torstai 15. lokakuuta 2020

Kuulumisia pitkästä aikaa

Ensimmäisenä hyvät uutiset blogin aiheeseen liittyen: en ole ollut keskikalja- ja ahmintamättödieetillä viime kirjoituksesta asti, kuten joskus kun olen ollut pidemmän aikaa kirjoittamatta on asia ollut. Paino on pudonnut niin, että maanantaina se oli 85,5 kiloa. On tässä ollut välillä muutama kilon takaisin lihomisiakin, kuten kesälomalla, mutta pääosin suunta alaspäin. 80 kg on minulla nyt tavoite, sen jälkeen pyrin vakiinnuttamaan painon siihen enkä ainakaan toistaiseksi yritä laihtua lisää. 

Olen onnistunut laihtumaan, koska olen opetellut sietämään a) tylsän makuista ruokaa ja b) nälkää ja epämukavuutta. Aina ennen minulla oli monesta asiasta mielipide: "liian ankeaa, ei käy", esim. ajatuskaan wokkiruoasta ilman riisiä tai nuudelia oli ei käy, tai vaaleasta leivästä luopuminen, tai alkoholittomuus. No, nyt olen syönyt lomaa lukuunottamatta jo kuukausia varsin vähähiilihydraattisesti ja useimmiten samaa tylsää arkiruokaa, niin että opin että ruoka on vain polttoainetta, ei muuta. Aamulla smoothieta, päivällä wokkia, illalla jotain keittoa tai salaattia. Siinä se. Tylsää, mutta nopeaa laittaa ja kalorit jää sopivan alas. Nälkä on välillä ja palelee, mutta enää en pidä sitä merkkinä että täytyy löysätä tai jopa repsahtaa, vaan hyväksyn sen osaksi painonpudotusta. Sanon itselleni: "ei siihen kuole, ja se menee ohi". Alkoholia en uskalla ottaa ollenkaan, koska se on omiaan heikentämään itsekontrollia ja laukaisemaan repsahduksia. 

Tällä kertaa tuntuu myös laihtuessa ekaa kertaa käyvän se, että jää ryppyistä tyhjää nahkaa. Edes Cambridge-kuurilla ei tullut, mutta kai se on kun ikää tulee lisää, ja kudokset on jo monta kertaa venyneet uudestaan, niin enää ei palaudu. Entinen pysty pömppövatsa on valahtanut ryppyiseksi pussiksi alavatsalle, ja leukaperän pulleat hamsteripussit on muuttumassa hyvää vauhtia vanhan ihmisen heltoiksi. Muutenkin naama muuttunut vanhan ihmisen naamaksi: silmät uponneet syvälle päähän ja piirteet valahtaneet. Mutta enpä enää nuori olekaan joten eipä tuo mitään. Eikä haittaa enää niin paljon, että mitään leikkauksia miettisin asian takia.

Koronaerakkoilua

Elän yksin asuvana vanhanapiikana muutenkin aika erakkomaisesti, mutta koronan myötä tämä on mennyt ihan omiin sfääreihinsä. Ja nautin siitä valtavasti! Käyn kerran viikossa kaupassa, työt on etänä, joskus vähän kävelemässä ulkona ja siinä se. Ei minua tuo koko korona edes itsessään juurikaan kiinnosta, enkä peseskele käsiä tai käytä maskia, mutta onpahan sekin hyvä tekosyy omistautua erakkoluonteensa vaalimiselle ja samalla ainakin välttää saamasta tautia tai tartuttamasta ihmisiä kun ei niitä missään juuri edes näe. 

Ulkoasu alkaa olla kyllä melko metsänpeikkomainen. Ei tule juuri esim. hiuksia kammattua, mutta leikkautinkin tukan lyhyeksi että on kätevä etäillessä. Pieruverkkarit ja joku kulahtanut paita on vakioasu, ja samaa voi tietty käyttää viikon pesemättä. Meillä ei etäpalavereissa onneksi ole tapana pitää kameroita päällä :D Kätevää kun tässä laihtuu, niin eipä tarvi ostaa välikoon vaatteitakaan, kun voi olla niin kauan kuin etätyö jatkuu missä vaan rytkyissä.

