Eipä ole viitsinyt kirjoitella kun hävettää

Eikä jaksaisi kertoa sitä samaa vanhaa kuviota taas. Mutta valehtelemaankaan en rupea ja kun kerran kuulumisia on kyselty niin... Eli kivasti lähti ensin rasiadieetillä painoa, sitten Via Escalla, mutta niinhän siinä kävi, että ei meikäläinen kovin kauaa jaksanut laittaa itselleen ruokaa 5 kertaa päivässä, juosta kaupassa pitkät ostoslistat mukana ostellen ties mitä fenkoleita ja yrttejä. Repsahdus alkoi kuten ne aina, lievänä. Yhtenä päivänä totesin että tänään en kyllä viitsi laittaa päivällistä, tai syödä aamupalaa. Sitten ne päivät alkoi yleistyä, jolloin teki pieniä poikkeuksia ohjelmasta. Jonkin ajan päästä huomasi, että ei ole moneen päivään avannut koko sovellusta, ja on syönyt taas lähinnä karjalanpiirakoita, pasteijoita, juustoa, keskikaljaa, energiajuomaa ja karkkia. Tuo on se erikoinen perusruokavalio johon aina palaan: ruokavalio, jossa ei syödä ollenkaan varsinaisia lämpimiä ruokia tai pääruokia, vaan lähinnä kaikenlaista äärimmäisen epäterveellistä naposteltavaa.

Olipa siinä sitten dieettien aikana kertynyt myös patoutunut alkoholinhimo. Joten kun sillekin taas annoin vähän periksi, niin sitten seurasi noin kuukauden kausi, jolloin join joka arkipäivä 4-6 isoa olutta ja viikonloppuna reilusti enemmän. Ja aina kun minä juon, myös SYÖN. Paljon. Juoksen lähikaupassa joskus jopa useita kertoja illassa hakemassa jotain mitä on alkanut tehdä mieli. Pähkinöitä, Minibel juustokiekkoja tai leipäjuustoa, riisikakkuja, chipsejä, karkkia, jäätelöä...

Lopputulos on oman elämäni painoennätys. Painan nyt 105 kg ja paino aiheuttaa jo kävellessä jatkuvia kipuja lonkissa ja polvissa, joten enpä paljoa kävele. Kamalaa oli, kun työpaikalla tuli palohälytys (osoittautui aiheettomaksi) ja piti mennä 6. kerroksesta palorappusia pois. Hidasta kaiteesta tiukasti kiinni pitäen könkkäämistä se oli ja seuraava päivä oli etäpäivä koska olin lähes liikuntakyvytön kipujen takia.

Tänäänkin ollut taas semmoinen noin 4000 kcal päivä. Haaveilen tietysti, että kunhan loma juhannuksesta alkaa, niin sitten teen parannuksen. Edes jonkinasteisen. Mutta on se tavallaan pelottavaa, miten huonosti ihminen omaa syömistään hallitsee. Ja se, että kun aloitin tätä blogia, tuskailin sitä kuinka yököttävää on painaa 73,5 kiloa. Aloitin sinisilmäisesti tehokasta projektia hoitaa makkarat kropasta mäkeen, olettaen sen olevan aika helppo juttu. En todellakaan olisi uskonut, jos joku olisi sanonut, että 6 vuoden päästä olet 30 kg painavampi, eikä sinua haittaisi 73 kilon paino pätkääkään.

Olisipa edes joku tekosyy

Vaan ei ole. Ei äärimmäistä stressiä, ei mitään isoja ongelmia elämässä, ei hirvittävää henkistä tai fyysistä pahaa oloa. Minä vaan olen syönyt ja juonut kuten olen halunnut, ja lopputulos on mikä on. Ja suuri osa minua haluaa elää loppuiän näin, silti vaikka se loppuikä olisikin varsin lyhyt kun terveysriskit paskoista elämäntavoista kasaantuu. Hyvä lähtökohta minkäänlaiseen elämäntapamuutokseen: heikko motivaatio, ei tahdonvoimaa vaikka välillä vähän motivoituisikin.

En minä näitä tosin arjessa kauheasti mieti

Lähinnä nyt kun asiasta pitää kirjoittaa. Muuten elämä on ihan jees. Töissä on kiinnostavia projekteja, harrastan villiyrttien keräilyä ja osallistun taidekurssille, laitan terassipuutarhaani ja pihaani (viimeisin hankinta pyöreä, kuomullinen sohva). Mökki vuokrattuna Kiskosta heinäkuun alusta alkaen viikoksi. Sellaista plussapalleron elämää.


