lauantai 23. marraskuuta 2019

Kuntoilun aloittelua ja painotavoite alle sadan kilon

Olen tässä nyt kohta kuukauden verran ollut Personal Trainerin ohjein laihdutus- ja takaisin edes jonkinlaiseen peruskuntoon pääsemisprojektissa. Aloitin 106 kilon painosta, ja elämäntavoista, joissa en ollut viikkoihin liikkunut muuta kuin kävellyt autolta kotiin tai työpaikalle ja tehnyt ostokset lähikaupasta. ja elin lähinnä pikaruoalla, erilaisilla piirakoilla ja pasteijoilla, karkilla, energiajuomilla ja keskikaljalla.

Viikko 1


Alkuun, koska ruokailu- ja liikkumistapani olivat aika järkyttävät, ei otettu kovin kummoisia tavoitteita. 3000 askelta päivässä (kännykän askelmittarilla seuraten), tavoite syödä oikeaa ruokaa aterioilla, ei alkoholia eikä sokeroituja energiajuomia (sokerittomia saa juoda) eikä pikaruokaa. Proteiinijuoma tai rahka päivittäin. Ei ollut edes kaloritavoitetta vielä, kunhan vaan tottuu siihen että pitää oikeasti laittaa ruokaa eikä syö jotain pasteijoita tai piirakoita cokiksen tai keskikaljan kanssa ja karkkipussi jälkiruoaksi. Tämä ei ollut vielä kovin vaikeaa, varsinkin kun olin tilannut Ruokaboksin, eli joka tapauksessa kotiini tulee maanantaina aineet viikoon ruokiin, niin ettei pikaruokiin tule sorruttua.  Viikon loppupaino: 105,6 kg, painonpudotus siis 0,4 kg.


Viikko 2


Työpaikkaruoka lautasmallin mukaan
Viikon päästä oli seuraava tapaaminen PT:n kanssa. Tällä kertaa lisättiin hieman liikuntatavoitteita: 2* viikossa pitäisi tehdä varsinainen kävelylenkki 30 min, muina päivinä riittää että arkiaktiivisuudesta saa ne noin 3000 askelta. Lisäksi lisättiin 3 lihaskuntoliikettä, joita tehdään kotona 3 kertaa viikossa:

- Tuolilta ylösnousu kädet ristissä rinnan päällä 3 * 10 toistoa (tauko sarjojen välissä)
- Soutuliike kuminauhaa apuna käyttäen 3 * 10 toistoa
- Punnerrus seisten seinää vasten 3 * 10 toistoa

Ruokavalioon otettiin nyt kaloritavoite: 1500 - 2000 kcal per päivä. Salaattien osuutta työpaikkalounaan lautasellisesta piti lisätä lautasmalliin pyrkien (eli kasviksia puolet lautasesta), ja kokeilla esim. Lohilo-proteiinijäätelöitä makeiksi herkuiksi.

Ei tämäkään vielä mitenkään kauhean vaikealta tuntunut, paitsi vähän silloin kun kävelylenkkipäiviksi sattui kaatosadepäivät. Silloin ajattelin sitä aikaa, kun minulla oli vielä koiria, että enpä minä niitäkään jättänyt koskaan ulkoiluttamatta koska sataa, joten ei ole mitenkään mahdotonta kävellä puolta tuntia sadesäällä ja kävelin vaan. Iloinen yllätys viikon lopulla oli 1 kilon painonpudotus, loppupaino 104,6 kg.


Viikko 3


Koska oli mennyt erittäin hyvin, niin tavoite oli jatkaa samaan malliin. Perjantaina kuitenkin kävi iso repsahdus. Meillä oli työpaikan tiimi-ilta, jossa tietysti ruokailut, mutta sen lisäksi vastoin suunnitelmiani aloinkin myös juomaan alkoholia ja lopputuloksena kömmin kännissä aamuyöstä kotiin, hampurilaispaikan kautta. Tämän kalorivahinkoja kompensoi hieman se, että lauantaina ei ruoka pysynyt sisällä joten eipä montaa kaloria tullut nautittua. Sunnuntaina sain askelmittariin 8000 askelta vaihdettuani autoon talvirenkaat itse ja käytyäni "katumuskävelyllä" tavallista pidemmällä lenkillä. Yllätyksekseni paino oli huolimatta tuosta repsahduksesta laskenut 0,4 kg, eli viikon loppupaino 104,2 kg.


Viikko 4 (menossa)


Edellisellä viikolla oli juteltu PT:n kanssa painotavoitteista ja siitä millaista vauhtia haluaisin pudottaa painoa. Sanoin, että haluaisin oikeastaan mahdollisimman nopeasti alle 100 kilon, mutta toisaalta pelottaa ettei käy samoin kuin esim. Cambridge-dieetin kanssa, että laihdun huippunopeasti, ja sitten laukeaa ahmintareaktio ja lihon pikavauhtia entistä isommaksi. Kuitenkin tuon 4 kilon matkan 100 kiloon asti pudottaminen nopeastikin on vielä ilmeisesti aika riskitöntä, toisin kuin kuukausien valtavat miinuskalorit. Eli uusi ohjelma:

- samat lihaskuntoliikkeet kuin aiemminkin, mutta 15 toistoa sarjassa, 2-3 kertaa viikossa
- pyrkimys saada viikkoon 3 tuntia kävelyä, tämän voi koostaa kuinka pienistä palasista tahtoo
- 1200 - 1500 kcal syömiset päivässä niin, että jos en liiku juurikaan, niin lähemmäs sinne 1200 kcal, mutta jos vaikka kävelen pidemmän lenkin niin lähemmäs tuota ylärajaa
- monivitamiinivalmiste päivittäin
- proteiinijuoma päivittäin
- pääasia kalorisisältö: jos jonain päivänä haluan syödä vaikka pizzan ja sen lisäksi loppupäivänä vain yhden proteiinipirtelön, ja koostaa niin 1200 kcal, niin sekin on ok, kunhan ei jokapäiväisesti noin vaan pääosa päivistä terveellistä, kasvispitoista ruokaa
- koska minulle on luontaista "pätkäpaastota" niin etten syö aamulla mitään, voin jatkaa niin, samoin se että mieluummin syön enemmän kaloreita harvoilla aterioilla kuin että "närppisin" useita välipaloja, on ok koska se itselläni toimii ilman että tulee kovia nälkiä tai huonoja oloja

Olen käytännössä syönyt 1200-1350 kcal per päivä. Yllättävän helppoa se on, kun ei kulu kaloreita aamu- tai välipaloihin joita en siis kaipaa enkä yleensäkään syö edes perus epäterveellisessä elämässäni. Tässä esimerkkipäivä (kalorit Fatsecret-mobiilisovelluksen laskemia):

Torstai 21.11.
Lounas: Pennepastaa kastikkeella, jossa ruokakermaa, oliiviöljyä, Beanit-härkäpapusuikaleita, parsakaalia ja punasipulia, parmesanraastetta + mausteita: 689 kcal
Välipala: Valio Profeel proteiinirahka mansikka, 10 viinirypälettä 172 kcal
Päivällinen: Riisiä, dal-linssimuhennosta, salaattia puoli lautasellista 459 kcal
=> yhteensä 1319 kcal

Olen ollut keskiviikosta alkaen tällä alemmalla kalorinsaannilla eikä vielä mitään nälkää tai vaikeuksia noudattaa. Sokerittoman energiajuoman (Nocco) juon yleensä joka päivä ja Pepsi Maxia sekä tietysti kahvia ja teetä. Toivottavasti menee näin hyvin jatkossakin - toki tiedän että näin alhaisilla kaloreilla ennemmin tai myöhemmin se nälkä ja ehkä jopa heikotus tulee, mutta tarkoitus on tosiaan jatkaa vain siihen asti että paino on alle 100 kg, ei siis montaa viikkoa :) Ja sitten kun tuo tavoite on saavutettu, otetaan lisää treeniä mukaan, kuntosali tms. Toistaiseksi motivaatio on hyvä saavuttaa ensimmäinen etappini, vaikka tulisikin epämiellyttävä olo tai mielitekoja.


torstai 24. lokakuuta 2019

Plussis alkaa yrittää liikkua: Personal Trainerille

Vasta nyt alkaa kovaan päähäni mennä perille se, että ihan oikeasti pitäisi tehdä jotain muutakin hyvinvointinsa eteen kuin yrittää ties kuinka monetta dieettiä. Monihan täällä on kommenteissa vahvasti suositellut liikuntaa, esim. kuntosalia, mutta minä olen aina ollut tiukkana: ei, minä inhoan liikuntaa, jo lapsena inhosin, olen jo hoikkana ollut kömpelö ja huono kaikessa liikunnassa. Enkä minä ainakaan kuntosalille ilkeä mennä, sinne nuorten ja kauniiden sekaan, enkä varsinkaan uimahalliin, puolialastomana kaljapötsiäni ja selkämakkaroitani esittelemään. Pitkistä kävelyistä taas iskee plantaarifaskiitti tai polvikivut kun on tuota elopainoa enemmän kuin hentorakenteisen naisen paikat kestää!

Mutta joo, olen kyllästynyt olemaan jo 45-vuotiaana ihan uskomattoman heikko ja vaivainen. Siihen etten saa solmittua kengännauhojakaan jos ei ole sopivaa koroketta, en pääse ilman tukea lattialta itse ylös, matka puolen kilometrin päässä olevaan K-kauppaan kävellen edes takaisin tuntuu kuin olisi vähintään puolimaratonin juossut. Viime aikoina on lisäksi vaivannut yläselkäkivut jotka säteilee rintapuolellekin ja ryhti muutenkin alkanut entistä enemmän muistuttaa sadun kyttyräselkäistä noita-akkaa.

