Pelottava ajatus: enkö voi ikinä enää elää ruoan suhteen rennosti lihomatta nopeasti

Talvilomalla tuli lähes 4 kg ja sen jälkeen on tullut hitaammin lisää, niin että 80 kg on taas valitettavasti saavutettu. Ja täytyisi alkaa hankkia taas uusia isojen tyttöjen vaatteita, kun ei entiset mahdu pahus enää päälle.

Enkä ole edes harjoittanut mitään täysin holtitonta elämää. Unenpuutetta ja stressiä toki, kuten aina, ja energiajuomaa ja välillä pizzaa tai hampurilaisia tai suklaata. Mutta ei jatkuvasti, ja useimmat ateriat on olleet tavallista ruokaa. Näin ollen ajattelin, että paino ei varmasti laskisi, mutta tuskin nouseekaan. Vaan kyllä se nousee.

Alkaa oikein käydä ahdistamaan se ajatus, että enkö koskaan enää saa elää rauhassa niin, että voisin vain syödä miettimättä kaloreita tai suunnittelematta aterioita kalorimäärien mukaan. En tykkää siitä, että ruoan ajattelemiseen pitää käyttää niin paljon energiaa, enkä aina jaksa. Mutta jos en tee sitä, paino alkaa heti nousta.

Tekisi mieli tehdä ihmiskoe, että kuinka korkealle asti se paino nousee jos vaan syön kuten haluan miettimättä kaloreita, mutta pelottaa, että olisin 100 kg ennen kuin huomaankaan eikä painon nousu pysähtyisi siihenkään. Ja siinä vaiheessa terveysriskit alkaisi olla jo melkoisia, varsinkin kun aikuistyypin diabetestä on suvussa ollut monellakin.

Rentoa painonhallintaa, sanovat kirjat, mutta mulla kaikenlainen rentous tarkoittaa nopeaa lihomista. Vain tiukkuus ja nälkä tarkoittavat painon ennallaan pysymistä tai laihtumista. Ongelma vaan on, että niitä ei aina jaksa. Tunnen itseni totaaliseksi luuseriksi tämän yhden ongelman kanssa elämässä, varsinkin kun tämä on sitä laatua että sen näkee heti päältä eikä sitä pysty peittämään. Jos olisin vaikka huono työssäni tai hoitamaan raha-asioitani, sitä ei jokainen kadulla vastaantulija näkisi päältä, mutta paino-ongelman näkee.

Kova koirakuumekin taas iskenyt

Mulla oli viikonloppuna hoidossa veljeni 12 viikkoa vanha blue merle sheltinpentu, ja ai että kun tuli ikävä omaa tuhisijaa kotiin. Minä vanha tosikko nautin ihan hulluna pennun kanssa leikkimisestä: konttasin sitä pakoon ja välillä jahdaten pitkin asuntoa, revittiin leluja, köllittiin päällekkäin sohvalla. Pihalla heittelin pennulle lumipalloja ja se sai jahdata niitä. 

Mutta eipä taida onnistua minkään sortin pennun otto multa, kun työ on mitä on, pitkiä päiviä ja vapaa-ajan puolellekin tunkee..

Kuivunut kasvinlehti suussa kukkapylvään takana

Tappajapedon julma katse ;)

Kaksi ruokaoivallusta: aamiainen jota pystyn syömään, ja ihanat kasvimaidot

Syömisen suhteen on renttumaisen talviloman jälkeen mennyt ihan hyvin ilman kohtuuttomuuksia ruoan tai juoman suhteen. Paino ei kyllä silti ole juurikaan laskenut mutta eiköhän sekin siitä vähitellen, kun taas vielä saisi päivittäiset kävelylenkit takaisin ohjelmaan. Talven pimeän ja kylmän inhoajana siitä on viime aikoina laistanut melko usein.

Aamiainen

Suurin osa ravinto- tai laihdutuskirjoista sanoo, että aamiainen pitäisi syödä. Mutta minä en vaan ole pystynyt. Tuntuu että vatsani on vielä unessa siihen aikaan kun arkipäivänä pitää nousta ja aamiaisensa syödä ennen töihin lähtöä. Proteiiniruoat aiheuttavat niin pahan kuvotuksen että saattaa joutua oksentamaan. Hiilariruoat kuten leivät tai puurot aiheuttavat lievemmän tukalan olon, sellaisen inhottavan pinkeän olon ylävatsalle, tuntuu kuin ne eivät sulaisi eikä menisi mahalaukusta eteenpäin. Sekin olo on kuitenkin niin epämiellyttävä että mieluummin on syömättä mitään.

Talviloman jälkeen luin edellisessä postauksessa mainitsemani Allen Carrin dieettikirjan, ja siinä kirjoittaja suositteli aamupalaksi pelkkiä hedelmiä (mielipide jota Suomessa ei tunnuta suosivan tosin). Päätin kokeilla, ja kas kummaa - hedelmistä ei tullut yhtään huono olo. Ne ilmeisesti sulavat riittävän helposti että aamu-uninen vatsakin selviää niistä. Nälkä mulla ei ole koskaan ennen jotain klo 13 joten se ei ole ongelma pitääkö aamiainen nälkää vai ei ;) Mukava tunne on myös hiilaripitoisten hedelmien tuoma pieni piristyminen aamukoomasta. Taitaa tulla hedelmä-aamiaisista minulle tapa.