Kommentit

  1. Kiitos kirjoituksesta! Sellaistahan se monien elämä on. Itse aloitin laihduttelun 80kg kohdalta, ja nyt painoa on 107kg. Kaikkea on kokeiltu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ja sitten jotkut tulee kertomaan, miten helppoa se on pudottaa painoa, ja kai se olisikin jos pää ei laittaisi vastaan. Vaikka kuinka ns. järkevästi yrittäisi niin sittenkin tulee lopulta patoutuneiden ruoka- ja juomahimojen kostoisku, jonka aikana lihoo ennalleen tai taas muutaman kilon yli.

      Poista
  2. Mun ystävälläni oli ihan samoja ongelmia (myös alkoholi). Hän meni mahalaukun pienennysleikkaukseen ja kaikki ongelmat ja ylenpalttiset mielihalut jäivät leikkauspöydälle. Voisit tutustua aiheeseen ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä tutustua, itse olen ollut käsityksessä että ahmijoita ja juoppoja ei oteta leikkaukseen ollenkaan, koska nesteellä pystyy lihottamaan itseään leikattunakin, ja toisaalta jos ahmija ei pystykään leikattunakaan hillitsemään ahmimishimoaan, niin tilanne voi olla jopa vaarallinen.

      Lisäksi mulla on eräs sukulainen joka oli aikoinaan mahalaukun kavennusleikkauksessa sairaalloisen lihavuuden takia. Hän laihtui aika nopeasti 30 kg leikkauksen jälkeen, sitten pysähtyi, ja alkoi lihoa takaisin. Viinin lipittely oli ilmeisesti se mikä oli vienyt mukanaan ja sitten vähitellen sai venytettyä mahalaukkunsa uudestaan vetämään enemmän ruokaakin.

      Poista
  3. Mitä jos lopettaisit kiloista stressaamisen ja nauttisit vain täysillä elämästä? Kyllä tänne maailmaan mahtuu kaiken kokoisia ihmisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pääosin teenkin. Lonkka- ja polvikivut vähän kyllä muistuttelevat siitä, että voisi olla hyvä painaa vähän vähemmän. Mutta kun näyttää joka kerta laihtuminen johtavan ahmintakausiin joiden jälkeen tulee uusi painoennätys, niin eipä auta kuin hyväksyä että tällainen nyt olen.

      Tällä hetkellä mun ainoa ns. terveyshaaste joka on päällä on, että joisin vettä tarpeeksi (usein on mennyt jopa päiviä etten ole juonut sitä yhtään, vain kahvia, pepsiä, energiajuomaa jne). En edes yritä vähentää mitään herkkuja tai kaloreita kun juuri olen päässyt siitä hullusta ahmimis- ja juomiskaudesta eroon.

      Poista
  4. Älä hemmetti huolestuta ihmisisä pitämällä tuollaisia taukoja! No, oma asiasi tietysti, mutta olen käynyt kurkkimassa, joko näkyisi elon merkkejä. Ei kai nuo dieetit toimikaan. Eikö se pitäisi ottaa yksi pieni asia kerrallaa, johon tekeem uutoksen niin, että siitä tulee tapa. Esim. aamupuuro joka ikinen päivä, eikä muita muutoksia vähään aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tähän olen lähtemässä nyt että yksi muutos kerrallaan, ja aloitan ihan helpoimmasta ja vaivattomasta eli yritän juoda edes vettä tarpeeksi joka päivä. Ei ole helppoa sekään mun päällä, mistä seuraava kirjoitus tulee pian.

      Poista
  5. Kiva kun isoitat elonmerkkejä :)laihduttaminen saattaa epäilemättä olla kiloja kerryttävää puuhaa.

    VastaaPoista
  6. Vuosi sitten painoin 20 kg vähemmän... En tiedä mitä tapahtui. :D
    Minulla on lapsi ja sen myötä on alkanut itsekin miettimään enemmän näitä ruokajuttuja. Yritän kasvattaa lasta niin että hänellä ei olisi samoja (lähinnä ruokaan liittyviä) ongelmia kuin minulla. Mutta tämä aihe on viimeiset kolme vuotta ollut vain lähinnä ihmetyksen aihe, tuntuu että minulla ei edelleenkään ole hajuakaan miten "normaalisti" syödään. Ja hankalaa siitä tekee nämä kaikki mahdolliset dieetit ja ruokavaliot. Tuntuu vain että ruuan suhteen on jotain oleellista mitä en vain TAJUA.

    Tsemppiä kuitenkin! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti