sunnuntai 23. joulukuuta 2018

93 kiloa mittarissa jouluun + pohdintaa kulutushysteriasta

Yllättäen viime kirjoituksen jälkeen paino laskenut pari kiloa, varmaan siksi että olen unohdellut kiireeltäni esim. töissä usein kokonaan lounaan syömisen, kahvia vaan lisää koneeseen.

Joulunpyhiksi lähden tässä vanhempien luokse, mikä luultavasti tietää stressiä. En aio ottaa 21 Day Fix rasioita mukaan. Äitini tästä tulee varmasti riemastumaan, kun hänelle maailman kauhein asia on että minä olen läski, ja varmasti tulee valtava valitus siitä että en noudata dieettiäni. Siihen todennäköisesti minä reagoin ahmimalla kaksin käsin konvehteja, joulutorttuja sun muuta tarjolla olevaa hyvää. Joten kovin suuret odotukset ei ole että joulunpyhinä paino ei nousisi. Mutta ei se nyt parissa päivässä onneksi voi kilokaupalla noustakaan.

Kulutushysteria

Joulunaikahan on usein sitä, että täytyy ostaa lahjoja, erilaisia rihkamakoristeita ja ties mitä. En ole koskaan tätä ihmeemmin kyseenalaistanut, ja edelleen olen sitä mieltä ettei se joulu niin suuri ongelma nyt ole. 

Sen sijaan yleisemmin asiaan herätteli Hesarissa ollut erinomainen artikkeli, jossa käsiteltiin kasvatustieteen professori Veli-Matti Värrin ajatuksia. Hän on kirjoittanut asiasta kirjan "Kasvatus ekokriisin aikakaudella", joka varmasti päätyy omalle lukulistalleni ennemmin tai myöhemmin. 

Tässä näytettä ajatuksista joita kirja esittää:

Nykyisessä elämäntavassamme alkukantainen halu on Värrin mukaan kohdistunut kuluttamiseen, koska se takaa nopean annoksen nautintoa. Pahaan mieleen auttaa jäätelö tai uusi paita. Hyvää mieltä juhlitaan sitäkin usein ostamalla.

Tästä päästään Värrin varsinaiseen väitteeseen: Meno ei muutu, koska lapset sosiaalistetaan kotona ja koulussa jatkuvan kulutuksen ja kulutusmahdollisuuksia ylläpitävän talouskasvun logiikkaan.

Värrin mukaan tämä ”sosiaalistuminen” tapahtuu huomaamatta, sillä yhteiskunnan vallitsevat arvot ovat sen jäsenille itsestäänselvyyksiä. Lapset oppivat, että kunnon kansalainen valmistuu nopeasti työelämään, etenee urallaan ja tienaa ammatissaan hyvin, jotta voi kuluttaa kuten haluaa.

Itse tiedostan nielleeni jo lapsesta asti tällaisen ideologian karvoineen päineen. Työn ei esimerkiksi tarvitse olla mitenkään mukavaa, vaan pitää pyrkiä hommiin joista tulee hyvin rahaa, koska sitten saa vastapainoksi nautintoja erilaisesta kuluttamisesta. Talouskasvun siunauksellisuus ja taantumien kirous oli itselleni itsestäänselvää yli kolmikymppiseksi, minkä jälkeen sentään välillä päähän pälkähti ajatus, että ei kai nyt oikeasti kasvu voi olla rajatonta rajallisen kokoisella planeetalla, huonostihan siinä käy.

Sitten kun olen lukenut tuon Värrin kirjan, osaan sanoa tarkemmin, mutta näin äkkipäätään voisi ajatella, että tälla automaattisella sosiaalistamisella tunteiden säätelyyn kuluttamisella saattaa olla yhteyttä myös meitä monia riivaavaan ongelmaan syödä tai juoda tunteiden säätelemiseksi, mikä taas johtaa lihavuuteen ja terveysongelmiin.

Vaikea edes kuvitella, millainen esim. minä olisin jos minuun olisi iskostettu pienenä ihan erilaiset arvot kuin juuri nuo että suorita opinnot nopeasti, mene töihin, pyri olemaan ammatissasi hyvä, jos pytyttää stressi tms niin lohduta itseäsi sillä että palkka on hyvä ja pääset halutessasi vaikka toiselle puolen maapalloa rentoutumaan vastapainoksi... 

Lisää Värriltä:

”Olen huolissani siitä, että kouluissa opetettavia taitoja yritetään yhä enemmän muokata vain työelämän tarpeisiin, mutta nykytyöelämän ehdot määrittelevät globaalit suuryritykset ja sijoittajat. Kulutuskulttuurissa lapset kasvavat haluamaan itsensä kehittämistä, uusia elämyksiä ja uusia tavaroita edistyksen merkkinä”, Värri sanoo.

Kouluissa kyllä puhutaan lapsille ilmastonmuutoksesta, ympäristönsuojelusta ja kierrättämisestä. Värrin mukaan tämä on pelkkää kosmetiikkaa niin kauan kuin maailmaa koskevat perususkomukset eivät muutu. Näitä uskomuksia Värri nimeää kaksi. Ensimmäinen on ihmiskeskeinen suhde luontoon. Ihmiskunta ajattelee omistavansa puut, meret, vuoret, mineraalit ja eläimet. Niitä käytetään surutta kulutushyödykkeiden lähteenä... Toinen ongelmallinen uskomus on Värrin mukaan usko pelastavaan teknologiaan."

Tämä on vielä rankempaa kamaa, kun jopa itsensä kehittäminen ja uudet elämykset laitetaan huolestuttavaan ryhmään. Yleensähän näitä tarjoitaan kyseenalaistamattoman positiiviksiksi asioiksi tavaran kuluttamisen tilalle. Mutta voi hyvinkin olla totta, että jatkuva tunne siitä että oma oleminen ja elämä sinällään ei riitä, että itseäkin pitää jatkuvasti jotenkin kehittää ja parantaa, lisää lopulta psyykkistä pahoinvointia.


Mutta nyt: Hyvää joulua kaikille! :)


perjantai 30. marraskuuta 2018

Puoliveristä dieetin noudattamista, puoliverisiä tuloksia

Viime postauksen jälkeen on ollut vaihtelun vuoksi paha työstressikausi. En ole repsahtanut mihinkään tolkuttomaan mässäilyyn tai juopotteluun, mutta en myöskään ole jaksanut noudattaa rasiadieettiä säännöllisesti ja tunnollisesti. Siellä täällä pientä poikkeusta: en nyt tänään jaksa mitata rasioilla, mutta yritän muuten käyttää aineita oikeaoppisissa suhteissa; pikkujouluissa nyt ei rasioita mietitä; lounas jäi välistä joten syön suklaapatukan - siinähän on oikeastaan vähemmän kaloreita kuin normaalissa lounaassa joten ei pitäisi mitään tapahtua... Suurin osa aterioista on silti ollut ihan rasioilla mitattuja 21 day fix aterioita.

Lopputulos on, että vaikka olen kokenut syöväni suht terveellisesti pääosin, niin paino ei ole laskenut - mutta ei onneksi myöskään noussut. 95 kilossa ollaan ja pysytään. Täytyisi alkaa taas noudattaa rasioita ihan kunnolla, koska näköjään tällainen "sinne päin" ja "arvioiden" ei meikäläisellä riitä siihen että paino oikeasti putoaisi.

Nolo tilanne töissä (taas)

Tiedättekö ne päivät, kun ei yhtään jaksa miettiä miltä näyttää? Kun vähän ryppyisetkin vaatteet käy silittämättä päälle, ja laittautumiseksi riittää pikaponnari tukkaan? No, mulla oli tänään sellainen päivä. Ajattelin koodailevani koko päivän yksinäni, joten mitäpä sillä väliä miltä näytän. Paitsi että minua tultiin kesken työpäivän hakemaan, että minun pitää lähteä tiettyyn yksikön kokoukseen. Meinasin että en ehdi, mutta pomon mielestä nyt oli erityisen syy mennä. Ok, siis YT:t tulee, minä ajattelin. No, pakko kai se on mennä kuulemaan kuinka paljon pois potkitaan tällä kertaa.

Todellisuus oli vähemmän vakava mutta enemmän nöyryyttävä. Siellä oli järjestetty pienet Oscar-gaalat joissa palkittiin eri kategorioiden parhaita työntekijöitä, samaan tapaan kuin oikeissa Oscareissa eri kategorioiden elokuvia ja näyttelijöitä. Kyllä muuten hävetti kun kutsuttiin sinne salin eteen, ja tiedostin miltä näytän: harmaa, vähän tahrainen ja ryppyinen trikookaapumekko jonka tahroja olin yrittänyt peittää vetämällä sen päälle erittäin ruman venähtäneen villatakin, rumat lenkkarit jalassa, ei meikkiä, vähän rasvainen tukka tiukalla ponnarilla (onneksi se vaaleansininen muuminkuvalla varustettu hiuslenksu sentään tuskin näkyy kuvissa). Siinä sitten otetaan kuvia ja luvataan että jossain hemmetin julkaisussa sitten kerrotaan perustelut valinnoille. Toivoisin että voisin tuhota ko. julkaisun ennen kuin se pääsee ihmisten ilmoille, tai ainakin sen osan jossa on minun kuva :D  

perjantai 19. lokakuuta 2018

Ei kannattaisi repsahdella

Kuulumisia taas pitkästä aikaa... Viimeksi kirjoittelin pienestä itseni palkitsemisesta joka meni vähän överiksi. No, se meni lopulta kahdella viikolla överiksi. Sinä kahtena viikkoina onnistuin syömään itseeni takaisin 3 niistä 5.5 kilosta jotka olin jo pudottanut. Hyvä puoli: painoin silti edelleen vähemmän kuin alussa. Ja toinen hyvä asia on, että nyt olen taas jo vakaasti rasiadieetillä uudestaan.

Mutta on se melkoista miten kun pirulle antaa pikkusormen menee koko käsi. Ensin oli viime postauksessa kuvattu kaljoitteluilta. Seuraavana aamuna päätin että nyt en kyllä anna periksi, heti ruotuun takaisin. Mutta olo oli niin paha että työn jälkeen painuin syömään ravintolaan, jossa tilasin ensin kyllä järkevästi annoksen jossa lohta ja tuoreita kasviksia - mutta jälkiruoaksi pannacottaa ja limoncelloa.
Tämä ravintola-ateria melkein sopii rasiadieettiinkin, mutta...


No, seuraavana päivänä ei ole enää krapula joten ei tekosyytä syöpöttää liikaa. Mutta henkinen kantti oli jotenkin jo pettänyt, joten päätinpä osallistua työpaikan viskinmaistelu-tiimi-iltaankin saman tien. Siellä sitten syötiin ja juotiin huolella. Ja seuraavana päivänä taas oli tarve tukevalle aterialle ja jollekin makealle.

Tässä vaiheessa oli jo morkkis. En vaan ikinä onnistu, en pysty. Tahdonvoimaa minulla ei ole, sehän nyt on jo ennen nähty, joten mitä tässä räpiköimään. Töissäkin tuli paha kiirejakso, joten ajattelin että vähäksi aikaa nyt jää purkit sivuun ja elän valmisruoalla, jollain minkä helpoiten saa nenänsä eteen. Se oli sitten paluu vanhaan: energiajuomaa, karjalanpiirakoita, pasteijoita, valmispizzoja, lukemattomia juustovoileipiä, cokista, karkkia, keskiolutta.

... tämä olisi pitänyt jättää väliin (mutta oli se hyvää...)


Tältä linjalta pelästytti lopulta pois painon nousemisen nopeus ja se että olo alkoi käydä selvästi huonommaksi kuin mitä rasiadieetillä ollessa oli. Energisyyden ja perus-hyväntuulisuuden sijaan tuli yleinen tympäisy ja sellainen jähmeys ja apatia, että piti taas PAKOTTAA itsensä tekemään kaikkea, vaikka ei olisi millään jaksanut. Närästys alkoi vaivata, vatsaa turvotteli ja kipuili, oli jatkuvasti ikään kuin lieviä flunssaoireita vaikkei mitään kunnon flunssaa.