Surffailin sitten netissä erilaisia kuntosaleja, personal trainereita jne. Suurin ongelmani oli, että minne/kenelle kehtaan mennä. Entä jos se tyyppi valmentaakin lähinnä jo valmiiksi timmejä ihmisiä kohti heidän urheilullisia tavoitteitaan eikä osaa yhtään ohjata kivulloista sairaalloisen ylipainoista (BMI:n mukaan olen tosiaan jo tätä tasoa) tätiä? Sieluni silmin näin jonkun nuoren hyvännäköisen pimun tiukoissa treenivaatteissaan yrittävän saada minut tekemään liikkeitä, joihin en unelmissanikaan pysty, ja itseni häpeämässä silmät päästäni.

No, löysin sitten palvelun (linkki) jossa PT:t ovat myös fysioterapeutteja eli terveydenhoidollisen koulutuksen saaneita, ja heidän sivuillaan myös mainostettiin että asiakkaina on mm. vanhuksia, ylipainoisia jne. Otin webbisivun lomakkeella yhteyttä toivoen että koko viesti häviää mustaan aukkoon eikä minun siis tarvitse ikinä alkaa liikkumaan ;) Mutta ei pahus, sieltäpä tänään soitettiin ja nyt on minulle sitten maanantaille klo 18 aika alkukartoitukseen ja etenemisen suunnitteluun. Hyvä puoli on, että koska minulla on erilaisia vaivojakin jo painoni takia niin pääsen aloittamaan fysioterapia-asiakkaana, ja se taas on halvempaa kuin pelkkä ei-terveydenhoidollinen PT-palvelu, koska fysioterapiapalvelu on ALV-vapaata.

Tiedän että minua tulee ankarasti ketuttamaan tämä homma, ottaen huomioon liikunnan inhoni ja sen että hoito tulee olemaan pääosin liikuntaa, sisältäen ainakin sitä salitreeniä. Mutta katsotaan nyt jos hommaan sopeutuisi, ja jos vaivaisen raihnainen vanhus -olo vähenisi, ja se vaikka motivoisi jatkamaan. Mutta kaikkeen minäkin ryhdyn, vanha akka...

perjantai 20. syyskuuta 2019

Mitä paremmin menee muuten, sitä paskemmin menee painon suhteen

On tämä kanssa. Mitä katsoo pääosin ulkomaisia laihdutus- ja ylipaino-ohjelmia, niin niissä näyttää, että ihmiset päätyvät sairaalloisen lihaviksi ollessaan masentuneita, ahdistuneita, jo lapsuudessa syvästi traumatisoituneita.

Mutta minulla kuvio näyttää olevan toisinpäin: kun menee lujaa, lihon oikein paljon. Tulee sellainen "nautitaan nyt täysillä" fiilis, antaa mennä syömisen ja juomisenkin suhteen.

On ollut lomien jälkeen erityisesti. töissä melkoinen onnistumisputki. Olen saanut isoja, vaativia projekteja maaliin aikataulussa, mitä kukaan ei odottanut. Minut on palkittu kuukauden onnistujana ja tekemiäni ratkaisuja halutaan käyttää referenssiratkaisuina kansainvälisellä tasolla. On ollut oikein mukavaa aikaa. Lisäksi olen käynyt akvarellimaalauskurssia ja elvyttänyt taideharrastustani.

Paitsi että paino on nyt siirtynyt sairaalloisen ylipainon puolelle eli BMI yli 40. Tähän se elämästä rennosti ja iloisesti nautiskelu meikäläisellä johtaa.

Vaihdevuosivaivat ei yhtään helpota asiaa. Olin jo kuvitellut, että nyt kuukautiset loppuivat, kun olivat puoli vuotta pois. Ja paskan marjat, sen jälkeen tuli kuuden kuukauden vuodot kerralla niin että kirjaimellisesti jouduin tutustumaan aikuisten kroonikkovaippoihin (ja vaatteisiin joihin voi piilottaa vaipat töissä). Hormoniepätasapainon aiheuttamaa paskaa oloa tuntuu myös helpottavan alkoholi, johon on tavallistakin suurempi kiusaus sen takia.

Silti henkisesti ei ole juurikaan ahdistunut olo. Nuorempana olisin kauhistellut: apua, nyt täytyy tehdä jotain, tämä on kauheaa. Nyt ajattelen, että menee niinkuin on mennäkseen, olkoon. Tuntuu melkein syylliseltä kirjoittaa tällaista blogiin, koska blogienhan pitäisi olla tsemppaavia ja iloisia: kyllä onnistut, kyllä jaksat, hyviä asioita kannattaa tavoitella. Se vaan ei ole rehellisesti sanoen oma kokemukseni tällä hetkellä.

Ulkonäköpaineista olen tainnut päästä lopullisesti eroon. Eräänä aamuna töissä katsoin itseäni peilistä. Sieltä katsoi takaisin erittäin kärttyisän näköinen, bulldog-naamainen, punasilmäinen, pahalla ruusufinnillä varustettu erityisen ruma ämmä. Sen sijaan että olisin inhonnut sitä ja sanonut, että hyi v****, totesin tyynesti, että näillä mennään, näytänpä melko kokeneelta ainakin ja siltä että on muutamat yöt tullut tehtyä ylitöitä :D

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Mökkeilyä ja Curly Girl metodia hiuksille

Meikäläisellä alkoi loma juhannuksesta ja tässä viimeisen viikon olen ollut Varsinais-Suomessa, tarkemmin sanoen Kiskossa, mökkeilemässä. Koska varasin mökin tosi myöhään ei enää ollut paljoa valinnanvaraa, kun en sellaisiin mökkeihin halua jossa ei ole nykyajan mukavuuksia kuten sisävessaa, ja päädyin siksi varaamaan pelkästään itselleni 10 hengelle tarkoitetun Louhelan maatilakeskuksen. Vähän kallista ja luksusta joo, mutta koska kokonaisuudessa on kaksi eri taloa, kutsuin sentään pariksi yöksi vanhemmat ja pikkuveljeni pikkumökkiin lomailemaan ja kestitsin heille ruoat ja lämmitin puulla lämpiävän saunan ja paljun. Muuten olen nauttinut vaan maaseudun rauhasta ja itsekseni olosta luonnon keskellä. On tainnut kyllä pari kaljakeissiäkin upota lomaa aloitellessa ;)

Näkymä paljusta: itse talo, taustalla vuokraan kuuluva pikkumökki ja ulkorakennuksia

Erittäin mukava paikka kyllä: joki menee vierestä, ja talolla oma soutuvene rannassa, naapureita ei lähellä, kivat avarat peltomaisemat eikä hyttysiä kuhisevaa metsänkorpea (erityisesti koiranomistajille hyvä lisäbonus: iso piha on kokonaan aidattu joten koiria pystyy pitämään vapaana). Vanhan ajan maaseudun lintuja kuten leivosia ja töyhtöhyyppiä pihapiirissä ja peurat tulee iltaisin jokirantaan myös. Ai että kun saisi tehdä lähes pelkästään etätöitä niin muuttaisin johonkin tällaiseen paikkaan pysyvästi asumaan! Lähin kauppa löytyy 4 km päästä Kiskon kirkonkylältä, ja Salon palvelut on noin 30 km päässä. Siellä olenkin käynyt myös ulkoilemassa ja iltatorilla, ja nyt on taas jalkapohjakipua aiheuttava plantaarifaskiitti mennyt pahaksi liiasta läskinä kävelemisestä... Mikä onkin ainoa loman huono puoli, muuten on ollut erittäin rentouttavaa ja mukavaa.

Pikkumökki, jossa myös kaikki  mukavuudet ja mm. ilmalämpöpumppu 

Salon torin kukkaistutuksia 
Salon torin vieressä olevan puiston kukkia

Halikonlahden lintualueen kävelyreitillä 
Halikonlahden merinäkymä

Curly Girl

Varmaan kukaan ei ole pystynyt välttymään lukemasta hiustenhoidon uudesta muotivirtauksesta eli
Hiukset Final Washin jälkeen
ns. Curly Girl metodista, en edes minä ;) Se on alunperin afroamerikkalaisten kiharan tukan hoitoon tarkoitettu menetelmä, jonka sanotaan sopivan myös taipuisalle tai laineikkaalle hiukselle. Netistä löytyy kaikenlaisia kuvasarjoja, joissa jopa näennäisesti aivan suorahiuksiset naiset on saaneet luonnonkiharat hoitamalla tukkaa menetelmän mukaan (linkki juttuun "salakiharoista").

Itselläni ei ole kiharat hiukset muttei suoratkaan, vaan vahvasti taipuisat tai paikoitellen laineikkaat, sellainen laittamatta räjähtäneen näköinen pehko, joten ajattelin että tämä voisi minulle jopa toimia. Aloitin muutama viikkoa sitten pesemällä ensin tukan sulfaatillisella mutta silikonittomalla pesuaineella, ja sen jälkeen käyttämällä vain sulfaatittomia ja silikonittomia shampoita ja hoitoaineita (kotimaisen Varpu sarjan).

