennä yli vuosikin parantelua, jos sen on saanut kunnolla sekaisin dieettaamalla jne. Psykologin tai ehkä pikemminkin psykoterapeutin juttusilla käymisestä ei varmasti ole haittaa, itse uskon että suurin osa porukasta hyötyisi terapiasta. Mutta edellytys on tietysti halu muutokseen. Samalla tavalla toimimalla saa samanlaisia seurauksia.

      Poista
  6. Olen aikasemminkin sulle ehdottanu tätä vhh-linjaa :-) Sehän perustuu just insuliini-juttuun ja rasvoja syömällä ei ole koskaan nälkä,ei tarvii napostella välipaloja tms.Itse tykkään,kun saa syödä herkkuja. .metwurstia,voita,lihaa,munia,vain hiilarit vilkasee.Omat syömiset vähentyny niin et syön 2 krt/vrk,eikä nälkää.Voita kuluu ja paino putoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kasvissyöjä mikä vähän vaikeuttaisi tuota vhh:ta. Lisäksi mulla se ei edes toiminut silloin kun vielä söin lihaakin ja kokeilin vähähiilarista paleodieetin muodossa. Laihduin ekalla viikolla 2,5 kg, ilmeisesti nesteen poistumisesta, mutta sen jälkeen en yhtään. Enkä sinänsä ihmettele, koska ei mulle ikinä ole hiilariruoat ole olleet merkittävä pahe vaan himoitsen kaikkea rasvaista ja suolaista yli kohtuuden.

      Poista
  7. Mulla myös toimii tämä vähähiilihydraattinen hyvin! :) Ihania aurajuusto-kinkku munakkaita saa syödä ja silti paino putoaa, kun vaan perunat, pastat, leivät yms pysyy poissa ruokavaliosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hienoa että tuo toisilla toimii :) Itse aikoinaan kun kokeilin, niin paino ei laskenut yhtään ekan viikon jälkeen. Ja olo oli paljon huonompi kuin hiilareita runsaammin syödessä.

      Poista
  8. Täällä yksi jojoilija myös! Kaikki mahdolliset dieetit kokeiltu. Nyt tavoitteena on pysyvä elämäntapamuutos hitaasti toteuttaen. Alussa apuna alku.fi, jota ei voi kutsua varsinaiseksi dieetiksi. Sopii myös kasvissyöjälle, suosittelen tutustumaan.

    VastaaPoista
  9. Ei dieettejä enää, olen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Varmaan psykologilla käynti olisi hyvä juttu. Kuntosaliharjoittelua kahdesti viikossa suosittelen, terveyden kannalta tarkeää. Ja edesauttaa painonhallintaa.

    VastaaPoista
  10. Joku terapia olis varmasti hyvä idea. Jos sulle ainoat tavat syödä on dieetti tai mässäily, niin joku on pahasti pielessä. Ja tässä tapauksessa vaikuttaa siltä että kehotukset syödä terveellisesti ja kohtuudella, on sama kun ehdottais alkoholistia juomaan kohtuudella. Myöskään mikään dieetti ei ole pysyvä ratkasu, tai ratkasu ollenkaan, sillä se ei voi koskaan olla pysyvä elämäntapa eikä ratkase oikeaa ongelmaa millään tapaa. Sulla tuntuis olevan aika paha vääristymä ja riippuvuus ruoan suhteen. Jopa itsetuhoisuutta syömällä. Ensin rankaset itteäs dieeteillä ja sen jälkeen tuhoat kaiken mässäilyllä. Aika tappava kierre jolla aika varmasti on joku psykologinen pohja, joka ei todellakaan parane pelkkää painoa pudottamalla tai dieettailemalla. Eihän se oikea ongelma ole edes paino, paino on vaan ongelman sivuoire. Tunnut jo koittaneen kaikkea muuta paitsi terapiaa. Kannattaa koittaa sitä seuraavaksi.

    VastaaPoista
  11. Komppaan edellistä. Todellakaan ei ole normaalis lihoa parin viikon työmatkan aikana melkein kymmentä kiloa. Vai mikä se painosi mahtoi olla ennen Tanskan-matkaa? Olitko jo lihonut kotona sen 80 kilon raportoinnin jälkeen? Mimusta on aivan turha sotkea mitään tässä yhteydessä älyttömiä kehomyönteisyyksiä ja vaakakapinoita dilemmaan, joka sinulla on. Ääripäästä toiseen.