Näiden motivoimana sain sitten edellisviikolla palattua takaisin rasioiden pariin. Kyllähän se vähän masentaa että meni useamman kilon painonpudotus "hukkaan" tuon mässykierteen seurauksena ja ne kilot joutuu nyt pudottamaan uudestaan. Mutta ei voi muutakaan kuin jatkaa vaan, ja yrittää jatkossa muistaa että joku pieneksi tarkoitettu rennompi päivä tai itsensä palkitseminen ei todennäköisesti jää siihen, joten kannattaako sittenkään...

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

5 vko, -5,3 kg - ja sitten iski itsensä palkitsemistarve

Tänä aamuna tuli täyteen 5 viikkoa 21 days Fix dieetillä. Toisella 21 päivän kierroksella siis tässä ollaan. Ei ole ollut nälkä, ei ole ollut ankeaa, ei mitään fyysisiä vaivoja. Ja silti yli 5 kiloa painoa lähtenyt.

Nyt tänään sitten iski tuloksen juhlistamishalu. Ei hitto, mä olen oikeasti syönyt 5 viiikoa terveellisesti enkä ole edes tissutellut saati ryypännyt. Mun paino on laskenut yli 5 kg (100,8 kg -> 95,5 kg). Nyt kyllä palkitsen itseni jollain. En nyt voi yhdessä illassa 5 kiloa takaisinkaan syödä tai juoda joten mitä se haittaa...

No, työpäivän jälkeen menin kauppaan ja ostin tavallisen dieettiin sopivan ruoan lisäksi 5 isoa kaljaa. Tässä niitä parhaillaan juon. On hyvää. Saa vaan nähdä miten ämmän käy: paljonko nousee paino, suuriko osa siitä on turvotusta joka lähtee muutamassa päivässä, ja mikä tärkeintä: onnistunko palaamaan kurinalaiselle linjalle huomenna, ja välttämään sen ettei näitä poikkeuksia tule liian usein. No - 5 kg välein ei haittaa vaikka tulisikin...

Varmaan palaan tänne huomenissa päivittämään fiiliksiä, mutta nyt: kippis ja kulaus!




Päivitys: seuraavana päivänä...

Paino noussut 0,7 kg 96,2:een. Se ei ole yllätys eikä järkytys, mutta se on millainen olo tulee viidestä kaljasta kun ei ole vähään aikaan juonut alkoholijuomia. Normaalisti tuollainen määrä ei ole mulla seuraavana päivänä tuntunut missään ja on siis voinut hyvin ennen työpäivääkin tissutella, mutta nyt tuntuu että pää halkeaa ja kuvottaakin melkoisesti. No, ei auta valittaminen, takaisin työnteon pariin...

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Kokemuksia vaatehöyrystimestä

Kaikista kotitöistä inhoan eniten pyykkien silittämistä. Silitysraudan raahaamista eteisen kaapista silityspaikkaan ja takaisin, hankalaa työasentoa jossa selkä kipeytyy, hitaan ja pikkutarkan nysväämisen tunnetta. Niinpä kun huomasin että markkinoilla on nykyisin kotikäyttöön vaatehöyrystimiä, joilla silittämisen voisi hoitaa helpommin, ostin sellaisen. Malli on Philips gc300/20, hinta 59,90 euroa.



Laite oli helppo ottaa käyttöön ohjeita lukematta. Laitteen päällä on helposti irtoava vesisäiliö, joka täytetään vaikka suoraan hanasta. Sitten vaan töpseli seinään, virta päälle virtanappulasta, ja alle minuutin odotuksen päästä laite on valmis höyryttämään.

Höyrysilitys tehdään vaatteiden roikkuessa ripustimissa. Olin ajatellut silittäväni vaatteita vaatehuoneessa jossa on pitkä tanko ripustimille, mutta eihän siellä ole pistorasiaa joten ei onnistu. Eteisen ulkovaatetanko saa siis palvella jatkossa höyrysilityspisteenä. Ei kun ensimmäinen koevaate kehiin, Nokian Neulomon trikoomekko.


Ryppyinen mekko
Silitystyö käynnissä
Valmis
Silittäminen kävi nopeasti ja kätevästi, ja tulos oli hyvä. Mutta: yhteen XXL-koon mekkoon kului puolet vesisäiliöstä, joten sitä saa kyllä täyttää useamman kerran kun koneellisen pyykkiä silittää. Jos olisin tiennyt veden kulumisen, olisin ostanut höyryttimen isommalla vesisäiliöllä. Onneksi kuitenkin säiliö on helppo täyttää kun sen voi laitteen ollessa päällä irrottaa ja käväistä täyttämässä.

Astetta haastavamman oloinen silitysasiakas
Hyvin ja helposti onnistui tämäkin. Perinteisesti raudalla silittäessä tämä mekko on oikein piina koska on niin pitkä ja on laajat liehuhelmat.


Viimeisenä kokeilin silittää erittäin rypistyvää ja vaikeasti siliävää materiaalia olevat kesähousut. Niillä silitystulos ei ollut läheskään niin hyvä kuin silitysraudalla. Koska kyseessä on vapaa-ajanhousut, tuo sileys riittää kyllä minulle, mutta jos esim. kauluspaita jäisi tuon näköiseksi niin ei olisi hyvä. Eli silitysrautaa tuskin kokonaan voi viedä kierrätykseen, mutta luulen että useimmista pyykkikoneellisista selviän pelkästään höyrystimellä silittämällä.


Lopputulos

tiistai 4. syyskuuta 2018

Ensimmäinen 21 Day Fix jakso käyty läpi: -3 kg

Eilen tuli täyteen 21 päivää dieettiä. Aamulla paino oli 97,8 kg eli 3 kg vähemmän kuin aloittaessa dieettiä.

Siitä on jo aikaa, kun meikäläinen on jaksanut olla millään dieetillä 21:tä päivää. Yleensä on jo ekana viikonloppuna alkanut tulla "pieniä" poikkeuksia kuten nyt muutama kalja perjantain kunniaksi tai raskas ravintola-ateria jälkiruokineen työpäivän päälle, tekosyyllä "kun ei ehtinyt lounaalle päivällä". Ja ekan pienen poikkeuksen jälkeen poikkeukset on yleistyneet, ja pian on unohtunut koko dieetti, kun kerran ei näytä tahdonvoima riittävän.


Stressiä ja unettomuutta on siinä missä ennenkin, joten rennompi elämäntilanne ei selitä onnistumista nyt. Se on enemmänkin tämä dieetti itse, jonka tärkeimmät ominaisuudet on se, että saa syödä riittävästi eikä tarvitse kärsiä nälkää, ja toiseksi rasiat tekee syömisen ja mittaamisen hyvin konkreettiseksi. Jotenkin muistan paremmin mitata ruoat rasioihin kuin vaikka tunnollisesti kirjata kaiken syömäni johonkin kalorilaskuriohjelmaan puhelimessa tai tietokoneella.

Mielitekoja kyllä jonkun verran on ollut. Suurin himon kohde on rasvaiset juustot. Niitä saa syödä todella pienen määrän (pieni sininen rasia) päivässä, kun minä taas olen tottunut vetämään niitä isoja annoksia ruoan pääproteiinina. Eilenkin järsin päivälliseksi salaattia, jossa oli pensaspapuja, tomaattia, punasipulia, perunaa ja 3% rasvaista (vinkeää, kumimaista ja hapanta) salaattijuustoa. Kyllä tuli ikävä täyteläistä mozzarellaa siihen kevytjuuston tilalle. Mutta olen toistaiseksi onnistunut kieltäytymään kunnon juustoista ja syömään niitä pahanmakuisia kevytjuustoja. Vie ne sentään nälän siinä missä paremman makuisetkin.

Hiilareita tekisi myös mieli enemmän kuin saa syödä. Mielelläni söisin sellaisen tavallisen määrän sekä lounaalla että päivällisellä, mutta kun päiväannos on 3 rasiaa päivässä, käytännössä jos syö toisella aterialla vaikka perunaa tai riisiä, toisen aterian kylkeen täytyy riittää leipäviipaleen, eikä sillä aterialla saa olla muuta hiilihydraattiruokaa. Työpaikan läheisen lounaskahvilan salaattilounaat onneksi menee helposti ruokana jossa ei ole muuta hiilaria kuin leipäviipale jonka siihen kylkeen ottaaa, ja sitten illalla saa syödä jotain maukkaampaa.

Yllättäen alkoholi on se mitä olen varmaan vähiten kaivannut, vaikka odotin että se olisi isoin juttu. Suklaakin, jonka suuri ystävä en edes ole koskaan ollut, en ainakaan siinä määrin että suorastaan himoitsisin tai ahmisin sitä, menee mieliteoissa ohi kaljasta. Ehkä syynä on se, että tiedän ettei minua ilahduta kuin kunnon juopottelu, ja sen taas tiedän että sille mielihalulle antautumalla saisin yhdessä viikonlopussa lihottua takaisin sen mitä olen nyt laihtunut. Tissuttelu ei ole niin kivaa että sitä kauheasti kaipaisi.

Yksi miinus vielä: ruokalaskut on kasvaneet melkoisesti. Siinä missä kotiin on ennen riittänyt usein ostaa jotain valmispiirakoita, paahtoleipä, juustokuutio, teetä ja Pepsiä, nyt täytyy ostaa monenlaisia hedelmiä ja marjoja, kasviksia, paljon proteiiniruokaa. Kyllä tätä halvemmallakin voisi harrastaa, esim. hedelmissä ja marjoissa enemmän valita tarjouksessa olevia tai sesongin tuotteita, tai syödä kasviksista edullisia juureksia, kaaleja tms enemmän. Mutta luulen että aika monelle 21 Day Fix aiheuttaa jonkinlaisen lisäyksen ruokamenoihin tavanomaiseen syömiseen verrattuna. Toisaalta jää sitten ravintolasyömisiä, alkoholia jne pois mistä säästää.

Sen verran plussan puolelle kuitenkin jää yleiskokemus tähän asti, että aloitin saman tien toisen 21 päivän kierroksen :)

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Ekan viikon saldo: -2 kg

Olin melko varma etten ole laihtunut yhtään, koska tuntuu että saa olla syömässä koko ajan. Ja vielä hedelmiäkin kolme isoa rasiaa päivässä, eikös niissä nyt ole aika paljon sokereita kumminkin? Paino oli silti tippunut alun 100,8 kilosta 98,8 kiloon :) Nestettähän tuosta täytyy olla suuri osa, koska kuitenkin syön noin 1700 kcal päivässä, joten oikea laihtuminen on maksimissaan luokkaa puolisen kiloa viikossa. Silti tuntuu kivalta että sadan paremmalla puolella ollaan taas.

21 day fix dieetti on edelleen tuntunut hyvältä. Toisena ja kolmantena päivänä oli iltaisin jonkinlaista epämääräistä tyytymättömyyttä. Se ei ollut oikein mieliteko, ei oikein nälkääkään, mutta epämääräisesti tuntui että haluaisi jotain ja mikään mitä sai syödä ei siihen auttanut. Olen varma, että suklaa tai keskikalja olisi auttanut. Mutta en onneksi antanut periksi, ja noiden päivien jälkeen ei ole enää ollut tyytymättömiä tai epämääräisen nälkäisiä oloja iltaisinkaan. Päinvastoin, olo on melkoisen energinen, niin kuin joku aiemman postauksen kommenteissa kirjoittikin siivousinnostaan 21 day fixin seurauksena. Itsellenikin on iskenyt into tehdä kaikenlaista: käydä kävellen kirjastossa, hankkia vaatehöyrystin silittämistyön helpottamiseksi, viikonloppuna kävin Espoossa Träskändan kartanon puistossa kävelylläkin.

Olen myös vähitellen oppinut elämään entistä paljon pienemmän hiilihydraattiannoksen kanssa. Kyllä se yksi tiukkaan pakattu keltainen rasia esim. riisiä tai couscousia on jo ihan kiva annos, ja jos haluaa isomman annoksen vaikka pastaa, siihen voi käyttää 2 rasiaa ja syödä vain 1 annoksen hiilihydraattia muulloin sinä päivänä. Ruokailut on ottaneet oman uomansa, joka arkipäivinä on suunnilleen tällainen kuin tänään:


  • Aamu: Punainen rasiallinen jogurttia, puoli rasiaa mysliä, vadelmia (1 punainen, 1 violetti, 0,5 keltainen), kahvia mustana
  • Lounas: Työpaikan läheisestä kahvilasta salaattiannos jossa proteiinina tänään kylmäsavulohta, 1 leipäviipale+voita, vettä (2 vihr, 1 pun, 1 kelt,  1 oranssi (siemensekoitusta), 2 tl)
  • Välipala töistä tultua: Päärynä, proteiinia esim. tänään raejuustoa (1 pun, 1 violetti)
  • Päivällinen: 1,5 rasiaa riisiä, kasvis-tofuwokki (1,5 kelt, 2 vihr, 1 pun, 2 tl)
  • Iltapala: 1/2 banaania, 8 cashewpähkinää, teetä (1 violetti, 1 sin)


Olen aiemmin syönyt vain 3 kertaa päivässä, mutta noin isoa määrää kasvista ja hedelmää en vaan mitenkään saa syötyä luontevasti kolmella aterialla. Muutenkin voi olla, että kun on miinuskaloreilla kulutukseen nähden, niin useampi ateria on ok, vaikkei niitä muulloin kaipaisi.

Samalla linjalla siis jatkuu toiseen viikkoon, saa nähdä vieläkö paino laskee. En ole muuten ihan 100% edes noudattanut ohjelmaa, vaan nämä poikkeukset olen tehnyt: syömäni jogurtti ei ole ollut max 2 % rasvaista kuten pitäisi vaan 3,5% rasvaista. Lisäksi toisinaan lounaskahvilassa jossa käyn ei ole muuta lihatonta proteiinivaihtoehtoa kuin täysrasvainen juusto, eli olen tällöin ottanut sen proteiiniksi ja laskenut punaiseksi rasiaksi vaikka ei kuuluisi. Jos kävisi niin että paino lakkaisi laskemasta, niin sitten täytyy skarpata näiden kanssa.

Lounaskahvilan salaattia jossa paljon kasviksia ja lisäksi proteiineja lohesta ja mozzarellajuustosta. Lisänä hapankorppu, ateriaan kuuluvan päärynän soin välipalalla myöhemmin.



sunnuntai 19. elokuuta 2018

21 day fix: Sallitut herkut

Eka viikonloppu vietetty 21 day fix dieetillä. Ihan mukavasti meni, perjantaina teki kovasti mieli olutta ja tänään iltapäivästä jäätelöä, mutta en sortunut dieetin sallimaa isompiin herkutteluihin. Tässä dieetissähän sallitaan herkuttelu 3 päivänä viikossa. Herkut valitaan alla olevasta taulukosta ja niin, että käytetään päivän sallittuja rasioita herkkujen kirjaamiseen. Eli jos esim. juo oluen, joka on määritelty 1 keltaisen arvoiseksi, pitää jättää muuten 1 hiilihydraattirasia syömättä sinä päivänä. Valitsin syödä sallituiksi herkuiksi perjantaina 0,33 l pullon olutta, eilen 6 suklaapähkinää ja tänään tummaa suklaata. Aika iso osa noista listan sallituista herkuista on sellaisia joista en oikein edes pidä. En tykkää mistään kuivahedelmistä tai rusinoista. Perunalastuissa ja tortilla chipseissä taas sallittu määrä on niin koomisen pieni, ettei siitä tule kuin vihaiseksi. Odotettu herkuttelu jonka takia joutuu jättämään yhden leipäviipaleen tai perunan syömättä: 6 perunalastua, eipä ilahduttaisi... Minun herkuttelut tulevat siis luultavasti pysymään linjalla suklaa ja alkoholijuomat.

Sallitut herkut

Ohjeen mukaan 3 kertaa viikossa saa vaihtaa osan rasioista herkkuannokseen. Sallitut herkut on listattu alla ja se miten ne kirjataan rasioiksi. Herkkupäivänäkään ei pitäisi ylittää päivän rasiarajoja vaan herkun takia jää sitten jotain muuta syömistä pois, se mitä rasian väriä riippuu valitusta herkusta.

4 kuivattua aprikoosiaVioletti (hedelmät)
2 kuivattua viikunaaVioletti
1 taateliVioletti
Rusinat 3 rkl (noin 45 kpl)Violetti
Kuivattu mango, 2 palaaVioletti
Kuivatut karpalot, 2 rkl (noin 30 kpl)Violetti
Kuivatut omenarenkaat, 7 kplVioletti
Tumma suklaa, pieni patukka tai 5 palaaKeltainen (hiilihydraatti)
Perunalastut, 6 kplKeltainen
Popcorn, 3 kupillistaKeltainen
Tortilla chipsit, 6 kplKeltainen
Suklaarusinat, 20 rusinaa1/2 violetti, 1/2 keltainen
Suklaapähkinät tai -mantelit, 6 kpl1/2 sininen (hyvät rasvat), 1/2 keltainen
Hedelmätäysmehu, lasiVioletti
Viini, 1,5 dlKeltainen
Olut, 0,33 lKeltainen
Väkevä viina, 5 clKeltainen

Päivällinen, kun piti saada kulutettua 2 proteiinirasiaa: ituja ja versoja (1 vihreä), 1/2 appelsiinia (1/2 violetti), kvinoaa (1 punainen), savutofua (1 punainen), avokadoa (1 sininen), mantelia rouhittuna (1 oranssi), sekaan vinegretti oliiviöljystä, appelsiinin mehusta, hunajasta, omenaviinietikasta ja harissatahnasta (2 tl (rasvat)).

torstai 16. elokuuta 2018

21 day fix: syödä pitää enemmän kuin meinaa jaksaa

2 päivää dieetillä!


Ja ei tosiaan ole ollut nälkä, päinvastoin ongelma että miten saan mätettyä kaiken sen ruoan itseeni
Välipalaa: 2 munaa (1 punainen), 2 kiiviä (1 violetti),
pieni leivänsiivu (0,5 keltainen),1 rasva-tl
päivän aikana minkä rasiat sallii. Huomioita joita tein heti aluksi:

- En ole syönyt hedelmiä vuosiin oikeastaan yhtään, nyt pitää syödä päivässä 3
- Proteiininsyöntini on ollut ehkä luokkaa 1 rasia per päivä, vähentynyt entisestään kun pari vuotta sitten lopetin lihan syömisen, ja nyt pitäisi vetää 4 rasiallista päivässä, huh
- Kasviksia 4 isoa rasiaa, pakko käytännössä syödä pari ihan ateriaa päivässä, koska ei yhdellä mene alas niin paljon (yleensä olen syönyt vain 1 aterian ja muuten leipää, einespiirakoita, keksejä jne)
- Taitaa olla pakko ottaa neljäs syömäkerta päivään, koska en millään kolmella kerralla mukavasti saa alas tuota kaikkea mitä rasiat sallii. Eilen jouduin päivällisellä mättämään jättiannoksen suolaista salaattijuustoa salaatissa koska syömättä oli vielä 2 proteiiniannosta, ja sen päälle vielä hedelmän ja cashewpähkinöitä että sain hedelmä- ja hyvät rasvat -kiintiöt täyteen.

Ihme jos tällä ruoan sisään mättäämisellä laihtuu... Tosin vaikka tilavuudellisesti ruokamäärät on suuria, ei siinä välttämättä kovin paljoa kaloreita ole kun niin suuri osa on vihanneksia ja hedelmiä.

Eri väristen rasioiden sallituista sisällöistä

Näissä on joitain poikkeuksia ja yllätyksiä siihen mitä voisi kuvitella, ja merkitsen tähän niistä tärkeimpiä. 

Ruoka mitataan rasioihin raakana, jos se syödään raakana, ja kypsennettynä, jos syödään kypsänä. Esim. riisin kohdalla ero on merkittävä.

Vihreä eli vihannekset on oikeastaan sellainen missä ei juurikaan poikkeuksia ole. Kaikenlaisia vihanneksia saa syödä, kuitenkin muistaen että rasvainen avokado ei ole ohjelmassa vihannes vaan mitataan siniseen hyvien rasvojen rasiaan erikseen. Peruna, bataatti ja maissi menevät myös hiilaripitoisena hiilihydraattirasiaan vihannesrasian sijaan. Mutta muuten vihannekset on sitä mitä olettaakin ja niitä voi syödä niin paljon kuin saa rasiamääräänsä mahtumaan. Myös esim. sokeriton tomaattimurska lasketaan vihreäksi.

Violetti eli hedelmät. Pääpoikkeus: banaaniannos on 1/2 banaania, vaikka rasiaan saisi sullottua enemmänkin. Tämä koska banaanissa on niin paljon enemmän energiaa kuin useimmissa muissa hedelmissä, joten rasiallisesta sitä tulisi aika paljon. Myös kaupalliset tomaattikastikkeet esim. pastalle lasketaan ohjeen mukaan hedelmäksi, sellaiset missä on makeutusta.

Punainen eli proteiinit. Pescovegetaristina (eli kalaa ja kasvisruokaa syövänä) ajattelin, että mätän herkullisia juustoja rasiat täyteen mutta tämäpä ei käy. Nimittäin vain hyvin vähärasvaiset juustot tyyliin raejuusto tai muutaman prosentin rasvaa sisältävät kevytjuustot saa laskea punaiseksi. Ne ihanat täysrasvaiset mozzarellat, fetat, parmesanit, goudat jne menee siniseen hyvän rasvan rasiaan. Ihan ymmärrettävää sinänsä, sillä jos joku tosiaan söisi proteiinina pääosin juustoja ja ne olisivat täysrasvaisia niin kaloreita tulisi liikaa. On myös huomattava että juomat ei ole punaisia, ei edes maito vaikka siinä on proteiinia. Syynä varmaan se että juomat pitävät huonosti kylläisyyttä kalorimäärään nähden. Jogurtit sen sijaan voi laskea punaiseksi. 

Punaisen kanssa meinasi palkokasvien ystävälle iskeä huoli, nimittäin rasioiden mukana tulleessa
ohjelmassa pavut, jotka on itselleni tärkeä proteiini, sanottiin laskettavan keltaiseen hiilihydraattirasiaan eikä punaiseen proteiinirasiaan. Eli vegetaristille jäisi lähinnä raejuuston, munien, tofun, erilaisten lihankorvikevalmisteiden ja proteiinijauheen järsintä, vegaanille vain kolmen viimemainitun. Mutta netistä löytyy, että kasvis- tai kasvisvoittoisissa ruokavalioissa voidaan laskea kaikki pavut punaiseksi, samoin myös proteiinirikas kvinoa.

Liharuoista poikkeus normaalista "saa syödä mitä mahtuu rasiaan" on leikkeleet: niistä annoskoko on 6 viipaletta,  vaikka rasiaan saisi varmaan taittelemalla parikymmentä mahtumaan.
Aamupalaa: Valion myslijogurtti josta tuli 1 punainen ja 0,5 keltaista rasiaa. Lisäksi 0,5 banaania eli 1 violetti.

Keltainen eli hiilihydraatit. Pitää muistaa mitata kypsänä ne mitä syö kypsänä. Leipää ei tarvitse sulloa rasiaan vaan 1 keskikokoinen viipale on 1 rasia. Perunoista 1 pieni/keskikokoinen on 1 rasia, tortilloista 1 pieni. Muffinssista annos on puolikas. Muuten menee niin että mitä rasiaan syöntimuodossa menee, saa syödä.

