Lapsellisten hupien kesäloma alkanut hyvin

Tuntuu että ihan turhaan jännitin juopottelematonta kesälomaa, tämä on ollut ihan mielettömän kivaa! Mitä sitten olen tehnyt:

  • Mennyt nukkumaan joskus aamuyöstä ja herännyt ilman herätyskelloa joskus puolenpäivän jälkeen -
    Erittäin tuore kesäkurpitsa kasvimaalla
    tämä on minun luonnollinen rytmini ja heti olen paljon pirteämpi kun ei tarvitse aamulla nousta töihin. Työssäkäydessä herään klo 6.30 noin 4-5 tunnin unen jälkeen.
  • Kävellyt luonnossa ja ottanut välillä lounaankin mukaan ja syönyt jossain kallioilla. 
  • Tehnyt ruokia joita en jaksa arkikiireen keskellä laittaa kuten lasagnea johon tein lasagnelevyt itse.
  • Tehnyt kesäistä suursiivousta hullutellen asiasta. Kehitin itselleni supersankaritarinan jota jatkan aina kun siivoan: minulla on esimerkiksi superluuta ja supertyhjiöimuri, ja rättejä joissa on mustan aukon imukyky (täytyy varoa itse joutumasta tapahtumahorisonttiin!). Höpötän yksikseni näitä juttuja ääneen kun siivoan enkä edes huomaa siivoavani. Ai niin- minun pesukoneessani on varmasti myös aukko johonkin rinnakkaiseen universumiin, koska sinne näyttää katoavan sukkien pareja toisinaan tyhjiin!
  • Makaillut päivälläkin pitkin lattioita haaveilemassa ja oleilemassa muuten vaan.
  • Tänään kuuntelin jotain pateettista Tuure Kilpeläisen kappaleita, muistaakseni "Jäähyväisten aika", ja lauloin täysillä mopinvarsi mikrofonina niin liikuttuneena omasta dramaattisesta tulkinnastani että kyyneleet valui silmistä. Toivon todella että tässä talossa on hyvät äänieristykset eikä naapurit kuule noita, ei ole varmasti kaunista kuultavaa kun naispuolinen möreä viskibasso örisee tuollaista :D
  • Olen kuunnellut hevimusaa ja "tanssinut" sen tahdissa eli oikeastaan hyppinyt, hytkynyt, repinyt paitaani ja hiuksiani kuin pikkulapset joskus kun ne kuulee musiikkia. Koskahan ne valkotakkiset saapuu noutamaan, ei ollut meinaan verhotkaan kiinni tämän session aikana...
  • Nolannut itseni puhumalla minua lähelle oksalle istahtaneelle pikkulinnulle tyyliin "tule mamman luo pikkuinen, olet sitten nätti", ja innostumalla kun se tuli lähemmäs aina vaan - kunnes  huomasin että vieressäni seisoo joku mies joka katselee minua ihmettyneenä. 
  • Kiduttanut itseäni katsomalla "Ruokamatka Espanjassa"-ohjelmaa: pitkäaikainen haaveeni olisi muuttaa jonnekin Välimeren maahan, ja tuollaiset ohjelmat aina muistuttaa asiasta.

Tajusin senkin miksi toisen kanssa asuminen on aina ollut minusta ahdistavaa

ja se on juuri siksi, että minä olen läpikotaisin lapsellinen ja outo, ja saan suuren osan elämäniloani (jos kaljoittelua ei lasketa) tuollaisista hullutteluista. Mutta eihän sellaisia voi harrastaa jos saman katon alla on toinen, ja tämä toinen on vielä JÄRKEVÄ aikuinen ihminen eikä samanlainen höppänä. Joten olen näytellyt rauhallista ja tavallista, istunut vaan sohvalla ja tehnyt jotain järkevää, ja samaan aikaan olen toivonut että saisinpa olla taas yksin että voisin hullutella vähän. Lopulta se itseni tukahduttaminen omassa kodissanikin on käynyt liian raskaaksi, koska töissähän luonnollisesti myös on hulluttelutaipumukset tukahdutettava ja käyttäydyttävä asiallisesti. 

Tällä hetkellä minusta tuntuu että taidan sittenkin olla synnynnäinen vanhapiika, joka viihdyn selvinkinpäin oikein hyvin itsekseni. 
Tämänpäiväinen iltaruoka: oliiviöljyssä haudutettua lehtikaalia, halloumia, viiniä ja leipää


Seuraavaan postaukseen tai pariin ajattelin kirjoittaa parhaillaan lukemastani Mindfulness-kirjasta ajatuksia elämäntapojen muutoksesta, koska varmaan moni joka tällaista elämänmuutosblogia lukee, painii näiden samojen asioiden kanssa. Siinä oli hyviä pointteja mielihalujen luonteesta ja hallitsemisesta ilman että joutuu "sotaan itseään vastaan", taistelemaan omia ajatuksia vastaan ja yrittämään tukahduttaa ne olemattomiin. Oma keinoni on kieltämättä ollut taistelu, jonkinlainen tiukka ääni päässä joka vaikka juomahimoihin sanoo heti että HILJAA, olet päättänyt ettet juo niin et juo!. Kirjassa oli vaihtoehtoinen tapa, jossa halun aaltoja voi "surffata", ilman että niitä täytyy yrittää poistaa. Siitä seuraavan kerran :)