Työelämä nyt on sitä itseään kuten aina

YT:t oli taas, tällä kertaa koronan takia, mutta ei osunut arpa meikäläiseen. Tunnelmat oli vähän niin, että toisaalta olisi mukava "joutua" pois, mutta toisaalta 46-vuotiaana en ainakaan omalta alalta todennäköisesti löytäisi enää mitään työtä, ja kyllähän se ajatus joko työttömyydestä eläkeikään asti tai pienipalkkaisista pätkäduuneista vähän kyrsisi, joten ehkä parempi näin kumminkin. Siihen alkaa olla jo sitä paitsi niin tottunut että on aina kauhea hätä ja kiire ettei sitä jaksa enää edes stressata kuten joskus nuorempana. Huvittaa vaan ekstroverttien harmittelu kun ei päästä konttorille ja viettämään ties mitä firman juhlia, kun itselle tämä pyjamassa etätyön teko yksin rauhassa on ihan parhautta :D

torstai 26. maaliskuuta 2020

Pakenin Uudeltamaalta ja takaisin en palaa ihan heti

Tähän asti olen kiltisti noudattanut kaikkia koronavirukseen liittyviä suosituksia, koska vaikka omakohtaisesti antaisin luonnonvalinnan vapaasti päättää jäänkö henkiin vai kuolenko tautiin, niin en halua olla vastuussa kenenkään muun tartuttamisesta.

Nyt kuitenkin kun Uudenmaan sulkemisesta tuli päätös, päätin poistua sulkualueen ulkopuolelle toistaiseksi. Tarkemmin sanoen vanhempieni mökille Lounais-Suomen saaristoon. Vanhemmat itse ovat kotonaan, eli olen ihan yksikseni noin 3000 asukkaan paikkakunnalla mökkeilemässä.

Ihmettelen yleensä päätöstä, jonka mukaan mökkeily olisi kiellettyä tai ei-toivottavaa. Yleisesti tunnettu tosiasia on, että tartuntataudit leviävät nimenomaan erityisen tehokkaasti tiheään asutuissa paikoissa. Mutta nyt siis ei saisi poistua tiheään asutulta paikalta ja eristää itseään maaseudulle tai saareen? Terveydenhuollon palveluja en ole käyttänyt yli 20 vuoteen enkä käytä nytkään, eli jos nyt minulla se korona olisi niin en taatusti kuormita sillä mökkipaikkakunnan sairaanhoitoa vaan tarvittaessa kuolen tautiini mökkiin ketään häiritsemättä. Mitään oireita taudista ei kyllä ole, ja ruokaa on sen verran mukana että pari viikkoa voin olla käymättä missään kaupassa potentiaalisesti muita tartuttamasta.

Jäisipä tämä etätyökäytäntö voimaan Koronan jälkeenkin...


Olen ollut elämääni yleensä tyytyväisempi kuin suunnilleen koskaan viime aikoina, vaikka päällä sanotaan olevan kriisi. Syy on se, että työnantaja määräsi koko henkilökunnan 100% etätöihin jo pari viikkoa sitten. Olen ennenkin valittanut blogissa monitoimi/avokonttorista, miten siellä on mahdotonta tehdä keskittymistä vaativaa ohjelmointityötä. Mutta nyt siis saa tehdä pelkästään etänä ihan luvan kanssa. Työteho on varmaan tuplaantunut ja oma olo rauhallisempi, vähemmmän ADHD-tyyppistä rauhattomuutta - ja tarvetta lääkitä sitä herkuilla ja kaljalla.

Jos tämä 100% etätyömahdollisuus jatkuisi, niin ostaisin itselleni isän suvun perikunnalta nyt tyhjänä olevan vanhan maatilan, jatkaisin peltojen vuokraamista naapurin isännälle (koska en kuitenkaan itse haluaisi vaihtaa ammattiani maanviljelykseen), ja ottaisin sinne pari koiraakin. Toivon siis kovasti, että tämä korona osoittaa että ainakaan it-alan töissä ei ole pakko olla paikalla missään konttorilla että työt hoituvat. Mutta saa nähdä miten tässä käy, voi olla että kun tartuntahuippu on ohi niin vanhat käytännöt palaavat.

Laihdutuksen eteneminen

Talvilomaa ennen pääsin siis tavoitteeseeni 95 kiloon, mutta loman aikana onnistuin viikossa ottamaan pari kiloa takapakkia. Nyt kuitenkin lopulta olen päässyt reilusti alle eli paino nyt 93,8 kg. Se vähän harmittaa, että personal trainerin avustuksella aloitettua kuntosalirutiinia ei nyt pysty jatkamaan. Mutta esim. kävelyaskeleita tulee paljon enemmän kuin ennen, koska etätöistä on niin helppo lähteä kesken päivänkin kävelylle, jos aurinko paistaa tai muuten tekee mieli tehdä välillä jotain muuta kuin kökkiä tietokoneen edessä. 

Ruokavaliossa on nyt myös panostettu enemmän kuidun ja proteiinin saantiin ja hiilarien käytön kohtuullistamiseen. Näin laihtumisen pitäisi jatkua, vaikka kuntosalikäynnit ovatkin toistaiseksi pois ohjelmasta. Suunnitelmani on, että kun palaan korona-tauon jälkeen Uudellemaalle ja töihin, palaan ns. uutena ihmisenä, hoikempana ja mielenterveydeltäni rauhallisempana. Omanlaisensa hiljaisuuden retriitti tämäkin.