Olen myös noudattanut muita ohjeita kuten hiusten kuivaaminen "ploppaamalla", sopivan geelin käyttö tukkaan sekä harjaamisen ja kampaamisen välttäminen. Tällä hetkellä on kyllä fiilis että tämä menetelmä ei minulle taida kuitenkaan sopia, erityisesti seuraavista syistä:

- Päänahkani on rasvoittuva, ja pelkkä hoitoainepesu ei pese puhtaaksi, eikä oikein edes sulfaatittomalla shampoolla pesu. Joudun pesemään tukkaa joka päivä noilla aineilla, kun oliiviöljysaippualla riittää joka kolmas päivä pesu.
- Se geelin käyttö... CG menetelmässä käsketään puristella geeli tukkaan ja sen kuivuttua puristella "gel cast" pois, eli sellainen kova geelistä muodostunut kuori. Mutta ei mun tukkaan tule sellaista kuorta vaikka laittaisi miten paljon geeliä, vaan hius imee geelin ja tulee vaan rasvaisen näköiseksi. Puristelu ei auta asiaan mitenkään.
- En ymmärrä miten pystyy olemaan kampaamatta tai harjaamatta tukkaa. Nyt kun olen ollut lomalla niin olen vaan ollut, mutta ihan kamalaltahan se näyttää, sellainen epäsiisti takkupesäke, jossa hiuslatvat klimppiintyy rastamaisiksi paakuiksi. "Lehmännuoleman näköiseksi", kuten äiti sanoi nähtyään minun "hienon" CG lookini.

Mitään kiharoita ei ole tosiaan tullut, pikemminkin laineikkuus on vähentynyt. Loman ajan aion kokeilla tätä mutta jos tilanne ei parane, ennen töihin paluuta kyllä pesen tukan oikein kunnon sulfaattishampoolla, suoristan suoritusraudalla ja nautin siitä paljon ;)

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Helpoin elämäntapamuutos: veden juonti, ja kun sekin on vaikeaa

Viime kirjoituksen kommenteissa joku sanoi samaa, mihin olin itse jo kiinnittänyt huomiota: että isot muutokset kerralla ei ainakaan tällaisella kroonisesti stressaantuneella ja unettomuudesta kärsivällä onnistu, vaan johtavat aina mielihalujen kostoiskuihin sitten kun tahdonvoima pakottaa itseään väsymyksestä ja pytytyksestä huolimatta eteenpäin loppuu.

Koska jotenkin haluan kuitenkin parantaa elämäntapojani, ajattelin että otan yhden muutoksen, joka olisi mahdollisimman vaivaton. Näin saisin kokemuksen miten rutiinejaan yleensä saa muutettua. Olen aina juonut kauhean huonosti vettä. Usein en juo sitä koko päivänä, vaan juon vain kahvia, energiajuomia ja Pepsi Maxia. Yleensäkin juon edes noita nesteitä vasta silloin kun on heikottava jano. Ja koska veden juomisen lisääminen ei vaadi mitään isoa vaivannäköä kuten esim. ruokavaliomuutokset jotka vaatii aikaa ja vaivaa ruoanlaittoon, ajattelin että tässäpä minulle oiva elämäntapamuutos josta voisin saada onnistumisen kokemuksen. Ei edes pahassa työstressitilanteessa voi väittää, ettei olisi muka aikaa tai jaksamista juoda vettä vähän normaalia enemmän.

Plant Nanny vedenjuonnin seurantasovellus avuksi

Kasviparkani on taas janoinen
No, minäpä sitten otin puhelimen sovelluskaupasta sovelluksen vedenjuonnin seurantaan. Niitä oli monenlaisia tarjolla, mutta valitsin sympaattisen oloisen Plant Nannyn. Siinä ideana on, että valitaan itselle kasvi, joka istutetaan ruukkuun, ja kasvi voi hyvin ja kasvaa aina kun käyttäjä kirjaa ohjelmaan riittävästi juotua vettä, ja kuihtuu ja tulee surulliseksi jos ei juo tarpeeksi.

Ohjelmaan kirjataan alkuun oma paino ja lasin koko, minkä kerran vettä juo kerralla. Kun syötin sinne painoksi 105 kg, tuli ihan tolkuton määrä vettä juotavaksi. Netistä kun asiaa selvittelin, niin kävi ilmi, että tarpeellisen vedenjuonnin määrän laskukaava, jota ohjelma käyttää, toimii parhaiten normaalipainoisilla, eikä ninkään meillä, joilla kehosta on rasvaa paljon normaalia suurempi osuus. Niinpä laitoin Plant Nannyyn painokseni 70 kiloa, millä sain järkevänoloisen vähän päälle 2 litran juomissuosituksen päivässä.

Plant Nannystä tulee 4 tunnin välein ilmoitusta, jos ei ole kirjannut yhtään lasia vettä juoduksi. Tämän saa poiskin päältä jos haluaa. Juodun veden kirjaaminen käy helposti painamalla näytöllä näkyvää lasin kuvaa kunnes kuuluu kilahdus.

No miten on sujunut eka viikko

No heikosti, ja täytyy sanoa että tämä kyllä kertoo paljon siitä, miksi paljon isommilla elämäntapamuutoksilla on minun tapauksessani huono todennäköisyys onnistua. 

Alkuun taas innolla. Otin tuon appsin. Sen lisäksi ajattelin että voisin alkaa kokeilla erilaisia makuvesiä tehdä. Ostin korkillisen karahvin, laitoin ekana päivänä sinne sitruuna- ja appelsiiniviipaleita ja kylmää vettä. Seuraavana mansikkaviipaleita ja basilikaa. Ja oli hyvää, ja join tarpeeksi vettä. Ja tosiaan, oli hienoa kun ei tullut sitä heikottavan janon oloa missään vaiheessa.

No, sitten tuli eka työpäivä kokeilulla. Ja siinä vaiheessa tuli ongelmat. Töissä ei tullut vaan juotua vettä, ja ohjelman muistutuksiinkin reagoin vaan laittamalla puhelimesta äänet pois ettei häiritse. Illalla sitten lisäksi päädyin huijauskäytökseen, eli laitoin ohjelmaan juoduksi monta lasia vettä vaikken ollut juonut, ettei mun kasvi kuole ;) Seuraavana päivänä oli olutjano, ja järkeilin että oluthan on suurimmaksi osaksi vettä, joten enköhän voi myös tölkin olutta merkata tuonne ohjelmaan juoduksi vesilasiksi. Kun eihän sitä viitsi enää lisää nestettä juoda jos muutenkin juo jo pari litraa kaljaa illassa.

Nyt kyllä tosissaan täytyy yrittää tätä

Kun ei se edes siellä töissä veisi paljon mitään aikaa käväistä hakemassa taukohuoneesta lasi vettä ja juoda se. Tai ottaa oma vesipullo mukaan. On ihan oma asenneongelma, ettei muka voi keskeyttää kuumeista koodaamista edes siksi aikaa että juo lasin vettä. 

Ja tuo vesien korvaaminen kaljoilla ei tietenkään käy ollenkaan. Kaikki juotavat nesteethän on enimmäkseen vettä, joten voisin taas olla juomatta yhtään vettä ja vaan kirjata samalla logiikalla kahvikupilliset ja energiajuomat vedeksi. Eikä tilanne terveyden kannalta olisi yhtään parempi kuin ennenkään.

Nyt alkavan viikon tavoite on siis saada juotua ohjelman suosittelemat lasilliset päivässä, ja ihan oikeaa vettä. Ja jakaa juomista myös työpäivälle.


perjantai 7. kesäkuuta 2019

Eipä ole viitsinyt kirjoitella kun hävettää

Eikä jaksaisi kertoa sitä samaa vanhaa kuviota taas. Mutta valehtelemaankaan en rupea ja kun kerran kuulumisia on kyselty niin... Eli kivasti lähti ensin rasiadieetillä painoa, sitten Via Escalla, mutta niinhän siinä kävi, että ei meikäläinen kovin kauaa jaksanut laittaa itselleen ruokaa 5 kertaa päivässä, juosta kaupassa pitkät ostoslistat mukana ostellen ties mitä fenkoleita ja yrttejä. Repsahdus alkoi kuten ne aina, lievänä. Yhtenä päivänä totesin että tänään en kyllä viitsi laittaa päivällistä, tai syödä aamupalaa. Sitten ne päivät alkoi yleistyä, jolloin teki pieniä poikkeuksia ohjelmasta. Jonkin ajan päästä huomasi, että ei ole moneen päivään avannut koko sovellusta, ja on syönyt taas lähinnä karjalanpiirakoita, pasteijoita, juustoa, keskikaljaa, energiajuomaa ja karkkia. Tuo on se erikoinen perusruokavalio johon aina palaan: ruokavalio, jossa ei syödä ollenkaan varsinaisia lämpimiä ruokia tai pääruokia, vaan lähinnä kaikenlaista äärimmäisen epäterveellistä naposteltavaa.

Olipa siinä sitten dieettien aikana kertynyt myös patoutunut alkoholinhimo. Joten kun sillekin taas annoin vähän periksi, niin sitten seurasi noin kuukauden kausi, jolloin join joka arkipäivä 4-6 isoa olutta ja viikonloppuna reilusti enemmän. Ja aina kun minä juon, myös SYÖN. Paljon. Juoksen lähikaupassa joskus jopa useita kertoja illassa hakemassa jotain mitä on alkanut tehdä mieli. Pähkinöitä, Minibel juustokiekkoja tai leipäjuustoa, riisikakkuja, chipsejä, karkkia, jäätelöä...

Lopputulos on oman elämäni painoennätys. Painan nyt 105 kg ja paino aiheuttaa jo kävellessä jatkuvia kipuja lonkissa ja polvissa, joten enpä paljoa kävele. Kamalaa oli, kun työpaikalla tuli palohälytys (osoittautui aiheettomaksi) ja piti mennä 6. kerroksesta palorappusia pois. Hidasta kaiteesta tiukasti kiinni pitäen könkkäämistä se oli ja seuraava päivä oli etäpäivä koska olin lähes liikuntakyvytön kipujen takia.

