Yöeläimen vuorokausirytmi ja viikon päästä pitäisi palata töihin

Tänään taas mennessäni nukkumaan klo 6 aamulla, ja varsinkin herätessäni joskus iltapäivästä, tuli
kauhu siitä että ensi maanantaina täytyisi mennä taas loman jälkeen töihin. Joka kesä sama juttu: menen lomalla vuorokausirytmiin jossa valvon yöt ja nukun päivät, ja sitten on karu paluu aamupainotteiseen elämään kun työt alkaa.

Olen tässä muutenkin huomannut, että minä varmaan viihtyisin vaikka työttömänä erinomaisesti, koska lomalla tuntuu että on koko ajan tekemistä vaikkei varsinaisesti tee mitään erityistä. Kun kömpii sängystä ylös joskus kello 2 iltapäivällä, sitten ottaa pitkän kuuman suihkun, tekee hitaasti aamupalaa, lukee netistä uutiset, koiralenkkejä, ruoanlaittoa, niin eipä siihen päivään muuta mahtuisikaan. Paitsi että, viikon päästä pitää saada mahtumaan johonkin siihen 8 tunnin työpäiväkin ja silti hoitaa nuo pakolliset aktiviteetit. Alkaa vähän ahdistaa jo valmiiksi ajatuskin!

Ja se herätys tosiaan sitten maanantaista alkaen on taas 6:50, että ehdin koirankin ulkoiluttaa ennen töihin lähtemistä. Meillä liukuma töihin tulolle on klo 7-9, ja minä ehdin yhdeksäksi jos herään 6:50. Kamala ajatuskin että pitäisi herätä viikon päästä suunnilleen siihen aikaan kun olen tässä kolme viikkoa mennyt nukkumaan. Kai sitä pitäisi edes vähän yrittää siirtää vuorokausirytmiä etukäteen, mennä tänään vaikka jo klo 5 nukkumaan, huomenna klo 4 jne. Mutta olisi se loma saanut kyllä jatkua vielä muutaman viikon lisääkin...


Kommentit

  1. Hei pitkästä aikaa, kirjoittajayöpöllö täällä huhuilee... on niin taivaan tosi, että joillekin vain on luontaista valvoa yöt ja nukkua päivät. Siitä kyllä saa naapuruston epäluulot niskoilleen, kun poikkeaa ns. normaalista, mutta olen päättänyt että saavat joko luvan sopeutua tai pysyä ovelta poissa :) Olen onnistunut luomaan mielikuvan, jonka mukaan olen hieman boheemi erakko, jonka suhteen on syytä olla aina hieman varuillaan varmuuden vuoksi :D

    Onhan se todettu toistetuissa kokeissakin, että vuorokauden etenemisen tavanomaisista signaaleista eristettyjen henkilöiden vuorokausi vaihtuu automaattisesti 25 tunnin vuorokauteen (tämä ei tietenkään ole sama asia kuin yöpöllöys, mutta samaa aihepiiriä), josta pöhköimmät ovat vetäneet sen johtopäätöksen, että olemme kaikki marsilaisia (sikäläinen vuorokausi on tunnin Maata pidempi, ovat sen verran kauempana auringosta)...
    Aaagh, mulla ei oikeesti olis ollut varaa mihinkään lomaan tänä kesänä, mutta faija otti ja kuoli noin kuukausi sitten, eikä mun sormet ole suostuneet kirjoittamaan, joten olen ollut "pakkolomalla". Oikeesti siis kädet jotenkin halvaantui! Ihminen on kummallinen otus! Viitaten blogisi aikaisempaan versioon laihduin myös spontaanisti 8 kiloa (89-8) ilman minkäänlaisia laihdutusyrityksiä viimeisten kahdeksan viikon aikana. Ei vaan ruoka maistunut ja oli ihan kumma olo. Kuolema on sen verran pelottava asia kuitenkin että kun se tulee lähelle, sitä jotenkin joutuu aina reagoimaan kehonkin tasolla näköjään....
    Nomutta ei käydä synkistelemään! Nyt on maailman paras aika, nimittäin mansikka-aika ja vadelma-aika ja kohtapian kantarelliaika, nautitaan luonnosta ja hyvästä ruoasta ja vaikka olenkin auringon ja lämmön ystävä, voin ihan hyvin vähän viileämmälläkin kelillä ja niin varmaan muutkin??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en muuten edes tiedä yhtään keitä ihmisiä mun naapureissa asuu. Olen siis onnistunut erakoitumaan melko hyvin, ja ihan toivottua tämä. Minusta on mukavaa ettei kukaan puutu minun asioihini eikä tarvi muutenkaan olla tekemisissä tavan vuoksi. Ajattelevat sitten itsekseen mitä ajattelevat minusta, se ei erityisemmin minua kiinnosta.

      Kurja tapa laihtua kyllä tuo surusta laihtuminen, otan osaa! Itsellä valitettavasti on aina suruihinkin liittynyt se päinvastainen reagointitapa, eli syön lohturuokaa ja varsinkin juon viinaa kuin sieni. Jostain olen lukenut että se luonnollinen tapa ihmisellä olisi tosiaan se ettei ruoka maistu ison shokin tai surun jälkeen, ja että on aika outo poikkeama ihmiskunnan normista että nykyisin osa länsimaisista mässää suruun...