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Koronan mullistamassa maailmassa

Sanotaan nyt se heti alkuun, että jos asia olisi vain itsestäni kiinni, voisin ottaa vapaaehtoisesti koronan vaikka heti ajatuksella, että onpahan sitten sairastettu pois alta ja immuniteetti muodostunut. Tai jos siihen kuolee, ei sekään niin haittaisi. Mutta koska en misään nimessä halua osallistua muiden, vähemmän elämäänsä kyllästyneiden, tartuttamiseen, olen kuuliaisesti noudattanut kaikenlaisia sääntöjä joita koronan ehkäisemiseksi on asetettu. Työnantajani osin tähän pakottikin, koska koko henkilökunta laitettiin 13.4. asti pakko-etätyöhön 100-prosenttisesti, kun konttorilla oli ollut koronatapaus.

Koronarajoitukset ja laihdutus

Pieniä ongelmia tai alkuvaikeuksia rajoitukset on aiheuttaneet laihdutusprojektiin. Kuntosalille ei esimerkiksi enää pääse ollenkaan. Personal Trainer lupasi tosin laittaa minulle kotona tehtävän kuntoiluohjelman, ja toivon että jaksaisin sitä noudattaa.

Toinen ongelma on, että joutuu laittamaan kaikki ruoat itse. Kävin usein töissä konttorilla ihan siksi, että en viitsi laittaa ruokaa ja siellä saa syödä monipuolisista salaatti- ja lämminruokapöydistä. Tympäisee jatkuva ruoan kanssa pelaaminen, mutta täytyy yrittää jaksaa. Kaikkein viimeksi haluaisin pilata hyvin alkanutta laihdutusta tämän takia. 

Koronarajoitukset ja muu elämä

Muuten ei ole kauheasti vaikuttanut, koska muutenkin olen elänyt aika erakkomaisesti sellaista introverttia kotielämää. Tietokoneella pelailu, kirjojen lukeminen ja Netflix on muutenkin olleet vakiotekemistäni, eipä ole kauheasti ryhmäharrastuksissa tai kulttuuririennoissa tullut käytyä. Kaupoissa tosin on kummallisen tyhjät hyllyt - tänään Viikin Prismassa oli leipähyllyt ja valmisruokahyllyt klo 19 aikaan aivan tyhjiä. No, onneksi vihanneksia ja kasvisproteiineja kukaan ei tunnu hamstraavan, joten terveellistä ostettavaa riittää ;) 

Olen myös innostunut tilaamaan itselleni kaikenlaista käsillä näpertely -tekemistä. Ensimmäinen on paketti, jolla voi tehdä itselleen omia ihovoiteita luonnonaineista. Löytyy paikasta https://www.amppu.fi/tuoteryhma/diy-paketit



Aineet paketissa vaikuttavat todella laadukkailta ja luonnollisilta. En ole vielä tehnyt voiteita, joten jää nähtäväksi, miten onnistuu täystumpelolta.



Aina välillä saan myös erilaisia käsityöinnostuksia, vaikka olen luultavasti maailman tumpeloin käsityöihminen. Minä jopa koulussa opiskelin puukäsityötä lapsesta asti, joten tekstiilitöistä en ymmärrä mitään. Ei se silti estä yrittämästä :D Nyt odottaisi tekemistä uudet sohvatyynyt. Olen oikeasti aika kärsimätön nypertämään kaikenlaisia kirjailuja, mutta nuo kuviot on niin minun makuuni, että siinä mielessä motivaatio on kova. (Ostettu Ateljé Margarethasta, tuotelinkki)  Että kyllä tässä vähäksi aikaa koronaeristyshommia riittää :D





torstai 6. helmikuuta 2020

-10 kg saavutettu

Kuntosalille mukaan: vettä, lukko pukukaappiin ja
salikortti
Yleensä se jos en ole kirjoittanut vähään aikaan on tarkoittanut, että olen repsahtanut oikein kunnolla enkä ole kehdannut kertoa siitä. Tällä kertaa mitään sellaista ei ole tapahtunut, mutta en ole halunnut heti alkaa julkisesti juhlimaan painonpudotusta ja uusia elämäntapoja, koska en ole itsekään luottanut että homma on kestävää eikä johda megarepsahdukseen ehkä jo parin viikon päästä.

Olen jatkanut kaikessa hiljaisuudessa painonpudotusta ja liikunnallisemman elämän tavoittelua personal trainerin ohjauksessa. On ollut yksittäisiä repsahduksia esim. pariin palaan kakkua palaverissa tai pizzaan lautapeli-illassa. Kolmen ruokalajin edustuslounaita töissä. Ja joulun aikaan söin ihan luvan kanssa pyhinä mitä ikinä huvitti ja join myös, vaikka se tarkoittikin että jouluviikolla paino nousi ja sitten pari seuraavaa viikkoa meni sitä tasaillessa.