    Siellä olisi varmaan ollut ihania ruokaisia salaatteja???

    En tunne ainuttakaan ihmistä, joka ei ajattelisi ruokaa paljon - eivät koe ajattelua taakaksi eivätkä halua päästä helpolla - ja nauttisi siitä. Ruoan on tarkoitus olla nautinto. Mutta nautintoa voi saada myös terveellisestä ruoasta, joka ei paisuta.

    Sitä paitsi olet tajuttoman hyvä kokki, minkä todistaa ruokablogisikin. Eli aika lailla olet tykännytkin keskittyä ruokaan, kun jopa perustit blogin. Sitä paitsi olet todella kaunis ruokablogisi kuvassa - en ollut sitä kuvaa aiemmin huomannutkaan. Omakuvasi on pahasti vääristynyt, kun aina mollaat itseäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tuossa ruoka-asiassa vähän Jekyll & Hyde: on toisaalta se minä, joka tykkää tehdä terveellistä kasvisruokaa, nauttii ruoan esteettisestä asettelusta jne. Saatan elää jopa kuukausia välillä niin että teen päivittäin hyvää ja ainakin kohtuuterveellistä ruokaa, ja ihmettelen, että miksi en ole aina elänyt näin, kun tämä on mukavampaa.

      Mutta sitten jonain päivänä iskee se toinen vaihde, jossa mikään terveellinen ei maistu, ei vaikka olisi kuinka hyvää. Silloin valitsisin huippukokin valmistaman gourmet-aterian sijasta Hesburgerin mättöaterian tuplajuomalla ja ranskalaisilla, jos saisin valita, tai vetäisin vaan kotona koneen ääressä suklaata, energiajuomaa, karjalanpiirakoita ja keskikaljaa. Nämä kaudet sitten kestävät aikansa ja niiden lopuksi olo on kehno ja paino noussut merkittävästi.

      Poista
  12. Edellisiä komppaan minäkin, terapia vois hyvinkin auttaa. Näitä sun juttujas jonkin aikaa, lukeneena, sulla on ihan järjetön stressi, joka voi johtua niin monesta asiasta että sitä ei yhtä ruuvia vääntämällä saa helpotettua. Nimim.kokemusta varmaan koko elämän kestäneestä stressistä, siis nyt lähes viiskyt vuotta..syitä ja kommervenkkejä moiseen on elämän varrella ollut lukuisia ja selviytymiskeinot on viime vuosina olleet jokseenkin saman suuntaisia kuin sullakin, tissuttelua ja epätasapainoista syömistä..järkky kiire ja huono itsetunto ja omien tekemisten jatkuva negatiivinen arvostelu..huonoja ihmissuhteita, lukuisia yt neuvotteluja, fyysistä sairautta...mitä vielä. Stressin ja siitä huonosti palautumisen seurauksena ole vuosia kärsinyt huonosta nukkumisesta joka ruokkii stressiä entisestään. Tuosta oravanpyörästä on hiton vaikeaa päästä hyppäämään pois omin voimin..kannattaa käydä ensin alkuun työterveydessä kertomassa missä mennään ja pyytää lähete psykoterapiaan, pelkkä työpsykologin parin kerran jutustelu ei välttämättä auta. Siitäkin on omakohtaista kokemusta, nyt kohta pari vuotta käynyt ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa, hiljalleen alkaa helpottaa ja suosittelen kyllä kaikille lämpimästi, ei ainakaan kannata heti tyrmätä ajatusta, ennenkuin olet testannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työterveydessä en kertoisi ikinä mitään, minusta on parempi että eivät tiedä mahdollisista ongelmista mitään. En luota siihen ettei tietoja käytetä esim. yt-neuvottelutilanteissa ihmisiä vastaan. Mutta toki, ihan omilla rahoilla yksityiseen terapiaan menemistä olen joskus kyllä harkinnut, kun sen verran outoa se on ettei ihminen saa omaa syömistään hallittua.

