Turhaa stressaamista ja keskikaljaa

Kuulumisia taas pitkästä aikaa... Viimeksi kun kirjoitin, olin ollut raittiina jonkin aikaa. No, se raitistelu loppui talvilomaan. Ensimmäisenä päivänä kun join, niin tuli ihan tolkuttoman hyvä olo, niin että muistin miksi olen juonut. Ja seuraavana aamuna niin paha olo, ettei ole teini-iän jälkeen tullutkaan. Silti sitä vähitellen taas palasi tissutteluun kun se tuntuu niin mukavalta tavalta viettää iltaa silloin kun ei jaksa muutakaan tehdä.

Ja niinhän siinä on käynyt, että tissuttelupäivät sen kun lisääntyvät, milloin milläkin tekosyyllä. Otin puhelimeen Done-nimisen task trackerin, johon kirjaan asioita joissa haluaisin edistyä (unen määrä min 6 h / yössä, alkoholinkäyttökertoja max 3 viikossa). Tuntuu että appsi auttaakin sen näkyväksi tekemistä, että kuinka tolkuttomasti tai tolkullisesti sitä on taas kunkin viikon elänyt.

Paino - joo, siinä samassa 95 kilossa pyörii kuin viimeksikin. Välillä olen ottanut spurtteja kuten ostanut "Kilot veks" lehden ja elänyt siinä olevien valmiiden 1600 kcal päivien ateriasuunnittelun mukaan, mutta sitten on taas tullut stressiä ja todennut että en vaan jaksa laittaa ruokaa, joten energiajuomilla, pasteijoilla ja karkilla eläminen on palannut. Nyt on taas mennyt viikko pikaruoalla ja noilla pikkunaposteltavilla. Kauden aloitti se kun olin töissä ryynännyt ihan törkeän paljon yhden projektin onnistumisen eteen, ja mikä oli kiitos: asiakkaan kolmikymppinen sliipattu edustaja oli todennut esimiehelleni, että ei haluaisi olla enää missään tekemisissä minun tai muidenkaan tiimiläisten kanssa. Vieläpä ilman mitään selityksiä: ei sanonut olevansa tyytymätön työn laatuun, aikataulussa pysymiseen tai mihinkään (eikä minusta olisi syytäkään), sen kun vaan oli selän takana sanonut ettei "tykkää musta". Jotenkin outoa johtavassa asemassa olevalta ihmiseltä; eihän kaikista voi kukaan tykätä mutta useimmat osaa työelämässä toimia niiden persoonaltaan epämiellyttävienkin kanssa ilman että täytyy kiukutella. Mikä parasta, minä joudun jatkamaan tässä projektissa ja kuuntelemaan v*ttuilua ja nihkeilyä jatkuvasti...

Ne turhat stressaamiset

En yleisesti ole mikään herkkä mimosa persoonana, vaan päinvastoin monet pitää minua aika kovana ja äänekkäänä, jopa ronskina ihmisenä. Mutta on joitain hassuja asioita joita kammoan, mitä useimmat herkemmätkään ihmiset eivät kammoa. 

Tänään tuli vastaan yksi kammoni: kaikenlaiset ajanvaraukset. Puhelimessa sellaisten tekeminen oli lähes mahdotonta aikoinaan, saatoin lykätä varaamista kuukausia koska en halunnut soittaa. Nykyään on nettiajanvaraukset, mutta niitäkin kammoan. Mun on pitänyt varata autolle huolto jo pitkään, ja se on aika tärkeää koska jos ei ajoissa vie määräaikaishuoltoon, 7 vuoden takuu voi loppua. Mutta olen vitkutellut ja vitkutellut koska ahdistaa ajan varaaminen niin paljon. Tänään sitten auto alkoi piipata että nyt vain 4 päivää aikaa huoltoon, joten pakko oli pakottautua. Mieli ihan ylikiihdyksissä, sydän hakaten, menin huollon verkkoajanvaraukseen ja urheasti taistelin halua paeta vastaan. Ja jes, sain ajan varattua, mutta melko koomista kyllä että yli nelikymppinen akka joka ei pelkää vääntää töissä kenenkään kanssa vaikeitakaan asioita, ei pelkää sairautta tai kuolemista erityisesti, ei yksin matkustamista tai mitään "normaalia", kammoaa tällaista asiaa. 

Eikä se ole edes ainoa. Esim. sosiaaliset kohtaamiset, jotka ei ole ennalta sovittuja ja joiden konteksti ei ole selvä, on ihan kammottavia. Jos tiedän mikä on homman nimi ja mitä on tarkoitus sopia tai hoitaa, ei niin mitään ongelmaa. Mutta auta armias joku satunnainen kohtaaminen taloyhtiön roskakatoksessa, niin hyvä ettei pelkopaskat turahda housuun järkytyksestä :D

Kommentit

  1. Se kolmikymppinen asiakas oli pentu. Toivottavasti vielä oppii.. jos ei muuten niin kolhujen kautta. Niin ne on muutkin oppineet. Ajanvarauskammon tunnistin. Viimeviikolla piti mennä mammografiaan, mutta unohdin. En millään saanut soitettua ja varattua uutta aikaa, kunnes luin taas kutsupaperin läpi ja siellähän oli linkki ajan muuttamiseen. Päivien vetkuttelun jälkeen sain uuden ajan sekunneissa keskustelematta kenenkään ihmisen kanssa! Mikä helpotus! Viimeinen kappale oli hervoton:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo erilaiset sähköiset ajanvarauspalvelut on kyllä ajanvaraus- ja puhelinkammoisen pelastus!