Tänäänkin ollut taas semmoinen noin 4000 kcal päivä. Haaveilen tietysti, että kunhan loma juhannuksesta alkaa, niin sitten teen parannuksen. Edes jonkinasteisen. Mutta on se tavallaan pelottavaa, miten huonosti ihminen omaa syömistään hallitsee. Ja se, että kun aloitin tätä blogia, tuskailin sitä kuinka yököttävää on painaa 73,5 kiloa. Aloitin sinisilmäisesti tehokasta projektia hoitaa makkarat kropasta mäkeen, olettaen sen olevan aika helppo juttu. En todellakaan olisi uskonut, jos joku olisi sanonut, että 6 vuoden päästä olet 30 kg painavampi, eikä sinua haittaisi 73 kilon paino pätkääkään.

Olisipa edes joku tekosyy

Vaan ei ole. Ei äärimmäistä stressiä, ei mitään isoja ongelmia elämässä, ei hirvittävää henkistä tai fyysistä pahaa oloa. Minä vaan olen syönyt ja juonut kuten olen halunnut, ja lopputulos on mikä on. Ja suuri osa minua haluaa elää loppuiän näin, silti vaikka se loppuikä olisikin varsin lyhyt kun terveysriskit paskoista elämäntavoista kasaantuu. Hyvä lähtökohta minkäänlaiseen elämäntapamuutokseen: heikko motivaatio, ei tahdonvoimaa vaikka välillä vähän motivoituisikin.

En minä näitä tosin arjessa kauheasti mieti

Lähinnä nyt kun asiasta pitää kirjoittaa. Muuten elämä on ihan jees. Töissä on kiinnostavia projekteja, harrastan villiyrttien keräilyä ja osallistun taidekurssille, laitan terassipuutarhaani ja pihaani (viimeisin hankinta pyöreä, kuomullinen sohva). Mökki vuokrattuna Kiskosta heinäkuun alusta alkaen viikoksi. Sellaista plussapalleron elämää.


sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Painonhallinta ja opittu avuttomuus

Olen tässä taas tätä laihtumisen vaikeus -asiaa miettiessäni havainnut, että olen ihan itse omaksunut kasan ajatusmalleja ja uskomuksia, jotka tekevät minusta uhrin ja totaalisesti avuttoman sekä kehoni että ulkoisten voimien edessä. Heti alkuun täytyy sanoa, että sanon näin vain itsestäni, enkä väitä että pätee kaikkiin. Esimerkiksi kun olen katsonut "Hengenvaarallisesti lihava"-sarjaa, niin siellä vaikuttaa olevan jo lapsena vaikeasti traumatisoituneita ihmisiä, joille herkut on erittäin tärkeä ja usein jopa ainoa mielihyvän lähde elämässä. Sellaisille ihmisille varmasti todellakin on käytännössä mahdotonta laihtua ilman terapiaa ja usein se lihavuusleikkauskin on tarpeen.

Mutta sitten on meikäläinen, jolla ei voi sanoa olleen mitenkään vaikea lapsuus. Lisäksi paino-ongelmani alkoivat vasta 30 v iän jälkeen ja kertyivät hitaasti, ennen kuin ensimmäinen laihdutusyritys sitten laittoi vähän vauhtia laardin kertymiseen. Minun kyvyttömyyteni hallita painoani taitaa olla lähinnä opittua avuttomuutta ja kieltäytymistä sietää pientäkään epämukavuutta vedoten monenlaisiin tekosyihin kuten:

- geenit, äitini puolelta suvussa kaikista tulee vanhemmiten tosi lihavia
- se on joku riippuvuusmekanismi tai sairaus kuten ahmimishäiriö, en voi sille mitään
- välillä on stressiä ja vastoinkäymisiä, kai sitä nyt jotain iloa saa itselleen ottaa silloin
- mä olen yleisesti rento ja joviaali tyyppi enkä joku salaatinlehtiä järsivä terveysniuho
- johan kokemus on osoittanut että ei vaan onnistu, miten se muka voisi jatkossakaan onnistua?
- olen laiska joten en pysty

Vastaväitteitä perususkomuksilleni


Ne geenit

On totta, että suvussani on ihmisiä, esim. oma äitini, joilla oikeasti näyttäisi olevan kokoisekseen ihmiseksi varsin alhainen peruskulutus ja heidän on vaikea pysyä normaalipainossa vaikka söisivät varsin terveellisesti (tosin äitinikin on painanut enimmillään vain 80 kg, ei ikinä päätynyt kolminumeroisiin lukuihin kuten minä). Mutta minun kohdallani kyse ei ole tästä, koska aina kun olen lihonut, olen syönyt ja juonut tolkuttomasti kaloreita, ei ole kyse mistään ihmeellisestä "syön vain 1500 kcal päivässä mutta painan silti 100 kg" aineenvaihduntamysteeristä. Lisäksi, joka kerta kun olen noudattanut dieettejä tunnollisesti, laihtuminen on ollut juuri sitä luokkaa mitä laskennallisesti pitäisikin. Näyttää siis, että en voi vedota epätavallisen alhaiseen energiankulutukseen, vaan se on ikäiselleni ja painoiselleni naiselle aivan tavanomainen.

Riippuvuuksien tai syömishäiriön uhri?


Tämä on jo vähän vaikeampi. En ole koskaan uskonut olevani riippuvainen mistään tietystä jutusta kuten että olisin sokeririippuvainen. Mutta silti olen ajatellut jossain taustalla, että syömisen vaikka oikeasti pohjimmiltaan haluaisi laihtua aiheuttaa jonkinlainen aivokemiallinen riippuvuuskuvio. Jolle en luonnollisesti voi mitään koska se on jonkinlainen fysiologinen kuvio, jossa aivoni eivät saa mielihyvää muuta kuin riippuvuuskäytöksistään kuten rasvaisen ja suolaisen ahmimisesta. Välillä olen jopa ajatellut että minulla on ahmimishäiriö, joka on varsinainen syömishäiriö. Mutta käytännössä varsinaista ahmimiskäytöstä minulla on ollut vain pitkien ääridieettijaksojen kuten Cambridgen pussikuurivaiheen jälkeen. Jolloin asian voi hyvinkin selittää ihan luontainen valtava nälkävelka. Muuten olen ahmimista paljon rauhallisemmin liikaa syövä "naatiskelija". En siis jaksa uskoa oikein varsinaiseen syömishäiriöön enkä edes pakonomaiseen riippuvuuteen kohdallani.

Ruoka ja juoma lääkkeenä elämän vastoinkäymisiin

Tämä viimeisin oli hauska. Minulta murtuu häntäluu ja kädessä venähtää jänne, ja heti samana iltana marssin kivuista huolimatta kauppaan ylettömän tuohtuneena koko maailmankaikkeutta kohtaan, joka on niin paska paikka että täällä ihmisiä liukastuu ja luita katkeilee, ja ostan kaikkea mahdollista roskaa ihan vain v*tutukseen. Jäätelöitä, energiajuomia, limsaa, rasvaisia muna-riisipasteijoita, pakastepizzoja kasa, reilusti kaljaa, suklaata, irtokarkkeja. Illalla mässytän niitä kotona ajatellen jossain taustalla: "siitäpä sait maailmankaikkeus, jos sinä alat pyttyilemään mulle niin minäkään en noudata sääntöjä siitä miten pitäisi elää vaan teen just miten minä haluan". Silti,vaikka laihduttaminen on ollut nimenomaan oma päätökseni eikä sitä ole kukaan ulkopuolinen minulta vaatinut.

Onhan näitä asioita muitakin kasa, jotka mielestäni paitsi oikeuttavat, suorastaan pakottavat minut syömään liikaa kaloreita. Työstressi, PMS-vaivat, kaikenlaiset arjen pienet vastoinkäymiset, se että jonain aamuna vaan nousee "väärällä jalalla" ja tuntuu että eniten v*tuttaa kaikki. Ei sitä kieltää voi, etteikö mässäämisestä ja ryyppäämisestä olisi tilapäistä helpotusta näihin saatavissa, mutta en voi enää väittää, että minun muka oli pakko tehdä niin, koska ulkomaailma (tai oma keho) oli tuhma ja asiat ei menneet mieleni mukaan. Jatkossa minun täytyy ottaa täysi vastuu ja sanoa: "minä valitsin ottaa tilapäisen helpotuksen  negatiiviseen tuntemukseen nauttimalla runsaasti kaloreita, tietäen ihan täysin että se vaikeuttaa pitkän ajan tavoitettani laihtua, ja jos näitä tapahtuu usein, estää tavoitteeni saavuttamisen täysin". Kukaan tai mikään ei pakottanut, minä valitsin.

Rennon syöpön ja juopon imago

Tämä on hassua että yritän ylläpitää tätä mielessäni, silti vaikka aika vähän olen edes ihmisten kanssa tekemisissä käytännössä. Esim. töissä käyn syömässä ihan yksikseni, joten minun ei tarvi kenellekään selitellä, jos syön salaattiaterioita päivästä toiseen. Työhön liittyvät juhlat - niitä nyt on sen verran harvoin että vaikka jokaisessa niistä söisin ja joisin mitä haluan, ja olisin se tuttu "mässääjä ja viskisieppo, harvinainen naisihminen joka ei kaloreita laske eikä terveyttä mieti", niin nämä eivät estäisi merkittävää laihtumista nykyisestä, jos muuten eläisin siivosti. Halutessani voisin siis pitää imagoni helposti ja silti laihtua.

