sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Mikä ihme tämä miesten uhriutumistrendi on...

Viime aikoina minua on ihmetyttänyt erilaiset lehtijutut, joissa kovasti nähdään ristiriitoja miesten ja naisten suhteissa, ja aivan erityisesti ilkeät naiset alistavat avuttomia miesparkoja.

Psykologi Tony Dunderfelt valitti Hesarissa, miten parisuhteista on kadonnut kipinä, ilmeisesti koska perinteinen sukupuolten erilaisuus ja roolit ovat hälvenneet. Toisaalta vaikuttaa että hänen mielestään silti erilaisuus elää ja voi hyvin, koska Dunderfelt itsekin viljelee näkemyksiä siitä miten naiset sitä ja miehet jotain muuta:
”Parisuhteet ovat muuttuneet kaverisuhteiksi, joissa ei ole sähköä, ja siksi varsinkin nainen haluaa enemmän. Valitettavasti miehet ovat tässä asiassa hoomoilasia, eivätkä tajua edes mistä puhutaan"

Naiset sitä, miehet tätä, sukupuolen mukaan. Itse en oikein tällaiseen kuvioon usko. Eiköhän niitä ole molemmin päin, niitä suhteita joissa nainen haluaa enemmän ja niitä joissa mies. Eikä taida tuo tuollaisten asioiden tajuaminen tai tajuamattomuuskaan sukupuolen mukaan mennä, esim. itse olen aina seurustellut sellaisten miesten kanssa jotka on vatvoneet noita suhde- ja tunneasioita, ja minä taas olen niiden kanssa hoomoilainen, koska minusta sellainen vatvonta ei johda mihinkään. Toiseksi en jaksa uskoa koko teoriaan siitä että (sukupuolten välinen) erilaisuus olisi välttämätöntä hyvälle suhteelle ja kipinälle, koska itse tiedän monia nörttipariskuntia, joissa osapuolet on jopa ulkoisesti hyvin samanlaisia, ja enemmän parhaita kaveruksia kuin perinteinen mies-naissuhde kriiseilyineen, ja silti ilmeisesti seksiäkin löytyy kun jälkikasvuakin on tullut.

Sitten tuli Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen ja selitti, kuinka miehet ovat joutuneet ulkopuolisiksi omissa parisuhteissaan:

"Olen huolissani miehiä väheksyvästä asenneilmastosta liitoissa ja sinkkuelämässä. Väestöliiton palveluissa nähdään miehen kärsimys siitä, miltä tuntuu tulla parisuhteessa kohdelluksi välttämättömänä pahana tai tyttökavereita huonompana ystävänä. "
Ja tänään vielä Iltasanomissa oli sitten juttu "Suomalaismiesten karut tarinat vaimojen tyranniasta". Ja Laasanen nyt on jo kauan julistanut ihmiskuvaa, jossa miesparat ovat alistettuja parisuhdemarkkinoilla - kuinka alhaisenkin tason nainen (minua muutenkin ällöttää ihmisten tasoista puhuminen) saa aina, mutta muut kuin ylimmän tason miehet saa puutteessa kärvistellä. Nainen vaatii statusta ja rahaa ja/tai ulkonäköä, semmoisia ahneita riistäjiä ollaan. Näin vähemmän kauniin naisen näkökulmasta voin kyllä sanoa että ei ne miehetkään mitään pyhimyksiä ole, vaikka monet väittävät että heille kelpaisi melkein kuka vaan kun jonkun naisen saisi. Mutta jos olet läski ja ruma, niin kelpaaminen voi olla haastavaa. Enpä ole itsekään kellekään kelvannut, ja aikanaan tosiaan sentään yritin etsiäkin miestä. Mutta valta on kuulemma parinvalinnassa naisilla, jee.

