maanantai 16. helmikuuta 2015

Terveisiä avokonttorihelvetistä

Sanottakoon heti alkuun että tätä kirjoittaessani olen töissä. Aloin kuitenkin kirjoittaa tänne, koska en kuitenkaan
pysty keskittymään taaskaan täällä riittävästi että pystyisin tekemään oikeasti töitä. Takanani hölöttää ammattimyyjä puhelimeen jo toista tuntia häiritsevän terävällä äänellä ja kielikorvaan sattuvalla tankero-englannilla. Parista positiosta kuuluu puhelinneuvotteluissa hölisemistä. Vasemmalla puolellani ikkunapaikoilla kolmen työntekijän joukko höpöttää talvilomista ja matkoista. Avainten kilinää, kenkien kopinaa, kahviautomaatin hurinaa, ovien avautumista ja sulkemista, puhetta - AAAAAAAAARGH :-o Ja täällä pitäisi muka koodata!

Olen ollut avokonttorissa töissä jo kymmenisen vuotta mutta niin vaan on, että en tunnu millään sopeutuvan. Olen kokeillut pitää kuulokkeita päässä ja kuunnella musiikkia, mutta ei sekään toimi, koska sitten alkaa häiritä se että en kuule jos joku kävelee takanani tai on tulossa työpisteelleni, ja alan vainoharhaisesti pyöriä ympäriinsä katselemassa missä ihmisiä kulkee. Haluan toisaalta tietää milloin esim. pomo hiipii lähellä, ja tunnistankin sen kuten muutkin tämän avokonttorin vakioasukit kenkien kopinasta ja askeltiheydestä. Mutta toisaalta häiritsee ne kengänkopinat ja muu meteli. Haluaisin täydelliseen hiljaisuuskuplaan, jossa sen lisäksi että olisi hiljaista, en koko ajan näkisi muita ihmisiä tai ne minua. Saisin vaikka rauhassa miettiessäni raapia päätäni tai ravata edestakaisin huonetta, ilman että kukaan katsoo pitkään.

Eikä ole edes harvinaista tällainen että avokonttori häiritsee. Pieni osa ihmisistä on sellaisia että viihtyvät näissä avokonttoreissa, siis meistä joiden työ on yksinäistä ja keskittymistä vaativaa puurtamista eikä jotain luovaa toisten kanssa yhdessä ideointia. Mutta suurin osa valittaa että vain etäpäivinä saa kunnolla tehtyä vaativampia hommia, ja että on yhtä helvettiä tämä täyteen tungettu avokonttori jossa ei ole minkäänlaisia väliseiniä tai sermejä edes. Silti vaan toimistosuunnittelijat yhä enemmän suunnittelevat näitä "luovia" avokonttoreita, ja uusin villitys on ettei kellään ole edes omaa vakiotyöpistettä, vaan joka helvetin aamu käydään läpi tuolileikki, jossa viimeksi tulijat saavat paskimmat paikat konttorin keskeltä.

Niin että täällä sitä istutaan ja odotetaan työpäivän loppua, miettien että onneksi huomenna on etäpäivä, niin saa taas tehtyä kiinni sitä mitä tänään ei ole pystynyt mölyn ja häiriöiden takia tekemään. Tässä hälinässä on parempi antautua suosiolla iltapäivälehtien ja keskustelupalstojen selaamiseen kuin edes yrittää tehdä työtä. Asiakkaalta laskutetaan tästäkin blogiin kirjoittamisesta sekä Taloussanomien ja Aihe Vapaa -palstan lueskelusta 110 euroa per tunti. Kiitos työnantaja että tarjoat työtilat, joissa ei voi tehdä töitä.


10 kommenttia:

  1. Huh, ymmärrän tuskasi. Meillä päin käytetään metsurinkuulokkeita, kun yritetään keskittyä. Asiakaskin on hoksannut, ettää tässä härdellissä ei muuten tuloksia synny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin useimmat käyttää tosiaan kuulokkeita. Itselleni ei nekään auta, ei sen jälkeen kun noin vuosi sitten sermitkin poistettiin, ja konttoria tiivistettiin niin että joka puolella näkyy koko ajan ihmisiä ja kuka tahansa voi kävellä selän takana. En pysty keskittymään senkään vertaa kuin melussa, jos tiedän että tyyppejä voi olla lähelläni mutten kuule sitä edes ;)

      Poista
  2. Niin naurettavaa, kun avokonttoristakin voisi saada suhteellisen siedettävän kyllin korkein sermein ja akustisin ratkaisuin, joita kyllä käsittääkseni olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, valitettavasti suuntaus on vaan mennyt toiseen suuntaan. Ensin oli meilläkin vanhassa rakennuksessa ns. cubiclet, semmoiset kivat aika eristetyt kuutiot joissa oli ainakin näkösuojassa muilta. Sitten tuli uusi toimistorakennus ja avokonttori, jossa kuitenkin oli jonkinlaista näkösuojaa. Työpöydät oli isoja, oli henkilökohtaiset laatikostot pöydän alla, edessä ilmoitustaulu (joka samalla toimi näkösuojana) jossa monella oli kuvia lapsista ja lemmikeistä.