Kun se ei ole ennenkään onnistunut, ei se onnistu nytkään

Tämä on varma tae ettei edes tosissaan yritä. Koska turhaahan se on kumminkin, joten miksi tuhlata energiaansa, kunhan nyt muodon vuoksi vähän jotain pientä yrittelee, kun olisihan se hyvä kumminkin laihtua. Mistään uuden taidon oppimisesta elämässä ei tulisi mitään, jos suhtautuisi mahdollisuuteen oppia niin pessimistisesti kuin minä olen suhtautunut mahdollisuuksiini laihtua. Jos kävelemään opetteleva lapsi ajattelisi näin, niin hän pienen harjoittelun jälkeen päättäisi, että häneltäpä vaan puuttuu selvästi joku luonnonlahja kävelemiseen, senhän todistavat jo lukemattomat pyllähdykset yrittäessä kävellä, joten mitä sitä enää yrittämään, siinä vaan satuttaa itsensä. 

Olen laiska joten en pysty

Hiljattain kirjoitin tänne valitusvirren siitä, että en voi onnistua, koska en jaksa laittaa ruokia, joten olen tuomittu syömään kaloripitoisia ravintolaruokia ja eineksiä, mikä estää laihtumisen. Tosiasiassa se on ihan vaan valinta, jos totean että laihtuminen ei ole vaivannäön arvoista. En minä töissäkään sano, jos tulee tehtävä joka vaatii paljon taustaselvittämistä ja kokeilua ja raakaa työtä, että valitettavasti en voi enkä pysty, koska minä nimittäin olen laiska ihminen, joka en jaksa nähdä sellaista vaivaa - että voisitteko antaa minulle vain helppoja tehtäviä jatkossa kiitos! Päinvastoin totean että no nyt sitten vaan perehtymään ja tekemään, kun ei se asia lykkäämällä kuin pahene. Miksi en muka pystyisi ruoanlaiton kanssa käyttämään samanlaista sisua, joka toteaa vaan että joo, on vähän tylsää mutta tämä homma vaan on hoidettava alta pois jotta asiat etenee?

Uusia perususkomuksia


Ajattelin katsoa mitä tapahtuisi, jos tietoisesti yrittäisin korvata noita negatiivisia perususkomuksiani positiivisemmilla kuten:

- Mikään ulkoinen tilanne ei pakota minua syömään tai juomaan. Halu tai impulssi sellaiseen käytökseen kyllä voi tulla ilman tietoista tahtoa jostain alitajunnan tai vanhojen ehdollistumien syövereistä, mutta valinta käyttäytyä impulssin mukaan on aina tietoinen valinta, josta olen yksin vastuussa, samoin sen seurauksista.
- Geenejä minun on turha syyttää, koska jopa pitkän jojoilun jälkeen aina kun onnistun pysymään dieetissä, laihdun aivan keskiarvoihmisen oletusarvojen mukaan. Via Escalla olen syönyt peräti 1800 kcal päivässä ja laihtunut 600-900 g per viikko, eli kulutus on ihan hyvällä tasolla.
- "Ei se kumminkaan onnistu" asenteen voisin korvata samanlaisella jääräpäisyydellä kuin mitä käytän töissä kun ratkaisen vaikeaa ongelmaa: Jos ei hyvällä, niin sitten vaikka pahalla! Periksi en anna, koska vihaan periksi antamista. Sitä paitsi aina kaikki ongelmat ratkeavat ajallaan kun vaan ei anna periksi ja jaksaa etsiä uusia lähestymistapoja ja tehdä sinnikkäästi työtä vaikka turhauttaakin etenemisen hitaus.
- Jos minusta tuntuu että ei huvittaisi tehdä jotain, vaikka laittaa ruokaa, niin se ei tarkoita että sen tekeminen on jotenkin mahdotonta. Voin päättää tehdä silti, koska arvostan tavoitettani laihtua terveyden takia enemmän kuin sitä että hetkellisesti on vähän tympeää vaikka työpäivän jälkeen laittaa ateria sen sijaan että ajaisi Hesen kautta kotiin. 

Tavoite olisi, että en enää tulisi selittelemään tänne, että kyllä minä yritin mutta kun onnettomuus tai työstressi tai auton hajoaminen tai mikä milloinkin pakotti minut taas lankeamaan, vaan ainakin ottaisin täyden vastuun jos itse VALITSEN langeta syöpöttelyyn käyttäen syynä jotain elämän tapahtumaa. "Niin, tällä kertaa arvostin vaan enemmän makunautintoja ja turruttavaa ähkyä kuin laihtumistavoitettani. Minulla on oikeus tehdä niinkin aina jos haluan. Seuraukset ovat myös yksin minun ansiotani tai syytäni, eikä niistä voi syyttää mitään ulkoista tapahtumaa."

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Villivihanneskurssilla

Kipeää persettä (eli murtunutta häntäluuta) parannellessani aloitin netissä, jotain vaivoista ja kivuista huomion vievää tekemistä kaivatessani, villivihanneskurssin. Kyseessä on aiheesta kirjojakin kirjoittaneiden Raija ja Jouko Kivimetsän "Villiinny villivihanneksiin 2019" kurssi (linkki). Kurssin vetäjillä on muuten myös erinomainen hortoilu.fi sivusto, johon kannattaa tutustua jos asia kiinnostaa, sillä sieltä löytyy paljon tietoa ja villivihannesreseptejä ilmaiseksi.


Olen aina tykännyt ajatuksesta keräillä luonnosta ravintoa, mutta en ole saanut viherpuolesta aikaiseksi muuta kuin kerätä keväällä nuoria nokkosia ja joskus voikukanlehtiä salaattiin. Lisäksi olen tiennyt, että ketunleivät suolaisina sopisivat varmaankin moneen ruokaan, samoin makea kallioimarre, mutta en ole saanut aikaiseksi ottaa selvää tai kokeilla mihin, tai käytännössä kerätä niitä. Ajattelin, että tänä vuonna voisin laajentaa repertuaariani, ja samalla lisätä arkeeni vähän tarkoituksellisemman oloista liikuntaa kuin kävelyteiden tarpominen, jotta joku tietty askelmäärä aktiivisuusrannekkeessa tulee täyteen.

Tänään villiyrttikurssin ensimmäisen osan materiaalit tulivat jakoon ja täytyy sanoa että olen kyllä aika innostunut! Harvoin sitä tämän ikäinen ihminen oppii niin paljon uutta asiaa kerralla. Sain mm. tietää, minkä keräily kuuluu jokamiehenoikeuksiin ja minkä ei, ja että jos haluaa keräillä jokamiehenoikeuksiin kuulumattomia kuuluvia juttuja kuten puiden kerkät ja lehdet Metsähallituksen mailta, voi tähän hankkia kätevästi mobiililuvan. No sitten on tietysti se ongelma että mistä tietää mitkä on Metsähallituksen maita... Sehän on selvää ettei kenenkään yksityisen pihamailta tai talousmetsistä saa kerätä puita vahingoittavaa materiaalia, mutta mietin esim. näitä oman asuinalueeni kaupunkimetsiä - en yhtään tiedä kuka ne omistaa. Mutta taidan olla pahis ja kokeilla keväämmällä silti kerätä pieniä maistelumääriä luonnon antimia sieltä. Itse asiassa olen nähnytkin täällä ekohippien luvatuilla mailla ihmisiä usein jo alkukeväästä kulkemassa korien ja pussukoiden kanssa ja keräämässä jotain, ja olen ihmetellyt että mitä ne muka löytää, kun ei vielä sieniä tai marjojakaan ole. Ehkä ne on näitä villivihannesihmisiä!

Kotimaisten puiden syötävät osat

Keräilyä koskevan yleistiedon ja sääntöjen lisäksi ensimmäinen oppitunti koski kotimaisia puita, joista löytyy syötäviä osia. Ilmeisesti jo hyvin varhain keväällä voisi näistä jotain löytää. Laitan tähän jotain yleisluontoisesti, ja sitten laajemmin kunhan myöhemmin keväällä pääsen käytännössä testailemaan näitä.

Koivu

Koivusta saa mahlaa, jonka kerääminen neuvottiin opetusvideolla. Sitä ei luonnollisesti saa kerätä muuta kuin omista koivuistaan tai maanomistajan luvalla, koska kyllähän se puuta vahingoittaa että kuoreen porataan reikä ja siitä valutetaan mahlaa. Mahlat siis jäänevät itseltäni maattomana kaupunkiasujana kokeilematta. Sen sijaan koivun hiirenkorvia eli silmuja ja nuoria lehtiä aion kyllä kokeilla. Nuoret lehdet sisältävät ilmeisesti paljon ravintoaineita, ainakin C-, B2- ja B3-vitamiineja, beetakaroteenia ja jopa proteiinia. Lapsena niitä joskus kesällä napsin suuhuni mistä muistan saaneeni äidiltä torut, että eivät ole mitään ihmisen ruokaa, älä nyt hyvänen aika tuollaisia syö! Lapsen vaisto näköjään oli oikeassa että on syötävää ja vieläpä terveellistä.
Koivuviinaa aion aivan erityisesti kokeilla, koska viinan juonti on aina kivaa:

vajaa pullollinen maustamatonta viinaa
reilu kourallinen silmuja tai hiirenkorvia
(sokeria)
Jätä viina uuttumaan vuorokaudesta pariin viikkoon. Siivilöi koivun silmut tai hiirenkorvat pois. Lisää halutetessasi lusikallinen sokeria. Tarjoa viileänä.

Kuusi

Kuusesta voi syödä sesonkiaikaan kerkkiä eli silmuja ja vaaleanvihreitä vuosikasvaimia. Maun sanotaan olevan kirpeän raikas (olen vähän skeptinen voiko mikään havupuun osa olla hyvää, mutta kokeillaan!). Kerkistä haudutettu tee auttaa väsymykseen ja lievittää yskää ja hengitystieongelmia. Näitä voi myös pakastaa minigrip-pusseihin. 

