torstai 2. lokakuuta 2014

YT-neuvotteluja taas pukkaa

No, olihan niistä edellisistä jo yli vuosi... Mutta nyt siis taas iso väenvähennystarve työnantajallani: käytännössä joka kymmenes saa lähteä, näin on ilmoitettu. Työtä siirretään ylläripylläri "off-shoreen" eli pienipalkkaisten intialaisten, filippiiniläisten tms tehtäväksi. Ennen Kauko-Itään vietiin vaatteiden ompelua ja kokoonpanotyötä, nyt siis asiantuntijatyötkin lähtee sinne.

Tuntemukset on ristiriitaiset. Toisaalta olen jo vuosikaudet valittanut että haluaisin oikeasti tehdä
jotain ihan muuta. Että jopa toivoisin että saisin potkut, niin sitten olisi pakko tehdä se repäisy jota en uskalla tehdä niin kauan kuin tätä työtä riittää.

Mutta mutta. Minä, kuten moni muukin alallani, olen luottanut siihen että töitä kyllä riittää enkä ole koskaan kuulunut minkään sortin ammattiliittoon enkä edes työttömyyskassaan. Eli peruspäivärahalle sitä tipahdetaan jos jäähyväisjalkine osuu kohdalle. Minulla ei ole hajuakaan miten sellaisella rahalla voi tulla toimeen. Lisäksi ainakaan Suomesta uutta alan työtä taitaa olla nyt lähes mahdoton saada, kun lähes kaikki alan isot firmat on ilmoitelleet YT:istä ja moni pienempikin. Tähän lisäksi nämä händikäppini että olen yli nelikymppinen ja nainen, niin aika mahdoton voi olla kilpailla työpaikoista nuorten, intoa täynnä olevien miesten kanssa. Ulkomaille lähtöön voisi pakon edessä uskaltautua, mutta löytäisiköhän sieltäkään töitä...

Todennäköisesti vaan passivoituisin tosipaikan tullen kotiin juopottelemaan. Laiskasti voisin hakea jotain paikkoja mitkä ei vaadi mitään koulutusta, mutta tuskinpa niihinkään pääsisi kun hakijoita riittää. Jos sitten lopulta pääsisin johonkin osa-aikaiseksi Siwan kassaksi tai vastaavaksi, niin sitten varmaan valittaisin että oli se entinen työkin tympeää, mutta niin on tämäkin, ja tästä saa paljon vähemmän palkkaa! Todennäköisempi skenaario se on kuin ne haaveeni Uuden Uljaamman Elämän aloittamisesta kunhan vaan potkut pakottaisivat repimään itseni irti vanhasta.

Eipä näitä toki kannata kauheasti miettiä, kun ei oikeasti edes tiedä saako potkut vai ei. 6 viikon päästä tietää, silloin on yt-neuvotteluprosessi käyty läpi. Kävipä kummin vaan, joka tapauksessa tulen olemaan asiantilaan pettynyt :D

6 kommenttia:

  1. No voi kurjuus noita yyttäreitä... aiheuttavat hirvittävää ahdistusta monille ja niin kuin tuossa kuvassa näkyy, kulissien takana on jo oikeasti asiat päätetty ja neuvottelut ovat pelkkää feikkiä...

    Kannattaisko sun liittyä siihen YTK-kassaan, ns. Loimaan-kassaan? Exä kuului siihen aikanaan ja maksut oli kohtuullisia ja edut hyvät. Itse olen ollut yhteensä 15 vuotta neljän lapsen kanssa kotona ja tehnyt sivussa minimi-YELlillä töitä, eikä mullakaan mitään työttömyysturvaa ole. Jos toimeksiantoja ei tule, olen käytännössä työtön, mutta en saa edes peruspäivärahaa, koska minun katsotaan "työllistyvän yritykseni kautta". Eläke jää myös aikanaan kansaneläkkeen tasolle. (Exä sen sijaan nostaa nykyään sekä muhkeaa palkkaa että tulevaisuudessa yhtä muhkeaa eläkettä kehitettyään kaikessa rauhassa uraansa vaimon hoitaessa lapsia ja kotia, ja jos sattuu kesken kaiken kupsahtamaan niin leskeneläke menee sille nuorelle sihteerikölle, jonka kanssa on nykyään naikkarissa.) Lisäksi elätän alle 1000 euron kk-tuloilla tällä hetkellä käytännöllisesti katsoen yksin kolmea lapsistani, neljäs on onneksi jo omillaan ja nuorin saa vielä lapsilisää... tämän ei ole tarkoitus olla mikään valitusvirsi, vaan yksinkertaisesti tilanteen toteamista :)

    Elämä on siis tosiaan valintoja täynnä! Hyvä että sulla on sentään jotain vanhuudenturvaa kerättynä ja ammattitaitoa, jonka avulla uskon uusiakin töitä kaikesta huolimatta löytyvän. Olen itse jo sen ikäinen, ettei aikoinaan suoritettu maisterintutkinto (kauppatieteellinen) paljoa paina ja töitä olen tehnyt luovalla alalla, jossa on kaikkein huonoimmat mahdollisimmat palkat! Ellei sitten tule kirjoitettua jotain Pulitzer-tason kirjaa joskus :) En voi sanoa olevani huono työssäni, mutta rahallisesti se ei tähän mennessä ole näkynyt millään tavalla...

