sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Hankittua: Oculus Rift virtuaalitodellisuuslasit

Ostin itselleni joululahjaksi Oculus Rift virtuaalitodellisuuslasit. Ne tosin vasta tulivat viime viikolla, koska ennen joulua oli Gigantilla erittäin hyvä tarjous tammikuussa toimitettavasta erästä: koko setin eli VR-lasit ja 2 Oculus Touch ohjainta sai 399 euron hintaan. Tässä postauksessa ensikokemuksia virtuaalitodellisuudesta.

Tuotepaketin kansikuva

 Asentelua

Ennen kuin hankkii PC-koneelle virtuaalilaseja, kannattaa testata että oma kone, erityisesti näytönohjain ja prosessori, ovat riittävän tehokkaita pyörittämään virtuaalimaailmoja. Gigantin tuotesivulta löytyy kätevä testeri, jonka voi Windows-koneessa ajaa ja joka suoraan kertoo riittääkö laitteisto. Itselläni laitteisto on: Prosessori Intel i7, grafiikkakortti Nvidia 1060, Windows 10 ja tämä setti riittää hyvin. Lisäksi käytän peliohjaimena Microsoft Xbox controlleria, koska näppäimistön käyttö on käytännössä mahdotonta kun näkymän peittävät virtuaalilasit, eikä Oculus Touch tukea ole suurimmassa osassa pelejä. 

Itse Oculuksen asennus oli helppoa. Tökättiin virtuaalilasien johto USB-porttiin, samoin erillinen liikesensori, joka asetetaan paikkaan mistä sillä on näkymä lasit päässä istuvaan tai seisovaan pelaajaan. Noita Toucheja en ottanut käyttöön koska pelaan Xbox Controllerilla. Oculuksen ohjelmiston lataus käynnistyi myös varsin automaattisesti, tosin sinne piti luoda itselleen käyttäjätili. 

Kun ensimmäistä kertaa laitoin lasit päähän, ilman edes mitään erityistä ohjelmaa käynnissä, näkymä oli hieno: istuin terassilla jossain korkealla, edessäni oli terassin reunaan päättyvä turkoosivetinen uima-allas joka näytti päättyvän ilman mitään seinämiä tai rajoja syvään laaksoon - siinä oli läpinäkyvät reunat ja pohja. Laaksossa usvasta nousi esiin korkeita pilvenpiirtäjiä. Katsoin jalkoihini, ja näin hyvin luonnollisen oloisen lattiakiveyksen. Takanani oli koristeallas, jossa uiskenteli karppeja, ja sivullani tuuli puhalteli lehtiä terassilla. Hienon maiseman päällä kellui Oculuksen erilaisia valikoita. 

Ohjelmatestailua

Oculuksen kaupasta löytyy monenlaista ohjelmaa jolla voi testailla virtuaalimaailmoja. Varsinaisia pelejä, jotka on toteuttu VR:nä, on vielä valitettavan vähän ja kokeilujeni mukaan suuri osa on outoja. Sen sijaan esim. karhuista kertova luontodokumentti tai Venetsian matkailudokumentti (ilmaisia!) olivat todella hienoja VR-toteutuksina. Kokeilemani pari peliä olivat valitettavasti ihan omituisia eikä yhtään genreä josta tykkään. Jonkun autopelin saatan vielä hankkia vaikken niistä niin välitä, koska sellaisessa realismin tuntu jonka VR tarjoaa voi olla hieno juttu. 

Parasta: lähes minkä tahansa ei-VR pelin käyttäminen virtuaalilaseilla

Tähän tarvitaan noin 30 euroa maksava ohjelma nimeltä VorpX. Se osaa luoda ihan perus 3D-pelistä jota ei ole suunniteltu erityisesti virtuaalilaseilla käytettäväksi eri silmille erilaiset näkymät niin että syntyy 3D-vaikutelma. 

Toistaiseksi VorpX:lla olen kokeillut Assassin's Creed Originsia ja The Witcher 3:a, jotka kuuluvat suosikkipeleihini. Koska nämä eivät ole ns. first person pelejä joissa maailmaa katsotaan sankarin silmin vaan sankari näkyy siinä ruudulla koko ajan, ei näissä toki saa sellaista immersioefektiä kuin varsinaisessa VR:ssä. Mutta käsittämättömän hieno efekti on silti. Se on kuin saisit jonkun Witcher 3:n uskomattoman kauniin maailman valtavalle edessäsi kaartuvalle 3D-teatteriscreenille pelattavaksi. Se tuntuu aivan erilaiselta kuin näytöltä pelaaminen, koska maisema täyttää koko näkökentän ja on kolmiulotteisuutta (ns. Cinema modessa, jolla täytyy pelata näitä pelejä joissa ei ole VR-toteutusta, toki päätä tarpeeksi kääntämällä jossain näkyy näytön raja).