Pihlaja

Kaikkihan tietävät että pihlajan marjoja voi käyttää ravinnoksi, mutta itselleni oli iso yllätys että pihlajan silmuja ja lehtiä voi myös! Silmujen sanotaan olevan jopa suorastaan makuelämys vailla vertaa - niiden kuvataan maistuvan "hurmaavasti mantelilta tai oikeastaan mantelilikööriltä". Ei hitsi, tämä on pakko testata kunhan kevät etenee! Täytyykin ottaa lähiseudun pihlajat pian jo tehovalvontaan, koska kurssilla sanottiin, että silmut on oikeassa vaiheessa vain muutaman päivän keväällä. Pihlajan lehdistä voi myöhemminkin kesällä tehdä yrttiteetä.

Omena

Itse omenan lisäksi omenapuun lehtiä voi syödä. Ne maistuvat parhaalta kerättynä ennen omenapuiden kukkimista keväällä. Lehtiä voi syödä salaatissa tai niistä voi hauduttaa yrttiteen. Sisältävät tulehduksia ehkäisevää floretiinia.





keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Läski liikkuu, lasaretti kutsuu

Aloinpa ihan kesken työpäivän (kahvitaukoaikaan) kirjoittaa blogitekstiä, kun en kumminkaan pysty työtä tekemään ennen kuin särkylääke alkaa vaikuttaa.

Mutta siis... ViaEsca dieetin ja laihtumisen innoittamana päätin, että alanpa saman tien kävelemään ja ulkoilemaan enemmän. Kuluuhan siinäkin kaloreita, terveys ja kunto paranevat, ja mielikin voisi piristyä kun ei aina istu sisällä koneen äärellä.

Siinäpä sitten aloitin päivittäiset lenkit, tavoitteena aktiivisuusrannekkeen suosittelemat 10 000 askelta päivässä. Kalorinkulutus nousi 2300 kcal / päivä tasolta 2800 kcal / päivä tasolle, ja tuntui että se on riittävän motivoivaa jaksaa liikkua. Varsinkin jos nyt ei ole ihan niin orjallinen, että kaikkein karseimmillakin keleillä olisi pakko kävellä.

Pari viikkoa kävelyä, ja alkoi ensimmäinen kipu ja vaiva. Jalkapohjiin alkoi sattumaan. Ensin se oli suht pientä, alkoi iskeä vasta pidemmillä lenkeillä tai jos oli pitkään istunut paikallaan ja sitten nousi seisomaan. Mutta aika pian kipu alkoi erityisesti kantapään alueella olla niin järkyttävää, että oikein pelotti astua esim. aamulla sängystä lattialle. Googlettelu antoi tulokseksi, että minua taitaa vaivata plantaarifaskiitti , ilmeisesti yleinenkin vaiva jos ylipainoisena alkaa yhtäkkiä liikkumaan paljon. No, eipä mitään, taukoa vähän sille kävelylle jos se siitä teentyisi.

No viime viikonloppuna sitten koin, että jalkapohjakipu oli jo sen verran siedettävää, että hyvillä pehmeillä kengillä voisin ehkä vähän kävellä. Lähdin kotoani kävelemään kohti Lammassaarta, mutta eikö mitä: juuri ennen Lammassaareen vieviä pitkospuita kaaduin ääriliukkaalla jäisellä polulla, ja häntäluu otti erityisen pahaa osumaa, eikä vasen käsi jolla otin kaatumista vastaan sekään hyvää tykännyt. Kävelin sitten takaisin kotiin useamman kilometrin käden turvotessa vähitellen entistä pahemmaksi tummanpuhuvaksi, hanskaan mahtumattomaksi "nyrkkeilyhanskaksi" ja selkärangan alaosan tuntuessa joka askeleella siltä, kuin puukko siellä kääntyilisi lihan sisässä.


Ei auta, eteenpäin kuin mummo lumessa, ajattelin minä ja käväisin hakemassa yksityisen puolen päivystyksestä hoidoksi kipulääkekuurin (käsi ei ollut murtunut, häntäluu kyllä on mutta paranee itsestään ajan kanssa). Paitsi että eilen liikkuminen osoitti taas tuhonsa. Töissä, tukevan naprokseenikuurin olon lähes siedettäväksi puuduttamana (paitsi että kyllä se häntäluu istuessa juilii silti), päätin reippaasti kävellä suht lähellä olevaan asiakkaan toimitaloon työasioissa. Miksipä sitä alle kilometriä autoilemaan, kun ei sieltä löydy edes parkkipaikkoja varmaan läheltä. Ja enköhän vaan sitten taas kaatunut, liukastuin lumen alla piilossa olleeseen peilijäähän. Tällä kertaa kärsi oikea käsi jolla otin vastaan taas kaatuessani oikein lentämällä selälleni, sekä jo ennestään tuskaisen kipeä häntäluu osui myös kevyesti maahan taas.

Kun lopulta raskaan päivän päätteeksi tulin kotiin töistä, en edes yllättynyt, että voimattomasti liukastua lässähdin vielä omassa pihassani, niin että läppärilaukku ja olkalaukku lensivät pitkin jäätä. Vitutti sen verran runsaasti, että jäin siihen istumaan pitkäksi aikaa, ajatellen että en vaan jaksa. Lopulta jaksoin sillä perusteella, että nyt mulla on jumaliste oikeus hakea Alepasta kaljaa ja herkkuja. Ja vetäytyä kotiin turvaan saikulle ja deekikselle määräämättömäksi ajaksi.

Käytännössähän saikku mun projektitilanteessa tarkoittaa vain etätyötä, minkä myötä deekiskin jää pakosti korkeintaan iltatissutteluun. Niinpä siis olen tänään koodannut kiireellistä hommaa istuen pehmeällä tyynyllä, joka minimoi aran häntäluun kosketusta tuoliin. Ja syönyt naprokseenia kuin leipää. Ilman lääkitystä tuskallisen kipeiden kohtien lista on siis nyt: jalkapohjat, häntäluu, molemmat kädet, vasen käsi kyynärpäähän asti.

Mutta ulos en vapaaehtoisesti mene ennen kuin jää ja lumi on sulanut. Liikunta ei selvästikään ole tie terveyteen vaan lähinnä sairaalaan :D (Dieetille pitäisi kyllä yrittää palata taas pian. Mutta ei tänään. Vituttaa vielä liikaa kaikki.)

torstai 21. helmikuuta 2019

21 päivää, -3,2 kiloa, ja ViaEsca kasvisruokavaliolle!

Tänään tuli täyteen 21 päivän ViaEsca aloitusmatka. Painoa on pudonnut 3,2 kiloa, vaikka ohjelmanmukainen päivittäinen kalorimääräni on ollutkin peräti 1800 kcal / päivä. Enkä ole edes noudattanut ohjelmaa kaikissa kohden:

  • Olen juonut keinomakeutettuja virvoitusjuomia
  • Ohjelman ruokaohjeissa ainekset on merkitty grammoina, mutta en ole punninnut mitään ruoka-aineita, arvioinut vaan silmämääräisesti suhteessa koko pakkauksen painoon
  • Työpaikan alakerran lounaskahvilan salaattiannokset eivät aivan täysin täytä "ViaEsca-tyyppisen salaattilounaan" tunnusmerkkejä, joten niissä on luultavasti kaloreita merkittävästi enemmän kuin mitä kirjaan jos kirjaan sen ViaEsca salaattilounaan (490 kcal). Paikassa jossa syön lounassalaateissa on aina jotain öljyisellä kastikkeella kostutettua hiilarilähdettä (couscous, bulgur, riisi, peruna) ja lisäksi usein täysrasvaisia juustoja proteiininlähteenä iso kasa. ViaEsca ohjeessa esim. on että täysrasvaista fetaa saisi olla max 40g, mutta työpaikan salaatissa on 100 g.

Tilasin sitten ViaEsca jatkomatkankin, kun on nyt kiireaikana kätevää mennä valmiiden ostoslistojen ja ruokaohjeiden mukaan. Jatkomatka maksaa 19,90 e/kk ja sen voi lopettaa käyttäjäasetuksistaan milloin vaan. Vaihdoin sitten samalla vaihtelun vuoksi myös ruokavaliomallin Välimeren ruokavaliosta Kasvisruokavalioon (lakto-ovo), joten katsotaan miten syömiset muuttuu. Pessimisti kun olen, mietin että tuleekohan kovinkin iso osa proteiineista pavuista, jotka maistuvat usein tympeiltä ja pierettävät julmetusti :D Onneksi ruokavaliomallin voi vaihtaa takaisinkin milloin vain jos siltä tuntuu.

Kokemukset kaikenkaikkiaan on hyvät. Varsinaista nälkää en ole joutunut kokemaan ollenkaan, enkä mitään tiukempien dieettien inhottavia sivuvaikutuksia kuten heikotus, päänsäryt, vilutukset, ummetus tai hiustenlähtö. Mielitekoja toki on ollut jokusen kerran. Olen syönyt sallitussa määrin (max 500 kcal viikossa) herkkuja, lähinnä suklaata tai yksittäisi pieniä olutpullollisia. Mutta kyllähän sitä kieltämättä olisi välillä maistunut vaikka 10 olutta illan mittaan tietokonepeliä pelatessa sen yhden ruoan kanssa nautitun 0,33 l oluen sijaan. Ja suklaalevynkin voisi syödä kuin leivän kerralla eikä rivi päivässä. Mutta tähän asti ainakin nämä rajoitukset on ollut siedettävissä enkä ole repsahtanut pois sallitun herkuttelun rajoista.