Sininen eli terveelliset rasvat. Rasiaan suoraan voi mitata esim. hummuksen ja täysrasvaiset juustot sekä pähkinät ja kookosmaidon. Avokadosta rasia on 1/4 keskikokoista.

Oranssi siemenet ja ripotteet. Kaikenlaiset siemenet rasiaan mahtumisen mukaan, poikkeukset: oliivit kuuluvat tähän ryhmään, annos on 10 oliivia vaikkei niin paljon mahdu rasiaan. Maapähkinä (joka ei oikeastaan ole pähkinä vaan papukasvi) ja makeuttamaton kookos kuuluvat myös tähän rasiaan. 

Öljyt ja voit Kaikensorttisten ruokaöljyjen ja voin lisäksi ryhmään kuuluu pähkinävoit. Puhelinsovellukseen näitä mitataan teelusikallisina, itselleni sallittu 4 / pv. Rasiasarjassa ei ole tälle erikseen mittaa, ylimääräinen oranssi on selvästi teelusikkaa isompi ja niissä kahdessa oranssissa lukeekin "Seeds" ja toisessa "Dressings" eli on molemmat tarkoitettu oranssin ryhmän mittaamiseen.

Juomien kirjaaminen

Alkuperäinen dieetti sanoi että juodaan vain vettä ja max 3 kertaa viikossa sen saa korvata "herkkuna" esim. lehmänmaidolla, kasvimaidolla tai alkoholijuomalla, käyttäen yhden keltaisen rasian siihen. Mutta uudet ohjeet sallivat kerran päivässä 2,4 dl muitakin juomia kuin vettä, seuraavilla kirjauksilla (kaikki kasvimaidot joita sallitaan makeuttamattomia):

  • Vähärasvainen maito (1-2% rasvaa): 1 keltainen + 1/2 tl (tl on rasva-annos)
  • Mantelimaito: 1 tl
  • Cashewmaito: 1 tl
  • Soijamaito: 1/2 punaista
  • Kookosmaitojuoma: 1/2 sinistä
  • Riisimaito: 1 keltainen
  • Kookosvesi: 1/2 keltaista





maanantai 13. elokuuta 2018

21 day fix - oman rasiamäärän määrittäminen

Ensimmäinen havainto kun rasiat tänään tuli: on ne pieniä... Tässä kuvassa kipot on laitettu normaalin kokoisen kännykän (iPhone X) viereen... Masennus meinaa iskeä, että ei tää oo tarkoitettu pohjattoman mahan suursyömäreille kuten minä, nälkä tulee... Toisaalta siinä lehdessä josta tästä luin, kokeilija kertoi yllättyneensä kuinka paljon lopulta saa syödä vaikka rasiat näyttää pieniltä.



Rasioissa lukee kussakin, mitä mihinkin kuuluu mitata:
Vihreä (2,4 dl): kasvikset
Violetti (2,4 dl): hedelmät
Punainen (1,8 dl): proteiinit
Sininen (0,8 dl): hyvää rasvaa sisältävät ruoat
Keltainen (1,2 dl): hiilihydraatit
Oranssit (2 rkl, 2kpl): Siemenet ja pähkinät; kastikkeet ja öljyt/voit

Laitan tänne blogiin taas tästäkin dieetistä asiaa niin, että täältä pitäisi löytyä suomen kielellä kaikki tarvittava ohjeistus, jos jotain muitakin kiinnostaa kokeilla.

Dieettiin tarvitaan

21 day fix rasiat tai mikä tahansa mitta-astia jolla voi mitata ruokamäärät. Laitoin tuohon ylle rasioiden viereen koot, jotta ilman "virallisia" rasioita dieettiä kokeilevat tietävät minkä verran kutakin ruokalajia on 1 rasia. Jos ostaa rasioita netistä, kannattaa katsoa että ostetut on elintarvikemuovia. Amazonissa osa oli ihan olemattoman halpoja Kiinassa tehtyjä, joissa ei ollut mitään mainintaa että ovat elintarvikemuovia, että kestävät mikron tai konepesun tms joten sellaisia en itse ainakaan uskaltanut ostaa. Nämä Cobractivet oli ok.

Kännykkäsovellus on kätevä syötyjen rasioiden seurantaan, sen nimi on 21 day fix. Mutta ilmankin voi olla. Laitan alle rasiapakkauksen mukana tulleesta ohjeesta oman rasiamäärän laskuohjeen. 

Oman päivittäisen rasiamäärän laskenta

Ensin etsitään kulutuksen perustason kerroin:
- Liikkumaton elämäntyyli, vähän tai ei yhtään arkiliikuntaa = kerroin 11
- Kohtalaisen aktiivinen, istumatyö mutta yrittää olla aktiivinen, kävelee tai liikkuu muuten päivittäin = kerroin 12
- Aktiivinen: Fyysisesti raskas työ tai selkeästi rasittavaa aktiivisuutta vähintään 1,5 t viikossa = 13

Seuraavaksi määritetään kuinka paljon harrastetusta  liikunnasta tulee kulutusta perustason päälle:
- Ei harrasta liikuntaa: 0
- Säännöllisesti kohtalaista liikuntaa kuten jooga, kevyt hölkkä, reipas kävely: 400 kcal
- Raskasta liikuntaa kuten pitkänmatkanjuoksu, intervalliharjoittelu, crossfit, kova kuntosalitreeni: 700 kcal

Ylläpitokalorit = perustason kerroin * nykyinen paino (lbs, paunoina!) + liikunnan kulutus
Minulla siis 11 * 224,87 + 0 = 2473,57 kcal Huom. Kilot voi muuntaa helposti paunoiksi tästä linkistä

Laihdutuskalorit = ylläpitokalorit - 750 
Minulla 2474 - 750 = 1724 kcal päivässä

Mukavan iso kalorimäärä, jolla tuskin hullua nälkää tulee! Allaolevasta taulukosta näkee, paljonko eri värisiä rasioita saa päivässä syödä sen mukaan, mikä kalorimäärä tuli tulokseksi. Itse päädyn tuohon 1500-1799 kcal päivässä riviin.


Sovelluksen käyttöönotto

Sovellus valitettavasti olettaa aina, että liikkuu sen 21 day fit ohjelman mukaan eli kuluttaa kuntoliikuntaan noin 400-500 kcal päivässä. Jos ei näin tee kuten minä, täytyy siinä vähän säätää omaa painoa jotta pääsee samaan rasialopputulokseen kuin tuo yllä oleva taulukko näyttää. Itse kokeilin kunnes löysin samat. 175 lbs oli paino jolla tuli tuo oikea tulos. Enemmän liikkuvan täytyy vastaavasti säätää ohjelmaan painoaan ylöspäin, jotta saa riittävän ison rasiamäärän eikä näännytä itseään liian vähillä kaloreilla kulutukseen nähden.

Ohjelma vaikuttaa kyllä ihan hyödylliseltä. Sen lisäksi että sinne voi aina syötyään merkitä että mitä ruoka-aineita meni ja montako rasiaa, niin sieltä löytyy ohjeita ja vinkkejä siitä, mitä ruoka-aineita kukin rasian väri sisältää.

Seuraavassa postauksessa kirjoittelen noista eri "väreistä" enemmän, että mitä kuhunkin rasiaan kuuluu.

torstai 2. elokuuta 2018

Miten ihminen jaksaa VIELÄKIN innostua dieeteistä: 21 days fix...

Vaikka on kaikkea kokeiltu ja nähty etten minä vaan jaksa ikinä niitä pitkäjänteisesti noudattaa.

Mutta joo niin siinä taas sitten kävi. Olin ruokakaupassa ostoksilla, seisoin kassajonossa, ja lehtiständissä oli lehti "Hyvä olo", jonka kannessa luki "Asiantuntijat suosittelevat: Fiksut hittidieetit". En edes ajatellut että itse aloittaisin mitään niistä, vaan lähinnä sitä että mitä mieltä asiantuntijat nykyisin on eri menetelmistä, esim. onko vähähiilariset hyviä vai ei jne. Mutta, lehteä selatessani törmäsin menetelmään nimeltä

21 day fix

Kuulostaa tyypilliseltä humpuukilta. Että 21 päivässä muka saisi mitään merkittävää aikaan. Lähinnä
Tähän on kännykkä-appikin!
huvikseni aloin lukea, miten Iltalehden toimittaja oli laihtunut 20 kg 9 kuukaudessa tällä menetelmällä. Vielä epäilyttävämpää oli minusta, että hän oli saanut tiedon menetelmästä joltain epämääräiseltä Miamissa toimivalta personal trainerilta. PT:illähän ei aina ole kauheasti ravintotietoa ja monet sellaisten suosittelemat ruokavaliot on esim. ravitsemusterapeuttien mielestä huonoja pitkäaikaiseen painonhallintaan.

Siinä sitten luin huvittuneena että mitäs hölmöä ne amerikkalaiset on nyt keksineet... Mutta mitä enemmän luin, sitä vähemmän humpuukilta vaikutti. Idea perustuu siihen, että tilataan kotiin standardoidun kokoiset rasiat, joilla mitataan kuinka paljon eri ruoka-aineryhmiä syödään päivässä. Se paljonko saa rasiallisia syödä, riippuu lähtöpainosta ja siihen on laskentakaava rasiapakkausten mukana. Dieetissä on joustoja myös, esim. 3 kertaa viikossa hiilihydraattiannoksen voi halutessaan vaihtaa herkkuun kuten suklaaseen tai viiniin. Ja ravintoloissa syömiseen on ohjeensa, miten kirjataan vaikka sushi-annos (1 proteiiniannos, 1 hiilihydraattiannos, 1 kasvisannos) tai kesäkurpitsalasagne (1 rasva-annos, 1 hiilihydraattiannos, 1 kasvisannos), kun ei pääse rasioilla mittailemaan.

No, en vielä ollut täysin vakuuttunut, mutta seuraavassa jutussa oli kyselty lihavuustutkija Pertti Mustajoen ja ravitsemusterapeutti Sirpa Soinin mielipidettä menetelmästä. Molemmat pitivät dieettiä järkevänä, terveelliseen syömiseen ohjaavana ja sellaisena jolla voi laihtua puolisen kiloa viikossa ilman nälkää, jos elämäntavat on ennestään pielessä. Mustajoki kommentoi: "Tällä keinolla on mahdollista vähentää syömistä sellaisten ihmisten, joilla syöminen saattaa olla hallitsematonta". That's me!

Liikuntaa ohjelmaan kuuluu myös puoli tuntia päivässä. On olemassa kotona tehtävä 21 day fix treeniohjelmakin, mutta saa tehdä mitä tahansa liikuntaa kunhan puoli tuntia harrastaa. Itse kun olen niin pallo etten juuri muuhun kuin kävelyyn pysty, niin sitten kävelen.

Lähti sitten kipot heti tilaukseen

Ja samantien mietin, että voi tämän mun impulsiivisuuden kanssa. Eikö sitä voi jo ihan vaan reilusti luovuttaa ja todeta että mikään ei toimi kun ei ole tahdonvoimaa ja motivaatiota. Ei näköjään. Tämmöiset sitten tulee mulle viikon sisällä Amazonista ja sitten alan kokeilemaan:


tiistai 31. heinäkuuta 2018

Tämän viikon tekosyy: helle

Meikäläinen sitten aloitti työn alettua viime viikon alussa taas laihdutusta pitkästä aikaa. No, 4 päivää meni erinomaisesti. Kirjasin kaikki syömiseni Fatsecret-ohjelmaan, ei mennyt yhtään alkoholia eikä karkkia tai energiajuomaa, tuntui että jes, tämähän menee hyvin.