Kuitenkin lopputulos on se, että viime postauksessa painoin 106 kg ja nyt 96 kg. Enkä ole vetänyt mitään VLCD-kuureja tai muita övereitä, vaikka pari kertaa on ollut ankara halu esim. vetää kännit ja mässätä ja sitten korvata kalorit ottamalla muutaman päivän Nutrilett-kuuri. Ihan PT:ltä salaa... En ole kuitenkaan sitä tehnyt koska olen muistanut mihin ne sellaiset on aina ennen johtaneet: useamman päivän tai viikon repsahduksiin joita en korvaa koskaan, olenpa vaan taas entistä lihavampi.

Liikuntahommia

Käyn nykyisin pari kertaa viikossa kuntosalilla, ja kävelen niinä päivinä kun en käy. 

Kävely ei nyt aina ole kovin hauskaa tällaisena sateisena talvena. PT:n neuvosta yritin avuksi pelillistämistä eli lisättyyn todellisuuteen (AR, Augmented Reality) perustuvia mobiilipelejä. En kuitenkaan innostunut kokeilemistani. Pokemon Go oli ensimmäinen jota koitin. Tunsin että voisin jopa innostua keräämään koko sarjan Pokemoneja kävelemällä ympäriinsä, mutta se että Pokemonin löydettyään piti jäädä "taistelemaan" ja välillä käydä taisteluita Pokemon-kuntosaleilla tuntui ihan liian lapselliselta ja tylsältä. En halua seisoa zombiena kadunkulmissa tököttämässä matkapuhelintani kuin mielipuoli, koska yritän juuri napata Pokemonia joka löytyi paikalta. Kokeilin myös Zombies, run! sovellusta mutta en innostunut siitäkään. Totesin että taidan vaan tykätä enemmän katsella luontoa ja kuunnella lintujen laulua rauhassa kuin keskittyä kävelyllä älylaitteeseen. Tai ehkä mobiilikehitystäkin tekevänä pitäisi itse ideoida ja toteuttaa aikuisille suunnattu liikkumaan motivoiva peli (note to self: älä innostu, tai pian koodaat yöt vapaa-ajan projektia sen lisäksi että päivät työtä) ;)
Plussapalloille epätyypillinen habitaatti (Töölön kisahallin alakerran sali)


Tehty treeni kirjattuna Strong-sovellukseen
Kuntosali on ollut positiivinen yllätys. Olin alkuun hyvin epävarma kehtaako sellaiseen paikkaan mennä lihavana. PT vakuutti, että erityisesti kaupungin saleilla käy kaikenlaista väkeä ihan tavallisiin vaatteisiin pukeutuneena, eikä kukaan ihmettele ylipainoista. Ja näin tosiaan on. Olen käynyt Töölön kisahallilla ja Myllypuron Liikuntamyllyssä salilla (asun vähän siinä puolivälissä noiden välillä), ja molemmissa paikoissa on kaikenlaista väkeä eikä ketään tuijoteta saati naureta. Myös muita ylipainoisia ihmisiä on näkynyt näissä paikoissa joka kerta kun olen käynyt, paljon itseäni isompiakin välillä. Mihinkään kuukausijäsenyyteen pitkäksi aikaa ei ole pakko sitoutua: ostin alkuun 3,50 euron kertalippuja pari kertaa ja sen jälkeen 28 eurolla 10 kerran sarjakortin. Nyt olen sen verran varma että jatkan harrastusta, että varmaan ostan 120 päivän kortin (84 euroa) seuraavaksi. Sama kortti käy kaikkiin näihin kaupungin kuntosaleihin eli voi vaihdella paikkaa missä käy.

En kyllä olisi ilman Personal Trainerin apua osannut itsekseni tehdä oikein mitään järkevää salilla. Pelottavan näköisiähän ne laitteet on täysin kokemattomalle, eikä tiedä miten pitäisi kokemattomana aloittaa treenaaminen niin että siitä on jotain hyötyä mutta ei riko itseään. Nyt minulla on Strong-mobiilisovellukseen tallennettu saliohjelma, jota teen kun menen salille, ja sitten taas jonkun ajan päästä katsotaan tarvitaanko muutoksia liikkeisiin tai painoihin. Painoista olen huomannut, että käsivoimat minulla on täysin surkeat, mutta jaloissa riittää voimaa - no eihän se ihme ole, kun on pitänyt pahimmillaan 106-kiloista kroppaa niillä jaloilla kantaa. 100 kiloa jalkaprässiin ei tee edes tiukkaa mutta erilaisissa yläkropan liikkeissä painot on luokkaa 10-20 kiloa. Mutta eiköhän ne voimat siitä kehity yläkropassakin kun jaksaa treenata.