Nyt täytyy vaan yrittää jotenkin pitää huoli ettei käy niin kuten minulle on aina käynyt eli että jossain vaiheessa repsahtaa ja sitten mennään useampi viikko ahmintamoodissa. 21 Day Fixillähän olin antanut itselleni luvan että kunhan olen laihtunut 5 kiloa, niin saan yhden herkku- ja kaljaillan - eihän yhdessä illassa mitenkään voi lihoa kovinkaan paljoa takaisin. Siitä herkku- ja kaljaillasta tuli kaksi viikkoa pitkä ja onnistuin lihomaan 3 kiloa takaisin. Vielä on siis ratkaisematta oman mielen sisäinen kuvio, jossa itsensä palkitsemiset tuppaavat lähtemään lapasesta, mutta toisaalta jos ei palkitse ikinä itseään jollain mistä oikeasti pitää (rivi tummaa suklaata ei käy palkkiosta) niin sitten mieli alkaa kapinoida liikaa ankeutta ja tiukkuutta vastaan.


lauantai 9. helmikuuta 2019

Viikko ViaEscaa takana

Aloitin viime perjantaina ViaEsca dieetin Välimeren dieetin. Tässä postauksia kokemuksia tähän asti.

Painoa on lähtenyt 1,3 kg, mikä on sikseen aika uskomatonta että olen syönyt 5 kertaa päivässä ja paljon, ainakin tilavuuden puolesta, välillä on ollut suorastaan vaikea saada syötyä niin valtavia aterioita kuin ohjeiden mukaan pitää valmistaa. Toki ne ovat suht kevyitä, koska iso tilavuus tulee pääosin runsaista kasviksista, joissa ei juuri kaloreita ole.

Ruokavalio

Pääosin hyvin positiivinen kokemus. Ruoat on olleet hyvä kompromissi maun ja vaivannäön välillä. Nopeasti ja helpolla ei saa superhyvää, mutta toisaalta en minä ainakaan jaksa arkena nähdä joka päivä vaivaa että tekisin sellaista superhyvää, joten riittävää on että ruoka on maultaan "ihan jees", jos se on vastapainoksi nopea ja helppo laittaa. ViaEscan ruoat on olleet juuri tällaisia "ihan kivan makuista" tai "ihan ookoo", ja yllättävän nopeita ja helppoja laittaa. 

Minun valitsemassani ruokavaliossa vielä on niin, että arkisin syödään 2 päivää peräkkäin päivälliseksi samaa ruokaa, eli edes sitä nopeaa ja helppoa ruokaa ei tarvitse laittaa joka päivä. Lisäksi saa syödä lounaaksi lounasravintolassa salaattilounaan, eli ei eväspurkkien pakkailua töihin mukaan. Liiallinen vaivannäkö ruoan kanssa ei ole mitenkään tökkinyt siis, vaikka sitä pelkäsin kun peräti 5 kertaa päivässä pitää syödä. 

Ruoan koostumus on hyvin pitkälti 21 day fix rasiadieetin kaltainen, mutta tässä syödään vieläkin enemmän kasviksia, ja ehkä vähän vähemmän proteiinia. Molemmat dieetit vaikuttavat minusta yhtä hyviltä, ja se kumpaa tykkää noudattaa riippuu enemmän siitä haluaako rasiadieetin tarjoaman vapauden valita mitä rasioissaan syö, vai tietyn helppouden joka tulee siitä ettei tarvi miettiä mitä syö, kun ostoslistat ja reseptit pamahtaa suoraan kännykkään ammattilaisten suunnittelemina ja aktiivisuusrannekkeen antaman kulutustiedon mukaan kalorimäärältään säädettyinä. Itsellenihän rasioilla alkoi tulla vastaan vähän se, että kun en jaksanut miettiä ruokia, söin joka päivä wokkia tai ruokaisaa salaattia, mikä alkoi kyllästyttää. Alla kuvia ruoista, joita olen nauttinut ViaEscan aikana. Aika lailla sitä, mitä Välimeren dieetiltä odottaakin! (ViaEscalla on myös useita muita ruokavaliomalleja niille, joita ei Välimeren tyyppinen ruoka niin innosta)


Välimeren bowl. Hummus ja tsatsiki ostettu valmiina, joten ruoka ei ollut työläs laittaa: kvinoa piti vaan keittää ja pilkkoa kasvikset.
Marokkolaista kasvispataa riisin ja ranskankerman kera
Spagettia tonnikalalla ja rucolalla. Yksinkertaista (valmistuu siinä ajassa jossa pastan keittää) mutta hyvää.

Pieniä miinuksia ruoan suhteen:
  • ViaEscalla leivän päälle ei saa laittaa mitään rasvaa, ei siis silloinkaan jos leipää ei syödä ruoan kanssa vaan esim. aamu- tai välipalana. Dieettiin kuuluu, että 500 kcal saa käyttää viikossa ohjeenmukaisten ruokien lisäksi herkutteluun, mutta aivan erityisesti mainitaan ettei mielellään leipälevitteisiin (hassua, että olisi ok käyttää kalorit 4 viinilasiin, mutta ei siihen että haluaisin laittaa oliiviöljyä paahdetulle leivälle). Kuiva leipä, jonka päälle on viipaloitu vetinen tomaatti, on vaan aika pahaa ja tuntuu ortorektikkoruoalta. Leivästä noin syötynä ei kyllä jää minulle tapaa.
  • Kaura- ja soijavalmisteet, joita on toisinaan välipalaksi, ovat juuri niin tympäisevän makuisia kuin epäilinkin. Joku Kaslinkin Aito mansikka-kauravälipala: hyööh, maku on kuin pahvia jonka seassa on vähän mansikanmakua. Vielä etovampi oli joku mangoinen soijavälipala. Ei taida myöskään ihan alkuperäiseen Välimeren ruokaan tällaiset kuulua, mutta ymmärrän että niitä on otettu mukaan vaihteluksi maitopohjaisille jogurteille - kai jotkut noistakin tykkää kun niitä kerran myynnissä on.

Hinta

Viime viikolla kun ekaa kertaa tein ruokaostokset 3 päivälle dieetin mukaiseen syömiseen, meinasin tippua. Mulla meni kauppaan lähes 70 euroa, ilman että ostin edes mitään ns. hyvää. Ei kalliita juustoja, ei kaljoja, ei herkkuja. Mutta tuohon tuli toki tuotteita, joita on jäljellä vieläkin kaapissa ja riittää pitkään, esim. seesaminsiemeniä, kaurahiutaleita, oliiviöljyä, cashewpähkinöitä, kvinoaa, linssejä, eli oikeastaan kaikki ei mennyt 3 päivään. 

Sitten 3 päivän päästä kun kävin ostamassa taas seuraavien päivien suorat, meni kauppaan 33 euroa. Näiden lisäksi lounaat lounasravintolassa noin 40 euroa neljältä päivältä. Eli ei ole joo ihan halpaa huvia, tosin voi olla halvempaa jatkossa kun noita perustuotteita on jo ekalla viikolla ostettuna. On myös mahdollista, että esim. ViaEscan sekaruokavalio, jossa on enemmän perinteisiä ruokia, tulee edullisemmaksi kuin tämä Välimeren ruokavalio, jossa syödään avokadoja, oliiveja, kvinoaa ja kaikenlaista muuta kallista tuontitavaraa. Itse kuitenkin tykkään tämäntyyppisen ruoan mauista eikä raha varsinaisesti ole kynnyskysymys, joten siksi valitsin tämän.

Vointi ja nälkä dieetillä

Ensimmäiset päivät oli vatsa aivan sekaisin, ilmeisimmin rajusta kasvisten lisäämisestä ruokaan (mulle on ennenkin käynyt näin äkillisten ruokavaliomuutosten yhteydessä). Oli ripulia ja ilmavaivaa ja sellaista epämääräistä lievää päänsärkyä jota usein tulee jos vatsa ei oikein toimi normaalisti. Mutta se meni onneksi ohi aika äkkiä, 4. päivänä vatsa jo toimi ihan ok.

Tuon alun jälkeen on ollut hyvä olo, eikä nälkää ole ollut yhtään. Mielitekoja kyllä pari kertaa, tänään esimerkiksi olisi kunnon kaljoittelu maistunut kovasti, mutta jotenkin kun on tällainen tarkka ohjelma, niin sitä ei halua sotkea sooloilulla, vaan sitä ajattelee että ainakin nyt tämä nyt ostettu jakso (21 päivää) loppuun ihan kunnolla, ilman poikkeuksia. Ihan hyvillä mielin jatkan seuraavaan dieettiviikkoon, ja aion jopa järsiä niitä rasvattomia leipiä ja kauravälipaloja:D

torstai 31. tammikuuta 2019

ViaEsca dieetin kokeilu 21 päivää alkaa

Hetken mielijohteesta otin tällaisen ViaEsca dieetin, jota jonkun verkkosivun mainosbannerissa mainostettiin, lääkkeeksi siihen kun on taas ollut kaamosväsymystä ja stressiä enkä ole millään jaksanut miettiä mitä syödä. Niinpä silloin kun olen noudattanut rasiadieettiä, ruoat on olleet lähes aina joko wok, jossa 2 rasiaa kasviksia ja 1 rasia proteiinia, tai salaatti jossa jälleen 2 rasiaa kasviksia ja 1 punainen rasia proteiinia. Johan noita tulee korvistakin ulos, mutta tuntuu kauhean hankalalta saada muulla tavalla ruokia niin että varmasti on rasioiden mukaan aineiden suhteet oikein.

ViaEscassa idea on ettei tarvi miettiä mitä söisi ollenkaan, vaan sieltä tulee mobiiliappsiin suoraan, mitä pitää syödä milloinkin. Lisäksi saa suoraan tulostettua ostoslistan niin monelle päivälle kuin haluaa, ei tarvitse tihrustaa reseptejä ja poimia erikseen ostoslistalle niistä aineksia. Heillä olisi myös palvelu, jossa ruoka-aineet saa tilattua kotiin suoraan, mutta kun en välttämättä ole aina kotona kotiinkuljetusaikoihin, ja toisaalta ei se kaupassa käynti nyt sinkulle niin valtava vaiva ole, niin en ottanut tätä palvelua vaan hoidan ostokseni itse.


