Jouduin projektihelvettiin

Mun työ on sen luontoista, että minua myydään konsultiksi erilaisille asiakkaille ja erilaisiin projekteihin. Viime vuosina on ollut ihan jees, mitä nyt alan luontainen vittumaisuus aina vähän kalvaa, mutta ei muuten pahempaa. On saanut tehdä etätyötä, tehdä ne muut päivätkin työnantajan konttorilla omassa työpisteessä, luottamusta on riittänyt niin että on saanut hyvin itsenäisesti ja valvomatta hoitaa projektinsa loppuun. Ei ole edes tarvinnut tehdä vihaamaani tiimityötä, koska olen tehnyt projektini yksin.

Nyt sitten kävi paskaisempi nakki ja työn luonne muuttuu ihan totaalisesti. Ainakin puoleksi vuodeksi, mutta projektin määrittelyvaihe jo vaikuttaa siltä että tämä ei taida aikataulussa loppuun mennä, koska asiakas ei taida ihan vielä tietää itsekään mitä haluaa. Itseni kannalta tässä projektissa kaiken pahan alku ja juuri on syvästi vihaamani projektimetodologia nimeltä

SCRUM

Tuo IT-alan yhä leviävä syöpä, jossa lässytetään tiimityöstä ja iloisesta dynaamisesta yhdessä tekemisestä, mutta joka on käytännön kokemusteni mukaan vastenmielinen sosiaalisen kontrollin ja päivittäisen kyttäämisen ja painostamisen metodologia. 

Ensinnäkin, joka helvetin päivä on daily-palavereja, joissa täytyy selvitellä tekemisiään tai tekemättä jättämisiään. Nämä typerät, tarpeettomat palaverit pidetään konttorilla eikä etänä voi osallistua, joten etätyö on täysin pois suljettua. Monet meistä nörteistä ollaan sosiaalisten tilanteiden pelkoisia, ja moni on vatsa jännityksestä kuralla joka päivä kunnes se kamala kyyläyspalaveri on ohi. Toisista taas, kuten minusta, päiväpalaverit tekevät paatuneen valehtelijan ja lieron. Tarkoitus on vaan selittelemällä selvitä taas yhdestä kyttäyspalaverista, että saisi jatkaa töitään rauhassa. Jos nimittäin kertoo mistään ongelmista, niin halusitpa tai et, joku toinen tungetaan siihen koneesi viereen "auttamaan" eli häiritsemään työn tekemistä. Apu onkin enemmän rankaisu- ja painostuskeino, koska sitä ei varmasti kukaan kokenut ammattilainen sillä tavalla pakkomuotoisena halua, vaan tekee kaikkensa ettei joutuisi sen kohteeksi. 

Lisäksi tulee lukemattomia muita määrämuotoisia palavereja. Sprintin suunnittelupalavereja, katselmointipalavereja, backlog grooming palavereja (tuotteen kehitysjonon työstö kai tämä suomeksi on), retrospektiivejä... Järjetön määrä hallinnollista overheadia, ja sitten tällaista sanotaan ketteräksi menetelmäksi. Lisäksi se itse sprinttirakenne usein jäykistää työn pahasti, koska sprintin aikana ei voi tehdä mitään, mitä ei ole tullut sille sprintille suunniteltua. Itse en ole huomannut käytännössä mitään hyötyä Scrumin käytöstä, paitsi ehkä jollekin managerille tulee tehokas olo kun joka päivä seurataan ja siirrellään fläppitaululla värikkäitä lappusia sarakkeesta toiseen. Itse tuotos kuitenkin tuppaa tulemaan valmiiksi hitaammin kuin perinteisemmillä menetelmillä, eikä laatukaan ole mitenkään parempi.

Mutta minkäs voit, nykyinen asiakas käyttää ko. vastenmielistä menetelmää, ja ei auta meikäläisen kuin kestää. Ja toivoa että projekti menee nopeasti ohi. Huvittavaa on, että mä olen joskus -pakosta- käynyt jopa scrum master koulutuksen, mutta kun kerran asenteeni menetelmään on edellä kuvattu, niin minusta projektin scrum masterina toimiminen tuntuisi yhtä eettiseltä kuin kiduttajana tai ruoskivana pakkotyön valvojana toimiminen. Viimemainittu ei ole edes oma keksintöni, vaan eräs toinen scrumin inhoaja aiemmassa projektissa sanoi, kun kyseltiin että kuka tiimissä on scrum master, mikä hänen tehtävänsä on, että "se mulkku jolla on ruoska" :D (Tyyppi muuten aika pian hiillostettiin irtisanoutumaan, koska ei jaksanut teeskennellä innostunutta vaan sanoi suoraan mitä tunsi)