      No, edellisten YT:iden yhteydessä sitten työnantaja päätti säästää myös sillä, että yhden toimitilan vuokraaminen lopetettiin kokonaan ja siellä olleet sullottiin tänne taloon myös. Nyt talossa on noin 30% enemmän työntekijöitä kuin mille määrälle se on suunniteltu. Tuon tiivistämisen yhteydessä kaikenlaiset pienetkin väliseinät poistettiin, nyt on pitkät pöytärivit vaan lähekkäin toisiaan, jossa istutaan kuin maatalon pirttipöydässä, hyvin lähellä viereistä. Toisten näytöille näkee vapaasti koko ajan, ja sivusilmällä näkee kun vieruskaveri syö pähkinöitä tai kaivaa nenäänsä ;) Tai vaikka selaa Iltalehteä työnteon sijaan. Ja enää ei tosiaan ole mitään henkilökohtaisia työpisteitä tai laatikostoja. Fleksipaikkoja, nääs. Taas yksi paholaisen keksintö meidän konttorirottien kiusaksi.

      Ainoa hyvä puoli tästä konttorien ankeuttamisesta on, että etätyö on sen myötä sentään vähän edes yleistynyt, koska nyt pomotkin ymmärtävät että eihän täällä kaikki vaan oikein pysty työtä tekemään. Silti siinäkin on kaikenlaisia sääntöjä kuten että maanantai tai perjantai ei voi olla etäpäivä, ja että 1-2 päivää etää viikossa olisi sopiva, ja pääosin pitäisi olla konttorilla.

      Poista
  3. Itsekkin olin joskus avokonttorissa ja aluksi se oli tosi kiusallista kun tuntuu,että kaikki kyttää ja kuuntelee suo.Korkeilla seinillä saa sentään vähän yksityisyyttä.En kyllä ymmärrä miten voi tehdä töitä tuollaisessa paikassa missä ei ole mitään rauhallista koppia.Johonkin mainostoimistoon korkeintaan tällainen idea toimii.Eniten kuitenkin avokonttorissa minua häiritsi se,kun aina oli se kolme akkaryhmää jotka päällekkäin huutelivat seinien yli toisilleen minkälaista paitaa menee katsomaan Stokkalle ja miten hiukset on nyt näin huonosti ja vaihetaan lomakuulumisia yms.Ja kaiken päälle se kovaan ääneen nauraminen mikä ärsyttää!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo nauraminen, se on minunkin ykkösinhokkini. Jos itse yrittää keskittyä vaativan työasian miettimiseen, ja on samalla lievästi ahdistunut taustalla olevista häiriöistä, niin mitä siinä kaikkein viimeksi kaipaa on jotain naurunräkätystä kuunnella. Kun ei omasta mielestä ole nyt kyllä yhtään hauskaa, päinvastoin.

      Inhoan tyhjännauramista myös esim. radiossa. Autossa kuuntelen usein radiota, ja välillä juttu menee siihen, että ne toimittajat siellä nauraa jollekin tyhmille jutuilleen, jotka ei usein niin hauskana kuulijalle aukea, ja sitten sitä tirskuntaa ja naurunröhötystä täytyy kuunnella ties kuinka kauan aamuväsyneen kuulijankin. Mulla vaihtuu kanava aina kun sellainen tyhjännauraminen, johon varsinkin tietyt naistoimittajat usein syyllistyy, alkaa.

      Poista
  4. Käsittämätöntä, että ihmiset vihaavat avokonttoreita, eikä niissä työskentelystä tule mitään, ja silti avokonttoreita käytetään niin paljon. En ole itse koskaan kokeillut tehdä töitä avokonttorissa, tuskin pystyisin. Ainakin nyt tuntuu siltä, että jos olisin työpaikkaa etsimässä, avokonttorityöpaikka olisi vihonviimeinen vaihtoehto. Tuskin minua sinne haluttaisiin, kun sanoisin jo työhaastattelussa, että ei sovi minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa on kyllä kadehdittavaa selkärankaa, että sanoo työhaastattelussa ettei sovi :) Me tavalliset kuolevaiset joudumme päinvastoin valehtelemaan korvat heiluen että joo olen tosi tiimiplayeri (vaikka olisi totaali erakko kuten minä) ja avokonttori on tosi jees kun saa kommunikoitua tiimin kanssa, että saadaan edes joku työpaikka. Ainakin tämänhetkisessä taloustilanteessa. Olen inhonnut työn hakemista aina siksi, että siellä täytyy esittää typerää teatteria, vaikka varmasti kaikki tietää ettei siinä itse työssä tarvita niitä ominaisuuksia joita pitää esittää haastattelussa.

