Mitä paremmin menee muuten, sitä paskemmin menee painon suhteen

On tämä kanssa. Mitä katsoo pääosin ulkomaisia laihdutus- ja ylipaino-ohjelmia, niin niissä näyttää, että ihmiset päätyvät sairaalloisen lihaviksi ollessaan masentuneita, ahdistuneita, jo lapsuudessa syvästi traumatisoituneita.

Mutta minulla kuvio näyttää olevan toisinpäin: kun menee lujaa, lihon oikein paljon. Tulee sellainen "nautitaan nyt täysillä" fiilis, antaa mennä syömisen ja juomisenkin suhteen.

On ollut lomien jälkeen erityisesti. töissä melkoinen onnistumisputki. Olen saanut isoja, vaativia projekteja maaliin aikataulussa, mitä kukaan ei odottanut. Minut on palkittu kuukauden onnistujana ja tekemiäni ratkaisuja halutaan käyttää referenssiratkaisuina kansainvälisellä tasolla. On ollut oikein mukavaa aikaa. Lisäksi olen käynyt akvarellimaalauskurssia ja elvyttänyt taideharrastustani.

Paitsi että paino on nyt siirtynyt sairaalloisen ylipainon puolelle eli BMI yli 40. Tähän se elämästä rennosti ja iloisesti nautiskelu meikäläisellä johtaa.

Vaihdevuosivaivat ei yhtään helpota asiaa. Olin jo kuvitellut, että nyt kuukautiset loppuivat, kun olivat puoli vuotta pois. Ja paskan marjat, sen jälkeen tuli kuuden kuukauden vuodot kerralla niin että kirjaimellisesti jouduin tutustumaan aikuisten kroonikkovaippoihin (ja vaatteisiin joihin voi piilottaa vaipat töissä). Hormoniepätasapainon aiheuttamaa paskaa oloa tuntuu myös helpottavan alkoholi, johon on tavallistakin suurempi kiusaus sen takia.

Silti henkisesti ei ole juurikaan ahdistunut olo. Nuorempana olisin kauhistellut: apua, nyt täytyy tehdä jotain, tämä on kauheaa. Nyt ajattelen, että menee niinkuin on mennäkseen, olkoon. Tuntuu melkein syylliseltä kirjoittaa tällaista blogiin, koska blogienhan pitäisi olla tsemppaavia ja iloisia: kyllä onnistut, kyllä jaksat, hyviä asioita kannattaa tavoitella. Se vaan ei ole rehellisesti sanoen oma kokemukseni tällä hetkellä.

Ulkonäköpaineista olen tainnut päästä lopullisesti eroon. Eräänä aamuna töissä katsoin itseäni peilistä. Sieltä katsoi takaisin erittäin kärttyisän näköinen, bulldog-naamainen, punasilmäinen, pahalla ruusufinnillä varustettu erityisen ruma ämmä. Sen sijaan että olisin inhonnut sitä ja sanonut, että hyi v****, totesin tyynesti, että näillä mennään, näytänpä melko kokeneelta ainakin ja siltä että on muutamat yöt tullut tehtyä ylitöitä :D

Kommentit

  1. Oletko ajatellut että vaan lopettaisit laihdutuksen? Kun kyllähän elämästä pitää loppujenlopuksi kuitenkin nauttia. Monissa kulttuureissa läskiä arvostetaan, länsimainen nykyihanne ei ole universaali ihanne niin mitä sitä turhia itsekiduttaa. Terveydellehän ylipaino alkaa jossain vaiheessa olla vaarallista mutta niin kauan kun ei ole neljän seinän vanki niin antaa mennä. Tai jos haluat laihduttaa niin kokeile palata siihen rasiadieettiin, sehän toimi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä en tosiaan laihduta. Ainoa mitä teen on, että koitan pitää taukoa alkoholista, kun huomasin että sitä on mennyt 35-45 annosta viikossa. Eniten sen suhteen huolestuttaa alkoholidementian riski, siitä en niin välitä jos henki menee mutta en halua jäädä elämään tylsämielisenä. Jotain merkkejä siitä on jo, että alkoholi on vaikuttanut kognitiivisiin kykyihin, en vaan tiedä vielä onko ohimenevää vai ei.

      Ilman alkoholia ollessa varmasti painokin jonkin verran laskee, kun kyllä tuollaisesta määrästä alkoholia tulee jo kaloreita melkoisesti.

      Poista
  2. Tämä varmaan kuulostaa oudolta mutta olen ylpeä ja iloinen puolestasi!
    Ensinnäkin, ulkonäkösi ei ahdista sinua enää, ainakaan valtaosan ajasta ja toivottavasti ei lainkaan. Eikä ole oikeastaan väliä miten olet päätynyt tähän. Onko se lähtöisin siitä että et vaan jaksa enää tätä, kun tuntuu että ei sitä kuitenkaan onnistu, tai mitä ikinä. Joka tapauksessa tuskailet olennaisesti vähemmän sitä miltä näytät. Ja jos nyt haluat jossain kohtaa saada syystä tai toisesta painoa alas, niin sille on mielestäni paljon paremmat lähtökohdat kuin hirveän itseinhon pakotus.