      Poista
  13. Itse asiassa en usko, että terapiakaan auttaisi sinua, sillä niin kuin joku kommentoi, henkilöllä itsellään pitäisi olla halua muuttua ja löytää uutta näkökulmaa. Sinä olet tehnyt jonkinlaisen kultin siitä, että haluat elää nousuhumalassa, viettää viikon talviloman ryypäten aamusta iltaan, lääkitä itseäsi työmatkallakin kaljoittelulla ja vetää mässyruokaa viikkotolkulla. Ja missään tapauksessahan et tee mitään todella korkealle rasvaprosentillesi.

    Viidettä vuotta jatkunut jojoileva "elämäntapamuutos" on tuottanut sinulle 15-16 lisäkiloa. Olet laihtunut useita kertoja, koskaan et ole vaikuttanut kovin tyytyväiseltä, ja olet tuhonnut muiden silmiin hyvät saavutukset alta aikayksikön.

    Muuten Patrick Borgin menetelmä on nimeltään rentoa painonhallintaa. Sinä näet sen sanan "rentoa" mutta siinä on myös sana "hallintaa".

    Anyway, erittäin monien syöminen on täysin hukassa, ja kaikenlaiset -ismien ja menetelmien tarjoavat tekevät bisnestä hukassa olevien kustannuksella. Toki joillekin voi menetelmistä olla apuakin, jos valmiutta ja todellista halua muutokseen on. Kuitenkin lopulta vain jokainen itse halitsee omaa syömistään ja toivon mukaan myös kykenee nauttimaan ruoasta.



    Tulee mieleen Todella upeeta -sarja. Tytär sanoi äidilleen, ikuiselle hörhöspesiaalilaihduttajalle, että pitää vain syödä vähemmän kuin kuluttaa. Johon äiti, että jos se olisi noin yksinkertaista, kaikki tekisivät niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin minäkin oikeastaan ajattelen, kun pohdin miksi en haluaisi esim. psykoterapiaan, että ei se auttaisi, koska en pohjimmiltani halua apua, vaan haluan ensisijaisesti jatkaa sellaista boheemielämää, joka itseäni miellyttää. Johon siis kuuluu ne deekislomat, energiajuoma+pikaruokaviikot ja muu häröily johon ei esim. perheellisillä ihmisillä olisi mahdollisuuksia.

      Poista
  14. Kyseenalaistat sen, miksi pitäisi elää pitkään ja terveenä. Elonpäivien määrään emme voi vaikuttaa mutta laatuun suuressa määrin kyllä - ainakin olemalla hankkimatta huonoista elintavoista aiheutuvia sairauksia.

    Trust me, olen varma, että et tykkäisi kitkuttaa pyörätuolissa siksi, että olet menettänyt raajasi kakkostyypin diabeteksen ja sen liitännäissairauksien takia. Tällaisten ihmisten kohtalo on kova. Ehdoin tahdoin ei kannata riskeerata mitään.

    En usko, että välittäisit jostain maksasairaudestakaan, jonka voi saada liiallisen alkoholinkäytön takia. Okei, et piittaa kuolemasta, mutta kun useat sairaudet eivät tapa kertalaakista vaan joutuu soputumaan melkoisesti erilaisen elämään kuin aiemmin, kun piti terveyttä itsestäänselvyytenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan tuo toki on. Ei vaan millään oikeasti saa motivaatiota elää terveellisesti, edes kohtuuterveellisesti, niin kauan kuin käytännössä ei ole mitään vaivoja nykyisilläkään elintavoilla. Voihan sitä yrittää järjellä itseään moittia, ja kerrata riskejä, mutta sitten toinen puoli mieltä vastaa riskeistä jäkättävälle puolelle, että no mutta, otetaas sille, haetaan kaupasta sixpäkki eikä stressata ;)

      Poista
  15. Muista, että on myös lupa luovuttaa. Täälläpäässä vähähiilihydraattinen toimii ja on tuottanut dramaattisia tuloksia, mutta kuten itse totesit, sinulle se ei toiminut.

    Olet yrittänyt laihduttaa ihan tosissaan. Oletko miettinyt bariatrista kirurgiaa eli triviaalimmin laihdutusleikkausta? Sinun tapauksessasi se saattaisi onnistua. Sitä pidetään yleisesti ainoana toimivana ratkaisuna tällaisessa tilanteessa.

    VastaaPoista