      Tuosta itse konttoriasiasta: muutenkin tuntuu että nyt kun työnantajlla on varaa, niin vittuilevat ihan tahallaankin joka kohdassa työntekijöille, ihan kuin pitääkseen nöyränä. Monessa asiassa on viimeisen vuoden-parin aikana tullut meidänkin firmassa lisää sääntöjä ja käytäntöjä, joita kaikki inhoavat, mutta kenelläkään oikein ei ole varaa valittaa, kun uutta työtä on erittäin vaikea saada muualtakaan. Ja jos esittää liian mutruista naamaa, niin seuraavissa YT:issä voidaan muistaa, joten nöyryytykset pitäisi vielä niellä hymyssäsuin.

      Poista
  5. Muistan, että aikoinaan näitä avokonttuureita kutsuttiin hienosti "maisemakonttoreiksi". Noh, ehkä maisemat rajoittui käytännössä naapurin mekonhelman yläpuolisen näkymän tiirailuun joskus 60-luvulla, kun vesirajasta ei muutenkaan paljon puuttunut.

    Mulla ei ole onneksi ollut tilaisuutta työskennellä moisessa kökköpaikassa kuin kerran tai pari kesätöissä 80-luvulla ja silloin olin niin tyhmä etten muutenkaan oikein ymmärtänyt mitä ympärillä tapahtui. Sen muistan kuitenkin, että oli kovin kiusallista puhua puhelimessa varsinkin, jos ei ollut ihan varma itsestään muutenkaan.

    Että miksi niitä ylipäätään ryhdyttiin harrastamaan? Halvemmat rakennuskustannukset? Ajatus siitä, että työtovereiden olis helpompi pitää yhteyttä (tietenkin vain työhön liittyvissä asioissa heh heh)? Pomon helpompi kytätä koko laumaa samalla silmäyksellä?

    Onhan todettu, että jo naapurin bussissa käymä kännykeskustelu haittaa omia ajatuksia (ei voi olla kuuntelematta ja joutuu vielä sviddu luomaan mielikuvan toisen osapuolen vastauksista kun niitä ei kuule) joten onhan avous ihan typerä idea noin työmielessä...

    Huh, vaikka kotisohva tuntuu niin kovin mitättömältä ja epäsosiaaliselta työskentelypaikalta joskus, tyydyn taas kerran sen uumeniin ihan hyvällä mielellä 8) En siis tarkoita mitään perunoitsemista, vaan teen ihan oikeesti duuniduunit siinä, on hyvä ergonomiakin kun voi pitää näppistä sylissä eikä tarvii nostella käsiä...

    Nyt kaikki avokapinaan! Ei kai työnantajatkaan ihan niin tyhmiä enää 2010-luvulla voi olla, että eivät muutamaa seinää kykene lakon edessä pystyttämään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemakonttori, joo :D Huvittava nimitys kun ajattelen oman työpaikkani maisemia. Ankea, harmaa iso avotila, jossa on pitkiä pöytiä joiden ääressä työntekijät yrittävät keskittyä töihinsä. Ikkuna on yhdellä seinällä, mutta siitä näkyy rakennustyömää, kun ihan viereen rakennetaan uutta korkeaa toimistotaloa. Mutta pääosin näkyy vain näyttöjä, tylsän harmaita ja valkoisia konttorikalusteita, ja johtoja ja ilmastointiputkia. Jo on mieltäylentävät maisemat :)

      Avokapina olisi tosiaan hyvä asia. Mutta nyt kun taloustilanne on mikä on, niin työnantajat eivät varmasti jousta ei niin yhtään mistään. Kaikkien pitää vaan olla onnellisia, jos saavat edes pitää työpaikkansa, ehdoilla millä hyvänsä. Ärsyttää se, miten oikein tahallaan nöyryytetään työntekijöitä valtaa näyttääkseen nyt kun tilanne on mikä on. Tämä kyllä muistetaan, kunhan paremmat ajat tulee, ja kynnelle kykenevät poistuvat liikaa vittuilleiden firmojen palveluksesta.

      Poista