En tiedä muista, mutta minusta tämä valkoisen miehen itsesäälinen uhriutuminen kuulostaa oudolta. Jos ahdistaa, suosittelen samaa ratkaisua kuin minkä olen itse valinnut, eli pysyä koko hemmetin suhdekuvioiden ulkopuolella, ja elää itsekseen ilman moisia ongelmia, lueskellen huvittuneena tuollaisia parisuhteiden vaikeuksista kertovia lehtijuttuja ajatellen että onpa niillä muilla elämä vaikeaa ;)

4 kommenttia:

  1. Minua on jo kauan häirinnyt sama ilmiö. Koko kuvio on ihan älytön. Miehet vinkuvat ja tekevät itsestään jotain ihme uhreja joiden elämä on niin naisten armoilla, että suunnilleen kaikki miespuolisten kohtaamat vastoinkäymiset poikien huonommasta koulumenestyksestä parisuhdeongelmiin on naisten vikaa. Samaan aikaan kuitenkin halveksitaan niitä naisia, jotka valittavat naisten ongelmista.

    Mitä tulee siihen, että parisuhteissa oli ennen enemmän kipinää niin en nyt tiedä niin siitäkään. Oli niissä ainakin enemmän kärsimystä kuin nykyään, kun ero oli taloudellisesti ja sosiaalisesti nykyistä paljon vaikeampi. Se, että avioliitot eivät niin usein päättyneet avioeroon, ei kerro yhtään mitään mistään kipinän määrästä.

    Mitä tulee miehiä väheksyvään asenteeseen, niin onhan sitä, mutta onko sitä sen enempää kuin naisia väheksyvää asennetta tai onko sitä enempää kuin on aina ollut? Ainahan naiset ovat pudistelleet päätään ja nauraneet miehille, haukkuneetkin näitä. Miehet ovat tehneet tasan tarkkaan samaa omissa porukoissa naisille. Haukkumisen syyt vaan ovat olleet vähän erit.

    Laasanen ja parisuhdemarkkinat... Voi huh. Kaikkein eniten minua ihmetyttää tämä mainitsemasi ”miehille kelpaa kuka tahansa” -asenne. Miten niin kelpaa? En ole kuullut yhdenkään miehen sanovan (tai kirjoittavan), että hänelle kelpaa kuka tahansa nainen. Ymmärrän, että otantani ei ehkä ole yhtä laaja kuin jonkun laajan kyselytutkimuksen otanta olisi, mutta ihmettelen silti missä piileskelevät nämä miehet (joita siis pitäisi olla paljon) joille kelpaa kuka tahansa. Toinen samaan asiaan liittyvä myytti on, että nainen kuin nainen saa netin treffipalstoilla kymmenittäin vastauksia. Ei vaan pidä paikkaansa. Samat(?) miehet kuitenkin valittavat sitä kuinka naiset eivät viitsi nähdä sen vertaa vaivaa, että pysytelisivät normaalipainoisina ja huolehtisivat muutenkin ulkonäöstään jotta kelpaisivat paremmin miehille (mihin nyt unohtui se, että miehille kelpaa kuka tahansa), mutta vaativat samalla miehiltä taloudellista asemaa ja/tai koulutusta.

    Näiden laasasten mielestä juttu menee aina niin päin, että naisten pitäisi nähdä enemmän vaivaa sen eteen mitä miehet arvostavat (=ulkonäkö) ja laskea vaatimustasoaan. Se ei ikinä ole niin päin, että miesten pitäisi nähdä enemmän vaivaa sen eteen mitä naiset arvostavat (=koulutus, taloudellinen asema) ja laskea vaatimustasoaan. Lisäksi vähän ihmettelen miten nämä netissä uhriutuvat ja parisuhdemarkkinateoriaan kuin kallioon uskovat miehet ovat määritelleet oman tasonsa ja sen millainen nainen on samalla tai eri tasolla. Ihan itsekö? Omaan arvioon ei kyllä ole paljon luottamista, kun kriteerit naisille ja miehille ovat niin erilaiset ja kun kukaan ei tietysti omasta mielestä yliarvioi itseään tai omaa osaamistaan. Totuus sitten usein onkin toinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo, että luultavasti on aika epärealistista haikailla vanhoja aikoja parempina tuossa seksuaalisen kipinän mielessäkään. Omien isovanhempieni sukupolvi ei paljon kipinöitä tai niiden puutetta ehtinyt miettiä, kun lapsia tuli joka vuosi halusi tai ei, ja se lauma piti elättää raskaalla työllä. Vanhempieni sukupolvikin on vielä yleensä sellaisia, että suhtautuvat avioliittoon niin vakavasti, että minkään niin epämääräisen kuin kipinän puutteen takia siitä ei monet luopuisi, vaan täytyisi olla jotain vakavampaa kuten pettämistä tai väkivaltaa että pahana epäonnistumisena pidettyä eroa harkitsisi.