Paitsi että tällä kertaa huono tekosyyni langeta oli helle. Perjantaina jo tuntui, että en kyllä 30-
asteisessa kämpässä halua lieden ääressä mitään kokkailla, joten taidan mennä ravintolan kautta kotiin töistä. No, naapuruston italialaisesta ravintolasta tilasin pastaa, alkupalapöydästä vetelin sitä ennen ties mitä juustoja, viininlehtikääryleitä, öljyssä marinoituja artisokanpohjia jne. Aterian kaveriksi punaviinilasillinen ja kun nyt kerran olen paikassa josta saa itse tehtyä artesaanijäätelöä niin eiköhän pallo jätskiä jälkkäriksi, granaattiomenan makuista valitsin. Kaloreita varmasti meni reippaasti yli 1000 kcal.

Lauantaiaamuna heräsin (taas) tuskanhiestä märkänä ja toinen silmäkin oli jotenkin tulehtunut, punainen ja turvonnut. Ei hemmetti, nyt kyllä en jaksa. Aamupäivästä menin lähikauppaan tarkoituksenani ostaa mineraalivettä ja jotain pientä syötävää. Ostin siis mineraalivettä, mutta myös energiajuomaa, karkkia, sipsejä ja kaikenlaista. Ja söin ne kaikki, miettien miten tukalaa on olla jonkin sortin flunssassa helteessä.

Sunnuntaina sitten iski vielä kaljanhimo, jonka olin tähän asti välttänyt. Silmä ei ollut enää juurikaan punainen eikä olo muuten huono, paitsi että kuumahan nyt 30-asteisessa asunnossa on. Jälkeenpäin tajuan, että suorastaan koomisesti aamusta asti petasin itselleni tekosyytä juoda kaljaa. Heti alkoi teatraalinen valitus. "Oi voi voi, minä en kestä enää yhtään tätä kuumaa, ihan kamalaa". Päätin lähteä ulos: ajoin Vuosaaren Aurinkolahteen ja siellä kävelin rannalla ja luontopolkuja. Hiki valui pitkin naamaa, tissiväliä, persvakoa, joka paikkaa. Ja taas teatraalisesti valitin itsekseni, miten huono olo on, miten en kestä enää. Kunnes sitten valkeni: minähän voin juoda KYLMÄÄ KALJAA. Ja kotimatkalla ostin ja join. 4 isoa tölkkiä Fostersia. Jo ekan tölkin puolessa välissä ei vaivannut helle pätkääkään, eikä huono olo, vaan oli hyvä fiilis (tässä vaiheessa ymmärsin että huono oloni oli pelkkä itse kehitetty tekosyy perustella oluenjuontia). Mutta siinä kävi kuten aina, eli tuli nälkä. Niinpä käväisin ostamassa ennen klo 21 muutaman oluen lisää, plus karkkia, plus nachoja ja dippiä, ja söin kaiken. Olin onnellinen kuin pieni eläin illan päätteeksi, kyllikseni syöneenä ja juoneena.

Tänään se näkyy sitten vaa'alla: 100,8 kg :(

Eka laihdutusviikko siis päättyi lähes kilon painonnousuun, kun hyvin alkanut viikko päättyi mässyyn ja juomiseen. 4 päivää 7:stä hyvin, 3 huonosti. Jos tällä viikolla vaikka saisi 5 päivää hyvin syömistä ja vain 2 pieleen mennyttä, niin olisi sekin edistystä (missähän sitä paljon puhuttua TAHDONVOIMAA myytäisiin, haluaisin ostaa...).

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Työt alkoi, ja Fatsecretiin kirjailen painoa ja kaloreita taas

Työt alkoi maanantaista

En tiedä mitä mulle on tapahtunut, mutta minua ei ahdistanut töiden alku ollenkaan. Ei silti, vaikka edellinen vuosi oli stressaavampi kuin ikinä ennen, eikä ole odotettavissa että tuleva vuosi olisi yhtään rennompi. Ja silti olen aiemmin juonut kaljaa pakkomielteisesti viikkoa ennen lomaa ihan ahdistuslääkkeeksi, ja tuntenut että elämä loppuu kun joudun töihin. Nyt ei ollut edes mitään halua sellaiseen, ja töissä on ollut ihan mukavaa olla. 

Ja kun sain tietoa isoista tiukoista projekteista joita alkaa, ajattelin niistäkin vaan, että no nehän hoidetaan, kiva kun on menoa ja meininkiä ja haastetta, kun nuorempana tuollainen sai minut säälimään itseäni ja ahdistumaan: ei, en jaksa, en pysty, en osaa, en selviä. 

Paino-  ja syömisasiat taas seurantaan

Koska paino kävi pahimmillaan yli 100 kilon ajattelin että pakko sitä on taas alkaa seurata mitä syö, ja painoa viikoittain. Tavoite olisi että jos edes kilon kuukaudessa saisi painoa alaspäin. Tuntuu tosi vähältä, mutta on kuitenkin 12 kg vuodessa. Ja jospa vaikka tosi hidas laihtuminen ei laukaisi ahmimishimoa, kuten kaikki vähänkin kovemmat kuurit mulla nykyään tekee. 

Paino oli maanantaiaamuna 99,8 kg, eli lomalla kun en juurikaan ryypiskellyt tai mässäillyt kuin muutamana päivänä, vähän oli tippunut loman alun lukemasta vaikken yrittänyt laihduttaa. 

Fatsecretiin tältä viikolta kirjatut ruoat on olleet 1500-1700 kcal - en ole edes erityisesti yrittänyt suunnitella paljonko syön kaloreita, vaan syödä vaan 3 kertaa päivässä napostelematta välillä ja olla juomatta kaljaa. Helteillä ei ehkä muutenkaan tee niin raskaita ruokia mieli kuin usein muuten.

Esim. tämä päivä meni ruoan puolesta näin:

Aamulla: 2 palaa kauraleipää, oivariinia, 2 edamjuustoviipaletta, 100 g mansikoita: 437 kcal

Lounas: Salaatti jossa lohkoperunoita, pinaattia, mustapapuja, herneitä, vesimelonia, fetajuustoa, oliiviöljykastike, leipäviipale: 911 kcal (että sellainen kevytsalaatti ;) )

Iltapala: Bulgarian jogurtti, mansikoida, muutama cashewpähkinä, 1 rkl hunajaa: 332 kcal

Eikä ole ollut yhtään nälkä vaikka vain salaatti (varsin kaloripitoinen toki) ja pari välipalatyyppistä juttua on päivän ruoat. Kokonaiskalorit 1681 kcal eli ihan jees.


perjantai 13. heinäkuuta 2018

Luettua: Emeran Mayerin Viisas vatsa

Lomalla kun on aikaa lukea, katselin kirjastossa bestseller-hyllyä, jossa on uusia kirjoja jotka saa lainata max 2 viikoksi. Kirja nimeltä "Viisas vatsa" sattui silmään, aliotsikkona "Kuinka suolisto ja aivot toimivat yhdessä". Minua on jo pidempään kiinnostaneet erilaiset tiedeuutiset, joissa on asiaa suolistomikrobeista ja niiden vaikutuksesta milloin mihinkin, esim. ylipainoonkin. Joten kun tarjolla oli alan tutkijan kirjoittama kirja, päätin lukaista.

Kirja ei ole mikään keveä itsehoito-opas, vaan tosiaan katsaus, tutkimusten kautta, siihen mitä suoliston ja suolistomikrobien merkityksestä terveydelle nykyhetkellä tiedetään. Ja hyvin paljon sellaista mitä en aavistanutkaan tiedetään ihan todistetun tutkimuksen perusteella. Lisäksi parhaillaan tutkitaan todennäköisiä yhteyksiä, joita ei ole vielä ihan saatu varmistettua. Suolisto ja suoliston mikrobit tuntuvat vaikuttavan ainakin ruokahalun ja painon hallintaan, mielialaan, aivojen kehittymiseen 3 ensimmäisen ikävuoden aikana(!), mahdollisesti Parkinsonin taudin ja Alzheimerin taudin kehittymiseen, autismin kirjon häiriöihin, immuniteettiin ja allergioihin.

Kaikkea ei voi enää aikuisena korjata

Näin käytännön omaan elämään soveltamisen kannalta kirjaa lukevana masentava tieto oli, että esim. suolistobakteerien lajikoostumusta ei voi aikuisena muuttaa enää ruokavalion keinoin. Vaikka ihminen söisi metsästäjä-keräilijäruokaa tästä hetkestä kuolemaansa, hänellä olisi aina länsimaisen sekasyöjän mikrobifloora vatsassaan, samoin jos hän syö vegaaniruokaa loppuikänsä. Eri mikrobityyppien "yksilöiden" määrät ja suhteet vaihtelevat ravinnon mukaan, mutta uusia lajeja ei ilmesty enää 3 ikävuoden jälkeen pysyväksi osaksi suolistomikrobistoa. Ja ennen tuota ikää ihminen ei itse elintapavalintojaan tee, eikä esim. synnytystapavalintaa: keisarileikkauksella syntymisen esimerkiksi on todettu johtavan suppeampaan mikrobistoon kuin alateitse syntymisen, samoin lyhyt imetys haittaa mikrobiston kehitystä. Itse olen syntynyt alateitse, mutta äidiltäni loppui maidontulo totaalisesti minun ollessa 3 kk ikäinen, joten sen jälkeen mentiin 1970-luvun korvikkeiden voimalla - joista sain koliikki- ja itkuisuusvaivaa, mutta sentään paino nousi ja kasvoin.

Itse asiassa tuo mikrobistohaitta ei ole ihan niin suuri haitta kuin voisi luulla, koska kirjan mukaan monet eri lajien mikrobit pystyvät tuottamaan samoja aineenvaihduntatuotteita tai hoitamaan samoja toimintoja kuin toiset mikrobit, sen mukaan mitä ihminen syö (niiden geenit ilmentyvät eri tavalla). Mayer kuvaa, että ensimmäisen kolmen vuoden ikään mennessä ihmisen vatsaan muodostuu ikään kuin sinfoniaorkesteri bakteereista. Ja koska ihminen selviää, niin sen on pakko olla jotenkuten soittotaitoinen, mitään elintärkeitä bakteerien funktioita ei voi puuttua. Osan orkestereista soitanta voi olla enemmän katumuusikkojen tasoa kuin huippuorkesterin, mutta sekin voi toimia mukavasti ja ilman ongelmia, jos syö oikein. Eli kaikki ei ole menetetty jos ei ole lapsuudessa saanut kovin kummoista mikrobikantaa suolistoonsa.

Sen sijaan huolestuttava oli tieto, että tuo mikrobiston laatu (mahdollisesti yhdessä ruokavalion kanssa) vaikuttaa aivojen kehittymiseen lapsuusiässä, ja jos aivojen kehitys menee pieleen siinä vaiheessa, sitä ei enää voi mitenkään korjata jälkeenpäin. Parhaillaan tutkitaan kovasti erityisesti autismin kirjon häiriöitä, koska näyttää että suolistolla on tärkeä osuus näiden synnyssä.

Suolisto ja sen mikrobit ja ylipaino

Kirjassa  on varsin vahvaa tutkimuspohjaista faktaa siitä, että suoliston mikrobit voivat merkittävästi vaikuttaa sekä ihmisen (tai koe-eläimen) ruokahaluun että siihen miten paljon kaloreita ruoasta hyödynnetään ja varastoidaan rasvana. 

Runsaan eläinrasvan haitallisuudesta itselleni oli uusi tieto, että se aiheuttaa suolistossa kroonisen tulehdustilan, ja tämä tulehdustila saattaa levitä ruokahalun säätelystä vastaaville aivoalueille, niin että ihmisen alkaa tehdä mieli ruokaa paljon enemmän kuin tarvitsee. Miksi metsästäjä-keräilijäkansat menneisyydessä ja nykyisyydessä sitten ole lihavia tai sairaita (lihavuuden puutteenhan voisi selittää runsas liikunta ja vähät kalorit), koska syövät eläimiä? Kirjailija on viettänyt aikaa yanomami-intiaanien parissa, ja tarkkaillut heidän elämäntapaansa. Eläimet eivät muodostaneet näillä prosentuaalisesti kovin suurta osaa kalorinsaannista, ja lisäksi luonnon riistaeläimet joita yanomamit söivät olivat hyvin vähärasvaisia, ja ne valmistettiin ruoaksi tulella, ilman rasvalisää. Tuotantoeläinten jalostus ja massan tuotantoon tähtäävä ruokinta siis on tehnyt lihasta nykyisin haitallisempaa kuin se on ennen ollut. Linkki ilmeisesti on taas suolistomikrobit, kirjassa kuvataan kekseliäitä tutkimustapoja joilla on päästy selville mekanismeista siitä miten ruokavalion eri tekijät voivat aiheuttaa tulehdustilaa ja miten vaikutus välittyy aivoihin. 