Kommentit

  1. Mitä, kyllä hulluja ihmisiä riittää!! Ite en ainakaan jaksa kauheesti omaa "hulluuttani" tukahduttaa. Kuulen usein olevanikin outo ja sen sellaista, harva sitä kuitenkaan pahalla tarkoittaa. Mulla on semmonen käsitys, et kaikki ihmiset ovat omalla hupsuja, outoja, herkkiä ja sen sellaisia. Entinen avopuolisollani oli tapana puristaa minua silmällään, SILMÄLLÄÄN, ja saaha minut huutonauramaan hysteerisenä ja rukoilemaan lopettamista. Erään "normaalin" pariskunnan mies katsoo muumeja, itseasiassa oon kuullut tosi monen miehen kattovan disneyn piirrettyjä... Mä oon luullu et semmonen normaali ihminen on ihan myytti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä kaikki mun läheisesti tuntemat ihmiset on normaaleja. Esimerkiksi lapsuudenperheessäni kaikki muut kuin minä, olivat äärimmäisen rationaalisia ja normaaleja. Luulen, että olen siellä jo alle kouluiässä oppinut läksyn että monet asiat on liian omituisia jaettavaksi toisten kanssa, ne täytyy kätkeä ja salaa yksinäisyydessä vaan näyttää...

      Muumit on kyllä jees! Yhteen aikaan (aikuisena) katsoin niitä itsekin. Oli niin sympaattinen se muumilaakso ja sen asukkaiden idyllinen harmonia. Tuosta aiheesta tuli mieleen että kerran erehdyin ex-miesystävää kysymään katsomaan leffateatteriin jotain piirrettyä, ja käsitettyään että olen tosissani, sain kuulla siitä vittuilua viikkoja vaikka myönsin itsekin että joo oli huono idea. Itse menin kyllä katsomaan ja itkin oikein urakalla haikeassa loppukohtauksessa, onneksi ei ollut mies paikalla, olisi vaan tuhahtanut, että juuri tuommoisia turhia nyyhkyjä ämmät ovat ;-)

      Poista
  2. Höö hitto mitä paskaa! :D

    T: edellinen kirjoittaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo voi kyllä olla :D Mutta se on rehellisesti oma pitkäaikainen kokemukseni, että aina jos jotenkin olen liikaa oma itseni niin tapahtuu jotain ikävää kuten kiusatuksi joutumista. Ehkäpä sitä enää tässä iässä kuitenkaan ei tarvitsisi pelätä kuten lapsena vaan voisi vapautuneemmin olla niin outo kuin on :)

      Poista
  3. Minun kokemukseni mukaan osa ihmisistä on vähän outoja ja osa ei. Itse viihdyn 100x paremmin niiden outojen seurassa. Kyllä niitäkin tosiaan löytyy! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo noin minäkin luulen, että osa on käytökseltään oudompia ja osa vähemmän outoja. Se voi sitten olla, että sisäisesti kaikilla on omat outoutensa, mutta osa ei niitä kauheasti ilmaise millään outona pidettävällä toiminnalla.

      Mä olen jotenkin aina elänyt pääosin sellaisten sulkeutuneiden nörttityyppien keskellä, ja sellaisten keskellä omituinen höpöttäjä joka touhuaa mielellään kaikkea outoa kuten puhuu tai lauleskelee yksikseen tai haistelee pihalla kukkia tai kokeilee miltä kasvien lehdet tuntuu koskea, on aika erikoinen otus ;-)

      Poista
  4. Ihana blogi. Kamppailen itse ylipainon ja alkoholin kanssa ja tunnistan itseni. Tämän nimenomaisen kirjoituksen avulla ajattelin pitää tällä viikolla korkin kiinni ainakin viikonloppuun saakka.

    Näihin kuviin ja tunnelmiin: http://www.youtube.com/watch?v=qH7qzBvHFic

    :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sulle myös korkin kiinni pitämiseen! Se on jännä miten kiusauksen tullen tuntuu, että jos en nyt juo niin illasta tai lomasta tulee tosi ahdistava jotenkin, että sitä olisi todella vittuuntunut selvinpäin, mutta jos kiusauksen sitten voittaakin, niin yleensä ei olekaan ollenkaan niin ikävää se kuin mitä luuli.

      Toisaalta joskus käy niinkinpäin että jos kiusaukselle antaa periksi niin ei se olekaan niin hienoa kuin sitä odotti. Minä join kerran 6 isoa olutta perjantai-iltana jona ei pitänyt juoda, mutta olin lähinnä pettynyt, että tulikin sellainen vähän väsynyt jurri vaan, ei kunnollista nousuhumalaa josta olin pitkään haaveillut. Ja siitä "ilosta" sitten särki pää seuraavana päivänä vielä.

      Poista

Lähetä kommentti