Eipä ole viitsinyt kirjoitella kun hävettää

Eikä jaksaisi kertoa sitä samaa vanhaa kuviota taas. Mutta valehtelemaankaan en rupea ja kun kerran kuulumisia on kyselty niin... Eli kivasti lähti ensin rasiadieetillä painoa, sitten Via Escalla, mutta niinhän siinä kävi, että ei meikäläinen kovin kauaa jaksanut laittaa itselleen ruokaa 5 kertaa päivässä, juosta kaupassa pitkät ostoslistat mukana ostellen ties mitä fenkoleita ja yrttejä. Repsahdus alkoi kuten ne aina, lievänä. Yhtenä päivänä totesin että tänään en kyllä viitsi laittaa päivällistä, tai syödä aamupalaa. Sitten ne päivät alkoi yleistyä, jolloin teki pieniä poikkeuksia ohjelmasta. Jonkin ajan päästä huomasi, että ei ole moneen päivään avannut koko sovellusta, ja on syönyt taas lähinnä karjalanpiirakoita, pasteijoita, juustoa, keskikaljaa, energiajuomaa ja karkkia. Tuo on se erikoinen perusruokavalio johon aina palaan: ruokavalio, jossa ei syödä ollenkaan varsinaisia lämpimiä ruokia tai pääruokia, vaan lähinnä kaikenlaista äärimmäisen epäterveellistä naposteltavaa.

Olipa siinä sitten dieettien aikana kertynyt myös patoutunut alkoholinhimo. Joten kun sillekin taas annoin vähän periksi, niin sitten seurasi noin kuukauden kausi, jolloin join joka arkipäivä 4-6 isoa olutta ja viikonloppuna reilusti enemmän. Ja aina kun minä juon, myös SYÖN. Paljon. Juoksen lähikaupassa joskus jopa useita kertoja illassa hakemassa jotain mitä on alkanut tehdä mieli. Pähkinöitä, Minibel juustokiekkoja tai leipäjuustoa, riisikakkuja, chipsejä, karkkia, jäätelöä...

Lopputulos on oman elämäni painoennätys. Painan nyt 105 kg ja paino aiheuttaa jo kävellessä jatkuvia kipuja lonkissa ja polvissa, joten enpä paljoa kävele. Kamalaa oli, kun työpaikalla tuli palohälytys (osoittautui aiheettomaksi) ja piti mennä 6. kerroksesta palorappusia pois. Hidasta kaiteesta tiukasti kiinni pitäen könkkäämistä se oli ja seuraava päivä oli etäpäivä koska olin lähes liikuntakyvytön kipujen takia.

Tänäänkin ollut taas semmoinen noin 4000 kcal päivä. Haaveilen tietysti, että kunhan loma juhannuksesta alkaa, niin sitten teen parannuksen. Edes jonkinasteisen. Mutta on se tavallaan pelottavaa, miten huonosti ihminen omaa syömistään hallitsee. Ja se, että kun aloitin tätä blogia, tuskailin sitä kuinka yököttävää on painaa 73,5 kiloa. Aloitin sinisilmäisesti tehokasta projektia hoitaa makkarat kropasta mäkeen, olettaen sen olevan aika helppo juttu. En todellakaan olisi uskonut, jos joku olisi sanonut, että 6 vuoden päästä olet 30 kg painavampi, eikä sinua haittaisi 73 kilon paino pätkääkään.

Olisipa edes joku tekosyy

Vaan ei ole. Ei äärimmäistä stressiä, ei mitään isoja ongelmia elämässä, ei hirvittävää henkistä tai fyysistä pahaa oloa. Minä vaan olen syönyt ja juonut kuten olen halunnut, ja lopputulos on mikä on. Ja suuri osa minua haluaa elää loppuiän näin, silti vaikka se loppuikä olisikin varsin lyhyt kun terveysriskit paskoista elämäntavoista kasaantuu. Hyvä lähtökohta minkäänlaiseen elämäntapamuutokseen: heikko motivaatio, ei tahdonvoimaa vaikka välillä vähän motivoituisikin.

En minä näitä tosin arjessa kauheasti mieti

Lähinnä nyt kun asiasta pitää kirjoittaa. Muuten elämä on ihan jees. Töissä on kiinnostavia projekteja, harrastan villiyrttien keräilyä ja osallistun taidekurssille, laitan terassipuutarhaani ja pihaani (viimeisin hankinta pyöreä, kuomullinen sohva). Mökki vuokrattuna Kiskosta heinäkuun alusta alkaen viikoksi. Sellaista plussapalleron elämää.