perjantai 8. tammikuuta 2016

Se häpeä kun näet ihmisiä joita et ole nähnyt kuukausiin ja olet lihonut julmetusti

Eilen huomasin kauhukseni, että töissä olisi palaveria sellaisten asiakkaiden kanssa, joita on viimeksi tullut nähtyä kesän jälkeen. Heti iski kamala häpeä siitä, että voi vittu, minä olen lihonut ja turvonnut siitä ihan kamalasti, ärsyttää se että varmasti asian huomaavat. Lisäksi olen vieläkin tavallista enemmän turvoksissa tiistaisesta Suomen maailmanmestaruuden kosteasta juhlinnasta.

Aamulla sitten epätoivoista yritystä peitellä asiaa. Kokeilin monet vaatekerrat, että millä saisin ennätysmittoihin plösähtäneen pötsin peitettyä. Lopulta päädyin laittamaan päälle ison neuleen ja sen päälle vielä iso tuubihuivi olkapäältä vastakkaiselle lanteelle, harhauttamaan huomiota makkaroista. Mutta ääh - naamaa ei saa peitettyä millään! Heräsin poikkeuksellisen aikaisin siksi että voisin yrittää piristää plösöä turvonnutta naamaani kohottavalla kampauksella ja huolellisella meikillä. Mutta eipä se kovin hyvin toiminut. Tässä vaiheessa mikään ei enää toimi.

Kunnon kaksoisleuan hyötyjä :D
Hiukset väkersin kasalla pinnejä korkealle nutturalle, mutta jätin eteen sivuille vähän irtohiuksia peittämään naaman leveyttä. Mutta sitä ei kyllä peitä mikään että mulla ei enää ole kaulaa ollenkaan, vaan vain leuasta yhtenäisenä solisluihin asti roikkuva löysä läskipussi. Voi niitä aikoja, kun oli vain pari pientä makkaramaista kaksoisleukaa :D Sellaista pientä kaksoisleukaa pystyi aika hyvin meikillä, varjostusväreillä peittelemään, mutta nyt kun yritin varjostaa sitä niin näytti vaan siltä että pullean läskin päällä on tummia meikkiraitoja. Lopulta päädyin hankaamaan pois koko lähinnä likaisuudelta näyttävät varjostukset ja päätin vaan meikata silmät vahvasti siinä toivossa ettei kukaan kiinnittäisi huomiota alakasvoihin ja kaulan häviämiseen. Lopputulos: tummaksi meikatut silmät näyttivät entistä syvemmälle ihraisen naaman keskelle painuneilta surkeilta pikku viiruilta.

No, se oli pakko hyväksyä että ei tästä nyt parempaa saa ja mennä vaan palaveriin. Onneksi ihmiset on peruskohteliaita yleensä eivätkä sano mitään, mutta kyllä tuntui että pari naisihmistä minuun sellaisia katseita vähän loi, että ohhoh, onpas tuo muuttunut viime näkemästä... No, mutta siitäkin selvittiin ja nytpä tietävät että Plussapallosta on tullut entistäkin isompi tyttö. Ehkäpä joku saa jopa asiasta iloa, kun voi ajatella että minä en sentään ole tuollainen :D Väkisin meinaan kiinnitin huomiota siihen että 12 palaverin osanottajasta minä olin ainoa ylipainoinen, ja 2 muuta naisosanottajaa olivat erittäin hoikkia.

8 kommenttia:

  1. Nääh, ei ne todennäköisesti edes tulleet ajatelleeksi muuttunutta olemusta. Useimmat ihmisethän stressaavat vain siitä, miltä itse näyttää ja huomaavatkohan muut leuassani olevan näppylän ja kun tukkakin jäi pesemättä jne.

    Itse stressaan kyllä sujuvasti omista läskeistä, mutta en huomaa tai noteeraa ollenkaan pieniä muutoksia muiden painossa tai ulkonäössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä valitettavasti olen lihomisen myötä alkanut huomata muidenkin läskit, lähinnä sellaisessa vahingonilo-mielessä, varsinkin jos joku on ollut ennen hoikka ja lihonut. Erityisesti keski-ikäiset ennen kauniit ja hoikat läskiintyvät saavat aikaan sellaisen "hähää, niin se ikä iskee sinuunkin" reaktion, mitä ei ole erityisen mieltä ylentävää huomata itsessään. Mutta tässä iässä kai sitä pitääkin tulla kateelliseksi ja pahansuovaksi ämmäksi, ja hyvää vauhtia etenee :D

      Poista
  2. Tuo edellinen kommentti on ihan totta. Mutta ymmärrän yskän, mulla ongelmana parin kostean illan jälkeen turvonneet silmänympärykset, tein mitä meikkikikkoja vaan niin syvälle painuneet siansilmät (lisäksi punaiset). Ja se on julkisilla paikoilla kauhea tunne se, vaikka kuten totesin tuo paivin kommentti niin totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Mua ei niin haittaa esim. kaupungilla kävellessä tai edes omien työkaverien parissa - ne on nähneet jo mut krapulaisena huono-tukkapäiväisenä (ja kun on paksu, kihartumaan taipuvainen tukka niin se huono tukkapäivä on kuin olisi pommi räjäytetty hiusten seassa) ja meikittömänäkin lukemattomat kerrat. Mutta jotenkin tuollaiset harvemmin mutta säännöllisesti nähtävät asiakkaat otti koville, varsinkin kun yleensä panostan aina asiakaspalavereissa pukeutumiseen ja siihen että näyttäisin business-naiselta enkä nörtiltä joka on kaivettu jostain kammiostaan koodaamasta esiin (mitä viimemainittua tietysti oikeasti olen :D ).

      Poista
    2. Moro Plussa. Hauskaa uutta vuotta teillekin.

      -KKi-

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Eksyin blogiisi aivan sattumalta kun googlettelin method Putkistoa. Kiinnostaisi tietää, oletko harrastanut kyseistä ohjelmaa enää sen kesän 2013 jälkeen jolloin sait kuukaudessa niin mahtavia tuloksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti harrastaminen jäi muutamassa kuukaudessa tuon kesän jälkeen. Ei ole menetelmän vika vaan meikäläisen ominaispiirteen, että tykkään kovasti aloitella kaikenlaisia projekteja, mutta pitkäjänteisyyttä jatkamiseen ei oikein minkään asioiden kanssa ole. Siitä syystä luovuin koko laihdutusyrityksestäkin jossain vaiheessa, kun totesin että pari viikkoa jaksan, sitten taas loppuu into...

      Poista