perjantai 20. helmikuuta 2015

Jee, viime viikolla lähti kilo!

Viime viikon lopulla valittelin, että painoa ei ollut pudonnut kuin 0.2 kg ekan viikon aikana, vaikka olin noudattanut ravitsemusterapeutin määräämää dieettiä todella orjallisesti, ilman mitään poikkeuksia. Samalla linjalla olen jatkanut, ja tällä viikolla olikin sitten tultu kilo alaspäin viime viikon painosta. Eli 2 viikkoa takana, yhteensä painoa pudonnut 1.2 kg. Enpä todellakaan valita, ottaen huomioon sen kuinka vaikeaa minun on yleensä ollut saada painoa alas viimeisen puolen vuoden aikana.

Maitohappobakteeriripuli alkaa helpottaa

Vivomaxx-maitohappobakteerivalmisteen alkoitus aiheutti minulla inhottavan ripulin ja kuvotuksen, joka kesti pahana viitisen päivää. Lienee osasyy tämän viikon hyvään painonpudotukseen tuo että ruoka tuli 5 päivää läpi aika suoraan: sen mitä söi, ripuloi ulos hetken päästä. Mutta nyt ei ole enää ollut sellaista että täytyisi koko ajan majailla vessojen lähettyvillä äkillisen hädän varalta. Vieläkin tavara, kun sitä ulos tulee, on löysää, mutta kun sitä tulee vain kerran päivässä, niin eipä haittaa tämä. Kyllä minä näillä näkymin kuukauden kuurini loppuun syön.
Suositusten mukaista pöperöä: pieni määrä riisiä, lihapullia, sekä kurkkua ja porkkana-pinaatti-cashewpähkinäpaistosta.

Mielitekoja ei enää niin paljon, mutta välillä oikeaa näläntunnetta

Tällä viikolla ei ole ollut sellaisia hulluja mielitekoja, joiden kourissa viime viikolla välillä  jopa mietin, että pitäisikö opetella viiltelemään itseään tai jotain, jos se vaikka veisi huomion hirvittävästä jonkun tietyn ruoan tai juoman himosta. Välillä on tullut mieleen tälläkin viikolla kylmä olut tai iso höyryävä lautasellinen pastaa, jossa on sitä pastaa minulle ateriaa kohti sallitun säälittävän 0-2 dl:n sijaan ainakin neljä desiä. Mutta ne on olleet vain hetkellisiä ajatuksia mielessä, jotka on ollut helppo päättäväisesti torjua: "Ei, ei nyt. Sinunhan on tarkoitus laihtua". 

Mutta välillä on kyllä ollut ihan oikea nälkä, sellainen tyhjä tunne vatsassa. Eipä tuo sinänsä mitenkään paha ole, ei minulle tule nälkäisenäkään heikotusta, päänsärkyä tai muita ikäviä oireita kuten joillekin, ja olen ottanut siltä kannalta että hyvä vaan että on vähän nälkä, tarkoittaa että oikeasti on miinuskaloreilla, että kuluttaa enemmän kuin syö. Siksi elimistö ilmoittelee nälällä, että voisit syödäkin jotain, että saisi taas kaloritasapainon kuntoon. 

Mausteista kukkakaali-kookosmaitopaistosta ja chorizo-makkaraa


Ärsyttävän tomera ja tehokas mieliala

Minä tykkään itsestäni enemmän rentona ja laiskana. Mutta nyt tämä tiukkuus dieetillä on tehnyt sen, että minusta on taas tullut muissakin asioissa nipottava tehohirmu. Siivotessa kotona on ärsyttänyt pieninkin epäkohta, ja töissä olen hermostuneesti hoputtanut itseäni, että no niin, nyt hoidetaan äkkiä tämä, sitten seuraava homma, ja nämä pitää olla ennen ruokatuntia tehty. Sisäinen nipottaja käskyttää kuin joku hiton keskitysleirivartija, mikä joskus on rasittavaa. Osaisipa olla muillakin kuin kahdella vaihteella, joko totaalivälinpitämättömällä ja veltolla, tai sitten ylitehokkaalla ja ankaralla. Onneksi olen onnistunut olemaan sentään tällä viikolla purkamatta kärsimättömyyttäni muihin, yksin olen vaan ratin takana raivonnut hidastelijoita ja mielessäni manaillut kaupan kassajonossa ihmisiä jotka eivät tunnu osaavan optimoida ostos- ja pakkaussuoritustaan niin että pääsisivät jonosta mahdollisimman nopeasti ;) 