VorpXin kanssa kokemukseni on, että vaatii kyllä säätöä että saa hyvät asetukset peleihin. Itse olen tietojenkäsittelytieteen maisteri ja kohta 20 vuotta työkseni käyttänyt tietokoneita ja ohjelmoinut, mutta silti meinasin turhautua kun ei meinannut hyviä asetuksia löytyä. Välillä pelien valikot ei näkyneet missään, välillä katseen kääntäminen sekoitti hahmon ohjauksen Xbox Controllerilla, milloin mitäkin. Googlettamalla ja pahalla sisulla kyllä sain sekä AC Originsiin että Witcher 3:een lopulta löydettyä itselleni hyvät asetukset, joilla kaikki toimii ja peli näyttää hyvältä.  

Pieni miinus: lasit painavat itselläni pahasti poskipäitä

Olen ehkä nörttäillyt näiden Oculusten kanssa vähän liikaa tänä viikonloppuna, mutta sen olen huomannut että mulla aika äkkiä alkaa virtuaalilasien alareunat painaa ilkeästi poskipäitä, mikä aiheuttaa kasvo- ja päänsärkyä. Tämä särky onneksi loppuu muutamassa minuutissa kun lasit ottaa päästä, mutta hieman haittaa pelinautintoa. Toisilla ihmisillä lasien design painaa kasvojen sijaan otsaa tai ohimoita. Ja jollain onnekkailla istuu kuin hansikas käteen, eli ei aiheuta vaivoja. 

Mutta ei puhettakaan ettenkö taas aloittaisi kaikkien vanhojen suosikkipelien uutta läpipeluuta, mutta nyt Oculus Rifteillä. Uudelleenpeluulistalla on ainakin: Skyrim, Dragon Age Inquisition, Assassin's Creedit 2, 3 ja Origins, The Witcher 2 ja 3...

perjantai 12. tammikuuta 2018

Huippuosaajuus - ansa tyhmille

Tänään taas töissä havahduin siihen, että minulle tungetaan ihan kohtuuttomasti töitä ja vastuita. Juuri sain valmiiksi erittäin kiireisen ison homman, vain huomatakseni että minut on myyty heti maanantaista alkaen konsultiksi toiseen it-firmaan pelastamaan 4 viikossa vuoden myöhässä oleva projekti joka ei etene. Että se siitä kun lohdutin itseäni sillä että jaksaa jaksaa nykyisen homman loppuun, koska sen jälkeen on rentoa jonkin aikaa. Paskat ole. Lisäksi monet asiakkaat kiusaavat minua jopa silloin kun en ole heille projektisuhteessa, ja minä en osaa näköjään sanoa EI. Tänään juuri aamupäivästä eräs asiakas lähetti viestiä, että pystyisinkö ratkaisemaan heidän tietokantamigraatio-ongelman kun heidän tietokanta-asiantuntija ei osaa. Ja minä pöhkö hikoilin sen kanssa stressituskanhikeä 2 tuntia ja ratkaisin.

Mutta ihan itsehän olen itseni tähän ajanut,  kunnianhimoisuuttani ja tyhmyyttäni. Viisaammat ymmärtävät olla keskinkertaisia: ei niin huonoja että ovat taakaksi tai vaarassa saada potkuja, mutta ei myöskään niin hyviä että niitä myydään pelastaviksi messiaiksi kriisiprojekteihin toistensa jälkeen. Nuorempana kuvittelin, että keskinkertaisuus johtuu siitä että ei ole kovin lahjakas tai pätevä, mutta neljänkympin jälkeen olen alkanut ymmärtää että se on myös monen tietoisesti valitsema, oikein viisas strategia, jolla saa nauttia tasaista palkkaa (usein ihan samaa kuin "huiput") joutumatta olemaan jatkuvasti hermot stressistä riekaleina. Parin tyypin olen kuullut yksityisesti tunnustavankin, että joskus käyttävät esim. tekosyytä "en osaa" kieltäytyäkseen projekteista joissa käytetään tekniikoita joita eivät vielä osaa. Tämä oli minulle järkytys, koska olen aina ajatellut että alan luonne on joutua oppimaan lennosta koko ajan uutta, eikä itselleni ole tullut ikinä siis mieleenkään käyttää tuota syytä. Jos en osaa, opettelen, ja poltan siinä sivussa hermojani vähän lisää kun pitää tehdä osaajan vauhdilla vaikkei vielä osaakaan.

Nyt ihan tosissani mietin että pitäisikö vaihtaa työpaikkaa, tai saman firman sisällä tiimiä, ja aloittaa puhtaalta pöydältä - keskinkertaisena :) Nykyisessä tiimissä kukaan ei enää usko etten osaa kun on liikaa track recordia lähes ihmeiden tekemisestä, ja viimeksi tänään sain asiakkaalta taas kiitosta viimeisestä projektista. Mieli tekisi muuttaa pois pk-seudultakin, jonnekin syrjempään missä omakotitalotkin on sen hintaisia että pystyisi yksin ostamaan... Ja koiran tai pari voisi ottaa jos olisi talo omalla pihalla. Täytyisi vaan jotenkin saada aikaiseksi oikeasti laittaa toimeksi se asuin- ja työpaikan vaihto eikä niin kuin yleensä, että haaveilen siitä hetken ja sitten taas pakotan itseni samaan hullunmyllyyn kuin aina ennenkin.