Stressin lievittyminen rasvaista ruokaa syömällä näyttää myös olevan vahvasti todistettu. Tätä on testattu sekä eläimillä että ihmisillä, ja jatkuva, rasvaa kehoon merkittävästi kerryttävä rasvaisen ruoan syönti johtaa stressivasteen vaimenemiseen, jolloin on helpompi sietää stressiä. Valitettavasti tämä sinänsä psyykkiseen inhaan oloon toimiva hoito lihottaa ja vahingoittaa ilmeisesti myös aivoja.

Mitä aikuinen ihminen voisi tehdä suoliston ja aivojen yhteistyön tervehdyttämiseksi?

Kirjan mukaan ainakin seuraavista on apua:

  • Keinomakeutusaineiden välttäminen (auts, sanoo 1,5 l Pepsi Maxia päivässä latkiva...) Keinomakeutusaineiden on todettu kohottavan tyypin 2 diabeteksen ja lihomisen riskiä. Lisäksi ainakin sakariini, sukraloosi ja aspartaami (Pepsi Maxin makeutusaine) voivat aiheuttaa glukoosi-intoleranssia, niin että ihminen ei enää kestä viljojen glukoosia vaikkei ole keliaakikko (olisiko tämä osasyy siihen, miksi nykyään on niin paljon ihmisiä joiden vatsa ei kestä viljoja). Keinomakeutusaine voi lihottaa myös suorempaan: se muuttaa suolistomikrobien aineenvaihduntareittejä niin, että mikrobit tuottavat keinomakeutetun tuotteen nauttimisen jälkeen normaalia enemmän lyhytketjuisia rasvahappoja, jotka imeytyvät sitten paksusuolessa ja lisäävät ateriasta saatujen kalorien määrää. Tämä johtaa siihen, että vaikka säästääkin hieman kaloreita juomassa, niin ruoasta otetaan niitä sitten senkin edestä irti ja vaikutus on plus miinus nolla. Sokeri kohtuumäärissä ilmeisesti on harmittomampi kuin nämä aineet.
  • Emulgointiaineiden välttäminen. Itselleni tämä oli aivan uutta tietoa. Emulgointiaineitahan on tosi monessa tuotteessa, erityisesti erilaisissa kastikkeissa, jäätelöissä, tahnoissa jne joiden täytyy säilyä tasaisena koostumukseltaan. Nämä aineet vahingoittavat suolen seinämää niin, että suoliston mikrobit ajautuvat seinämän läpi, kulkeutuvat immuunisolujen lähelle ja aiheuttavat näin metabolista toksemiaa. Erityisen ongelmallinen on yhdistelmä, jossa ihminen syö paljon sekä eläinrasvaa, emulgointiaineita että keinomakeutusaineita: se aiheuttaa melko varmasti matala-asteisen tulehdustilan sekä taipumuksen ahmia kaloripitoisia ruokia.
  • Erityisesti lisätyn gluteenijauheen välttäminen. Kirjoittajan mukaan muiden kuin keliaakikkojen tai viljayliherkkien jotka saavat oireita gluteenista ei ole tarpeen poistaa gluteenia ruokavaliostaan. Kuitenkin tolkutonta gluteenin saantia olisi syytä seurata, niin että välttää esim. leipiä joihin vehnäjauhon lisäksi on erikseen lisätty vehnägluteenia, ja muitakin tuotteita joihin on lisätty ns. turhaan gluteenia täyteaineeksi. Jopa lihavalmisteisiin sitä voi olla lisätty.
  • Välimeren ruokavalio. Tämä ruokavaliomalli sisältää monia suolistolle edullisia komponentteja: rasva on pääosin oliiviöljystä tai kalasta, kasviksia syödään paljon, liharuokia vähän, lisäksi suolistomikrobisto saa tukea nautituista hapatetuista maitotuotteista. Myös viljan kuuluminen ruokavalioon on suolistomikrobien kannalta hyvä: ne tykkäävät monimutkaisista hiilihydraateista. Jopa punaviinistä on etua: se sisältää polyfenoleja (myös pähkinät ja marjat sisältää) joka on hyödyllistä suolistomikrobien kannalta. 
  • Luomun suosiminen varmuustoimena, että vähennettäisiin riskiä saada elimistöön erilaisia vierasaineita kuten lisä- ja torjunta-aineita, joiden vaikutusta suolistomikrobistoon ei ehkä vielä tunneta. 
  • Eläinrasvan vähentäminen.
  • Einesten välttäminen, koska sisältävät usein esim. emulgointiaineita ja muuta haitallista.
  • Fermentoitujen ruokien ja probioottien syöminen. Kirjailija ei suosittele erityisesti purkista niitä syömään, ja kritisoi että osan valmisteista mikrobit eivät edes säily hengissä paksusuoleen asti vaan kuolevat vatsahappoihin, jolloin kallis lisäravinne on hyödytön. Hapatettujen tuotteiden syöminen tai juominen riittää useimmille ellei ole vatsavaivoja - jos on, silloin joku tutkittu probioottivalmiste varmaankin on paikallaan. 
  • Paasto. Lyhyt paasto voi olla paikallaan jos suolisto on sekaisin, koska se ikään kuin nollaa aivo-suoliviestinnän keskeiset aistinmekanismit, myös kylläisyyttä aistivat ja ruokavaliota säätelevät, ja voi vaikuttaa edullisesti mikrobitasapainoon. 
Kaiken kaikkiaan hyvin kiinnostava kirja, kannattaa lukea itse jos on aiheesta kiinnostunut, koska kirjassa on varsin vakuuttavasti kuvattu mekanismeja joilla esitettyjä väitteitä perustellaan, miten on tutkittu jne.

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Lomailua - ja ei enää neuvolassa punnittavien sarjassa

Meikäläinen aloitti lomailun jo juhannuksesta. Tuli oltua siinä viikko Keski-Suomessa mökkeilemässä vuokramökillä, ja myös "paastottua" kaikenlaisista tietokoneista, älypuhelimista jne aika pitkälle. Oikein mukavaa oli, ihana aika luksus mökki samalta vuokramökkien tarjoajalta kuin viime kesänä, mutta eri mökki: Isännän itse hirrestä veistämä Vesan Villa  . Joka päivä tuli saunottua puusaunassa, pulahdettua uimaan lähteestä alkuunsa saavan lampeen, välillä käytyä soutelemassa läheisellä järvelläkin. Pääosin vain oltua ja nautittua luonnosta ja elämästä. 

Vesan Villa -mökki oman lammen rannalla

En edes mielestäni elänyt kovin epäterveellisesti. Pääruoat ainakin oli aika terveellisiä: saatoin grillata kasviksia ja jotain soijamakkaroita kaasugrillissä, tai tehdä intialaistyyppistä riisiruokaa kuten dhal tai palak paneer, aina oli herneitä ja mansikoita tarjolla jne. Toki, ostin pari kertaa karkkeja, six pack oli kerran saunakaljoina ja lonkeroita pari kappaletta kerran, ja 6 pakkaus jäätelötuutteja meni viikon aikana. Silti, menneiden vuosien ryyppy- ja mässysessioihin verrattuna varsin kohtuullinen mökkiloma noin syömis- ja juomisasioiden puolesta.

Siksi olinkin yllättynyt, että jo loman aikana nilkat ja jalkaterät turpoilivat siihen malliin, ettei kengät meinanneet mahtua jalkaan. Turpoilu on mulla yleensä merkki siitä että lihon, ja vähenee sitten kun kroppa tottuu uuteen painoon. No, mökillä en painoa jaksanut miettiä, mutta kotona sitten punnitsin: 102,3 kg. Jes. No niin, nyt se pelätty on siis tapahtunut, eikä meikäläinen enää ole neuvolassa punnittavien eli alle satakiloisten höyhensarjassa. 

Kesähuveja: veneilyä järvellä mökin veneellä

Vaikka eihän se oikeastaan mitenkään hauskaa ole, vaikka asiasta tekeekin mieli vitsailla. Mökin lähellä oli 2,4 km luontopolku, jonka lyllertäminen läpi alkoi olla minulle jo todellinen, uuvuttava voimainponnistus. Yksiä kesäkenkiäni, jotka on sandaalit joissa soljet nilkan ympäri, en voi enää käyttää, koska en mitenkään ylety läskimahani yli laittamaan niitä solkia kiinni. Pakko käyttää kenkiä, joihin voi vain astua sisään.

Eilen tulin katsoneeksi TLC-televisiokanavalta "Hengenvaarallisesti lihavat"-jakson, jossa alussa yli 300-kiloista naista yritettiin kaikin tavoin auttaa laihtumaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään. Hän sai dieettineuvontaa, psykoterapiaa, fysioterapiaa, mutta ei vaan pystynyt pysymään missään ohjelmassa. Lopussa hän sairaalassa itki epätoivoissaan, ettei vaan pysty kontrolloimaan syömistään. Ja mitään apua hänelle ei ollut enää, koska kaikki apu oli jo yritetty. Lääkäri haukkui hänet vain manipuloijaksi, joka piruuttaan teeskentelee epätoivoista, koska ei edes halua oikeasti muuttua. Ja minun on pakko sanoa, että ymmärrän häntä, koska vaikken itse (vielä) ole 300-kiloinen, niin sen ymmärrän hyvin, miten mahdottomalta ajatus laihtumisesta tuntuu, niin ettei enää jaksa edes yrittää. Kun on jo ihan tosissaan yrittänyt lukemattomat kerrat ja silti langennut aina, ajatellut että njaa, tänään kyllä syön, huomenna uusi elämä.

Herkuttelua: grillattua halloumia, jogurtti-limekastiketta, korianteria, granaattiomenan siemeniä. Painonhallintaa voisi auttaa, jos en tykkäisi niin kovasti ruoan laittamisesta...


maanantai 7. toukokuuta 2018

Kun oma äiti häpeää tytärtään

Eilen sunnuntaina tuli käytyä pitkästä aikaa vanhemmilla kylässä. Aina kovasti pyytävät, että olisi mukava kun kävisit pitkästä aikaa. Olen jo aiemminkin kertonut täällä siitä, miten äidilläni ja minulla ei oikein muutamaa tuntia pidempään yhteiselo saman katon alla suju, kun molempia jotenkin vaistomaisesti ärsyttää toisen persoona, ja äiti alkaa "nokkia" minua kaikista asioista: hiustyyli on väärin, meikki tai meikittömyys on väärin, vaatteet on väärin, elämäntapani on väärin... Ja koska minäkään en ole valitettavasti pyhimys, en osaa aina tyynenä vaan kuunnella vaan joskus tulee vastattua yhtä julmasti takaisin, mistä soppa syntyy.

No, nyt vierailun ajan pärjäsimme ihan hyvin. Syötiin lounas, istuttiin pihalla, leikin koiran kanssa, juteltiin yhteiskunnallisista asioista ja nykymaailman menosta. Äiti vain poikkeuksellisen lievästi vinoili läskeistäni ja siitä miten mikään vaate ei näytä "tuollaisen" päällä hyvältä. Ylpeili siitä, että vaikka hän on ollut lasten saamisesta asti ylipainoinen, ei hän koskaan TUOLLAINEN ole sentään ollut. Mutta en provosoitunut ja se tylsä puheenaihe meni ohi.