    Olet onnistunut ihan huikeasti työssäsi! Nautit siitä, haluat tehdä sen hyvin, et luovuta, ja olet mitä ilmeisemmin erityisen taitava hyvin vaativalla alalla. Painosi ei ole ollut esteenä. Ja ehkä nyt, kun et enää päivittäin tuskaile asian kanssa, onkin päässä enemmän tilaa luovuudelle, työssä tai harrastuksessasi!

    Luen vain muutamaa blogia. Lähinnä sen takia että ne ovat usein, sinua lainaten "tsemppaavia ja iloisia: kyllä onnistut, kyllä jaksat, hyviä asioita kannattaa tavoitella." Sinun blogiasi luen, sen takia että se on rehellinen, onnistumisista ja epäonnistumisista.
    Ja oikeastaan, itseasiassa hyvinkin tsemppaava. Se, mikä loppujen lopuksi kantaa, ja minkä päälle on parasta "rakentaa", on rehellisyys itseään kohtaa ja vastuun ottaminen omista tekemisistä. Kyllä, käyttäydyin huonosti koska olin kateellinen (nämä eivät viittaa sinuun :-)); en sanonut, koska olin jänishousu; näytin tänään töissä räjähtäneeltä, koska en nukkunut (sarjamarjatoni Netflixistä); myöhästyin, koska lähdin liian myöhään kotoa...
    Sinun blogista tulee sellainen tunne että sinä olet hyvin vahvasti olemassa, kaikkineen yrityksineen, erehdyksineen ja onnistumisineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen näkökulma, mutta aivan totta kyllä! Muistan miten paljon tätä blogia aloittaessani, ja vain 73-kiloisena, inhosin jatkuvasti omaa ulkonäköäni. Pidin itseäni aivan epämuodostuneen hirviömäisenä, niin että tuntui pahalta olla muiden näkyvillä, koska uskoin että heitä täytyy kuvottaa joutua edes näkemään minut. Kuvottihan itseänikin peilikuva. Eikä se ollut kiinni vain painosta, vaan minulla oli loputtoman pitkä lista mielestäni hirviömäisiä yksittäisiä ulkonäkövikoja, joiden takia en koskaan tulisi olemaan siedettävän näköinen vaikka laihtuisinkin.

      Mutta siinä vaiheessa kun painoa on 110 kg ja maha riippuu reisille, niin täytyy sanoa että joku nenän pituus ja muoto, liian isot korvalehdet tai vastaavat ei ihan kauheasti jaksa kiinnittää huomiota peilikuvassa (ja tuskin muutkaan ihmiset sellaisia edes huomaavat) :D En tosiaan nykyään mieti ulkonäköäni juuri koskaan, en edes lihavuuden suhteen saati niiden naaman vikojen. Vedän vaan riittävän isoa kaapumekkoa päälle kaapista, jotain huivia tai liiviä tai bleiseriä vielä peittämään lisää, ja näillä mennään!

      Luonteessani sekä vika että tavallaan hyväkin puoli on inhorehellisyys. Voin sen takia joskus olla ärsyttävän negatiivinen ja kyyninen, mutta toisaalta, kenenkään ei tarvitse netissä eikä tosielämässä arpoa tarkoitanko sitä mitä sanon vai yritänkö ehkä jonkun mieliksi kaunistella asioita. Nykyään kun on vielä niin paljon puhetta siitä, miten Instagramissa ja muualla esitetään aivan liian siloteltuja kuvia ihmisten elämistä, kodeista, ja ulkonäöstä, niin minulle on ihan tietoinen linja että aion olla täällä juuri niin huono ja/tai hyvä kuin nyt kulloinkin tunnen olevani. Ei ole mitään tarvetta antaa itsestäni erityisen hyvää tai tasapainoista kuvaa kellekää - olen mikä olen ja se saakoon riittää.

      Poista
  3. Tykkään eniten sinun blogistasi kaikista maailman blogeista, ja kieli pitkällä tulen kurkkimaan, olisiko tullut uusi postaus. En halua tuottaa painetta tällä - tiedän että kirjoitat kun siltä tuntuu etkä yhtään useammin - mutta tosiaan rehellisyytesi on joillekin meille tärkeää ja raikasta. Ehkä ikäkin tuo sallivuutta omaa itseä kohtaan, ja lopulta kuitenkin persoona on se, mikä tässä maailmassa ratkaisee. Tsemppiä arkeen ja eloon, ja pysyhän kuulolla!

    VastaaPoista
  4. Ihana kun oot rehellinen + sanot asiat omalla äänelläsi. Mullaki on ongelma että en saa asioita kirjoitettua omaan blogiin tai sitte poistan jo julkaistuja artikkeleita kun saatan kirjoittaa asioita niin sekavasti 🤔 tsemppiä plussis & toivottavasti kuullaan susta vielä lähivuosina vaikka

    VastaaPoista

Lähetä kommentti