    Tsemppiä vaan sinne ja uskon, ettei sulla ole hätää työpaikan suhteen, kävi nyt niin tai näin. Vaikka sanoitkin että either way olet tyytymätön, uskon, että sen verran fatalisti kannattaa ihmisen olla, että tyytyy joihinkin yksittäisiin kohtalon oikkuihin siinä epätoivoisessa uskossa, että ulkopuoliset voimat ohjaavat kohti suurempaa hyvää!!! (Yök, kuulosti ihan jenkkiselfhelpkirjan surkealta suomennokselta, sori!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo neuvottelut on tosiaan pelkkää feikkiä, ja minusta se koko muka työntekijöiden eduksi oleva 6 viikon neuvotteluaika on lähinnä inhottavaa löyhässä hirressä roikkumista, jonka aikana tunnelma koko työpaikalla on hyvin ahdistava. Saisi minun puolestani olla vähän nopeampi tuo prosessi siitä kun tiedetään irtisanomistarve siihen, että saa kuulla osuiko omalle kohdalle.

      Kassaan liittymistä täytyy miettiä, jos näistä YT:istä nyt selviää työpaikka tallella. Nyt ei enää ennen kannata, koska kassaan täytyy olla kuulunut 26 viikkoa että voi saada sieltä päivärahaa, joten en saisi mitään vaikka liittyisinkin, jos nyt 6 viikon päästä tulee kenkää... Ennen olen tosiaan ajatellut että töitä löytyy aina joten miksipä kuulua mihinkään. Ajat on vaan muuttuneet, eikä tämä taida olla enää pelkkä suhdannenotkahdus vaan pysyvämpi tilanne.

      Antaa kyllä toivoa, että aina sitä jotenkin pärjää tuo sinun kertomuksesi omasta tilanteestasi :) Jos joku saa alle tonnilla kuussa elätettyä kolmea lastakin itsensä lisäksi, niin eiköhän sitä tarvittaessa yksi akka ja pieni koira pysty elämään myös sillä peruspäivärahalla + mahdollisilla asumisen tms tuilla (en tiedä noista kauheasti mitä voi saada, kun ei ole ollut ennen tarvetta selvittää)! Kovaa opettelemista kyllä olisi, minä olen aina vähän kermaperseillyt tähän asti, opiskelijanakaan ei ollut järin köyhää kun sen lisäksi että vanhemmat tukivat kuukausittaisilla avustuksilla, nostin vielä täydet opintolainatkin että sain viettää mukavaa elämää matkustellen ja juhlien. Säästöön en ole kyllä koskaan mitään laittanut vaan sillä periaatteella on eletty että kaikki saa mennä mitä tuleekin. Jos ylimääräistä on uhannut jäädä, on tarvinnut ostaa hienompi auto tai muuttaa isompaan asuntoon (työttömyyden tullen ainakin tämän sinkkuna asumisen rivitalossa melko kalliilla alueella täytyisi kyllä loppua heti).

      Ihan kiva kommentti tuokin tuosta fatalismista. Jotenkin minullakin on pohjimmiltaan nyt sellainen fiilis että asiat menee niin kuin on parasta, olipa lopputulos mikä tahansa. En edes tiedä miksi siltä tuntuu kun en varsinaisesti usko mihinkään korkeampiin voimiin edes, en mihinkään uskontoon tms, mutta silti vaan on fiilis että jos nyt kävisi "huonosti" niin silläkin varmaan on joku tarkoitus ja siitä voi syntyä nykyistä parempaakin.

      Poista
  2. Suosittelen myöskin YTK:n kassaan liittymistä, vaikka selviäisit tästä YT:stä, niin kohta voi olla jo seuraavat edessä. Ja mitä enemmän tulee ikää lisää, sen todennäköisempää on kengänkuva takalistossa, ainakin IT-alalla. Monet YT:t nähnyt ja lähes aina lähtijät ovat iäkkäämmästä päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo liityn kyllä kassaan jos nyt ilman potkuja selviän... Ei ole tosiaan enää niin, ei taloustilanteen, eikä minun ikäni takia, että voisi vaan itsevarmasti ajatella että kyllähän sitä kohta uusi työ löytyy jos huonosti käy...

      Mitä itse olen YT:itä seurannut niin jostain syystä niitä kaikkein iäkkäimpiä ei ole laitettu yleensä pois, niitä eläkeikää lähestyviä. Mutta juuri 40-55-vuotiaita on yleensä olleet ne lähtemään joutuneet, riippumatta siitä että ovat saattaneet olla työntekijöinä oikeinkin hyviä. Luulen että suuri syy tähän on se, että kokeneilla asiantuntijoilla on aika hyvä palkka yleensä, ja jos joku pari tonnia kuussa halvemmalla tekevä alta kolmekymppinen voi hoitaa samat hommat, niin mielellään päästään eroon kustannuserästä...

      Poista
  3. Hae Orionille.Siellä olisi sinulle töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy katsella tosiaan tuota ja monia muitakin vaihtoehtoja. Mielelläni vaihtaisin duunia ihan vapaaehtoisestikin, silti vaikken potkuja saisikaan. Olen ollut elokuusta 2000 samassa paikassa, alkaa olla jo CV:ssäkin melkoinen haitta että on tehnyt yhtä ja samaa aina vaan.

      Poista