ViaEscalla on monenlaisia eri ruokavalioita valittavana. Itsehän olen pescovegetaristi, joten ehkä lakto-ovovegetaristin ruokavalio olisi ollut sinänsä paras, mutta siinä lounaita ei ole suunniteltu syötäväksi ulkona. Joten otin varsin kasvispainotteisen "Välimeren ruokavalio" dieetin, jossa arkilounaat saa syödä lounasravintolassa, ja lisäksi syödään 2 päivää peräkkäin samaa ruokaa, eli ei jokapäiväistä kokkaamista kotona. Laiskalle ruoanlaittajalle mainio juttu. Korvaan sitten vaan kana- tai liha-ateriat esim. quorn- tai soijaproteiinivalmisteilla. Kuvassa meikäläisen dieetin alkua, eli 5 kertaa päivässä syödään kaikkiaan. Epäilyttää nuo kauravalmisteet ja vastaavat, en ole koskaan maistanut mutta ennakkoluulo on, että ovat pahanmakuisia.

Alla ohjelman minulle tuottama ostoslista 1-3.2.2019. Näkee kyllä että ei mitään superhalpaa syöminen näin ole, eli ei välttämättä kaikille mahdollista. Itse olen taas useimmiten törsäillyt kaljaan, karkkeihin, energiajuomiin, ravintolaruokaan jne joten en usko että kalliimmaksi tulee kuin minun perus-epäterveellinen syöminen. Huomaan myös listaa katsoessani, että täytyy lähteä ostoksille vähän lähi-Alepaa isompaan kauppaan, koska ei jotain fenkolia tai tuoretta pinaattia sieltä todennäköisesti löydy. Laitan tänne jatkossa tietoja ruokaostosten hinnoista sekä siitä, kuinka vaivalloista minusta ainesten hankkiminen ja ruokien laittaminen on.

Pe 1.2 - Su 3.2
Hedelmät ja vihannekset 

350 g Kurkku
50 g Kesäkurpitsa
1 kpl Avokado
50 g Pensasmustikka
1 kpl Päärynä
1 kpl Lime / sitruuna
30 g Paprika
300 g Fenkoli
2 kpl Lehtisalaatti
1 kpl Sipuli/punasipuli
2 kpl Persikka/nektariini tmv.
2 kpl Tomaatti
2 kpl Luumu
500 g Kirsikkatomaatti
100 g Purjosipuli/kesäsipuli
100 g Pinaatti, tuore
2 kpl Banaani
3 kpl Omena


Leipä 

9 kpl Ruisleipä


Tuore kala, liha, siipikarja, kananmunat 

100 g Kanafilee, valmis (esim. Vuolu tai suoraan grillistä)
1 kpl Kananmuna


Maitotuotteet 

120 g Salaattijuusto, rasvaa 18 %
200 g Kauravälipala, proteiinipitoinen
100 g Kylmä kastike, tsatsiki, kreikkalainen jogurttikastike
6 dl Luonnonjogurtti 2% rasvaa


Pasta, hiutaleet, säilykkeet, pakatut elintarvikkeet 

60 g Kvinoa, siemen
1 rkl Pestokastike, yrttikastike
Kaurahiutale/ gluteeniton kaurahiutale
160 g Kikherne, säilyke
60 g Oliivi
100 g Hummus, kikhernetahna


Pakasteet 

2 dl Mansikka
60 g Mustikka
200 g Katkarapu


Muut 

Seesaminsiemen
Oliiviöljy
Kaneli
1 rkl Cashewpähkinä




Aktiivisuusranneke


Dieettiin kuuluu myös, että sen ajan pidetään aktiivisuusranneketta. Tilasin samalla kuin dieetin 21 pv kokeilujakson, myös Garmin VivoSmart 3 rannekkeen heidän kautta, sai alennuksella 60 euron hintaan. Tämä rannekehan on ollut jo ennen dieettiä, joka virallisesti alkaa huomenna, aikamoinen herättäjä oman uneni ja fyysisen kunnon tilanteeseen. Pulssi on levossakin lähes 100, mikä tarkoittaa että paljon pienempään kroppaan tarkoitettu sydän saa tehdä hurjasti työtä pumpatakseen isoon ruhooni verta tarpeeksi kiertämään. Lisäksi jo työpisteeltä ruokalaan kävely nostaa pulssin 140 paikkeille. Käveltyjä askelia on tullut tyypillisesti noin 500 per päivä. Näiden liikunta- ja syketietojen perusteella Garmin on analysoinut kuntoiäkseni 79 vuotta, ja että kuulun 5%:iin huonokuntoisimmista ikäisistäni :-o 




Unen laatu on myös rannekkeen syynissä. Sen olen aina tiennyt että nukun arkisin ihan liian vähän, mutta en sitä, että en saa syvää unta useimmiten ollenkaan. Kevyttä unta eniten, REM-unta on keskimääräistä enemmän, ja syvä uni usein 0%. Viikonlopun toisena päivänä syvää untakin on joskus parikymmentä minuuttia ollut.

Stressi, no sitähän riittää eikä yllätä että rannekkeen mukaan olen toistaiseksi ollut vasta yhden päivän, viime sunnuntain, muulla kuin korkean stressin tasolla. Hassua kyllä, kaikki liikunta näyttää menevän tuohon suoraan stressiksi minulla.Sunnuntaina olin melko vähästressinen ennen kuin lähdin ulkoiluttamaan hoidossani ollutta koiraa. Huonokuntoiselle läskipallolle ison koiran lenkitys oli kova duuni, pulssi taas taivaissa ja hengästynyt. Ja lenkin jälkeen kova stressi päivässä oli lisääntynyt yhtä suurella määrällä kuin minkä lenkki kesti! Taas hyvä tekosyy välttää liikuntaa! Kuva Garminin mobiiliappsista sunnuntailta, siltä hyvältä päivältä jolloin tuli jopa askelia eikä ollut paljoa stressiä.







sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Laiskuus kaikkien dieettien tuhona

Tässä olen viime aikoina ihmetellyt, että mikä on se perimmäinen syy, miksi ei pysy edes sellaisissa dieeteissä, jotka ovat ravitsemuksellisesti järkeviä, joilla on normaalia huonoa ruokavaliota paljon parempi olokin, ei ole nälkää eikä totaalikieltäymystä. 21 Day Fix rasiadieetti on itselleni ollut juuri tällainen. Painoa on pudonnut, ei nälkää, energiaa kuin pienellä kylällä. Ja silti, alkuinnostuksen jälkeen, homma on luisunut "vähän sinne päin" tyyliin jollaisella korkeintaan estetään lihominen, ei laihduta. Miksi ihmeessä?

Perimmäinen syy on laiskuus. En vaan jaksaisi oikein arjessa miettiä mitä ruokaa pitäisi laittaa, ostaa niihin ruokiin aineksia ja sitten vielä laittaa ne ruoat. Tiskata valmistusastiat ja astiat joista on syöty. Luulen että tämä on monilla yksin asuvilla vähän ongelma, että tuntuu jotenkin turhalta ja tyhmältä nähdä selllainen vaiva vain oman ruoan takia, varsinkin jos olisi varaa ostaa ruokansa valmiinakin. Harmi kyllä, ne valmisvaihtoehdot ei ole järin ravitsevia (esim. kasviksia ja hyviä rasvoja liian vähän) ja on usein paljon tyhjiä kaloreita.

Mietinkin hiljattain, kun selasin kaupassa jotain "Kilot veks" lehteä, että huoh, taas tarjotaan ruokavalioehdotuksia, joissa pitäisi jaksaa 5 kertaa päivässä vääntää jotain aterioita, eihän siinä ehdi kuin keittiössä olla - eihän tuollaiseen ole aikaa kuin ehkä vasta eläkkeellä. Eikö kukaan voi ehdottaa eines- ja ravintolaruokapohjaista ruokavaliota, jolla pystyisi elämään suhteellisen kevyesti (ymmärrän toki, ettei sellainen ruokavalio voi olla mitenkään optimaalinen, mutta varmasti valmisruoillakin voi syödä huonommin ja paremmin)?

Mutta kai se niin vain on että jotta voisi laihtua, pitäisi jaksaa päivittäin nähdä vaivaa ruokansa eteen. Tänään lukiessani Hesarin nettiversiota törmäsin ViaEsca palveluun, jossa annettaisiini tarkat ohjeet mitä pitää syödä ja mitä ostaa. Ruoanlaittamisen ja tiskaamisen vaiva edelleen on, mutta ruokien miettiminen jää pois. Päätin kokeilla 21 päivän jakson jonka sai puoleen hintaan. Jos ei muuten, niin voinpa täällä kertoa millainen kyseinen ruokavalio on noudattaa kiireisessä arjessa: meneekö paljon aikaa tai rahaa ruoan kanssa vai ei.

Eihän tuollainen toki pysyvä ratkaisu ole, koska jossain vaiheessa palvelun käyttö pitää lopettaa ja sitten on taas edessä se, että pitäisi jaksaa ihan itse se koko rumba, miettiä mitä minäkin päivänä syö, ostaa ainekset kaikkiin aterioihin kaupasta suunnitelmallisesti (sen sijaan että noukkii vaan kärryyn mitä mieli tekee), valmistaa, tiskata... Mutta laitetaanpa kokeiluun kun "Hyvän olon hormonidieetti" kirjan kirjoittaja Kaisa Jaakkolakin on tätä hyvänä pitänyt (linkki).