Ainoa vaan sitten kun olin lähdössä. Äiti sanoi että keittää vielä kahvit, ja istuttiin heidän olohuoneessaan kahvilla. Ikkunasta näkyi puutarhassaan kuokkiva, kottikärryä työntävä naapurin rouva. Yhtäkkiä äiti alkoi puhumaan, että ei voi olla noin hidasta tuo työ, kyllä tuossa on jotain ihmettä takana. Minä ehdotin, että ehkä hän tykkää nautiskella ulkoilmasta. Joka tapauksessa en nähnyt mitään pahaa siinä että ihminen tekee puutarhatöitä omalla tontillaan, vaikka sitten hitaastikin. No, kävi ilmi että äitiä harmitti se siksi, että hän uskoi että naapurin rouva siinä hitaasti kuopsuttaa ja kuokkii, koska haluaa KYTÄTÄ heille. Minä vaan ajattelin itsekseni, että eipä tuo eläkkeellä olo terveellistä päänupille ole, kun noin vainoharhaiseksi tulee. Mitäpä kyttäämistä siinä on, että yli 70 v vanhemmat ja minä juomme rauhallisesti kahvia sisällä.

Äiti oli suorastaan vähän hätääntynyt, kun sanoin että olisin lähdössä, ja naapuri edelleen oli takapihallaan puutarhatöissä. En ymmärtänyt vielä mistä oli kyse. Sanoin kuitenkin, että minun täytyy nyt kyllä oikeasti lähteä kun on ajomatkaakin kotiin ja kello oli seitsemän illalla jo. Siinä menin autolleni, ja isä jotain kysyi vielä kun olin autoni luona jo. Aloin vastaamaan, siinä auton oven raossa seisoen, mutta äiti suorastaan hätääntyneen näköisenä huitoi "MENE NYT JO". Siinä vaiheessa tajusin mistä on kyse:

Äitini ei halunnut naapurin näkevän miten nolon läski tytär hänellä on. Siksi minun olisi pitänyt huomaamattomasti livahtaa vierailulta pois.


Koska minä olen suunnilleen yhtä sympaattinen ja pehmoinen luonne kuin äitini ;) , asia ei todellakaan jäänyt siihen. Kiivastuin ja kävelin takaisin heidän pihaansa vievälle portille (koiraa varten piha on aidattu), ja kysyin suoraan, että siitäkö on kyse, että et halua että naapuri jonka hoikkia ja kauniita tyttäriä olet ylistänyt, näkee millainen valas minä olen. Näin heti ilmeestä, että juuri siitä oli kyse. Totesin, että mikään määrä läskiä ei ole niin säälittävää kuin se, että ihminen yli seitsenkymppisenä vielä on noin pinnallinen ja toisten mielipiteistä riippuvainen. Sanoin kylmästi "hyvästi" ja häivyin. Naapuri saikin vähän enemmänkin seurattavaa kuin pelkän painoni. 

Ensi viikonloppuna olisi äitienpäivä. Tiukkaa tekee lahjaa katsella nyt... 

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Ei hemmetti, kai sitä laihduttamista pitäisi taas alkaa miettiä :(

Näyttää olevan niin että kun ei laihduta, niin läskiä tulee lisää. Eilen kävin vaa'alla, varmana siitä ettei paino mihinkään ole muuttunut siitä 95 kilosta jossa se on pitkään ollut. Ja paskat. 98,8 kiloa oli elopainoa. Ihan riittävästi 165 cm mittaiselle naiselle.

Elintasopötsi
Olisi se kyllä pitänyt arvatakin siitä, että viime aikoina housuja ei ole pystynyt ollenkaan vetämään ns. ylös vaan ne on jääneet jonnekin nivustaipeiden tienoille, ja sitten vatsaläskipussi roikkuu housunvyötärön päällä. Muistan miten nirppanokkaisena ja ruipelona teininä oikein mielessäni yököttelin erästä sukulaismiestä, jolla oli samanlainen maha. Tuntui että ihan oksettaa jos sitä menee katsomaan. No, nyt sen saman efektin saa katsomalla ihan vaan peiliin.

Olen tosin edelleen erittäin hyvä peittämään läskejäni vaatteilla. Entistä isompia Gudrun Sjödenin ja vastaavien liehutunikoita ja mekkoja vaan päälle, niin vatsan isous ei niin pahasti näy... Asiaa auttaa sekin että tissitkin on lihoneet 95 H kokoon, joten jättitissit sentään ulottuvat edemmäs kuin maha, ja niiden päältä tunikat laskeutuu kivasti mahan peittäen.

Mutta ei, minä en kyllä tykkää tästä enää yhtään. Ulkonäköhaitta on yksi asia, mutta polvi- ja jalkateräkivut kävellessä, se ettei maan tasolta tahdo päästä ylös (yritin vaihtaa renkaita itse kuten olen aina tehnyt, mutta eipä onnistu näissä läskeissä) ja inhottava läskimakkaranvälihikoilu koko kropassa, äyh....

Samaan kierteeseen siis taas

Kun ei muutakaan voi. Eli yrittää tavalla tai toisella ainakin estää lisälihominen, mielellään laihtua,
"Lupaan lukea Raamatun ja raitistun
Jos saan aikaa, se varmasti onnistuu
Mut ei tänä yönä - Jenni Vartiainen"
vaikka toivottomalta se tuntuukin vanhojen kokemusten perusteella. 

Aloitin taas sillä että etsin omasta kirjahyllystäni joskus aikoinaan ostamani kirjan "Terveempi elämä 12 viikossa". Mutta kun jo luin sitä -kaljoitellessani ja tunkiessani itseeni pussillisen maissilastuja itsetehdyn guacamolen kanssa samalla- tajusin että ei, tämä on liian ankaraa, en tule pystymään tähän. Ekalla viikolla pitäisi jättää täysin pois kaikki lisätty sokeri, viikolla 2 vaihtaa viljat täysjyväisiin (inhoan täysjyvätuotteita) ja muuta sellaista ehdotonta. Joka viikko uusi sääntö. Ei, en tule pystymään tähän. 

Niin sitä sitten tuli paluu vanhan kunnon Pöperöproffan eli Patrik Borgin oppien pariin. Hän tuntuu puhuvan juuri kaltaisilleni luusereille, joilla ei ole enää tahdonvoimaa ehdottomuuksiin. Häneltä on tullut uusi kirjakin: "Tunne nälkä - Syö intuitiivisesti, saavuta tuloksia". Kirjastosta meinasin sen hakea, mutta kirjastahan oli valtava jono varauksia, joten kipaisin kirjakaupassa. En edes oikein tiedä miksi halusin kirjan, koska olen luultavasti lukenut jo niin paljon laihdutuskirjoja, että tuskin mitään uutta opin uudesta kirjasta. 

Palautus alkujuurille: uni ja liikunta

Mutta kyllä siitä kirjasta hyötyä oli. Toisin kuin ensin luettu kirja, ei tässä lähdetty täydellä höyryllä laittamaan ruokavaliota kuntoon radikaalein muutoksin. Ei, ensimmäinen vaihe on "Elintavat tukemaan kehon kuuntelua". 

Eli siis ennen kuin edes mietitään sitä ruokavaliota, pitäisi saada uni ja edes jonkinlainen liikunta kuntoon. Liikunta ei tarkoita että pitäisi alkaa käydä salilla tai hölkätä, vaan saada päivittäin edes yhteen laskettuna puoli tuntia jonkinlaista aktiivisuutta. Tähän lasketaan myös arkiaktiivisuus kuten siivoaminen kotona, kävely lähikauppaan, puutarhahommat jne. Yhteensä puoli tuntia, vaikka pienistä pätkistä. Ei mahdoton tavoite edes minulle. Ja se uni, vähintään 7 tuntia pitäisi saada yleensä yössä nukuttua, koska muuten on nälkähormonit sekaisin ja tekee mieli lähinnä epäterveellistä ruokaa.

En tiedä paljonko minulla on mahdollisuuksia onnistua tuon unen suhteen, kun tämän vuoden unikeskiarvoni arkipäiviltä on iPhonen appsin mukaan 3 h 45 min yössä arkisin, viikonloppuisin sitten 12 h / yö. Mutta pakko kai se on yrittää taas, koska uskon että ihan oikeasti suuri syy siihen miksi ei ole voimaa elämäntapamuutoksiin on tuo nukkumattomuus. (Ja hullua sinänsä, minä kyllä saan nukuttua melkein milloin vaan menen sänkyyn, mutta kun en malta mennä, virkistyn illalla ja haluan touhuta kaikenlaista)

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Turhaa stressaamista ja keskikaljaa

Kuulumisia taas pitkästä aikaa... Viimeksi kun kirjoitin, olin ollut raittiina jonkin aikaa. No, se raitistelu loppui talvilomaan. Ensimmäisenä päivänä kun join, niin tuli ihan tolkuttoman hyvä olo, niin että muistin miksi olen juonut. Ja seuraavana aamuna niin paha olo, ettei ole teini-iän jälkeen tullutkaan. Silti sitä vähitellen taas palasi tissutteluun kun se tuntuu niin mukavalta tavalta viettää iltaa silloin kun ei jaksa muutakaan tehdä.

Ja niinhän siinä on käynyt, että tissuttelupäivät sen kun lisääntyvät, milloin milläkin tekosyyllä. Otin puhelimeen Done-nimisen task trackerin, johon kirjaan asioita joissa haluaisin edistyä (unen määrä min 6 h / yössä, alkoholinkäyttökertoja max 3 viikossa). Tuntuu että appsi auttaakin sen näkyväksi tekemistä, että kuinka tolkuttomasti tai tolkullisesti sitä on taas kunkin viikon elänyt.

Paino - joo, siinä samassa 95 kilossa pyörii kuin viimeksikin. Välillä olen ottanut spurtteja kuten ostanut "Kilot veks" lehden ja elänyt siinä olevien valmiiden 1600 kcal päivien ateriasuunnittelun mukaan, mutta sitten on taas tullut stressiä ja todennut että en vaan jaksa laittaa ruokaa, joten energiajuomilla, pasteijoilla ja karkilla eläminen on palannut. Nyt on taas mennyt viikko pikaruoalla ja noilla pikkunaposteltavilla. Kauden aloitti se kun olin töissä ryynännyt ihan törkeän paljon yhden projektin onnistumisen eteen, ja mikä oli kiitos: asiakkaan kolmikymppinen sliipattu edustaja oli todennut esimiehelleni, että ei haluaisi olla enää missään tekemisissä minun tai muidenkaan tiimiläisten kanssa. Vieläpä ilman mitään selityksiä: ei sanonut olevansa tyytymätön työn laatuun, aikataulussa pysymiseen tai mihinkään (eikä minusta olisi syytäkään), sen kun vaan oli selän takana sanonut ettei "tykkää musta". Jotenkin outoa johtavassa asemassa olevalta ihmiseltä; eihän kaikista voi kukaan tykätä mutta useimmat osaa työelämässä toimia niiden persoonaltaan epämiellyttävienkin kanssa ilman että täytyy kiukutella. Mikä parasta, minä joudun jatkamaan tässä projektissa ja kuuntelemaan v*ttuilua ja nihkeilyä jatkuvasti...

Ne turhat stressaamiset

En yleisesti ole mikään herkkä mimosa persoonana, vaan päinvastoin monet pitää minua aika kovana ja äänekkäänä, jopa ronskina ihmisenä. Mutta on joitain hassuja asioita joita kammoan, mitä useimmat herkemmätkään ihmiset eivät kammoa. 