      On tosiaan kyllä varsinkin minun kaltaisilleni herkuttelijoille ihana aika vuodesta kun uutta kotimaista satoa kaikenlaisista herkullisista marjoista ja kasviksista alkaa tulemaan kauppoihin. Latasin kännykkäänkin Satokausikalenteri-nimisen sovelluksen, josta kuukausittain näkee mikä on sesongissa juuri nyt niin kotimaassa kuin ulkomailta tuotuna, että voi opetella enemmän syömään kausiruokaa. Tällaiset kaupunkilaiset uusavuttomat kuten minä kun ei ilman appsia tiedä sitäkään että minkä sesonki on :)

      Poista
  2. Kyllä näin on, että työpäivät ovat liian pitkiä ja loma liian lyhyt. Mutta kun yhteiskunta vaatii sitä ja tätä - onko ihminen siis olemassa palvellakseen yhteiskuntaa, vai pitäsikö yhteiskuntaa kehittää vastaamaan ihmisten tarpeita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on asia mitä olen itsekin pitkään ihmetellyt. Käsittääkseni näitä systeemejä on kuitenkin kehitetty alunperin ihmisen hyvinvoinnin parantamiseksi, jotta ihmisiltä ei puuttuisi ruokaa tai muita perustarpeita, ei edes niiltä jotka ei pysty itse syystä tai toisesta niitä hankkimaan. Alkuvaiheessa sellaista kehitystä toki ymmärsi että työn määrä lisääntyi, koska ne tarpeet joita piti tyydyttää kävivät monimutkaisemmiksi.

      Kuitenkin pitkään jo on ollut niin, että systeemistä on tullut itsetarkoitus. Automatisaatio on kehittynyt valtavasti, ja ihminen pystyisi tuottamaan varsin hyvän elintason vähemmälläkin ihmistyöllä. Lisääntynyt vapaa-aika taas lisäisi useimpien henkistä hyvinvointia valtavasti. Tällä hetkellä ihmiset kuitenkin käsittelevät talouden ja politiikan järjestelmiä kuin luonnonvoimia, joille ihminen ei muka voi mitään, joten ihmisen täytyy vaan juosta oravanpyörässä. Tosiasia kuitenkin on, että ne systeemit ovat ihmisten luomia ja ihmisten poliittisilla päätöksillä muutettavissa olevia. Systeemistä hyötyvällä eliitillä ei toki ole mitään halua muutosta hyväksyä.

      Poista
    2. Näinpä juuri. Ihminen on typistetty työkoneeksi, jonka on palveltava pyyteettömästi järjestelmää. Ja nyt työaikaaa halutaan pidentää entisestään. Kivikauden ihminenkään ei lähiaikoina lukemani uutisen mukaan tehnyt työtä kuin noin neljä tuntia päivässä, nykyään pitäisi paiskia työtä koko hereilläoloaikansa. Palkkatyötä, kotityötä, ja hei, lopun aikaahan voisi tehdä vapaaehtoistyötä! Jo kahdeksan tunnin työpäivä uuvuttaa ja heikentää henkistä hyvinvointia, mutta lisätään ihmeessä vähän työaikaa, kun työhän on olemassaolon tarkoitus.

      Poista
    3. Minäkin luin joskus jonkun antropologin kirjoituksen, jossa sanottiin tuo että metsästäjä-keräilijöillä tosiaan on mennyt yleensä nelisen tuntia päivässä työhön (ruoan ja polttopuun metsästys ja keräily, asumuksen korjaaminen jne) ainoastaan, poikkeuksellisen ankarilla seuduilla sitten jopa 6 tuntia. Ajattelin, että hyvänen aika, tutkijat pitivät lähes elinkelvottomana aluetta jossa noin suuri osa aikuisten ajasta meni perustarpeiden tyydyttämiseen, ja täällä nykyaikaisissa länsimaissa olemme kehittäneet systeemin jossa meidän on pakko tehdä 8 tuntia työtä elannon eteen. Hullua touhua.

      Työ työajan lisääminen epäilyttää minua muutenkin suuresti. Ensinnäkin, monissa töissä sitä aikaa ei oikeasti käytetä edes työntekoon. Omassa työssäni ainakin tiedän että en JAKSA keskittyä oikeasti tekemään yhtään nykyistä enempää, joten jos työpaikalla on jatkossa pakko kökkiä enemmän niin sitten pidän pidempiä kahvi- ja lounastaukoja tai surffaan netissä. Toinen juttu on, että tässä taloustilanteessa ainoa tapa millä työajan pidentäminen oikeastaan lisää tuottavuutta (olettaen että työntekijät oikeasti tekee enemmän) on se, että voidaan potkia osa porukasta ulos ja näin saadaan pienemmällä palkkakustannuksella entisen verran tuottoa.

      Poista

Lähetä kommentti