      Poista
  2. Voi kunpa sulla ei olisi noin joko-tai asenne. Helsingissä saa kyllä melkein joka paikasta, jopa lähi-Alepasta nopeaa ja hyvää pikaruokaa ja välipaloja, esim. valmissalaatit, salaattibuffee, wrappejä, sushia, hedelmäsalaattia, smoothieta ym. Hyvistä ravintoloistakin saa terveellistä valmisruokaa mukaan, tai sitten Wolt ym. palvelut.
    Ei ole pakko syödä epäterveellistä ruokaa, vaikka ei ehtisi ruokaa laittaa.
    Ymmärrän kyllä tuon stressin ja vaikeuden miellyttää asiakkaita, kun jokaisella asiakkaalla on ihan omat kriteerinsä minkälainen on hyvä konsultti. Älä kuitenkaan anna työsi pilata koko elämääsi, pitäisi yrittää hillitä stressiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä kenenkin mielestä on hyvää. Itse en oikein pysty syömään niitä valmispakattuja Makulan yms salaatteja, ovat jostain syystä ihan kauhean makuisia. Sama koskee niitä wrappeja ja leipiä.

      Sushin makumaailma on itselleni täysi kauhistus: juuri mikään ei ole hirveämpää kuin soijakastike, etikat ja merilevä... Nykyisin kun en syö kalaa on toki helppo kieltäytyä noista "herkuista" kasvissyönnin perusteella, muistan kun joskus yritin väkisin irvistelemättä niitä niellä esim. työhön liittyvillä aterioilla. Järkyttävän kasan wasabia tarvitsi päälle että meni alas :D

      Poista
  3. Kivaa kun päivitit taas. Joskus muuten nautin paljon ruokakuvistasi kun sinulla alkoi kasvissyönti ja sen arkisen soijamakaronilaatikon sijaan mitä itse teen, teit aina kaikenlaisia ihania luomuksia ja kuvasit ne. Ajattelin silloin että hei, joka päivä voisi halutessaan syödä yksinkertaisesti mutta silti laadukkaasti. Se oli oivallus.

    Itse kammoan puhelimella soittoa. Tein työkseni joskus vakuutusneuvontaa vuosia ja joka puhelu oli yhtä horroria. Ei altistus auttanut. Kylmä hiki ja tunne kuin olisi pitänyt laskuvarjolla hypätä.

    Seuraan yhtä toista blogia jonka kirjoittaja pelkäsi avata postia vaikka sieltä ei ikinä tullut mitään pelottavaa. Laskutkin kykeni maksamaan, ei ongelmaa. Silti kammosi. Hän mainitsi että tajusi ongelman kadonneen masennuslääkityksen myötä jolloin itse ajattelin että onko oma puhelinongelmani jonkinlaista masennusta? En tosin tunne oloani masentuneeksi mutta onhan sairaudentunnottomia ;) kuka tietää mistä nämä pelot lähtevät liikkelle mutta oma kantani on, että jonkinlainen ylikuormittuminen siellä taustalla ehkä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ajattelen että se on vaan joku alkukantainen reaktio. Ihminen kuitenkin on pohjimmiltaan vaistomaailmaltaan pienissä yhteisöissä elävä laumaeläin, ja kohtaaminen vieraiden laumojen jäsenten kanssa on aina stressitilanne. Näin selitti joku antropologi kirjassa jonka luin vuosia sitten. Siinä oli kaikenlaista muutakin mielenkiintoista siitä, mistä ihmisten monet tiedostamattomat käytösmallit juontuu, sieltä kivikaudelta ja aiemmin usein.

      Esim. lähes kaikki haluavat nukkua niin, että kun sängystä herää, näkee ovelle kääntymättä. Täytyyhän sitä luolan suuta villi-ihmisen valvoa, tiedä mitä sapelihammastiikereitä sielläkin hiippailee eikä niiden ole hyvä antaa yllättää takaapäin ;)

      Poista
  4. Täällä toinen ajanvarauskammoinen. Nettivarauksien tekeminen on hippasen helpompaa, mutta sekin on vaikeeta. Puhelinajanvaraukset on aivan horroria. Olen käynyt samalla kampaajalla reilut pari vuotta ja siltikin ajan varaaminen puhelimitse on niin ahdistavaa, että värjään tyven joka toinen kerta itse, kun en saa tehtyä varausta.

    En ymmärrä mikä tuossa on niin vaikeaa. Osaltaan varmasti ainakin se, että tunnen itseni jotenkin oudon sidotuksi, kun se aika on varattuna. Ihan naurettavaa, kun tietysti olen paljon sidotumpi muutamaan vähän isompaan asiaan kuten esim. työpaikkaani enemmän kuin lähikampaamoon :)

    Mutta joo, hauska tavallaan kuulla, että muillakin tätä esiintyy. Etten ole ainoa outo. Joku voisi tutkia, onko kuinka yleistä tämmöinen ajanvarauskammo ja mistä se johtuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on myös jonkinlainen yleinen kampaajalla käymiskammo ajanvarauskammon lisäksi. Minusta se tilanne on ihan kauhean vaivaannuttava. En ensinnäkään pidä siitä että vieras ihminen koskee minua. Mutta vielä inhottavampaa on, että usein joutuu väkisin vääntämään jotain small talkia siinä. Pahinta on kun kohdalle sattuu joku nuori puhelias kampaaja, joka alkaa kysellä viikonlopun menoista ja muusta. Mulla on tapana hiljentää ne sanomalla suoraan että esim. en minä mihinkään mene, ostan pullon kotiin ja juon sen :D

      Poista

Lähetä kommentti