Tänään tuli vastaan yksi kammoni: kaikenlaiset ajanvaraukset. Puhelimessa sellaisten tekeminen oli lähes mahdotonta aikoinaan, saatoin lykätä varaamista kuukausia koska en halunnut soittaa. Nykyään on nettiajanvaraukset, mutta niitäkin kammoan. Mun on pitänyt varata autolle huolto jo pitkään, ja se on aika tärkeää koska jos ei ajoissa vie määräaikaishuoltoon, 7 vuoden takuu voi loppua. Mutta olen vitkutellut ja vitkutellut koska ahdistaa ajan varaaminen niin paljon. Tänään sitten auto alkoi piipata että nyt vain 4 päivää aikaa huoltoon, joten pakko oli pakottautua. Mieli ihan ylikiihdyksissä, sydän hakaten, menin huollon verkkoajanvaraukseen ja urheasti taistelin halua paeta vastaan. Ja jes, sain ajan varattua, mutta melko koomista kyllä että yli nelikymppinen akka joka ei pelkää vääntää töissä kenenkään kanssa vaikeitakaan asioita, ei pelkää sairautta tai kuolemista erityisesti, ei yksin matkustamista tai mitään "normaalia", kammoaa tällaista asiaa. 

Eikä se ole edes ainoa. Esim. sosiaaliset kohtaamiset, jotka ei ole ennalta sovittuja ja joiden konteksti ei ole selvä, on ihan kammottavia. Jos tiedän mikä on homman nimi ja mitä on tarkoitus sopia tai hoitaa, ei niin mitään ongelmaa. Mutta auta armias joku satunnainen kohtaaminen taloyhtiön roskakatoksessa, niin hyvä ettei pelkopaskat turahda housuun järkytyksestä :D

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Pitkästä aikaa kuulumisia

Ei ole tullut tänne blogiinkaan kirjoiteltua, syystä ettei ole oikein mitään kerrottavaa. Elämä on sitä samaa mitä aina: projektistressiä, huonoa unta, lohtumässyä ja -kaljaa, mutta pääosin tasaista ja ok. Paino on vakiintunut 95 kilon paikkeille sekin aikoja sitten, joten ei siinäkään merkittäviä muutoksia mihinkään suuntaan.

Työpaineet tekee senkin, ettei oikein mitään kiinnostavaa tule edes ajateltua, mistä kirjoittaisi. Ajatukset on lähinnä työssä, ja silloin kun ne ei ole työssä, ne on aivottomassa pelien pelaamisessa tai telkkarin tuijottamisessa. Ei siitä kovin korkealentoisia kirjoituksia blogiin synny. "Tänään mätkein ainakin 200 örkkiä hengiltä pelissä x" tai "tuijotin telkkarista putkeen kaikki kanavilta tulleet epäkiinnostavat sarjat tyyliin Amerikan kovimmat keräilijät, Alaskan kullanhuuhtojat, Hengenvaarallisesti lihavat sekä uusintoja Kitchen Nightmaresista". Mutta hassua kyllä, ei tällainen elämä mitenkään kauheaakaan ole, vaikka se varmaan kuulostaa säälittävältä. Se on ihan mukavaa itse asiassa. Kovaa työtä ja vastapainoksi totaalista aivovihannes-rentoutumista.

Ainoa painonpudotusyritys: alkoholi tauolla

Koska en enää usko kykyyni mihinkään dieetteihin tai muihin tempoiluihin painon alentamiseksi, en ole viitsinyt edes yrittää. Lähinnä olen ollut tyytyväinen etten ole lihonut lisää vähään aikaan.

Ainoa mikä nyt on ollut tässä pari viikkoa on, että en ole juonut alkoholia. Eikä siihenkään syynä ole niinkään mikään iso tahdonvoimapäätös, että haluan laihtua ja haluan tehdä sen vähentämällä kaljan kittaamista. Tämä tuli vähän luonnostaan, koska huomasin että olen käyttänyt nyt viime aikoina keskikaljaa niin paljon ihan rauhoittavaksi lääkkeeksi työstressin sietämiseen, että sen juomisessa ei oikeastaan ole enää mitään hauskaa. Ei enää niin, että odottaisin että jes, perjantai, saan vetää hauskat kalsarikännit ja hoilata vaikka Aikuista naista Youtuben tahdissa, vaan lähinnä niin että keskiviikko, niin paha stressi että kädet tärisee niin etten pysty koodaamaan, pakko ottaa muutama rauhoittava kalja että voin taas toimia.

Jossain vaiheessa tajusin että juominen ei ollut enää hauskaa ja toiseksi: fysiologisesti se on vain yksi lisästressi henkisen stressin päälle, joten vaikka se hetkeksi tuntuu helpottavan, oikeastaan se pahentaa stressiä. Tuntui, että kohta ei kestä pää eikä keho, jos on sekä jatkuva stressi työstä että jatkuva stressi kaljasta ja unettomuudesta, joten päätin toistaiseksi jättää pois sen helpoimmin pois jätettävän eli kaljan lipittämisen. Stressistä tuskin pääsen ennen eläkeikää.

Kyllähän kaikenlaista ahdistusta ja pytytystä tässä on ollut kun on kuivin suin elellyt, mutta kyllä sen sietää samalla sisulla kuin muutkin väistämättömät tympeät asiat elämässä (kuten sen työn). Painoon juomattomuus ei ole vielä vaikuttanut, saa nähdä vaikuttaako pidemmän päälle. Ei minulla kyllä ole mitään tiettyä aikaa minkä aion olla juomatta eikä päätöksiä, vaan vain "toistaiseksi" - niin kauan että halu käyttää alkoholia yli voimavarojen menevän stressin sietämiseen on mennyt ja voisin taas juoda sitä vaan siitä terveestä syystä että haluaisin kokea hauskan nousuhumalan.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Hankittua: Oculus Rift virtuaalitodellisuuslasit

Ostin itselleni joululahjaksi Oculus Rift virtuaalitodellisuuslasit. Ne tosin vasta tulivat viime viikolla, koska ennen joulua oli Gigantilla erittäin hyvä tarjous tammikuussa toimitettavasta erästä: koko setin eli VR-lasit ja 2 Oculus Touch ohjainta sai 399 euron hintaan. Tässä postauksessa ensikokemuksia virtuaalitodellisuudesta.

Tuotepaketin kansikuva

 Asentelua

Ennen kuin hankkii PC-koneelle virtuaalilaseja, kannattaa testata että oma kone, erityisesti näytönohjain ja prosessori, ovat riittävän tehokkaita pyörittämään virtuaalimaailmoja. Gigantin tuotesivulta löytyy kätevä testeri, jonka voi Windows-koneessa ajaa ja joka suoraan kertoo riittääkö laitteisto. Itselläni laitteisto on: Prosessori Intel i7, grafiikkakortti Nvidia 1060, Windows 10 ja tämä setti riittää hyvin. Lisäksi käytän peliohjaimena Microsoft Xbox controlleria, koska näppäimistön käyttö on käytännössä mahdotonta kun näkymän peittävät virtuaalilasit, eikä Oculus Touch tukea ole suurimmassa osassa pelejä. 

Itse Oculuksen asennus oli helppoa. Tökättiin virtuaalilasien johto USB-porttiin, samoin erillinen liikesensori, joka asetetaan paikkaan mistä sillä on näkymä lasit päässä istuvaan tai seisovaan pelaajaan. Noita Toucheja en ottanut käyttöön koska pelaan Xbox Controllerilla. Oculuksen ohjelmiston lataus käynnistyi myös varsin automaattisesti, tosin sinne piti luoda itselleen käyttäjätili. 

Kun ensimmäistä kertaa laitoin lasit päähän, ilman edes mitään erityistä ohjelmaa käynnissä, näkymä oli hieno: istuin terassilla jossain korkealla, edessäni oli terassin reunaan päättyvä turkoosivetinen uima-allas joka näytti päättyvän ilman mitään seinämiä tai rajoja syvään laaksoon - siinä oli läpinäkyvät reunat ja pohja. Laaksossa usvasta nousi esiin korkeita pilvenpiirtäjiä. Katsoin jalkoihini, ja näin hyvin luonnollisen oloisen lattiakiveyksen. Takanani oli koristeallas, jossa uiskenteli karppeja, ja sivullani tuuli puhalteli lehtiä terassilla. Hienon maiseman päällä kellui Oculuksen erilaisia valikoita. 

Ohjelmatestailua

Oculuksen kaupasta löytyy monenlaista ohjelmaa jolla voi testailla virtuaalimaailmoja. Varsinaisia pelejä, jotka on toteuttu VR:nä, on vielä valitettavan vähän ja kokeilujeni mukaan suuri osa on outoja. Sen sijaan esim. karhuista kertova luontodokumentti tai Venetsian matkailudokumentti (ilmaisia!) olivat todella hienoja VR-toteutuksina. Kokeilemani pari peliä olivat valitettavasti ihan omituisia eikä yhtään genreä josta tykkään. Jonkun autopelin saatan vielä hankkia vaikken niistä niin välitä, koska sellaisessa realismin tuntu jonka VR tarjoaa voi olla hieno juttu. 

Parasta: lähes minkä tahansa ei-VR pelin käyttäminen virtuaalilaseilla

Tähän tarvitaan noin 30 euroa maksava ohjelma nimeltä VorpX. Se osaa luoda ihan perus 3D-pelistä jota ei ole suunniteltu erityisesti virtuaalilaseilla käytettäväksi eri silmille erilaiset näkymät niin että syntyy 3D-vaikutelma. 

Toistaiseksi VorpX:lla olen kokeillut Assassin's Creed Originsia ja The Witcher 3:a, jotka kuuluvat suosikkipeleihini. Koska nämä eivät ole ns. first person pelejä joissa maailmaa katsotaan sankarin silmin vaan sankari näkyy siinä ruudulla koko ajan, ei näissä toki saa sellaista immersioefektiä kuin varsinaisessa VR:ssä. Mutta käsittämättömän hieno efekti on silti. Se on kuin saisit jonkun Witcher 3:n uskomattoman kauniin maailman valtavalle edessäsi kaartuvalle 3D-teatteriscreenille pelattavaksi. Se tuntuu aivan erilaiselta kuin näytöltä pelaaminen, koska maisema täyttää koko näkökentän ja on kolmiulotteisuutta (ns. Cinema modessa, jolla täytyy pelata näitä pelejä joissa ei ole VR-toteutusta, toki päätä tarpeeksi kääntämällä jossain näkyy näytön raja).

VorpXin kanssa kokemukseni on, että vaatii kyllä säätöä että saa hyvät asetukset peleihin. Itse olen tietojenkäsittelytieteen maisteri ja kohta 20 vuotta työkseni käyttänyt tietokoneita ja ohjelmoinut, mutta silti meinasin turhautua kun ei meinannut hyviä asetuksia löytyä. Välillä pelien valikot ei näkyneet missään, välillä katseen kääntäminen sekoitti hahmon ohjauksen Xbox Controllerilla, milloin mitäkin. Googlettamalla ja pahalla sisulla kyllä sain sekä AC Originsiin että Witcher 3:een lopulta löydettyä itselleni hyvät asetukset, joilla kaikki toimii ja peli näyttää hyvältä.  

Pieni miinus: lasit painavat itselläni pahasti poskipäitä

Olen ehkä nörttäillyt näiden Oculusten kanssa vähän liikaa tänä viikonloppuna, mutta sen olen huomannut että mulla aika äkkiä alkaa virtuaalilasien alareunat painaa ilkeästi poskipäitä, mikä aiheuttaa kasvo- ja päänsärkyä. Tämä särky onneksi loppuu muutamassa minuutissa kun lasit ottaa päästä, mutta hieman haittaa pelinautintoa. Toisilla ihmisillä lasien design painaa kasvojen sijaan otsaa tai ohimoita. Ja jollain onnekkailla istuu kuin hansikas käteen, eli ei aiheuta vaivoja. 

Mutta ei puhettakaan ettenkö taas aloittaisi kaikkien vanhojen suosikkipelien uutta läpipeluuta, mutta nyt Oculus Rifteillä. Uudelleenpeluulistalla on ainakin: Skyrim, Dragon Age Inquisition, Assassin's Creedit 2, 3 ja Origins, The Witcher 2 ja 3...