Tätä kiivi-banaani-mandariiniteosta ei kyllä arkiaamuina viitsisi väsätä ;)

Kasvimaidot

Jostain syystä en ole koskaan kokeillut ennen noita kaupoissa olevia erilaisia kasvimaitoja. Varmaan siksi, että kun en ole vegaani vaan syön maitotuotteitakin. En ole maitoa käyttänyt muuhun kuin teen tai cappuccinon sekaan muutenkaan, koska lehmänmaito juotuna on minusta jotenkin inhottavan makuista. Monta kertaa kuitenkin ajatellut, että esim. erilaiset myslit olisivat kätevä kiireruoka, mutta kun se maito jota niihin "kuuluu" lisätä on niin etovaa. Ja esim. appelsiinimehu jota jotkut laittaa muroihin ja mysleihin on minusta liian hapanta ja hallitsevan makuista. 

Viikonloppuna ostin hetken inspiraatiosta lähikaupasta Alpro mantelimaidon, ajatellen että hmm, minähän tykkään mantelista, tiedä vaikka mantelimaito olisikin hyvää. Ja se oli! Teen sekaan makeuttamaton versio ehkä aavistuksen "litkua" eli rasvattoman tuntuista, cappuccinoon ei tullut kokeiltua mutta luulen ettei hyvä koska ei vaahdotu, mutta pelkästään juotuna mantelimaito oli hyvää ja Sysmän luomumyslin seassa erittäin hyvää. Tänään ostin kokeeksi cappuccinokäyttöön vähän rasvaisempaa kasvimaitoa: Oatlyn iKaffe -kauramaitoa. Todella hyvää! Vieno kauranmaku on vain miellyttävä, ja juoma oli samalla tavalla täyteläistä kuin ihan täysrasvaiseen lehmänmaitoon tehtynä. Tässähän tulee vielä seikkailua kun täytyy kokeilla lähikaupan kaikki kasvimaidot läpi: siellä näkyi ainakin makeutettuja ja makeuttamattomia soijamaitoja, kookosmaitojuomaa, cashewmaitoa noiden manteli- ja kauramaitojen lisäksi. Minä kun luulin että vegaanit joutuu tyytymään johonkin tylsän makuiseen korvikkeeseen maidon osalta mutta ainakin minun makuuni nuo taitavat sopia paremmin kuin lehmänmaito (tosin vegaanijuusto on sellainen kokemus että en halua heti toistaa ;) )

Oatly iKaffe jopa vaahdottuu, eli sopii Cappuccinoon ja Latte Macchiatoon 

Hauska ja kostea talviloma: +3,7 kg

Viime viikon pidin talvilomaa. Olin jo etukäteen päättänyt, että vapaudun stressistä viikon deekiksellä. Ja niin myös tein. Aamusta iltaan (tai pikemminkin aamuyöhön) latkin juomia, kaljasta rommiin ja hanapakkausviiniin. Pelasin tietokoneella ja join, se on minun käsitys optimaalisen hauskasta lomasta :D

Ruokaan ei viitsinyt keskittyä kun oli nesteytys päällä, joten elin kaikenlaisilla vege-eineksillä mitä lähi-Alepasta löytyi. Kasvispiirakoita, Ristoranten pizzoja, karjalanpiirakoita, mehuja, karkkia, tortilla chipsejä, leivoksia ja pullia. Hauskaa oli, ja sunnuntaina herätessä oli olo, että pää on nyt hyvin nollattu että jaksaa taas alkaa työt.

Vaaka pahus vaan vähän pilasi iloa. Ensin se näytti että olisin lihonut 5 kg viikossa, mutta siitä sentään näyttää olleen osa turvotusta. Mutta tämä 3,7 kg joka edelleen on plussaa, taitaa olla ihan aitoa painonnousua. Käsittämätöntä, miten helppoa on lihoa nelisen kiloa verrattuna siihen miten tuskaisen vaikeaa se on laihtua. 77 kiloa on taas meikäläisellä massaa, eli 80 uhkaa jälleen.

Tällä viikolla olen normalisoinut syömistäni tosin. Maanantaina tarvi darralääkkeeksi hampurilaisaterian ja energiajuomaa, mutta sen jälkeen olen elänyt tavanomaisemmin. Morkkiksessa lukenut taas yhtä uutta laihdutuskirjaa: Allen Carr:in "Easyweigh to Lose Weight", jonka opein eräs työkuvioista tuttu oli pudottanut 14 kg. En ole vielä lukenut tuota kokonaan, mutta joitain mielenkiintoisia ajatuksia kirjassa on ainakin, ajatuksia siitä miten ihmislaji on onnistunut sekoittamaan syömisensä kun ei luota intuitioonsa ruoan suhteen vaan yrittää järjellä hallita vaistoja, pitää sisäisen eläimensä kurissa. Ja kuitenkin: luonnoneläimet eivät kärsi ylipainosta, ja järkevä ajattelevaa mieltä käyttävä ihminen kärsii. Carr ajattelee, että juuri tämä sisäinen sota vaistot ja vietit vastaan järjen kontrolli aiheuttaa kohtuuttomia himoja ruokiin, ja enemmän vaistojen mukaan syöminen voisi olla ratkaisu. "Intuitive Eating" ajattelustahan on viime aikoina enemmänkin kirjoitettu, joten voi tuossa perääkin olla, joskin kun kaupat on täynnä luonnottomia herkkuja jotka vetoavat suoraan evoluution aikana ihmiselle kehittyneisiin mieltymyksiin kuten makean (hedelmien) mieltymykseen, niin voipi se intuitiokin mennä harhaan.

Nyt taas töissä, ja kova menohan täällä heti oli lomalta palattua. Hommia ei ollut kukaan oikein edistänyt kun olin lomalla, joten käytännössä viikko lomaa tarkoittaa että seuraava viikko tuplamäärä töitä. No, tulipahan ainakin nollattua pää :D

Voisi olla vaikka mun luota viime viikolla, paitsi että minä en ole noin hoikka :D