8 kommenttia:

  1. Oot mun idoli.
    Kunniaksesi aloitin rúokieni tarkkailun, viikon tulosmiinus 1kg (tavoite -50kg). Toivottavasti superläskin motivointi ei ole pahasta sinulle?
    Noi vivomixxit ei meikällä vaikuttaneet mitään (luullakseni, 7vrk niitä koklasin...).
    Jatka, kiitos, pidä tyylis, mut kirjoita blogiin (jos oon saanu -20kg kevään korvalle, laitan sulle ennen/jälkeen kuvat, jotka saat julkaista.
    Tsemii hei nyt hoikka akka...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavoite -50 kg, kunnioitettavaa! Siitä saa vähän perspektiiviä omaan touhuun, kun välillä tuntuu että niin loputtoman kauan täytyisi jaksaa laihduttaa ennen kuin se edes näkyy. Mutta onhan niitä tosiaan ihmisiä joilla on pudotettavaa paljon enemmänkin, ja myös niitä jotka ovat sellaisissa urakoissa onnistuneet.

      Tsemppiä sinulle myös!

      Poista
  2. Minä olin joku vuosi sitten keskellä kaaosta, jossa yhteydessä minulla ei ollut enää energiaa mihinkään; vain pohjatonta väsymystä - ja myös paino nousi. Hain apua työterveyshuollosta mutta koska saamani apu oli kovasti laihaa, minä luin ja luin ja luin.. Päädyin siihen että kortisoli-, insuliini- ja muu hormoniaineenvaihdunta olisi se mihin pitäisi yrittää vaikuttaa. Nyt tuntuu että suunta on ollut oikea - vielä kun saisi lisättyä liikuntaa.. Tsemppiä sinulle jatkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveästi tuntuu ihmisillä olevan tuonkaltaisia ongelmia, eli väsymystä, haluttomuutta, ehkä lievää masennusta, ilman että löytyy mitään fyysistä sairautta tai selkeää syytä ongelmille. Usein niihin sitten määrätään jotain mielialalääkettä, jos ei peruskokeista löyty mitään selittävää oireille.

      Itselläni on aina myös ollut välillä sellaisia kausia, jolloin väsyttää ja ei jaksa mitään, mutta jotenkin olen ajatellut että ne vaan kuuluu minun tapauksessani elämään. Aina ne on itsestään menneet ohi, ja sitten on tullut taas energisempi kausi tilalle. Joskus epäilin jopa, että olisinko maanis-depressiivinen, kun kerran on kausia jolloin vaan valitan ja laiskottelen ja kausia jolloin olen äärimmäisen nopea ja tehokas ja energinen. Mutta ei, ei se ikinä mene manian puolelle eikä varsinaisen kliinisen depressionkaan. Ja joka tapauksessa, en halua "oireesta" eroon joten sama kai se olisiko vaiva diagnosoitavissa jollain nimellä vai ei. Koen dramaattisen vuoristoradan jotenkin omaksi jutukseni, osaksi persoonaani. En haluaisi tasaisempaa elämää.

      Nuo on kyllä varmasti monimutkaisia asioita selvittää nuo sisäeritys- ja hormonijutut, kun useimmiten virallisen lääketieteen edustajilla on aika vähän annettavaa niille, joilla ei selvästi viitearvoista poikkeavia pitoisuuksia testeissä löydy. Ja ne muut asiantuntijat taas on usein vähän sellaisia, että tuntuu että vetävät teorioitaan "hatusta" eikä niille ole oikein hyvin tutkittuja perusteluja. Mutta jos ei mistään apua saa, niin pakko kai sitä on kaikenlaista vaan kokeilla.