      Tuo Laasanen ja seuraajansa on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Se menee juuri noin kuten sanot ja on täynnä ristiriitoja se koko homma. Muistan kun aikoinaan kävin deiteillä, niin yksi alkoi näistä puhua. Kiihtyi omista jutuistaan, kun alkoi kertoa miten naiset on itsekkäitä ja kaikki ö-luokan naaraatkin haluavat vain alfauroksia ja siksi kiltit kunnon tavalliset miehet jää ilman. Tavallisella miehelle kelpaisi kuulemma suunnilleen kuka vaan, mutta kun sille kelle vaan naiselle ei kelpaa. Sitten aika pian kuitenkin itse näytti kännykältään kuvallisen naisten luokitteluasteikon, ja ilmoitti minun kuuluvan sinne toiseksi alimpaan luokkaan. Alimmassa oli lähinnä kehitysvammaisen näköisiä tai massiivisen ylipainoisia (tyyliin 200 kg). Ia aiemmasta palopuheestaan huolimatta herraa ei kiinnostanut tavata niin alhaisen tason naista enää kuin mitä minä olen, hän itse kun on selvästi korkeampaa tasoa :D

      Poista
  2. Näissä erilaisten psykologien (olemassa olosta ja) ulostuloista voidaan vetää se johtopäätös, että maassamme ovat asiat todella hyvin, kun meillä voi jotkut nauttia täyttä palkkaa tuollaisen potaskan tuottamisesta. Ei ole yhteiskunnassa todellisia ongelmia silloin, kun keskitytään vatvomaan tuolalista toisarvoista paskaa.

    Eiköhän suurimmaksi osaksi parisuhteen ongelmat ole juuri parisuhteen eli kulloinkin kyseessä olevien parin ihmisen välillä eikä varsinaisesti kahden sukupuolen välillä. On aina ollut ja on varmasti edelleen pareja, joissa nainen määrää ja mies myötäilee, kärsien siitä tai ei, ja yhtälailla on miehiä, jotka tekevät niinkuin tykkäävät ja nainen saa vallan päättää tiskaako nyt vai heti. Vastaavasti uskoisin, että pareissa on myös täyspäisiä ihmisiä, jotka puhuvat ja jakavat, asiat ja tehtävät. Karkeiden yleistysten tekeminen on vähä-älyisten hommaa. Sitä suuremmalla syyllä voikin ihmetellä näitä erilaisia psykologeja ja dosentteja, jotka julkaisevat moista soopaa.

    Sitä paitsi en naisena niele sitäkään, että naiset jotenkin yleisenä ilmiönä ystävättâriensä kanssa haukkuisivat kilpaa miehiään... liekö nyt lähtenyt mopo karkuun? Vai tuurillako olen säästynyt kuulemasta tällaisia valituksia, ystävättäriä kuitenkin on? Miespuoliset ystäväni eivät hauku vaimojaan yhtään enempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas tunnen aika paljonkin ihmisiä jotka haukkuvat puolisojaan aina kun mahdollista, mutta tätä esiintyy kyllä molemmissa sukupuolissa. Muistan jo lapsena ihmetelleeni sitä, että kun sukulaisia kokoontui yhteen, niin miehet kerääntyivät omiin piireihinsä ja naiset omiin, ja mitäpä ne siellä sitten tekivät: haukkuivat katkerasti puolisoitaan, niin että toinen haukuttu saattoi olla ihan kuulomatkan päässä. Ihan kuin varsinkin naisilla olisi ollut kilpailu kuka on joutunut kelvottoman ukon kanssa eniten kärsimään.

      Poista