      Poista
    2. Kyllä ihminen - tai ainakin nainen - on melko lailla hormoneilla käyvä kone. Muistan hyvin, miten erilaista oli olla raskautta toivova, raskaana alussa, keskivaiheilla ja lopussa, juuri synnyttänyt ja imetystä aloittava, imettäjä, esivaihdevuosissa, varsinaisissa vaihdevuosissa ja nyt luojankiitos tuon kaiken taakse jo jättäneenä. Ehkä näiden kokemusten kautta selvimmin olen havainnut hormonitoiminnan valtavan merkityksen sekä painon että mielialojen säätelijänä, ja siihenhän se on tavallaan tarkoitettukin. Joskus aikaisemmin jo sulle Plussis olen tästä samasta paasannut :D Ja että siinä missä maailmankaikkeudessakin kaikki vaikuttaa kaikkeen, myös ihmiskehossa pätee sama sääntö: yksi hormoni (esim. insuliini tai tyroksiini tai kortisoli tai mikä nyt vaan) kun säätyy uudelle tasolle, koko muukin systeemi heittää ns. häränpyllyä. Ei siis tarvii olla edes oksitosiini, serotoniini tai dopamiini, joihin useimmin hormoneista puhuttaessa viitataan ja joista kahta jälkimmäistä (tai niiden takaisinoton estäjiä) lääkkeinä käytetään... terveisin Al's Hammer :D

      Poista
    3. Kyllä minäkin tuon uskon, että hormonit vaikuttavat varsinkin naisihmisellä ihan kaikkeen. Eri asia vaan mistä noista asioista saisi luotettavaa tietoa, siis niissä tapauksissa kun ei ole mitään varsinaista sairautta todettu.

      Monet itseoppineet ravitsemus- ja elämäntapagurut kyllä paljon kirjoittavat näistä hormoniasioistakin, mutta olen vähän huono uskomaan sellaisiin lähteisiin, jos taustalla ei ole tutkimustietoa. Joten jään lopputulokseen, että varmasti vaikuttaa hormonit, mutta ei jaksa asiaa miettiä, ellei sitten tule niin pahoja ongelmia että on syytä epäillä ihan diagnosoitavaa ja hoitoa vaativaa sairautta.

      Poista
    4. Sulla on muuten ihanan näköinen tuo "ruokakäsialasi" - annoksesi ovat aina niin herkullisen näköisiä. Teitkö uunissa vai pannulla tuon paistoksen porkkanasta, pinaatista ja cashewpähkinöistä? Ja rasvana oli mikä?

      Tuohon Vivomaxxiin varmaankin liittyy paranemiskriisi - toisilla voimakkaampi. En ole itse tällaisia käyttänyt enkä tutustunut muutenkaan, mutta järki sanoisi näin.
      SInulla kriisi se oli voimakas, mutta tila on jo paranemaan päin.

      Poista
    5. Pannulla tein paistoksen. Käytän aina oliiviöljyä paistorasvana, Knossos-merkkinen on suosikkiani tavallisista kaupoista saatavista. Sitten laitoin öljyn sekaan vähän kuivattua chiliä ja valkosipulia, vähän vettä + kasvisliemikuutiosta osan ja sitten porkkanat alkuun hautumaan. Jossain vaiheessa vähän myöhemmin tuoreet pinaatit, vähän sitruunamehua, suolaa ja mustapippuria, ja lopuksi ihan pähkinät. Kaneliakin joskus laitan tuontyyppisiin ruokiin, mutta tällä kertaa ei tullut laitettua.

      Olen tosiaan melkoinen herkuttelija ja mietin aina mitä ruokia laitan myös visuaaliselta kannalta: en tykkää syödä mitään väritöntä mössöä. Vahvoista väreistä tykkään niin lautasella kuin sisustuksessa ja vaatteissakin :) Ja tulinen ja mausteinen on mun juttu aina. Sekä suolainen ja hapan, makea taas ei ole koskaan oikein ollut minun juttuni, varsinkin lämmintä ruokaa jossa on makeutta suorastaan inhoan (hunajamarinoidut broilerit tai imelät laatikot: hyyyyh!).

      Tosiaan onneksi on mennyt vatsavaivat jo ohi, ja jotenkin vatsa on ehkä "hiljaisempi" kuin ennen, ei mitään pulinoita ja pörinöitä ruoansulatuksessa tunnu eikä kuulu aterioiden välillä. Ei ennenkään mitään varsinaisia vaivoja ollut, mutta silti jotenkin tuntuu rauhallisemmalta vatsa nyt kun olen vähän yli pari vkoa syönyt probioottivalmistetta.

      Poista